Eka leiripäivä

On totta vie saatu leiri käyntiin. Eilinen oli kaikkinensa yhtä yskimistä lentojen kanssa, mutta mitä siitä enään puhisemaan ku Kaartinen on jo senkin puolen kertonu. Meiki vihdoinki saa oman äänen kuuluviin, vaikka Eme kyllä meinaski sensuroida lähes kaiken, mitä siitä kerron. Oli miten oli, tänään on ollu eräänki kerran maltti koetuksella. Käytiin aamulla Emen kans vähän hölkkäilemässä, mutta siinä sai yhtenään olla kävelemässä ku ei se jaksanu. Kenttä käytiin katsomassa ja todettiin, että sinne joutuu murtautuun kerta toisensa jälkeen tän leirin aikana. Perkele.

Pienen seikkailun jälkeen eksyttiin kauppaan, joka oli täynnä serranojen ruokia. Tarkotus oli ostaa ruoka-aineksia yhdessä, ettei tarvi itekseen valmistaa kaikkia. Tuntu tietenki perkeleen kätevältä, mutta eihän siitä näytä mitään tulevan. Meiki on kuulemma kulinaristinen juntti ja Eme taas on tottunu syömään päivät pitkät leivonnaisia ja sitten vaan yhen lämpimän ruoan päivässä. Täys kynäniska, sanon minä. Huuettiin siellä kaupassa ihan niinku paikallisetki, mutta kieli vaan oli eri. Terävähyllyllä ilmeet kyllä kirkastu, vaikka ei me sieltä mitään otettu.

Yskittiin sitte hetki kämpällä ja lopulta odotus päättyi ku suunnattiin kentälle. Onneks käytiin aamulla kattoon paikat niin tiedettiin suurinpiirtein, mistä murtaudutaan sisälle. Siellä on aidattu useita eri vyöhykkeitä, joten piti tietää parikin heikkoa kohtaa sujuvaan livahtamiseen. Kentälle päästyämme piti vastaavasti katsoa paras pakoreitti, jos joku alehandro käy kähiseen. Ei onneks käyny. Viivyttiin siellä varmaan kolme tuntia perkele. Meiki koitti rämpiä 60m vetoja ja ne oli järettömän epästabiileja eli kaikinpuolin tasasen epätasasia: 6.90-7.34s. Johtu varmaan siitä, että edellisestä juoksureenistä oli kulunu jo jumaliste 8 päivää ja lisäksi eilinen matkapäivä oli aika uuvuttava. Eme taas reenas perinteiseen tyyliin, eli teki sitä mikä sattuu kiinnostaa. Lopulta se tuli järkiinsä ja juoksi meikin kans muutamia vetoja.

Tiedettiin jo etukäteen, että uuden vuoden penkki jää nyt tekemättä. Korvattiin se leuanvedolla, suorituksia ei laskettu, mutta nytkyteltiin epämukavalla tangolla sen mitä nytkyteltiin.

Seki suivaannuttaa, että Eme on terävätilastossa yhden meikiä perässä. Eilen koneessa se tempas velivenäläisen kanssa parit Baileysit naamariin ja täällä kämpillä otettiin molemmat yhet rommiglögit. Siitä sietäis jo saada merkinnän, mutta ei aio laittaa. Ei oo ihme, että meiki johtaa ku Eemeli ottaa salaterävää. Se on tehny sitä pitkin syksyä, mutta ei tunnusta.

Meikit unohtaa treenit nyt hetkeksi ja alkaa vaihtaan vuotta. Voi olla, että käyään hippaamassa paikallisessa diskoteekissa. Viettäkää kynäniskat nastaa uutta vuotta! PERKELEPERKELE!

T. Meiki (Antti)