Vauhtia viikonlopusta myös radalle

Meiki kävi tänään eka kertaa Aspenissa tälle syksylle. Olipa nasta tulla taas Aspeniin pitkästä aikaa. Vähän pientä ehostustakin oli Aspen saanu sitten viime talven. Henkilökunnallakin uudet fleecet ja mikä tärkeintä eka kaarteen monttu oli oikastu. Kyllä oli kertakaikkiaan herkän tuntusta juoksua, kun tuli eka kertaa ulkoa kylmästä sisälle se entisestään korosti kontrastia. Meiki oliki jo heti kättelyssä Rudisha. Juoksin 2x5x200 palautukset 2/6 min, eka sarja 30s ja toiseen rauhotin 31 sekuntiin. Mielessä oli etukäteen 32-33s vauhti, mutta se alkoki heti rullaamaan hyvin kevyesti, ja tasasesti alko tulemaan kolmekymppisiä pöytään niin anto tulla vaan. Osa viikonlopun vauhdista oli selvästi siirtyny radallekki. Hippaamisella voi siis olla positiiviisia siirtovaikutuksia juoksuunki? Siinäpä tutkimisen aihetta vaikka Jarille. Harjotusohjelmassa on hyvä olla ainaki yks tämmönen yksinkertanen perusreeni jota voi käyttää kontrollireeninä. Sitä seuraamalla on helppo seurailla missä mennään. Alkuun tein peruskuntokauden koordionaatioharjotusten perussetin 3x4x60m, liikkeinä pikkuvuorohyppely, polvennostohyppely, tavallinen polvennosto ja juoksuloikka. Painovoimaki on Aspenissa ilmeisesti pienempi sillä tuntu ihan eri kimmosalta hypellä sisällä kuin tuolla kylmän kovettamalla tartanilla. Ylipainoloikat oli tiessään. Summasin harjotuksen annin itelleni niin että kun on kunnossa niin voi ottaa lisää terävää. 

 

Meiki Rudisha ja Niilo nyki perässä. 

Juokseminen on ihanaa, ainaki tänään.

Älä kuvaa sieltä kulissien takaa. 

Pissisten tutut rutiinit oli rikottu, Tiia oli vähän ihmeissään.

Iita konkkas vielä niinku vasta jaloilleen noussu kirahvin poika. Ehkä se vielä siitä. 

On muuten menny yheksi suklaapatukoiden ostelemiseksi tämä homma. Tänään Mars, eilen Tupla ja sitä ennen Fazerina. Muutenkin tämmösiä lapsellisia ajatuksia ollu mielessä että olispa mahtava syyä joka päivä pizzaa ja hampurilaisia. Pitäs vissiin kokeilla. 

Viikonlopun hipoista todettakaan vaan sen verran että menispä kilparadoillaki yhtä lujaa. Siinä tapauksessa oisin luultavasti Suomenmestari. Pikku puliukkokarheus tuolla kurkussa tuntuis taas olevan. Kuinkas muutenkaan. Pikkujouluja odotellessa.

Toinen Meikien Reeniblogin tukemista ehdokkaista tuli valituksi eilisissä kuntavaaleissa. Onnittelut uusi kaupunginvaltuutettu Pekka Tiitinen Kemi!

T: Meiki (Eemeli)

Synttärikyykky pakettiin

Käytiin Niilon kans heti aamusta salilla. Meiki laitto synttärikyykyn pakettiin. Paketissa luki että 140x6 ja sehän sieltä tuli. Kehitys käyrillä pysyttiin. Se oli kuitenki niin maksimaalinen sarja että seuraavaa kutosta ei enää tullukkaan. Sain kokeilla että miten onnistuu nakata ne painot niskasta jos ei enää nousekkaan, hyvin onnistu. Totesin salilla ollessani että synttäreitä viettää vaan lapset, 18-vuotiaat ja viiskymppiset sekä ne joilla ei muuten oo ollu tarpeeks syitä ottaa terävää. Meiki ei kuulu mihinkään näistä ryhmistä joten sitäki totisemmat hipat säästyy huomiselle. Paskaako sitä tämän ikänen alkaa enää sen kummemmin synttäreitä juhlimaan. Jouluki on kuitattu rakkaimmalla jouluperinteellä, joulupenkillä. Oli se Niilollaki aika kova kyykky. Pienen yllyttämisen seurauksena se on uskaltanu siirtyä reenaamaan kykyjensä edellyttämillä ylärajoilla ja niinhän sitä päästään eteenpäin. Tänään Niilolla kovimpana sarjana oli 8x120.

Eilen totesin ulkoharjoittelukauden tulleen päätökseen. Ei oo enää kovin herkkää touhua juoksennella tuolla pikku pakkasessa. Ihan kuin sitä alleviivatakseen tänä aamuna oliki jo -13 pakkasta. Kyllä ne on hiihtäjien kelit tästä eteenpäin ja meiki siirtyy Aspeniin. Saa nähä minkälaiset väännöt nuiden Aspenin kyyti hommien kans vielä käydään ennenku ne asettuu uomilleen. Ei tässä kovin lupaavin merkein olla lähdetty Timpan jälkeiseen aikaan.

Päivän mietelauseeksi synty aamulla; Hyvin orientoiduttu on puoliksi reenattu. 

T: Meiki (Eemeli) 

Huomiseen!

Paluu todellisuuteen

Huhhuh saakeli! Nyt se on totisesti syksy tullu. Tänä aamuna palasin takas todellisuuteen eli kotiuduin Yleisurheilun Gaalaristeilyltä. Tuplat on takana ja olo hyvin raihnanen. Raihnaantuu kai sitä kun selkä vääränä kantaa noin 35 kiloa terävää tullessaan. Kyllä tässä ois semmoset pulitarinat kerrottavaksi mutta ne jutut voin tarinoida sitten teille ihan livenä jossain toisessa yhteydessä. Paljastettakoon kuitenkin sen verran että oli vähällä etten lähteny vahingossa uudelle Helsinki-Tallinna kierrokselle. Hipat muuten jatku vielä junassaki pikkutunneille asti, sillä törmäsin yllättäen Tampereelta palaavaan nyrkkeilysankariin. Sovittiin että Henkka vetää meikille ja Antille tässä joskus nyrkkeilyreenit. Saakeli nastaa päästä  kokeilee nyrkkeilyä. Voidaan Antin kanssaki nyt otella aivan oikeasti ettei tartte vaan tyytyä siihen aamuyöntuntien varjopotkiskeluun. Tässä yhteydessä on hyvä selventää myös se seikka että nämä kaiken maailman UFC vapaatappelut on täyttä humpuukia nyrkkeilyn rinnalla.

Päästään Antin kans vielä kehään kohtaamaan. Radalla oli viime kesänä selvät sävelet kumpi vie mutta kehässä lienee tilanne toisinpäin. 

Meikihän on ollu niin kovassa kunnossa että aivan paikallaan oliki tämmönen pikku risteily tähän väliin että voi käydä mitätöimässä näitä hankittuja harjotusvaikutuksia. Ei parane olla liian kovassa kunnossa liian aikasin. Ennen lähtöä perjantai iltana kävin vielä salilla. Olin pysyny kyykyssä omilla kehityskäyrilläni, 130 kilolla tuli kasi. Seuraavaks vuorossa on 140 kilolla kutoset. Ihan mukavaa superkompensaatiota kun kasin sarjoihin on voinu panna aina kymmenen kiloa lisää seuraavaan reeniin. Oli muuten hyvä dieetti viikonloppu. Reissusta tullessa paino oli 82,5 eli noin kolmisen kiloa vähemmän ku lähtiessä. Jos esimerkiks joku fitnessharrastaja haluaa tietää tarkemmin dieetin sisällöstä niin laittakaa vaan kysymystä tulemaan. Voin kertoa tarkemmin sitten kahden kesken. On niin hyvä dieetti ettei sitä kannata kertoa tässä aivan julkisesti. Syksyhän jatkuu taas ens viikonloppuna. Sillon vietetään paikallista yleisurheilugaalaa. Perhaps siellä törmäillään. Soitellaan!

T: Meiki (Eemeli)

Voimat tallessa

Meiki kävi eilen punttisalilla. Ohjelmassa oli rinnallevetoa ja kyykkyä. Rinnallevetoa ei oo tullu tehtyä sitten ylimenokauden alkamisen jälkeen niin kyllä hirvitti jo ajatuskin nostella isoja painoja. Eemelikin sattu justiinsa samaan aikaan salille ja päästiin tekemään lähestulkoon sama reeni.

Yllätyin, kun siinä painoja nykiessä tuntu yllättävän hyvältä ja painot tuli terävästi ylös melkeen joka nostolla. Mikäs siinä nykiessä. Olin Eemelin varjo ja tein samoilla painoilla oikeestaan sinne 100kg asti. Työntövaihetta meiki ei tee ollenkaan. Antaa oikeiden painonnostajien tehdä se, ja Eemelin. Varjona oleminen on helppoa, ei tarvi paljoa miettiä, mennä vaan perässä ja nostaa painot ylös. Eemeli teki niin paljon toistoja, että juuri tuossa 100kg kohdalla päätin lisätä painoja, ja jättää Emen nykimään omiaan. Meikin kestävyys olis loppunut muuten isompiin painoihin siirtyessä. Pääsin kuitenkin lopuksi 110kg asti, lähelle omaa viime kaudella tehtyä ennätystä, joka on 115kg. Tekniikassa on vielä pirusti hiomista. Painot karkaa niin paljon eteen, että ilman painonnostovyötä meikin selkä ois pahemmin kappaleina kuin iitalla. Lopun noston saa käytännössä tehdä pelkällä selällä. Oispa meikillä teille videomateriaalia nostoista niin voitaisiin kirvata yhdessä meikin tekniikkaa.

Kyykkykin kulki yllättävän hyvin. Otin tuntumaa pienillä painoilla ja siitä siirryin kohti varsinaista kyykkyä. Tarkotuksena oli tehä 4x8/100kg. Oli niin kevyt tuo ensimmäinen sarja, niin Eemelinkin kehotuksen jälkeen päätin nostaa painoja. Niin kuin Eemelikin sano, että turhaa se on reenata semmosilla painoilla mikä ei tunnu missään. Ei reenaaminen saa tuntua mukavalta. Nostin ensin viidellä kilolla ja sen jälkeen vielä toiset viisi kiloa eli oltiin 110kg:ssa. Saakeli. En oo ikinä ollu näin voimakas. Voi olla, että reeniseurallakin oli vaikutusta. Paikalla oli myös paljon yleisöä, joille tietysti piti näyttää parhaansa mukaan. Meiki jää kyllä näyttämisessä kakkoseksi, kun eemeli pääsee tekemään esimerkiksi työntöä tai etukyykkyä. Sillon kääntyy koko punttisali kattomaan, että mitä oikeen tapahtuu. Saakeli. Se on semmoinen näky, joka on itse nähtävä ja koettava.

Yhteenvetona voi sanoa, että voimat on tallessa. Hyvä niin.

Terveisin: Meiki (Niilo)

Meikien vaalikone

Kuntavaalit lähestyvät! Ennakkoäänestys alkaa jo keskiviikkona. Olethan jo valinnut oman ehdokkaasi? Jos et niin Meikien Reeniblogi auttaa. Meikien vaalikone on valinnut sinulle sopivan ehdokkaan mikäli olet äänioikeutettu Kemissä tai Rovaniemellä. Meikien Reeniblogin tukemia ehdokkaita yhdistää vankka urheilu tausta ja pyyteetön vapaaehtoistyö liikunnan ja urheilun hyväksi.

Pekka Tiitinen 129 Kemi SDP

Pekka Tiitinen - Liikkuvan ihmisen asialla.

Harri Heikkilä 52 Rovaniemi Keskusta

          Harri femtiotwå

Äänestellään!

T: Meiki

Meiki on kohta testomani

Saakeli, meiki on vähän ihmeissäni että meiki on jo niin voimissaan näin heti peruskuntokauden alkuun. Tätä menoa tässä ehtii vielä niin testomaniksi että alkaa ihan hirvittää. Maanantaina oli punttireeni, työnsin ja tein etukyykkyä. Työnsin ennätystä sivuavasti 115. En ihan odotellu semmosta ennen reeniä, sillä edellisessä työntöreenissä syyskuun lopussa satanenki tuntu raskaalta. Lähin tietysti yrittää uusia työnnön ennätystä rautoja 120. Saakeli siinä vedon aikana kramppas pohje ja jouduin heittää painot helvettiin. Ei saakeli koskaan ennen oo käyny nuin punttireeneissä. Vahva usko kyllä jäi siihen että se ois tullu. Meikillä on pohkeet muutoinki kramppaillu viime aikoina. Lienee johtuu siitä kun ylimeno/pulimenokaudella söi miten sattuun ja jätin kaikki lisäravinteet tauolle. Nyt oon alkanu magnesiumia taas veivaa. Etukyykkäsin 110 kutosia mutta kasit oli mielessä. Pitemmissä sarjoissa tuntuu että menee kädet poikki etukyykätessä. Takakyykyssä ei tietenkään oo sitä ongelmaa. Kolmannessa sarjassa alko taas pohje kramppaa ja piti jättää homma sikseen. Oli siltiki nuo kutosen sarjat kovempia kuin mitä ennen oo tehny. Perjantaina sitten vielä työnnön kimppuun uudestaan

Ei oo kyseisestä reenistä.

Eilen oli yläkroppi punttia eli tempausta ja penkkiä. En todellakaan ala mitään hauvistä vääntää ja kiskomaan taljaa täällä painonnoston huippu olosuhteissa urheiluopistolla, joutavien liikkeitä. Tempauksessakin pääsin yrittää ennätystä sivuavaa painoa 90. Ei menny mutta hyvin lähellä oli. Edellisessä pk-kauden ekassa tempaus reenissä rimpuilin vielä 70 kanssa. Saakeli, satanen on tuloillaan. Tekniikka vaan on vielä vähän epävarmalla pohjalla. Sen täytyy olla tämä vahva harjoitusseura joka tekee kaltaisekseen. Meiki on pannu sen merkille aikasemminki. Se on ihan eri reenata kun ympärillä on kovia nostajia ja valmentajia toinen toisiaan neuvomassa ja tsemppaassa. Toista se on ku Saukissa saa vaan potkiskella uunojen hauviskääntötankoja pois tieltä ja nostaa kierolla tangolla. 

Tänään palasin jo itse asiaan eli juoksemiseen takas parin päivän tauon jälkeen. Täällä Rovaniemellä kyllä hyvin helposti saattaa muuttua painonnostajaksi, Suomen kovin painonnosto kaupunki sentään. Tänään oli ylämäkeen loikkaa ja vetoja. Loikat ei kovin noussu sillä manaatilla on iso maha. Iltasin opistolta alas kurvatessa oon poikennu aina Valintataloon. Tänään ja maanantaina meni yli kaheksaan joten siihen aikaan siellä on aina leivonnaiset alennuksessa. Meiki ei oo voinu vastustaa niitä tarjouksia, joten maanantaina lähti mukaan kolmen donitsin pussi ja tänään kaks dallas-pullaa. Oli ne saakeli hyviä, erittäin tuoreitaki vielä. Tärkeä osa siinä pullan ostamisen viehätyksessä on se että ensimmäisen voi ahneuksissaan syyä jo heti kaupan pihassa. Saakeli tää päivä on menny aivan uunoillessa. Uikkarit ja pyyhe jäi kämpille, joten en voinu mennä uimaan. Menin silti saunaan joten piti taas kuivata ittensä käsipyyhkeisiin. Niin käy ajoittain. Lisäksi matkapuhelin jäi pyörätauoliin ja trikoot tippu opiston käytävälle. Molemmat kyllä löyty jälkeen päin. 

Painonnostolavoilla törmäsin myös erääseen tanssijaan, jonka ensimmäisen kerran näin nostamassa viime keväänä. Voimaharjoittelusta oli tullut osa tanssijan kokonaisvaltaista harjoittelua ja edistystä oli selvästi tapahtunut. Moilanen jo laskeskeli menestys mahdollisuuksia Sm-kisoissa. Kyllä on esimerkkillinen tanssija joka ei harjoittelussaan jätä huomiotta mitään osa-aluetta. Tottakai tanssissa ja voimistelussa myös voimaakin tarvitaan. Koreografioihin kuuluu usein hyppyjä, ja hypätessähän tarvitaan voimaa jotta pääsee ilmaan. Useimmiten taitaa kuitenkin olla niin että muka kovaakin harjoittelevilla ryhmillä tekeminen on vain lajiharjoittelua ja liikkuvuutta. Hypyissä päästään hädin tuskin ilmaan ja liikkeet jäävät suppeiksi ja hätäisen näköisiksi. Salilta löytyy hyppyihin lisää ilmaa ja näyttävyyttä. Oli kyllä muutenkin aika näyttävä tämä tanssijatar.

T: Meiki (Eemeli)

00Meiki ja lupa viisastella

Saakeli nyt on sitten kompetenssia viisastella kentän laidalla. Tänään sain nuorisovalmentajatutkinnon päätökseen. Oli se aika tiukka rutistus. Yhteensä 9 päivää kahessa jaksossa, hommia kellon ympäri, sentään kahella ruokatauolla. Tämän jälkeen saa liittyä Suomen urheiluliiton valmentajat yhdistyksen jäseneksi ja esiintyä aivan virallisesti valmentajana. Tulee aivan korttikin jolla voi todistaa olevansa valmentaja, ilman sitä ei saa viisastella. Meikithän palkittiin loppukokeiden parhaasta valmennusopin osaamisesta Seppo Haaviston kirjoittamalla 400 metrin valmennusta käsittelevällä teoksella.

Oli se hyvä kurssi. Oppi paljonki muistakin lajiryhmistä, omasta ei niinkään paljoa tullu uutta. Moukariakin opin heittämään. Kyllä meiki nyt lähtee pommittamaan sauvosaaren nurmea. En taatusti tyydy menemään mihinkään sorakentälle heittämään ruosteisesta häkistä joka saattaa kaatua jo siitäki että meiki täräyttää moukarin verkkoihin.

Merituulessa ahavoituneet kasvot.

Yhen oikean reenin kerkesin tekemään tämän kurssin viimisen jakson aikana. Muuten kyllä tuli liikuntaa aivan kyllin eri lajien tekniikoita opetellessa. Hyvinki tuli raihnaseksi kun joutuu tekemään semmosia juttuja mihin ei oo tottunu. Seivästäki jouduin hyppäämään liikuntasaliin kyhätyllä suorituspaikalla. Sen verran oli kaponen patja että rojautin patjan ohi ja kaadoin samalla telineet. Käet meni melkeen poikki. Perjantai illan kyykkyreeni oli varsin lupaava. Se oli peruskuntokauden kolmas kyykkyreeni. Peruskuntokaudella teen kyykyt syvältä, etu- ja takakyykky harjoituskerroittain vuorotellen 6-8 viikon ajan. Sitten vaihdan vajaa kyykkyihin. Perjantai iltana kyykkäsin 3x8x110 ja neljännellä sarjalla 12x110. Koskaan ennen tähän aikaan en oo tehny nuin kovia sarjoja tai ylipäätänsä millonkaan. Meikin kaavojen mukaan se ennustaa tällä hetkellä maksimin olevan noin 170. Pitää tässä syksyn päälle testata maksimikyykky syvältä. Syväkyykyn maksimia en oo koskaan testannu. Aika selvä superkompensaatio edelliseen kyykkyreenin nähden oli tapahtunu. Edellisen kerran sarjat oli 3x8x100 ja neljäs sarja 10x100. Seuraavalla kerralla lähen tekemään 4x8x120. Tämä viittaa selvästi siihen että voima tasot on menossa ylöspäin tänäkin syksynä. Superkompensaation täytyy näkyäkin harjotuksissa selvästi. Joka reenissä on mentävä pikkusen ylöspäin. Ei välttämättä aivan kymmentä kiloa kerralla mutta 2,5 vähintään. Sillon mennään päin persettä jos harjotus jakso tehdään koko ajan samoilla painoilla. On uskallettava mennä eteenpäin ja ottaa itestä irti. Siitä voimaharjoittelussa on kysymys. Siks meiki pystyy nostamaan vähemmällä voimaharjottelulla enemmän kuin useimmat punttiharjoittelua paljon tekevät, liian paljon jäähään junnaamaan. Voimaharjoittelu on loppujen lopuksi niin paljon psyykeestä kiinni. Se että superkompensaatio näkyy selvästi joka harjotuksessa kertoo siitä että harjotellaan oikealla tasolla. Ei liikaa että olisi väsynyt vielä edellisestä harjotuksesta, eikä liian kevyesti ettei kehitystä kunnolla pääsisi tapahtumaan. Sama asiaa pätee myös juoksu harjottelussa. Esimerkiksi nyt syksyllä on päästävä määräintervalliharjoituksissa samanlaiseen nousujohteisuuden kierteeseen, jossa pystytään kerta kerralta lisäämään yksi veto sarjoihin, lyhentämään palautusta tai lisäämään vauhtia. Nousujohteisuuden on  oltava kaiken harjoittelun johtoajatus.

Piti nyt sitten kirjotella aivan vakavaa reeni asiaa valmentaja kurssilta valmistumisen kunniaksi. Välillä on hyvä olla sitäki. Lukeehan tätä blogia useampiaki valmentajia tai valmentajiksi itsensä mieltäviä henkilöitä.

Humalaiset taas soitteli ja häiriköi viikonloppuna Rovaniemeltä. Siellä oltiin taas niin kotsa silmillä että suusta ei tullu juuri muuta ku "ei saakeli". Venäläisetki kuulemma oppi ei saakelin. En epäile yhtään, varmasti sen oppis vaikka papukaijakin kun viettäs tunnin samassa tilassa kolmiloikkaajan ja comeback spesialistin kanssa. Voitte teki haistaa aivan sujuvasti skeidan! Törmänen ei kuulemma enää oo aivan takavuosien hippavireessä.

T: Meiki (Eemeli)

Meikien strategiakausi 2013-2016

Tästä päivästä alko varsinainen peruskuntokausi jälleen kohti uutta kesää. Viime viikkoina on jo alettu orientoitumaan peruskuntokauteen mutta tänään se startattiin ihan virallisesti. On voinu jo todeta että kyllä testomanius on katoavaista. Oli taas aikaki alkaa rakentamaan testomaniutta alusta uudelle tasolle. Ekat sali reenit menee aina vähän rimpuillessa ja sitten on hirviä jumi päällä. Mutta ei sille voi mitään, peruskuntokauden alotusjumi on väistämätön. Orientaatio kuitenki paranee reeni reeniltä ja ennen pitkää ollaan järettömässä kunnossa. Jospa lähtis tämä mahaki peruskuntokauden myötä, aika paljon liikuntaa on nimittäin luvassa. Meiki tuntee itseni manaatiksi vielä tällä hetkellä.

Viikonloppuna oli liittovaltuuston ylimääräinen kokous. Siellä me lakkautettiin viimisetki tuet, päätettiin rahastaa kaikkia entistä enemmän ja tehtiin kilpailuiden järjestäminen hankalaksi, meiki tietenki tuki tätä kaikkea. Ei sentään, mutta tällä dramaattisuudella jotkut tuntuu suhtautuvan kaikkeen mitä siellä "liitossa" tehdään. Oikeesti siellä hyväksyttiin Suomen urheiluliiton strategia ja kilpailustrategia vuosille 2013-2016.  Strategiassa ei ollu mitään ihmeellisyyksiä. Aivan oikeita painotuksia. Lapissahan oli haukuttu uus strategia pystyyn. Siellä on nämä poropitäjien porukat vallalla. Ajattelin mennä järkyttämään niitä heidän syyskokoukseensa puhumalla piirien yhdistämisestä. Perustaisivat oman Ylä-lapin piirinsä. Me voitas sitten Rovaniemen kanssa löyttäytyä yhteen. Onhan niitä muuallaki joille ei taatusti kelpaa mikään missä lukee strategia. Ensin taivastellaan kuinka huonosti menee ja mitaleja ei tule. Sitten tehdään esityksiä asian korjaamiseksi, edelleenki mennnään päin persettä toisten mielestä. No se kuuluu asiaan. Meidän piirin hallituksessa lyhyt katsaus stragioiden keskeisimpiin kohtiin otettiin vastaan ilman Lapin kaltaista dramatiikkaa. En sentään yksinpuhelussani voinut yhtä aikaa toimia asian esittelijänä ja järjestää dramatiikkaa samalla. Yhdistyksissä joissa olen toiminut, olen huomannut puheenjohtajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi kyvyn pitää yksinpuhelua. Miettikääpä että onko urheiluliitto tehnyt teille joskus pahaa. Välillä vaikuttaa siltä että toisten mielissä urheiluliitto on olemassa vain vaikeuttaakseen yleisurheilu harrastusta. Ei suinkaan. Se on olemassa yleisurheilun kehittämiseksi ja parhaaksi. Tässä tilanteessa kun budjettia joudutaan kiristämään siellä on kenenkään hankala olla se kiva setä joka antaa lisää. Jos fyrkkaa riittäis voitasiinhan sitä palkata liittoon vaikka ravivalmentajia. Mutta tällä hetkellä ei hirveesti ole ylimäärästä. Ei tarvine Lapissakaan ihmetelle jos ei joka piirille omaa aluepäällikköä palkata. Nähkää hyvät ihmiset se että strategiat laaditaan ensisijaisesti parhaiden alueiden lähtökohdista. Niin täytyykin olla, ei muutamien satojen yleisurheilulisenssien Lapin lääni voi hirveästi lähteä sanelemaan. Ei siellä liitossa kuvitellakkaan että täällä yhtäkkiä alkaa asiat sujumaan niinkuin strategioissa visioidaan. Sielläkin hyvin tiedostetaan alueiden erityisolosuhteet. Meillä on täällä omat strategiamme selviytymiseen ja siinä urheiluliitto tukee meitä minkä pystyy.

Kilpailustrategiassa oli pari kohtaa joihin suhtaudun epäillen, lasten Elmo-ohjelma ja Kalevan kisoihin karsiminen, johon esitetään jonkinlaista ranking järjestelmää. Ne kohdat kuitenki edelleen jäi funtsintaan ja niihin palataan myöhemmin uudelleen. Kilpailustrategian keskeisimpänä kohtana oli "kansallinen" statuksen alla järjestettävät kilpailut. Kansallinen status myönnetään ensi kesästä alkaen enää noin kolmellekymmenellle kilpailulle, siinä missä viime kesänä järjestettiin 55 kansallista. Tämähän ei tarkoita sitä että kilpailuiden määrän täytyisi yhtään vähentyä. Jos sille oman kylän kilpailulle ei tule kansallisen statusta, se voidaan järjestää "avoin alue kisa" statuksen alla. Se on tuntunut olevan joillekkin hirvittävän iso asia nimenomaan tämä kisan status. Jos Posiolla ei saada järjestää kansallista niin tuntuu että kaikki kaatuu. Ihan oikeaa asiaa tässä ajetaan. Aikuisurheilijoita pitää saada koottua paremmin yhteen käymään laadukkaampia kilpailuja keskenään, mieluummin kuin että pitkin maata käydään muutaman hengen mittelöitä joista palkinnot voi jakaa jo melkeen etukäteen. Tämän muutoksen nähtiin pidentävän kilpailumatkoja. jotka jo ennestään tietyillä alueilla ovat varsin pitkät. Ei pidennä, jos alueilla pidetään edelleen sama määrä kilpailuja, eri statuksen alla vain. Ainainen kilpailumatkoista valittaminen on turhaa. Hakeutuminen tasokkaisiin kilpailuihin on valinta. Voihan toki jäädä kilpailemaan tunnin ajomatkon säteelle josta ei kesän aikana kovin monia kunnon geimejä löydy. Minun kilpailumatkojen keskiarvo viime kesänä oli 340 km suuntaansa. Ei varmaan moni pysty laittamaan paremmaksi. On mentävä sinne missä kilpailut on, ja jos haluaa tasokkoita kilpailuja on oltava valmis reissaamaan vielä enemmän. Se vaan on tosiasia joka täytyy hyväksyä jos asuu tietyssä osassa Suomea.

Oli se saakeli hirviä junamatka takas sieltä kokouksesta. Päiväjunalla palasin takas sunnuntaina ja juna elukkavaunua myöten aivan täynnä. Elukkavaunusta sain junan viimisen kahden istuttavan paikan. No ei se mitään ajattelin, meiki tulee toimeen eläinten kans. Yleensä eläimet ei juuri häiriötä aiheuta junassa. Yksin en kuitenkaan saanu istua paikallani. Siihen tuli joku äiti pentunsa kanssa viereen kun meiki oli semmosella "ison koiran paikalla" johon mahtuu lastenvaunutki aivan hyvin. Mielessäni jo noiduin että vittujen kevät joku huutava penikka tulee tuohon. Lapsi oliki hyvin rauhallinen ja miellyttävä. Lisäksi sillä oli ihan mielenkiintonen kirja jota sivusilmällä itekki kattelin. Siinä oli eläimien kuvia ja raktoreita. Ne elukat oliki sitten se pahin juttu tällä kertaa. Siellä oli yks pystykorva aivan suunniltaan ja se huusi melkeen koko ajan helvetin kimeällä äänellä. Lisäks oli joku pikku terrieri joka ei tullu toimeen toisen samanlaisen kanssa. Melko hyvin pystyin käsittelemään tilanteen. Ainoastaan hyvin lyhyen hetken ajan, vähän Tampereen jälkeen kävi mielessä käydä ehottamassa sen pystykorvan lopettamista. Kun ei ole vaihtoehtoja ei auta kuin tyytyäs siihen mitä on. Oli sinne vaunuun osunu myös pari uskomatonta ihmispönttöä. Joko toope selosti tunti kaupalla toiselle pöntölle jostaki saatanan pokemon pelistä. Toiset ne kykenee elämään jossain aivan omassa vaihtoehtoistodellisuudessaan. Onhan se mahtava kyky kun tämä todellisuus saattaa useinkin olla aika skeidaa. Toinen hämmentävä tapaus oli noin parikymppinen mies jota luulin ensin naiseksi. Ei se mikään transu ollu, pukeutunu vaan tyttömäisesti ja aivan saatanan kynäniska. Kyllä sillon ollaan pahasti hakoteilla jos kanssamatkustajat ei pysty ensisilmäyksellä erottomaan sukupuolta. Tällä tyttöpojalla oli sylissään kissa. Kynäniska kerto konduktöörille kissan tottuneen olemaan sylissä, sillä on se on melkeen koko ikänsä olla tämän pojan sylissä kun se on pelannu tietokonetta. Voin hyvin kuvitella. Kissaki vaikutti aika apaattiselta. Oli muuten mahtava käydä mäkkärissä ennen junan lähtöä. Saakeli että maistu. Oli muuten jännä että yli 8 tunnin junamatkalla ei tullu juurikaan nälkä vaikka eväänä oli vaan karkkia, jotka oli syöty melkeen kokonaan jo ennen Riihimäkeä ja appelsiini.

Nyt ei tarvinu irvistellä tällä tavalla niinku Jyväskylässä. Söin big barbacue aterian ja lisäks Mcfeast juniorin. 

PS: Juuri tulleen tiedon mukaan Meikien reeniblogi on joutunut Kiinassa kiellettyjen sivustojen listalle.

- T: Meiki (Eemeli)