AAG ja kadonneiden sadasosien metsästys

Niin on hallikausi yskästy käyntiin ja yskimällähän se lähtikin niinku kaudet yleensä tahtoo lähteä. Ei oo saakeli kumma jos jollaki vähän astmaoireita meinaa pukata kun käy nuissa halleissa hengittelemässä. Pikkusen yskähtelemään joutu juoksun jälkeen terveki ihminen. Tänään tuli Meikien Reeniblogin historian toinen kauden kotimainen kärkitulos. Vuosi sitten sen teki Antti 200 metrillä ja nyt meiki 400 metrillä. Voittokin kisasta tuli ja iso timantti palkinnoksi. Kkk:sta ja timanteista huolimatta ei tässä nyt oo syytä kovin alkaa hillumaan. Sen verran hiihtoa tuo 400 vielä oli ajalla 53,73. Jos on enää 3 kisaa jälellä ei tuosta kovin pitkälle keretä. Nyt ei oo aikaa yli kolmea kuukautta kypsytellä hommaa niinku kesällä. On se totista surman ajoa päkittää menemään nelonen 175 metrin radalla. Hirviää kurvata viimisen kerran siihen kaarteeseen ennenku aukeaa 30 metrin loppusuora. Ei kai oo ihme jos sillön tällön suo kaihoisan ajatuksen 60 metrille.

Ei auta aineet jos harjotuspohja on jääny puutteelliseksi. Tässä on kuuden päivän eväät Kemin vierailua varten. 

Sanoisin että tämän viikonlopun Aspen Athletic Games oli toiseks huonoiten järjestetty kilpailu missä oon koskaan käyny. Ensimmäinenkin sija menee Ruotsalaisten nimiin, kaikkienaikojen huonoimman kisan tittelin vie Luuleån Nyckel Campen 2010. Luuleåssa oli tietenkin aikataulu päin persettä, samaten eräjaot. Satasella meidät olis kaikki juoksutettu erikseen M19, M22 ja yleinen sarja vaikka yhteensäkin meitä oli vaan neljä. Lopulta sain puhuttua kaikki samaan erään ja ihan hyvä kisa synty. No tää lauantai päivä oli kuitenkin vielä ihan ok. Nyckel Campenin toinen päivä se vasta näytelmä olikin. Tietysti aikataulu oli taas päin persettä, tavallista, mutta ajanottopa ei toiminutkaan sitten ollenkaan. Käsiajoiksi meni. Kakkosella olin kisan kolmas, 23,2 kuitenkin meikin edelle sijotettiin sujuvasti yli 25 sekuntia päkittäny juoksija. Ei auttanu vaikka kävin esittelemässä videota josta järjestyksen näki hyvin selvästi. En jaksanu alkaa enempää tinkaa sillä sen verran vaatimaton mitali oli kysymyksessä.

Tämän viikonlopun huippukohtana oli se kun kaikkiin lauantain juoksujen tuloksiin lisättiin jälkikäteen 11 sadasosaa. Ruotsin yleisurheiluliitto asetti tulosten luotettavuuden kyseenalaiseksi sillä lauantaina syntyi poikkeuksellisen paljon kovia tuloksia ja omia ennätyksiä. Seuranneesta tutkinnasta löydettiin yksi asetus joka oli pielessä. Lähettäjän mukana kulkevassa boksissa, johon pistooli kytketään, oli yksi nappi väärässä asennossa. Asetuksia ei oltu tarkistettu lauantai aamuna. Sunnuntai aamuna ammuttin useita nollalaukauksia joiden perusteella laskettiin lauantain ajanottovirheeksi 11 sadasosaa. Näin ollen korjattujen tulosten pitäisi nyt olla luotettavat, joskin vain tarkat arviot. Ihan peruskuvioita oli se että aikataulu oli myöhässä, lauantai iltana päivän päättävien viestien kohdalla yli tunnin, sunnuntaina vain parikymmentä minuuttia. Aikataulun tarkemmassa tarkastelussa huomasin että aikataulu oli laadittu niin, että sillä ei edes ollut mahdollisuuksia pysyä ajassaan. Lauantaina aikataulussa olisi pitänyt pystyä ampumaan 11 200 metrin erää varttiin, sunnuntaina hieman vaatimattomammin kolme 300 metrin erää viiteen minuuttiin. Realistista on laskea että saa yhden erän viidessä minuutissa liikkeelle, parhaimmillaan kolme 10 minuutissa. Lisäksi eräjaot tehdään täysin arpomalla, edes ilmoitettuja tilastotuloksia ei huomioida. Vituttaa jo etukäteen kun tietää että taas on edessä se, että joutuu tinkaamaan ratajärjestykset kuntoon. Näin tälläkin kertaa, ilman tinkaamista minä ja 400 metrin kakkonen oltaisiin oltu eri erissä. Tänään jäi miesten 3000 metrin kisa kierroksen liian lyhyeksi. Tiettävästi kenttälajeissa mitta on pitänyt paikkansa koko viikonlopun.

Tässä Antin 60 metrin kisa. 7.04 olikin seuraavana päivänä 7.15. Vielä karummin kävi Ericin jonka luultiin juosseen uudeksi Norbottenin piirin ennätykseksi 6.92, todellisuus oli 7.03.

Kisan järjestämiskulttuuri on Ruotsissa kovin erinlaista. Siellä kisoihin tullaan koko päiväksi picnikille. Ei oteta niin vakavasti jos aikataulu vähän pettää. Aikatauluun on merkitty jopa toimitsijoiden "kaffe pausse" ja siitä pidetään kiinni vaikka kuinka oltaisiin myöhässä. Tänä vuonna Aspen athletic gamesista ei ollut paljoa kehun sanoja lausuttavaksi. Kuitenkin se on hieno kilpailu, pohjois-kalotin suurin yleisurheilu tapahtuma jossa urheillaan yli tuhat lajisuoritusta viikonlopun aikana. Puitteet luodaan hienoiksi ja kisat tehdään vaivoja säästelemättä vaikka pientä ammattitaidon puutetta onkin. Koskaan näistä kisoista ei välity sellaista tunnelmaa, kuten monistakin kisoista Suomessa, että pääasia tuntuisi olevan että kisanjärjestäjät itse pääsisivät mahdollisimman nopeasti kotiin. Näissä kisoissa rohjetaan kannustaakkiin. Ei tarvita Tommi Evilää paikalle että yleisö lämpenee sen verran että uskaltaa lyödä käsiään yhteen. 

Maalikameran kuva heijastetaan seinälle, näin ajat saadaan välittömästi juoksijoiden ja yleisön tietoon.

Pituushypyn näyttötaulu. 

Tämmöset kisat tällä kertaa, ei siinä. 

T: Meiki (Eemeli)