Kesä lähenee, orientaatio paranee

Meiki on alkanu tuntemaan itteni hiljalleen jälleen urheilijaksi. Tätä tuntemusta vahvisti entisestään se kun olin maanantaina menossa reenaamaan hyvällä meiningillä, niin matkalla urkalle raahautu vastaan kapakki reissusta väsynyt ja huonovointinen Repa. Niin ne osat vaihtuu. Repa meni sunnuntaina snadisti kappaleiksi. Se otti heti käyttöön perinteisen kolmen K:n ensiapu ja kuntoutus metodin eli kylmää, kotia ja kapakkiin. Meiki hirvitteli itekseni jo lauantai iltana kun Repa kertoili että paikat on niin jumissa ja seuraavana päivänä pitäs mennä leireilee. Varottavia tuntemuksia oli pitkin harjotusta mutta ei tietenkään kannattanu lopettaa ajoissa kun kerrankin oli huippuvalmentaja paikalla. Olkoon nyt kaikille uunoille opetukseksi että kannattaa kuunnella niitä lihaksiston antamia varotusmerkkejä. Repalla muuten pisti vähän omatuntoon eilinen Kokkosen kirjotus Meikit virtuaalinastana.

Juoksuharjotuksissakin on alkanu tulemaan pieniä onnistamisen tuntemuksia. Maanantaina käytin ensimmäistä kertaa piikkareita jalassa sitten Santa Claus hallien, aivan nulkatessa on puolitoista kuukautta menny. Meiki juoksenteli eilen 200m määräintervallia, Harri totes että meiki on niinku iso hevonen lenkillä. Positiivista on ollut sekin että maha on vetäytyny sen verran sisälle, että on kehannu taas käyttää muitaki ku löysiä nylkkämallin paitoja. Totesin Kokkoselle että tämä kausihan etenee sittenki hyvin, jos tänä vuonna meni maaliskuu vähän höpöksi hiihtolomineen ja hippoineen ja viime vuonna se oli kesäkuu joka meni kappaleina refresmenttiä nauttiessa. Nyt ollaan vielä monta kuukautta voitolla tässä vaiheessa. Kesä lähenee ja orientaatio paranee.

Hyvistä neuvoista huolimatta tämän päivän tempaus meni aivan päin persettä. Tanko pomppi kauvaksi karkuun lavalta. Oli väärät trikoot jalassa. 

Eilen oli ilahduttavaa huomata että koko viestiremmi oli yhtäaikaa reenaamassa ja kutakuinkin terveenä. Mutta nyt pudotus peli on alkanut! Kuinka moni on vielä heinäkuussa jäljellä?

Eilen yks kestävyysjuoksija voimisteli iteltään hampaat suusta. Kaveri teki niin ketteränä temppuja että kohta oli oma polvi suussa. Taannoin sama pönttö reväytti takareitensä tekemällä spakaatin. Nylkyt pysyköön lestissään, turvallisinta niin.

Toinen hurja juttu viime ajoilta oli se kun Aarnilta varastettiin lompakko, sillä välin kun se oli suihkussa. Sama kelmi ryösti siwan samana iltana huumeruiskulla uhaten. Kohta saa tämä nisti olla hankkimassa kausikorttia vankilan salille urkan sijasta. Hörhöt jos eksyy urkalla väärään paikkaan heilumaan ne saa ite äkkilähöt dopingruiskulla uhattuna. Pitäkää lompakoistanne kiinni reeneissäki!

Kuten Niilo aikasemmin hirvitteli, niin pääsiäinen selvinpäin on aivan todellinen uhkakuva. Aivan hyvä vaihtoehto sekin. Mutta ei se kyllä sitä tarkota, että jos tässä vaiheessa ei oo vielä hippoja tiedossa etteikö hippaamaan vois kuitenki päätyä. On mitä on.

- Meiki (Eemeli)

Meikit virtuaalinastana

Onpa ollu ilahduttavaa seurata Meikien Reeniblogin alkutaivalta facebookissa. Viikossa lähes 250 tykkääjää ja suosio näyttää yhä kasvavan. Kohtuu kovaa suosiota osattiin kyllä odottaakin, mutta melkoisia yllätysnimiä kannatusjoukoista silti löytyy. Erityishuomio täytyy tässäkin asiassa kiinnittää blogin paheksujiin. Niitä lienee perkeleellinen liuta ja näitä nimiä tuskin nähdään fb-sivujen tykkääjissä. Kuinka laaja lukijakunta siis todellisuudessa onkaan! Kaartinen uhkas pahoinpitelyn uhalla evätä meikiltä kaiken tarjolla olevan virtuaalinastuuden ja sen tuomat edut, joten vastineeksi meiki tarjoaa postausta suoraan vastapalloon. Haista sieki Kaartinen skeida!

Meiki sai hallikauden kisareissuilla paljon kannustavaa palautetta blogista. Tiivistettynä sen mukaan meikin jutut on skeidoja, mutta Kaartisen kynä on terävä. Hyväksyn sen. Meikin kirjotukset ei ole järin provokatiivisa eikä siten herätä suuria tunteita lukijoissa. Siten myös paheksunta lienee vähäisempää. Iso osa blogin suosiosta piilee kuitenkin juuri paheksunnan aiheuttamisesta ja oman nastuuden pönkittämisestä toisten kustannuksella. Tässä Kaartinen on omaa luokkaansa. Tuskin monisatapäistä yleisöä kiinnostaisi lukea ainoastaan meikien yskimisestä tehointervallitreeneissä ja uusista pyttiennätyksistä. Asioiden laaja-alaisempi käsittely ja etenkin teräväpostaukset taas kiinnostavat. Miettikääpä jos Nykäsellä ois ollu huippuaikoinaan sosiaalinen media käytössään. Kyllä sillon ois tullu terävänhuuruisia twiittejä suoraan hyppytornista. Meiki näkeekin huomattavia yhtäläisyyksiä Kaartisessa ja Nykäsessä, ainaki terävänoton osalta. Molemmat on showmiehiä. Vois joskus laittaa Emen karaoke-esiintymisen näkyville. Urheilulliset yhtäläisyydet taitaa kuitenkin toistaiseksi rajoittua rapulareenaamiseen ja Kaartisen lentämiseen V-tyylillä Onnelasta kartanolle. Ovimiesten vauhdittamana tietenkin. Jostakihan se on ponnistettava. Nastuudessaan Matti on kyllä vielä huomattavasti meikien edellä.

Kaartisen telemark-alastulo eräänä aurinkoisena kesäaamuna.

Siinä missä Rovaniemellä on kunnostauduttu terävänotossa ja rapulareenaamisessa niin meiki on koittanu orientoitua totiseen treenaamiseen. Aivan hyvin on kyllä kulkenu hallikauden jälkeen, mitä nyt pientä lentsua meinas pukata, mutta sain huumattua sen pois hyvin pian. Reilu yliannostus vitamiineja tepsii aina. Kovasti tässä on silti hommaa järjestää itsensä kesäksi entistä testomanimpaan kuntoon. Meikin fitnessreenit on jääny vähemmälle ja sen huomaa siitä ku alan muistuttaan päivä päivältä enemmän kestävyysjuoksijaa. Täytyy ottaa hauiskäännöt taas ohjelmaan. Meiki on alottanu myös painonhallinnan. Vaihoin suklaarusinat rusinoihin ja leivonnaisiakaan en syö ku kerran viikossa. Suosittelen Dumle-muffinsseja jokaiselle. Lisäksi ajattelin kevään aikana pistäytyä Rovaniemellä patsastelemassa urkalla, näyttää puleille ja laittaa ne järjestykseen. Kuvien perusteella voi todeta, että siellä on touhu menny näennäistreenaamiseksi, kun nätisti irvistellään kameralle jumppapallon päällä tai leuanvetotangossa roikkuen. Meikillä itellä on menny lähinnä pelkäksi irvistelyksi.

-Meiki (Antti)

Matkalla rantakuntoon 2013

Ylleisurheilusahan homma mennee niin, (muistaakseni, viimisimmistä kesäkauesta on nyt vähän aikaa) että kovvaan kisakuntoon ei riitä pelekästään kovat tulokset. Lisäksi urheilijalta vaaditaan trimmattu vartalo ja tasanen rusketus. Tulosta ei synny pelekästään kovilla ominaisuuksilla. Oikianlainen ulkonen kulissi saa vastustajalta skeidat housuun. Elikkä ylleisurheilijat saa näyttää siltä, ko ne ois tulosa suoraan fittnes expo-lavalta. (ilman sentin pakkelikerrosta ja silikonitissejä) Meiki onki saanu kuittia levveistä hartioista ja kehonrakentajan ulkomuodosta. Oikialla tiellä ollaan.

Ykkösenä rantakuntua varten on oikianlainen ruokavalio. Urheilijaksi ei kasveta mäkkärin jonosa, muttei myöskään lunta ja käpyjä syömällä. Ite noudatanki semi tiukkaa ruokavaliota, ainaki sillon tällön. Perinteinen lappalainen testomani juoksis itte evväänsä kiinni mettästä ja kaivais jälkiruuaksi jäkälää kinosten alta. Meiki on joutunu tässä antamaan vähän periksi. Ruuanlaittotaitoja mulla ei juurikaan oo, koska oon tottunu urkan amican antimiin. Välillä joudun kuitenki tekemään päivällisen itte. 

Herkkumunakas pestosallaatilla. Ruokaseurana tällä kertaa Nicki Minaj

Meikin ylpeydenaihe on ite tehty munakas. Siitä saa hyvän ko siihen laittaa kaks (2) munnaa, raejuustua, aurajuustua ja mannaattisuolaa eli aromisuolaa. Kylykeen jottai sallaatin tapasta fetajuustolla ja pestolla, nii hyvvää tullee. Toinen erikoisuus on kanasuikaleitten kypsentäminen paistinpannulla, mutta neki tahtoo jäähä välillä liian raakoiksi.

Meikin lemppari iltapa: tonnikala-ananas-raejuustomössö facebookilla

Meikien budjettiriihi

Hallituksen budjettiriihen valmistuminen nosti meikissä pintaan poliittisia patoutumia, joita minun on nyt pakko purkaa tätä kautta. Nykyään pääsen käymään niin harvoin järkevää poliittista debaattia. Joskus olen uunojen kanssa yrittänyt mutta pettymään olen joutunut. Vielä lukiovuosina siihen oli mahdollisuus joka päivä.
Tällä hetkellä mediassa puhutaan sitä oikeaa politiikkaa. Kovimman perussuomalaisten hypen aikaan puitiin lähinnä maahanmuuttoa ja presidentin vaaleissa ihmeteltiin ja ihasteltiin homoseksuaalisuutta. Nyt ollaan todellisten kysymysten äärellä. Lukioaikoina leimauduin vahvasti kokoomuslaiseksi, sillä kuljin pari viikkoa koulussa Sauli Niinistö paita päällä silloisten presidentinvaalien aikaan. Aivan näin yksioikoinen asia ei kuitenkaan ole. Totta kuitenkin on että pystyin silloin samaistumaan eniten juuri kokoomukseen. Se oli aikaa ennen taloustaantumaa ja eurokriisiä. Silloin poliittista keskustelua hallitsivat suuret ulko- ja puolustuspoliittiset kysymykset. Nato oli kaikkien huulilla, niin myös meidän poliittisesti valveutuneen lukioryhmän. Tärkeissä ulko- ja puolustuspoliittisissa kysymyksissä löysin hengenheimolaisuutta kokoomuslaisista. Samaten kokoomuksella oli raikas imago, se ei ollut uunojen ja jäärien puolue. Sittemmin on tapahtunut paljon, euro ajautui kriisiin ja talous on taantunut ees ja taas. Poliittisen keskustelun painopiste on siirtynyt enemmän sisäpoliittisiin kysymyksiin ja lähemmäs kansalaisten toimeentuloa ja hyvinvointia. Tietysti se on herättänyt paljon ajatuksia myös minussa. Vihdoin minusta alkaa tuntumaan siltä, että olen saanut järjestykseen pääni sisäiset poliittiset ristiriidat.

Tämän ja edellisten hallitusten talouspolitiikasta olen sitä mieltä, että niiden toimet ovat olleet omiaan heikentämään kansalaisten ostovoimaa ja kiihdyttämään inflaatiota. Niistä tärkeimpinä esimerkkeinä arvonlisä- ja polttoaineverojen nostot, onneksi nämä jäivät tälle kertaa rauhaan. Näillä teoilla on voitu varmistaa että kotimaisesta kysynnästä ei ole ainakaan ollut taantuvan talouden piristäjäksi tai vähentämään työttömyyttä. Työttömyys on Suomessa pitkälti rakenteellista. Elämme yhteiskunnassa jossa tietyn prosentuaalisen ihmisjoukon osana on jäädä työttömäksi. Hallitus on ollut heikko toimissaan tämän estämiseksi. Kädetön omistajanohjauspolitiikka on ollut viimevuosien ikävimpiä esimerkkejä tästä. Hallituksen on tuettava teollisuutta ja luotava sille suotuisat toimintaedellytykset. Rikkidirektiivi esimerkiksi on hirvittävä asia. Onneksi kuitenkin kuljetustuet säilyivät. Hallitus laski rohkeasti yhteisöveroa 24,5 prosentista 20 prosentiin. Tämä on hyväksi yritysten kilpailukyvylle ja tekee Suomesta houkuttelevamman kohteen investoinneille. Jää kuitenkin nähtäväksi onko tällä toivottua vaikutusta työllisyyteen ja talouskasvuun. Menevätkö kohonneet voitot osinkoina omistajille vai lisääkö se yritysten investointi rohkeutta. Olisin kuitenkin ennemmin toivonut ratkaisua jossa heikon talouskasvun ongelmaa olisi lähestytty palkansaajien ostovoimaa tukemalla.

Keskitetyn palkkaratkaisun kaatuminen ja työmarkkina uunoilu on saanut minut jälleen kaipaamaan tupoa. Ensi syksyn liittokierroksesta ei taatusti tule helppo. Työnantaja osapuoli yritti tarjoilla palkankorotusten nolla-linjaa, jota ei tietenkään voitu hyväksyä. Se on täysin kohtuuton esitys tilanteessa jossa hallituksen ruokkima inflaatio syö koko ajan palkansaajan ostovoimaa. Näihin vuosiin olisi kaivattu maltillisia ja riittävän pitkäaikaisia tulopoliittisiakokonaisratkaisuja. Tolkku on vähissä kun taas kesän tullen alkaa eri ammattiliittojen nokittelu, jossa esitetään toinen toisiaan vauhdikkaampia palkankorotusvaatimuksia. Niihin hurjiin vuosiin ei kuitenkaan nyt voida palata jolloin Tehyn johdolla pelattiin kovaa työmarkkinapeliä, ei tässä taloustilanteessa. Ja kun lähtökohta on vielä se että työnantajapuoli avasi pelin puhumalla nollasta tai jopa palkanalennuksista, ei seurauksena voi olla muu kuin railakas lakkosyksy. Tähän on tultu liittokohtaisessa sopimisessa. Tupo toisi työmarkkinoille vakautta ja ennustettavuutta. On yritystenkin kilpailukyvyn kannalta edullista että työmarkkinarauha säilyy. Palkansaajien korotukset pysyisivät maltillisina mutta toisaalta edessä ei ainakaan olisi nollaa prosenttia. Tupo olisi myös hallitukselle tärkeä talouspoliittinen työkalu. Sen avulla voitaisiin myös varmistua siitä ettei työmarkkinaneuvotteluissa päädytä inflaatiota kohtuuttomasti ruokkiviin ratkaisuihin.

Nyt näihin intohimoja herättäviin omantunnon kysymyksiin, jotka tuntuvat olevan sitä kiinnostavinta politiikkaa. Kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Siitä toisesta kansalaisaloitteesta todettakoon näin että turkiksia tarhataan niin kauan kuin on kysyntää. Ja kun kysyntää on, on parempi että ne elukat tarhataan Suomessa kuin jossain vielä huonommissa oloissa. Tarhaketunkin on lottovoitto syntyä suomeen.

Heidi Hautalan ympärillä pyörivä keskustelu on absurdia. Eivät ministerinä toimisen edelletykset katoa jos on antanut remonttimiehelle setelin tahtomatta kuittia. On poliisiylijohtajakin joskus saanut ylinopeussakot. Olemmehan kuitenkin vain ihmisiä, ministeritkin.

Mitä luulette, paheksuisikohan Päivi Räsänen Meikien ReeniBlogia?

T: Meiki (Eemeli)

Hauista ja päivystystä

Ei saakeli. Oon niin kärsimätön ettei jaksa odottaa huomiseen vaan pakko yrittää tällä älypuhelimella kirjoittaa jonkinlainen päivitys tännekin. Katotaan miten käy.

 Meiki tuli pari päivää sitten komennukselta sodankylästä lääkintämieskurssilta takasin Ivaloon. Meiki hirvitteli koko matkan Ivaloon, miten totun taas rajajääkärikomppanian vauhtiin kuukauden "loman" jälkeen. Esimerkiksi aamulla Ivalossa on aikaa herätä ja laittaa aamureippailu vaatteet päälle vaivaiset kolme minuuttia. Sodankylässä taas aikaa heräämiseen oli 20 minuuttia. Siihen saakeli ehti jo tottua, ettei kiirettä ole. Sodankylä muitenkin oli kyllä melkosta huumoria. Meiki ihmetteli suuresti sitä, ettei reppuja kannettu minnekkään vaan kuorma-auto vei ne perille meidän puolesta. Tehdään siellä kuitenkin hyviä paraatisotilaita. Muutaman kerran käytiin aamureippailuilla evakoimassa B miehiä tai alikersantteja. Evakoiminen on skeidaa hommaa, muuten oli ihan mukava lomailla.

Ivaloon päästyäni luulin, että paluu arkeen tulee olemaan yhtä helvettiä, mutta kotiutuvat lääkintämiehet alkoivat perehdyttämään meikiä saman tien sairastuvan päivystäjäksi. Loma sai siis jatkoa. Tälläkin hetkellä istun päivystäjän kopissa ihmettelemässä ja vääntämässä hauista. Eilenkin väänsin ainakin 200 toistoa löytämälläni käsipainolla. En osaa sanoa, kuinka paljon tuo painaa, koska sitä on paikattu varmaankin kahdella rullalla urheiluteippiä. Just ja just pysyy kasassa, mutta se riittää meikille.

   Meikiä keljuttaa suunnattomasti kuinka vaikeaksi onkaan osoittautunut hippojen järjestäminen. Tässä taas nähdään, kun yks tekijämies ei hoidakkaan asioita totutulla tavalla niin ei kukaan muukaan hoida. Kaikki pitäis saakeli tuoda valmiina pöytään. Kaiken maailman ideoijia kyllä riittää, mutta kun pitäs toimeen ryhtyä niin aletaan jotain empimään ja loppuken lopuksi käykin niin, että EI SITTEN SAAKELI HIPATA. Joskus kuitenkin hippojen järjestäminen onnistuu mainiosti. Esimerkiksi viime viikonloppuinen beerpong turnaus, joka ei taaskaan pettänyt. Pääsiäiselle oli yhtä sun toista hippaa suunniteltu, mutta näyttää siltä, että meiki reenaa sillon. Hyvä vaihtoehto sekin.

   Ja niinku reeniblogiin kuuluu niin pitäähän meikin kertoa myös reenikuulumiset. Meikin reeni viime kuussa oli lähinnä vain kuntopiiriä ja evakointia. Ens syksynä meiki taitaa olla melkosen heikossa kunnossa. Hirvittää.

Törmäillään, kun meiki tulee lomille

T Meiki (Niilo)

Meiki Lewis-Francis

Saakeli meiki totes olevani niinku Mark Lewis-Francis manaateimmillaan, tämän ylipainosen sprintterin paikallinen versio vaan.

Siitä huolimatta että Mark Lewis-Francis oli manaatti muiden sprinttereiden joukossa, juoksi se kuitenkin joskus aika lujaakin. Ei tosin 100 metriä pitempään. 

Meikillä tämä ulkomuoto alkaa muistuttaa lähinnä kuudenkympin spesialistia. Tilanne on nyt pitkälti sama kuin tässä kuvassa vuonna 2010. Ehkä vähän isompikin vielä. Muistutukseksi vielä että nykyään meiki mieltää 400 metriä päälajikseni. Jos se olis 60m niin eihän tässä sitten mitään. 

Samaten harjottelu on vaikuttanu vähän turhan paljon kuudenkympin päkittäjän touhulta. Salilla on tullut viihdyttyä pakostakin ja juoksuharjotuksia on jääny sillon ja tällön väliin rapulan takia. Sillon ku joutuu Kemissä käymään koulu jaksoilla niin siellä menee pääpaino salilla resuamiseen. Kyykkytuloksistaki on voinu päätellä että joku on nyt päin persettä. Peruskuntokauden kolmas kyykkyreeni on ollu paras tähän asti, sen jälkeen homma ei ookkaan edistyny yhtään mihinkään niinku ois pitäny. Sillon parhaina päivinä helmikuun lopussa kyykkäsin 10x140, 8x150 ja niiden päälle vielä 4x160. Sittemmin homma ei oo edistyny 160 kilon nelosesta. Ainaki pielessä on tällä hetkellä ravitsemus ja raihnasuus. Maanantaina kun olin kyykkäämässä 160 kilolla, jäi ennätystä sivuava viides toisto kesken. Painot nakkasin niskasta turvaraudoille ja kaaduin ite polvilleen eteen. Aika hurjan näköstä varmaan muiden mielestä mutta ei se itestä tuntunu niin hurjalta, sellaista sattuu. Muut totes että täällä ei oo nähty (Saukissa) ainakaan kymmeneen vuoteen kaveria joka kyykkää ihan loppuun asti. Tempaus sen sijaan onnisti ihan kohtuudella. Pääsin yrittämään uutta ennätystä 95kg. Luulin jo että sain sen mutta en saanukkaan. Uskosin että pääsen kokeilee satasta vielä tänä keväänä. Dwain Chambers laitto tänään facebookkiin kuvia kun se kyykkäs 200 kilolla vitosia. 40 kiloa meiki vielä perässä. 

Maanantaina löysin itseni tilanteesta jossa keskustelin lukiolaisten kanssa siitä onko lumessa lumimatoja. Kahelle tytöistä tuli yllätyksenä ettei lumessa niitä ole. Ja näistä pitäis tulla vielä ylioppilaita...niin tulee jos tulee. Se toinen tytöistä on muuten joskus kirjottanu tännekki.

Tänään onnikkaan tuli joku juntti kyytiin. Sisälle astuessa sillä valahti nenästä pitkä mato ylähuuleen asti. Se pyyhkäs sujuvasti  jojon käellä pois ja samalla liikkeellä laitto tukanki ojennukseen räkäsellä kädellään. Näin se käy kätevästi, tuore räkä jäi vaan kiiltelemään ottatukkaan nätisti. Tämmösiä huomioita elävästä elämästä viime päiviltä.

Meikien ReeniBlogi on  uudistunut! Blogin osoite on nykyään muodossa: meikienreeniblogi.blogspot.com vanha (meikitreenaa.blogspot.com). Lisäksi facebookkiin on perustettu Meikien ReeniBlogi sivusto osoitteeseen: https://www.facebook.com/pages/Meikien-Reeniblogi/527079100668449 . Meikien reeni- ja kisakuulumiset nyt facebookissa lähes reaaliajassa! 

Muistellaanpa lopuksi Harrin arkistoista kaivamaa lehtijuttua muutaman vuoden takaa: https://www.dropbox.com/s/byy4dqd30gnc8v7/Iltis%20juttu%20yhteentormays%20hallissa.jpg

T: Meiki (Eemeli)

You make me wanna work out (K15)

Jos joku olis väittäny meikille perjantaina että tulee tuplattua tänä viikonloppuna niin en olis uskonu, näin kuitenkin kävi. Elämä kuljettaa, se on meikin motto tällä hetkellä. Elämä saa kuljetella meikiä minne haluaa pääsiäiseen asti, monestikki se kuljettaa kapakkiin ja hippoihin. Pääsiäisen jälkeen on syytä alkaa orientoitumaan huomattavasti totisemmin, kesä on jo ovella. Tänä aamuna oon päivitelly itekseni että ei tällä meikin touhulla oo ollu viime viikkoina hirveesti tekemistä kilpaurheilun kanssa. Nyt viikonloppuna meikin piti reenata kovasti sillä viime viikko meni Kemissä ja siellä ei reenaamisesta tuu lasta eikä välttämättä paskaakaan. Hippaamiseksi kuitenki meni. Perjantaina kaikista ystävistäni pulein kutsu kylään. Siitä apartmentista ei voi yleensä päihtymättä poistua vaikka sitä yritin vältellä. Sieltä meikit meni johonki saakelin lasten valotikkuhippoihin. Oli saakeli niin skeidat hipat ku voi juuri olla. Ihan hyvä niin, lähin aikasin kotia eli kahelta. Sen ansiosta kykenin reenaamaanki varsin sujuvasti seuraavana päivänä. Tällä kertaa saatoin todeta että snadi hippaaminen ei tehny juuri hallaa päivän reenille, raihnanen olin jo ennestäänki. Reeni oli jopa varsin kelvollinen, nyin Törmäsen kans vähän reippaampia vetoja, se teki hyvää tämän maaliskuisen nulkkaamisen lomassa. Illan jumppatuokion aikana tuntu jo että pahimmat raihnasuudet alkaa helpottaa. Iltajumpasta Repa raportoikin varsin kattavasti runsaan kuvituksen kera tekstissä Meikien matkassa urkalla. Täytyy sanoa että nyt Repa räjäytti pankin, paras postaus Repalta ikinä. Hyvä lehemä!

Haluan esitellä teille vieressäni olevan henkilön, Joonas Nevakivi, nastuuden ruumiillistuma Rovaniemeltä.

Eilisen illanviettoja en olis voinu taas mitenkään välttää. Yllättäen syntyneeseen tilanteeseen oli tartuttava ja se kannatti. Eilen aamulla vitutti mutta tänä aamuna ei juurikaan. Ainaki tämä viikonloppu meni hyvänä painonpudotuksena, vähän niinku Tallinna-dieetti mutta ei lähellekkään. No olin kuitenki melkeen 20 tuntia syömättä mutta en juomatta. Syntyneen kalorivajeen paikkasin ostamalla matkaevääksi korvapuustin ja munkin sekä limonaadia päivällä etsiytyessäni kämpille. Mitenhän tuo lompakon laihtumisen sitten paikkais? Perjantaina siellä oli vielä monta seteliä, ei oo enää. Voipi muuten olla että kohta meikien "kuinka päästä rantakuntoon" vinkkejä on jaossa kansalaisille iltalehden kautta.

Tää kuvaa meikin suhtautumista asiaan tällä hetkellä, perhaps. Vitsikäs kuva. 

Kokkosen kanssa meillä on nyt semmonen työnjako että se orientoituu tuohon reeni puoleen ja meiki hippaamiseen. Meiki voi elää omia urheilullisia tavotteita Kokkosen kautta ja meiki puolestaan voi toteuttaa Kokkosen menetettyä nastuutta sen puolesta. Antti kertoilee meikille sen reeniorientaatiosta ja meiki puolestaan kertoo Antille siitä minkälaista on olla nastana hippaamassa ettei se aivan unohda kokonaan mistä siinä on kysymys. Hyödyllistä mutualismia, yks mies ei voi ratketa molempiin menestyksellä.
Antti on nykyään niin hyvässä järjestyksessä ettei se saa enää ite valita edes facebook kavereitaan. Itsenäinen mies.

Tässä teille aivan ihana reenibiisi You make me wanna work out. Kuunnelkaa tän biisin sanomaa!

Hirvittää aivan ittiäki nämä pulitarinoinnit, ei kai oo ihme jos tää alkaa hirvittää oikeitaki ihmisiä. Ei voi mitään, tämä on Rovaniemen kolmanneksi nopeimman miehen elämää kaikkine onnistamisineen ja heikkouksineen. Nyt täytyy kyllä laittaa ainaki K-15 merkintä tähän. Ehkä pitäis lisätä myös vaikka K-40 merkintä. Ai niin mutta onhan mulla lukijoina myös melkeen viiskymppisiä ukkoja jotka jumaloi tätä roskaa. Oikeestihan jengi vaan innostuu kun laittaa K15 merkinnän. Tässä yhteydessä voisin varmuuden vuoksi haistattaa skeidat niille jotka tulevat tänne kyttäämään vain paheksuakseen. Ei ole pakko lukea. Uskoisin että tunnistat itsesi jos sinun kuuluu haistaa skeida.

Tässä viikon paras facebook päivitys Kemiläiseltä leikkauksesta toipuvalta kaverilta jolla alkaa jo rambopaita kiristää mahan kohalta:
"HAHA! Fysioterapeutti kävi taluttamasa meikää ja kyseli että mitenkä harrastan liikuntaa. Vastasin että enpä juuri mitenkään. Noh, hämmästynyt terapeutti: "Aijaa, mää katoin että sää saattaisit olla jääkiekkoilija, näytät vähän kiekkoilijalta" :D Ei kyllä tienny meikäläinen olisko pitäny itkeä vai nauraa :D". 

T: Meiki (Eemeli) 

PS: Meikien Reeniblogi paitoja tilattavissa! 

Meikit tilaa Adidas paitoja joihin tulee painatuksena selkään Meikien Reeniblogi, naisten paidoissa painatus tulee ehkä tissien kohalle. Paitoja on tilattavissa kolmea eri mallia. Värinä on Adidaksen vuoden 2013 sesonki väri, keltainen. Kaikkien mallien hinta on 28€ + painatuskulut. 
Miesten hihaton paita: http://www.runningwarehouse.com/descpageMRA-AMAS2.html
Naisten paita: http://www.runningwarehouse.com/descpageWRA-AWAS3.html
T-paita: http://www.adidas.com/us/product/mens-running-sn-ss/TL533?cid=Z25825&breadcrumb=sxZu2Z1z13xgiZ1z13y9lZ1z13071

Jos haluat itsellesi laadukkaan Meikien Reeniblogi paidan ota yhteyttä!

Meikien matkassa Urkalla

Meikin orientoituminen aamun treeniin ei menny ihan putkeen. Perjantain mannaattipäivän saldona oli nimittäin paketillinen muroja iltapalaksi. Aamulla oliki pakki siihen malliin sekasi, että maitohapottoman pallautukset meni vessasa istuskelluun. Kaartinen taas oli käyny hakemasa kapakista vauhtia päivän treeniin. Silläki mennee ihan manatisoitumiseksi tää homma, Lidlistäki se haki vaan korvapuustia ja sänpylää.

Päivän toinen treeni oli yv-pune ja uintia pääle. Perus treenejä molemmat, niistä nyt ei kauhiasti oo kerrottavvaa nii antaa kuvien selostaa enempi.

 Mun treeni alako penkillä, mutta sillon mulla ei ollu vielä kuvvaaja mukana. Tais olla kämpillä syömäsä pullaa.

 Jos näillä lihaksilla ei päästä luijjaa, nii sitte pittää varmaan alakaa treenaamaan juoksemista!

 Kaartisen mielestä leukojen vetäminen on mukavaa.

 Tartanilta löyty joku Uuno pötköttämästä. Kulissi on pettäny aivan täysin. Meikit erottaa siitä, että me treenataan aina kaunis hymy kasvoilla ja pää somasti kallellaan, oli treeninä sitte maksimipuntti tai tehointervalli.

 

 Kaartinen ei oo vielä täysin ymmärtäny venytysrefleksin toimintaperiaatetta.

 

 Päivä personal trainerina toimi opiskelijakaveri Ilimo. Ilimo on ollu mulle puolikkaan pitsan auki täsä viimeset puoli vuotta, nii käytiin tsiikaamasa Ounasvalakian tarjonta. Suunniteltiin samalla meikin yv-pune. Päivän pitsa on kebab-kana-aurajuusto-majoneesi. Hyvvää

 Meiki on alkanu harrastaan power nap:peja, eli lontoosta vappaasti suomennettuna päikkäreitä. Tähän mennesä parempaa päikkäripaikkaa ei oo tullu vastaan ko Urkan korkeushyppypatja. Siinä on hyvä nukahtaa semmonen puol tuntia ennen koutsaamista tai treeniä.

 Tämän liikkeen aikana kasvojen väri alko huolestuttavasti lähestyä sammaa sävyä treenitopin kanssa. Mutta kuten kuvasta näkkyy, kulissi ei petä missään vaiheesa.

 Kaartisen päivän treeni oli vasemman takareien liikkuvuusharjottelu.

Treeni oli hyvä päättää Gainomaxin mustikan makuseen proteiinipatukkaan. Taas on hauvista kasvatettu pikkusen isommaksi!

Uimahalliin ehittiin sillai viimetingasa, että vesijuoksemiseen jäi aikaa vartin verran. Koko saakelin halli oli täynnä venäläisiä, ja niitten hallitsemattomasti käyttäytyviä mukuloita. Ykski kakara törmäili meikiin pullukkeet seläsä, ja räpiköi vielä veet meikin päälle. Tympäs siihen malliin, että mulkasin sitä rumasti ja käskin varomaan vähäsen. Vastaukseksi se ruikkas suusta veet mun naamalle. En nyt hirviän hyvin niitä tunne, mutta se on kai joku niitten tapa haistattaa skeidat. Kirosin kaikki perkeleen ryssät helevettiin ja manalaan ja ties minne, ku huomasin että vesijuoksijoille oli varattu toinen kaista. Ryssät vs Meikit 1-0.

Meikin ilta päättyy tänne Ounasmettään, Kaartinen lähtee kuulema hippaamaan jonku Teuvo Lomanin kans. Soitelkaahan sille jos ootte radalla

t meiki (repa)

Mannaatti loma

Meiki on opetellu uuenlaiseen testomani-ruokavalioon. Elän melkeen ku keliaakikko, eli oon vähentäny gluteiinin määrää. Niin niuhoksi en kuitenkaa ala, että jättäsin sen ihan kokonaan pois. Sillon ei kai sais juua aamusin kaakautakkaan. Lähinnä oon jättäny pastan, murot, leivän ja leivonnaiset pois. Kaikki epäterveellinen on kielletty. Paitsi perjantaisin, sillon on karkkipäivä ja saa syyä mitä haluaa! (Paketti jäätelöä uppuaa ilman isompia ongelmia)

Hiihtoloman aikana sattu kuitenki dramaattinen manatisoiminen. Sämähin heti loman alettua kotinurkkiin äitin ruuille, ja sortuin heti houkutuksiin. Homma vaan paheni, ku lähettiin käymään mummolassa. Siellä aamupalaksi syyään leipää, välipalaksi pullaa, sitte on lounas, välipalaksi mustikkapiirakkaa ja suklaata ja iltapalaksi leipää. Ja näytinki siltä ku oisin pyöräyttämäsä keilapallua.

Mutta ompa tuo pullakuuri ajanu mut ainaki ulkoilemmaan. Treenit on pitäny soveltaa arktisiin olosuhteisiin. Pyhäjoella piti päästä meren jäälle suksimaan. Siellä on muuten lääniä painaa menemään! Sinne ois Kaartinenki mahtunu tekemään intervallia, eikä ois tarvinnu pelätä että kettään tai mittään jää alle. 

 Torstai mulla oliki kestävyysurheilupäivä. Aamulla oli kahen tunnin hiihtolenkki Syötteellä, illalla 1,5h reippailua Pintamojärven jäällä. Olihan se makea tallustella auringonlaskuun lumikengät jalasa ja Ruotsin armeijan hiihtosauvat käesä. Ne on muuten paljo paremmat mitä nämä nykyset suomalaiset muovipillit. Mielummin ottasin silti sen valkian ratsun.

Meiki oli hurja ja kävi Pyhäjoen huikialla ampuma-stadionilla paukuttelemasa. Tais olla reilu vuos sitte armeijan kottiutustesteisä ku pääsin viimeksi pyssyllä ammuskelemaan. Nyt rynkky vaihtu pienariin, mutta oli mulla jotaki tarkka-ampujataitoja vielä tallesa. Ammuin ainaki paremmin ko isäntä. Pakko vielä mainita, että taulusa oli viien laukauksen jäläkeen kolome reikää, josta kahesta oli menny kaks luotia. Meiki on tappaja.

Meitä ei kuulema tunnistettu nämä asut päällä. Ehkä parempi näin.

Ulkoiluviikko päätty mukavasti Poronkusemaan Rolloon. Siellä tuli kokkeiltua vähän erilaisia lajeja niinku läskiäläijjää ja parilentipallua, sekä harjotettiin erilaisia tanssityylejä kuten eroottista tanssia, harlem shakea, kreisireivausta ja paiatta tanssimista 15 asteen pakkasessa. Gagnamstylet jäi tekemättä. Sen verran vielä että empä oo ikinä ennen ollu baarisa kalsarit jalasa ja vanha lakana päällä naama mustaksi maalattuna.

Kahen päivän lomakoomasta huolimatta arkeen palluu oli mukavaa. Urkkaa ehti tulla jo ikävä, varsinki amican evväitä. Leuat oli tännään 10, 7 ja 5. Niitä pittää alkaa nyt treenaamaan. Ja herkkulakko alakaa myös, mutta sovittiin Sofian kanssa erittäin lyhyen keskustelun jälkeen, että hillajäätelyä ei jätetä pois.

Elkääs tukehtuko pulliinne

t meiki (repa)

Tietoa tuntureilta

Meiki palas just pyhätunturilta viettämästä liikunnallista hiihtolomaa. Kuinka moni muuten muistikaan että hiihtokeskuksissa voi tehä muutaki ku ryypätä? Kyllä voi, jopa Levillä. Meiki hiihti päivittäin noin 30km, jää Harriki väkisin hiihtoineen kakkoseksi. Alppihiihdosta on siis meikin hiihdoissa kysymys. Kovaa urheilua, parhaimmillaan voi päästä yhessä laskussa aivan 400 metrin kilpailua vastaaviin tuntemuksiin. Repaki voi haistaa esimerkiksi skeidan näkemyksineen "eihän se oo urheilua ku ei siinä tuu ees hiki". Taas ollaan sen tosiasian äärellä että alppihiihto on atleeteille ja lautailu lapsille, samat nokkeluudet voi taas sujuvasti viljellä kuin vuosi sitten. Onneks lautailijat ei enää harrasta sitä että ne istuu pitkissä riveissä keskellä rinnettä niinku 10-15 vuotta sitten. Sillon meikin huvituksena oli yrittää pöllyttää lunta niiden niskaan. Lasku päivän päätteeksi meiki kävi hotellin "David Clubilla" vähän jumppailemassa. Ihan näennäis jumppailuahan se siellä oli, mutta ei siinä, täytyy niitä nysväyksiäkin tehä. Eilen illalla siellä oli pari poikkeuksellisen uunoa mammaa jotka taivasteli joka laitteen ja käsipainon. Orientoivaa reeniseuraa.

Valavuori oli näköjään eilen päässy viisastelemaan telkkariin tällä kertaa. Meiki ei oo vielä ymmärtäny että millä meriiteillä se esiintyy yhtenä suurimpana urheilun asiantuntijana suomessa, ja miks sitä kysytään kommentoimaan. Se äijähän vaan toistaa itseään kirjotuksesta toiseen ja telkkarissa on tietenki samat tarinat. Kaikki mahollinen moititaan mutta esityksiä uusiksi toiminta malleiksi onki sitten huomattavasti vähemmän. Mihin tarvitaan taas yks ihminen lisää toteamaan että ei ole tarpeeksi rahaa urheilussa. Samaten niin monesta suusta aikaisemminkin on taivasteltu ammattilaisuuden puutetta ja haukuttu lajiliitot kautta linjan. Näkemykset veikkauksesta oli kuitenkin Valavuorelta jokseenkin tuore keskustelun avaus. Kaikkinensa a-studion keskustelun anti jäi hyvin mitään sanomattomaksi. Palander kertaili vähän oman uransa alkua, Valavuori ei kerennyt juuri alkua pidemmälle selostamaan veikkaus ajatuksiaan ja yksissä tuumin todettiin mäkihypyn asioiden olevan päin persettä. Tähän keskusteluun olis pitäny varata tuntikausia. Julkiseen keskusteluun osallistuvat tietysti myös vanhat mestarit. Seppo Rätymäiseen tyyliin lytätän nykyurheilijat laiskoiksi harjoittelijoiksi ja samalla koko nykynuoriso onnettomaksi porukaksi. Paljon on entisillä huipuilla korvaamatonta näkemystä mutta välillä he kommenteissaan osoittavat täydellistä vieraantumista lajinsa nykymenosta. Yleisen hirvittelyn päätteksi voisin itsekkin todeta yleispätevästi että jokaisen lajin on itse löydettävä omat polkunsa ja toimintamallit menestykseen.

Päädyin taannoin sattumalta lukemaan vanhan kotikuntani pesäpalloseuran nettikeskusteluita. Samat näyttää olevan ongelmat lajissa kuin lajissa. Joillain oli päässyt kukkahattu valumaan silmille sumentamaan näkökenttää. Kukkahattu tuntuu myös antavan rajattoman tiedon käyttäjälleen. Tälle kertaa "tiedettiin" että seuran rahoilla kustannetaan miesten joukkueelle saunailtoja. Samassa yhteydessä tingattiin myös perinteisesti kuka tekee mitäkin ja minkä verran. Vanha ystäväni tuli ojentamaan tietäjiä kertomalla asioiden todellisen laidan, eli seuran rahoilla ei todellakaan kukaan vietä saunailtoja. Kovin pitkään en tätä keskustelua jaksanut kuitenkaan lukea sillä olen itsekkin joutunut nuita seuratoiminnan tinkoja näkemään ja kokemaan aivan kyllin. Mukavaa arvon antoa taas ihmiselle joka on vuosikausia tehnyt täysin vapaaehtoisesti hommia seuran eteen lähes puolipäiväisesti.

Vuosien varrella meiki on huomannut suomalaisessa seuratoiminnassa merkillisen kirjoittamattoman säännön. Jos haluat luopua jostain luottamustehtävästä sinun on hommattava itse itsellesi seuraaja, muutoin et saa luopua tehtävästäsi.

Helmikuun kuukauden kysymyksessä kysyttiin, mikä on tie nastuuteen? Tulosten
perusteella voidaan todeta että meikit on olleet aivan oikealla tiellä nastuuteen ja
samalla linjalla on syytä jatkaa. Eniten kannatusta saanut vaihtoehto oli siis "Hippaaminen ja testomanit urheilusuoritukset yhdessä" 40% kannatuksellaan. 
Ja meikeiltähän hippaaminen ja testomanit suoritukset onnistaa. Kullakin on omat 
painotuksensa asioiden suhteen. Kokkonen on päässy esittelemään hauvista 
televiisorissa asti ja toiset taas on keskittyny enemmän hipoissa näyttämiseen. 
Selväksi kuitenkin tuli että hippojen ja urheilusuoristusten yhdistelmä on oikea tie
nastuuteen, nyt vain itsekunkin täytyy miettiä mikä on optimaalinen suhde yhdistämään
näitä kahta nastuuden elementtiä omalla kohdallaan. Maaliskuun kysymyksessä 
tiedustellaan lukijoiden näkemystä tapauksesta ihmisjyrä.Kysymys kuuluu, syyllistyikö
meiki pahoinpitelyyn Aspen-hallin juoksutapaturmassa?

Kotiin palatessa kävin ensitöikseni opistolla syömässä että jaksaa hipata illalla. 
Samalla kävin pyörähtämässä hallin puolella. Salilla tuli vastaan naamastaan kaventunut
Jari, joka ylilatautuneessa tilassa keskittyi tiukasti 20 kilon kahvakuula maastavetoon. 

T: Meiki (Eemeli)