Meiki Rudisha

Meiki oli eilen enemmän Rudisha kuin kertaakaan aiemmin elämäni aikana. Voitin Hiirenkorva kisojen 800m Rudisha tyyliin johtamalla alusta loppuun ajalla 2.01,91. Viime vuonna aika samassa kisassa oli 2.08,02, reilut 6 sekuntia parannusta siis. Eli nyt siis parannan 400 metrillä 3 sekuntia ennätystä, onko se näin yksinkertasta? Ei valitettavasti taida olla mutta kyllä tämä silti luottamusta herättää. Eniten tämä tietysti kertoo hapenottokyvyn kehittymisestä ja aerobisen energian tuoton osuus 400 metrillä on noin 25%. Ei kunto yksistään ole aivan nuin valtavan paljon parempi kuin vuosi sitten, nyt oli myös taktinen osaaminen parempaa. Tällä kertaa oli selvät sävelet mitä lähden tekemään, ottaa muutaman vuoden oppia juoksemaan kasia jos sen tekee kerran kaudessa. Väliajat olivat noin 28, 57 ja 1.30, ensimmäiset kaksi väliaikaa noin sekunnin suunniteltua parempia. Johtoajatuksena oli että 400-600 välillä ei saa vauhdin antaa tippua liikaa. Ensimmäinen kierros on helppo, 400-600 välillä ei saa uunoilla ja 600 jälkeen saa alkaa jo kirimään, näin orientoiduin mielessäni  kisaan. 500 kohalla kuulosti siltä että nuoremmat kestävyysjuoksijat kannoilla tahtoo alkaa lähentelemään, laitoin löylyä sitä mukaa lisää kun toiset hiilosti ja loppusuoralle jäi vielä kyllin kiri varaa. Maalissa kuvittelin vielä kulissinki pysyvän yllä niinku Rudishalla konsanaan mutta pakko oli myöntää että päässä vähän heittää ja piti nojailla polviin. Semmosiaki lapsellisia piirteitä juoksun jälkeen ilmeni että meinas vähän yskittää kun joutu niin kovasti hengittelemään. Kansa luuli kuuluttajaa myöten että meiki oli lähteny vaan jänikseksi kasille, oli ne ihmeissään kun tulin kärjessä maaliin asti. Kauvan ei ehtiny polviin kuitenkaan nojailla kun alle 10 minuutin päästä maalin tulosta piti lähteä seuraavan juoksun liikkeellä joka meikin piti lähettää. En sentään ampunu ite itteäni kasilla liikkeelle vaan tässä vaiheessa tapahtu lähettäjän vaihdos. Kyllä katto vanhemmat ihmeissään kun pian maaliin tulon jälkeen hoipuin tonnien lähtöpaikalle pistooli ja lähettäjänsalkku kädessä ja vedin valkosen poolopaidan päälle. Taitaapa olla semmonen sääntö olemassa jonka mukaan ei kuulu itse kilpailla ja olla toimitsijana samassa kisassa. Ei voi mitään, resurssit on rajalliset niin moneksi täytyy revetä. Alkuveryttelyksi laukoin reilut kolme ja puoli tuntia pitkin kenttää järjestämässä asioita ja samaten loppuveryttelyksi vielä pari tuntia kisan jälkeen. Tätä on kisan järjestäminen mutta on tuohon jo totuttu. Kuitenkin seuraavat isommat kisat, aluemestaruudet ja Leiskautukset, kun Rovaniemellä järjestetään aion antaa itselleni hieman enemmän aikaa orientoitua omaan suoritukseen. Alunperin ajattelin tämän kasin jäävän ainoaksi tälle kesälle. Nyt kuitenkin varmaan täytyy lähteä hakemaan sitä kahden minuutin alitusta johonki. Ei tuossa vielä aivan äärirajoilla menty ja tuulien puolesta olis voinut kelikin olla parempi. Ennen kisaa rohkeimmissa ajatuksissani mielessä kävi 2.02 ja 2.05 alitus oli lähinnä mielessä. Kukapa olis uskonu että meiki puhuu 2 minuutin alituksesta kun on lähinnä penkkipunnertajaksi profiloitunu ihmisten silmissä. Näin se yks juoksu voi muuttaa identiteettiä.

Viime vuoden kasilta Meiki Rudisha. 

The real Rudisha eli David Rudisha. 

Kilpailujen järjestelyiden lopputulos oli onnistunut vaikka olis homman voinut tehdä enemmän varman päälle ja vähemmän stressaavaksi. Vielä torstai iltaan asti olin epävarma järjestänkö tälle kesälle kisan kisaa. Sen verran on ollu taas mukavat tunnelmat että olin valmis haistattamaan skeidat kaikille. Myrskynsilmä kuitenkin siirty taas vähän sivummalle että hommat jatkuu. En nyt ihan viimisenpäälle tarkkaan jaksanu tehdä kaikkia ennakkovalmisteluja yksin, paljon jäi kisapäivän aamullekki. Mitäpä sitä itteään liikaa laittaa likoon tässä tilanteessa. Eikä joka asiasta kannata repiä stressiä, kaikkeen ei voi kuitenkaan ite vaikuttaa. Uus kisa-areenaki aiheutti jonku verran ihmettelyä, kaikki ei menny samanlailla rutiinilla niinku Sauvosaaressa ennen. Vaikka paljon asioita jouduttiin lennosta tekemäänki oli lopputulos silti hyvä ja siihen uskalsin luottaa. Seuraavat isommat kisat kun järjestetään on helppoa tehdä asiat helpommaksi. Tämän kisan seurauksena löysin uusia luottohenkilöitä joille voin uskoa vastuuta. Kiitokset toimitsijoille ja erityisesti Niiniselle joka osaamisellaan pelasti jälleen ison osan päivästä.

Nämä kuukaudet on paljastanu yhden ison eron Kemiläisen ja Rovaniemeläisen seuratoimintakulttuurin välillä. Rovaniemellä kun tapellaan niin se tehdään erittäin suoraan, Kemissä taas kokouksissa istutaan hiljaa ja kulisseissa juonitaan asioita. Lienee parempi tämä Rovaniemen malli. Hullujahan on joka puolella, se on selvä.

- Meiki (Eemeli)

PS: Repakaan ei ollu kauden avauksessaan ollenkaan lehmä ja sekin on laihtunu. Espoossa nähdään, Soitellaan!

Meiki ei ole fitnessurheilija

Geimit lähestyy, meikillä on ensimmäiset sunnuntaina täällä Rovaniemellä ja samaten Repakolla. Kokkonen puolestaan yskäsee kautensa käyntiin Limingassa 150m kisalla. Meiki alottaa kauden 800 metrin kisalla niinku oon tehny kaks edellistäki vuotta täsmälleen samassa kisassa. Se on hyvä mittari kestävyysominaisuuksien kehittymiselle, varsinkin kun on hyvää vertailupohjaa aikasemmilta vuosilta. Muutenkin kauden ensimmäiset kunnon hapot on sama kiskasta kasilla, 400 kauden ekana kisana ei kuitenkaan tuota lähellekkään sitä kesän parasta tulosta. Lisäksi 800 näyttää telkkarissa hauskalta, siks sitä pitää itekki kokeilla. Itse asian pariin eli neloselle meikit palaa Antin kans Espoossa 2.6. Tässä vaiheessa kevättä yleensä ite kukakin ruukaa lasketella kovia sanoja mutta meikit on kuitenki pitäny ne omana tietonamme. Kokkonen sen sanoi, kilpailukausi voi koska tahansa vaihtua silmän räpäyksessä terassikaudeksi. Siks kannattaaki antaa kovimmat lausunnot vasta sen jälkeen kun on ekan kisan selvinny maaliin asti. Näin ne on kappaloitumiset opettanu meikeille nöyryyttä. Tosin kauden jälkeisestä pulimenokaudesta Kokkonen lausuu jo erittäin kovia sanoja. Nyt voin todeta sen verran että meiki on luottavainen ja harjotuskauden suurimmat terveysongelmat on ollu tähän asti siinä että olin kipeenä toissa viikonloppuna. Meiki on muuten laihtunu 6 kiloa. Aamupaino oli tänään alle 81. Viimeeks se on ollu yhtä vähän syksyllä 2010 mononukleoosista johtuneen sairaala reissun jälkeen. En sentään oo joutunut vielä toistelemaan itselleni peilin edessä että "Ei, meiki ei ole fitnessurheilija!". Näinkin on kuulemma jonkun psyykeen painonhallinta sotkenut. Teempä muuten kohtuullisen onnistuneen painonpudotukseni kunniaksi seuraavaks postauksen jossa tuputan teille omaa ruokavalioani viiden sivun verran ja todistan että sinä syöt päin persettä. Siitähän blogeissa kuuluu kirjottaa.

Vai onko meiki?

Vaikka Repakko ei omissa tarinoissaan suoraan myöntänykkään että sillä oli myös meikiä ikävä niin kyllä sillä tais kuitenki olla kun postikortinki lähetti. Tosin pienen suivaannuksen vallassa tais Repa terveisensä meikille lähettää. Se on vielä vähän herkkänahkanen, ei oo vielä aivan päässy sisään tähän blogin syvimpään olemukseen. Välillähän se oli Kokkosen kans yhtä solvauksien vaihtamista tämä kirjottaminen. Heti kun Repa sai naljailua osakseen se suivaantu välittömästi.

Piikkarit toimitettiin arvoisessaan laatikossa. 

Meikillä on uudet piikkarit. Adidas adizero Prime SP, parhaat mitä rahalla saa. On ne saakeli nastat, voin sanoa että ymmärrän kyllä joka euron jonka olen niistä maksanut. Adidas on taas vieny piikkikenkä markkinat uudelle tasolle. Nää on perkeleen kevyet, 99g, ja samalla kuitenkin erittäin tukevat. 35g kevyempi kuin adizero Prime Finesse. Nyt voin ite painaa 70g enemmän. Ennenkin on ollut kevyitä piikkareita muttei kevyitä ja tukevia. Prime Sp on voimakkaasti päkiälle nostava kenkä ja se suuntaa voimaakkasti juoksua eteenpäin, tuntuma on ainutlaatuinen.  Prime SP on aivan eri tyyppinen piikkari kuin ulkonäöllisesti  lähes identtinen Prime Finesse. Suurin ero on pohjan värissä, Prime SP on pohjasta musta sillä pohja on hiilikuitua ja Prime Finesse valkoinen ja pohja puolestaan komposiittia. Prime Finesse on ei ole yhtä kiertojäykkä eikä yhtä paljon päkiälle nostava. Ominaisuuksiensa ansiosta Prime SP on piikkari jonka kanssa juoksun ei saa antaa hajota ja vajota loppusuorallakaan, hiihtokenkänä se ei toimi. Tämän vuoden Prime SP malliin on tullut vahvistuksia kohtiin joista viime vuoden Prime Finesse tahtoi revetä. Meikillä kulu vuodessa kaksi paria Prime Finesse piikkareita, ne repes sisäsyrjältä ja pottuvarvas hinkkautu läpi. Näistä kriittisistä paikoista Prime SP on vahvistettu. Silti myös Prime Finesse oli erittäin hyvä piikkari, ei vaan erityisen kestävä. Siirtyminen Prime Finessestä Prime SP:hen ei ollut kuitenkaan yhtä suuri hyppäys kuin Adistar Sprintistä Prime finesseen, silloin oli kysymys kokonaisesta sukupolven kuilusta.

Oheismateriaalina tuli piikkaripussi ja owners manual jossa valotettiin piikkarin kehitystyötä. 

Tältä näytti viime vuoden Prime Finesse.

- Meiki (Eemeli )

Back in Roi

Nytton meikit laskeutunu jo Suomen ilmatillaan. Aavistuksen palanu naama ja hartiat on jo muuttunu rusketukseksi ja ihoki on jo kesiny pois. Iloksi saatiin huomata, että hiihtokelit alakaa olla ohi ja Rolloonki on tulosa kesä.

Kokonaisuuessaan leiri meni saakelin hyvin. Treenien loppuarvosana lähentellee kymppiä ja niin pitkisä ko lyhhyisäki aitoisa tuli mahottomasti kehitystä. Joku aika ennen leiriä tekkiin aitalähtöjä viel muoviaitoilla, nytten juoksin 84-sen aitoja oikialla alkusiliällä ja taispa olla vielä oikia väliki. Pitkisä aitoisa meinas hirvittää jos aita piti ottaa väärinpäin, nytten uskalsi juosta vedot molemmin päin ilman sen kummempia panikoimisia.

 
 Meijän hotellin lähellä oli tämmönen kiva leikkipuisto, josa pysty treenaan corea ja yv:tä, josa kävinki harrastamasa pienimuotosta kuntopiiriä. Siellä oli myös paikallisia kynäniskoja leuhottamasa iliman paitaa. Reenaaminen oli lähinnä näyttäytymistä ja herneen kokosen hauiksen pullistelua. Kävin vetämäsä pari leukaa ja dippiä, ja sain pian huomata reenaavani yksin. Urkalla saa pelotella väkiä palijo enemmän ennenko ne antaa tillaa. Sofiaki sai oman ihhailijalauman paikallisista pikkupojista ko se kävi kiskomasa mavea urheilukentän salilla.  

Vappaapäivänä käytiin shoppaileen Faron ostoskeskuksessa. Meiki kulutti yli puolet rahhoista ja ajasta Sportzonen ja Hephtathlonin urheiluliikkeisiin. Lisäks käytiin syömäsä. Tilasin Pizzahutista pitsan, joka oli small-size. Ounasvalakian ja Turkinpippurin tarjontaan tottuneena aattelin että sieltä tulis kuitenki lautasen kokonen pitsa. No semmonen sieltä tuliki, mutta koko oli lähinnä teelautasen luokkaa. Mutta oli silti parasta mitä oon ikkää syöny! Päivän pitsa oli kana-pekoni-mozzarella.

Varsinki Sofialla oli saakelin kova leiri. Varsinaisten harjotusten lisäksi tehtiin armotonta maksimirusketustreeniä. Kelit oli vimosen pääle kohillaan koko leirin. Sadettaki saatiin sopivasti lähtöaamuna. Väriä kerty iholle siihen määrin, että ainakkaa Sofiaa ei ennää erottanu paikallisista. Se menis pimiäsä hukkaan. Onneks tää suomen kesä on valosa myös yöllä.

 Leiri oli sillain sopivan mittanen, että treenejä ehti kertyä mukavasti ja samalla sai mukavan irtioton arjesta. Viimisinä päivinä mulla ainaki alako tulla jo vähän koti-ikävä. Varsinki urkan ruokia. Meikin ruokavalio oli joka toinen päivä jauheliharisottoa, ja joka toinen päivä riisiä kanalla. Yhtään raejuustuakkaan en saanu koko reissun aikana, rahkaa sentää löyty Lidlistä!

 Takasipäin tultaesa Helsingisä tehtiin varmasti noppein pyörähys RAX:isa ikinä. Selvittiin sieltä nimittäin vartisa pois. Ei siinä, kyllä tuosaki ajasa saa ittensä syötyä ähkyyn. Meilä oli kiire yöjunnaan, nii ei kauhiasti ehitty jäähä seurustelemmaan. Oli muuten viimenen kerta, ko matkustan väliä Hki-Roi yöjunala iliman makkuupaikkaa. Penkeilläkö yritti nukkua, nii sai herätä puolen tunnin vällein vaihtaan asentua olokapään tai perseen puutuessa.

 Loppujenlopuks arkeenki oli ihan jees palata. Akatemian muksuja oli tullu jo ikävä. Tännään käytiin taas mielenkiintosta keskustelua niitten kanssa. Ensin multa kysyttiin, että ruukaanko mää kirroilla. Vastasin tietenki, että en, koska se on ruma tapa. Sitte mult tiedusteltiin että käytänkö nuuskaa tai poltanko tupakkia. Kerroin, että tupakointi ja varsinki nuuskan käyttö on ällöttävin tapa ikinä, ja että semmosta ei saa ikinä kokkeilla. Jouduin kuitenki myöntämään, että jotku kaveri tekkee sitä, ja että ne on tyhmiä. Sitte sain kuulla ihmettelyjä, että miksi oon tyhmien kavereitten kans. 

Luojan kiitos ne ei kysyny multa mittään alkoholin käytöstä. 

Niinja:
Palluumatkalla saatiin jonottaa Faron lentokentän check-inniin ainaki puoli tuntia. Kyse ei ollu jäätävästä aamuruuhkasta, vaa siitä että pari henkilöauton kokosta kaveria oli jumittunu sinne omien matkatavaroittensa kans. Lähemmän tarkastelun jäläkeen yks niistä osottautu itte Robert Hartingiksi, tuoreeksi kiekonheiton olympiavoittajaksi...
 

Mulla ja Hartingilla on yhteinen intohimo aitoihin

Harting on juuriki tää paianrepijäkaveri

No pitihän se nimmari käyä kysymäsä. Hartingin muija ihasteli mun nimeä. En viittiny kertua sille että Suomesa se on lähinnä renkaaseen kusevien rekkamiesten tai puiston penkille sammuneitten puliukkojen nimi.

Kisakausi pitäs yskästä käyntiin sunnuntaina Rollosa. Tulkaas huutaan mun pelinumeroo.

t meiki (repa)

Reeniä räkä poskella

 Hola!

Terveiset täältä +25 Quarteirasta. 10 päivää täälä palamun alla alakaa olla takana. Tähän mennesä hanskaan on jääny onnistuneita treenejä ja muutama rusketusraja. Heti ensimmäisinä päivinä onnistuin kuitenki vilustuttaa itteni. (kyllä, täälä Välimeren rannalla) Meiän hollantilaiset treenikaverit on saanu ihmetellä, kuinka suomalainen räkkii pitkin kenttiä. En saakeli ala mittää nessuja kantelemmaan reenilaukusa.

Meikin leiriopas Sofia.

 Sofia on täälä jo neljättä vuotta peräkkäin, eli se tietää suunnilleen miten täälä kannatta toimia ja miten täälä pääsee halavimmalla. Rahhaahan meilä ei oo menny palijo mittään. 10 päivän aikana ruokaan on menny rahhaa semmonen 70/naama (kiitos naapurin Lidl), kenttämaksu on 1,8/reeni, pyörät piti vuokrata mutta saatiinki hotellilta ilimaseksi. Aluksi maksettiin pari kertaa taksi kentälle, joka oli alle 4e. Soppii siis hyvin meiän opiskelijabudjettiin tää reissu.

 Iltasin meiän aika on menny pyöräilyn ja snookkerin kattomisesa, koska ei viittitä katella Portugalilaista versiota Kauneista ja Rohkeista. Telkkarista sattu tulleen Snookkerin MM-turnaus ja mehän koukututtiin siihen täysin. O'Sullivan, mennäänkö naimisiin?

Räkkää on saanu pyyhkiä kesken aitatreenienki.

 Meiki oli elementissään heti ensimmäisesä aitatreenisä. Tekkiin drillejä, ja yhtäkkiä jalaka tarttu kiini aitaan ja pannutin siihen malliin että tartani tömisi. Akillesjänne teki lähempää tuttavuutta aitamateriaaliin ja itte heitin vitosen arvosen ilmakuperkeikan kenttään. Ihmettelin siinä vähän aikaa, mutta eihän siinä auttanu ko vettää reeni loppuun asti hampaat irvesä ja polovi verillä. Onneks siittä ei jääny sen kummempaa kiusaa.

 Kahen viikon aikana joutuu valitettavasti jonku koulujutunki vääntämään. Tää kuva on täysin lavastettu. Kyllä me ollaan molemmat naama norsunvitulla meiän tehtävät väännetty, Sofia tiedonhakua ja meiki BPM-asiakaspallautetta. 

Löyettiin tämmönen ötökkä. Sofia meinas alakaa kiljumaan, mun taas oli heti pakko päästä sorkkimaan sitä.

Meikien reeniblogia pittää edustaa ulkomailaki

 Nettiin täälä pääse wifillä hotellin pimmeimmäsä nurkasa, josa ei tietenkää oo pistorasiaa. Puhelimella siis voi hoitaa tärkeimmät naamakirjastalkkaukset. Pari kertaa oon kokkeillu datailla läppärillä, mutta homma kaatu ylleensä siihen, että tästä vehkeestä loppuu akku justiin ko kirjotan salasannaa facebookkiin. Onneks täsä lähellä on Irkkububi misä on ilmanen netti, kuha tillaa jottai. Pari päivää sitte mulle selevis että täältä saa myös kaakauta, nii eipä tarvi smirnoffiakaa ennää tilata. 


 Yritettiin kovasti yks ilta juua vähän viiniä ja smirnoffia. (1,16e/pullo). Lopputuloksena simahettiin vaan aikasemmin sänkyyn. Täälä alakaa unettaa jo 9 maisa, ja ylleensä ollaan jo 10 laskemassa lampaita.

Nää on niitä harvoja kuvia mitä musta on kerenny saamaan altaasta. Liian kylymää vettä mulle, hyi.

Tulevaisuus häikäsee vaa nii saakelisti

Loppuun vielä perinteiset terveiset:
Terveisiä äitille. En oo ryypänny mun kaikkia rahoja, ja elän todennäkösesti tän leirin loppuun ja saan vielä junalipunki ostettua Helsingistä. 

Terkkuja mun siskolle Epulle. Oon todennäkösesti tänäki vuonna ruskiampi ko nää. En oo ostanu sulle vielä tuliaisia, mutta keksin varmaan jotaki viimetipasa, niiku aina ennenki.

Ja Viimesenä terkut Kaartiselle. Tiedoksi vaa sullekki, että kyllä tää meiän tekeminen on ihan totista tekemistä eikä mittää kuntoliikuntaa, tai korvapuustin syömistä, niiko ehkä sulla sielä Urkalla. Hippakamppeita en oo vetäny vielä kertaakaa pääle tän kahen viikon aikana. Diskoteekin savuja mää en aio haistella koko reissun aikana. Haista nääki skeida ja tukehu pullaas.

t meiki (repa)


 

Leiri vai liikuntaloma?

Niin on puolet meikien vahvuudesta Portugalissa ja puolet napapiirin tuolla puolen. Kokkonen on ilmeisenkin totisella orientaatioleirillä ja Repakko nuorten aikuisten aktiivisella liikuntalomalla. Kovia molemmat on ainaki pitämään kulissia yllä pulittomasta reenileiristä. Anttiki sujuvasti väitti että muuta puliuteen liittyvää ei oo tullu tehtyä kuin pulikoitua altaalla. Taitaa kuitenkin olla niin että ainakin kerran nastuutta on käyty pitämässä yllä muutenkin kuin altaalla patsastelemalla. Yleisurheilijoiden vappuhan on Portugalissa tunnetusti terävä. Repakko taas ennen leiriä julisti hippakamppeiden jäävän kotia. Mutta kun kerran aidalla tehtiin vähän kuperkeikkaa niin samantien tartuttiin limuviina pulloihin. Ja näyttipä niissä rantakuvissakin olevan aivan sujuvasti discoteekkiin kelpaavat kamppeetkin. Vapun vietto nyt kuitenkin kuuluu joka tapauksessa Portugalin leiriin että sinänsä en Kokkosen orientaatiota epäile yhtään. Hyvältähän sen touhut on kuulostanu. Vittu nyt se näytti meikille jo tasajalka hypyssäki, meni kahella sentillä eelle. Täytyy tehä jotain asian eteen, nokitusta on luvassa kevään ja kesän mittaan. Kyllä meikiki tästä lentoon lähtee, oon nimittäin laihtunu kolmisen kiloa. Jospa pari kiloa vielä. Huolet on tietenki meikilläki samat kuin Kokkosella liian wendelöitymisen suhteen. Vielä pari viikkoa sitten meni sotilaspenkissä 100x6 ja nyt yskittää nelosten ja kolmosten kanssa. Onko menny aivan lenkkeilyksi tämä homma? Paineita on säilyttää ittensä urheiluopiston nastoimpien jätkien joukossa, sen verran on säilytettävä rintalihaksia. Enkä ole muuten ite nimittäny itteäni siihen joukkoon.

Penikat kannusti vuoron perään telinelähdöissä mustaa ja valkosta miestä. Valkoselle miehellä meni tämä päivä. Ei siinä. 

Tänään Kortelainenki näyttäyty hallilla. Vielä ihmeellisempää oli että se tuli sekunnilleen ajallaan, ensimmäistä kertaa niin kauvan kuin oon sen tuntenu. Viime aikoina Kortelainen on tehny salareenejä ulkosalla kämppiksensä kanssa. Hyvä että Ville palas taas vähän tasokkaampaan harjotusseuraan ennenku se mukautuu aivan kämppiksensä tasolle, eli satanen 13 sekuntiin vastatuulessa lenkkarit jalassa. Tehtiin sama harjotus ainaki puoliksi. Ensin hypättiin tasajalka testi jossa ei vielä aivan steitmenttiä Kokkoselle lähetetty, tosin ei kauvaksikaan jääny paitsi Villellä. Sen jälkeen telinelähdöt 4x40 ja 6x60 ~7,5 kävelypalautuksella. Kyllähän tuossa kerrakseen yhteen reenin olis mutta silloin harvoin kun Ville saadaan hallille niin sitä pitää reenauttaa kahen tai kolmen kerran eestä. Niinpä Kortelainen vietiin vielä salille pysäyttämään reisien lihasatrofiaa.

Meiki on pannu merkille että peleillä ja televisio ohjelmilla on yllättävän suuri vaikutus myös aikuisiin ihmisiin. Ei riitä että joskus sai huomata pikkuveljen lähtevän samantien tuhoamaan asioita läheiselle metallinkeräyspisteelle katsottuaan extreme duudsonit, nyt voin samalla tavalla tarkkailla tiettyjen kavereiden toimintaa. Heidän keskuudessaan on nyt kovasti muotia pelata tappelupeliä pelilaitoksella ja telkkarista katotaan jotaki vapaatappelu ohjelmaa. Sitten lähetään porukalla yrittämään samoja temppuja urheiluopiston tatamille. Ei se vammasen näkönen nahistelu kauvaa kestäny kun kohta lähettiin jo hakemaan jääpussia kun jollaki väänty polvi. Homma vaikuttaa olevan kutakuinkin samalla tasolla kuin yläaste aikoina jolloin kaveri näytti meikille Smack down tempun "Jerry Co´s bridge" ja olin vähällä halvaantua. Kannattaa jättää aivan suosiolla ne hurjimmat liikkeet kokeilematta kun siinä pelatessa ei oo kehittyny juuri muu kuin sormien motoriikka.

80-luku on aina muotia.

Saakeli meiki alkaa menemään sekasin tän painon pudotuksen kans. Sain juuri ja juuri perusteltua itelleni eilen että en lähe juoksemaan toista lenkkiä samalle päivää alkuyöstä. Kokouksessa jouduin syömään kaks munkkia niin alko ahistaa. Ulkomailta tulee entisestään paineita saada itteniki kilpaurheilijan näköseksi. Hyvä niin. Eilisen kokoukseen olen tyytyväinen vaikka siellä huolestuttavia uutisia kuultiinkin. Kokous vastasi järjestelytoimikunnan kokousta eikä epäjärjestelytoimikuntaa.

Vittuko tuo kysymysosio ei toimi, eikä toiminu viime kuussakaan. Laitetaampa sama homma taas uusiks jos se nyt alkas skulaa.

- Meiki (Eemeli)

Meiki Monte Carlossa

No ei oo kyllä ihan Monte Carlo tämä mesta, vaikka löytyy kasino täältäkin. Meikin kasinokokemukset on nyt täysin rajoittunu pasianssin peluuseen, mutta johan siinäki on Monte Carloa kerrakseen. Pasianssin peluu täällä onkin iltasin ollu suurinta huvia jos ei jaksa läheiseen kaljakippolaan mennä netin ääreen. Hotellissa netti kustantaa 48e viikossa, joten on täysin perusteltua raahautua kippolaan ja maksaa pari euroa teräväpaukusta, joka siis oikeuttaa käyttään niiden nettiyhteyttä. No onneks myös kahvi ajaa saman asian, joten ei tarvi aina terävissään siellä istua.

Meiki on nyt siis viimiset kaks viikkoa treenannu Portugalissa, Monte Gordossa. On entisestään hommat alkanu onnistaan ku lähti skeidoista rapakeleistä lämpimään, ja teräväreissuakaan tästä ei tosiaan tullu. Ainoa puleiluun viittaava tekeminen on ollu altaassa pulikointi. Tähän mennessä suurin huolenaihe on ollu lähinnä täysin kestävyysjuoksijaksi muuttuminen, sillä punttireeniä meiki ei täällä juuri tee. Mitä nyt pikavoimassa tulee tempausta riuhtastua ja omatoimisesti oon salapenkkiä välillä tehny. Lajivoimat koostuu sitävastoin aitahypyistä, kuulanheitoista ja erinäisistä loikkaseteistä. Aiemmin meikille tavanomaiset fitnesstreenithän on jääny jo aikoja sitten taka-alalle, joten totiseksi touhuksi on tainnu nyt mennä.

On kyllä aivan nastaa taas alkaa orientoituun kuulan viskelyyn. Eritoten pytti on nastaa. iPytti on siis vaihtunu vihdoin todelliseen kuulapyttiin. Saattaa meiki silti kuulaakin viskellä välillä pusikkoon niinku ipuhelinta aikoinaan. Vauhdittomassa pituudessa oon leiskautellu tasasta sarjaa yli kolmen metrin ja kunnon orientoitumisen jälkeen heittäydyin jo uusiin ennätyslukemiinkin, joka asettui 313-315 välille. Viisloikka ei vielä oo aivan niin hyvin onnistanu, mutta kyllä sieltäkin kelpo tulos vielä loppuleirin aikana pamahtaa.

Täällä ei myöskään ehkä aivan kentän nastoimpien jätkien joukkoon mahdu, sillä kentällä on pyöriny mm. Francis Obikwelu ja Phillips Idowu. Siinä ei paljon typerät irvistelyt calvin kleinit esillä auta, jos vieressä patsastelee olympiamitalisteja. Vastaavasti pissisten nastuudessa Grit Sadeiko on ollut omaa luokkaansa. Kotiin palatessa nastuus on kyllä taas saavutettavissa. Ennätyksiä tullaan rikkomaan tämän tästä ja altaalla hankittu rusketus tekee patsastelustakin helppoa. Meiki ei oo kyllä niin ruskeaksi muuttunu ku ois voinu odottaa, aivan siis kenialaisesta kestävyysjuoksijasta en vielä mene. Mutta eiköhän tässä pian ala muistuttaan antiikin pronssista kestävyysurheilijapatsasta, tosin en tiiä kuinka kynäniskoiksi kestävyysjuoksijat silloin veistettiin.

Ei siinä.

T. Meiki (Antti)