Back in Roi

Nytton meikit laskeutunu jo Suomen ilmatillaan. Aavistuksen palanu naama ja hartiat on jo muuttunu rusketukseksi ja ihoki on jo kesiny pois. Iloksi saatiin huomata, että hiihtokelit alakaa olla ohi ja Rolloonki on tulosa kesä.

Kokonaisuuessaan leiri meni saakelin hyvin. Treenien loppuarvosana lähentellee kymppiä ja niin pitkisä ko lyhhyisäki aitoisa tuli mahottomasti kehitystä. Joku aika ennen leiriä tekkiin aitalähtöjä viel muoviaitoilla, nytten juoksin 84-sen aitoja oikialla alkusiliällä ja taispa olla vielä oikia väliki. Pitkisä aitoisa meinas hirvittää jos aita piti ottaa väärinpäin, nytten uskalsi juosta vedot molemmin päin ilman sen kummempia panikoimisia.

 
 Meijän hotellin lähellä oli tämmönen kiva leikkipuisto, josa pysty treenaan corea ja yv:tä, josa kävinki harrastamasa pienimuotosta kuntopiiriä. Siellä oli myös paikallisia kynäniskoja leuhottamasa iliman paitaa. Reenaaminen oli lähinnä näyttäytymistä ja herneen kokosen hauiksen pullistelua. Kävin vetämäsä pari leukaa ja dippiä, ja sain pian huomata reenaavani yksin. Urkalla saa pelotella väkiä palijo enemmän ennenko ne antaa tillaa. Sofiaki sai oman ihhailijalauman paikallisista pikkupojista ko se kävi kiskomasa mavea urheilukentän salilla.  

Vappaapäivänä käytiin shoppaileen Faron ostoskeskuksessa. Meiki kulutti yli puolet rahhoista ja ajasta Sportzonen ja Hephtathlonin urheiluliikkeisiin. Lisäks käytiin syömäsä. Tilasin Pizzahutista pitsan, joka oli small-size. Ounasvalakian ja Turkinpippurin tarjontaan tottuneena aattelin että sieltä tulis kuitenki lautasen kokonen pitsa. No semmonen sieltä tuliki, mutta koko oli lähinnä teelautasen luokkaa. Mutta oli silti parasta mitä oon ikkää syöny! Päivän pitsa oli kana-pekoni-mozzarella.

Varsinki Sofialla oli saakelin kova leiri. Varsinaisten harjotusten lisäksi tehtiin armotonta maksimirusketustreeniä. Kelit oli vimosen pääle kohillaan koko leirin. Sadettaki saatiin sopivasti lähtöaamuna. Väriä kerty iholle siihen määrin, että ainakkaa Sofiaa ei ennää erottanu paikallisista. Se menis pimiäsä hukkaan. Onneks tää suomen kesä on valosa myös yöllä.

 Leiri oli sillain sopivan mittanen, että treenejä ehti kertyä mukavasti ja samalla sai mukavan irtioton arjesta. Viimisinä päivinä mulla ainaki alako tulla jo vähän koti-ikävä. Varsinki urkan ruokia. Meikin ruokavalio oli joka toinen päivä jauheliharisottoa, ja joka toinen päivä riisiä kanalla. Yhtään raejuustuakkaan en saanu koko reissun aikana, rahkaa sentää löyty Lidlistä!

 Takasipäin tultaesa Helsingisä tehtiin varmasti noppein pyörähys RAX:isa ikinä. Selvittiin sieltä nimittäin vartisa pois. Ei siinä, kyllä tuosaki ajasa saa ittensä syötyä ähkyyn. Meilä oli kiire yöjunnaan, nii ei kauhiasti ehitty jäähä seurustelemmaan. Oli muuten viimenen kerta, ko matkustan väliä Hki-Roi yöjunala iliman makkuupaikkaa. Penkeilläkö yritti nukkua, nii sai herätä puolen tunnin vällein vaihtaan asentua olokapään tai perseen puutuessa.

 Loppujenlopuks arkeenki oli ihan jees palata. Akatemian muksuja oli tullu jo ikävä. Tännään käytiin taas mielenkiintosta keskustelua niitten kanssa. Ensin multa kysyttiin, että ruukaanko mää kirroilla. Vastasin tietenki, että en, koska se on ruma tapa. Sitte mult tiedusteltiin että käytänkö nuuskaa tai poltanko tupakkia. Kerroin, että tupakointi ja varsinki nuuskan käyttö on ällöttävin tapa ikinä, ja että semmosta ei saa ikinä kokkeilla. Jouduin kuitenki myöntämään, että jotku kaveri tekkee sitä, ja että ne on tyhmiä. Sitte sain kuulla ihmettelyjä, että miksi oon tyhmien kavereitten kans. 

Luojan kiitos ne ei kysyny multa mittään alkoholin käytöstä. 

Niinja:
Palluumatkalla saatiin jonottaa Faron lentokentän check-inniin ainaki puoli tuntia. Kyse ei ollu jäätävästä aamuruuhkasta, vaa siitä että pari henkilöauton kokosta kaveria oli jumittunu sinne omien matkatavaroittensa kans. Lähemmän tarkastelun jäläkeen yks niistä osottautu itte Robert Hartingiksi, tuoreeksi kiekonheiton olympiavoittajaksi...
 

Mulla ja Hartingilla on yhteinen intohimo aitoihin

Harting on juuriki tää paianrepijäkaveri

No pitihän se nimmari käyä kysymäsä. Hartingin muija ihasteli mun nimeä. En viittiny kertua sille että Suomesa se on lähinnä renkaaseen kusevien rekkamiesten tai puiston penkille sammuneitten puliukkojen nimi.

Kisakausi pitäs yskästä käyntiin sunnuntaina Rollosa. Tulkaas huutaan mun pelinumeroo.

t meiki (repa)