Meikin kotiutumisesta armeijasta on nyt kulunut noin kuukausi ja alan pikku hiljaa muistamaan taas, mitä se siviilielämä oikein on. Meikin kohdalla se on kyllä ollut yhtä raatamista. En nimittäin pitänyt mitään lomaa, niin kuin monet armeijasta kotiutuvat pitävät, vaan painelin heti seuraavana päivänä koulun penkille Kemi-Tornion AMK:iin. Kävin kuitenkin juhlimassa kotiutumista niin kuin kuuluukin. Oli niin kauhea krapula ensimmäisenä päivänä, ettei oikein tajunnut, mihin sitä oikein meni. Annoin varmasti hyvän ensivaikutelman luokalle. Joku tokasikin melkein heti aamusta, että ''Kuka täällä haisee näin pahasti vanhalle viinalle?'' Koulun lisäksi meiki pääsi töihin kauppaan, eli kyllä tässä saa tuhista oikein kunnolla, että ehtii myös reenatakkin.
Armeijan alkuvaiheessa jaksoin yleensä lomilla sunnuntaisin käydä Aspenissa juoksemassa nopeita vetoja. Ajatuksena oli, että meiki sais pidettyä jonkinlaisen tuntuman juoksuun kotiutumispäivään asti. Siitä olisi ollut sitten helppo jatkaa reenaamista. Se homma unohtu kuitenkin melko nopiaa, kun meiki siirty puliukkopuolelle. Lomilla lauantaisin meiki oli monesti teräväpullo kourassa kapakissa, joten eihän sitä rapuloissaan viittinyt lähtä reenaamaan. Jos en sattunut olemaan viikonloppuna kapakissa, niin en viittinyt lähtä viettämään puolikasta lomapäivää sunnuntaisin Aspeniin. Tästä lähtikin tasainen alamäki kohti rapakuntoa.
Mielenkiintonen asia armeijassa meikin kohdalla oli meikin paino ja sen vaihtelu 80kg molemmin puolin. Armeijaan mennessäni olin voimakas kuin härkä ja painava ku mikä, 84kg. Joulukuussa ennen armeijaa paukkukin kaikki ennätykset punttien kanssa. Kun armeijaa oli käyty kolmisen viikkoa, niin meikillä tippu paino 6 kiloa ja posket oli jo lommoilla. Sillon ajattelin, että meikillähän tippuu paino armeijan aikana varmasti yli kymmenen kiloa. Ei tippunut. Pitkään meiki pysy alle 80:ssä kilossa ja uskalsi olettaa että meiki tulee takasin laihana poikana. Tämäkään ei pitänyt paikkaansa. Mitä pitemmälle palvelus meni, sitä lähempänä olin lähtöpainoa. Mettäleirit olivat poikkeus tasaiseen painonnousuun. Parhaimmillaan meikin paino tippu viikon mettäleirillä 5 kiloa. Mettässä menetetyn painon meiki sai kuitenkin helposti syömällä takaisin. Lopuksi TJ 0- päivänä menin puntarille kotona ja pettymykseksi saatoin todeta, että lopputulos oli vain -1 kg. Toisena pettymyksenä oli iso maha ja kuihtuneet lihakset. Sitä se armeija teki meikille.
Nyt meiki on kuitenkin jättänyt armeijan taakse ja katse on tulevassa kaudessa. Lähtökohdat kauteen on heikommat kuin koskaan aikasemmin. Sinni on ainoa asia mikä kehittyi armeijan aikana. Nyt meiki on lähinnä kuntoillut ja pienentänyt mahaa, että jaksaa taas kirmata juoksuradalla. Tuloksetkin ovat olleet positiivisia, vaikka totista kuntoilua on takana vain kuukausi. Eemelikin kehu meikiä, että oon laihtunut. Se lämmitti mieltä. Meiki jatkaa varmaankin tätä kuntoilukautta niin pitkään, ettei enää pihalla kehtaa juosta minkäänlaisia vetoja.
Lopuksi vielä viesti kaikille urheilijoille, jotka ovat lähdössä armeijaan ja mietiskelevät mihin ovat menossa palvelustaan suorittamaan. Jos haluatte reenata ja pysyä hyvässä kunnossa koko armeijan ajan ja jatkaa reenaamista sen jälkeen, Ivalo ei ole oikea paikka teille.
Meikillä ei ollut koko armeijan aikana tukkaa päässä.
Ps. Meiki rikko ensimmäistä kertaa itteni punttisalilla. Tein tempausta suhteellisen kevyillä painoilla, niin yhtäkkiä tunsin hirveää kipua vasemmassa olkapäässä. Saakeli, että ketutti. Vamma ei onneksi ollut niin paha, mitä aluksi oletin. Pidän kuitenkin ainakin pari viikkoa taukoa tempauksesta, ettei paikat hajoa uudestaan.
T: Meiki (Niilo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti