Aiemmin pohdiskelin henkilökohtaisella facebook-tililläni joulun syvintä olemusta. Totesin aikuisiällä juhlapyhien muuttuvan hyvin tavallisiksi mutta että se on lopultakin ihan ok. Tänään on sitten uudenvuoden hippojen vuoro mutta mitä ihmeellistä siinä vuodenvaihteessakaan enää juuri on?
Vuoden viimiset irvistelyt opistolla.
Sillon pentuna se oli uusivuosiki parhaimmillaan. Se oli jopa enemmän odotettu kuin joulu. Siinä sitä oli jännistystä ja lystiä kerrakseen kun raketeille leikittiin sotaa ja ammuttiin toinen toisiamme. Ihme kyllä siinä hommassa ei koskaan tullu kummempaa vahinkoa kuin vaatteiden tärveltyminen. Nykyään on saatana kaikki parhaat raketitki kielletty. Oma juttunsa on sitten nuorison suosima Levin uusivuosi. On siinäkin kyllä oma hienoutensa kun voi täysin irtaantua todellisuudesta parista päivästä viikkoon. Kerran on kokeiltu ja olihan se nastaa, siitäkin huolimatta että Jari alko resuaa seittemänkympin penkillä ja oksensi mun sänkyyn. Kiva tulla kämpille ja haaveilla nukkumaan menosta kun oksennus oottaa sängyssä valmiina ja Jari jossain nurkassa peiton mutkassa nukkumassa. Nastaa oli myös kaks vuotta sitten viettää Espanjassa Nocheviejaa eli Torreviejan uudenvuodenjuhlaa. Sillon kehtas ilotulitukseksi ruiskata aivan kuohuviinipullon ilmaan, sen maksaessa ainoastaan puolitoista euroa. Joskus kuuden aikaan kun lähettiin Kokkosen kans kapakista harhailee kämpille, tuotti perille löytäminen suuria vaikeuksia vaikka matkaa oli vain kilometri. Tietysti pohjat oli tukevat ja drinkkilipuilla oli innoissamme tilattu parin desin tequilapaukut jotka irvisteltiin naamaan vaikka väkisin. Toinen toisiamme eksymisestä syytellessä alettiin vaihtaa Bruce Lee tasosia karatepotkuja. Toisiin osuminen ei ollu kyllä lähelläkään mutta vastaan tulevat roska-astiat lensi sen sijaan. Vahingossa löydettiin lopulta perille. Mitä se homma sitten nykyään on, jos ei ole ajoissa keksitty mitään edellä mainittua nastaa? No pidetään tavalliset hipat, jotka ei juuri mitenkään eroa normaalista tyrkkyviikonlopusta. Siellä notkutaan väkisin jossaki Dooriksessa ja todetaan puoli yhen aikaan että, "oho vuosi vaihtu jo". Siinä meni vuodenvaihde sujuvasti tiskillä kaljatuoppia kärkkyessä. No jotaki tämmöstä tänään mutta ei siinä, tavallisuus on ok. Itseasiassa tänään ollaan viimeistä kertaa etsimässä onnea Onnelasta. On se toisinaan sieltä löytynykki. On se valitettavaa että Onnela lakkaa nyt olemasta. Sillon vanhoina hyvinä aikoina ei tarvinu miettiä mihin mennään kun kaikki nastat oli aina Onnelassa. Tupa oli aina täynnä jonoksi asti ja dancefloorilla riitti lääniä. Nykyään pitää sitten aina vääntyä sinne Doorikseen ammattikoululaisten ja muun nuorison sekaan kuuntelee Cheekkiä. Se oli siinä.
Tässä vuoden lopulla ruukataan yleensä kovasti kiitellä kaikkia yhteistyöstä ja toivottaa hyvää ja millon mitäki uuttavuotta. Paskaako meiki tässä alkaa mitään kiittelee. Toisten kanssa on ollu miellyttävä tehä yhteistyötä ja toisten ei. Ne keiden kanssa hommat onnistaa, niin niille soittelen ens vuonnaki. Ja uudenvuoden toivotukseksi käy uusinta kahden vuoden takaa:
Jänishousuille toivotamme vähän reippaampaa uutta vuotta!
- Meiki (Eemeli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti