Meikien vuosi

Ei voi olla sattumaa että kaksi suurta on syntynyt samana päivänä, nimittäin Jeesus ja Meikien Reeniblogi. Vuoden aikana Meikien Reeniblogissa on julkaistu 132 tekstiä, sivukäyntejä on 40000, luetuin teksti on kerännyt noin 1000 eri lukijaa ja luetuimpien top-kymppiin päästäkseen on ylitettävä 400 lukijan raja. Meikien Reeniblogin 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi summataan yhteen meikien kulunut vuosi. Samalla meikit toivoittaa lukijoilleen miellyttävää joulua ja nastaa uuttavuotta!

Joulukuu 2011
Jouluaattona 2011 julkaistiin ensimmäinen kirjoitus Meikien Reeniblogissa. Noin kuukauden kesti että Meikien Reeniblogi realisoitua ensimmäisestä ajatuksesta todellisuudeksi, ei siis kovin kauan. Silloin noiduttiin sitä kun joulun aikana ei pääse mihinkään reenaamaan ja puitiin edellistä Aspenin reeniä. Tekstin nimi oli Kirottu joulu, tämä saaga sai alkunsa lauseella "Tänään on se perkeleen joulu kun ei pääse mihinkään reenaa paitsi kynäniskojen hauviskääntö salille johon ei kukaan oikea testomani omista korttia." Ennen vuoden vaihdetta meikit suuntas Antin kans leirille Espanjaan Torreviejaan. Leiriltä raportoitiin kuulumisia tiuhaan. Antti kertoi ensimmäisestä leiripäivästä uudenvuoden aattona tekstissä Eka leiripäivä. Tuohon aikaan oli vallalla kirjotustyyli jossa tykättiin solvata Antin kanssa toinen toisiamme. 

Meikit kurvailee Espanjassa

Tammikuu 2012
Tammikuun puoleenväliin asti blogissa raportoitiin leiri kuulumisia Espanjasta. Vuoden vaihde Espanjalaisittain meni meikeillä kertakaikkiaan tolkuttomissa merkeissä. Leirin ensimmäisestä punttireenistä meiki tarinoi tekstissä Struza sali. Se oli varsin mielenkiintoinen salikokemus ja yks uus liikekin opittiin. Useinkin leirillä oli maltti koetuksella, etenkin farkkujen osto kiristi hermot äärimmilleen. Näistä raskaista kokemuksista kerrottiin tekstissä Maltin menetyksiä. Leiri summattiin lopulta yhteen kirjoituksessa Meiki on palannut kotiin. Leiriltä paluun jälkeen meiki avas ja päätti hallikauden samaan kisaan Aspen athletic gamesin kuuskymppisellä kappaloituen. Antti availi samoihin aikoihin hallikauttaan paremmalla menestyksellä. Iita ja Tiia kertoivat kokemuksistaan vuoden ensimmäiseltä alueleiriltä teksitssä Meikit on Iitan kans leirillä, joka on edelleen kaikkien aikojen kolmanneksi luetuin teksti. Tammikuun lopulla alkoi myös Meikien Reeniblogin kampanjointi presidentin vaaleissa Sauli Niinistön puolesta.

Vaihtoehtoinen räjähtävänvoiman harjoite

Helmikuu
Helmikuu meni meikillä kisoja järjestellessä. Yhen kasinkin kävin yskäsemässä niinku ylipainonen maileri nylkkyjen kiusana. Iita oli tosi kovassa kunnossa ennenku sillä meni selkä kappaleiksi. Helmikuussa seurattiin Antin hallikautta, se oli ainoa meikeistä joka pysty hallikauden kunnolla läpi vetämään. Halleissa Antti jatko nousuaan kohti kansallista kärkeä. Sm-halleissa sijoitus oli neljäs vaikka se kisa menikin vähän taktiikoiden harjotteluksi, siitä reissusta anti kertoili tekstissä Meiki Sm-halleissa Tampereella. Helmikuussa julkaistiin myös tutkimus housujen korkealla pitämisestä, Housujen liian korkealla pitäminen yleistä Rovaniemeläisurheilijoilla on keikkunut luetuimpien top-10 listalla. Helmikuussa kirjoituksia julkaistiin 8 mikä tuntui vähältä kun tammikuussa oli julkaistu 19 tekstiä. Ensimmäinen kuukausi oli kuitenkin sesonki aikaa etenkin Espanjan leirin takia. Helmikuusta alkaen tekstien määrä on vakiintunut noin 10 kirjoitukseen kuukaudessa.

Rovaniemeläisurheilija yllätettynä ei housut kintuissa vaan korvissa.

Maaliskuu
Maaliskuussa starttailtiin uutta peruskuntokautta hallikauden ja sen jälkäisen lyhyen pulimenokauden jälkeen. Sillon vielä Anttikin nastana saatto hipata menemään mutta ei enää. Tammikuisen kappaloitumisen jälkeen meiki teki ratkasun orientoitua neljällesadalle. Meikillä sattu nilkkaan mutta muuten reeneissä oli ihan tekemisen meininki. Kuijala oli viettänyt hallikauden täysin raittiina eli lähes kaks kuukautta. Saakelin kova suoritus, oikeastikki! Niin pitkän tauon jälkeen vietit vei discoteekkiin entistä kovemmin ja orientaatio alko murenee. Meiki piti kuitenki Samin hallikautta varsin onnistuneena ja odottelin kesästä hyvää. Maaliskuussa haettiin vertailukohtaa meikeille menneisyydestä tekstissä Entisajan testomanit. Voitiin taas todeta että ennen oli asiat paremmin ja miehetkin testomaninpia. Hiihtolman aikaan osa meikeistä oli lapsellisella viikon lomaleirillä Teneriffalla. Meiki taas vietti hiihtolomaa pyhätunturilla alppihiihtoa harrastaen. Hiihtoloman innoittamana meiki valaisi muille ajatuksiani lumilajeista kirjoituksessa Alppihiihto on atleeteille ja lautailu lapsille.

Entisajan testomanit Vele ja Kimi, vielä vähän nykysiäkin.

Huhtikuu
Huhtikuussa vietettiin Tiian 18-vuotispäiviä nastoissa merkeissä. Samassa yhteydessä julkaistiin suurteos Meikien sanakirja joka on blogin kaikkien aikojen luetuin kirjoitus lähes tuhannella eri lukijalla. Huhtikuussa meikin reeni orientaatio oli varsin hyvällä tasolla ja odottelin kilpailukautta innolla. Antilla taas oli kaikenlaista pikku yskää ja isoimpana ongelmana Ouluhallin messusesonki. Omian tunnelmiaan Antti kertoilee tekstissä Meiki beats the rain ja vertailee samalla jalkapalloa ja yleisurheilua. Huhtikuun alussa Kuijalalle sattui työtapaturma jossa vanha lasinilkka särky jälleen kerran. Sen jälkeen Samia ei ole enää näkynyt juoksuradoilla, radalla kuitenkin. Vamma on luultavasti jo parantunut mutta kadonnut orientaatio ei palannut koskaan.

Antti nastana niinku Joni Deppi.

Toukokuu
Toukokuuta mentiin varsin kaksijakosissa tunnelmissa, välillä onnisti, välillä taas mentiin päin persettä. Toukokuun alussa oli maltti koetuksella. Ouluhallin messukausi senku jatku ja välillä oli päiviä ettei koko pohjois-suomen alueelta tahtonu löytää reeni paikkaa. Sitä suivaannusta purettiin tekstiin Yleisurheilijalla vittujen kevät parhaimmillaan. Antilla alko toukokuun edetessä hommat menemään pahan kerran päin persettä. Touko- ja kesäkuussa Antti sai yhtenään olla kirjottelemassa sairaskertomuksia kuten Medikalisaatio meiki. Lumien sulettua Sauvosaaren kentältä paljastui kauhea totuus, Sauvosaaren kenttä oli lopullisesti kappaleina. Kisa kausi avattiin Espoon Sell Gameseissa, ainaki meiki. Antinki piti mutta ei kyenny.
Meiki odotteli heti ennätyslukemia sillä toukokuussa oli tehty semmosia orientaatio harjotuksia mitä ei ennen oltu kuviteltukkaan. Se kisa meni kuitenki vielä nelosen tavoille opetellessa kuten kisat aivan loppukesään asti. Muutenkaan reissu ei aivan putkeen kaikkinensa menny, siitä syntykin pitkät tupinat kirjotukseen Vittu että vituttaa. Toukokuun lopulla koitti yks meikin vuoden kohokohdista, Euroviisut. Samana päivänä kävin Rovaniemellä nulkkaamassa kasin kisan, illalla kokoonnuttiin laulaja-Samulin luo kattomaan Euroviisuja. Viisujen jälkeen lähettiin euroklubille Tornion humppariin joka paljastui äärimmäisen primitiiviseksi paikaksi. Sitä reissua taivasteltiin kirjoituksessa Kestävyysjuoksua ja käsirysyjä. Toukokuu päättyi paskimmalla mahdollisella tavalla, meiki veti kuukauden viimisenä päivänä takareiden kappaleiksi.

Tämmöstä opiskelijakisoissa

Kesäkuu
Heti kesäkuun alkuun hipattiin Inkan ylioppilasjuhlia. Setä oli siellä varsin hassunkurisena ja sieltä refresmentin täyteinen kesäkuu sai arvoisensa aloituksen. Antin kans meillä meni kesäkuu pitkälti korvaavien ja kuntoutusharjotteiden parissa. Kun omasta puolesta ei paljoa ollu urheilujuttuja kerrottavaksi intouduin kommentoimaan Jukolanviesti vouhotusta tekstissä Pöntöt pyörimässä mettässä. Juhannuksena käytiin kovat Perungan kesägeimit. Kisojen luonteeseen kuului olla terävissään. Tiia korjas koko potin, katkerat Rovaniemeläiset ei kuitenkaan suostuneet luovuttamaan palkintoa Tiialle. Meiki näytti sotilaspenkissä tekemällä 85 kilolla 13 toistoa. Heti juhannuksen jälkeen meiki suuntas Helsinkiin yleisurheilun Em-kisoihin. Em-kisojen yhteydessä järjestettiin European athletics & Unesco youngleaders forum johon meiki osallistu. Reissu oli kaikkinensa unohtumaton kokemus. Tapahtuman ensimmäisestä päivästä meiki raportoi tekstissä Refresmenttiä. Yhteiseurooppalaisena projektina foorumilla teimme illan ratoksi listan TOP 10 Hottest Female athletes in European championships Helsinki 2012 joka on blogin toiseksi luetuin teksti 800 lukijallaan. 

Meiki edustustehtävissä

Heinäkuu
Em-kisojen lysti loppui heinäkuun ensimmäiseen päivään. Niin nastasta reissusta otti aikansa orientoitua takas todellisuuteen. Reeneihin oli tullut viikon tauko ja refresmenttiä tuli nautittua lähes päivittäin. Reissun loppusummauksia meiki tekee kirjoituksessa Meiki paskantärkiänä. Em-krapulasta selvittyä oli aika taas alkaa orientoitumaan kisoihin kun vammat oli parannaltu. Meikin kisailut heinäkuussa jäi kyllä varsin yskäämisen tasolle sillä kunnosta oli kesäkuussa huolehdittu lähinnä nauttimalla refresmenttiä. Kokkonenki alko jo palailee kehiin. Tulevaa kauden avausta Antti spekuloi tekstissä Vammoineen Vammalaan. Hyvinhän se kaudenavaus lopulta Antilla meni. Meiki kirjoitti kisareissusta matkakertomuksen Kehitystä Vammalassa; Kokkonen huikeaan kauden avaukseen. Vammalan kisan jälkeen seuras kalottiottelu josta irtoskin sitten tupinan aihetta kiitettävästi, taas saatiin sählingit aikaseksi. Perinteisiä kalotti kommervenkkejä meiki pui kirjotuksessa Totinen kalotti tupina. Kalottiottelussa Antti juoksi kesän ensimmäisen ennätyksensä. Se ei kuitenkaan miestä lämmittänyt. Kisa tunnelmia Antti noituu kirjoituksessa Meiki hiihtää. Heinäkuun lopulla pääsin kommentoimaan Sauvosaaren kentän tilannetta radio perämereen. Tiedotusvälineissäkin oli pantu merkille että meikillä saattaa olla jotain mielipiteitä kentän tilanteesta. Elokuun kisojen alla oli kentällä käyty vielä tekemässä ilkivaltaa ja sekös suivaannutti, tuntui että pitää lähteä Haulikon kans vahtiin Sauvosaareen loppuviikoksi.

Kisareissulla ehdittiin käydä lehmissäkin

Elokuu
Olympialaisten kunniaksi elokuu aloitettiin laatimalla lista TOP 10 hottest female olympians in track&field London 2012. Naislukijat vaativat että täytyy tehdä myös vastaava lista miehistä. Niin tehtiin, naisnäkökulmaksi mukaan otettiin Inka, toivoimme kokemuksen tervehdyttävän Inkan miesihanteita. Syntyi lista TOP 10 hottest male olympians in track&field London 2012. Olympialaisten aikaan urheiltiin myös Kemissä Elokuun kisat. Ne oliki aika koettelemus, niiden kisojen raportti on tekstissä Elokuun kisat kisailtu. Rankan urakan päälle oli tietenki rankka banketti jonka seurauksena tuli Puliukkonuha. Kalevan kisojen alla meikejä kohtasi suuri järkytys. Seuran puheenjohtaja ja valmentaja Timppa kuoli liikenneonnettomuuden seurauksena. Kaikkien orientaatio oli kovalla koetuksella. Antti kertoili tunnelmiaan Kalevan kisojen alta suru-uutisen jälkeen tekstissä Meiki laittaa onnistaa. Kalevan kisoissa vihdoin kaikki onnisti. Tuloksena oli Antille hopeamitali, piirinennätys ja maaottelu paikka. Kalevan kisojen jälkeistä hypeä ja omia tunnelmiaan Kokkonen kommentoi tekstissä Se alko olemaan siinä.

Kokkosesta tuli jo pieni netti-ilmiökin tämän kuvan myötä, joka keräsi satoja facebook jakoja. 

Syyskuu

Syyskuun alussa saateltiin Timppa haudan lepoon. Samaan aikaan Antti kilpaili Göteborgissa Suomi-Ruotsi maaottelussa. Meikilläkin alko syyskuun puolella vihdoin syntymään ennätyksiä kun olin vihdoin sisäistänyt miten se 400 kuuluu juosta. Kausi käytiin päättämässä Antin kans Jyväskylässä 13.9, kauden viimisen kisan kunniaksi syötiin Meikien syysateria. Syyskuussa alkoi kuohunta blogin ympärillä joka johti arvaamattomiin seurauksiin. Blogikohuun otin täällä ensimmäistä kertaa kantaa tekstillä Meikien Reeniblogiin K-15 merkintä, joka on blogin viidenneksi luetuin kirjoitus. Syyskuun lopulla oli Kokkonenkin omalla tahollaan pahasti kusessa. Mies sai maistaa ensikerran myös kuuluisuuden kiroja. Urheilijoiden ylimenokausia ja Kokkosen kusessa olemista avattiin kirjoituksessa Syksy syvynee, vitsit vähenee (K-15).

Syysaterialla nautittii McRecovery ateria

Lokakuu

Lokakuussa viimisetki jo alotti uudenperuskuntokauden. Meikillä oli orientaatio kohallaan ja kehitystä tuli joka osa-alueella. Lokakuun alussa meiki sais myös valmiiksi yleisurheilun nuorisovalmentaja tutkinnon. Se koulutus käytiin kahessa tiukassa paketissa Virpiniemessä. Lokakuun lopulta alko vaarallinen hippasesonki. Ensin vietettiin laivalla Gaala risteilyä josta Paluu todellisuuteen otti muutaman päivän. Sen jälkeen vietettiin Kemissä omia "Nyt on syksy" hippoja, joissa meni niin lujaa että Vauhtia viikonlopusta riitti radallekkin. 

Meiki Rudisha ja Niilo

Marraskuu

Marraskuussa näytti siltä voimatasojen nousulle ei näy mitään rajoja. Juoksukin kulki paremmin kuin tammikuun Torreviejan leirillä. Reeneissä kuitenki sattu kaikenlaista, ikävänä tapauksena kolarisuma eräänä maanantaina Aspenissa. Tapausta puitiin kirjoituksessa Ihmisjyrä. Syyskuussa alkanut blogikohu kyti koko ajan taustalla ja marraskuussa se alkoi kiehua yli. Ensimerkkejä siitä saatiin piirin syyskokouksessa. Meikin puheenjohtajakausi sai kuitenkin jatkoa, siitä kerrottiin tekstissä Paskantärkiänä seuraavatki kaks vuotta. Kotiseudun kuohunnan välissä meiki kävi myös Suomen Urheiluliiton liittovaltuuston syyskokouksessa jossa valittiin liitolle uusi puheenjohtaja. Marraskuun lopussa oli selvää etten mahdu enää samaan seuraan tiettyjen henkilöiden kanssa. Asioiden kehittymistä avattiin kirjoituksessa Meiki inkvisition edessä. 

Joulukuu

Joulukuu ei alkanut hyvin. Ensin tuli lievä takareisivamma, sen jälkeen sai todeta että akillesjänteessä on tulehdus aluillaan. Akillesjänne homma on saatu hallintaan parin viikon tehohoitojakson jälkeen. Nyt pystyy jälleen alkaa normalisoimaan harjoittelua. Näiden joulukuisten yskien jälkeen orientaatia kuitenkin hävisi aivan tyystin. Siinä missä marraskuussa tuntu siltä että ulkorataennätykset alitetaan jo hallissa, niin nyt fiilikset on lähinnä femtifemman tasolla. Myönnettäköön että kyllä syntyneeseen disorientaation on ollut myötävaikuttamassa myös säännöllinen kapakissa viihtyminen. Joulukuun ensimmäisenä päivänä löytiin Niilolle ylioppilashattu päähän, sitä seurasi tietysti äärimmäiset hipat. Joulukuussa löytiin myös loppukaneetit VKV:ssä ylläpidetylle kuohunnalle, samalla meiki julkisti uuden seurani kirjoituksessa Meiki urheilupoliittinen pakolainen. Joulun alla meiki osallistui jo uuden seurani joulujuhlaan. Juhlan yhteydessä meikille luovutettiin Lapin Lukon edustuspaita ja tehtiin meikille lyhyt haastattelu joka on luettavissa tekstissä Meikin paluu Rovaniemelle. 

Tuleva vuosi 2013

Antti jatkaa kohti tulevaa kesää entistä kovemmin panostuksin uuden valmentajan ohjauksessa. Tavoitteena on saada jatkoa maajoukkue tehtäville sekä siirtyä uusille sekuntiluvuille kolmella eri matkalla. Urheilijan omatunto on kova ja jos se meinaa joskus horjua niin kova on kuri kotonakin. Niilo lähtee pian armeijaan Ivaloon joten tuleva vuosi on sitä myöten siinä. Syyskaudella tapahtunutta hyvää kehitystä Niilo ei valitettavasti pääse realisoimaan minkäänlaiseksi kilpailutulokseksi. Iitan selkä on parantunut mutta sen sijaan takareisi meni hiljattain pahan kerran kappaleiksi ja hallikausi oli siinä. Toivottavasti Iita ei vastoinkäymisten lannistamana vaihda piikkareita pysyvästi siiteripulloon. Tiia urheilee edelleen mukana. Meiki jatkaa tulevaan vuoteen uudessa seurassa ja uudessa ympäristössä. Toivottavasti siirtyminen uusiin mutta samalla tuttuihin harjotusympyröihin auttaa loksauttamaan meikin orientaation ja urheilijanomatunnon oikeille raiteilleen. 

T: Meiki (Eemeli) Soitellaan ens vuonnakin! 

Meikin paluu Rovaniemelle

Lapin Lukon kaudenpäättäjäistapahtuman yhteydessä luovutettiin Eemeli Kaartiselle juhlallisesti seuran edustuspaita. Lapin Lukon puolesta paidan luovutti ja tervetulleeksi seuraan toivotti Harri Heikkilä. Samalla tehtiin myös haastattelu minkälaisissa tunnelmissa Eemeli on Lukkoon ja Rovaniemelle tulossa.

Minkälaisia odotuksia sinulla on yhteistyöstä seuran ja sinun välillä? 

Olen itseasiassa aika innoissani tulevista haasteista. Rovaniemeläisessä yleisurheilussa on nyt nostetta mutta seuraorganisaatio taustalla kaipaa vielä kehittämistä. Uskon että tulen nyt tänne parhaaseen mahdolliseen aikaan, sekä minun että seuran kannalta. Seurassa kaivataan osaavia tekijöitä ja Lapin Lukko tarjoaa minulle otollisen ympäristön tehdä töitä yleisurheilun kehittämiseksi muiden pätevien ihmisten kanssa. Lapin Lukossa on otettu rohkeita askelia tulevaisuuteen, tärkeimpänä niistä uusi yleisurheiluakatemia malli josta ollaan oltu kiinnostuneita muuallakin suomessa. Jo tämä syyskausi on osoittanut että otetut askeleet ovat varmasti olleet oikeansuuntaisia. Tälläisen tulevaisuuteen katsovan hengen vallitessa on mukava tulla seuraan mukaan antamaan oman panoksensa yleisurheilun kehittämiseksi.

Mikä on tuleva roolisi seurassa? Minkälaisia visioita sinulla on Lappilaisen yleisurheilun kehittämiseksi?

Uskon olevani jo ennestään varsin hyvin perillä seuran tilanteesta. Lukossa on läheisiä kollegoitani joiden kanssa seuratoiminnan ja yleisurheilun haasteita on puitu varsin tiiviisti. Päävastuualueeni seurassa tulee olemaan kilpailutoiminta. Lukossa pääsen osallistumaan myös suurempien kilpailuiden järjestelyihin. SM-hallit Rovaniemellä 2014 ovat mielenkiintoinen projekti. Niiden odotetaan olevan myös seuran taloudelle merkittävä tulon tekijä. Koti Sm-hallit ovat tietenkin myös itselleni kilpailullinen tavoite. Isompana visionani minulla on saattaa Lapin ja Länsi-Pohjan piirit yhteen vuodeksi 2015. Tarkastellaan asiaa millä mittarilla tahansa, se liitos kannattaa tehdä. Kun kaksi varsin heikoissa voimissa olevaa piiriä saatetaan yhteen saadaan aikaiseksi jotain elinvoimaisempaa.

Miten päädyit Lapin Lukkoon?

Valinta oli lopultakin helppo vaikka yhteyksiä otettiin muistakin suunnista. Lukossa toivotettiin heti lämpimästi tervetulleeksi kun ensi kerran otin yhteyttä. Rovaniemi on minulle kuin toinen kotikaupunki. Olen leireillut Rovaniemellä nuoresta asti ja käynyt armeijan täällä. Olen myös asunut vuoden Rovaniemellä opiskellessani hierojaksi. Minulla on täällä paljon ystäviä yleisurheilun parista ja muutenkin. Tietysti hyvät harjoitteluolosuheet ovat kaikki kaikessa. Minulla on myös opiskelu paikka Rovaniemellä.

Entä omat urheilulliset tavoitteesi? Minkälaisen ympäristön Lukko ja Rovaniemi tarjoavat pikajuoksijalle?

Harjoitusolosuhteet ovat parhaasta päästä suomessa. Hallin harjoituskäytettävyys on melko hyvä, eli halli on lähes vuoden jokaisena päivänä käytettävissä. Ylimääräisiä tapahtumia on vähän jotka sulkevat hallin, ja nekin ovat onneksi urheilutapahtumia eikä mitään messuja. Hallin alakerrassa sijaitseva kylpylä on huippu juttu urheilijoille kylmä-kuuma altaineen.
Rovaniemeltä löytyy myös hyvän tasoista harjoitusseuraa. Teen varmastikkin tulevaisuudessa yhteistyötä kaupungin muiden juoksijoiden kanssa. Valmennuspuolella jatkan itse itseni valmentajana. Ensi vuoden tavoitteena on lähteä Kokkosen jalanjäljille, 50 sekunnin alitus 400 metrillä on suunnitelmissa. Meillä Lukossa on myös mahdollista saada kokoon erittäin kilpailukykyinen viestijoukkue. Pitkässä viestissä potentiaalia on alle 3.20 aikaan millä hätyytellään jo mitalisijoja SM-viesteissä. Vaaditaan kuitenkin pieni ihme että koko nelikko olisi viestien aikaan yhtäaikaa kunnossa ja terveenä, särkymävaraa joukkueessa ei ole yhtään.

Miltä vaikutti Lapin Lukon kaudenpäättäjäisjuhla?

Näistä päättäjäisistäkin kuvastui se innostus ja noste mikä tällä hetkellä Rovaniemeläisessä yleisurheilussa on hyvällä alullaan. Vaikka läheskään kaikki junnut eivät olleet päässeetkään paikalle, varmaankin vanhempien joulumenoista johtuen, oli väkeä silti paljon. Kentän ympäri juostu kunniakierros oli varsinkin vaikuttava näky. Vaikka tunnenkin jo ennestään monia Lukon toimijoista, oli tässä juhlassa mukava päästä tapaamaan laajemminkin niitä ihmisiä joiden kanssa tulen jatkossa tekemään yhteistyötä.

Kehitykselle ei näy loppua

Meiki kävi tänään Aspenissa. Mukana oli Tiia ja Topikin saapui vähän myöhemmin paikalle. Aikomuksena oli tehdä uusi maksimi rinnallevedossa ja kuntoilla siihen päälle jotain juoksuvetoja. Edellinen maksimi oli 115kg jo melkein vuoden takaa, joten oli aika yrittää rikkoa tämä ennätys. Alottelin Hartin verkalla ja siitä suoraan tangon kimppuun. Olo oli hyvä heti kättelyssä ja tiesin, että tänään kulkee. Niinhän se kulkikin. 110kg asti mentiin ilman minkäänlaisiä ongelmia ja siitä hyppäsin vanhan ennätyksen yli suoraan 120 kiloon. Niin siinä kuitenkin kävi, että skeida valahti housuihin ja ensimmäinen yritys oli säälittävä.

Tässä yrityksessä skeidat housuissa.

Seuraavaan yritykseen piti alkaa psyykkaamaan itteä vähän totisesti ja muutaman minuutin heilumisen jälkeen yritin uudemman kerran ja saakeli sieltähän ne painot ylös asti tuli!

Tässä ennätysnosto 120kg.

    Loppuun meiki juoksi Tiian kanssa 3x100m + 4x350m + 3x100m 75-80% vauheilla kaikki. Juoksukin kulki hyvin. Harmi tosiaan, että armeijaan lähtö häämöttää parin viikon päässä niin jää ensi kesän kilpailut kilpailematta. Kehitystä kun on tullut huomattavasti.

Ps. Viikko sitten meiki rikko penkissäkin maksimin 100kg:sta 110kg.

Terveisin: Meiki (Niilo)

Radalta radalle

Tänään palasin radalle kymmenen päivän tauon jälkeen. Sen kymmenen päivän aikana akillesjänne oli tehohoidossa. Tänään ei mitään varsinaisia huonoja tuntemuksia ollu juostessa. Tehot oli vielä melko alhaset ja meno varovaisen tunnustelevaa. Tietyissä akillesharjoitteissa kuitenkin vielä tunsi ettei kondis oo aivan normaali. Jos kuitenki näin pystyy jatkamaan että ei aivan skeidoja tuntemuksia juostessa tule, niin juokseminen jatkukoon. Toivotaan että hoidot pitää homman hallinnassa ja harjoitteet alkaa tuottaa tulosta. Kiitos hyvistä neuvoista joita olen saanut! Oli se juokseminen muuten kyllä aika hirviää, niin raihnasta ja kankeaa. Hyvin kaukaselta tuntuu marraskuu kun oli voimiensa tunnossa. Katotaan mihin tästä vielä päässään. 

Viikonloppuna oli Luuleåssa kisat jossa meikinki oli määrä olla. En sattumoisin kuitenkaan ollu ja ihan hyvä niin, paljoakaan en varmasti menettäny. Kerrotun perusteella kuulosti siltä että nyt oli taas tehty Luuleåssa uus ennätys sen suhteen kuinka päin persettä voi kisat järjestää. Pantiin vielä paremmaksi kuin vuoden 2010 Nyckelcampenissa joka oli aivan uskomatonta uunoilua sekin. Tuntia ennen kisojen alkua ajanottolaitteisto oli vielä Bodenissa, kukaan ei muistanukkaan järjestää niitä sieltä Luuleåån. Juoksulajit pääsi alkamaan puolitoista tuntia myöhässä. Ei varmaan tarvi kertoa tämän enempää niistä kisoista. 

Tässä joulun aikana, ehkä Kemin kovin urheilija Henri Kekäläinen, pitää meikille ja Antille nyrkkeily reenit. Saakeli meiki oottaa innoissaan. Antti arveli että meikien nyrkkeily näyttää kutakuinkin tältä, Meikit nyrkkeilee. Perhaps, mutta meiki luulee että laitan Antin joka tapauksessa pötköttää. 

Kososella meni muuten nilkka nurin kun jalkapalloilijoilta karkas pallo sen jalkoihin kesken 600 vedon. Että tämmöstä pientä mukavaa meillä tänään. Radalta radalle, Soitellaan!

T: Meiki (Eemeli)

Vittujen joulu on taas (K-15)

Aletaampa palailee tän blokinki kans normaaliin päiväjärjestykseen nyt kun mahollisesti voidaan jättää kohut ainaki hetkeksi taka-alalle. Vieläköhän ne yhet jaksaa käydä kyttäämässä tätä nyt kun saivat taavotteensa ajettua läpi. Siinä missä marraskuussa kaikki vaikutti äärimmäisen lupaavalta niin nyt taas menee vaihtelun vuoksi varsin kokonaisvaltaisesti päin persettä. Marraskuussa juoksin vastaavia harjotuksia kovempaa lyhyemmillä palautuksilla kuin viime tammikuussa Torreviejassa ja salilla vaikutti siltä että tuloskehitykselle ei näy rajoja. Nyt saakeli pikkujoulukausi tuhoaa orientaatiota, vaikka varsinaisesti en oo ollukkaan ku yksissä pikkujouluissa, ja päälimmäisenä yskän aiheena on vasen akillesjänne. Epäilen että siinä on alkava tulehdus. Ainaki viikko mennään nyt ihan vesijuoksu linjalla. Hoidoksi annetaan kylmää, ultraääntä ja Espanjan lääkkeitä. Oli se mahtava juttu tuoda sieltä Espanjasta kunnon lääkitykset. Pitäs päästä hakee lisää, indometasiinia riitti näköjään vuoden tarpeisiin. Just sopivasti vielä tämän kuurin verran löyty lääkitystä. Sirtulaatille ei oo vaan löydetty oikeen mitään tähellistä käyttöä, ei sitä vissiin auta hörhöillekkään myydä. Piti sitäki kuitenki kokeeksi ostaa. Viinat Virosta ja lääkket Espanjasta, se on selvää säästöä takuulla. Pitää nyt yrittää saada tuo akillesjänne homma haltuun heti alkuunsa. Pitkittyessään sen kans saattaa mennä hyvin hankalaksi. Jos hyvin käy se on alta kahen viikon hanskassa, jos ei sen kans taistellaan kuukausia. Penikkatauti on pieni huoli akillesjänteeseen verrattuna, sen kans pärjää irvistelyllä, revähdyksetki paranee aina varmasti omassa aikataulussaan. Mutta tää akillesjänne ongelma on ihan uutta, epäilen että sillä on kovastikki tekemistä sen kans kun joutuu hallissa kurvailee nuita helvetin tiukkoja mutkia. Vittujen joulua se on nyt tähän tekemässä selvästikki. Hippasen keljuttaa.

Päin persettä menee.

Eräs lukija kyseli vasta Kuijalan perään. Kerrotaan nyt sitten vähän siihenki liittyvää tarinaa. Syksyn mittaan oli kuulunu huhuja Sami boyn comebackista, väitettiin että mies salareenaa. Kyllä, tosi on, mies on salassa reenannu. Taannoin käytiin Samin kans yhessä salilla. Meiki sai todeta että kyllä oli homma viety aivan uudelle tasolle. Jopa meikikin oli ihmeissään. Sittemmin oon ite vähän lainaillu Samin metodeja. Katotaan mihin niillä päässään, on ne ainaki käytännössä huolella testattu, monenki ihmisen toimesta. Kapakkiin niillä konsteilla ainaki pääsee, meikikin, se on varma, että sinänsä voi olla ihan turvallisin mielin sillä johonki ainaki pääsee. Katotaan mihin muualle, radalla ku radalla. Soitellaan!

T:Meiki (Eemeli)

Meiki, urheilupoliittinenpakolainen

Pakolaisia ja maahanmuuttajia on moneen lähtöön. Mamu meiki ei oo mutta pakolainen meikistä on sen sijaan tullu, nimittäin urheilupoliittinenpakolainen. Urheilupoliittisetpakolaiset ovat pieni mutta merkittävä sisäisten pakolaisten ryhmä Suomessa. Urheilupoliittisetpakolaiset ovat joutuneet omissa seuroissaan tai muissa yhteisöissään epäsuosioon ajatustensa, ja ennen kaikkea niiden julkituomisen vuoksi. Näissä yhteisöissä urheilupoliittisen oppositon olemassa olo on kielletty. Urheiluvaikuttajat ajetaan ulos seuroistaan tai vähintäänkin pyritään vaientamaan. Vaihtoehdoiksi jää urheilupoliittinen pakolaisuus tai jääminen mielipidevangiksi. Pakolaisuus ei tässä tilanteessa ole huono ratkaisu. Etsiytyminen vapaamielisempään ympäristöön toteuttamaan toiminnan paloa voittaa mielipidevangiksi jäämisen. Minä laitoin turvapaikan hakuprosessin käyntiin jo alkusyksystä. Löysin turvapaikan helposti ja nopeasti Rovaniemeltä, Lapin Lukosta. Ensin olin tiedustellut turva paikkaa puolitosissani. Siinä vaiheessa kun kävi selväksi että kuohunta minun ympärilläni VKV:ssä ei ota laantuakseen, otin välittömästi yhteyttä yhteyshenkilööni Rovaniemellä. Nyt aiemmat puheet laitetaan täytäntöön. Pyörät pyörivät nopeasti ja jo seuraavana iltana myönteinen turvapaikkapäätös oli selvä, minut toivotettiin avosylin tervetulleeksi. Pidin ovia avoinna vielä viikon verran muille vaihtoehdoille. Ei kuitenkaan ollut Rovaniemeä ja Lapin Lukkoa voittanutta. Päätös oli lopultakin helppo, sillä Rovaniemi on minulle kuin toinen kotikaupunki.

Eemeli Kaartinen, vuoden urheilupoliittinenpakolainen. Kutsua linnaan odotellessa. Mutta mihin linnaan?

Tällä päivämäärällä 9.12.2012 en siis enää ole Veitsiluodon Kisaveikkojen jäsen. Inkvisitio kokoontui tänään vielä kerran ja seuran ylimääräisessä yhdistyskokouksessa johtokunnan esitys yskäistiin lyhyen koruttomasti läpi, erotettu. Vielä eilen illalla minulle osoitettiin tukea ja kehoitettiin taistelemaan vastaan. Olisinhan voinut lähteä kokoamaan rintamaa taakseni ja ehkä sellaisen olisin löytänytkin. En kuitenkaan halunnut, oli liian myöhä. Ja muutenkin tunne oli kehittynyt molemminpuoliseksi päästä eroon toisistamme. En halunnut enää jäädä niin ahdasmieliseen ympäristöön. Tämän päätöksen jälkeen voin sen täällä julkisesti kertoa mistä on jo huhuja liikkunutkin. Eemeli Kaartinen Lapin Lukko, miellyttävä tutustua!

T: Meiki

Meiki inkvisition edessä

Tähän on tultu, meikin ja Veitsiluodon Kisaveikkojen yhteinen tie on käyty loppuun. Samaan seuraan ei enää mahduta tiettyjen henkilöiden kanssa. Tilanne aseteltiin niin että joko meiki lähtee tai jotkut muut lähtee. Kannat pysyivät koko ajan ehdottoman jyrkkinä. Muunlaiseen lopputulemaan ei ollut mahdollisuuksia. Ei vaikka ulkopuolinenkin henkilö yritti sovinnon tunnusteluja tehdä. Osasin jo alkaa orientoitumaan asiaan, ei se täytenä yllätyksenä tullut. Olin kyllä aistinut tunnelmia entisen puheenjohtajan kuolemasta asti. Pian kuoleman tapauksen jälkeen mietin muutamille ystävilleni että mitäköhän tästä hommasta vielä seuran sisällä tulee. Tähän tultiin, kuka olisi vielä kesällä arvannut. Se tasapainottava tekijä poistui, seuran henki meni vain päivissä. Vielä minua ei siis olla erotettu, vaan johtokunta on päättänyt käynnistää tarvittavan menettelyn minun erottamiseksi. Ylimääräinen yhdistyskokous päätettiin kutsua sitä varten koolle sunnuntaina 9.12. Siellä asia sitten lopullisesti päätetään. En minä oleta asian siellä miksikään kääntyvän. Paikalle vaivaantuu johtokunta ja yleisurheilu jaosto, tuskin nekään täysimääräisinä. Iso osa asiassa on tyhjän äänestäjiä, ei haluta ottaa kantaa tai ei uskalleta ottaa kantaa tätä punakapinan johto kolmikkoa vastaan. Mielellään he asian ilmoittavat yksimieliseksi ja ehkä pöytäkirjoihin niin voidaan merkitäkkin. Mutta ei asia kuitenkaan aivan niin ole.

Todella moni on ihmetellyt että mitä helvettiä siellä tapahtuu. Eihän tässä tolkun ihmiselle mitään järkeä tai kohtuullisuutta näyttäydykkään. Punakapinan johtohahmoilla kaikki on omissa mielissään tietenkin äärimmäisen selvää. Tässä yhteydessä täytyy varmastikkin suhteiden kehittymistä avata. Ensimmäisen kerran minua alettiin katsomaan kieroon kun olen pari kertaa lohkaissut kommunistivitsejä sopimattomissa paikoissa. Taustalla on myös näkemyseroja yleisurheilutoiminnan järjestämisestä. Muunmuassa olen pitänyt esillä sarjakilpailujen siirtämistä laitakaupungilta Kemin pääkentälle. Se olisi merkittävä teko Kemin yleisurheilu olosuhteiden hyväksi. Olisi tärkeää näkyä pääkentällä vahvasti, se viestittää kaupungille että meillä on vireää yleisurheilu toimintaa. Samalla kun siirryttäisiin pääkentälle Sauvosaareen myös kilpailuolosuhteet kohenisivat. Se voisi korjata kilpailijoiden ikärakennetta vanhemmaksi, sillä silloin myös vanhempia junioreita motivoisi tulla kilpailemaan sarjakilpailuihin. On tärkeää pystyä tarjoamaan ikävaiheessa 11-15v oleville tarpeeksi laadukkaita kilpailuita lähellä kotiaan. Tosiasihan on että Paavonkarissa syntyvät tulokset eivät voi olla kenenkään virallisia ennätyksiä. Sen lapsetkin jo tietävät. Kun asiaa on pari kertaa joskus lyhyesti käsitelty johtokunnassa, ajatus tyrmättiin heti, ei edes puolia kisoista Sauvosaareen. Siinä tilanteessa suojeltiin johtokunnan sisällä enemmän omia etuja kuin ajateltiin yleisurheilun kehittymistä. Tätä asiaa kun esitti, vaikutti kuin olisi pyhäinhäväistyksen tehnyt. Välit pysyivät kuitenkin asiallisina vaikka en mikään suosikkipoika enää ollutkaan. Välit menivät jäätäviksi viime kesänä Elokuun kisojen aikana jossa olin kilpailunjohtajana. Kuulutus ja äänentoisto oli järjestetty niin että sitä johdettiin ajanottotornista. Kaiuttimet suljettiin lähettäjän viheltäessä pilliin lähetystapahtuman alkaessa. Vuosikausia kuuluttajana toiminut ei siihen sopeutunut tai halunnut sopeutua. Järjestely ei kelvannut näin, asiasta tuli lyhyt tinka jossa pidin pääni ja suunnitellulla mallilla jatkettiin. Siinä yhteydessä jo ilmoittettiin että oli muuten viimeiset kisat johon me tullaan jos sinä olet johdossa. Tämmöinen numero järjestettiin jo siitä että kuulutaja ei saanu pitää omia selostuksiaan  niinkuin oli tottunut. Samana iltana kisojen kuluessa osoittautui että olin oikeassa. Kun kuuluttaja sai kisojen loppupuolella tarinoida vapaasti niin välittömästi jäätiin aikataulusta jälkeen. Tämän jälkeen yhteistyö kävi hankalaksi. Syyskuun loppupuolella sitten nousi tämä tunnettu blogikohu jota käsiteltiin tekstissä Meikien Reeniblogiin K-15 merkintä. Asiaa tingattiin silloisissa kokouksissa pitkään ja siinä sivussa vedettiin esille vaikka mitä. Asiahan on niin että minulta ei voida vaatia että luopuisin perustuslaillisesta oikeudestani, sananvapaudesta. Hyvän maun rajoja laki ei onneksi määrittele. Olen yrittänyt piirtää niitä rajoja joihin seura voi puuttua ja mihin ei. Blogi ehdottomasti on niiden rajojen ulkopuolella. Siitä periaatteesta kun pidin tiukasti kiinni niin asia haluttiin tulkita niin että en ole suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön tässä jupakassa. Siitä taas kuuluukin sanoa jos perkeleet pääsee suusta liian taajaan lasten harjoituksissa. Kerran entinen puheenjohtajamme asiasta sanoi viime kesänä, kerran. Muuta palautetta en ole koko kesän aikana saanut. Tapa jolla asia käsiteltiin oli mutkaton. Aiheesta huomautettiin, otin palautteen vastaan ja yritin siitä eteenpäin suitsia kovia sanoja lasten seurassa. Ei jääty kyräilemään asiaa, tai heittäydytty hiljaa hankalaksi ja jääty keräämään patoutumia.

Sunnuntaina 25.11 kohtasin inkvisition, kuten eräs kollegani osuvasti koolle kutsuttua kokousta nimitti. "Aiheena on mm. yleisurheilujaoston sekä johtokunnan luottamus Eemeli Kaartisen toimintaan seuran urheilijana, jäsenenä sekä  jaostossa että johtokunnassa toimijana." Muita aiheita ei siellä sitten ollutkaan, yllättäen. Pari kuukautta syyskuun lopun ja marraskuun lopun kokousten välillä pidettiin kylmää sotaa. Punotuista juonista kuului toisinaan huhuja sieltä ja täältä. Piirin syyskokous oli yksi protestoinnin paikka josta kerroin tekstissä Paskantärkiänä seuraavatki kaks vuotta. Homma keitti lopullisesti yli sen jälkeen kun olin muutama viikko sitten törmäillyt Aspenissa vetoharjotuksessa muutaman penskan nurin. Siitä kerroin tekstissä Ihmisjyrä. Se tapaus oli käännetty niin että olin tahallaan juossut päälle ja oikeen tönäissyt lisää vauhtia perään. Kuten aikasemmin sanoin niin näissä syyskuun ja marraskuun tinkakokouksissa oli blogista väittelyn ohella keksitty kääntää vaikka mitä asioita minua vastaan. Ylimielisen käyttäytymiseni ilmentymänä otettiin esimerkiksi se että en ole osallistunut seuran talkootöihin. Olen vain kuluttamassa seuran varoja. Erääseen projektiin liittyen olen tehnyt vapaaehtoistyötuntien seurantaa. Kesäkuukausina olen tehnyt noin 50 tuntia kuukaudessa hommia yleisurheilun eteen, sen lisäksi saman verran omaa urheilua päälle. Lähes joka tiistai ja torstai olen ollut ohjaamassa lasten harjoituksia toukokuun lopusta elokuun loppuun, laittanut parit kilpailut pystyyn ja vaikka helvetti muuta. En ole tehnyt siis juuri mitään seuran eteen, kun en ole vielä tämän lisäksi käynyt nurmikkoakin leikkaamassa. Selvää talkoohengen puutetta. Tämän lisäksi on jo melkein perverssiksikin yritetty leimata. Lähetin viime kesän lopulla yhden pk-kisan Sauvosaaressa. Siitä kisasta oli tartuttu yhteen kommenttiin. Lähdön hetken koittaessa vihelsin pilliin (silloin riisutaan veryttelytasut pois), sanoin erän tytöille "no niin tytöt, heitetäämpä ylimääräset kamppeet pois, kilpailut juostaan kilpailuasuissa". Joku oli tämänkin saanut väännettyä perverssiksi, puhun nuorille tytöille sopimattomasti. Pitäisiköhän luovuttaa lähettäjäkorttikin pois? Edellisessä tinkakokouksessa minulta kysyttiin ovelana "oletkos Eemeli koskaan ollut harjoittelu kiellossa Aspen-hallissa?". En todellakaan ole ollut. Ajattelin että siinäpä taas osoitus siitä miten nämä "tietävät" niin hyvin asioita. Minulle kuitenkin myöhemmin vinkattiin että minulle on saatettu yrittää harjoituskieltoa järjestää. Pidän tätä jopa todennäköisenä. Poliiseillakin on uhkailtu. Ajojahdin piirteitä tämä homma on alkanut entistä enemmän saamaan. Kuinka ollakkaan, taannoin laadittiin "seuran reilun pelin säännöt", sopivasti juuri meikin tapauksen aikaan. Niihinhän on hyvä vedota kun ollaan seurasta erottamassa. Yksi tätä paheksuntaa johtamassa oleva fiksuna ja esimerkillisenä pidetty entinen urheilijatoverini on osoittanut fiksua käytöstään blogin ympärillä kuohuessa. Sen lisäksi että hän ei enää ota mitään kontaktia minuun, on hän tahallaan yrittänyt teloa minua alkuveryttely peleissä. Sen takia en ole enää yhteisiin peleihin osallistunutkaan. 

On seurassa aiemminkin ollut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaate hukassa. Viime keväänä sattui hämmentävä tapaus. Seuran vanhemmat urheilijat kävivät Teneriffalla leireilemässä. Seuran siihen asti parhaiten 2000-luvulla Kalevan kisoissa menestynyt urheilija pelattiin reissusta pois. Leiristä ei puhuttu hänelle mitään. Leiristä hän sai tietää siinä vaiheessa kun toiset laittoivat nettiin lomakuvia. Epäilemättä sen jälkeen jäi urheilijalle reilusti kohdeltu olo. Matkasta pois jättäminen ei perustunut mihinkään. Minä jäin siltä reissulta vapaaehtoisesti pois. 

Yrittäkää nyt pitää se vuotava pieni punainen vene pinnalla. Kemin seudun yleisurheilu tarvii kuitenkin vähintään yhden toimivan seuran. Uskaltaa tehdä remonttia ja laittaa vähän uutta väriä pintaan jos on tarve. Minua on häirinnyt se että kaikki tunnutaan tekevän väliaikaisratkaisuina, juuri mitään ei olla katsottu pidemmällä tähtäimellä. On selvää että niin kuin ennenkin mentaliteetin vallitessa tien pää on ennen pitkää edessä. Toiminta malli jossa jokainen urheilija on kuluerä, mikä pitää kattaa isolla määrällä talkootyötä ja liian pienellä määrällä tekijöitä, on kestämätön. Tämän tien pää on ollut näkyvissä jo pitkään ja entistä lähempänä se on kun kaikista isoin pyörä putosi loppukesästä pois (en minä). Asettakaa toiminnalle selviä tavoitteita, pitäkää toiminnan laatua tärkeimpänä. Mahdollisimman halvan toiminnan tarjoamisen tavoitteleminen ei vie ainakaan kohti laatua. Käsissä on nyt erittäin potentiaalinen nuorten tyttöjen ikäluokka. Tarjotkaa heille yleisurheilua sillä tasolla joka mahdollistaa omien rajojen tavoittelemisen. Ilman suunnitelmallista ja haasteellista valmennusta motivaatio katoaa ja kehitys tyssää ennen aikojaan. Älkää antako tämän porukan hajota käsiin parissa vuodessa. Ehdottomasti positiivinen asia on yleisurheilujaoston johtoon nouseva kyvykäs naishenkilö. Sen myötä viimeiset pari vuotta kestänyt uunoilun aikakausi jaostossa tulee päätökseen. Myös koko seuran johtoon oli tarjolla erittäin pätevä, kunnallispolitiikassa kannuksensa hankkinut mies. Hän oli se joka yritti tässä jupakassa tilannetta lähteä sovittelemaan. Kun ne aikeet tyrmättiin heti alkuunsa, saattoi tilanteesta helposti vetää sen johtapäätösen että tuollaisen ilmapiirin vallitessa ei tee mieli lähteä seuraa johtamaan. Nyt seuralle saatiin vaivoin pakon edessä johtokunta synnytettyä. Johtokunta on edelleen kuin pesäpaikkansa työväentalo, vanha, pölyinen ja hiljainen, ja vielä entistä enemmän sitä. 

Lukijat älkää olko huolissanne! Kun hyvä mies on vapailla markkinoilla niin ei kauvaa tarvi orpona olla. Tulevaisuudestani tiedotan teille myöhemmin. Ainakaan huonompaan paikkaan en voi päätyä. 

T: Meiki (Eemeli)

Kohta mennään

Niin ne vaan viikot vierähtää uunoillessa. Sain noin kuukausi sitten suoritettua loppuun lukio-opinnot ja päätin pitää sitten pikku loman, kun ei sitä kesälläkään ehtinyt pitää. Siinä lomailun ohella tein muutaman puutteellisen kurssin loppuun ja helpottuneena pystyin jo melkein totamaan, että ''Se oli siinä'', kun todistuksessa näkyi 75 suoritettua kurssia. Vielä piti jännittää pari viikkoa lopullisia kirjoitusten tuloksia. Niinhän sieltäkin tuli lopulta hyvät tulokset. Meiki noudatti kirjotuksissa tätä kuuluisaa kolmen L:n taktiikkaa. Sen sijaan, että olisin lukenut monia tunteja kirjoituksiin, niin keskityin mieluummin urheiluun. Lukekoot ken haluaa, meikiä se ei kiinnostanut.

Meikin peruskuntokausi meinas vähän venyä uunoilujen takia. Ennen armeijaan lähtöä meikillä taitaa olla vain kahdet kilpailut, jossa pääsee nykimään ja nekin on jo parin viikon päässä, saakeli. Nyt pitää pikaisesti alkaa orientoitumaan näihin kilpailuihin ja aloittaa lyhyt kilpailuihin valmistava kausi. Tänään meiki aloitti senkin huvin.

Vaikka on mukava juosta maratonjunaa tai muuten vaan melko löysiä vetoja niin paljon mukavempaa on juosta lujaa ja niin, että hapottaa. Tänään meiki juoksi 2x60m lähes täysillä ja 2x4x150m 4' 12' palautuksilla, tavoitteena, että pysyisi vauhti siinä 19 sekunnin tienoilla. Melko hyvin meiki jaksoi juosta, kun Eemelin kanssa pääsin nykimään. Yksin tuollaisiin hapollisiin reeneihin on vaikeampi orientoitua kuin, että juoksee kaksin tai isolla porukalla. Mitä enemmän juoksuremmissä on porukkaa, sitä enemmän tulee kilpailua keskenään. Reeninkin merkitys saattaa helposti muuttua, kun tavoteaikaa alitetaan hurjasti kilpailun takia. Tänään ei olisi haitannut vaikka olisi ollut kuinka kovaa kilpailua tahansa. Kaksin on meikin mielestä hyvä reenata.

Ps. Lauantaina juhlitaan meikin ja muutaman muun lakkiaisia. Meikit tunnistaa helposti, kun lakin saaneita ei kovin montaa ole. Törmäillään radalla!

Sunnuntaina voi olla, että hapottaa

Terveisin Meiki (Niilo)

Harmaakorpi Sullin uudeksi puheenjohtajaksi

Vesa Harmaakorpi on valittu Suomen Urheiluliiton uudeksi puheenjohtajaksi tulevalle kaksivuotiskaudelle 2013-2014. Onnittelut Uudelle puheenjohtajalle valinnasta!

 

JarruSedät valtansa huipulla

Täällä sitä ollaan, Rantasipi Airport Gongres Centterissä Suomen Urheiluliiton liittovaltuuston syyskokousta varten. Huomenna valitaan liitolle uusi puheenjohtaja. Jännä ilta ja vielä jännempi huominen tulossa. Ehdokkaina ovat siis Arto Bryggare ja Vesa Harmaakorpi. Harmaakorpi minulle ennestään tuntematon, Bryggare tuttu. Kovin vahvasti en ole vielä mihinkään suuntaan kallistunut, siksi Meikien Reeniblogi ei ole kampanjoinut kummankaan ehdokkaan puolesta. Odotan ehdokkaiden tapaamista ja puheenvuoroja vielä ennen äänestyspäätöksen tekemistä. Ennakkosuosikiksikaan ei voi kumpaakaan ehdokasta nimetä, sellaista ei ole näistä asetelmista aistittavissa. Samaten huomenna valitaan viisi hallituksen jäsentä. Sen vaalin asetelmat ovat selkeämmät. Onnea vaaleihin Esko Hassinen ja Marko Ahtiainen!

Tällä kokousmatkalla on myös muitakin merkityksiä. Tuleva yö on meikin ja Häijy-Heikkilän viimeinen yhteinen yö. Siispä tehdään siitä ikimuistoinen, pukataan varmaan sängyt yhteen. Huominen kokous on Harrille toistaiseksi viimeinen, tulevan kauden Häijy jatkaa varavaltuutettuna ja meiki jatkaa toiselle kaudelle varsinaisena jäsenenä. Lapin piirin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Markku Pekkala, joka näin ollen tulee myös liittovaltuuston edustajaksi. Onnittelut valinnasta Markku! Odotan yhteistyöstä hedelmällistä. Harrin kanssa ollaan monet kokousmatkat yhdessä käyty ja yhteistyö on ollut muutenkin erittäin tiivistä. Harri on tehnyt ison työn erityisesti pohjois-Suomalaisen yleisurheilun eteen, siitä mies ansaitsee arvostuksen. Näin eron hetkillä tulee melkein tippa linssiin. Tarkennettakoon vielä että Harri ei ole ollut Lapin piirin puheenjohtaja vaikka liittovaltuuston edustaja on ollutkin.

Harri kuvailee itseään progressiiviseksi jarru-sedäksi.

Eilen meikillä repes farkut jalkaan. Reisien lihaskasvu on ollu niin valtavaa että yhtäkkiä ne vaan räjähti jalkaan kun reidet kasvaa aivan silmissä. No ei sentään, pyörän selkään noustessa ne tais revetä. Ajatella, joskus niihin farkkuihin jäi vähän löysääki. Sillon on isot reidet kun ne hinkkautuu kävellessä yhteen. Huonona puolena on se että kalsarit kuluu puhki sisäreisistä.

Tämän päivän kyykkynä oli 160x5, jäi saakeli yhen toiston tavotteesta, ens kertaan siis. Penkkiki siinä sivussa alkaa elpymään. Eilis illan kuntoiluna oli 4x5x120. Ennätys lukemat alkaa lähenee, 150 siinä edelleen on tavotteena. Tiistaina näytin Häijy-Heikkilälle urkalla mallia, sotilaspenkissä tein kylmiltään 10x90. Samaa tasoa kuin viime kesän 13x85. Harri tavottelee satasta, sanoin sille että se on pelkkä välitavote, sen verran lupaavalta vaikutti. Harrilla on luultavasti liittovaltuuston toiseksi kovin penkki. Saakeli meiki kärsii tällä hetkellä hirvittävästä penikkataudista. Keskiviikkona oli niin ikävät tuntemukset ettei oo monesti ollu. Mutta kyllä tämän homman kanssa pärjäillään. Eilen kokeilin sähköjä sen hoitamiseen ja tänään irvistelin hierontapöydällä.

Rovaniemellä Urheiluopistolla se on tehty reenaaminen hankalaksi ulkopaikkakuntalaiselle. Neljän jälkeen ne ei enää myy kertalippuja halliin. Sinne saa mennä ainoastaan jos on jonkun seuran jäsen jolla on varattu vuoro. Yleisurheiluvuorothan siellä on joka ilta. Mutta kun ei meikillä ole minkään Rovaniemen seudun seuran korttia, vaan edustan ulkopaikkakunnan seuraa. Vähän hankala homma, sillä jos on töissä tai koulussa niin ei sinne oikeen ehi ennen neljää. Maanantaina pääsin sisään pitkällisen selostamisen jälkeen, tiistaina vähän helpommalla. Kerran ei myyty korttia vaikka yritin väkisin lyyä rahoja kätteen, piti mennä omavaltasesti sisään kortitta. Ei viitsis mitään akatemian vuosiosakettakaan ostaa sen tähden että siellä saattaa käydä kerran tai pari kuussa. Miettikääpä kuulkaa siellä akatemioissanne semmosta satunnaisakatemia lippua jolla pääsis ilman tinkauksia sisään. Rovaniemelllä kuitenkin vierailee yleisurheilijoita muiltakin paikkakunnilta. Vois yrittää tehdä heidän vierailuistaan vähän helpompia. Yleisurheiluakatemian yksi tarkoitushan on tarjota palveluja ja tukea yleisurheilijoita yli seura rajojen. Ongelma on tällä hetkellä ainoastaan siellä SantaSportin lipunmyynnissä ja heidän jäykissä ohjeistuksissa.

T: Meiki (Eemeli)

Uunolla pönttö sekasin

Meiki on taas pönttö sekasin mutta tällä kertaa en oo ees terävissään. Nyt se johtuu tämän päivän järettömästä kyykystä. Tän päivän kovin suoritus oli 8x150. Käyrät piti piirtää viikko sitten uusiksi kun 140 kilolla tuli yllättäen jopa kymppi. Se tarkotti sitä että seuraavassa reenissä lähetään tekemään kasia 150 kilolla ja laskennallinen maksimi on 190. Käyrillä pysyttiin, seuraavat askeleet on 160x6 ja 170x4. 200 on vielä tavotteena nostaa tämän vuoden puolella. Lähin yrittää 160x6 jo tänään mutta yks pitkä äärimmäisen maksimaalinen sarja on tarpeeksi yhelle päivälle, niinpä 160 sarja ei tullu perille asti. Saakeli meiki pitää tuota 140 kilolla kyykättyä kymppiä kovimpana urheilusuorituksena mitä oon tehny, niin koville se otti. Viimisillä toistoilla korvat meni lukkoon ja tuntu että niskasta räjähtää verisuoni. Tangon kun sai niskasta niin äkkiä vyö ja polvisiteet helvettiin ja sitten huojuvin askelin sivummalle nojailee seinään. Sekään ei riittäny vaan oli pakko laittaa maahan pötköttää. Vapinaa jatku vielä pitkä tovi suorituksen jälkeen. Tänään ei nyt ihan sama homma ollu, muttu pönttö silti sujuvasti sekasin ja sitä tunnetta jatkuu koko loppu päivän. Tämmösten totisten reenien jälkeen kun lähtee ihmisten ilmoille kattelemaan niin sitä vaikuttaa ihan oikeasti joltaki luovilta. Liikkeet menee hitaammaksi, välillä jää paikoilleen uunoilee ja joutuu irvistelemään itekseen, voi jopa itekseen tupista ja taivastella kovaa reeniä. Urkallaki jos menee syömään heti reenin jälkeen niin kaikessa rauhassa voi katella sitä ruoka-annosta ja orientoitua siihen. Ruokahalukaan ei oo siinä tilanteessa parhaimmillaan. Ei oo ihme jos ihmiset kattoo uunoksi. 

Sitä on helppo kuvitella reenaavansa kovaa vaikka sitä ei oikeesti teekkään. Viikko sitten oisin ihan hyvin voinu tyytyä 4x6x140 sarjoihin ja todeta että huhhuh olipa kova kyykky. Mutta ei, testomaniudella ei ole mitään rajoja. Viimiselle sarjalla tapaan lähteä kattomaan mitä sieltä voi tulla. Sillon yllätin itteni kympillä ja korjailin kerralla ennusteita 20 kiloa ylemmäs. Sillä kertaa opin itekki jotain lisää kovaa reenaamisesta. Muistakaa kynäniskat, voimaharjoittelu on jatkuvaa pyrkimýstä uudelle suorituskyvyn tasolle. Saa olla vaikka mitä ihme ohjelmia kopioitunu netistä mutta jos et reenaa oikeasti kovaa, et myöskään kovasti kehity. Kehitys ratkaistaan pitkälti henkiselle puolella. 

Oon muuten onnistunu jo pari kertaa tulemaan marketista ulos ostamatta viineriä tai suklaapatukkaa. Alkaa se vissiin meikillekki joskus riittämään. Syytä tässä onki jo vähän alkaa dieetille hallikautta silmällä pitäen. 

T: Meiki (Eemeli)

Ihmisjyrä (K15)

Voi vittujen kevät! Kyllä nyt on syytä alottaa aivan kovilla sanoilla pitkästä aikaa. Oli saakeli tolkuton meno tänään Aspenissa. Tää maanantai päivä on paha, melkeen niinku urheiluopistolla Rovaniemellä pahimmillaan. Penikoita laukkoo pitkin poikin aivan valtoimenaan. Meikillä oli tänään peruskuntokauden päättävä määräintervalli harjotus 3x5x200 32s 1,5/6 min. Niinpä tämän meikin harjotuksen ja holtittoman penikka lauman yhdistelmänä seuras valtava kolarisuma. Suunnilleen yhtä paljon törmäyksiä tuli yhteen reeniin kuin koko uralla tähän asti. Ensimmäisen sarjan aikana Torniolaisen yleisurheiluseuran lapset verytteli kenttää ympäri, yhtäkkiä kaks poikaa lähti niistä laukkaaman poikki radan ja toinen tuli suoraan eteen. Ei ehtiny mitään muuta ku vetää päälle ja märyhän siitä seuras. Toisessa sarjassa tahti vaan kiihty. Nyt nämä junnut oli siirtyny takasuoralle tekemään koordinaatioita. Ihan fiksusti tekivät yhtä rataa pitkin mutta sitten ku koordinaatio oli tehty loppuun ne levähti koko radan leveydeltä eteen. Meiki yritti pujotella läpi siitä missä tilaa oli eniten mutta eihän sitä ollu tarpeeks. Toisen sarjan eka vedossa yks pentu nurin, kerrasta ei opittu ja toisessa vedossa kaks nurin. Kolmanteen vetoon alko jo tilaa löytymään. Mutta sittenpä lähti jalkapallo pennut liikkeelle. Valmentaja yritti opastaa niitä radan ylityksessä ettei ne joudu kenenkään jyräämäksi. Valmentaja anto hyvän esimerkin jäämällä lopuksi ite minun eteen. Siitä selvittiin kuitenki vain pienellä kyynärpää kontaktilla. Kolmas sarja meni kaikista helpoiten, siitä selvittiin vain muutamilla väistöliikkeillä ja sievällä kädellä sivuun ohjauksella. Meiki ootteliki koko ajan koska tulee joku aukomaan päätä näistä kolareista. Sieltähän sitten lopulta tuli jonku pennun isä. Se alotti samantien uhkailemalla poliisilla. Tämmösen avauksen jälkeen ei itteäkään kiinnostanu enää yhtään lähteä mitenkään ymmärtävälle tai fiksulle linjalle. Kunnon suukopu siitä synty jonka varmaan huomas koko halli. Hyvin tiukasti sain selvittää sille ukolle kuka on oikeassa ja millä periaatteilla hallissa kuuluu toimia. Jakeluun ei kuitenkaan menny. Homman kuuluu mennä näin:

1. Ryhmän ohjaaja(t) tuntee turvalliset toimintatavat hallissa.
2. Ryhmän ohjaaja opettaa turvalliset toimintatavat ryhmänsä lapsille
3. Ryhmän ohjaaja pitää ryhmänsä hallinnassa siten että vaaratilanteita ei pääse syntymään.

Vaikka maanantaisin hallin käyttöaste on jo aika vilkas niin ei siellä silti niin paljoa ole porukkaa ettei sinne kaikki mahtuis. Kysymys on siitä että ryhmien ohjaajien on tunnettava oikeat ja turvalliset toimintatavat. Niitä ei todellakaan useimmat ohjaajat hallissa tunne. Luultavasti kuitenki tämän illan jälkeen jokunen lisää saattaa muistaa että kuinka siellä radalla kannattaa kulkea. Saa nähä mitä tästäki vielä seuraa. Voin kuvitella jo lehtiotsikot "Piirin puheenjohtaja jyräsi lapset juoksuradalla". Tässä ollaan kohta Törmäsen jalan jäljillä josta tuli lehti julkkis muutama vuos takaperin törmäiltyään urheiluopiston juoksuradoilla. Onneks voi soittaa aina Törmäselle ja saada vertaistukea. Kyllä on tilanne parantunu urheiluopistolla Törmäsen työn seurauksena. Enää sen ei tarvi törmäillä niin paljon mutta toisinaan kuitenki. On muuten etelän vilkkaammissa halleissa pikkusen eri toimintakulttuuri. Siellä ei porukat pyöri miten sattuun toinen toistensa edessä. Ei minusta tunnu ollenkaan mukavalta törmäillä lapsiin niin että ne alkaa märisee, mutta ei minun sitä kuulu pyytää anteeksikaan. Se ei ole minun vika että holtittomasti laukotaan ympäri hallia. Tietä ylittäessäkin yleensä katotaan ensin enneku mennään yli. Luulisi että sama sääntö on mahollista opettaa myös koskemaan juoksuradan ylitystä. Voi tulla iso pipi jos 85 kiloa tulee päälle 10 m/s, onneks tänään ei menty niin lujaa. Niistä vauheista ei kovin kummosia väistöliikkeitäkään suoriteta.

Rovaniemeläiset pikajuoksijat teki tämmösen paidan muutama vuos sitten Törmäsen innoittamana. Nyt se ois ajankohtaista täälläki. 

Viikonloppuna muuten vietettiin peruskuntokauden päättäjäisiä. Oma hippaaminen pysy kerranki hallussa vaikka näin muuten hipat oli kaikkea muuta ku hallussa. Pantiin tiptapiksi Kokkosen nastuuden muistolle. Antin kohalla nastuus on nyt valitettavasti pitkälti mennyttä aikaa. On seki saakeli uuno jätkä. Sen on pitäny jo kohta parin viikon ajan kirjotella faneilleen tänne omia kuulumisiaan mutta ei saakeli se tunnu onnistavan. Antin elämässä kun on tapahtunu viime aikoina muutakin kuin kusessa olemista ja nastuuden menetyksiä. Urheilu-uran kannalta semmonenki merkittävä juttu on löytyny kuin uusi valmentaja. Eiköhän se kohta onnistu teille tarinoimaan itekki. Ja kyllä se Antti sieltä vielä tulee ja lunastaa nastuutensa takas. Pinnan alla kytee jo.

T:Meiki (Eemeli)

Paskantärkiänä seuraavatki kaks vuotta

Olipas meillä vauhdikas syyskokous. Ihan äänestykseenkin jouduttiin. Näinä vuosina mitä olen yhdistyksissä toiminut, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun päästiin äänestämään jossain muuallakin kuin Suomen urheiluliiton liittovaltuustossa. Puheenjohtaja vaalia käytiin melkeen yhtä tiukasti kuin Amerikassa presidentin vaaleja. No meiki vaalin kuitenki voitti, toinen kaksivuotiskausi lähtee nyt piirin puheenjohtajana ja liittovaltuuston edustajana. Ei kyllä mikään yllätys ollu että jostain oli vastaehdokas kaivettu vaikka sitä ei ennen kokousta oltu julki tuotukkaan. Luottivat yllätysetuun. Tiesin että siellä kotiseurassani viritellään luultavasti jotain protestia. Kun on mennyt olemaan eri mieltä tietyistä "pyhistä" asioista ja aiheuttanut paheksuntaa muunmuassa blogikirjoituksilla, niin tämä vanhoillisen siiven protesti oli täysin odotettu. Aiemmin yrittivät ihan vittuillessaan siirtää koko syyskokousta mutta sille vaatimukselleppa ei löytynytkään mitään pohjaa. Vastaehdokkaaksi oli kaivettu mies joka ei ole piirinhallitus kaudellaan osallistunut ensimmäiseenkään kokoukseen, eikä ole vaivautunut juuri edes kommentoimaan sähköpostejakaan, kuin vasta nyt syksyllä ensimmäisen kerran toimintasuunnitelmaa. Tiesin tarkalleen etukäteen miten äänet vaalissa tulee jakautumaan. Sinänsä oli ihan vitsikäs tilanne järjestää se äänestys. Ääntenlaskijoillaki oli tiukka paikka ynnäillä muutamia viittajia yhteen.

Palkitut urheilijat: Riku Maliniemi, Antti Kokkonen, Mette Baas ja Sari Eero.

Se on hyvä juttu että alkaa löytymään vähän intohimoja tätä hommaa kohtaan. Heti kerralla tulee vähän sähköä touhuun. Näissä protesti kuohuissa oli uusia piirinhallituksen jäseniäkin löydetty peräti kolme uutta. Ilman pientä kuohuntaa ois jääny löytämättä. Itseasiassa olin kyllä keskustellut piirinhallituksen jäsenyydestä näiden kaikkien kolmen kanssa, joten olin tarkalleen tietoinen heidän ajatuksistaan. Yksi oli alkamassa jokatapauksessa, toinen oli lupautunut varajäseneksi ja kolmas oli vielä perjantaina kieltäynyt. Mutta sieltä ne nimet tuohduksissaan vyörytettiin tulemaan ja minä otin ilolla vastaan. Vain yksi näistä kolmesta oli itse paikalla. Soitin äskettäin onnitelupuhelun luottamustehtävän johdosta. Vastaus oli "mitä helevettiä?". Näillä eväillä onkin jo paljon parempi jatkaa. Nyt meitä on jo kahdeksan viime vuoden minimimiehityksen sijaan. Kahdeksasta paikasta kuusi on VKV:llä. Sanokaapa kannattaako omaa piiriä pitää yllä suunnilleen yhtä seuraa varten? Ei kannata. Siksipä lähdenkin tunnustelemaan piirien yhdistymistä Lapin piirin syyskokoukseen reilun viikon kuluttua. Minun visioissani kahden vuoden päästä ei valita enää Länsi-Pohjan piirin puheenjohtajaa ja hallitusta, vaan yhdistyneille Lapin ja Länsi-Pohjan piireille yksi uusi hallitus ja puheenjohtaja.

Kokouksen jälkeen uusi kausi luottamustehtävissä alkoi mitenkäs muutenkaan kuin refresmenttimalja kädessä. Pikkuisen lisää terävyyttä koko hallintokoneistoon niin menee varmasti paremmin kuin edelliset kaksi vuotta. Kyllä muuten Timppa pyöris haudassaan jos tietäis mihin on muutamassa kuukaudessa tultu.

T: Paskantärkiä meiki (Eemeli)

Uuno viikot jatkuu

Monipuolisesti uunoillessa on menny viime ajat. Äsken tulin Aspenista kämpille ja ovi oli jääny selälleen. Ei täältä nähtävästi mitään oo pöllitty, tietokone ainaki on vielä pöydällä. Vaihtoehtosesti saatan myös jättää avaimet oven suuhun kiinni. Syyshippojen jälkipyykkiä saatiin puida vielä viikko jälkeenpäinki. Paikan talonmies nokkelana oli menny väittämään että oli siivottu huonosti, vaikka siivouksen jälkeen varmistin vielä kahteen kertaan että lopputulos kelpaa ja sillon kelpas. Käytiin eilen Niilon kans selvittelemässä asiaa. Meiki sano heti kärkeen talkkarille kovat sanat ja lopputulema oli se että meiltä pyydeltiin anteeksi häiriötä. Talonmies liukeni vähin äänin paikalta ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi uudestaan.

Saakeli, meiki ei oo koskaan ollu näin hyvässä kunnossa tähän aikaan. Voimaa ja kestävyyttä on tullu lisää ja nopeuskaan ei oo menny hukkaan. Lauantaina käytin eka kertaa piikkareita jalassa sitten syyskun 13. päivän. Aina jännä tunne kun laittaa piikkarit jalkaan pitkästä aikaa. Silti kovaa juokseminen oli helppoa ja hyvän tuntusta, toisin ku usein aikasemmin tähän aikaan. Antti totes että yritä nyt saakeli pittää ittes ehjänä kisoihin asti. Meiki uskoo että nyt se on todennäkösempää ku aikasemmin. Meiki on orientoitunu juoksu teknisiin seikkoihin, sieltä pitäs löytyä lisää vauhtia ja ehkä ratkasuja ainasiin takareiden kiristyksiin. Avaan tätä asiaa joskus myöhemmin tarkemmin. Ensimmäiset kisatki ois jo vähän reilun kuukauden päästä, HSKT:n December spelen 8. joulukuuta. Uskon olevani mukana kun orientaatio on jo tässä vaiheessa hyvä. 200 metrin päkitys varmaanki lajina. Sen jälkeen on heti 15.12 Luuleån Arcus Spelen, sinne kans. Vaikka ne onki off-season, niin kilpaileminen on kuitenki parasta orientaatiota.

Huomenna on Länsi-Pohjan yleisurheilu ry:n syyskokous ja parhaiden urheilijoiden palkitseminen 18.00 Kemin Hotelli Palomestarissa. Tulkaa poikkeamaan vaikka kahville. Mukana myös Kokkonen. Ettekö usko? Tällä tietoa kyllä on tulossa! Mutta eihän sitä tiedä, elämässä tilanteet vaihtelee nopeasti ja Antin lupa saatetaan evätä koska tahansa. Mies on kuitenki jo saapunut Kemiin palkinnon vastaanottomista varten.

T: Meiki (Eemeli)

Vauhtia viikonlopusta myös radalle

Meiki kävi tänään eka kertaa Aspenissa tälle syksylle. Olipa nasta tulla taas Aspeniin pitkästä aikaa. Vähän pientä ehostustakin oli Aspen saanu sitten viime talven. Henkilökunnallakin uudet fleecet ja mikä tärkeintä eka kaarteen monttu oli oikastu. Kyllä oli kertakaikkiaan herkän tuntusta juoksua, kun tuli eka kertaa ulkoa kylmästä sisälle se entisestään korosti kontrastia. Meiki oliki jo heti kättelyssä Rudisha. Juoksin 2x5x200 palautukset 2/6 min, eka sarja 30s ja toiseen rauhotin 31 sekuntiin. Mielessä oli etukäteen 32-33s vauhti, mutta se alkoki heti rullaamaan hyvin kevyesti, ja tasasesti alko tulemaan kolmekymppisiä pöytään niin anto tulla vaan. Osa viikonlopun vauhdista oli selvästi siirtyny radallekki. Hippaamisella voi siis olla positiiviisia siirtovaikutuksia juoksuunki? Siinäpä tutkimisen aihetta vaikka Jarille. Harjotusohjelmassa on hyvä olla ainaki yks tämmönen yksinkertanen perusreeni jota voi käyttää kontrollireeninä. Sitä seuraamalla on helppo seurailla missä mennään. Alkuun tein peruskuntokauden koordionaatioharjotusten perussetin 3x4x60m, liikkeinä pikkuvuorohyppely, polvennostohyppely, tavallinen polvennosto ja juoksuloikka. Painovoimaki on Aspenissa ilmeisesti pienempi sillä tuntu ihan eri kimmosalta hypellä sisällä kuin tuolla kylmän kovettamalla tartanilla. Ylipainoloikat oli tiessään. Summasin harjotuksen annin itelleni niin että kun on kunnossa niin voi ottaa lisää terävää. 

 

Meiki Rudisha ja Niilo nyki perässä. 

Juokseminen on ihanaa, ainaki tänään.

Älä kuvaa sieltä kulissien takaa. 

Pissisten tutut rutiinit oli rikottu, Tiia oli vähän ihmeissään.

Iita konkkas vielä niinku vasta jaloilleen noussu kirahvin poika. Ehkä se vielä siitä. 

On muuten menny yheksi suklaapatukoiden ostelemiseksi tämä homma. Tänään Mars, eilen Tupla ja sitä ennen Fazerina. Muutenkin tämmösiä lapsellisia ajatuksia ollu mielessä että olispa mahtava syyä joka päivä pizzaa ja hampurilaisia. Pitäs vissiin kokeilla. 

Viikonlopun hipoista todettakaan vaan sen verran että menispä kilparadoillaki yhtä lujaa. Siinä tapauksessa oisin luultavasti Suomenmestari. Pikku puliukkokarheus tuolla kurkussa tuntuis taas olevan. Kuinkas muutenkaan. Pikkujouluja odotellessa.

Toinen Meikien Reeniblogin tukemista ehdokkaista tuli valituksi eilisissä kuntavaaleissa. Onnittelut uusi kaupunginvaltuutettu Pekka Tiitinen Kemi!

T: Meiki (Eemeli)

Synttärikyykky pakettiin

Käytiin Niilon kans heti aamusta salilla. Meiki laitto synttärikyykyn pakettiin. Paketissa luki että 140x6 ja sehän sieltä tuli. Kehitys käyrillä pysyttiin. Se oli kuitenki niin maksimaalinen sarja että seuraavaa kutosta ei enää tullukkaan. Sain kokeilla että miten onnistuu nakata ne painot niskasta jos ei enää nousekkaan, hyvin onnistu. Totesin salilla ollessani että synttäreitä viettää vaan lapset, 18-vuotiaat ja viiskymppiset sekä ne joilla ei muuten oo ollu tarpeeks syitä ottaa terävää. Meiki ei kuulu mihinkään näistä ryhmistä joten sitäki totisemmat hipat säästyy huomiselle. Paskaako sitä tämän ikänen alkaa enää sen kummemmin synttäreitä juhlimaan. Jouluki on kuitattu rakkaimmalla jouluperinteellä, joulupenkillä. Oli se Niilollaki aika kova kyykky. Pienen yllyttämisen seurauksena se on uskaltanu siirtyä reenaamaan kykyjensä edellyttämillä ylärajoilla ja niinhän sitä päästään eteenpäin. Tänään Niilolla kovimpana sarjana oli 8x120.

Eilen totesin ulkoharjoittelukauden tulleen päätökseen. Ei oo enää kovin herkkää touhua juoksennella tuolla pikku pakkasessa. Ihan kuin sitä alleviivatakseen tänä aamuna oliki jo -13 pakkasta. Kyllä ne on hiihtäjien kelit tästä eteenpäin ja meiki siirtyy Aspeniin. Saa nähä minkälaiset väännöt nuiden Aspenin kyyti hommien kans vielä käydään ennenku ne asettuu uomilleen. Ei tässä kovin lupaavin merkein olla lähdetty Timpan jälkeiseen aikaan.

Päivän mietelauseeksi synty aamulla; Hyvin orientoiduttu on puoliksi reenattu. 

T: Meiki (Eemeli) 

Huomiseen!

Paluu todellisuuteen

Huhhuh saakeli! Nyt se on totisesti syksy tullu. Tänä aamuna palasin takas todellisuuteen eli kotiuduin Yleisurheilun Gaalaristeilyltä. Tuplat on takana ja olo hyvin raihnanen. Raihnaantuu kai sitä kun selkä vääränä kantaa noin 35 kiloa terävää tullessaan. Kyllä tässä ois semmoset pulitarinat kerrottavaksi mutta ne jutut voin tarinoida sitten teille ihan livenä jossain toisessa yhteydessä. Paljastettakoon kuitenkin sen verran että oli vähällä etten lähteny vahingossa uudelle Helsinki-Tallinna kierrokselle. Hipat muuten jatku vielä junassaki pikkutunneille asti, sillä törmäsin yllättäen Tampereelta palaavaan nyrkkeilysankariin. Sovittiin että Henkka vetää meikille ja Antille tässä joskus nyrkkeilyreenit. Saakeli nastaa päästä  kokeilee nyrkkeilyä. Voidaan Antin kanssaki nyt otella aivan oikeasti ettei tartte vaan tyytyä siihen aamuyöntuntien varjopotkiskeluun. Tässä yhteydessä on hyvä selventää myös se seikka että nämä kaiken maailman UFC vapaatappelut on täyttä humpuukia nyrkkeilyn rinnalla.

Päästään Antin kans vielä kehään kohtaamaan. Radalla oli viime kesänä selvät sävelet kumpi vie mutta kehässä lienee tilanne toisinpäin. 

Meikihän on ollu niin kovassa kunnossa että aivan paikallaan oliki tämmönen pikku risteily tähän väliin että voi käydä mitätöimässä näitä hankittuja harjotusvaikutuksia. Ei parane olla liian kovassa kunnossa liian aikasin. Ennen lähtöä perjantai iltana kävin vielä salilla. Olin pysyny kyykyssä omilla kehityskäyrilläni, 130 kilolla tuli kasi. Seuraavaks vuorossa on 140 kilolla kutoset. Ihan mukavaa superkompensaatiota kun kasin sarjoihin on voinu panna aina kymmenen kiloa lisää seuraavaan reeniin. Oli muuten hyvä dieetti viikonloppu. Reissusta tullessa paino oli 82,5 eli noin kolmisen kiloa vähemmän ku lähtiessä. Jos esimerkiks joku fitnessharrastaja haluaa tietää tarkemmin dieetin sisällöstä niin laittakaa vaan kysymystä tulemaan. Voin kertoa tarkemmin sitten kahden kesken. On niin hyvä dieetti ettei sitä kannata kertoa tässä aivan julkisesti. Syksyhän jatkuu taas ens viikonloppuna. Sillon vietetään paikallista yleisurheilugaalaa. Perhaps siellä törmäillään. Soitellaan!

T: Meiki (Eemeli)