Ihmisjyrä (K15)

Voi vittujen kevät! Kyllä nyt on syytä alottaa aivan kovilla sanoilla pitkästä aikaa. Oli saakeli tolkuton meno tänään Aspenissa. Tää maanantai päivä on paha, melkeen niinku urheiluopistolla Rovaniemellä pahimmillaan. Penikoita laukkoo pitkin poikin aivan valtoimenaan. Meikillä oli tänään peruskuntokauden päättävä määräintervalli harjotus 3x5x200 32s 1,5/6 min. Niinpä tämän meikin harjotuksen ja holtittoman penikka lauman yhdistelmänä seuras valtava kolarisuma. Suunnilleen yhtä paljon törmäyksiä tuli yhteen reeniin kuin koko uralla tähän asti. Ensimmäisen sarjan aikana Torniolaisen yleisurheiluseuran lapset verytteli kenttää ympäri, yhtäkkiä kaks poikaa lähti niistä laukkaaman poikki radan ja toinen tuli suoraan eteen. Ei ehtiny mitään muuta ku vetää päälle ja märyhän siitä seuras. Toisessa sarjassa tahti vaan kiihty. Nyt nämä junnut oli siirtyny takasuoralle tekemään koordinaatioita. Ihan fiksusti tekivät yhtä rataa pitkin mutta sitten ku koordinaatio oli tehty loppuun ne levähti koko radan leveydeltä eteen. Meiki yritti pujotella läpi siitä missä tilaa oli eniten mutta eihän sitä ollu tarpeeks. Toisen sarjan eka vedossa yks pentu nurin, kerrasta ei opittu ja toisessa vedossa kaks nurin. Kolmanteen vetoon alko jo tilaa löytymään. Mutta sittenpä lähti jalkapallo pennut liikkeelle. Valmentaja yritti opastaa niitä radan ylityksessä ettei ne joudu kenenkään jyräämäksi. Valmentaja anto hyvän esimerkin jäämällä lopuksi ite minun eteen. Siitä selvittiin kuitenki vain pienellä kyynärpää kontaktilla. Kolmas sarja meni kaikista helpoiten, siitä selvittiin vain muutamilla väistöliikkeillä ja sievällä kädellä sivuun ohjauksella. Meiki ootteliki koko ajan koska tulee joku aukomaan päätä näistä kolareista. Sieltähän sitten lopulta tuli jonku pennun isä. Se alotti samantien uhkailemalla poliisilla. Tämmösen avauksen jälkeen ei itteäkään kiinnostanu enää yhtään lähteä mitenkään ymmärtävälle tai fiksulle linjalle. Kunnon suukopu siitä synty jonka varmaan huomas koko halli. Hyvin tiukasti sain selvittää sille ukolle kuka on oikeassa ja millä periaatteilla hallissa kuuluu toimia. Jakeluun ei kuitenkaan menny. Homman kuuluu mennä näin:

1. Ryhmän ohjaaja(t) tuntee turvalliset toimintatavat hallissa.
2. Ryhmän ohjaaja opettaa turvalliset toimintatavat ryhmänsä lapsille
3. Ryhmän ohjaaja pitää ryhmänsä hallinnassa siten että vaaratilanteita ei pääse syntymään.

Vaikka maanantaisin hallin käyttöaste on jo aika vilkas niin ei siellä silti niin paljoa ole porukkaa ettei sinne kaikki mahtuis. Kysymys on siitä että ryhmien ohjaajien on tunnettava oikeat ja turvalliset toimintatavat. Niitä ei todellakaan useimmat ohjaajat hallissa tunne. Luultavasti kuitenki tämän illan jälkeen jokunen lisää saattaa muistaa että kuinka siellä radalla kannattaa kulkea. Saa nähä mitä tästäki vielä seuraa. Voin kuvitella jo lehtiotsikot "Piirin puheenjohtaja jyräsi lapset juoksuradalla". Tässä ollaan kohta Törmäsen jalan jäljillä josta tuli lehti julkkis muutama vuos takaperin törmäiltyään urheiluopiston juoksuradoilla. Onneks voi soittaa aina Törmäselle ja saada vertaistukea. Kyllä on tilanne parantunu urheiluopistolla Törmäsen työn seurauksena. Enää sen ei tarvi törmäillä niin paljon mutta toisinaan kuitenki. On muuten etelän vilkkaammissa halleissa pikkusen eri toimintakulttuuri. Siellä ei porukat pyöri miten sattuun toinen toistensa edessä. Ei minusta tunnu ollenkaan mukavalta törmäillä lapsiin niin että ne alkaa märisee, mutta ei minun sitä kuulu pyytää anteeksikaan. Se ei ole minun vika että holtittomasti laukotaan ympäri hallia. Tietä ylittäessäkin yleensä katotaan ensin enneku mennään yli. Luulisi että sama sääntö on mahollista opettaa myös koskemaan juoksuradan ylitystä. Voi tulla iso pipi jos 85 kiloa tulee päälle 10 m/s, onneks tänään ei menty niin lujaa. Niistä vauheista ei kovin kummosia väistöliikkeitäkään suoriteta.

Rovaniemeläiset pikajuoksijat teki tämmösen paidan muutama vuos sitten Törmäsen innoittamana. Nyt se ois ajankohtaista täälläki. 

Viikonloppuna muuten vietettiin peruskuntokauden päättäjäisiä. Oma hippaaminen pysy kerranki hallussa vaikka näin muuten hipat oli kaikkea muuta ku hallussa. Pantiin tiptapiksi Kokkosen nastuuden muistolle. Antin kohalla nastuus on nyt valitettavasti pitkälti mennyttä aikaa. On seki saakeli uuno jätkä. Sen on pitäny jo kohta parin viikon ajan kirjotella faneilleen tänne omia kuulumisiaan mutta ei saakeli se tunnu onnistavan. Antin elämässä kun on tapahtunu viime aikoina muutakin kuin kusessa olemista ja nastuuden menetyksiä. Urheilu-uran kannalta semmonenki merkittävä juttu on löytyny kuin uusi valmentaja. Eiköhän se kohta onnistu teille tarinoimaan itekki. Ja kyllä se Antti sieltä vielä tulee ja lunastaa nastuutensa takas. Pinnan alla kytee jo.

T:Meiki (Eemeli)