Meiki on taas pönttö sekasin mutta tällä kertaa en oo ees terävissään. Nyt se johtuu tämän päivän järettömästä kyykystä. Tän päivän kovin suoritus oli 8x150. Käyrät piti piirtää viikko sitten uusiksi kun 140 kilolla tuli yllättäen jopa kymppi. Se tarkotti sitä että seuraavassa reenissä lähetään tekemään kasia 150 kilolla ja laskennallinen maksimi on 190. Käyrillä pysyttiin, seuraavat askeleet on 160x6 ja 170x4. 200 on vielä tavotteena nostaa tämän vuoden puolella. Lähin yrittää 160x6 jo tänään mutta yks pitkä äärimmäisen maksimaalinen sarja on tarpeeksi yhelle päivälle, niinpä 160 sarja ei tullu perille asti. Saakeli meiki pitää tuota 140 kilolla kyykättyä kymppiä kovimpana urheilusuorituksena mitä oon tehny, niin koville se otti. Viimisillä toistoilla korvat meni lukkoon ja tuntu että niskasta räjähtää verisuoni. Tangon kun sai niskasta niin äkkiä vyö ja polvisiteet helvettiin ja sitten huojuvin askelin sivummalle nojailee seinään. Sekään ei riittäny vaan oli pakko laittaa maahan pötköttää. Vapinaa jatku vielä pitkä tovi suorituksen jälkeen. Tänään ei nyt ihan sama homma ollu, muttu pönttö silti sujuvasti sekasin ja sitä tunnetta jatkuu koko loppu päivän. Tämmösten totisten reenien jälkeen kun lähtee ihmisten ilmoille kattelemaan niin sitä vaikuttaa ihan oikeasti joltaki luovilta. Liikkeet menee hitaammaksi, välillä jää paikoilleen uunoilee ja joutuu irvistelemään itekseen, voi jopa itekseen tupista ja taivastella kovaa reeniä. Urkallaki jos menee syömään heti reenin jälkeen niin kaikessa rauhassa voi katella sitä ruoka-annosta ja orientoitua siihen. Ruokahalukaan ei oo siinä tilanteessa parhaimmillaan. Ei oo ihme jos ihmiset kattoo uunoksi.
Sitä on helppo kuvitella reenaavansa kovaa vaikka sitä ei oikeesti teekkään. Viikko sitten oisin ihan hyvin voinu tyytyä 4x6x140 sarjoihin ja todeta että huhhuh olipa kova kyykky. Mutta ei, testomaniudella ei ole mitään rajoja. Viimiselle sarjalla tapaan lähteä kattomaan mitä sieltä voi tulla. Sillon yllätin itteni kympillä ja korjailin kerralla ennusteita 20 kiloa ylemmäs. Sillä kertaa opin itekki jotain lisää kovaa reenaamisesta. Muistakaa kynäniskat, voimaharjoittelu on jatkuvaa pyrkimýstä uudelle suorituskyvyn tasolle. Saa olla vaikka mitä ihme ohjelmia kopioitunu netistä mutta jos et reenaa oikeasti kovaa, et myöskään kovasti kehity. Kehitys ratkaistaan pitkälti henkiselle puolella.
Oon muuten onnistunu jo pari kertaa tulemaan marketista ulos ostamatta viineriä tai suklaapatukkaa. Alkaa se vissiin meikillekki joskus riittämään. Syytä tässä onki jo vähän alkaa dieetille hallikautta silmällä pitäen.
T: Meiki (Eemeli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti