Meiki beats the rain

Meikin edellisestä postauksesta on tolkuttoman kauan aikaa, mutta ei meikillä oo ollu aikaa tupista tänne satuja ku oon keskittyny reenaamiseen. Tai ainaki oon yrittäny perkeleesti. Viime viikkoina oon kokenu vastoinkäymisiä toisensa perään jopa niin paljon, että toisinaan on tehny mieli ryhtyä ottamaan terävää ihan tosissaan.

Aluksi ongelmat johtu äärimmäisen tuskalliseksi äityneestä penikkataudista, jonka vuoksi juoksureeni oli yhtä kinkkaamista lähes kaks viikkoa.  Meiki pääs siitä eroon parilla hierontakäsittelyllä ja korvaavalla penkki+hauisreenillä. Sen jälkeen alkoki meikistä riippumattomat ongelmat. Joka kevät Oulussa huomioidaan seudun yleisurheilijoita ja muutakin urheilusakkia sulkemalla  Ouluhallin ovet millon mistäki syystä. On saatana rakentajamessua ja ties mitä erotiikkaa. Pisimmillään halli on suljettu kokonaisen viikon yhtä soittoa. Ja myös loppukevään aikana joka viikonloppu on jotku jeesusmessut tai lasten leikkikoulut. Kai se on kuitenki sulatettava, että tiloja on hyödynnettävä joskus muuhunkin kuin urheilukäyttöön. Mutta vittujen kevät ku ois kai Oulussa muitaki halleja messukäyttöön. Hyvänä esimerkkinä Heinäpään potkupallohalli. Se onki mielenkiintoinen paikka, sillä siellä on saakelin hyvä mondopinnoitteinen 100m juoksusuora, joka on normaalisti potkupalloäitien rattaiden pukkausalustana. Vittu käsittämätöntä! Sinne saatiin arkipäiville 1,5h treenivuoro yleisurheilijoille. Pitäsivät niitä perkeleen messujaan potkupallohallissa ennemminku laajempaa käyttäjäkuntaa palvelevassa Ouluhallissa. Mutta ilmeisesti se on äärimmäisen tärkeää huolehtia vitosdivarin farmijoukkueiden ja -08 syntyneiden tyttöjen treenimahdollisuuksista.

Jos meikiltä kysytään niin se on yks puliukkojen laji koko perkeleen pomputtelu. Meiki on ollu havaitsevinaan ettei potkupalloilijoiden keskuudessa tunnu olevan kovinkaan epätavallista kitata kaljaa pitkin viikkoa ja sitte nastana hipata diskoteekissa. Sama tuntuu pätevän myös joihinkin muihin joukkuelajeihin. Vaan eihän se tietenkään ole niin kriittistä, jos pari sankaria on pelipäivänä rapulassa. Toinen asia, jonka meiki on pannu merkille, on ihmisten suhtautuminen yksilö- ja joukkuelajien harrastajien treenaamiseen. Tämä liittyy ertiyisesti terävänottoon. Jos meiki yksilölajin harrastajana toteaa, että huomenna on treenattava eikä pysty ottamaan terävää niin se hyvin usein kyseenalaistetaan ja sitä pidetään jopa vähäpätöisenä syynä kieltäytyä hippaamisesta. Mutta jos olisin vitosdivarin pulipallojoukkueen varamaalivahti ja vetoaisin treenipaineisiin niin se ymmärretään huomattavasti helpommin. Periaatteellisena erona on tietysti vain se, ettei meikillä ole ketään varsinaisesti pakottamassa treenaamaan eikä myöskään minkäänlaista ryhmäpainostusta tarvi tuntea. Vastuu tekemisestä onkin lähes yksinomaan meikillä itsellä. Erityisesti vapun alla on perkeleen kovat paikat olla selittämässä syitä, jos ei pysty hippaamaan. Oulussa teekkarivappuhan kestää vaatimattomasti viikon, johon meiki ei tänä vuonna osallistu asiaankuuluvalla tavalla eli olemalla huomattavan terävissään. Meiki aikoo kestää paremmin ku kiinanmuuri. Onhan meikillä sentään eka startti jo alle neljän viikon päästä!

Lukemisen kannalta miellyttävään postaukseen kuuluu ehdottomasti kuva jos toinenkin. Meikillä ei  nyt valitettavasti ole uusia nastoja kuvia itsestäni, joten esittelen teille eräät nastuuden huipentumat pulipalloilun ja yleisurheilen saralta. Pulipalloilun puolelta ei tarvinu kauaa miettiä kuka on nastoin. Pekmannin david tietenkin.

Pekmannin Puli-David nastommillaan.

Yleisurheilun puolelta olikin hankalampi keksiä yhtä kaikkein nastointa urheilijaa, mutta lopulta meiki pääty David Oliveriin. Tältä näyttää oikea urheilija.

Nasta Oliver.

Vaikka meikillä on ollu snadeja fyysisiä vaikeuksia viime aikoina ja malttikin on ollu koetuksella niin on meiki kuitenki saanu välillä hyviäkin treenejä vedettyä. Sillonku viimeks kävin aspenissa vetämässä 150m vetoja niin koko touhu oli kovaa yskimistä. Mutta sama treeni puoli minuuttia pitemmillä palautuksilla ja hieman kovemalla vauhdilla kulki tällä viikolla jo aivan eri tavalla. Juoksin 3*5*150m 18,3-19.3s 3/12 yskimättä. Meiki katsookin, että viime viikonloppu on mahdollisesti ollu käännekohta meikin vaikeuksien voittamiseksi. Vedin sillon ulkona vesisateessa kuraisella lenkkipolulla 2*5*1min. Meiki oli niinku Rocky Balboa. Siinä kulminoitu koko perkeleen kevään vaikeudet yhteen reeniin ja meikistä huuhtoutu monet heikkoudet pois.

Sen reenin jälkeen illalla meikillä turpos oikea polvi täysin yllättäen ja silloin ehdin jo ajatella, että päin vittuako tässä taas mennään.

Ei menty.

Meiki-Balboa beats the rain.


T. Meiki (Antti)