Neuvostoliiton risteily

Ikää tulee ja ihminen seestyy, näin voisin tätä mennyttä yleisurheilun gaalaristeilyä kuvailla. Siinä missä viime vuonna lähdin laivasta vasta kun henkilökunta tuli herättää ja uudet matkustajat sisään, niin tällä kertaa lähdin ihan omin neuvoin ja oikeaan aikaan. Ehkä monen mielestä parempi näin mutta meiki tykkäs että vähän tylsä homma. Harri valitteli kun sillä meni vyö rikki eikä housut meinannu pysyä jalassa, minä taas koin ongelmaksi kun nyt ne housut pysy jalassa. Hytistä kun lähettiin se kyseli multa että eihän mulla jääny mitään, ei jääny ku neitsyys vaan totesin suivaannuksissani. Ongelmansa kullakin. Harrin kans käytiin myös Neuvostoliitossa shoppailemassa. Samalla vietiin paikallisille naisille sukkahousuja ja muuta mitä niiltä siellä puuttuu. Meiki osti rotsin ja tuliaisia vähemmän ku vuoden tarpeiksi. Toiset osti niin paljon kaljaa että meiki tuli ihan kateelliseksi. Onhan se vähän rahvaanomasta roudata niitä kaljakeissejä pitkin kaupunkia mutta mitäpä ei harrastuksensa vuoksi tekis. Saatana ihmisiä kuskataan onnikkalasteittain viinakauppaan, on siinäki hieno turismin muoto. Siellä ei turhaan tuota viinan myyntiä rajoteta, mutta miksipä niin tehtäis kun sillähän se koko valtio pysyy pystyssä. Meiki on aikanaan tehny semmosen periaate päätöksen että suomeen en viinaveroja maksa, ainakaan yhtään enempää kuin on aivan pakko. Sen verran jo nykyään ahistaa tää suomalainen yhteiskunta kaikkine rajoituksineen.

Meiki kuulemma voitti jonku visailun siellä laivalla. No niinhän minä sanoin jo etukäteen. Ja minä vielä visailin yksin enkä missään ryhmässä. Soitelkaa että mitä mä oon voittanu! On muuten tehty pelikoneen pelaaminen laivalla niin hankalaksi ettei se meinaa humalaiselta ihmiseltä onnistaa. Nykyään sinne pitää työntää oma maihinnousukorttinsa. Juuri sain pelattua sitä yhellä kolikolla, painelin nappeja eikä sieltä enää ainakaan rahaa tullu ulos. Jostain reiästä se laite kuitenki pukkas käteen jonku toisen jätkän vanhan aamupalakortin. Ihme laite. On muuten vähän merkillistä nuilla virolaisten laivoilla että minä en saanu aikanaan pelata pelikonetta 19-vuotiaana mutta 16-vuotiaat voi kuitenki hipata ja ryypätä kaikessa rauhassa laivan discoteekissä.

Perinteinen risteilyn päätös. Yritin tilata juomaksi Mckaljan mutta ei valitettavasti kuulunut valikoimaan. Uus rotsi niskassa.

Matkan illanvietto osuus alko perjantaina sillä että mut vietiin kattoo Popedaa. Popeda totisesti näytti mitä on tehdä rock´n rollia ammatikseen. Ja rockata voi vielä aivan täysiä vaikka eläkeikä lähestyy. Popeda on niitä bändejä jotka on livenä vielä kovempia kuin mitä levyltä kuultuna. Harvemmin näin päin mutta se kertoo tosi ammattilaisuudesta. Menkää ihmiset kattoo! Kannattaa, vaikka ei tuntuiskaan siltä että se ois niitä keikkoja johon ensimmäisenä haluaa mennä.

Reissussa oli mukana myös Marko Ahtiainen ja Kuopion reippaimmat housut. Marko kalevan kisojen 2014 pääsihteerinä oli lähteny pr-osastonsa kanssa liikkeelle. Ne tekee siellä tosi hyvää duunia. Ei vielä missään kisoissa oo ollu tämmöstä promoamista ja näin hyvin saatavilla informaatiota jo 9 kuukautta ennen kisoja. Tästä kannattaa ottaa mallia tulevien Sm-tapahtumien järjestäjien minkälaista on nykyaikainen ja tehokas viestintä. Ajatelkaa, jo nyt tiedetään missä Kalevan kisojen illanvietot pidetään. Eihän tuommosta hommaa ole yleensä järjestetty ollenkaan. Mahtava homma kokoontua kaikkien laji-ihmisten kans samaan paikkaan. Puijon sarvessa nähdään refresmentin merkeissä!

Tuliaisiksi ostimme vain fiineimpiä neuvostoliittolaisia viinejä.

Eihän tämä reissu nyt aivan pelkästään refresmenteissään menny. Kolme varsin positiivista harjotustakin mahtu mukaan. Hieno kokemus oli aamulenkki klo 6.40 urbaanissa ympäristössä pitkin Töölönlahden ja Hakaniemen rantoja. Sato vielä vettäki, siinä oli urheilijanomatuntoa tämän muun homman vastapainoksi. Liikuntamyllyssä oli kuulemma tänään jollaki vähän vaikeuksia mahtua reenaa. On se ikävää kun asioista pitää tehdä niin ehdottomia että periaatteen vuoksi yritetään kieltää huippu-urheilijaa harjottelemasta varsin avarassa hallissa. Torstaina kun olin myllyssä niin yleisurheilu alueelle tuli muutama chearleaderi tekemään omia jumppiaan. Sillä hetkelle tilaa oli väljälti mutta eräs vanha ukko meni kuitenkin niitä hätistelemään pois. Sille tuotti hankaluuksia sanoa "chearleader" mutta se sai asian ilmaistua näin "ei tätä ole tehty miksikään saatanan siideri paikaksi". Varsin ymmärrettävästi ilmaistu joka tapauksessa.

Kyllä on ollu taas mahtavat jutut. Nää on niin mahtavia juttuja että mun mielestä ihmiset ois voinu maksaa mulle vaikka 5€ minuutilta jotka sai kuunnella näitä tarinoita spårassa matkalla satamasta kaupunkiin. Se on kätevää kun voi pyörittää aina vaan samaa levyä mutta täytyy muistaa että eri ihmisille kuitenkin. Sitten menee pieleen jos alkaa kertoo samoja vitsejä jo kolmatta kertaa samoille tyypeille. Vähän niinku Ahtianen kuulemma esitteli eräälle seurueensa neljä kertaa saman päivän aikana. No mutta näin on taas todellisuuteen palattu ja muille rustattu jotain taivasteltavaa. Ei siinä.

- Meiki (Eemeli)