LL ja oikeus osallistua

Niin saatiin Sm-hallit pois alta Rovaniemellä. Minun nyt ei tarvi alkaa enää mitään yksityiskohtaista selontekoa tekemään siitä mikä kisoissa onnistui ja mikä ei. Sen saivat urheilijat ja kisavieraat itse käydä toteamassa. Paremmin järjestelyt tietysti onnistuivat kuin esikisoissa. Sm-tasoisissa kilpailuissa tapahtumaan kuitenkin kuuluu vähän muutakin kuin se että kilpailijoille mitataan tulokset ja ne kirjataan paperille. Se puoli onnistui pääpiirteissään ihan hyvin mutta muu sen ympärillä ontui. Kilpailuissa urheilijat ovat yleensä kiinnostuneita tekemistään tuloksista ja tässä tapauksessa oli yleisökin. Kentältä ei löytynyt minkään näköisiä tulosnäyttöjä eikä kuulutuskaan pystynyt tietovajetta kovin tehokkaasti paikkaamaan. Välittömästi kun juoksija tulee maaliin, täytyy tietää kuka on voittanut ja paljonko oli voittoaika. Ei kuulu asiaan että Sm-kilpailuissa näitä tietoja odotellaan puolituntia. Esimerkiksi miesten 400 metrin kisan tilanteista, joka juostiin kuudessa erässä, ei ollut yleisössä käsitystä eikä tainnut olla urheilijoillakaan vielä pitkään aikaan viimeisen erän maaliintulon jälkeenkään. Lisäksi järjestäjien olisi mahdollisesti kannattanut uskoa mitä hallivalvojat varoittelivat kuulutuksesta ennen kisoja. Ehkä vitsikkäin tapaus kisojen aikana oli se kun yksi järjestäjistä päätti ajaa erään Sul valmentajakortilla sisään tulleen valmentajan ulos hallista, kesken tämän keskustelun liiton huippu-urheilujohtajan kanssa. Valmentajayhdistyksen kortti oikeuttaa sisäänpääsyyn käytännössä kaikkiin kilpailuihin suomessa mutta tämä yksi sitten päättikin että hänelle se ei kelpaa. Kisojen onnistuneisiin puoliin kuului ehdottomasti kuumana käynyt lipunmyynti. Järjestelyissä mukana olleen kertoman mukaan liput myytiin loppuun jo lauantaina.

Tietystihän isäntäseura onnistui taas järjestämään taivasteltavaa suomalaiselle yleisurheiluväelle. Tämänkertainen temppu oli poistaa oman seuran urheilijoiden viestijoukkue miesten 4xkierroksen kilpailusta. Ei kiinnostanut pisteet seurojen pistekilpailussa tai ylipäätänsä nähtiin paremmaksi pyrkiä estämään ensimmäisenkään isäntäseuran urheilijan esiintyminen kotikisoissa. Naisten viestijoukkue lopulta päästettiin pitkin hampain osallistumaan mutta miehiä ei. Sen jälkeen kun joukkueet oli ilmoitettu kilpailuun, päätti seura luoda sellaiset "kriteerit" joita kumpikaan joukkue ei vahingossakaan täytä. Näitä kriteerejä eivät kaikki miesten kilpailuun lopulta osallistuneetkaan seurat täyttäneet. Tällekkään seuran tempulle ei löydy perusteita Sm-kilpailuja koskevista mestaruuskilpailu- tai edustussäännöistä. Seura ei voi asettaa osallistumisrajoituksia joukkueelle/urheilijalle lajiin johon lajiliitonkaan puolesta ei ole osallistumisrajoituksia asetettu. Seura jälleenkerran viisveisasi urheilijoiden oikeusturvasta ja omavaltaisella päätöksellään kielsi joukkueen oikeuden osallistua. Mutta eihän tämäkään taistelu yllätyksenä tullut. Naisten joukkueen osalta seurassa todettiin lopulta heidän osoittaneen "kilpailukykyisyyttä" toisin kuin miehet. Tosin naisten joukkueen juoksijoista kukaan ei ollut urallaan alittanut seuran vaatima aikarajaa, kun taas miesten joukkueessa sen olivat alittaneet kaikki mutta eivät vaaditun aikamääreen sisällä. Hieno homma että edes naisten joukkue sai lopulta osallistua. Joukkueen nuoremmille juoksijoille oli vaikuttava kokemus päästä juoksemaan samassa kilpailussa Jyväskylän Kenttäurheilijoiden huippujen mm. Hanna-Maari Latvalan kanssa. Ehdottomasti olisi ollut kieltämisen arvoinen kokemus tämäkin.

Tässä on kaksi MM-kisarajaa tuottanut naisten 60m aitojen finaali. 

Hanna-Maari Latvalasta täytyy todeta että siinä on luultavasti suomen atleettisin nainen. Hantasta voi itsekkin ammentaa orientaatiota kevään painonhallintajaksoon kohti juoksijamaisempaa vartaloa. Suomelta lähtee mahtavista naispikajuoksijoista koostuva joukkue Sopotin MM-halleihin. Toivotan hyvää kisaorientaatiota teille Hanna-Maari Latvala, Noora-Lotta Neziri ja Matilda Bogdanoff.

- Eemeli