Näytönpaikka

Onneksi viime viikon 400m kisan jälkeinen selkäkipu kaikkosi, joten pystyin suuntaamaan Helsyn avoimiin hallikisoihin Helsinkiin. Kisa oli samalla FIN-SWE-NOR -hallimaaottelun katsastuskilpailu ja se toikin kieltämättä oman jännän lisän koko touhuun.

Alkuviikko meni treenien osalta rauhallisesti ja hieman epävarmastikin sen viheliäisen selkäkivun takia, mutta kovalla lääkityksellä pääsin siitä eroon ja keskiviikkona pystyin jo vetämään kovan treenin. 2*4*150m 95% tehoilla, palautukset 4"+12". Oli perkeleen kova treeni eikä ollu kaukana, että ois saanu puhaltaa pitkää sylkeä Ouluhallin roskakippoihin. Meinasin myös useaan otteeseen juosta kakaroiden ja varttuneempienkin näennäisurheilijoiden päälle, ku ei ne saakeli tajua väistää. Ei vaikka varottaa etukäteen. Torstaina oli vuorossa rennon kovat 2*5*80m, ajallisesti ne meni 9,3-9,6s. Sillon sai taas pujottella kynäniskojen ja manaattien lomassa.

Tän päiväiseen kisaan lähdettäessä orientaatio oli välillä täysin hakusessa ja välillä järettömän kova. Oli varmaan sen verran skeida housussa, että epävarmuus meinas hiipiä esille. Lähinnä eniten jännitti se, etten oo lyhyellä radalla juossut kunnon 400m kisaa pitkiin aikoihin ja tiesin, että kovassa porukassa todennäköisyys käsirysyn syntymiseen on äärimmäisen suuri. Lyhyellä radallahan toisen kaarteen jälkeen siirrytään juoksemaan sisärataa ja siinä usein tulee kiire, jos mielii keulille toiselle kierrokselle. Startin lähestyessä henkinen kynäniskuus alkoi väistymään testomaniuden tieltä ja aukasuvetojen jälkeen totesin pystyväni näyttämään koko sakille. Ei siitä olis epäilystäkään. Kisastrategia oli pakko asettaa niin että pääsen ekana kurvaamaan toiselle kierrokselle, hinnalla millä hyvänsä. Meiki ajatteli jättää startissa muut skeidat housuissa telineisiin, mutta jäinki sinne ite. Oli hankala paikka lähteä 2. radalta, lievään ylämäkeen. Siitä huolimatta kurvasin takasuoran kohtuu mallikkaasti ja sisärataa juostessa oli hyvä tarkkaila muiden menoa. Etusuoralla katsoin pystyväni omalla rennolla askeleella ottamaan kärkipaikan 200m kohdalla, mutta kyllä sieltä pari kaveria tuli vahvasti mukana. Lopulta meiki oli vaarassa joutua pussitetuksi, joten vaihtoehtoina oli joko rynniä väkisin sisäkautta ekana kaarteeseen tai lyödä jarrua ja jäädä ihmettelemään. No en perkeleessä aikonu jäädä yskimään vaan pistin vaihdetta silmään ja pukkasin itseni aivan sisäviivaa hipoen kärkeen. Siinä annettiin osumia puolin ja toisin, jonka vuoksi rytmi sekos itse kullakin. Meiki manas perkelettä eikä siinä auttanu ku pikaisesti hakea uus tuntuma juoksuun. Ripeä kiihdytys ja hanat auki loppuun asti. En tiedä, miten pahasti muilla sekos juoksu, mutta meiki pysty runttamaan lopun ihan sujuvasti kärjessä maaliin.

Oli kaikkiaan kyllä melkonen taistelu. Lopputulos ei kuitenkaan aivan tyydyttäny, sillä kyllä tuolta lähdettiin kovaa tulosta hakemaan. Nyt jäätiin 50 sekunnin huonommalle puolelle, mutta ilman sitä resuamista meiki ois kyllä pystyny 49 alkuseen tulokseen. Oma virhe sinänsä ku luotin ekan kierroksen etusuoralla sokeasti omaan vauhtiin ja siihen, ettei muut pääse ohi. Pitää tehdä vähän lisää penkkiä niin henkinen testomani vahvistuu eikä nuissa tilanteissa tarvi jäädä miettimään. Tällä hetkellä ei penkki kule. Vittujen kevät! Oli kuitenki nasta käydä näyttämässä Helsingissä. Harmikseni tällä tuloksella ei todennäköisesti ole kovaa painoarvoa maaottelujoukkuetta kasatessa, mutta onpa näyttö silti annettu. Jäin lyhyen radan kauden kotimaisesta kärkituloksesta 0,12s, mutta vielä meiki pitää pitkän radan kärkitulosta omissa nimissäni. Hiljalleen alan siirtämään katseet 18.2 Tampereella käytäviin SM- hallikisoihin. Ja huomiseen penkkireeniin tietenki.

Meiki näyttää (Antti)

P.S. Oon ollu ilman terävää niin pitkään, että pulikavereita hirvittää.