Antti kuuluu urheilijoihin kovimmasta päästä kalottiottelussa. Viime vuonna tupla mestaruus 200 ja 400 metrillä. Tänä vuonna 400 metrin toinen sija uudella ennätyksellä 48.91
Aikataulu on myös yks seikka mikä saa kalottiottelun näyttämään hyvin aneemiselta mahdollisen ulkopuolisen katsojan silmiin. Kentällä tapahtuu hyvin harvakseltaan. Tuolla takasuoralla joku hyppää pituutta ja millonhan seuraava juoksulaji tulee. Eihän semmosta veätystä jaksa jäähä kattomaan kukaan joka ei ole lajin ihmisiä. Päivän tapahtumat vois hyvinki puristaa paljon tiiviimpään pakettiin, näyttäis edes siltä että siellä kentällä tapahtuu jotaki. Tuommosen kisan aikataulun laatiminen on hyvin helppoa, jossa on aina sama lajiohjelma ja sama osallistujamäärä. Jos aletaan aikataulua tiivistää, niin tullaan siihen ongelmaan kun joukkueilla on aina joitaki urheilijoita jotka tekee viis lajia samana päivänä. Väkisinki tarvitaan aina joitain urakoijia, ainaki vieraileviin joukkueisiin, että joka lajiin riittäs kaks edustajaa. Tai ei välttämättä. Nyky onnikoissahan on jotain vähän reilut 50 istumapaikkaa. Jos kisoihin tuotais 25 miestä ja 25 naista ja siihen muutama johtaja päälle niin pärjäis vallan mainiosti. Mutta ei, aletaan pihistelemään ja lasketaan että tuo voi tehä niin ja niin monta lajia, sitten tullaan 17-16 hengen joukkueilla ja tuodaan 7 lagledarea paikanpäälle ihmettelemään.
Osaksi on ihan kalottiurheilun johdon omaakin ansiota se, että tähän tilaan on kalottiottelu päässy. Erityisesti päätös 25v suositusyläikärajan asettamisesta joukkueiden urheilijoille on omiaan vaikeuttamaan joukkueen valintaa ja laskemaan joukkueiden tasoa. Tämä ikäraja ei onneks kuitenkaan aivan ehdoton ole. Aina joukkueissa on muutamia jotka sen iän ylittää. Pakko olla että edustajat saadaan joka lajeihin tai että saadaan edes jotain tasoa pidettyä yllä. Tämän 25v ikärajan taustalla on se, että valtiolta saadaan jotain tukirahoja kun tämä kisa voidaan katsoa joksikin nuorten kansainväliseksi toiminnaksi. Talouden kanssa kun ollaan kusessa niin tietenkin pitää tehdä niinku ainoa tämän lystin rahoittaja vaatii. Tuki on kuitenkin melko vaatimaton, noin puolet vuosittaisista kustannuksista. Koko joukkueen ei tarvi välttämättä olla sitä alle 25v nuorisoa, että se oikeuttaa saamaan sen summan tukea mitä nyt on saatavissa. Ennenku joku höyrypää ehtii hiiltymään niin kerrottakaan että kalottiottelu, yleisurheilu tai urheilu ylipäätään ei saa penniäkään tukea verorahoista. Kaikki avustukset mitä valtio urheilujärjestöille maksaa, tulee veikkausvoittovaroista. Ei, se ei ole sinun verorahoista kustannettua lystiä kun joku paska yleisurheilija lähetetään arvokisoihin karsiutumaan, Se on sinun lottoon häviämistäsi rahoista kustannettua. Eikä se lysti ole pois myöskään sinun terveydenhoito palveluista. Niitä veikkausvoittovaroja ei vaan voida siirtää terveydenhuoltoon tai tienpitoon, ne menee liikuntaan ja taiteeseen. Maksa manaatti ite omat diabetes hoitokulusi! Jotku haluaa pitää tiukasti kiinni tästä 25v ikärajasta sen takia että sinne joukkueeseen saatas joku oma tai oman seuran penikka. Meiki taas on ajanu sitä että vitut tuosta ikärajasta, joukkueeseen vaan kaikki parhaat maholliset saatavilla olevat voimat kunhan on yli 15v alaikärajan ja omaa SM- ja maaottelu edustusoikeudet. Kaukana on ne päivät kun joskus 90-luvulla Oulaisissa järjestettiin kalottiottelu. Sieltä tehtiin suora lähetys Ylen paikallisradioon ja kisojen ykköstähtenä oli Halvari työntämässä kuulaa pitkälle päälle 20 metrin. Kaiholla saa muistella niitä aikoja.
Nyt taitaa olla yli-ikäinen kiertämässä kenttää miesten kymppitonnilla kun on tukkakin lähtenyt päästä. Mitä sitten saakeli?
Joukkueen valinta se vasta yhtä sirkusta ja kissan hännän vetämistä onkin. Eritoten urheilijat siitä hommasta tekee vaikeaa. Sitä mukaa kun joukkuetta saadaan kasaan niin toisesta päästä joukkue katoaa alta. Tänä vuonna joukkueen valinta oli vähän helpompi urakka kuin viime vuonna Norjan kisoihin. Kotikisoissa ei tarvi miettiä mahutaanko onnikkaan ja tänä vuonna ajankohta kilpailukalenterissakin oli suosiollisempi. Viime vuonna monikaan kovemmista urheilijoista ei halunnu lähteä tekemään reissua Norjaan viikkoa ennen kalevan kisoja. Tänä vuonna Suomen terävintä kärkeä söi Kuortaneen eliittikisat ja Kuopion nuorten eliittikisat. Kyllä siinä on kans uksiminen kun yritetään sovittaa kalottiottelu kolmen eri maan kilpailukalentereiden kanssa yhteen.
Siinä vaiheessa kun aletaan urheilijoita kyselemään joukkueeseen, niin paljon on urheilijoita jotka ei millään osaa sanoa onko käytettävissä kalottiotteluun vai onko menossa jonnekki muualle kilpailee. Sitä arpomista sitten odotellaan viime tippaan asti. Jollakki saattaa jopa olla vaikka mökkireissu just samalle viikonlopulle, niin ei pysty varmasti sanomaan onko tulossa vai ei. Sitten on niitä urheilijoita joiden valmentajat miettii ja miettii että miten tämä nyt sopii loppukauden kilpailuohjelmaan. Sitten kun on johonki lopputulemaan päädytty ja urheilija nimetty tiettyihin lajeihin niin vielä jälkeenpäin ollaan tahtomassa että voisko sittenki vielä vaihtaa niitä lajeja. Terveys syyt on aina oma ja ymmärrettävä lukunsa, sekä se että jos on oikeasti niin kovan tason urheilija että kuuluu eliittikisoihin niin sitten täytyy mennä sinne. Mutta jos eliittikisoissa ei ole mitään asiaa A-eriin tai lähellekkään kärkeä niin semmoset urheilijat näkisin mieluummin kalottiottelussa. Siellä niillä on kuitenki tärkeä rooli joukkueen kärki urheilijoina. Voipi olla, että tästä lähtien jos joillekkin urheilijoille myönnän piirin tukirahoja niin se sisältää velvoitteen osallistua kalottiotteluun. Ainaki täytyy olla varsin painava syy jos meinaa kalottiottelun jättää väliin.
Onneks meiki on ollu järkenä tänä ja viime vuonna kalottijoukkueen valinnassa. Meiki on ollu ehkä joukkueen kovin pistenikkari kulissien takana järkeistämällä näitä valintoja. Välillä siellä listoilla keikkuu aivan perusteettomia nimiä. Niitä oon puotellu sieltä raakasti pois. Oulun Pyrinnön junioreita yritetään tunkea joka väliin ja sujuvasti unohdetaan tai ollaan unohtavinaan että näiden kahden laajan läänin alueella saattais olla joitain muitaki nimiä. Onneks meikillä on parempi muisti kuin toisilla.
Vuosittaiset valintahässäkät saadaan aina PSM-kisojen voittajien valitsemisen ympärille. Vuosia on ollut semmonen käytäntö että pohjois-Suomen mestaruuskisojen voittajat valitaan kalottiotteluun. Itsekkin olen tätä tapaa tukenut. Tällä on yritetty kohottaa PSM-kisojen statusta ja saada kalottivalintoihin selkeyttä. Selkeyttä sillä ei ainakaan olla saatu, vaan vuotuinen sirkus pystyyn. Aina käy joidenkin lajien kohdalla niin syystä tai toisesta, että PSM-kisoissa ei oo välttämättä juuri ketään alueen parhaista mukana. Sitten PSM voittajiksi päätyy urheilijoita, joilla ei muuten olis asiaa kalottijoukkueeseen. Näiden kanssa ollaan sitten aina ihmeissään. Eihän joukkueeseen voi ottaa 13 metrin kuulantyöntäjää jos on 17 ja 18 metrin miehiäki tarjolla. Näitä PSM-vahinkovoittajia sitten vaivihkaa yritetään unohtaa valinta kuvioista. Kaikki ei oo onneks tietosia tästä tavasta valita PSM-voittaja joukkueeseen, tai sitten ymmärretään tilanne jos on parempiakin urheilijoita joukkueeseen tarjolla. Mutta joka vuosi aina joku hoksaa tämän tapahtuneen suljauksen ja tekee asiasta protestin. Siinä vaiheessa ei sitten auta muu kuin ottaa se PSM-voittaja joukkueeseen kun kerran semmosesta linjasta on yhteisesti sovittu. On meikiki ollu tätä suljaus linjaa kannattamassa. Kaikissa toimissani olen pelkästään pyrkiny mahdollisimman iskukykyisen joukkueen kokoon saamiseksi. Viime talvena kyllä esitin että valintakriteereihin tulis lisätä ympäri pyöreä lause "PSM-voittaja valitaan kalottiottelu joukkueeseen jos voittotulos on riittävää tasoa." Sen varjolla kalottijoukkueen vois valita just semmoseksi kun parhaaksi nähdään.
Tänä vuonna meiki sitten joutu tämän valintahässäkän uhriksi. Alueen 400 metrin tilasto kakkosena mut oli valittu Antin jälkeen toiseks 400 metrin edustajaksi. Olin tietonen tilanteesta että paikka voi olla vaakalaudalla jos PSM-voittajan taustajoukot tekee asiasta protestin. Kun joukkue julkistettiin ja se ehti olla julki vieläpä kaks päivää niin pidin tilannetta jo selvänä. No kuitenkin vielä tässä vaiheessa Oulun Pyrinnön edustajat kalottiottelun valitsijoiden sisäpiiristä päätti tehdä asiasta numeron. Nämä samat tontut oli ite lisänneet omille Oulun Pyrinnön kotisivuilleen Suomen joukkueen jossa minä olin mukana ja vasta kaks päivää sen jälkeen alko protestoimaan asiaa että heidän seuran PSM-voittaja ei oo joukkueessa. Olisin hyväksyny sen täysin jos alusta asti olis ollu selvää että nyt pidetään kiinni 400 metrin PSM-voittajasta. Mutta se meni sitten täysin värkkäämiseksi jossa molempia, sekä minua että PSM-voittajaa alko vituttaa tämä suljaaminen. Eikä ois muuten ollu suinkaan ainoa tämä nelosen PSM-voittaja joka ois tiputettu joukkueesta tänä vuonna. Vitutti sitten sen verran tämä touhu että ei huvittanu tänään mennä juoksemaan viestiäkään. En usko että tästä eteenpäin enää jatketaan samalla käytännöllä PSM-voittajien suhteen, vaikka tietenki nämä valinta värkkäykset on niitä rakkaimpia kalottiperinteitä. Kaikista paras lopputulos ois saatu ja helpoimmalla päästy jos minä ja Heikkilä ois saatu keskenään tämä joukkue kasata. Ne loput kissan hännän vetäjät ois saanu suosiolla keskittyä kisojen käytönnön järjestelyihin.
Jotaki tälle kalottiottelulle pitäs tehä ettei se aivan kuihdu ja kuole pois. Jotkut on kyllä ehtiny jo julistaa kalottiottelun täysin kuolleeksi formaatiksi. Ei se sitä vielä ole. Kyllä siinä tapahtumassa on omat puolensa ja hienoutensa sekä paljon käyttämätöntä potentiaalia. Viime talvena ylimmissä kalottiurheilun päättävissä elimissä heräs ajatus kaikkien lajien yhteisen kalottitapahtuman aikaan saamiseksi. Visioissa oli ikäänkuin pohjoiskalotin kesä- ja talviolympialaisten aikaansaaminen. Puheissa oli selvittää sellaisen aikaansaaminen jo vuodelle 2013. Arvasin jo silloin aikataulun liian tiukaksi. Näillä näkymin ensi kesä mennä entisillä kuvioilla Ruotsissa Skellefteåssa. Visio on kuitenkin erittäin hieno ja toivon sen toteutumista lähi vuosina. Se vois todella nostaa kalottiurheilun profiilia. Toinen asia minkä voisi tehdä, on heittää se 25 vuoden suositusyläikäraja helvettiin. Kalottiottelu pitäs tunnustaa aivan täysin pohjoiskalotin parhaiden urheilijoiden otteluna, eikä pitää sitä minään helvetin nuoriso-otteluna. Ajatus junioreiden kalottiottelun aikaan saamiseksi on ollu viime vuodet esillä. Kannatettava esitys mutta tällä hetkellä taloudelliset seikat on sen esteenä. Jos nyt tekee tiukkaa että osallistuja mailla on varaa saada edes se yks onnikka lasti kisapaikalle, niin mistä ne rahat kaivetaan sen toisen onnikkalastin kuskaamiseen junioriotteluun. Se olis tosi hyvä jos juniorit sais kilpailla junioriottelussa ja aikuset aikusten ottelussa. Nykysellään kilpaillaan yhdessä, ikärajoilla hankaloitetussa ottelussa joka muistuttaa lähinnä lasten ottelua. Eilisessä banketissa joukkueen kokeneimpian urheilijoiden suusta tuli todennäköisesti erittäin tehokas konsti lisätä kalottiottelun kiinnostavuutta. Kilpailu päivät pitäs siirtää perjantaille ja lauantaille. Sitten lauantai illan päätteeksi pidettäis aivan kunnon banketti, mallia Ruotsi-ottelu. Kummasti se alkaa kiinnostaa jos on aivan kunnon hippa-banketti kisojen päätteeksi luvassa. Nykysellään käydään vaan ruokailemassa jossaki juhlasalissa ja juodaan vettä tai mehua päälle. Tässäkin taas törmätään siihen iänikuiseen kustannuskysymykseen. Yks majotus yö tarvittaisiin taas lisää ja reissun hinta sitä myötä kohoaa. Toki jotkut tietysti huolestuis urheilijoiden tervehenkisyydestä, ja esimerkistä mitä nuoret siitä mahollisesti saa. Kyllä me Leivon kanssa viime kesänä Norjassa tervehenkisyydet totitsesti näytettiin. Nämä asiat kun sais kuntoon niin mentäs jo paljon eteenpäin, tietysti ne ei oo ihan helppoja juttuja. Mutta mitä voidaan helposti tehä, niin ainakin meidän täytyy luoda itsellemme sellaiset valintakriteerit ja käytännöt jota voidaan itsekkin mieluusti noudattaa. On nimittäin aika typerää että tässä on vuosia yritetty kiertää itse luotuja pelisääntöjä. Ja toisekseen urheilijoilta ja valmentajilta voi toivoa selkeämpiä ja nopeampia kannanottoja siihen kun tarjotaan kalottiottelu paikkaa, sekä sitä että jos joukkueeseen on kerran lupauduttu, ei aivan tuosta vaan jättäydytäkkään pois.
Bussi banketti.
Suomi voitti muuten tänä vuonna. Naiset selvästi, miehissä tasapisteet Ruotsin kanssa, lajivoittojaki saman verran mutta kakkosijoja oli suomella enemmän jonka turvin voitto tuli. Aivan niinku tilanne ei ois jo ennestäänki ollu kyllin jännä ennen miesten viimistä lajia, pitkää viestiä, niin Suomen joukkueen johto päätti panna tilanteen vielä pikkusen jännemmäksi. Viestijoukkueeseen päätettiin laittaa urheilija jolla ei ole SM- ja maaottelu edustusoikeutta, ulkomaankansalainen siis. Tämä siirto ei ollu joukkueen iskukyvynkään kannalta mitenkään oleellinen. Siitä ku ois joku tienny tehä protestin niin se ois ollu voitto siinä.
Lopuksi muistetaan vielä mister kalottitoimistoa Harri Heikkilää, miestä joka on tämän koko sirkuksen keskiössä. Kolmisen viikkoa ennen kalottiottelua alkaa Harrilla se totinen ralli tämän projektin kanssa. Koko ajan se saa olla puhelimessa tai sähköpostissa ottamassa kantaa kaikkiin kalottiotteluun liittyviin asioihin. Jos tuntuu että välillä saa olla itekki soittelemassa vaikka helvettiin näiden yleisurheiluasioiden kanssa, niin Harrilla se on vielä aivan toisella tasolla se tilanne näinä viikkoina. Ja aivan talkoo hengessä Harri tämän tekee vaikka hommaan käytetyt tunnit vastaa päätoimista ihmistä, hyvä jos saa puhelin kulut jostaki pois. Mutta tämähän on tietenki harrastus Harrille ja meille, kuuluko sitä nyt toisten alkaa maksamaan muitten harrastuksia. Ite joudut sinäki maksamaan zumba tuntis ja salikorttis. Meillä se nyt on tämä soitteleminen harrastuksena, oikein se lopultakin on jos ei mistään mitään kulukorvauksia saa. Respectiä Harrille, se on nasta setä vaikka välillä paita meneeki housuihin. Katellaan mitä tulevaisuudessa saadaan tämän kalottihomman kanssa aikaseksi.
T: Meiki (Eemeli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti