Meikistä
ei oo kuulunu nyt vähhään aikaan mittää blogin puolella. Muuten
Rovaniemen huudeilla on kylläkin. Syy on yksinkertanen; ei oo ollu
asiaa. Ja nytkö tänne Lappiin sattu sopivasti kunnon lämpöaalto,
nii eipä oo tullu mieleenkää istahtaa konneen ääreen puhumaan
paskaa. No nyt lämpömittari puonnu napapiirin lukemiin ja normaali Lapin kesä
on tullu takasin. Pipo pääsä on saanu reenata ja polokia Sanulle
nappuloita koutsaamaan.
 |
| Kesäkuun alusa saatto vielä reenata iliman paitaa, näiläki levveysasteilla. Kaartiseen ei silti väri taho oikeen tarttua. |
Sain
tuosa joku aika sitte Poronkusemapalkinnoksi uuen pipon. Tää pipo
on neonoranssi ja sen näkkee kilometrin päähän. Se pääsä ei
voi jäähä auton alle. Lähemmän tarkastelun jäläkeen huomasin,
että ohtan logosa on voitonmerkki; kämmenen kuva josa on kaks sormia
pystösä. Neonoranssi Ei Siinä -pipo.
 |
| Meiki ja Ei Siinä-pipo urkan invavessasa. |
Kilpailukausi
on startannu niin meikien ku meikinki osalta. Ensimmäinen startti
oli Hiirenkorvan kissoisa Rovaniemelä toukokuun lopusa, josa yskäsin
kauen käyntiin kakkosen pikapyrähyksellä. KP yritti saaha mua
juokseen satasta, mutta se on saakeli semmonen matka mihin minä en
ala. Tarvin vähintään yhen kaarteen että pääsen kunnolla
vauhtiin.
Kilpailuun
valmistautuminen meni kynäniskailuksi. Täytin lihasten
glykogeenivarastot kiskomalla mahan täyteen karkkia ja makkaraa ja
kaikkia, misä vaan on sokeria ja lisäaineita ja E-koodeja. Lisäksi
istuskeltiin laavulla myöhään yöhön, että varmasti saatiin
tankattua kaikki maholliset kalorit ja syöpäyhisteet.
Tämä
kannatti, kakkonen kuluki siihen malliin että ennätyksestä jäin
vaan kaks kymmenystä. Joku aika ennen kissaa harkihtin jo kauen
avvaamisen lykkäämistä, ko olin ihan varma että näilä
pihtipolvilla ei päästä yhtää mihinkää. Tähän aikaan
vuojesta ja semi rikkonaisella reenikauella ei voinu olla muutako
tyytyväinen.
 |
| c: Sofia Pohjanen |
Seuraavaan
starttiin oliki sitte vasta Aluemestaruuksisa Pudasjärvellä viime
viikolloppuna. Sielä meiki joutuki tosipaikan etteen. Viimes
juoksin neloset aijat kilipaa Porisa 2008!.Eli ensimmäinen aitakisa
viiteen vuoteen.
 |
| Meikille on tullu vähän lissää ikkää sitte viimekisan. Kuva Pekka Bogdanoff |
Valamistautuminen
oli osaksi sammaa mannaattikategoriaa ko edellinenki. Ensin kävin
tekemäsä psykologisen aitahöntsin. Siihen kylykeen oli pakko tehä
urheiluopiston gorillabarbaarien haukkatreeni. Istuin Scott-laitteesa
ja kiskoin alataljaa. Alotin 35 kilosta, tekkiin nii paljo ko
suunnilleen jakso, puotin 10 kilua, sama homma, sitte taas viis kilua
ylöspäpäin ja 10 kilua alas. Nii kauan että painot loppu, ja
sitte 35 eksentrisenä. Empä oo ikinä ennen joutunu hikkoileen ja
hengittään istuesa yhtä kovasti. Tämän treenin tarkotuksena oli
vettää haukka semmoseen pumppiin, että käet pyssyy varmasti
juoksun aikana nätisti koukusa ja liike tapahtuu vaan olokapäästä.
 |
| Hauis pumpisa käekki pyssyy koukusa. Kuva Pekka Bogdanoff |
Tankkauksen
hoitiin suklaalevyllä, isolla annoksella amican antimia ja kävin
vierailulla Sofian herkkypöyäsä. Sitä ennen istuttiin rannalla,
otettiin turistikuvia ja etittiin geokätköjä Rovaniemen
keskustasta. Ei löyetty.
Ei
saakeli. Kyllähän meiki oliki täysin skeidat housusa, pelekäsin
että jään välile tai juoksen päin aitaa. Tavotteena oli juosta
koko rata ympäri oikiaan suuntaan, ja olla juoksematta aitojen ali,
ohi tai läpi. Tämä meni radalla niikö isä äitiin, vaikka
salasesta aikatavotteesta jäinki. Kahensaan jäläkeen meikillä jäi
vähän moottorijarru päälle. Lopusa kulissin pitämisesäkkää ei ollu mittää vaikeuksia, pää pystösä sai kävellä radalta pois. Ei menny ees irvistelyksi. No uus yritys on jo lauantaina
Saarijärven kissoisa, sielä hirtetään kaasu kiini viimeselle
puolikkaalle.
 |
| Ku meiki vettää loppusuoraa nii taivaski on märkänä. |
Ei siinä, törmäillään.
Kiitos Pekka uppeista kuvista.
t meiki (repa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti