Virsien veisuulla voittoon?

Eilen julkistettiin Suomen yleisurheilumaajoukkue Dublinin eurooppacupin ykkös-liigan kilpailuun. Aikaisemmin en ole täällä Suomen urheiluliiton toimia kokenut tarpeelliseksi kritisoida, mutta mikään ei saa olla niin pyhälehmä etteikö asioita voisi kyseenalaistaa. Nyt ihmetyttää tuohon reissuun tehdyt valinnat. Joukkueessa on 26 miesurheilijaa, 22 naisurheilijaa ja 15 henkilöä johto-, huolto- ja valmennustehtävissä. Varsinaisen joukkueen valintoihin ei minulla ole mitään puututtavaa, se on paras mahdollinen joka tällä hetkellä saadaan jalkeille. 15 henkilöä johto-, huolto- ja valmennustehtävissä yhden viikonlopun kilpailumatkalla, onkohan mahdollisesti ylimitoitettua. Tähän asti olen jättänyt joukkueenjohdon lukumäärän taivastelun maallikoiden huviksi. Satun kyllä tietämään että kiireisimmät henkilöt joukkueen johdossa voivat olla todella kiireisiä arvokilpailumatkoilla. Aivan kalottiottelutasolta lähtien muutama valmentaja ja johtajakin kyllä tarvitaan joukkoon. Mutta kuinka suuri on todella se lisäarvo kilpailusuoritukseen viikonlopun mittaisella kilpailumatkalla, että lähes joka lajille kannattaa paikalle tuoda oma lajivalmentaja tai kaksi? Kyseessä ei kuitenkaan ole pitkä arvokilpailumatka valmistautumisleireineen, vaan yksi viikonloppu jossa urheilija tekee ainoastaan kevyen valmistavan harjoituksen ja itse kilpailun. Kuinka paljon tosiassa esimerkiksi kestävyysjuoksija ehtii tässä ajassa hyötyä kahden kestävyysjuoksu valmentajan läsnäolosta? Tiettyjen lajien osalta valmentajan merkitys kilpailun lopputulokselle voi näinkin lyhyellä reissulla olla erittäin tärkeä. Pikajuoksuvalmentajan rooli on ratkaiseva kun pikaviestijoukkue hioo vaihtojaan. Samaten ratkaiseva voi olla hyppylajeissa valmentajan rooli  kilpailun askelmerkkiä haettaessa. Esimerkiksi kestävyysjuoksussa, kuulantyönnössä tai 100 metrin kilpailussa ei valmentajan läsnäololla voi olla kuitenkaan näin ratkaisevaa merkitystä kilpailusuoritukseen.

Eniten pisti silmään kisapapin mukaan lähteminen. Tämäkö on sitä paljon puhuttua henkiseenvalmennukseen panostamista? Vai onko joukkueen menestysmahdollisuudet niin heikot ettei enää auta muu kuin rukoileminen ja virsien veisuu? Olisi nyt edes urheilupsykologi nimetty mukaan papin sijaan! Entä uskontokuntiin kuulumattomat tai muista uskontokunnista tulevat? Onhan tuo pappi aikasempinakin vuosina roikkunut mukana remmissä ainakin isommissa arvokisoissa. Olisi mielenkiintoista kuullu minkälaisia kokemuksia kisapapin hyödyllisyydestä joukkueelle on. Se miksi joukkueen johdon koko pisti vahvasti silmään juuri nyt, johtuu siitä että liitossa on kaikilla toiminnan tasoilla jouduttu tekemään säästöjä, pienemmistäkin kulukohdista ollaan nyt tarkempia. Onko tämä joukkueen johdon määrä nyt säästöversio edelliseen kertaan nähden? Kyllä uskaltaisin sanoa että joukkueen iskukyky kilpailussa ei olisi yhtään heikompi, vaikka reissussa olisi muutama johtaja, valmentaja tai pappi vähemmän. Säästötoimissa johtoajatuksena on ollut ottaa mahdollisimman vähän urheilijoilta pois. Tässä tapauksessa pienemmän joukkueen johdon en näe olevan mitään urheilijoilta pois, vaan se voisi olla jossain toisessa kohtaa urheilijoille lisää. Jos joukkueen johdon kokoa arvioitaisiin tarkemmin, olisi ehkä mahdollista yhden kauden aikana saavuttaa säästöt jolla pystyttäisiin lähettämään joukkue esimerksi pohjoismaidenmestaruusmaastoihin tai pm-kymppiin joista nyt on jouduttu säästö syistä luopumaan. Kuitenkin, onnea matkaan joukkueelle! Mukanahan on myös Meikien Reeniblogista tuttu Kokkonen. Pysähtykäähän pulit lauantaina kaljottelun lomassa sen verran television ääreen, että voitte ihmetellä kuinka Kokkonen sai tänä vuonna vähän erillaista juhannusaktiviteettia.

Tällä kertaa ei kannata kovin terveisiä lähetellä etukäteen, ainakaan Borleelle. 

Tässä yhteydessä täytyy kehua Kemin kaupunkia ja sen kenttämiehiä hyvästä työstä liikuntapaikkojen kunnossa pidossa. Nyt kun olen saanut nähdä Rovaniemen kenttien ylläpidon tason niin arvostus nousee Kemin kaupungin kenttien kunnossapitoa kohtaan. Rovaniemellä ei ole pysyvää miehitystä yhdelläkään kentällä. Se tekee välineiden saannin hyvin hankalaksi, ellei satu omistamaan avaimia varastoihin. Toiseksi sen takia keskuskentästä on tullut nuorison ajanvietto paikka. Paikka muistuttaa jo Helsinkiläistä lähiökenttää. Nuoriso jengit lorvailevat pitkin kenttää ja parhaimmillaan voi joutua juostessa vaaratilanteisiin skeittaajien kanssa. Varsinkin etniset vähemmistöt ovat ottaneet kentän omakseen. Kemissä sentään ajettiin mopopojat vaikka kivillä heittäen pois. Vaikka Rovaniemellä on enemmän ja parempi kuntoisia liikuntapaikkoja, Kemissä pidetään silti siitä vähästä paljon parempaa huolta mitä on olemassa. Kenttämiesten keskimääräinen ammattitaitokin vaikuttaa Kemissä huomattavasti korkeammalta. Sauvosaaressa kentän varastot on järjestyksessä siinä missä Saarenkylässä hujanhajan. Kemissä kun järjestää kisat niin kentälle saapuessa henkilökunta on jo laittanut aidat paikoilleen, palkintojenjako ja kuulutuspaikan valmiiksi ja ottanut kenttälajien välineet esille. Lisäksi kenttämies on koko kisan ajan järjestäjien apuna. Rovaniemellä apu rajoittuu lähinnä siihen että ovet aukaistaan lukosta. Kävin eilen esittämässä kiitokseni Kemin kenttähenkilökunnalle myös henkilökohtaisesti. Vaikka henkilökunnan oma näkemys on että heidän toimintaresurrsit on ajettu aivan pohjille niin kyllä palvelun taso on kohtuullisena silti kyetty säilyttämään. Vaikka Rovaniemi kaupunkina monessa suhteessa paremmassa asemassa onkin, niin kyllä silti jotain on paremmin myös Kemissä.

- Meiki (Eemeli)