Kaikki menee päin persettä! |
Tässä on viikko menny ihmetellessä ja lääkkeitä syödessä. Pari kertaa oon käyny kokeilemassa juoksutuntemuksia, mutta muuhun ei oo kyenny ku kuntourheiluun, eli johonki saatanan lenkkeilyyn. Meikin kevääseen on muutenki sisältyny monenlaista yskimistä ja tämän viimeisimmän myötä alkaa jo tosissaan huolestuttamaan. Viime viikkojen treeni on ollu kaukana kilpaurheilijan treenaamisesta ja meiki on ilmeisesti asettunu varsin sujuvasti kuntourheiluluokkaan. Meikin reenikassiki on vaihtunu apteekin pussiin. Sieltä löyty eilen Aspenin reissulla kaikki tarvittava meikin treenaamiseen. Sirtulaattia ja kipulääkkeitä vedetään niinku huumeveijarit konsanaan.
Otti myös perkeleen koville seurata Eemelin valmistautumista kovaan reeniin eikä meiki voinu ku kyyneliä pyyhkien jatkaa lenkkimatkaa Aspenin radalla. Hirvittää myös se, ku meiki anto viime kesänä kovia lausuntoja lehteen. Niitä lupauksia pitäs tänä kesänä päästä jo lunastamaan. Ei saakeli, taitaa sub 48 jäädä tällä menolla saavuttamatta. Todellisuudessa meiki on vielä täysin luottavainen kuntoutumisen ja testomanin juoksukunnon suhteen. Tänä kesänä on myös merkittävää se, että meiki ei lähteny kesäksi vuorotöihin venttiilejä vääntäämään vaan ryhdyin nastoihin päivätöihin. Eipä tarvi enää järjestää viikonloppuja vapaaksi ja yövuorotki on poistunu häiritsemästä orientaatiota. Jo yksistään se riittää viemään meikit olympialaisiin. Tai jos ei ihan sinne niin ainaki Paviskan sarjakisoihin!
Meikin seuraava päivitys tulee tuon vamma-alueen kuvauksen jälkeen ja diagnoosista riippuen päivitys on joko vittujen kevättä ja terävää tai uutta orientaatiohakuista tupinaa. On jänniä hetkiä totisesti.
T. Meiki (Antti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti