Meiki päätti kuudelta lähteä Helsinkiin sieltä Pasilasta. Jani ja Antti aiko jäädä kuitenki sinne makaamaan. Vartija kävi niitä tökkimässä että mitäs puliukkoja te ootte. Puliukkojapa hyvinki. Meiki meni oottaa laiturille paikallisjunaa. Siitä Antti havahtu että sillä meinas jäädä läppäri ja muu omaisuus Helsingin rautatiaseman säilytyslokeroon. Ajatelkaapa ku ois ollu vitsikästä huomata jossaki Seinäjoella että nyt jäi omaisuus Helsinkiin säilytyslokeroon. Ne lähti sitten kans kuitenki mukaan. Saakeli ostettiin ennen lähtöä jokku vitosen patongit. Hyvä että sinne oli edes voinappia pantu väliin. Vittu että on nälkä vieläki. Eihän mikään kauppa tai ravinteli ole auki tähän aikaan. Varmaan pakko mennä tuonne ravintelivaunuun syömään jokku kusipää lihapullat. Kolme lihapullaa kympillä tarjous. Just kuulutettiin että on tuoreita persesilmäpullia myös. Anttiki just aukas tuossa virallisen Sell Games vesipullon. Kuohu neki hiilihappovedet syliin. Kun kerran menee päin persettä asiat niin sitten ne menee.
Onnelassa oli niin hyvä palvelu että neekeri pesi siellä aivan käetki sun puolesta. Saakeli että oli nastaa. Siellä sitä muka oltiin heilumassa Neuvostoliittolaisten kanssa. Eli siis Liettualaisten, Latvialaisten ja Virolaisten kans. Tähän väliin tämmönen pieni poliittinen kannanotto kuin että "Baltia is USSR"! Tämän ku olis aikasemmin jo hoksannu esittää.
Oli muuten paskat geimit. Espoon Tapiot piti kisat niin väljällä aikataululla ettei mitään tolkkua. Saivat kisat pidettyä yhestätoista viiteen vaikka puolet lyhyempäänki aikaan ois pystyny. Vähän oli skeidat järjestelyt muutenki. Meiki odotti että olis kaikin puolin kovat geimit ku näihin kisoihin piti käydä aivan akreditoitumassa. Yleensä vaan arvokisoihin akreditoidutaan sisälle. Antin akreditoituminen oli aika hauska. Kun se meni akreditoitumaan siltä kysyttiin että mikä laji. Antti joutu toteamaan että se meni jo. Urheilujuoma vastaavanahan se lopulta vaan oliki tällä reissulla. Ja ihan hyvin siitä puolesta se vastaski
Nämä oli opiskelija geimit, tämä ei ole aivan normaali käytäntö.
Ensinä meikillä meni maltti siihen ku missään ei ollu opasteita. Kaikki piti tuurilla ettiä että missähän on kisakanslia ja missä on ruokala. Ruokailu se pahin maltin menetyksen aihe lopulta olikin. Etukäteen kun olin kattonu ruokalistaa niin kaikki näytti hyvältä. Oli hienon kuulosia ruokia, ruokajuomaa, leipää ja levitettä. Todellisuus oli aivan jotaki toista. Saakeli ku menin lounaalle niin ensin ihmettelin että eikö tässä ole muuta ku lautanen ja haarukka käteen. Ei ollu muillakaan sen kummempia välineitä totesin. Sitten menin ottamaan ruokaa. Katoin että jotaki broileri-makaroonivuoka sössöä on tarjolla. Menin pöytään ja ihmettelin että jäikö mulla leipä ja salaatti linjasto huomaamatta. Totesin taas että eipä ole muillakaan sellaisia. Ei ollu saakeli edes näkkäriä tarjolla. Sitten se vasta maltti menikin kun ensimmäisen haarukallisen laitoin sitä ruokaa suuhun. Se oli saakeli kylmää! Ei jäähtynyttä vaan sitä ei siis ollu lämmitetty ollenkaan. Oli niin ympäristöystävälliset geimit että ruokaki tarjoiltiin kylmänä. Skeidaahan se ruoka oli muutenki. Limasta makaroonia ja broileria äärimmäisen harvassa sekä papuja ja herneitä. Ja pelkkää vettä juotavaksi. Ympäristöystävälliyys oli näiden kisojen teema. Sujuvasti oli järjestelyjen köyhyys naamioitu ympäristöystävällisyyden taakse. Se niin sanottu BBQ-party se vasta kaiken huipennus oliki. Kisojen esitteessä sitä mainostettiin sanoinoilla ”big and delicius”. Jossaki Alvar Aallon pusikossa jaettiin kaikille osallistujille yks tortilla käteen. Seki kylmänä tottakai niinku ympäristöystävällisissä BBQ-partyissä ruukataan. Ruokajuomaksi oli hyvin laihaa mehua. Mehuki ois pitäny ottaa omaan pulloon. Kyllä siinä kuitenki näkkäri tarjoilut alko kun oltiin lähössä pois. Ilmeisesti tortillat loppu.
Saakeli että on paljon tupistavaa. Oli muuten hengen lähtöki lähellä meikillä ja Antilla. Sujuvasti lähettiin oikasee tien yli. Teiden välissä oli puisto jossa kulki raitiovaunulinjat kahteen suuntaan. Kiskot huomattiin vasta siinä vaiheessa kun oltiin jo niiden päällä. Katottiin vasemmalle, raitiovaunu oli vielä turvallisen kaukana. Toiseen suuntaan ei katottukaan, juostiin vaan yli. Sieltä oliki raitiovaunu tulossa huomattavan paljon lähempänä. Saakeli mitä uunoilua. Paluumatka meni muuten yllättävän sujuvasti. Kirjotin tätä tarinaa Helsingistä Hämeenlinnaan asti. Sen jälkeen vaan lähinnä nukuin Kannukseen asti. Nälkäkään ei mahottomasti kiusannu, sillä onneks ruokahalu ei ollu parhaimmilllaan. Saakeli että on tullu jo pitkästi tarinoitua. Ehkä tässä on tälle kertaa aivan kyllin, vaikka oiskai tässä vielä enemmänki tarinoitavaa. Ehkä jatkan matkakertomusta toiseen osaan jos huvittaa.
T: Meiki(Eemeli)
Ujutellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti