Murtautuminen varastoon

Murtautumis hommissa päästiin taas uudelle tasolle, kun tänään piti murtautua kentän varastoon jotta saatais lähtötelineet. Tähän asti näyttää siltä että keikka onnistui täydellisesti. Katotaan tuleeko kukaan kyselemään perään myöhemmin. Lukko väännettiin sujuvasti kappaleiksi niin ettei sitä oikeastaan huomaakkaan. Eihän täällä mikään onnistu murtautumatta tai aitojen yli kiikkumatta. Täällä oppii väkisinkin aivan Marokkolaisten tavoille. Ei me niillä telineillä loppujen lopuks tehty paskaakaan mutta ovatpa nyt pusikossa piilossa odottomassa tulevia päiviä. Myös kuula pöllittiin pyttiä varten. Oltiin niin raihnasia eilisestä kovasta reenistä ettei mistään tullu lasta eikä paskaa. Kyllä se on niin ettei kahtena peräkkäisenä päivänä kykene juoksemaan kovaa. Meiki oli niin raihnanen että tyydyin taas veryttelemään ja orientoitumaan huomisen reeniin. Penikkatauti alko vaivaa ja polvi on merkillisesti paskana tiistain punttireenistä vieläki. Huomenna mennään shoppailee vähän lääkkeitä raihnasuuksiin. Antti kuitenkin väänsi oman reeninsä vähän kevennettynä versiona läpi. Lähdöt oli niinku nylkyillä konsanaan. Kasikymppiset alko vähitellen rullaamaan jotenkuten.

Meiki testas kuitenki uutta nastaa verytteluasua. On niin nasta, että on melkeen jo liian nasta yleisurheilukentille. Parin tunnin veryttelyn jälkeen alko tuntumaan vähän vetreämmältä.

Ilta on vietetty lihashuollollisten toimenpiteiden parissa. Ensin seisottiin kylmäaltaassa niin kauvan että koko loppuillan oli kylmä. Sitten oon rämpänny näiden raihnasten urheilijoiden lihaksia. Lääkettäkin ois käyty ostaa mutta saakeli lääkekauppa oli kiinni. Niinpä hieroja ite on joutunu tyytymään pelkkään nukutus snapsiin. T: Meiki (Eemeli)