sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Neonkeltasin värrein kohti urheilukessää

Meikin orientoituminen kessää varten alakaa olla huipussaan. Hipattoman huhtikuun jäläkeen meikille tullee kaikenlisäksi viinaton vappu. Nimittäin reilun viikon päästä tämä perse istahtaa Air Berlinin turistiluokan pehmiälle ja mukavalle istuimelle, ja lentokonneen keula on suunnattu kohti Portugalia. Mukkaan lähtee Merijärven ihme (nii mikä järvi?), korkeushyppääjä Sofia, ja myös sen koutsi. Sofia (also called "homo", "apina") lähtee sinne mun henkilököhtaseksi matkaäitiksi, ja yrittää tehä treeniä siinä samalla. Vaikka lähetäänki täältä napapiirilta jääkarhujen ja porojen keskeltä etelään palmujen alle, ollaan silti täysin orientoituneita treenaamiseen. Tosin tiukka opiskelijabudjetti saattaa vaikuttaa asiaan. Sinetöitiin sopimus sillä, että päätettiin jättää suoristusrauat kämpille. Portugalin tequilat jää nyt baarikaappiin.


Penikkavaivakki alakaa olla selätettynä. Tehokkaaksi hoitomuodoksi on ilimenny kylymäkalle ja vanaha huivi.
Alkuvuojen yskimisen ja nylykkäämisen jäläkeen muuki ko penkki ja mave on alakanu kulukia. Aitajuoksija meikisä alakaa pikkuhilijaa herätä pitkästä horroksesta. Treenit on menny pelekästään hyvin. En tiiä johtuuko se hermolihasjärjestelmän tai voiman ja kordinaation lissääntymisestä, vai hienoista treenikammoista. Meikin kenkäkaappi on pykälää kovatasosempi mitä tavallisella tartanin tallaajalla; kaapista löytyy nimittäin Sami Jauhojärven perinteisen hiihtomonot, Pirjo Murasen luistelumonot ja Nooralotta Nezirin piikkarit. Meikistä on tullu välineurheilija.
siinä on neonkeltasta reenikenkää icebugista asicsiin

Musti OY
Perjantaina päästiin jo 84-sen aitalukemiin pitkästä aikaa aitatekniikkatreenin yhteyesä. Lauantaina tekkiin maitohapottoman 3x3x80m ja välliin laitettiin yks ratakierroksen aitaväli. Väärin päin aitominen pittää saaha vielä varmemmaksi ja pika-aita tekniikka äkäsemmäksi. Tällä hetkellä lähinnä hirvittää ponnistaa aialle vasemmalla jalalla, pika-aitominen tahtoo olla vielä leijjailua. Silti meikin touhuaminen alakaa näyttää jo ylleisurheilulta.

Tällä hetkellä meilä on koulusa menneillää hieronnan harjottelu, eli otetaa iha oikeita asiakkaita klinikalle. Harjottelluun on varattu aikaa pari viikkua, ja faktahan on että ei meistä siinä ajasa mittää urheiluhierojia tehä.Yhtenä päivänä sain asiakkaaksi Meikien Lihashuoltajan. Mulla oli tavotteena saaha Kaartinen vähintäänki pillahtammaan itkuun. Tällä kertaa kävi harvinaisesti niimpäin, että hieroja sai irvistellä enemmän mitä ite asiakas. Sen suorituksen jäläkeen jäi kyllä eskimojäätelöt saamatta, ei auta ko reenata nöyrästi vähä lissää. Mutta eiköhän tästäki meikistä vielä jonkinnäköne lihashuoltaja saaha.
Välillä joutuu hierojaki irvistellee
Mitä pitemmälle lukukausi etenee, sitä paremmin alakaa koulusa rästitehtäväkki kassaantuummaan. On se vaa kumma, että joka kevät valavotaan yöt ja tuhistaan märy kurkusa ko on nii mahottomasti raportteja ja esseitä ja ryhmätöitä työn alla. Projektitunteja ja ohjaustunteja kerrään vielä varmaan ens talavenaki.Tää on jatkunu mulla yläasteelta asti. Ja joka vuosi myös tehhään se päätös, että "tästä lähtien pallautan kaikki tehtävät ajallaan."
Tentit ei itessään oo ollu haaste, mutta omien muistiinpanojen ymmärtäminen on joskus aiheuttanu päänvaivaa.

Kuulin kerran erräältä suomalaiselta keihäänheittäjälegendalta viisaan ajatuksen: "Ajattele nyt parikymppistä ihmistä. Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, siinä on yks liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin."
Tämä viisauden infernaalinen multihuipentuma tullee mieleen aina ko lumet alakaa sullaan. Taian vettää tämän kevvään vähän rennommin.

Seppo Rädyn filosofiaa. Kiitokset vielä Raahen koutseille makiasta yo-lahajasta!

Meiki alakaa ny jännittää, että jääkö meikin mökki Pyhäjoela tuluvan alle. Törmäillään!
 Fanipostit tuluvakuvista voi laittaa naamakirjasa mun siskolle Epulle
T meiki (repa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti