Meikin tupakaverilla on kätevä matkaradio josta meikit kuuntelee mussiikkia aina kun on aikaa. Aikaa löytyi myös tänään. Ehkä se oli kuitenkin virhe meikiä ajatellen kuunnella sitä. Radiosta kuulu niin nastaa musaa, että melkeen teki mieli alkaa hippaamaan. Todellisuus kuitenkin on, että meiki saa kitua vielä kaks viikkoa ennen kuin pääsen taas kotia. Ei saakeli. On se kumma.. Entisajan testomanit pääsi lomille sillon tällön, jos ne ylipäätään pääsi, niin meiki kirvaa, kun ei kahteen tai kolmeen viikkoon pääse kotiin.
Kuukauden kysymyksenä on: "Tekeekö meikit liikaa penkkiä?" No minä voin jo omasta puolestani sanoa, että ei meiki ainakaan. Tietenkin meikin penkki-intoa syö tämä armeija. Iltaisinkin on yleensä aikaa vaikka joka ilta käydä tekemässä penkkiä. Silti ei tuu sitä tehtyä. Monesti kysynkin itseltäni ennen vapaa-ajan alkua "lähdenkö puntille vaikko munkille?" Hyvin monesti meiki menee munkille. Sitten kun päätänkin lähtä punttisalille niin en uskalla tehä muuta kuin vähän hauista ja muuta nysväystä, koska koskaan ei tiedä kuinka raskas päivä tulee olemaan edessä. Ei huvita aloittaa huomista paikat saakelin jumissa ja kipeänä. Hermothan siinä meniski sitten seuraavana päivänä, jos vaikkapa olisi joku evakuontiharjotus ja kouluttajat huutaisivat vieressä, kun ei oikein onnistu. Turha siinä olis selitellä "ei meiki jaksa ku tekkiin penkkiä eilen!"
Lääkärit täällä ei oikeen taho uskoa, että meikillä sattuu selkään. Alaselässä jokin vihloo ja kipu säteilee meikin pakaraan. Niille pitää vissiin mennä jonkin sortin avomurtuman kanssa, että ne hoksaa jonkin olevan vialla. Ei saakeli. Oon käyny jo kahen eri lääkärin puheilla. Pittää yrittää vielä pari kertaa, jos ne alkais uskomaan. Meikillä on semmonen tutina, että kun meiki saa rinkan taas selkään niin sitten sattuu. Sen näkkee sitte.
Ei törmäillä eikä soitella
T meiki (Niilo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti