Testomanina treeneissä, uunona Urkan ulkopuolella

Meikille sattu pari veikiää kommellusta viime viikolla. Tapahtumaketju lähti liikkeelle torstai-iltapäivänä, ko huomasin treenin jäläkeen, että lompakkua ei näy missään. Siinä sitä sitte ihmeteltiin. Käänsin tavarat läpi viiteen kertaan ja hallivahti hälytteli ratsuväkiä meikin kukkaron perrään. Lopulta oli vaan pakko todeta että ei saakeli, joku hintti on pölliny sen. Kuoletin kortit ja kehotin muuta kansaa huolehtimaan pörssistään. Sinne meni opiskelijakortit, henkkarit ja jäätelöpassit.

Meikin talous koki viime viikolla kovan kollauksen. Kuvasta puuttuu kaks kananmunnaa.

Tarinalla oli kuitenki onnellinen loppu. Tekkiin lähtöä urkalta ja kappas, sieltähän se lompakko tipahti kollareitten lahkeesta. Nyt oli pikkusen ollu takatähtäin vinosa ku survoin lompakkua taskuun. Vaikka mun ei tarvinnukkaa alakaa hommaan uusia henkkareita ja opiskelijakortteja kirjastokortista puhumattakaan, nii eipä siinä oikeen tohtinu mittää maalijuhulia alakaa pitämään. Hipsin vähin äänin kotia. Jossa sitte laittoin vahingosa väärän levyn päälle ja sulatin muovimitan hellalle. Saakelin saakeli. Vinkkejä sen puhistamiseen otetaan vastaan.

 

jäälä

 

Seuraavana päivänä yritinki sitte jo maksella ruokaa sillä kuoletetulla kortilla. Onneks Törmänen teki miehen työn ja makso sen 2,60 e lounaan meikin puolesta.

Tämän jäläkeen lähin hakemaan mun pyörää ounasvaaran rinteiltä, jonne olin sen viikkua aikasemmin jättäny. No veikatkaapa että oliko se pyörä ennää siellä. Ei siinä, ollaan sitte iliman. Pyörällähän ei itellä ollu suurta rahallista arvua. Oon polokenu sillä kouluun viimeset 14 vuotta, ja se onki meleko säänpieksämän näkönen. Etulokariki roikkuu särmärin varasa. Kaikenlisäksi se pyörä oli vaijerilukolla kiinni. Vähän kyllä tympäs sen pyörän lukon menettäminen, veikkaan että sen arvo oli enemmän mitä pyörällä itessään. Mutta meikin treeniohjelma tullee täsä kevvään mittaan sisältään enemmän aerobista treeniä. 

 

 

 

Vaihtoehtoset välineet pyörän tilalle

Meiki on ehkä saattanu törppöillä pitkin kyliä, mutta treenitrikoot jalasa on kulukenu. Siitä kertoo mm. Tuore maksimipenkkiennätys 64 kg, ja päälle 3x7x50 kg. Joku ehkä miettii, että mitä nelosen aituri tekkee tommosella penkkituloksella. Meikillä onki valttikortti viimeselle sataselle. Ku jaloista loppuu voima, nii loppumatkalla tehostettaan käsien käyttyä. Ensin pitäs vaan opetella tuota voimistelupuolta, ja aianylityski tullee olemaan semi haastavaa. Muutenki takana on hyvät määräintervalli -ja maitohapottomat juoksutreenit. Pikkuhilijaa alakaa löytyä luottua kessää varten!

Jos ei muuten,  nii rauta alakaa ainaki olleen kesyä.

 Pääsiäinen ei mulla ollu mitekään erityisen munarikas. Oon ehkä jopa vähän pettyny munasaldoon. Vietin päihteetöntä pääsiäistä kotiseuvulla Pyhäjoela. Se on ehkä vaikein paikka harjottaa raitista elämäntyyliä. Pyhäjoki on nimittäin semmonen paikka, että nuorison ainut tapa viettää aikaa on ryyppääminen. Poikkeuksena on talvi- ja kesäkauet. Sillon voi tappaa aikaa pellaamalla pipolätkää pikkupienisä, tai kännibiitsiä Yppärin hiekkarannoilla. Ite voin ylypiänä sanua, että meikin pulisaldo pääsiäiseltä oli yks Kopparbergin pieni omena siideri.

Meiki, ja meikiä 20 kilua pienempi pikkusisko

 

 

Meiki ja meikiä 20 kilua pienempi pikkusisko 1,5h "huoltavan" hiihtolenkin jäläkeen.

törmäillän

t meiki (repa)