Aspenin kevyet painot

Näyttää siltä, että melekeen kaikki meikit on käyny kirjottamassa tänne jotain niin täytyy meikinkin sitten.
Sunnuntaina oli vähäinen osanotto meidän osalta aspenissa. Meiki, jani ja kosonen. Kaikki muut oli leireilemässä Rovaniemellä. Meiki juoksi määräintervallin 2x15x100m, kosonen juoksi 200m ja 150m:n vetoja ja jani heitteli keihästä muistaakseni.
Sunnuntaina meillä on lupa harrastaa kaikennäköstä leikkimistä (jos TZ ei ole mukana). Koska TZ ei ollu mukana niin saatiin mennä tekemään penkkiä reenin jälkeen. Meikin tavote oli saaha maaginen 100kg raja rikki.
Aluks otin muutaman nopean toiston 50 kilolla ja sitten aloin nostamaan kiloja. 90kg tuli perkeleen heikosti ylös ja janikin tokas siitä varmistajan paikalta, että ei varmaan tuu 100kg ylös tänään. Sillon alko itteäkin hirvittämään. Meiki laitto kuitenkin 100kg tankoon ja pidin palautusta ja katoin ku jani pumppaili tangolla helvetin pitkän sarjan kapeaa penkkiä, 100 toistoa. Sitten oli meikin vuoro. Jani kannusti meikiä hyvin ja loi meikiin voimaa. Meiki meni tangon alle ajattelematta mitään ja nostin 100kg ylös karjumalla (omaan korvaan se kuulosti karjumiselta). Tuli testomani olo. Jani ja Kosonen alko heti vittuilemaan, kun Jani vissiin oli nostanu sen 100kg jo yläasteella, meiki lukion kolmannella. Pääasia kuitenkin on, että meiki pääsi tavoitteeseen.
Aspenissa on kevyet painot.

Terveisin: Meiki (Niilo)

Meikiä keljuttaa!

Niin ne vaan räkänokat on Rovaniemellä leireilemässä ja meiki vahvasti epäilee, ettei siitä niiden touhusta tule skeidaakaan (ks. edellinen postaus). Luultavasti pahempaa näennäistoimintaa, mitä normaalisti Aspenissa. Tämä ainaki niiden tolkuttomien videopostausten perusteella, joita pissikset ja eemeli on sieltä lähes taukoamatta laittanu veispuukkiin. Meiki ite sitävastoin yrittää nyt orientoitua aggressiiviiseen kilpailutoimintaan, mutta siihenki tais tulla pari muuttujaa. Perjantaina juoksin 400m kisan Oulussa ja aukasuvedoissa onnistuin satuttaan alaselän Ouluhallin luonnottomien kaarteiden vuoksi. Aluksi ei tuntunu ees kovinkaan hirvittävältä ja pystyin kisankin juoksemaan ihan normaalisti, mutta eilinen päivä olikin sitte yhtä tuskaa saatana. Tuntu,että rullatuoliinhan tässä jo joutas.

Tänään aamulla meiki pääty siihen tulokseen, etten juokse tänään Rovaniemellä 200m kisaa enkä siis tavoittele A-rajan (22.80) rikkomista. Uskomatonta skeidaa! Vaikuttaa uhkaavasti siltä, että toista tilaisuutta ei ennen SM-halleja edes tule. Täytynee orientoitua näyttämään vain 400m kisassa. Toivottavasti tässä selässä ei nyt ole mitään sen suurempaa häiriötä vaan menis ohi parin päivän levolla ja ämpärillisellä kipulääkkeitä. Koska Eemeli on myös juossu itsensä kappaleiksi niin ehkä me voitais alkaa hiljalleen harkitseen lajinvaihtoa pyörätuolikelaukseen. Vittujen kevät, ois siinäki näky ku meikien kausi huipentuis spektaakkelimaiseen kohtaamiseen Elokuun Kisoissa. Tuskin päästäis ees maaliin järettömien hauviskramppien takia. Tätä todennäköisemmin lajinvaihdos tapahtuu kuitenkin puliukkouteen.

Ehkä muutama sana ois myös paikallaan perjantain 400m kisasta. Alkuviikko oli treenin suhteen aika skeidaa enkä saanu ku yhden hyvä reenin tehtyä; vetasin tiistaina muutaman 200m vedon, joissa hain sopivaa aloitusvauhtia 400m kisaan. Viikon muista reeneistä ei jääny mitään kerrottavaa. Huolimatta snadista disorientaatiosta tiesin, että kohtuu kovaa pystyn nelkun vetämään. Alku meniki aikalailla niinku olin suunnittelu, mutta vittujen kevät matkaahan oli siinä vaiheessa vielä toiset 200m jäljellä! Sillon alkoki pieni epävarmuus omasta kunnosta näkymään, sillä en tohtinu hakea rytmiin minkäänlaista muutosta vaan tyydyin pyrkimään vauhdin ylläpitoon. Jäi vähän ponneton tuntuma koko touhusta, mutta silti kellot pystähty aikaan 50,30s. Tulos tyydytti, sillä Ouluhallin kaarteet on täysin luonnottomat juoksemiseen. Kaarteen sisäänmeno ja ulostulo on onnistuttu tekemään tolkuttoman jyrkiksi eikä niitä pysty juoksemaan pysymällä omalla radalla ilman jarrua.

Driftausta Ouluhallissa!

Tää selkävammasuus aiheuttaa nyt isoja muutoksia meikin kisaohjelmaan eikä seuraavasta starista ole täyttä varmuutta. Ehkä houkuttelevinta olis suunnatta Helsinkiin 5.2 juoksemaan 400m. Ne on hallimaaottelun (nor-fin-swe) katsastuskilpailut nelkun osalta. Se on kuitenki varmaa, että yks 400m kisa pitäis saada juostua ja jos vaan vielä sopivan 200m kisan löytäis niin ei tarvis menettää malttia aivan täysin.

Haistakaa skeida, meiki lähtee vääntää penkkiä!

T: Meiki (Antti)

P.S. Ens viikolla tulee uudet piikkarit, joilla pääsee miljoonaa. Tai ainaki ne näyttää nastoilta.

Meikit on iitan kans leirillä

Meiki ja iita ollaan töhöilty koko leirin ajan. Syötiin äsken homehtuneita viinirypäleitä ja sitten iita oksensi ko sille tuli varmasti ruokamyrkytys, kohta se alkaa ravaamaan paskalla. Meikillä ei oo vielä mitään oireita mutta niitä sitten ootellessa. Ollaan vaan hypitty ja juostu kuuskymppisiä ja meillä on joka paikka aivan jumissa ja rikki. Ei tästä leiristä varmaan tuu mitään. Riikka, iita ja meiki ollaan kuulemma ihan läskiperseitä vaikka ollaan koitettu välttää sitä, niin nyt se lopulta tuli ilmi... Tänään käytiin kiinteytysjumpassa ja otettiin monta videopostausta. Nyt ollaan täällä puliemen huoneessa, se on aivan terävissään ja lähtee kohta kapakkiin. Eme ja iita pomppi äsken sängyllä ja siitä katkes ainaki yks lauta, setä ja sen morsian.
  Terve täällä on nyt töhöiita. Me käytiin uimassa myös tänään ja mun aivot meni syväjäähän ko menin siihen jääaltaaseen. Meikiä haukuttiin myös kilpikonnaks ko juoksin vedessä. Meikien juoksustakkaa ei tuu mittää, perseet hyllyy niinku merilevät. Meikin juoksu on kierossa niinku meikiki.

T: Meikit (Iita ja Tiia)

Meikien reeniblogi Sauli Niinistön taakse!

Meikien reeniblogi tukee Sauli Niinistöä Suomen tasavallan seuraavaksi presidentiksi! Meikit äänestää Saulia, äänestäkää teikitkin! Sauli Niinistö numero 6.

Penkkiin keskittymisen aika

Ajattelin ilmoittaa että taas on tullut aika keskittyä penkkiin. 150 penkkikunto on tavotteena Maaliskuun alkuun mennessä. Tänään oli sen penkkiinkeskittymisjakson eka reeni. 130 oli tämän päivän maksimi. 15 kiloa ennätyksestä jäljessä. Katotaan mihin meiki kerkeää.

Hallikauden avaus ja päätös

Niinhän siinä kävi että hallikauden avauksen tuloksena oli se todennäköisin vaihtoehto, eli se että se oli myös hallikauden päätös. Kertoimet oli alun alkaenkin sitä vastaan että 60 metrin kilpailun voisi selvitä ehjänä maaliin ja eihän sitä ihmettä tapahtunut. Tästä eteenpäin ei kannata juuri 400 metriä lyhyempiä matkoja harrastella. Kuten yleensäkin, tälläkään kertaa ei pettänyt se suurin huolen aihe eli polvi jota loukkasin Espanjassa, vaan kakkos huolenaihe vasen takareisi. Nyt voi sitten keskittyä vaikka ryyppäämiseen. Onneksi on tuotu Espanjasta 9 litraa viinaa ja paljon lääkkeitä just tämmösten tapausten varalta.
Sitten kisojen positiivisiin asioihin. Antille lyhyiden ratojen 200m kkk eli kaudenkotimainenkärkitulos ajalla 23,06 ja Iita juoksi 60 7,94. Siinä VKV:n urheilijoiden päivän tähtihetket. Huomenna on vuorossa Puli Kuijala 400 metrillä. Ensi sunnuntain leirikisassa Rovaniemellä Antti näyttää Kortelaiselle ja muillekkin jotka viivalle ilmestyvät.
T:Meiki(Eemeli)

Setä is back

Setä is back sanottiin keskiviikko aspenissa, kun olin siellä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Espanjasta paluun jälkeen. Viikonloppuna selviää tarkemmin onko setä back, skeida housussa, sairastuvalla vai missä setä on hallikauden avauksen jälkeen. Lauantaina olis tarkotus juosta 60 ja viesti ja sunnuntaina 400. Täytyy kyllä myöntää että skeida on housussa melkeen jo tässä vaiheessa.

Maanantaina luokkakaverini Imppa hiero meikit koulupäivän päätteeksi. Imppa oli erittäin ammattitaitoinen hieroja kuten ennalta arvelinkin. Harmi vaan että Imppa asuu kuusamossa asti, muuten kävisin aina Impalla. Imppa hiero kyllä lujaa. Penikkatauti käsittelyn kohdalla sai irvistellä tosissaan. Imppaa vaan huvitti eikä armoa annettu yhtään. Tiistaina kävin salilla eka kertaa parin viikon tauvon jälkeen. Tein kevyen ja räjähtävän kyykyn, penkkiä ja muita nysväyksiä. Toivoin sali reenin palauttavan sopivan lihastonuksen hieronnan jälkeen mutta keskiviikkona aspenissa olin edelleen aivan täysin löysänä. Otin pari lähtöä ja kiihdyttelin suoran mitan muutaman kerran. Tuntu liiankin kevyeltä. Lisäksi harjoteltiin vaihtoja viikonlopun viestikisaa varten. Vaihtaminen meni vaikeammaksi kuin se oikeastaan onkaan. Kuudesta yrityksestä onnistu yksi, siinäkin kapula vaihtu heittämällä kädestä toiseen. Sisähallien kaarteessa vaihtaminen on oikeastinkin perkeleen hankalaa. Ptää ottaa enemmän varman päälle kisassa. Torstaina kävin hepohallissa parin kuukauden tauon jälkeen. Hyppäsin aitoja ja heitin kuntopalloa. Aitahypyt kulki vanhasta muistista niinku parhainakin päivinä. Penikat ihmetteli vierestä että miten setä hyppää melkeen yhtä korkeita aitoja kuin ne itekkin on. Ne kysy, mitä sää syöt? Selitin että setä syö jauheita ja vitamiineja. En tiedä kuinka tuon nyt sitten lapsi ymmärtää. Vitamiini-setäksi ne alko mua kutsumaan. Heitin myös perinteisen hepohallin kattoonheittotestin. Kolmen kilon kuntopallo meni jo melkeen katosta läpi. Nelonenki melkein hipo kattoa muttei aivan. Räjähtävyys oli siis siltä osin kunnossa. Oli kiva nähdä kun reeneissä oli alkanut kulkemaan kolme uutta poikaa. Tämä perjantai päivä on vaan orientoiduttu huomiseen kisaan skeida housussa ja pohdittu kaiken maailman raihnasuuksia mitä tässä on. Ei kyllä mitään pahaa ole tällä hetkellä. On muuten hieno kisa se HSKT:n järjestämä Aspen Athletic Games.
T: Meiki (Eemeli)

Hallikauden avaus!

Ilmeisesti meiki saa hoitaa tämän reeniblogin urheilusisällön Emen keskittyessä lifestyle-osioon. Tosin paremminhan nuo Eemelin tarinat myy! Siitä viis, vihdoin lopetin ainaisen nylkkäämisen ja loputtoman orientoitumisen runttaamalla kisakauden käyntiin 300 metrin juoksulla opiskelijoiden halliyleisurheilun SM-kisoissa. No kakaroitahan siellä pääasiassa oli ja meiki varmisti oman sarjan voittoni jo ennen starttia olemalla ainoa korkeakouluopiskelija 300m kisassa. Aluksi kylläkin hirvitti, että mahtuuko meiki ees omalle radalle ku ne radat vaikutti olevan käsittämättömän kapeat. No onneks en oo manatisoitunu enkä valitettavasti ole myöskään muuttunu niin testomaniksi että ratojen kapeus ois lopulta aiheuttanut mitään ongelmia.

Olin orientoitunu juoksemaan kisan terävällä alulla, jota seuraisi rento juoksu aina 150m kohdalle kunnes vois alkaa hakemaan hyvää ulostuloa kaarteesta ja sujuvaa loppusuoraa. Juoksin sisärataa ja eihän meikin maltti kestäny ku piti saada edestä lähteneet välittömästi kiinni, kunnon rentoutusvaihetta ei sitten seurannutkaan vaan laskettelin varsin reippaasti eka 150m ja toisen puolikkaan koitin runtata niin kovaa ko lähtee. Lähtihän se, mutta oman tuntemuksen mukaan paketti hajos vähän lopussa. Toivottavasti ei näyttäny kuitenkaan kynäniskalta. Lopulta kello pysähty aikaan 35.35s, joten tavoitteeseen pääsin eli alle 35.5s. Maltillisemmalla alkupuolikkaalla oisin ehkä vähän voinu saada ajasta nipistettyä, mutta skeidaako sitä enää pyörittelemään. Lasten matkahan tuo on joka tapauksessa ja tämä oliki meikille vaan orientaatiota tuleviin 400m kisoihin. Niissä on sitten maltettava!

Lauantaina on vuorossa Aspenin 200m kisa ja mahdollisesti Kaartinen pakottaa myös edustamaan viestissä. Perkele, soitellaan!

-Meiki (Antti)

Meiki on palannut kotiin!

Ja paskan vitut! Nyt sitä ollaan takas suomessa. Torreviejan +22 vaihtu Tikkurilan -yhdeksään. Saa nähdä minkälaisia vaikeuksia tämä arkeen orientoituminen tuottaa. Huomenna aamulla melkeen suoraan junalta kouluun. Ei saakeli! Ei niinkään tämä kotiin paluu suivaannuta, se on ihan kiva asia, vaan tämä saatanan matkustaminen. Ei ole taas kovin moni asia onnistanut viimisen vuorokauden aikana. Eilen päivällä olin oikeinkin hyvällä tuulella, varsinkin viimisen reenin aikana. Jopa niin hyvällä tuulella että päätin jättää kentän pituushyppypaikan haukkumatta blogissa. Mutta enpä ole enää ollut yli vuorokauteen, joten haukutaanpa se sittenkin. Jätin jopa kuvatkin ottamatta pituuspaikasta siinä hyvän tuulen puuskassa. Hiekkalaatikon hiekka on täysin kivettynyttä. Sen pehmentämiseen tarvittaisiin katupora. Näkee ettei siellä ole juuri pituushyppyä harrastettu. Sen sijaan kaikenmaailman kentän kiertäjiä löytyy iltaisin ja aamuisin kyllä laidasta laitaan juosten ja kävellen. Ihan kilpakävely tyylillä kiertävät siellä kenttää. Lankutkin ovat painuneet monia senttejä vinkkuraan ja linttaan niin ettei niistä pysty ponnistamaan. Täysi susi koko paska! Ei kannata pituushyppääjien näyttäytyä niillä kulmilla.

Nyt siihen miksi olin eilen hyvällä tuulella. Oli viimeinen kevyt reeni, juoksu oli alkanut kulkemaan leirin loppua kohden, tuli tunne että leiri oli harjoituksellisesti kohtuullisen onnistunut. Ilma oli miellyttävän lämmin urheilulle, tuuli sai tukan hulmuamaan juostessa ja vilvoitti mukavasti, hiljalleen laskeva aurinko häikäisi lempeästi. Tuli tunne että en halua koskaan lopettaa tätä harjoitusta. Reissu tuntui jokaisen siihen sijoitetun centin arvoiselta. Ajattelin, tämä se on vasta elämää. Oli juuri sellainen tunne, joka on täydellinen leirin viimeiseen harjoitukseen. Hieman oli haikeaa lähteä mutta toisaalta odotin jo kotiin paluuta. Kovin kauvaa ei tarvinut siitä tunteesta nauttia. Kun palasin kämpille ja kylmäaltaan jälkeen menin koneelle vielä varmistamaan huomisen onnikka-aikatauluja, selvisi että se onnikka jolla minun oli määrä mennä Alicanten lentokentälle ei kuljekkaan sunnuntaisin. Sitä asiaa ei selvinnyt bussi-asemalta saadusta aikataululappusesta. Siinä sitä oltiin yhtäkkiä isossa kusessa. Vaihtoehtoina oli lähteä riskillä kokeilemaan ehtiikö yhdeksän bussilla ajoissa kentälle. Se olisi ollut määrä olla perillä 25minuuttia ennen checkinin sulkeutumista. Ja minulla oli vielä hierontapöytä mukana joka saattaisi mennä erikoismatkatavaroihin, joiden kanssa pitää olla tuntia ennen kentällä. Siihen olisi jäänyt pelivaraa 10 minuuttua. Erikoismatkatavaraksihan se menikin. Netistä löytyi myös joku epämääräinen aikataulu jonka perusteella olisi saattanut lähteä kahdeksalta onnikka Alicanten kaupunkiin. Ei lähtenyt, menin bussi asemalle varalta ihmettelemään. Kolmas ja saatanan kallis vaihtoehto oli taksilla kurvaaminen. Sillä tosin ehtisi varmasti. Aamulla asemalla ihmetellessäni lopulta kantti petti ja lähdin kurvaamaan taksilla. Melkein 70 kymppiä meni sinne saatanan rosvoautoilijalle. Haistakaa skeida kaikki! En uskaltanut lähteä kokeilemaan onneani bussilla. Espanjassa kun ei ole kaikki aina kellon tarkkaa. Siinä sitä vasta kusessa oltaisiin oltukin jos olisin lennolta myöhästynyt. Seuraavaksi olisi saanut lähteä kyselemään paikkaa pohjoiseen menevästä mandariinilaivasta. Se jäi lopulta arvoitukseksi olisinko kerennyt sillä bussilla. No suomessa lopulta ollaan, mutta kyllä keljuttaa maksaa 45km automatkasta saman verran kuin junalipusta Tikkurilasta Kemiin. Vitsikästä on verrata taksimatkan hintaa myös paluulennon hintaan. Maksoi puolet siitä mitä paluulento Alicantesta Helsinkiin. Kalliita kilometrejä. Yli euron kappale.

Helsinki-Vantaalla matkatavaroita odotellessani ajattelin että perkele on ihme jos kaikki matkatavarat tulevat perille samalla lennolla kuin minäkin molempiin suuntiin. Eipä sellaista ihmettä päässyt tapahtumaan. Varsinainen matka-aski onneksi tuli mutta hierontapöytä ei. Sinänsä aivan positiivinen asia ettei tarvinut lähteä enää raahaamaan sitä tolkutonta kantamusta. Se tulee perästä kotiin asti kuljetettuna. Erityisen raskaaksi sen kuskaamisen teki se, että sen sisukset oli lastattu täyteen puliviiniä. Aamulla sitä retuutettiin pitkin Torreviejan katuja niin kuin Intialaiset konsanaan. Pään päällä ja vaikka miten päin.

Viimeinen maltin menetyksen aihe olivat Tikkurilan juna-asemalla lipunmyynti automaatit. Arvasin jo ennalta lippuja netistä ostaessani että näinhän siinä todennäköisesti käy. Kun yritin saada liput ulos varausnumerolla tapahtui kahdenlaisia virheitä. Ensimmäisellä yrityksellä tapahtui virhe lippuja tulostettaessa ja seuraavilla kerroilla lippujen noutaminen automaatista ei ollut enää mahdollista. Oikea lipunmyyntitoimisto oli tietysti kiinni. Eräältä vanhalta rouvalta automaatti veloitti lipun kahteen kertaan.

Lopuksi haluan vielä sanoa haistakaa skeida kaikille niille jotka tulivat sanomaan ennen matkaa ettei kannata lähteä kun siellä on kylmä. Talvihan siellä olikin, mutta Espanjan talvi sattui olemaan sellainen että koko reissun aikana oli pari sellaista päivää kun piti laittaa pitkät housut jalkaan reeneissä taukojen ajaksi. Välillä tarkeni yölläkin t-paidalla. Eikä yhtään sadetta. Tulipa tolkuttoman pitkä tupina. Syntyisipä koulu tekstejäkin yhtä helposti kuin tätä tupinaa.

T: Meiki(Eemeli)

PS: Törmänen muista antaa Leche-Kissalle lecheä!

Testi päivä ja jeanssien osto

Tänään meikit juoksi Törmäsen kanssa 400 testin. Testi oli aivan lupauksia antava ja sen perusteella voin todeta että juoksen 400 metrin kisoja hallikaudella. Juoksin kohtuu maltillisella, eli toisin sanoen jänishousulla vauhdinjaolla, niin ettei maalin tulon jälkeen tarvinut edes laittaa pötköttämään. Reenin jälkeen menin taas kylmään uima-altaaseen palautumaan. Meiki on orientoitunut siihen kylmään veteen niin hyvin, että toisinaan vietän siellä altaassa kymmenenkin minuuttia putkeen. Kyllä nyt olis jengi ihmeissään ku menisin Rovaniemelle opiston uimahalliin näyttää miten kylmäaltaassa vietetään aikaa.

Reenin jälkeen alkuillasta lähettiin Törmäsen kans kattoo paikalliseen kauppakeskukseen josko meikillä nyt maltti kestäis sen verran että saisin ne kirotut jeanssit ostettua. Ensin piti käydä kentän kautta hakemassa pyörä sieltä pois. Pyörä ja miehet jäi päivällä kentän aitojen sisäpuolelle lukkojen taakse kun Espanjalaiset lähti viettää siestaa. Aitojen yli kiikkuu helposti mutta pyörää ei viittiny heittää pytillä aidan yli joten se piti jättää sinne oottamaan.
Jeanssit löyty tällä kertaa yllättävän helposti ensimmäisestä kaupasta johon menin. Samasta kaupasta alotin myös viimeeks mutta sillon marssin sieltä suivaantuneena ulos. Kun varmistin etten laavaa paskahousu- tai kynäniskamalliston läjiä satuin löytämään itseäni miellyttävät ja sopivan kokoiset struza-jamekset. Viimeeksi kun ei onnistanut farkkujen kanssa niin ehdin jo miettiä että täytyykö minun alkaa ostamaan jotain Gaspin juntti-steroidimalliston farkkuja. Ei onneksi vielä tarvinnut.

Leche-kissa kävi myös tänään kylässä. Tänään sille tarjottiin jauhelihaa ja lecheä. Ei saakeli meiki tahtois ottaa tuon mukaan suomeen.
Olen alkanut jo pakkailemaan ja puntaroimaan matka-askia. Painon puolesta viinaa mahtuu mukaan, tilan kanssa tekee enemmän tiukkaa. Täällä sitä vaan edelleen sujuvasti paukutellaan ilotulitusraketteja vaikka uudestavuodesta on jo kaks viikkoa.
T: Meiki(Eemeli)

Maltin menetyksiä

Voi vitun vittu! Kyllä on tänään ollu maltti koetuksella itse kullakkin. Meikillä meni maltti illasta farkku ostoksilla. Törmäselläkin meni maltti päivällä, mutta ei pureuduta siihen sen enempää.
Meiki otti tänään muutamia lähtöjä. Alkaa rullaamaan ihan kevyesti. Kun pyrähtää 30 metriä niin ei meinaa suora riittää pysähtymiseen kun vaan rullaa ja rullaa. Lisäksi heitin pyttiä reenin päätteeksi. Oli se saatana värkkäämistä vaikka ei siinä varsinaisesti maltti mennytkään. Kuula uppos niin syvälle maahan ettei sitä sieltä käsin ylös saanut.

Välinevarastoon murtautumiseen käytetty väline osoittautui varsinaiseksi leirin monitoimityökaluksi. Sen avulla kuulan sai kammettua ylös syvältä maan uumenista. Alunperin tämä monitoimityökalu on tarkoitettu ruuvattavaksi maahan ja siihen voi sitten köyttää perron eli koiran kiinni. Monitoimityökalu löyty roska-astian vierestä kuin jumalan lahjana sinä päivänä kun piti päästä varastoon eikä tiedetty vielä että millä työkalulla.

Liian pehmeän maaperän lisäksi kuulapaikka oli muutenkin paska. Jos sattuu olemaan testomani ja työntää tai heittää kuulaa 22 metriä niin se menee jo keihään vauhdinottoradan puolelle. Rinki oli muutenkin ränsistynyt ja nojareunus epästabiili. 

Eilen Törmänen juoksi semmosen tonnin vetojen reenin että hirvitti aivan kattoakin.

Mutta nyt siihen päivän pahimpaan maltin menetykseen eli farkkujen osto reissuun. Aikasemmin olin kattonu että täältähän saa farkkuja ainaki puolet halvemmalla ku suomesta. Ja varsinki nyt alennusmyyntien aikaan saa kahellakympilläki vaikka mitä. Niinpä olin tullu siihen lopputulokseen että farkut kannattaa nyt lähteä hakemaan. Farkkujen ostaminen on kyllä aina niin raskas kokemus että siihen hommaan ei pysty alkamaan kuin korkeintaan kerran vuodessa. Tänään oli erityisen raskasta. Ei ollu ketään kuka tois sovituskoppiin eri kokoja, aina piti lähteä ite hakemaan. Eikä myyjistäkään ollu apua. Ei niiden kanssa viitsi alkaa selostamaan mitään espanja-englanti sekakieltä kuin ainoastaan sillonku on pakko. Täällähän harva osaa kunnolla englantia. Huomattiin jo mistä se johtuu. Telkkarissa kaikki elokuvat ja sarjat on dupattu espanjaksi. Ei saakeli! Kuvitelkaa simpsonit ja CSI espanjaksi! Vittujen kevät! Missään ei oo tekstityksiä vaan kaikki on puhuttu päälle espanjaksi. Taas siihen farkkujen ostoon. Aikasemmin olin pannu merkille yhen kaupan jossa oli nastoja jameksia halvalla. Alotin siitä. Laavasin yhen rekin läpi. Ei sopivaa kokoa. Sitten siirryin pöydän ääreen joka oli täynnä farkkuja. Aikani niitä pyöriteltyäni totesin että ne kaikki on jotaki semmosta mallia joissa perse roikkuu eikä niitä oo tarkotuskaan vetää kunnolla jalkaan. Eli sillä lailla niinku Antti pitää housuja. Vittujen kevät siinä vaiheessa menetin täysin malttini ja lähin välittömästi siitä kaupasta pois. Vittu lapset pitää sillä lailla housuja ylä-asteella. Ei aikuset miehet. Voi vitun vittu siinä vaiheessa oli hermot menny niin tyystin että en enää loppu reissulla pystyny orientoitumaan kunnolla ostosten tekoon. Yritin kuitenkin jatkaa. Seuraavasta kaupasta löysin melkein sopivia farkkuja. En kunnolla sopivia kuitenkaan. Saatana äärimmäisen harvassa on minun reisille ja perseelle sopivat farkut. Yleensä koot loppuu pykälää ennen ku ne menis minulla ylös asti ja kiinni. Kynäniskoille kyllä löytyy vaikka helvettiä. On niillä housujen ostaminen helppoa. Neljien farkkujen sovituksen jälkeen menetin taas malttini ja lähin tuskanhiki otsalla seuraavaan putiikkiin. Yks asia mitä en ymmärrä on valmiiksi rikotut farkut. Semmosia en perkele osta. Antilla on semmosiaki. Ei mitään tolkkua! Kauppakeskuksen alakerrassa oli helvetin iso vaatekauppa jossa farkkujakin oli ainaki laivalastillinen. Mutta näkihän sen välittömästi että ne kaikki oli jotaki junttilan mallistoa. En jääny kauvaks aikaa kattelee sinnekkään. Parin kaupan kohalla kävi vielä niin että huomasin niissä olevan pelkkiä naisten vaatteita. Maltti ei kestäny enää jäädä pitemmäks aikaa ostoksille joten farkut jäi saamatta. Katotaan jos saan sen verran vielä kasattua hermoja että kävisin vielä kerran yrittämässä. Paluu matkakin meni päin persettä kun Törmäsen ostamasta alle satasen pyörästä tippu poljin välille eikä sitä saanu enää takasin kiinni. Kaiken lisäksi apteekkikin oli ehtiny mennä kiinni ja päivän lääkeostokset jäi tekemättä.

T: Meiki (Eemeli)

Lopputupinat

Meikin aika oli palata arkeen armottomalta leirireeniltä ja kyllä tässä totisesti saa alkaa orientoitumaan erilaiseen rytmiin. Enää ei tuu lähdettyä aamulenkille pelkät kestävyysjuoksijan shortsit jalassa ja epäilen, etten myöskään hyppää päivän pääreenin jälkeen lähimpään ulkoaltaaseen. Toisaalta jos totta puhutaan niin mitä luultavimmin ei tuu lähdettyä aamulenkille laisinkaan ja Ouluhallissakin tulee tehtyä pelkkää korvaavaa reeniä eli hauiskääntöä ja penkkiä. Huolimatta kaikista aiemmissa päivityksissä mainituista vastoinkäymisistä, leiri oli lopulta ihan ok. Oli nastaa hetken aikaa orientoitua täysin urheilemaan ilman muita häiriötekijöitä. Puliukoille Torrevieja on varmasti äärimmäisen nasta paikka, muttei se nyt aivan skeida urheilijoillekaan ole, varsinkaan nylkyille, sillä koiranskeidabaanaa on tolkuttomasti.

Omalta osaltani leirin treeniohjelma oli hieman liian kuormittava, sillä kaikkea suunniteltua en kyennyt tekemään. Pohje- ja penikkakipujen vuoksi jouduin keventämään toiseksi viimeisen reenin 80m vedoista kaks vetoa per sarja. Tämä siksi, että seuraavan päivän 200m treeniä ei kestänyt riskeerata. Lopulta siis juoksin 2*6*80m, palautus 2-3min ja vedot oli 9.1-9.6s, sarjan loppua kohti kiihtyen. Tuntuma oli aluksi täysin hukassa, mutta orientaation parantuessa alkoi juoksukin kulkemaan vaivattomammin. Viimeiseksi reeniksi jäi 2*3*200m, pitkillä 8min palautuksilla. Vedot kulki 23,4-25,0s ja niissä keskityin alkukiihdytyksen jälkeen rentoon juoksemiseen ilman ylimääräistä vääntöä tai puskemista. Pitkien palautusten vuoksi hapoilta vältyttiin, muutenhan siitä ois tullu oivallinen oksureeni. Näinä kahtena viimeisenä leiripäivänä koitin myös hakea tuntumaa telinelähtöihin, mutta eihän siitä mitään tule, jos kestävyysjuoksija laitetaan telineisiin.

80m vedot, myötätuuleen tietenki. 

Ens viikolla on jo hallikauden eka startti, ku käyn Kuopiossa juoksemassa lasten kisan, eli 300m. Nyt pitääkin alkaa taas sujuvasti keskittymään penkkiin, hauikseen ja kestävyysjuoksijuudesta irtaantumiseen.  

Meikiä ei Torreviejan aurinko enää häikäse!

T: Meiki (Antti)

Leche-kissa

Tässä on leirin maskotti Leche-kissa. (leche=maito). Leche on käynyt tänään kylässä jo kaksi kertaa. Leche tykkää juoda maitoa.

 Leche-kissa viettää siestaa meidän terassilla.

Varastetuille lähtötelineille tuli eilen ensimmäistä kertaa tosi käyttöä. Reilun kuukauden tauon jälkeen lähdöt meni kuitenkin vanhasta muistista kohtuu sujuvasti.

Antti kurvaili 2x3x200 semmosta vauhtia että siinä ois Heikkilä ja Kortelainenki ihmeissään. Meiki pyristeli toisen sarjan mukana.

Reenin jälkeen rentouduttiin uima-altaassa. Oli perkeleen lämmintä vettä.

Eilen illalla syötiin Antin viimeistä ateriaa. Perkeleen nasta paikka tuo wokkiravinteli. Törmänen söi lasten osastolta, meikit Antin kans koko rahan eestä. Tässä meikin annos.

Suklaaputous oli varsinkin Antin mieleen. Antti laitto suklaata melkeen joka ruokaan. Se sano ettei mene enää ravintoloihin joissa ei ole suklaa putousta.

Tänään käytiin Törmäsen kans vielä vähän shoppailemassa. Meiki osti lääkkeitä ja Rocky t-paidan. Lääkkeet on täällä perkeleen halpoja niinku viinaki ja melkeen kaikkea saa ilman reseptiä. Suosittelen Espanjaa lomakohteeksi lääke- ja alkoholi riippuvaisille. Kahella eurolla voi olla jo äärimmäisen terävissään, nimittäin litra puliviiniä maksaa vain 0,55€. Meiki on saanu jo medikalisoitumisen sujuvasti alulleen. Törmänen vinku kävelemisestä, niinpä meidän piti kurvata takasin taksilla. Sen piti olla niin nastana että piti panna uudet nappaskengät jalkaan. Meiki kulki sujuvasti lenkkareilla niin ei tarvinu vinkua.

T: Meiki (Eemeli)

Leiri aktiviteettejä ja yllätyksiä

Sillä välin kun oltiin reenaamassa niin Törmänen oli ollu shoppailemassa. Takas kämpille tullessa odotti pikku yllätys.

Törmänen oli ostanu pyörän ja raahannu sen meikin makuuhuoneeseen. Muutenki Törmänen on shoppaillu aivan perkeleesti. Varsinki vaatteita. Kyllä Törmänen tulee niin nastana jätkänä takasin suomeen että Rovaniemellä ollaan ihmeissään. Se on pian nastempi ku Antti.

On myös käyty keilaamassa pari kertaa. Keilata ei saa jos ei juo kaljaa. Se on puliukkourheilua aidoimmillaan. Keilailu käy myös nylkyille voimaharjotuksesta. Meikejä ärsyttää semmoset keilaajat jotka muka heittää hiljaa ja tarkasti. Täysin jänishousua pelata sillä tavalla. Meikit antin kanssa osaa yhistää voiman ja tarkkuuden. Ajoittain ollaan näytetty myös keilailussa. Pieni epätasaisuus vaivaa silti suoritustasoa. Pissikset kun keilaa ne heittää niin hiljaa että hyvä kun pallo pääsee edes perille.

Aina joskus sarjaan sattui myös epäonnistunut heitto.

Keilahallin yhteydestä löytyi myös oivalliset laitteet räjähtäviä voimaharjoituksia varten. Tämä harjoitus on korvannut kuulanheitot tähän asti. Nyt on kuitenkin kuula pöllitty. Löin muuten ennätyksen tähän laitteeseen. Voitto lipukkeilla sai peräti tikkarin palkinnoksi. Hetken jo kuvittelin saavani vihaistenlintujen pehmolelun.

Kentän laidalta löyty dekin näkönen kaktus.

Arkkitehtuuri kentällä oli raikasta ja innovatiivista.

T: Meiki (Eemeli)

Murtautuminen varastoon

Murtautumis hommissa päästiin taas uudelle tasolle, kun tänään piti murtautua kentän varastoon jotta saatais lähtötelineet. Tähän asti näyttää siltä että keikka onnistui täydellisesti. Katotaan tuleeko kukaan kyselemään perään myöhemmin. Lukko väännettiin sujuvasti kappaleiksi niin ettei sitä oikeastaan huomaakkaan. Eihän täällä mikään onnistu murtautumatta tai aitojen yli kiikkumatta. Täällä oppii väkisinkin aivan Marokkolaisten tavoille. Ei me niillä telineillä loppujen lopuks tehty paskaakaan mutta ovatpa nyt pusikossa piilossa odottomassa tulevia päiviä. Myös kuula pöllittiin pyttiä varten. Oltiin niin raihnasia eilisestä kovasta reenistä ettei mistään tullu lasta eikä paskaa. Kyllä se on niin ettei kahtena peräkkäisenä päivänä kykene juoksemaan kovaa. Meiki oli niin raihnanen että tyydyin taas veryttelemään ja orientoitumaan huomisen reeniin. Penikkatauti alko vaivaa ja polvi on merkillisesti paskana tiistain punttireenistä vieläki. Huomenna mennään shoppailee vähän lääkkeitä raihnasuuksiin. Antti kuitenkin väänsi oman reeninsä vähän kevennettynä versiona läpi. Lähdöt oli niinku nylkyillä konsanaan. Kasikymppiset alko vähitellen rullaamaan jotenkuten.

Meiki testas kuitenki uutta nastaa verytteluasua. On niin nasta, että on melkeen jo liian nasta yleisurheilukentille. Parin tunnin veryttelyn jälkeen alko tuntumaan vähän vetreämmältä.

Ilta on vietetty lihashuollollisten toimenpiteiden parissa. Ensin seisottiin kylmäaltaassa niin kauvan että koko loppuillan oli kylmä. Sitten oon rämpänny näiden raihnasten urheilijoiden lihaksia. Lääkettäkin ois käyty ostaa mutta saakeli lääkekauppa oli kiinni. Niinpä hieroja ite on joutunu tyytymään pelkkään nukutus snapsiin. T: Meiki (Eemeli)

kestävyysjuoksua ja painonpudotusta

Edellisestä päivityksestä on näköjään vierähtäny tovi, mutta sehän johtuu tasan tarkkaan siitä, että ollaan reenattu niin perkeleesti. Alkuleirin yskimiset on yskitty ja juoksuun on tullu reilusti lisää tekemisen meininkiä. Torstaina vedetty 2*6*200m treeni hirvitti aluksi, mutta se saatiin kuitenki räpiköityä melko hyvällä menolla alusta loppuun. Tänään meikillä oli sama tilanne minuuttivetojen kans, vittujen kevät niitä oli 2*6 ! Lopussa taas yskitti.

Myös Eemelin orientaatioharjoitukset on tuottanut tulosta, sillä se on osittain treenannu meikin kestävyysjuoksuohjelmalla. Tänään se sai juostua jo vauhdikkaampia 150 metrin vetoja, jotka näytti jo ihan mallikkailta. Huomenna murtaudutaan kentän varastoon, jotta saadaan telineet käyttöön. Jo on aikakin alkaa tekemään testomanien reenejä! Täällä on tullu menetettyä täysin maltti espanjalaisten tapaan aidata ja lukita joka paikka sutkien marokkolaisten takia.

Hirvittää myös se ku oon vääntäny aivan tolkuttomasti nylkkytreeniä ja vaikuttaa vahvasti siltä, että Suomeen tullessa oon täysin kestävyysjuoksija. Siis kynäniska. Ei täällä jouda ees salille saatana paiskomaan eikä me kyllä sinne Struza-salille enää mennäkään. Joku järetön kyykkyreeni pitäs kuitenki saada aikaseks maanantaina.

Torstaina käytiin perkele keilaamassa ja toteamassa, että sehän on täysin puliukkojen laji. Mitä enemmän kumoaa kaliaa niin sitä paremmin myös kumoutuu keilat. Eihän meikit siis pärjänny siinä alkuunkaan, vaikka muutamia kaatoja saatiinkiin aikaseks. Paiskottiin kuitenki keilapalloa semmosella forcella radalle, että muita hirvitti. Meikit näytti! Kokeiltiin myös kaikenlaisia resuamislaitteitta, joita sai hakata perkeleen lujaa. Se oli nastaa.

P.S. Meiki alkaa myös hiljalleen vakuuttumaan siitä, että Emen painonpudotus onnistuu leirin aikana.
T: Meiki(Antti)

Struza sali

Tänään on harrastettu koko päivä liikuntaa. Aamulla käytiin kentällä tekemässä orientoiva aamuveryttely. Päivällä oli Antilla varsinaisen reenin vuoro, 100,200,300,400 pyramidi. Meiki orientoitu iltapäivällä lisää ja päätin keskittyä tekemään illalla terävän puntin. Antilla otti koville joten myötätunnosta juoksin kolme viimeistä vetoa sen kanssa.

Kentältä mentin suoraan altaaseen vilvoittelemaan, jonka jälkeen lähettiin melkeen suoraan tutustumaan yhteen paikalliseen punttisaliin. Sali oli aivan skeida paikka. Vastaanotossa oli joku apinan näkönen ukko jolle tuotti muutamien eurojen laskeminenkin vaikeuksia. Salilla soi perkeleen kovaa paikallinen karnevaalihippamusiikki. Paljon parempi sekin, kuin että salilla soisi jotaki paholaisen musiikkia niinku suomessa yleensä. Eihän siellä kunnon reeniä pystyny tekemään kun kaikki tärkeimmät vehkeet oli täysin paskoja. Tangot ruosteisia, kieroja ja hitsaamalla korjailtuja. Painot oli jotaki saatanan lasten painoja. Olihan siellä kaikenmaailman laitteita mutta niissäkin luki melkein kaikissa joku jänishousujen painorajotus. Mutta eipä niillä laitteilla ois siltikään paskaakaan tehny, sillä reenaamaanhan sinne oli tultu eikä nysväämään. Meiki teki lopulta rinnallevetoa reisiltä ja uudenvuodenpenkin. Siksi rinnalleveto reisiltä kun ei puhettakaan mistään kunnon nostolavasta johon ois voinu painoja tiputella. Uudenvuoden penkki oli nyt muutamanpäivän myöhässä. Se jäi 20 kiloa jälkeen siitä mitä on ollu parhaina päivinä. Yks uus liike kuitenki opittiin joka täytyy tuoda suomeen. Eihän siinä liikkeessä kyllä mitään tolkkua ollu. Liike oli Espanjalainen vinopenkki.

Törmänen oli myös salilla mukana. Se pyysi välittämään haasteen Järvisen Tiialle penkissä. Penkki kohtaaminen voi olla vaikka jollain kevään alueleirillä.

Mikä lie struza(hintti) sali sekin paikka lopulta oli. Siellä jotkut hombret katteli hyvin tarkkaan kun reenattiin. Eikä ensimmäistäkään naista, eikä edes pukuhuonetta niitä varten tainnu olla. Kun lähettiin pois pukuhuoneeseen niin joku vähän Frederikin näkönen setä päätti lähteä yhtä aikaa. Sanoin Antille että noniin sieltä se Frederikki tulee meidän kans saunaan. Sauna oli kyllä lopulta kylmä. Perkele se setähän puhuki vähän suomea. Siellä sitä oltiin solvattu kaikkia suomeksi ja espanjaksi ja vielä sattu löytymään joku joka ymmärsi molempia. Mutta ei se varmaan ollu kuullu mitään. Setä höynäs meitä paikalliseen Caca nimiseen discoteekkiin. Siellä käy kuulemma hyvää porukkaa. Piti vissiin lähteä tutustumaan paikkaan.

Salin jälkeen lähettiin hankkimaan ravintola elämyksiä menemällä paikalliseen Burger kingiin. Meiki odotti tätä ravintola käyntiä mielenkiinnolla sillä en ollu koskaan aikasemmin Burger kingissä käyny. Ei kyllä vetänyt vertoja Mcdonaldsille. Siinähän sitä oli tälle reissulle kulinaristisia kokeiluja kerrakseen. Tästä lähin meikit pysyttelee vaan mäkkäri linjalla.

T: Meiki(Eemeli)

Vuoden eka reeni skeida housussa

Vuoden ensimmäinen reeni tehty. Antilla oli vähän hankala orientoitua reeniin koska sillä oli skeida viittä vaille housussa Törmäsen salmonella pottujen takia. Ensin kaikki paikat oli lukossa eikä mihinkään päässy skeidalle. Sittenku espanjalaiset ite saapu kentälle auringon laskun jälkeen ja pukuhuoneet aukastiin niin yhessäkään vessassa ei ollu paperia eikä kovin monessa oveakaan jälellä. Skeidan Antti sai kuitenkin sisällään pidettyä siihen asti että päästiin kämpille ja reenit yskittyä. Juoksussa oli vielä snadisti puliukkouden tuntua mutta silti se rullas ihan kevyesti niinku ylipainosella mailerilla. Merkillistä että paikalliset pysyy visusti poissa kentiltä ja pitää paikat lukossa päivällä parhaaseen reeniaikaan ja tulee vasta sitten kentille kun aurinko laskee ja tulee kylmä. Käytiin eilen nastassa wokki-ravintelissa.
T: Meiki(Eemeli)

Uusi vuosi hipattu

Ei saakeli! Nyt on uuden vuoden hipat hipattu. Tämä päivä oli kyllä semmosta hyvien reeni päivien haaskaamista että aivan hirvittää. Kyllä meikille tämä haaskaus nyt riittäs tämän reissun osalta. Antille vaan ei kuulemma riitä. Vittujen kevät!