DJ Meiki

Nyt on synttärit kyykätty pakettiin, ja hipattu myös. Hipat ja kyykyt oli molemmat ihan totista laatua. Syntymäpäivän juhlistamisen alotin synttärikyykyllä. Paketoin itelleni lahjaksi uudet ennätysraudat 3x170kg. Siinä oli yks toisto parannusta entiseen. Juhlallisuuksia jatkoin elämäni ensimmäisen DJ keikan muodossa. 

Eräs arveli ilmeen perusteella ettei ollut kovin mukava tapa viettää synttäreitä.

Mua oli siis pyydetty naisten lentopallon mestaruusliigan peliin soittaa musiikkia. Se oli mun mielestä mainio tapa viettää syntymäpäivää. Meiki oli hyvin innoissaan mahdollisuudesta päästä soittaa lentopallo peliin. Samaa hommaa olisin halunnu tehä yleisurheilu kisoissaki mutta siihen ei oo ollu mahollisuutta, koska meiki on kilpaillu ite tai sitten toiminu kilpailunjohtajana. Toisekseen asianmukaista äänentoistoa on voinu olla hankala järjestää tai sitten suhtautuminen musiikin soittamiseen on ollut nihkeä. Nyt oli kaikki järjestyksessä, kunnon äänentoisto, nasta tapahtuma ja tilaus soittaa musiikkia. Lentopallossa musiikki on kiistaton osa tapahtumaa. Sitä se on isommissa yleisurheilu kilpailuissakin, mutta pienempiin kisoihin jos yrittää musiikkia tuoda niin aina löytyy joku jonka mielestä se on tyhjänpäivästä. Kun katoin lentopallon Em-kisoista Suomi-Italia peliä, panin merkille mielestäni tasokkaan DJ työskentelyn. Peli oli vauhdikas ja DJ skulas kunnon jeejeetä niin mahtava meininki välitty aivan kotisohvallekki asti. Se orientoi meikiä omaan uuteen duuniin. Meiki valmistautu peliin huolella. Soittolistaa valmistelin tuntikausia. Latasin puuttuvat kappaleet, leikkasin niitä ja funtsin mitä soittaa missäkin tilanteessa. Biisit oli tärkeä leikata sillä musiikki soi kerrallaan vain sekunteja, joten biisin huippukohdan on oltava heti siinä. Ei ole aikaa kuunnella introja. Homma täytyy tehdä viimisenpäälle jos niin voin yhtään tukea mun suosikki joukkueen orientoitumista peliin. Soittolista sisälsi urheilutapahtumien klassikko kappaleita ja nykypäivän menevimpiä ralleja. DJ:n tilastotietona kerrottakoon että kappaleita oli listalla 63 ja vain kaksi niistä jäi käyttämättä. Meiki oli hommassa just niin hyvä kuin arvelinkin. Mulla on silmää ja korvaa tähän hommaan. Tilannetaju on ykkösjuttu. Homma hioutuu edelleen, kauden lopussa meiki on entistä parempi. Äänentoisto tekniikkaan täytyy tutustua tarkemmin. Nyt pitäs ilmeisesti käydä joskus soittamassa myös Lakkapään peleissä. 

Pidän lentopalloliiton käyttämien pelien mainosjulisteiden ulkoasua onnistuneena. Mainos kiinnittää tehokkaasti ohikulkijan huomion. Idea tuoda pelaajat esiin vain pelkän seuran logon lisäksi on mainio. Mainos luo onnistuneesti katsojalleen jännitettä tulevaan peliin. Lisäksi lajin visuaalisuus käy mainoksesta selville.

Vastaanotto uuteen hommaan oli hieno. Tehtävää ennen hoitanut, jo eläkeikään ehtinyt herra opasti kuviot seikkaperäisesti. Tilanteeseen ei liittynyt minkäänlaisia vaikeita tunteita sitä kohtaan että uusi henkilö tulee remmiin ja tuo tapahtumaan oman leimansa. Uutta mulle oli myös se että tässä tapahtumassa vastasin vain yhdestä hommasta. Ei tarvinu olla vastuussa melkeen kaikesta ja kaikista. Ihan kiva välillä näinkin. 

Ja sitten vielä sinne hippaosastolle. Hipat oli Tivolissa eli samassa osotteessa kuin mihin Pekkala mut kuus vuotta sitten ensimmäisellä kapakkireissullani kuskas. Sillon olin alueleirillä ja seuraavana päivänä kun kesken koordinaatio harjotusten liukenin paikalta niin sitä sitten paheksuttiin. Mutta ei jääny vaan yövuoroon mun birthday partyt. Tänä aamuna soitin kaverille joka oli ollu viettämässä oikeustieteen opiskelijoiden vuosijuhlaa. Tämä sitten kutsu mut heidän sillikselle. Luulin että siellä on vaan rapulaiset ihmiset syömässä sipsiä keskenänsä mutta mitä vielä, hirviä disco meininki tuleeki heti aamusta vastaan. Siellä oli kaikkea hattara ja popcorni koneista lähtien. Pöydät aivan notku syötävää ja juotavaa. Mitäpä siinä muuta saatto kuin liittyä hippoihin. Edellisen illan frakit ja iltapuvut oli oikkareilla vaihtunu vähän vähemmän formaaleihin kostyymeihin. Tavallisissa vaatteissani koin erottuvani liikaa porukasta. Niinpä potkasin housut nurkkaan ja jatkoin hippaamista trikoissa. Myöhemmin kävin vaihtaa vielä vähän parempaa trikoota päälle. Hipat on aina mahtavat jos niissä saa olla trikoissa. Oltaispa gaalaristeilylläki. Tarinan opetus oli siis se että ei ole pakko pitäytyä perinteisissä hippa ajoissa, eli ilta kymmenestä aamu neljään. Aivan hyvin se voi olla myös aamu kymmenestä iltapäivä neljään. Hippaamista kahessa vuorossa. 

Loppuun käytän vielä kovia sanoja, saatana. Kyllä Rovaniemellä on teiden auraus aivan paskalla tolalla. Mentaliteetti on tuntunu jo vuosia olevan "kyllä ne sinne polkeentuu". Meiki kun sotkee pyörällä joka paikkaan niin kyllä sattuu keljuttamaan. Tämän seikan edesauttamana vinkkuroin itteni kylelleen tänään, terävissäni tosin. 

- Meiki (Eemeli)

Suomen suurin kuntokoulu

    Ei saakeli, oliko se siinä? Armeija oli ainakin, mutta nyt meiki jännää onko kaikki nopeus jäänyt Ivalon metsiin vai löytyykö se vielä tuolta jostain.

       Meikin kotiutumisesta armeijasta on nyt kulunut noin kuukausi ja alan pikku hiljaa muistamaan taas, mitä se siviilielämä oikein on. Meikin kohdalla se on kyllä ollut yhtä raatamista. En nimittäin pitänyt mitään lomaa, niin kuin monet armeijasta kotiutuvat pitävät, vaan painelin heti seuraavana päivänä koulun penkille Kemi-Tornion AMK:iin. Kävin kuitenkin juhlimassa kotiutumista niin kuin kuuluukin. Oli niin kauhea krapula ensimmäisenä päivänä, ettei oikein tajunnut, mihin sitä oikein meni. Annoin varmasti hyvän ensivaikutelman luokalle. Joku tokasikin melkein heti aamusta, että ''Kuka täällä haisee näin pahasti vanhalle viinalle?'' Koulun lisäksi meiki pääsi töihin kauppaan, eli kyllä tässä saa tuhista oikein kunnolla, että ehtii myös reenatakkin.

       Armeijan alkuvaiheessa jaksoin yleensä lomilla sunnuntaisin käydä Aspenissa juoksemassa nopeita vetoja. Ajatuksena oli, että meiki sais pidettyä jonkinlaisen tuntuman juoksuun kotiutumispäivään asti. Siitä olisi ollut sitten helppo jatkaa reenaamista. Se homma unohtu kuitenkin melko nopiaa, kun meiki siirty  puliukkopuolelle. Lomilla lauantaisin meiki oli monesti teräväpullo kourassa kapakissa, joten eihän sitä rapuloissaan viittinyt lähtä reenaamaan. Jos en sattunut olemaan viikonloppuna kapakissa, niin en viittinyt lähtä viettämään puolikasta lomapäivää sunnuntaisin Aspeniin. Tästä lähtikin tasainen alamäki kohti rapakuntoa.

      Mielenkiintonen asia armeijassa meikin kohdalla oli meikin paino ja sen vaihtelu 80kg molemmin puolin. Armeijaan mennessäni olin voimakas kuin härkä ja painava ku mikä, 84kg. Joulukuussa ennen armeijaa paukkukin kaikki ennätykset punttien kanssa. Kun armeijaa oli käyty kolmisen viikkoa, niin meikillä tippu paino 6 kiloa ja posket oli jo lommoilla. Sillon ajattelin, että meikillähän tippuu paino armeijan aikana varmasti yli kymmenen kiloa. Ei tippunut. Pitkään meiki pysy alle 80:ssä kilossa ja uskalsi olettaa että meiki tulee takasin laihana poikana. Tämäkään ei pitänyt paikkaansa. Mitä pitemmälle palvelus meni, sitä lähempänä olin lähtöpainoa. Mettäleirit olivat poikkeus tasaiseen painonnousuun. Parhaimmillaan meikin paino tippu viikon mettäleirillä 5 kiloa. Mettässä menetetyn painon meiki sai kuitenkin helposti syömällä takaisin. Lopuksi TJ 0- päivänä menin puntarille kotona ja pettymykseksi saatoin todeta, että lopputulos oli vain -1 kg. Toisena pettymyksenä oli iso maha ja kuihtuneet lihakset. Sitä se armeija teki meikille.

   Nyt meiki on kuitenkin jättänyt armeijan taakse ja katse on tulevassa kaudessa. Lähtökohdat kauteen on heikommat kuin koskaan aikasemmin. Sinni on ainoa asia mikä kehittyi armeijan aikana. Nyt meiki on lähinnä kuntoillut ja pienentänyt mahaa, että jaksaa taas kirmata juoksuradalla. Tuloksetkin ovat olleet positiivisia, vaikka totista kuntoilua on takana vain kuukausi. Eemelikin kehu meikiä, että oon laihtunut. Se lämmitti mieltä. Meiki jatkaa varmaankin tätä kuntoilukautta niin pitkään, ettei enää pihalla kehtaa juosta minkäänlaisia vetoja.

   Lopuksi vielä viesti kaikille urheilijoille, jotka ovat lähdössä armeijaan ja mietiskelevät mihin ovat menossa palvelustaan suorittamaan. Jos haluatte reenata ja pysyä hyvässä kunnossa koko armeijan ajan ja jatkaa reenaamista sen jälkeen, Ivalo ei ole oikea paikka teille.

Meikillä ei ollut koko armeijan aikana tukkaa päässä.

Ps. Meiki rikko ensimmäistä kertaa itteni punttisalilla. Tein tempausta suhteellisen kevyillä painoilla, niin yhtäkkiä tunsin hirveää kipua vasemmassa olkapäässä. Saakeli, että ketutti. Vamma ei onneksi ollut niin paha, mitä aluksi oletin. Pidän kuitenkin ainakin pari viikkoa taukoa tempauksesta, ettei paikat hajoa uudestaan.

T: Meiki (Niilo)

Syysyskä

Ei ne ota Kokkosella vastoinkäymiset loppuakseen. Kausi 2013 piti huipentaa vielä Puolassa varttimailereiden virkistysleirillä. Mutta niin kävi että alun vakaan aikomisen jälkeen tämäki homma yskähti aivan viime metreillä, kuten niin moni muukin asia edellisen vuoden aikana. Antti selosti että se oli työmaalla kusessa, kun se oli saanu ohjelmoitua myllyt sekasin. Uskoiskohan tuota, en tiiä. Meiki pitää mahollisena myös sitä että Antin viisumihakemus oli yksinkertasesti saanu kotipuolessa kielteisen päätöksen.

Niin jäi Kokkonen kotimaan kamaralle irvistelemään. 

Ylimenokausi on pääpiirteissään jo vietetty tai ainakin pitäis olla. Syyskuun kuukauden kysymyksessä tiedusteltiin onko meikit ansainneet viettää ylimenokautta. Enemmistö vastaajista 34% oli sietä mieltä että maltillisesti korkeintaan kaksi viikkoa. 25% vastaajista olisi suonut meikien viettää ylimenokautta ihan totisenkin kaavan kautta. Näin syyskuun mentyä voisin todeta että kyllä sitä ylimenokautta varsin totisesti tuli vietettyäkin. 29% vastanneista arveli että ylimenokaudenomainen meininki jatkuu meikeille joka tapauksessa läpi vuoden. 12% vastanneista puolestaan omisti kukkahatun ja ilmoitti paheksuvansa.

Niin se Harri pääsi parempaan paikkaan. Enää ei tarvi miettiä maksamattomia puhelinkuluja ja ohjaajakorvauksia. Siinä missä ne ennen kuitattiin sillä että ei muistella vanhoja, niin nyt laitetaan työ- koneet ja puhelimet käteen liittymien kera tietenkin. Toimistolla on kuulemma vielä kivoja tyttöjäkin. Kyllä sitä nyt pidetään hyvänä. Harri on siis siirtynyt Ouluun, ei sentään taivaaseen. Odotan että se laittaa siellä asioita järjestykseen.

Viime syksynä vietettiin Harrin kanssa viimeistä yhteistä liittovaltuusto yötä. Tammikuu toi meidät jälleen yhteen ja syksy taas erotti. Liekköhän elämä meidät jälleen vielä joskus yhteen johdattaa. Pitää nyt vähän romantisoida sen kunniaksi kun majuri aikanaan nimitti meitä homoiksi. Se on yks mun suosikki kaikista majurin sutkautuksista.

- Meiki