Parin kevyen viikon jälkeen alko tän illan reenissä tulemaan jo onnistamisen tuntemuksia. Otettiin Kortelaisen kans lähtöjä ja kurvailtiin sataviiskymppinen päälle. Aivan alko tuntumaan jo oikealta pikajuoksu reeniltä. Vastaavia reenejä tarvitaan porukassa lisää niin perhaps kesällä kulkee eri malliin. Törmänen oivalsi myös yhden keinon lisätä harjotustehoja. Jukkola sai taannoin harvinaista, kauniinpaa harjotusseuraa. Heti alitettiin kaikki vetojen tavoteajat. Törmänen totes että "saakeli mää hommaan tänne kevääksi puolialastomia cheerleadereita radan varteen niin alkaa kaikilla juoksu kulkemaan". Niitä odotellessa.
Ei siinä!
Kortelaisella se on ollu viime päivinä harvinaisen kovat sanat, niissä Kokkonenki jo leimattiin paperiksi. Oli miten oli, melkonen showdown on tulossa Santa Claus halleihin kamppailtaessa Rovaniemen ja Lapin nopeimman miehen titteleistä.
Meikin kausi jatkuu lauvantaina Aspenissa. Luvassa on ainaki ihan hyvä kaksinkamppailu nelosella, ehkäpä saatan tehdä myös yllätys esiintymisen kuudellakympillä. Penkki kunto on ollu viime aikoina hyvä. 145 on tullu ennätystä sivuavasti ja 150 lupasin ennen maaliskuuta. Repa muuten lupas naisille kovan kuusfemman.
Muita huomioita viime päiviltä: Urheilijat kävi kaupassa, autossa toinen syö helevetin isoa korvapuustia ja toinen sormella suoraan purkista kaakaopähkinävoita niin kauvan että on paha olo. Manaattia etten sanoisi.
Kylmäallassuoritukset on jatkunu edelleen. Maanantaina vietettiin Teemun kans kylmässä 17 minuuttia ja oma ennätys oli siinä. Motivaationa oli odotuttaa muita altaan reunalla. Tiistaina sitten löytiin tauluun halliennätys 21 minuuttia kun kerran kulki niin hyvin alusta lähtien. Uskosin että nyt ei enää tarvi alkaa vähään aikaan kilvottelemaan kylmäaltaassa.
Ei perkele. Siitä on vissiin kohta viis kuukautta ku meiki on edellisen kerran tänne postannu. Ei oo ihme, että yks jos toinenki lukija on ehtiny turhautumaan ja onpa jotku jopa hoksannu epäillä, ettei meiki kaiken Case-Kaartisen aiheuttaman hässäkän keskellä uskaltais tänne enää kirjottaa. Siinä nyt oli kuitenki syksyllä monenlaista kusessa olemista ja muuta uunoilua niin jäi kesäkauden koostepostauski tyystin laatimatta. Ja lopultahan Kaartinen onnisti olemaan enemmän kusessa ku meiki ja niiden puimisessa loppuvuosi sujuvasti menikin. Meiki sitävastoin sai pitää omat kortit visusti piilossa.
Meiki on sponsoriblogin puolella jo jonkuverran käsitelly meikin reenikuulumisia niin jätän suosiolla niiden toistelut sikseen. Tässä on hallikauden alkua odoteltu ihan mielenkiinnolla ku suurempia vastoinkäymisiä ei ole ollut. Viikko sitte kävin Aspenissa repasemassa 60m kisan treenimielessä ja sen reissun ois kyllä voinu suorilta jättää tekemättä. Alkuerässä juoksu tuntu äärimmäisen hepolta, mutta kokonaisuus kaatu huonoon reaktioon. Finaalissa kävi toisinpäin. Aiemmassa postauksessa on video finaalijuoksusta ja onhan se surullista katottavaa 20 metrin jälkeen. Ei hirveästi muistuta oppikirjamaista pikajuoksua. Ajanottoki uunoiltiin siihen malliin, että tilastokelposet ajat jäi haaveeksi.
Alkueräjuoksun jälkeen hymy oli vielä herkässä.
Tänään käytiin Kaartisen kans kurvaamassa Ouluhallissa 400m, vaikka vielä eilen vaikutti siltä, että Eme saattaa aivan yhtä hyvin eksyä Onnelan radalle ku Ouluhallin radalle. Tällä kertaa pääty onneks Ouluhalliin, muuten meiki ois saanu kiertää radalla yksikseni ku ei siellä meikien lisäksi muita juoksijoita miesten 400 metrillä ollu. Käsittämätöntä, että tähän on tultu. Kisan aikana saatiin taas todettua ne hallin kaarteet täysin skeidoiksi ja kokonaisuudessaankin tahto koko kisa mennä treenijuoksuksi. Oli aivan onnettoman varovainen alotus ja sitä samaa varuilla oloa tuli jatkettua koko matka. Eihän siinä lopulta ees päässy kunnon happoja maistamaan. Vitutti tietenki kisan jälkeen, mutta meikillä on monesti tahtonu kauden alotusjuoksut olla vähän mitä sattuu. Millon on skeida housussa ja millon taas on niin järetön itsevarmuus, että kaikki paukut käytetään ekalla puoliskolla. Nyt oli vissiin skeida housussa ku jäin omasta tavoteajasta lähes sekunnin. Kisakatsomossa oli kuitenki taas nasta jengi kasassa. Oli uus lakanaki tehty.
Kannustusjoukon ei onneks tarvinu tällä kertaa pettyä.
Eemeli lanseeras tänään myös uuden testin, vastaavanlaisen ku uudenvuoden penkki. Nyt on siis kyseessä kisapenkki eli kisan jälkeen tehdän penkkiä ja katotaan miten hyvin penkkikunto korreloi juoksun kans. Meikillä oiski syytä taas palata penkkipunneruksen pariin, sillä ku fitnessreeni on jääny vähemmälle niin on alkanu kynäniskottuminen. Meiki on kesällä jo täysin kestävyysjuoksija. Eikä tarvi kohta enää kirjotella hauviksiin terveisiä TV-kameroiden välityksellä lähetettäväksi. Saakeli siitä piti vieläpä tulla meikin tavaramerkki. Onneks tilanne on vielä pelastettavissa.
Meiki on onnistunu pitämään kortit niin hyvin piilossa, etten vielä aivan itekään tiiä minkälaisia ässiä on hihassa. Muutamia varsin lupaavia treenejä on kyllä tullu vedettyä, mutta varsinaisesta kisakunnosta ei hirveästi osaa sanoa. Viikon päästä Tampereen Tähtien Kisoissa tulee sitte lyötyä korttia pöytään jo vähän totisemmin. Siellä vois väläytellä vaikka vähän jokerikorttiakin. Pakkaa tosin hieman sekottaa oikeassa jalassa juoksijan polvimaiset oireilut. Tässä kuluvan viikon aikana vaiva on menny vähän skeidampaan suuntaan, joten täytyy vaan toivoa, että tuo pysyis aisoissa. Vaan eihän se taida ihan pelkällä toivomisella onnistaa.
Kortteja meiki jakelee vielä seuraavat kolme viikkoa ja sitte hallikausi onkin paketissa. Saattaahan meiki tosin järjestää itteni pakettiin aiemminkin. Erityisen kriittinen kortti tulee lätkästyä ens viikonloppuna ja siitä riippuu myös pitkälti seuraavan kortin paljastus. Viides ja viimeinen kortti vetastaan Jyväskylän SM-halleissa 16.2. Värisuora lienee jo menetetty, mutta nyt haetaanki täyttäkättä. Jos onnistaa niin sitten tuplataan.
Niin on hallikausi yskästy käyntiin ja yskimällähän se lähtikin niinku kaudet yleensä tahtoo lähteä. Ei oo saakeli kumma jos jollaki vähän astmaoireita meinaa pukata kun käy nuissa halleissa hengittelemässä. Pikkusen yskähtelemään joutu juoksun jälkeen terveki ihminen. Tänään tuli Meikien Reeniblogin historian toinen kauden kotimainen kärkitulos. Vuosi sitten sen teki Antti 200 metrillä ja nyt meiki 400 metrillä. Voittokin kisasta tuli ja iso timantti palkinnoksi. Kkk:sta ja timanteista huolimatta ei tässä nyt oo syytä kovin alkaa hillumaan. Sen verran hiihtoa tuo 400 vielä oli ajalla 53,73. Jos on enää 3 kisaa jälellä ei tuosta kovin pitkälle keretä. Nyt ei oo aikaa yli kolmea kuukautta kypsytellä hommaa niinku kesällä. On se totista surman ajoa päkittää menemään nelonen 175 metrin radalla. Hirviää kurvata viimisen kerran siihen kaarteeseen ennenku aukeaa 30 metrin loppusuora. Ei kai oo ihme jos sillön tällön suo kaihoisan ajatuksen 60 metrille.
Ei auta aineet jos harjotuspohja on jääny puutteelliseksi. Tässä on kuuden päivän eväät Kemin vierailua varten.
Sanoisin että tämän viikonlopun Aspen Athletic Games oli toiseks huonoiten järjestetty kilpailu missä oon koskaan käyny. Ensimmäinenkin sija menee Ruotsalaisten nimiin, kaikkienaikojen huonoimman kisan tittelin vie Luuleån Nyckel Campen 2010. Luuleåssa oli tietenkin aikataulu päin persettä, samaten eräjaot. Satasella meidät olis kaikki juoksutettu erikseen M19, M22 ja yleinen sarja vaikka yhteensäkin meitä oli vaan neljä. Lopulta sain puhuttua kaikki samaan erään ja ihan hyvä kisa synty. No tää lauantai päivä oli kuitenkin vielä ihan ok. Nyckel Campenin toinen päivä se vasta näytelmä olikin. Tietysti aikataulu oli taas päin persettä, tavallista, mutta ajanottopa ei toiminutkaan sitten ollenkaan. Käsiajoiksi meni. Kakkosella olin kisan kolmas, 23,2 kuitenkin meikin edelle sijotettiin sujuvasti yli 25 sekuntia päkittäny juoksija. Ei auttanu vaikka kävin esittelemässä videota josta järjestyksen näki hyvin selvästi. En jaksanu alkaa enempää tinkaa sillä sen verran vaatimaton mitali oli kysymyksessä.
Tämän viikonlopun huippukohtana oli se kun kaikkiin lauantain juoksujen tuloksiin lisättiin jälkikäteen 11 sadasosaa. Ruotsin yleisurheiluliitto asetti tulosten luotettavuuden kyseenalaiseksi sillä lauantaina syntyi poikkeuksellisen paljon kovia tuloksia ja omia ennätyksiä. Seuranneesta tutkinnasta löydettiin yksi asetus joka oli pielessä. Lähettäjän mukana kulkevassa boksissa, johon pistooli kytketään, oli yksi nappi väärässä asennossa. Asetuksia ei oltu tarkistettu lauantai aamuna. Sunnuntai aamuna ammuttin useita nollalaukauksia joiden perusteella laskettiin lauantain ajanottovirheeksi 11 sadasosaa. Näin ollen korjattujen tulosten pitäisi nyt olla luotettavat, joskin vain tarkat arviot. Ihan peruskuvioita oli se että aikataulu oli myöhässä, lauantai iltana päivän päättävien viestien kohdalla yli tunnin, sunnuntaina vain parikymmentä minuuttia. Aikataulun tarkemmassa tarkastelussa huomasin että aikataulu oli laadittu niin, että sillä ei edes ollut mahdollisuuksia pysyä ajassaan. Lauantaina aikataulussa olisi pitänyt pystyä ampumaan 11 200 metrin erää varttiin, sunnuntaina hieman vaatimattomammin kolme 300 metrin erää viiteen minuuttiin. Realistista on laskea että saa yhden erän viidessä minuutissa liikkeelle, parhaimmillaan kolme 10 minuutissa. Lisäksi eräjaot tehdään täysin arpomalla, edes ilmoitettuja tilastotuloksia ei huomioida. Vituttaa jo etukäteen kun tietää että taas on edessä se, että joutuu tinkaamaan ratajärjestykset kuntoon. Näin tälläkin kertaa, ilman tinkaamista minä ja 400 metrin kakkonen oltaisiin oltu eri erissä. Tänään jäi miesten 3000 metrin kisa kierroksen liian lyhyeksi. Tiettävästi kenttälajeissa mitta on pitänyt paikkansa koko viikonlopun.
Tässä Antin 60 metrin kisa. 7.04 olikin seuraavana päivänä 7.15. Vielä karummin kävi Ericin jonka luultiin juosseen uudeksi Norbottenin piirin ennätykseksi 6.92, todellisuus oli 7.03.
Kisan järjestämiskulttuuri on Ruotsissa kovin erinlaista. Siellä kisoihin tullaan koko päiväksi picnikille. Ei oteta niin vakavasti jos aikataulu vähän pettää. Aikatauluun on merkitty jopa toimitsijoiden "kaffe pausse" ja siitä pidetään kiinni vaikka kuinka oltaisiin myöhässä. Tänä vuonna Aspen athletic gamesista ei ollut paljoa kehun sanoja lausuttavaksi. Kuitenkin se on hieno kilpailu, pohjois-kalotin suurin yleisurheilu tapahtuma jossa urheillaan yli tuhat lajisuoritusta viikonlopun aikana. Puitteet luodaan hienoiksi ja kisat tehdään vaivoja säästelemättä vaikka pientä ammattitaidon puutetta onkin. Koskaan näistä kisoista ei välity sellaista tunnelmaa, kuten monistakin kisoista Suomessa, että pääasia tuntuisi olevan että kisanjärjestäjät itse pääsisivät mahdollisimman nopeasti kotiin. Näissä kisoissa rohjetaan kannustaakkiin. Ei tarvita Tommi Evilää paikalle että yleisö lämpenee sen verran että uskaltaa lyödä käsiään yhteen.
Maalikameran kuva heijastetaan seinälle, näin ajat saadaan välittömästi juoksijoiden ja yleisön tietoon.
Alotellaampa päivän soitellaan terveisillä, ne lähetetään tänään vanhaan seuraani Kemiin Veitsiluotoon. Siellä on kunnostauduttu soittelemisen saralla viime aikoina. Perään on soiteltu tänne Rovaniemellekkin, ei minulle vaan muille. On varoiteltu ihmisiä meikin saapumisesta ja tarinoitu lennokkaasti. No vapahtaja on saapunut napapiirille joka tapauksessa. Ei siinä, jatketaan soittelemista.
Ei siinä, soitellaan!
Tänään oli jännittäviä ja tunnelmallisia hetkiä hallilla. Sähköt meni poikki kahteen otteeseen noin vartiks kerrallaan. Ei sen annettu paljoa reenejä häiritä. Ei täällä näytä juuri mikään hätkähdyttävän urheilijoita, oli sitten palohälytys tai sähkökatko, reenit jatkuu. Päin vastoin, hallilla tuntu olevan pimiässä vaan entistä kovempi meno. Pimeän tuoma ylimääränen ärsyke intoutti muutamia uusien ennätysten tekoon. Jari siirty penkissä uusille kymmenluvuille, ei vielä sataluvuille. Tästä lähtien Jari voi resuta 70 penkin sijasta 80 penkillä, ihan ok koutsille. Painonnostolavoilla sen sijaan nähtiin kovaakin urheilua 176 kilon työnnön muodossa. Kimmo se on testomani, luultavasti Rovaniemen kovin kolmekymppinen.
Teinpä tänään yhen ennätyksen minäki, vietin Repan kans kylmäaltaassa 16 minuuttia. Tiettävästi halliennätys. Minuutit kulu ja meiki ihmetteli että saakeliko tässä on kun täältä ei vielä lähetä pois. Sitten Repa paljasti ettei aijo lähteä ennen meikiä. Meiki taas oli menny altaan perälle siitä syystä kun ajattelin että Repa lähtee kuitenki ennen meikiä. Siinä sitä oltiin pattitilanteessa. Haamurajoja rikkoutu toisensa perään ja kun ei kovin pahaltakaan tuntunu niin lopulta päädyttiin sopuisasti 16 minuuttiin. Terve kilpailu vie eteenpäin.
Kuten olette varmaan huomanneetkin, blogissa on lanseerattu uusi osio kuukauden kysymys. Tammikuussa kysytään, oletko koskaan suivaantunut Meikien Reeniblogista?
Täällä sitä ollaan niinku loppumattomalla leirillä. Hirvittää aivan ajatellakki kuinka testomaniksi sitä on sitten kesään mennessä muuttunu. Ihan parissa viikossa ei kuitenkaan taida kummostakaan muutosta tapahtua hallikauden alkuun. Tapahtuu mitä tapahtuu, ravitsemusasiat on ainaki laitettu taas kohalleen, entistä esteettisempää ulkomuotoa odotellessa. Estetiikasta puheenollen, täytyy todeta että uimahallissa on viime päivinä ollu esteettisyys ja hyvän maun rajat pahan kerran koetuksella. Venäläiset tantat ne nimittäin kaikki pitää bikineitä vaikka ois minkä näkönen lehmä. Kaiken huippuna yks manaatti oli pukeutunu vaaleanpunasiin stringbikineihin. Kyllä uimavalvojien jo kuuluis puuttua tuommoseen. Pysäyttäis ja sanois "you, no bikinis!" ja samalla näyttäis kuvaa vähän peittävämmästä uima-asusta.
Kokkonen on ilmottautunu Aspen athletic gamesin kuuskymppiselle, vähän hirvittää Antin puolesta. Nyt ei aleta mainostaa kaikkien aikojen kohtaamista siellä niinku viis vuotta sitten, se päätty sillon siihen että toinen oli kappaleina jo ennen kisaa ja toinen lasahti ite kisassa. Niistä useammasta kaikkien aikojen kohtaamisista tuo ois ollu se kaikista kovin. Vastaavan tasonen pannukakku nähtiin Kemin pohjois-suomenmestaruus kisoissa kesällä 2011. Sen satasen kisan piti olla viestijoukkueen totinen välien selvittely, lopputulema oli se että meiki varasti itteni pihalle, Kuijala loukkaantu ja Antti tuli ainoana maaliin. Antti hoidelkoon tänä vuonna kuuskymppisen AAG:ssä ja meiki skulaa nelosen.
Kävin Jarin pöydällä irvistelemässä harjotuskappaleena. Jari on ihan kehityskelpoinen nysvääjä. Kaikille en viittis alkaa ees harjotuskappaleeks.
Väistämättä täällä on joutunu kokeilemaan myös muitakin urheilulajeja. Sain pelata sulkapalloa ensimmäistä kertaa sitten lukiopäivien. Kovasti joutuu siinäkin hengittämään ja jälkikäteen se kyllä tuntu jaloissa. Väitettiin että hävisin Repalle. Ehkä viimisen erän oisin hävinny mutta ei laskettu pisteitä. Repa on siis tyttö, onneks ei kuitenkaan mikä tahansa pissis. Siitä kyllä vielä otetaan selvää kumpi oikeesti voittas.
Tässä vielä lopuksi kunnon käsirysy viesti. Pitäsköhän meikien järjestää jotain vastaavanlaista Aspenissa viikon päästä. Ei siinä..
Ja niin lähti Heikkiläki äsken ovet paukkuen meikien palaverista. Ei meiki sitä oikeesti suututtanu, kunhan muuten vaan paiskoo ovia. Aiheena meikien palaverissa oli kilpailuasiat. Ei sitä ois vielä viis vuotta sitten osannu ajatella että nyt saa melkeen yksin laittaa alueen kilpailukalenterin kuntoon. Joskus asia tuntu vielä niin kaukaselta, ei ollu mitään hajua missä ja ketkä sen kilpailukalenterin laatii. Nyt sitä saa olla ite pyörittelemässä parhain päin.
Eilen meiki joutu Rovaniemen räkälä kierrokselle, Oluthuone, Legenda, Roippari eli Roy Club ja Korkalovaara. Eihän meiki muuten menis näitten paikkojen viereenkään mutta kuskina sitä mennään sinne minne käsketään. Tähän tilanteeseen jouduttiin yllättäen yhden rikkoutuneen selän seurauksena. Urheilijalle yksi yleisimpiä kuntoutuskeinoja on terävään pulloon tarttuminen ja tietenkin kuntoutusalan ammatilaisen tarjosin kaverille apua tässä tilanteessa. Illan päätteeksi kaljat oli rinnuksilla ja pipo silmillä, eli nastaa oli. Kulttuurielämyksenä oli ihan mielenkiintosta käydä tutustumassa näihin mestoihin mutta tämän jälkeen sitä kyllä tietää entistä tarkemmin minkä takia sitä käydään Onnelassa tai Doriksessa. Kertakaikkiaan aivan hirvitti välillä, semmosia noitia ja manaatteja oli liikkeellä. Yks valehtelematta aivan noidan näkönen akka kävi vieressä hetken irvistelemässä mustine hampaineen, siinä sitä alko olemaan roipparia kerrakseen. Videodokumenttiakin reissusta tehtiin.
Ympäristönä Rovaniemi on kilpaurheilijan orientaatio tukeva ja innovatiivinen. Sullin uuden puheenjohtajan kaipaamaa älyllistä ristipölytystä tapahtuu päivittäin eri valmentajien ja urheilijoiden kesken. Meikilläkin orientaatio on koko ajan on paranemaan päin, mutta millään tässä ei ehditä valmiiksi kahden viikon päästä koittavaan hallikauden avaukseen. Sinne mennään kuitenkin siinä kunnossa missä ollaan ja sitten ihmetellään lisää. Hivenen saattaa olla skeida housussa.
Eilen aamulla opistolla oli palohälytys. Kello pirras oven pielessä ja paloautot kurvas pihaan samalla ku minäki. Siitä huolimatta urheilijat kävelee sisään, reenaamaan mennään jos ei savua tule vastaan. Katoin aulan palohälytysjärjestelmän näytöstä että hälytys tuli keilahallin baarista. Liekkö siellä oli joku ryssä pannu mahorkan palamaan vai oliko käräytetty patongit grillissä. Opistolla on talo täynnä ryssiä. Onne aika veijareita. Uinnin valvojilla menee jo maltti niiden paimentamisessa. Tietenkään tukkaa ei pessä ennenku tullaan uimaan. Paras oli ilmaantunu uimaan pitkissä kalsareissa ja kuntosalin puolelle ukko oli kävelly sisään munasillaan pyyhettä kantaen.
Tämmöstä meillä täällä. Päivän penkkikunto muuten oli 2x130. Kokkonen se edelleen pitää korttejaan piilossa. Soitellaan!
