Viritetyllä Datsunilla

Täällä on tänä viikonloppuna joku ralli. Kurvaillaan viritetyillä Datsuneille pitkin mettiä. Illat ollaan sitten kaljoissaan ja päivät rapuloissaan, luultavasti kuskit on ainoita jotka ei ole, jos nekään. Jouduin eilen kuskaamaan tuttavaa ravintoloissa. Joskus on ihan mielenkiintosta tutustua suomalaiseen kapakkakulttuuriin hieman erillaisissa ravintoloissa kuin missä ite normaalisti viihtyy. Silti oli psyyke koetuksella vaikka asiaan yritti suhtautua kulttuurielämyksenä. Paikalliset tuulimyllyt heilu pitkin lattioita. Pelkäsin että sivulliset lakoaa tieltä. Illan musiikkitarjonta koostu toinen toistaan uunommista karaoke vedätyksistä. Ilahduin kun ravintolaan eksyi myös muutamia iältään ja painoindeksiltään alle 25 olevia naisia. Perässä tuli pari jätkää pipot silmillä ja mustissa suomileijona huppareissa. Tilasivat kaljat, menivät nurkkaan istumaan totisina pipot yhä silmillään. Mietin että olivatkohan he pitämässä hauskaa. Liekkö se oli tätä ralli kansaa liikkeellä vai mitä. Onneks pääsin ennen puoltayötä pois.

Meninpä nyt arvioimaan rallia niin ruoditaampa sitten kerralla muutki meikille vieraat lajit. Sehän on yks niitä eniten muita ärsyttäviä aiheita mistä täällä voi kirjottaa. Joukkuelajeissa ite lajiharjoittelun päälle tärkein oheisharjoite on saunailta, varsinki jääkiekossa. Joskus käydään myös salilla. Joku saattaa olla kova kyykkäämään mutta pääosa viettää aikansa salilla tekemällä puolitoista tuntia hauviskääntöä eri tavoilla. Perustan näkemykseni havaintoihin entisen kotikuntani lätkäjengin ulkomaalaisvahvistusten saliharjoittelusta. Loppukesästä oli mielenkiintostä nähä ammattikiekkoilijan fysiikkaharjottelua. Reeni oli kovaa ja kaveri näyttiki testomanilta. Ei se tietenkään mitään semmosta tehny mihin en ois itekki pystyny. Tää jätkä lähti sitten syksyllä NHL:lään. Kehitystä on selvästikkin tapahtunut paikallisten jalkapalloilijoiden fysiikkaharjoittelun saralla. Vuosia sitten totes eräs palloilija Saukin salilla ettei tarvi nuita jalkoja reenata kun aina lajiharjotuksissa ollaan jalkojen päällä. Nykyään tän uuden britti-coachin johdolla fysiikkaharjotukset näyttää siltä että meikiki joutus taatusti koville. Uskaltaisin arvioida viime kauden hyvän menestyksen olevan paljolti myös sen ansiota että jätkät oli entistä kovemmassa fyysisessä kunnossa.

Men´s Semi Athletic Body ja Men´s athletic physique sarjat vertailussa.

Meikin tähtäin on ensin mainitussa.

Sitten vielä muihin lajeihin. Tennis on vaikeeta. Oltiin Antin kans siinä ihan helvetin huonoja vaikka syötettiinki kohtuullisen lujaa. Alppihiihto on atleeteille ja lautailu lapsille, palatakseni joka talviseen vitsiin. Painonnostajien aerobista harjoittelua on hippaaminen discoteekissä viikoittain. Judo on rillipäisten räkänokkien laji, joille ei oo pentuna keksitty muutakaan harrastusta. Moukarinheittoa suosittelen erityisesti syömisestä pitäville. Niin ja temppuhiihtäjien ynnä muiden lautailijoiden olympiamitalit ei oo sitten saman arvosia kuin oikeassa hiihdossa ja mäkihypyssä voitetut. Suivaantukaa vapaasti olkaa hyvä!

T: Meiki (Eemeli)

PS: Toivottavasti LP Viestin lentopallojoukkue olis lähteny discoteekkiin että kotijoukkueella olis huomenna vähän paremmat mahollisuudet.

Terapiasta telineisiin

Hallikautta yskitään käyntiin siellä ja täällä, huomenna on Pohjois-Suomen ja meikin vuoro startata se. Huomenna kilpaillaan siis Länsi-Pohjan hallit Haaparannan Aspen-hallissa. Meiki tekee paluun juurilleni eli 60 metrille. Kertaillaampa lähtökohtia tulevaan hallikauteen siinä ohessa kun yritän pitää orientaatiota kasassa vielä kisaa edeltävän illan.

Tilanne on nykyään tämä, yks juoksuharjoitus = yks terapia käynti. Jari pyrkii lievittämään meikin pelkotiloja taideterapialla (art).

Alunperin oli tietysti tarkotus näyttää nelosella tällä hallikaudella. Mutta siinä missä vammojen ajamana siirryttiin aikanaan pidemmälle matkalle niin tällä kertaa vaivat pakottaa lyhentämään matkaa. Saa nyt nähdä kuinka terveellinen vaihtoehto 60 metriäkään lopulta on. Akillesjänne ongelmien pakottamana meiki on taas ryhtyny suoran juoksijaksi, kaarrejuoksun vääntö tuntuu ikävältä akillesjänteessä. Kun joulukuussa ei saanu lainkaan tehtyä nopeuskestävyysharjottelua niin sujuvasti sai unohtaa 400 metrin kisat tältä kaudelta. Marraskuussa oli mukava huomata että kun on pari vuotta ollu harjottelevinaan 400 metriä varten, niin joka harjotuskauden pääsee alottaa vähän korkeammalta tasolta. Niinku sanotaan, 400 juoksijaksi tuleminen vaatii useamman vuoden lajiharjotuspohjia. Siinä ehti jo suunnitella monenlaisia näytöksiä, mutta paskat. Jotaki on kuitenki kisoissa tehtävä, ja kun kaarretta ei voi kurvailla niin talvella ainoa vaihtoehto on 60m. Pituushyppyäkään en kokenu vaihtoehdoksi korvikelajia etsiessäni.

McKehonrakennusateria, tässä hampurilaisessa on 51g proteiinia! Täydellistä ravintoa voimalajien harrastajille. 

Meiki on samalla innoissaan että skeida housussa uudesta tulemisesta 60 päkittäjänä. On siinäkin puolensa, riittää kun välillä käy kyykkäämässä ja ottaa lähtöjä. Ei tarvi jatkuvasti olla sitä rundia nulkkaamassa ympäri, eikä tarvi laihuttaa. Voi vaan nastana patsastella hallilla ja hippaamiselleki jää enemmän aikaa. Huomiselta voi oottaa mitä vaan. On ollu niitä hallikausia jotka on päättyny sekunneissa tai voi se päättyä yllättävään näytökseenki. Meiki on löytäny telineisiin semmoset asetukset että lähtöön on tullu aivan uudenlainen tolkku. Odotan sen osaston toimivan paremmin kuin vuosiin. Viime vuodet se lähtö on ollu täyttä arpapeliä, ja harvoin on osunu hyvä lähtö kohalleen. Lähtijänä meiki on taantunu 400 riittävälle tasolle mutta nyt yritetään lunastaa niitä odotuksia joita ulkonäkökin antaa odottaa. Marraskuussa oli jo joitain pelottavan hyviä harjotuksia. Sittemmin mahollisesti hippaaminen on estäny parhaimman terävyyden puhkeamisen liian aikasin. Kisaa edeltäneeseeen viikkoon on mahtunu kovasti rohkasevia harjotuksia, välillä taas henkinen orientaatio on ottanu pahasti takapakkia kireyksien ja pelkotilojen vallitessa. Toivottavasti huomenna ei oo pahemmin skeida housussa. Terapiaa ainaki siltä varalta on otettu.

T: Meiki (Eemeli)