Vappujuna palamun alle

Huomena mennään!

Valmistautuminen reissuun ei oo ainakkaa vielä luppaillu hyvvää. Sofia lähti ajeleen etukätteen Merijärvelle päin ja ajeli ajatuspäisään peltipolliisiin. Tämän jäläkeen se meinas kossauttaa hirveen mutkasella mettätiellä. Meikin pankkikorttia taas ei oo vieläkkää näkyny. Oon täsä jo yli kuukauen tolskannu pelekällä kätteisellä, ja tolskaampa näköjään vielä jatkosaki. Ei tässä auta ko siirrellä rahhaa tililtä toiselle ja nostaa kätteen kaikki. Ja piilotella rahat ympäri matkalaukkua, taitaa koko reissusta tulla yhtä eurokuuropiiloa. Vapise Ossuuspankki, soittelen kyllä vihasta puhelua sinnesuuntaan heti ko oon takasin Rollon vaaramaisemisa!

Junamatkaki alako oikeen mallikkaasti. Ei ehitty ees Muurolaan asti, nii konnari kuuluttaa että ollaan aikataulusta jälesä. Ei siinä, vennaillaan rauhasa. Muutenki täsä ajellaan koko Suomen läpi nii ei se oo nii justiisa jos vähän myöhästyttään aikataulusta. Lapisa on oppinu lepposaksi.

Sofiaa vähän harmitti ko se ei voinukkaa jäähä viettään vappua Tampereelle

Mentii heti testaan Cumuluksen kuntosali. Löyettiin sieltä venytyskoje mannaateille.

Onneksi me täyennettään Sofian kans niin hyvin toisiamme. Sofia totes, että se ei tarvi mittää miestä ko sillä on meiki ja meikin haukkari. Meiki sitte tuumas, että multakkaa ei puutu mittään ko mulla on Sofian auto ja pankkikortti. Miettikääpä mimmonen symbioosi. Vie oikian parisuhteen 6-0. 

Meiki kävi kyselemäsä urkalla vähän mun tavaroitten perrään. Kollarit mulla on ollu hukasa jo parisen kuukautta, sammoin se Lidlin ja Polarin kello ja mp3 soitin. Iso H raotti mulle urkan löytötavarahuoneen ovia. Se oli kattoon asti täynä tavaraa jätesäkkeisä sun muisa. Meiki katto ensin että ei saakeli, mutta sitte jollaki ihmeen tuurilla kiskasin ensimmäisestä lahkeesta ja siinähän ne mun Lonsdalen lempparikollarit lepäs. Pitäkäähän ihmiset tavaranne tallesa, ette todellakkaa halua kaivaa omia kamppeitanne sieltä pimiästä ja haisevasta loukosta. Kellojen tarina ei päättyny yhtä onnellisesti, ne oli lähetetty aikasemmin päivällä löytötavaratoimistoon. No ne haetaan sitte sieltä. Soittimen perrään en ees muistanu kysellä.

Löysin yks päivä mun pipon urkan nurkista.

Suoristusrauat jäi tosiaan kylppäriin, ja nii jäi myös korkkarit ja muut hippavermeet. Mutta elekää nyt silti suuttuko, jos lepopäivänä juuaan palamun alla yhet breezerit. Sen sijjaan mukkaan tarttu ruisleipää, kaurahiutaleita ja tiskiharja. Niitä ei kuulema Portugalista löyä! Meinasin samantien pakata muutaman rahkapurkinki mukkaan, mutta tajusin, että perillä sielä purkisa saattas olla oltermannia ehrmannin sijasta. Arielikki piti pussittaa pyykinpesua varten, kuin myös palkkarit ja kreatiinit. Ja tottakai tajusin vasta jäläkeenpäin että kaikki valakoset pulverit on nyt samannäkösissä pusseissa. Saapi nähä tulleeko sitä laitettua ensimmäisenä aamuna pesujauheet puuron sekkaan.

Kato äiti mitä me tehhään vappuna!

 Klara vappen, spara vatten, dricka vatten hela natten! Juokaahan meikienki simat.

Soitellaan! (Teikin piikkiin)

t meiki (repa)

Sauvakävely järjestön kevätkokous

Kello on 7.33 ja meiki on palannu just aamulenkiltä joka starttas 6.58. Tänään lähtö oli vielä tuntia aikasemmin ku eilen. Tätäkö ne oikeat atleetit tekee? Ei vastasi naapurin tyttö joka on vielä paljon kovempi atleetti ku meiki, oikeat atleetit lähtee aamulenkille klo 6.00. Ei siinä, aika hurjaksi tää meikille jo menee mutta painonpudotusta tää on ainaki parhaimmillaan. Tunnenkin itseni ja paljon hoikemmaksi. Keskiyön lenkkeilyä meiki on niinki harrastellu kesäaikaan. Sillon kulkee paremmin ku aamusin.

Tässä vaiheessa on aika julkaista jo uusi kuukauden kysymys kun ketään ei tunnu kiinnostavan kuinka paljon penkkiä meikit tekee. Sillon kun kysyttiin oletko koskaan suivaantunut Meikien Reeniblogista vastauksia saatiin 167, nyt kymmenkunta. Tästä pienestä otannasta voidaan päätellä että ehkä pääosa suuresta yleisöstä luulee meikien keskittyvän liikaa penkkiin ja paremmin tietävät ovat käyneet vastaamassa että ei tehä liikaa penkkiä. Hallilla kuulee toisinaan huuteluita että blogissa on liian vähän pulitarinoita. Siispä täytyykin selvittää onko meikeillä mennyt liian seesteiseksi. Toukokuun kysymys kuuluu; Onko Meikien Reeniblogissa tarpeeksi pulitarinoita?

Repaki yrittää muka näyttää että ei siinä. 

Näin se hymy hyytyy joskus Repallaki kun on totisempi juoksuharjotus, sillon märy on huomattavasti hymyä lähempänä. Siltä ainaki näyttää. Muutoinki hirvittää aivan kattoakki. Usein meiki luulee että nyt sille pitää viedä jotain avaavaa astmalääkettä. Viimiseen vetoon Repa joutu ottaa tiistaina jo aika hurjistuneen taisteluilmeen, oispa siitä kuva. Uunohan tuo Repakko on niinku on itekki todennu, useampaan otteeseen se on unohtanu piikkarinsa kotiin niinku lapset. Kun se sai uudet piikkarit yritin kysellä että minkälaiset ne oli, lähinnä ajattelin että miltä tuntu ero entisiin verrattuna. Ne on erinväriset vastas Repa ensimmäisenä, juuri muuta se ei ollu niistä sitten huomannukkaan. Niin, sama kai se on sitten onko uudet vai viis vuotta vanhat linttaan poletut piikkarit taikka sitten lenkkarit jalassa. Väri on tärkein. 

Meikillä on harjotuksissa alkanu orastaa ajatus että ehkä tämä onnistaa vielä kesään mennessä. Välitönta kappaloitumisen uhkaakaan en oo kokenu. Tänään päätin pk-kakkosen harjotukseen 2x5x200 4/8 ~27s, ehkä jotain kehitystä on havaittavissa. Ei menny hiihtokilpailuksi mutta terävyyttä vielä kaivataan. 

Kokouskuukausi lähenee loppuaan ja jälleen on jotain ainutlaatuista koettu. Olin ensimmäistä kertaa kokouksessa jossa ei käytetty ainuttakaan puheenvuoroa. Tässä kevätkokouksessa minä ja aluepäällikkö Kelhä pidimme omat alustuksemme ja sen jälkeen varsinainen kevätkokous meni puheenjohtajan yksinpuheluna noin vartissa läpi. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottakoon että toimintakertomus oli tehty kirjoituskoneella.
Piirin puheenjohtajan ominaisuudessa olin keskiviikkona edustamassa Lapin liikunnan kevätkokouksessa. Se oli toinen ja ehdottomasti viimeinen kerta kun osallistun Lapin Liikunnan kokouksiin. Silkka sauvakävely järjestö. Lapin liikunnalla ei ole juuri mitään tekemistä seuratoiminnan kanssa. Heidän ainoat kontaktit seuroihin ovat sinettiseuroilla suunnatut "seura-auditoinnit" yhdessä lajiliittojen kanssa. Muutoin Lapin Liikunnan toiminta on sauvakävely kursseja työikäisille ja eläkeläisille sekä jotain hippapäiviä koululaisille. Kuntoliikunta on tietysti erittäin merkityksellistä kansanterveydelle mutta en ole lainkaan vakuuttunut siitä kuinka tehokasta toimintaa Lapin Liikunta pystyy järjestämään terveysliikunnan ja kansanterveyden edistämiseksi. Linjaus vaikuttaa olevan selvä, he toimivat liikunnan eivät urheilun parissa, sillä sektorilla missä seurat eivät juuri toimi. Liekkö toiminta on heidän saamansa 187 000 euron valtiontuen arvoista, sitä en osaa arvioida. Työntekijöitäkin Lapin Liikunnalla oli kuusi vuonna 2012. Kaikkiaan SLU/VALOn aluejärjestöjä valtio tukee noin 3,5 miljoonalla. Eri alueiden kokemus SLU aluejärjestöjen hyödyllisyydestä urheilun kannalta on hyvin erinlainen. Olen ymmärtänyt että esimerkiksi idässä ollaan kovastikkin tyytyväisiä heidän oman aluejärjestönsä toimintaan kun taas Lapissa seuraihmiset eivät edes tiedä mitä se Lapin liikunta itseasiassa tekee. En tiennyt minäkään ennenkuin tänä ja viime vuonna heidän kevätkokouksiinsa osallistuin.

Huomenna on Meikien vappuhipat Rovaniemen aittatiellä. Kaikki nastat ja urheiluhenkiset tervetuloa! Törmäillään huomenna!
- Meiki (Eemeli)

Neonkeltasin värrein kohti urheilukessää

Meikin orientoituminen kessää varten alakaa olla huipussaan. Hipattoman huhtikuun jäläkeen meikille tullee kaikenlisäksi viinaton vappu. Nimittäin reilun viikon päästä tämä perse istahtaa Air Berlinin turistiluokan pehmiälle ja mukavalle istuimelle, ja lentokonneen keula on suunnattu kohti Portugalia. Mukkaan lähtee Merijärven ihme (nii mikä järvi?), korkeushyppääjä Sofia, ja myös sen koutsi. Sofia (also called "homo", "apina") lähtee sinne mun henkilököhtaseksi matkaäitiksi, ja yrittää tehä treeniä siinä samalla. Vaikka lähetäänki täältä napapiirilta jääkarhujen ja porojen keskeltä etelään palmujen alle, ollaan silti täysin orientoituneita treenaamiseen. Tosin tiukka opiskelijabudjetti saattaa vaikuttaa asiaan. Sinetöitiin sopimus sillä, että päätettiin jättää suoristusrauat kämpille. Portugalin tequilat jää nyt baarikaappiin.

Penikkavaivakki alakaa olla selätettynä. Tehokkaaksi hoitomuodoksi on ilimenny kylymäkalle ja vanaha huivi.

Alkuvuojen yskimisen ja nylykkäämisen jäläkeen muuki ko penkki ja mave on alakanu kulukia. Aitajuoksija meikisä alakaa pikkuhilijaa herätä pitkästä horroksesta. Treenit on menny pelekästään hyvin. En tiiä johtuuko se hermolihasjärjestelmän tai voiman ja kordinaation lissääntymisestä, vai hienoista treenikammoista. Meikin kenkäkaappi on pykälää kovatasosempi mitä tavallisella tartanin tallaajalla; kaapista löytyy nimittäin Sami Jauhojärven perinteisen hiihtomonot, Pirjo Murasen luistelumonot ja Nooralotta Nezirin piikkarit. Meikistä on tullu välineurheilija.

siinä on neonkeltasta reenikenkää icebugista asicsiin

Musti OY

Perjantaina päästiin jo 84-sen aitalukemiin pitkästä aikaa aitatekniikkatreenin yhteyesä. Lauantaina tekkiin maitohapottoman 3x3x80m ja välliin laitettiin yks ratakierroksen aitaväli. Väärin päin aitominen pittää saaha vielä varmemmaksi ja pika-aita tekniikka äkäsemmäksi. Tällä hetkellä lähinnä hirvittää ponnistaa aialle vasemmalla jalalla, pika-aitominen tahtoo olla vielä leijjailua. Silti meikin touhuaminen alakaa näyttää jo ylleisurheilulta.

Tällä hetkellä meilä on koulusa menneillää hieronnan harjottelu, eli otetaa iha oikeita asiakkaita klinikalle. Harjottelluun on varattu aikaa pari viikkua, ja faktahan on että ei meistä siinä ajasa mittää urheiluhierojia tehä.Yhtenä päivänä sain asiakkaaksi Meikien Lihashuoltajan. Mulla oli tavotteena saaha Kaartinen vähintäänki pillahtammaan itkuun. Tällä kertaa kävi harvinaisesti niimpäin, että hieroja sai irvistellä enemmän mitä ite asiakas. Sen suorituksen jäläkeen jäi kyllä eskimojäätelöt saamatta, ei auta ko reenata nöyrästi vähä lissää. Mutta eiköhän tästäki meikistä vielä jonkinnäköne lihashuoltaja saaha.

Välillä joutuu hierojaki irvistellee

Mitä pitemmälle lukukausi etenee, sitä paremmin alakaa koulusa rästitehtäväkki kassaantuummaan. On se vaa kumma, että joka kevät valavotaan yöt ja tuhistaan märy kurkusa ko on nii mahottomasti raportteja ja esseitä ja ryhmätöitä työn alla. Projektitunteja ja ohjaustunteja kerrään vielä varmaan ens talavenaki.Tää on jatkunu mulla yläasteelta asti. Ja joka vuosi myös tehhään se päätös, että "tästä lähtien pallautan kaikki tehtävät ajallaan."

Tentit ei itessään oo ollu haaste, mutta omien muistiinpanojen ymmärtäminen on joskus aiheuttanu päänvaivaa.

Kuulin kerran erräältä suomalaiselta keihäänheittäjälegendalta viisaan ajatuksen: "Ajattele nyt parikymppistä ihmistä. Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, siinä on yks liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin."

Tämä viisauden infernaalinen multihuipentuma tullee mieleen aina ko lumet alakaa sullaan. Taian vettää tämän kevvään vähän rennommin.

Seppo Rädyn filosofiaa. Kiitokset vielä Raahen koutseille makiasta yo-lahajasta!

Meiki alakaa ny jännittää, että jääkö meikin mökki Pyhäjoela tuluvan alle. Törmäillään!

 Fanipostit tuluvakuvista voi laittaa naamakirjasa mun siskolle Epulle

T meiki (repa)

Terävyys löyty kapakista!

Viime lauantaina katkes hipaton huhtikuu puoleen väliinsä kun tunsin kaipaavani sosiaalisia kontakteja ystäviini muuallakin kuin reeni ympäristössä. Samalla voisin valmistautua hengitysfysioterapian tenttiin hengittelemällä discokaasun täyttämää kapakki-ilmaa. Mutta paskat niistä sosiaalisista kontakteista ainakin alkuillan osalta. Tämän tietyn remmin hippaaminen on menny siihen että pelataan väkisin jollaki Segalla lasten tappelupeliä jonkinlaiseen tilaan vaipuneena. Ja ne joilla ei oo peliohjainta kädessä kattoo omia ipuhelimiaan myös jonkinlaisessa alentuneessa tajunnantason tilassa. Siinä vaiheessa ne sosiaaliset kontaktit jäi vähän heikoille kantimille mutta onneks niitä ohjaimia ei oteta Onnelaan mukaan. Kaivattu terävyys radalla löyty kapakista tällä kertaa. Se on arvaamatonta tämä elämä, koskaan ei tiedä suistaako hippailtamat tyystin raiteiltaan vai siirtyykö terävyys sitä kautta myös radalle. Tällä kertaa kävi hyvin. Ehkä onnistamisen taustalla oli se että pohjiksi otin vaan ehkä jonku mielestä onnettomaltakin kuulostavat neljä siideriä, ja painon pudotuksen nimissä lighttinä. Onni löyty lopulta Onnelasta toisin kuin Sannilla.

Tosiaan, maanantaina sitten onnisti. Jo sunnuntaina huomasin että käveleminen ei tunnu hankalalta ja orientaation merkkinä aloin illalla heilumaan levottomasti itekseni. Maanantain reenissä juoksin muutamia 60m kiihdytyksiä ja vedin kelkkaa. Yks Ropsin afrikkalaisista ihmetteli ohi mennen että "quick man". Lopuks hyppäsin aitoja niinku parhainaki päivinä. Sitä aitahyppyharjotusta halus kerran Japanin mäkihyppymaajoukkuekin kokeilla. Ne pääs neljästä aidasta vaan kaks ensimmäistä ja matalinta yli. Painonpudotuksen tulokset ei oo vielä ollu kovin rohkasevia, vasta kilo pois huippulukemista. Tunnelmat kuitenki kevenee gramma grammalta.

Kun blogeissa ruukataan esitellä omia eväitään niin kyllähän meikiki sitten. Tässä on Velen reseptin mukainen rahkasössö. Vele on oikea kehonrakentaja. Pieneen tilkkaan vettä liuotetaan joku vitamiini/kivennäisaine poretabletti. Se kaadetaan rahkan sekaan ja hämmennetään sekasin. Meiki lisäs päälle vielä vähän kaurahiutaleita. Lopputulos on yllättävän maukas. Näin saadaan rahkasta parempaa ja terveelisempää lisäämättä kuitenkaan kaloreita. Tähän meiki vaihto lastenjukurtit. 

Kovan kokousviikon lopussa odotti se keljuin. Ei ehkä koskaan minkään kokouksen jälkeen oo ollu yhtä vahvasti semmonen tunne että tuhlasimpa elämästäni nämäki tunnit. Ne reilut 2 ja puoli tuntia kulutettiin pitkälti seuran toimintakäsikirjan sanamuotojen viilaamiseen. Sekin täytyy tietysti joskus tehdä mutta ei akuuttien ja päivittäistä toimintaa koskevien asioiden kustannuksella. Muina asioina kokoukseen tuotiin kaksi varsin merkittävää ja ajankohtaista asiaa, joidenkin mielestä niitä ei olisi saanut edes käsitellä. Ilmapiirikin oli suorastaan vihamielinen. Kontrasti oli valtava esimerkiksi jo aiemmin kehumaani alueneuvoston kokoukseen. Näiden kokousten seurauksena vihaan yhtä sanontaa erityisesti, puurot ja vellit sekasin. Se pitäis kieltää. Ihmeteltävää taas riitti, hakoteillä ollaan.

- Meiki (Eemeli)

Meikien Kuntotestit

Meiki on täsä viimeaikoina katellu huolestuneena Kaartisen touhua. Sen tekeminen on ollu näennäistreenaamista, pullan mussuttamista ja muutenki ylleistä manatisoitumista. Päätettiin sitte Jessican kanssa nostaa kissa pöyälle ja laitettiin Eme kuntotesteihin. Testattiin siltä spiro, polokupyörä-ergo ja bpm. 

 

Spiro on puhallustesti, misä puhallettaan konneeseen. Siinä arvioiaan keuhkojen toimintaa. Tästä testistä kaartinen sai puhtaat paperit; ei löytyny puliukkonuhhaa eikä tupakkiyskää. Mutta ei se silti mittää huippuarvoja hönkiny, vaikka se kui puhisi pää punasena.

Täsä vaiheesa pyörän polokeminen oli vielä nastaa

Pp-ergosa pittää polokia pyörää. Vastusta nostetaa portaittain ja lisäks seurataan sykettä, verenpainetta ja polokijan ommaa arviota rasitustilasta. Tuloksen perusteella arvijoiaan maksimaalista hapenottokykyä.

No meillähän tuli heti aluksi erimielisyyksiä testisä. Kaartinen yritti todistella ommaa nastuttaan, ja ilimotti, että tekkee testin loppuun asti. Pp-ergohan on normaalisti submaksimaalinen, elikkä se lopetettaan tavotesykkeesä tai tietyn väsymystilan kohala. Virallisesti suorisa testeisä pitäs olla lääkäri kurkkimasa vieresä. Testi meni vituiksi myös siksi, että se poloki koko ajan liian kovilla poljinkierroksilla. Kyllähän siinä sai olla helisemäsä. Kaartinen ilimotti, että jos ei saa tehä loppuun asti, nii ei tee muitakkaa testejä. Mää taas ilimotin, että korkeintaan potkasen sitä jos se tipahtaa väsyneenä pois pyörän päältä. Loppujen lopuks vietiin testi lähellä maksimia, ja meikihän se oli yllyttämäsä ja kannustamasa Kaartista viimisillä minnuuteilla. 

Kaartinen 15 minnuutin polokemisen jäläkeen

 Viimenen testi oli bpm, elikkä Back Pain Monitor. Bpm on maailman paskin toimintakyvyn mittaamiseen kehitetty systeemi. Sitä käytetään lähinnä Sodankylän terveysasemalla, se on täynnä muuttujia ja se on helevetin monimutkanen. Tehtiin se Kaartiselle siksi, että meilä pittää osata se koulun näyttökokkeesa.

Kaularangan liikkuvuuen mittaus. Kompassi pääsä löytää myös helepommin kapakista kotia.

 Ensin tehtiin liikkuvuustestit 2D-testerillä. 2D-testeri on semmosen vanahan käesä piettävän nintendonpelin näkönen vehe. Se ilimottaa eri kulumat horisontaali- ja vertikaalitasosa. Jos mittaat vasemmalta puolelta, saat erilaisen tuloksen verrattuna oikiaan puoleen. Lopuks tehtiin myös toimintakyvyn mittaukset, misä piti suorittaa erilaisia kuntoiluliikkeitä. Täsä vaiheesa Kaartiselta oli loppunu jo motivaatio, mutta saatiimpa jonkinnäköset tulokset aikaseksi.

BPM:sä on olleellista että testattavvaa ei saa kannustaa

Tyydyttiin vaan vittuilemmaan Kaartiselle

Meiki meni täsä viikonlopun aikana semisti kappaleiksi. Selekä on muistutellu olemasa olostaan jo kuukauen ajan, mutta lauantain lähtötreenin jäläkeen se alako suoranaisesti vittuilemmaan. Ei kestäny ees kiiharia ottaa ko vihilo nii perkeleesti. Tännään se oli kuitenki menny parempaan suuntaan. Vittujen kevät meinaa tehä tuloaan.

Kaartinen oli päivitelly kevvään kunniaksi sen treenikalustua: se oli käyny ostaan uuet trikkoot. Lähemmän tarkastelun jäläkeen ne osottautu naisten kalsareiksi. Onko tämä uus trendi miehille kesäksi ylleisurheilukentille? Kaartinen kyllä tietää yhtä sun toista tekstiiliurheilusta; se arvas mun paiankoon ja jopa kuppikoonki täysin oikein. Meiki-Versace.

Urkalla nähtiin lauantaina uusia tuulia miesten kevätmuotiin

Ps. Näkkiin tännään vuojen ensimmäisen harrikan opiston parkkipaikalla. Nyt on kevät!

t meiki (repa)

Meikit Wendelöityy

Ompa taas tullu harrasteltua yleisurheilua. Tässä tulee kolme kovaa viikkoa peräkkäin. Parikymmentä harrastustuntia tuli viime viikolle, valitettavasti siitä ei puoletkaan ollu harjottelua. Kovan kokousviikon tunnusmerkit se kyllä täytti yhdeksellä kokoustunnillaan. Samaten seuraavasta viikosta tulee kova noin kuudella kokoustunnilla. Siihen vielä kaikki kokousvalmistelut päälle. Tähän on meikin harrastaminen menny. Vaikka terävän ottamisestaki on kohta ollu jo neljän viikon tauko, niin silti on huhtikuunki reenit ollu tähän asti aivan näennäistä kuntoilua. Saakeli yhtä ramppaamista ympäri suomea, mihinkään ei ehi asettua. Ja sen lisäksi huhtikuu on sitä aikaa kun hallit ympäri valtakuntaa on täynnä kaiken maailman hippatapahtumia ja kukkahattukisoja. Ei siinä, ei tätäkään rallia jatku loputtomiin. Huhtikuun puolenvälin jälkeen pääsee meikiki orientoitumaan, kouluki alkaa loppumaan tältä keväältä.

Tässä on meiki vuonna 2007. Paino noin 74 kiloa. Nuihin päiviin nähden taitaa tämän hetken tilanne olla +11 kiloa, isoimmillaan +13 kg. Jokseenkin urheilullisemman näkönen meiki ehkä tuolloin oli. Ei hinkannu vielä reidet yhteen ja kalsareita puhki. Tuo on meikin motivaatio kuva kohti juoksijamaisempaa vartaloa. Kelottijärvi totes kylmästi meikille että "se on kymmenen kiloa pois". Nuihin päiviin ei enää palata mutta 83-82 vois olla kesän kilpailupaino. Jos ois samat voimat ku nyt ja tuo ruumiin paino niin sitä kai lähtis lentoon. Kokkonenhan on hirvitelly useampaan otteeseen muuttumistaan kestävyysjuoksijan näköseks. Se on keksiny sille ruumiin muodon muutokselle oivan termin, mitä se ei oo kehannu käyttää täällä. Se on Wendelöityminen. Sillä tarkoitetaan ruumiin muodon muuttumista lajinomaisen solakkaan suuntaan kuten valtakunnan ratakierroksen ykkös-ässällä Ville Wendelinillä. Meikiki tahtoo Wendelöityä, oon jo itseasiassa alottanu sen. Lasten jukurtit on jätetty pois ja koko rahalla syöminen on lopetettu 2,5€ opiskelijalounaalla. No juoksu kevenee gramma grammalta, edelleenkään ei kovin Rudishalta silti vielä tunnu. Kyllä tämä vielä onnistaa, jos ei pillu halkea ennen sitä niinku Kokkosella vuosi sitten. Huolestuttavia tuntemuksia siellä on. Mitään varsinaisia tekemisiä se ei vielä haittaa mutta tuntuu vatsalihasliikkeissä. Punttiosastolla meiki on vaihtanu painotuksen nopeusvoima puolelle. Alkoki jo vituttaa se salilla resuaminen. Näin intuitiot ohjaa meikin valmentautumista oikea aikaisesti tukien luotuja harjotusohjelmia. Voimantuotonteho ei totisesti ollu huipussaan kun orientaatio oli tätä ennen perus- ja maksimivoima puolella. Vielä on aikaa hankkia terävyyttää muualtaki ku kapakista. 

Säästetäämpä vakava henkisemmät asiat lopuksi ettei kukaan väsy kesken. Tähän astiset kokoukset on menny hyvä henkisesti ja rakentavasti. Kokousputki alkoi aluejohtokunnan kokouksella. Oli merkittävä päätös antaa aluejohtokunnille virallinen asema. Ennen alueneuvosto toimi epävirallisenä elimenä. Nyt omaa aluetta läheisesti koskettavat asiat tulee käsiteltyä laajemmalla porukalla ja paremmalla ajalla, sen sijaan että ennen puitiin asioita jossain liittovaltuuston aamiaspöydässä ja vähän soiteltiin siihen päälle. Seuraavana vuorossa oli liittovaltuusto Tampereella. Uutena avoimena aikakautena ovet olivat avoinna myös toimittajille. Nyt meillä menee hyvin! Niin nopeasti se kelkka kääntyy, syksyllä asiat oli vielä aivan päin persettä. Lähinnä puhun nyt julkisuuteen välittyvästä kuvasta yleisurheilun tilasta. Se on tietysti ensiarvoisen tärkeä asia. Siinä missä puolessa vuodessa on päästy julkisuuskuvassa lähes äärilaidasta toiseen, niin todellisuudessa en kuitenkaan asioiden niin paljoa näe muuttuneen, mutta hyvä näin. Kuitenkin hyvää on tapahtunut, Em-kilpailuiden tappioden kanssa selvittiin pahimmasta kusesta ja katseet ovat nyt eteenpäin. Tärkeimmissä johtotehtävissä on myös uudet nimet. Viime kesän jälkeen on saatu uusi puheenjohtaja, toimitusjohtaja, huippu-urheilujohtaja, liittovaltuuston puheenjohtaja ja viestintäjohtajanakin on nuori innovatiivinen mies tekemässä parhaansa yleisurheilun imagon rakentamiseksi. Tästä on kai hyvä jatkaa. Tietysti suurin kiitos positiivisen vireen luomisesta yleisurheilun ympärille kuuluu uusille nuorille kärkiurheilijoillemme. Terveisiä vaan teille Eero Haapala, Noora-Lotta Neziri, Ella Räsänen ja muut! Katsotaan miten kokoukset jatkuu, uskon että positiivisyys on levinnyt kautta suomen pohjoiseen asti. 

Lapsi ja paska odottaa edelleen tulemistaan, hyvää vittujen kevään jatkoa!

-Meiki (Eemeli)

PS: Kokkonen haista sieki skeida!

Perjantai fiiliksissä kasarmilla

Meikin tupakaverilla on kätevä matkaradio josta meikit kuuntelee mussiikkia aina kun on aikaa. Aikaa löytyi myös tänään. Ehkä se oli kuitenkin virhe meikiä ajatellen kuunnella sitä. Radiosta kuulu niin nastaa musaa, että melkeen teki mieli alkaa hippaamaan. Todellisuus kuitenkin on, että meiki saa kitua vielä kaks viikkoa ennen kuin pääsen taas kotia. Ei saakeli. On se kumma.. Entisajan testomanit pääsi lomille sillon tällön, jos ne ylipäätään pääsi, niin meiki kirvaa, kun ei kahteen tai kolmeen viikkoon pääse kotiin.

 Kuukauden kysymyksenä on: "Tekeekö meikit liikaa penkkiä?" No minä voin jo omasta puolestani sanoa, että ei meiki ainakaan. Tietenkin meikin penkki-intoa syö tämä armeija. Iltaisinkin on yleensä aikaa vaikka joka ilta käydä tekemässä penkkiä. Silti ei tuu sitä tehtyä. Monesti kysynkin itseltäni ennen vapaa-ajan alkua "lähdenkö puntille vaikko munkille?" Hyvin monesti meiki menee munkille. Sitten kun päätänkin lähtä punttisalille niin en uskalla tehä muuta kuin vähän hauista ja muuta nysväystä, koska koskaan ei tiedä kuinka raskas päivä tulee olemaan edessä. Ei huvita aloittaa huomista paikat saakelin jumissa ja kipeänä. Hermothan siinä meniski sitten seuraavana päivänä, jos vaikkapa olisi joku evakuontiharjotus ja kouluttajat huutaisivat vieressä, kun ei oikein onnistu. Turha siinä olis selitellä "ei meiki jaksa ku tekkiin penkkiä eilen!"

    Lääkärit täällä ei oikeen taho uskoa, että meikillä sattuu selkään. Alaselässä jokin vihloo ja kipu säteilee meikin pakaraan. Niille pitää vissiin mennä jonkin sortin avomurtuman kanssa, että ne hoksaa jonkin olevan vialla. Ei saakeli. Oon käyny jo kahen eri lääkärin puheilla. Pittää yrittää vielä pari kertaa, jos ne alkais uskomaan. Meikillä on semmonen tutina, että kun meiki saa rinkan taas selkään niin sitten sattuu. Sen näkkee sitte.


Ei törmäillä eikä soitella

T meiki (Niilo)

Testomanina treeneissä, uunona Urkan ulkopuolella

Meikille sattu pari veikiää kommellusta viime viikolla. Tapahtumaketju lähti liikkeelle torstai-iltapäivänä, ko huomasin treenin jäläkeen, että lompakkua ei näy missään. Siinä sitä sitte ihmeteltiin. Käänsin tavarat läpi viiteen kertaan ja hallivahti hälytteli ratsuväkiä meikin kukkaron perrään. Lopulta oli vaan pakko todeta että ei saakeli, joku hintti on pölliny sen. Kuoletin kortit ja kehotin muuta kansaa huolehtimaan pörssistään. Sinne meni opiskelijakortit, henkkarit ja jäätelöpassit.

Meikin talous koki viime viikolla kovan kollauksen. Kuvasta puuttuu kaks kananmunnaa.

Tarinalla oli kuitenki onnellinen loppu. Tekkiin lähtöä urkalta ja kappas, sieltähän se lompakko tipahti kollareitten lahkeesta. Nyt oli pikkusen ollu takatähtäin vinosa ku survoin lompakkua taskuun. Vaikka mun ei tarvinnukkaa alakaa hommaan uusia henkkareita ja opiskelijakortteja kirjastokortista puhumattakaan, nii eipä siinä oikeen tohtinu mittää maalijuhulia alakaa pitämään. Hipsin vähin äänin kotia. Jossa sitte laittoin vahingosa väärän levyn päälle ja sulatin muovimitan hellalle. Saakelin saakeli. Vinkkejä sen puhistamiseen otetaan vastaan.

 

jäälä

 

Seuraavana päivänä yritinki sitte jo maksella ruokaa sillä kuoletetulla kortilla. Onneks Törmänen teki miehen työn ja makso sen 2,60 e lounaan meikin puolesta.

Tämän jäläkeen lähin hakemaan mun pyörää ounasvaaran rinteiltä, jonne olin sen viikkua aikasemmin jättäny. No veikatkaapa että oliko se pyörä ennää siellä. Ei siinä, ollaan sitte iliman. Pyörällähän ei itellä ollu suurta rahallista arvua. Oon polokenu sillä kouluun viimeset 14 vuotta, ja se onki meleko säänpieksämän näkönen. Etulokariki roikkuu särmärin varasa. Kaikenlisäksi se pyörä oli vaijerilukolla kiinni. Vähän kyllä tympäs sen pyörän lukon menettäminen, veikkaan että sen arvo oli enemmän mitä pyörällä itessään. Mutta meikin treeniohjelma tullee täsä kevvään mittaan sisältään enemmän aerobista treeniä. 

 

 

 

Vaihtoehtoset välineet pyörän tilalle

Meiki on ehkä saattanu törppöillä pitkin kyliä, mutta treenitrikoot jalasa on kulukenu. Siitä kertoo mm. Tuore maksimipenkkiennätys 64 kg, ja päälle 3x7x50 kg. Joku ehkä miettii, että mitä nelosen aituri tekkee tommosella penkkituloksella. Meikillä onki valttikortti viimeselle sataselle. Ku jaloista loppuu voima, nii loppumatkalla tehostettaan käsien käyttyä. Ensin pitäs vaan opetella tuota voimistelupuolta, ja aianylityski tullee olemaan semi haastavaa. Muutenki takana on hyvät määräintervalli -ja maitohapottomat juoksutreenit. Pikkuhilijaa alakaa löytyä luottua kessää varten!

Jos ei muuten,  nii rauta alakaa ainaki olleen kesyä.

 Pääsiäinen ei mulla ollu mitekään erityisen munarikas. Oon ehkä jopa vähän pettyny munasaldoon. Vietin päihteetöntä pääsiäistä kotiseuvulla Pyhäjoela. Se on ehkä vaikein paikka harjottaa raitista elämäntyyliä. Pyhäjoki on nimittäin semmonen paikka, että nuorison ainut tapa viettää aikaa on ryyppääminen. Poikkeuksena on talvi- ja kesäkauet. Sillon voi tappaa aikaa pellaamalla pipolätkää pikkupienisä, tai kännibiitsiä Yppärin hiekkarannoilla. Ite voin ylypiänä sanua, että meikin pulisaldo pääsiäiseltä oli yks Kopparbergin pieni omena siideri.

Meiki, ja meikiä 20 kilua pienempi pikkusisko

 

 

Meiki ja meikiä 20 kilua pienempi pikkusisko 1,5h "huoltavan" hiihtolenkin jäläkeen.

törmäillän

t meiki (repa)

Lavaste lähtöjä

Saakeli miten nopeaa ne kuukaudet taas menee vääjäämättä kohti kesää. Jälleen on siis aika uuden kuukauden kysymyksen ja samalla puidaan maaliskuun kysymyksen tulosta. Maaliskuussa kysyttiin, syyllistyikö meiki pahoinpitelyyn aspen-hallin juoksu tapaturmassa. Äänestys meni äärimmäisen tiukaksi, yhden äänen enemmistöllä lukijat olivat valmiita tuomitsemaan meikin syylliseksi. Ääniä annettiin yhteensä 85 kappaletta. Onneksi tämä äänestystulos ei ole käräjäoikeutta sitova. Huhtikuussa tiedustelemme lukijoiden käsitystä siitä keskittyykö meikit liikaa penkin tekemiseen. Kysymys kuuluu "Tekeekö meikit liikaa penkkiä?".

Originaali ei saakeli-mies eli Kelottijärvi oli viettämässä pääsiäistä kotiseudullaan. Meikit juoksi lauantaina 2x5x200 30 sekuntiin 2/6 min palautuksin. Se oli meikille peruskuntokauden päättävä kontrolliharjotus, aivan hyvä maku harjotuksesta jäi. Kelottijärvelläki on pohjat kunnossa, viimisen vedon se intoutu vilistää 27 sekuntiin. Vaikka polvivamman takia rataharjottelu on Mikolla jääny hyvin vähiin, niin reenit on silti ollu hurjia. Hirvitti aivan kuunnella sen hyppynaru harjotuksia ja muita jumppia. Katoin myös Kelotin käsiä ja sanoin että sun käet on paksuuntunu. Mikko totes "ei oo mahollista, en oo reenannu käsiä juuri ollenkaan". Samalla se kuitenki kerto että vetää tällä hetkellä 50 leukaa, ja teki vasta jonku hiihtäjän kans reenin joka sisälsi 300 leukaa. Filosofiseen tyyliinsä Kelottijärvi pohdiskeli reenin jälkeen että "nykyään jos käy kolme kertaa viikossa sählyssä on aktiiviurheilija ja jos reenaa viis kertaa viikossa on jo huippu-urheilija". Niinpä niin, tähän on nyky-yhteiskunnassa tultu. Onneks ainaki Jari kuitenki vielä reenaa eikä vain näyttäydy hallilla, ainaki omasta mielestänsä. 

Tänään meiki alotti pk-kakkosen noin 170 metristen tehointervalli harjotuksella. Toiveissa oli olla samantien Meiki Rudisha mutta paskat, meiki oli jäykkä niinku Kortelainen ja raskas niinku Dimitri Karpov. Ne vedot junnattiin läpi ja sitten keskityttiin kameralla värkkäämiseen. Jo viiden vuoden käytön jälkeen kamerasta löyty sarjakuvaustoiminto, tietenki sitä piti alkaa testaamaan. Itseasiassa se en ollu edes minä joka sen löysi, vaan Aino-Mari joka otti kameran ensimmäistä kertaa käteen. Kuinka nastoja otoksia sitä oliskaan saanu jos tuon ois tienny aikasemmin. Törmänen toimi tämän päivän uuno kuvaajana, harjotteluksi sillä vielä meni.  

Ei onnistanu.

Todellisuudessa tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä räjähtävän lähtöharjoituksen kanssa vaan tilanne on täysin lavastettu. 

Meiki näyttää kuitenki sprintteriltä, 60 metrin sprintteriltä. Hyvä lähtökohta on kuitenki se että kulissit on kunnossa. Aino-Marilla on kiva moppitukka. 

Tänään hallilla vaadittiin blogiin lisää pulitarinoita, on kuulemma menny liian asialliseksi. Miten nyt menneestä kuukaudestakaan enää paljon pulimmaksi laittaa. Päin vastoin, nyt pitäis alkaa tulemaan niitä orientaatio tarinoita kun kesää kohti mennään. Pulimenokaudet on nyt jääny taakse. Seki ihme tapahtu että pääsiäinenki meni harvinaisen selvinpäin, vaikka houkuttelijoita riitti joka illalle. Pakko myöntää että perjantai iltana oli kyllä harvinaisen hankala käsitellä ajatusta päihteettömästä pääsiäisestä. Lauantain reenissä sain jo uskoteltua itelleni että en taho hipata. Meiki on maalaillu mielessäni jo ajatuksia hipattomasta huhtikuusta. Se nyt on vielä kuitenki monen mutkan takana. Saatana ku tämä kesäaikaan siirtyminen on sotkenu elämän rytmin. 

- Meiki (Eemeli)