Se oli siinä 2013

Tulempa tähän illan ensi siidereitä kiskoessani narsistina vääntämään vitsiä vielä vuoden viime metreille. Innostuin taas lisää kun joulun pyhinä kapakissa pyöriessäni tuli tuntemattomatki kehumaan meikin juttuja ja vielä sanottiin urkan atleettisimmaksi jätkäksi niin johan taas jaksaa olla nastana. Lisäksi vielä kehuttiin että hän on vertikaalisesti lahjakas, yrittäen ilmeisesti tarkoittaa verbaalisesti lahjakasta.
Aiemmin pohdiskelin henkilökohtaisella facebook-tililläni joulun syvintä olemusta. Totesin aikuisiällä juhlapyhien muuttuvan hyvin tavallisiksi mutta että se on lopultakin ihan ok. Tänään on sitten uudenvuoden hippojen vuoro mutta mitä ihmeellistä siinä vuodenvaihteessakaan enää juuri on?

Vuoden viimiset irvistelyt opistolla.

Sillon pentuna se oli uusivuosiki parhaimmillaan. Se oli jopa enemmän odotettu kuin joulu. Siinä sitä oli jännistystä ja lystiä kerrakseen kun raketeille leikittiin sotaa ja ammuttiin toinen toisiamme. Ihme kyllä siinä hommassa ei koskaan tullu kummempaa vahinkoa kuin vaatteiden tärveltyminen. Nykyään on saatana kaikki parhaat raketitki kielletty. Oma juttunsa on sitten nuorison suosima Levin uusivuosi. On siinäkin kyllä oma hienoutensa kun voi täysin irtaantua todellisuudesta parista päivästä viikkoon. Kerran on kokeiltu ja olihan se nastaa, siitäkin huolimatta että Jari alko resuaa seittemänkympin penkillä ja oksensi mun sänkyyn. Kiva tulla kämpille ja haaveilla nukkumaan menosta kun oksennus oottaa sängyssä valmiina ja Jari jossain nurkassa peiton mutkassa nukkumassa. Nastaa oli myös kaks vuotta sitten viettää Espanjassa Nocheviejaa eli Torreviejan uudenvuodenjuhlaa. Sillon kehtas ilotulitukseksi ruiskata aivan kuohuviinipullon ilmaan, sen maksaessa ainoastaan puolitoista euroa. Joskus kuuden aikaan kun lähettiin Kokkosen kans kapakista harhailee kämpille, tuotti perille löytäminen suuria vaikeuksia vaikka matkaa oli vain kilometri. Tietysti pohjat oli tukevat ja drinkkilipuilla oli innoissamme tilattu parin desin tequilapaukut jotka irvisteltiin naamaan vaikka väkisin. Toinen toisiamme eksymisestä syytellessä alettiin vaihtaa Bruce Lee tasosia karatepotkuja. Toisiin osuminen ei ollu kyllä lähelläkään mutta vastaan tulevat roska-astiat lensi sen sijaan. Vahingossa löydettiin lopulta perille. Mitä se homma sitten nykyään on, jos ei ole ajoissa keksitty mitään edellä mainittua nastaa? No pidetään tavalliset hipat, jotka ei juuri mitenkään eroa normaalista tyrkkyviikonlopusta. Siellä notkutaan väkisin jossaki Dooriksessa ja todetaan puoli yhen aikaan että, "oho vuosi vaihtu jo". Siinä meni vuodenvaihde sujuvasti tiskillä kaljatuoppia kärkkyessä. No jotaki tämmöstä tänään mutta ei siinä, tavallisuus on ok. Itseasiassa tänään ollaan viimeistä kertaa etsimässä onnea Onnelasta. On se toisinaan sieltä löytynykki. On se valitettavaa että Onnela lakkaa nyt olemasta. Sillon vanhoina hyvinä aikoina ei tarvinu miettiä mihin mennään kun kaikki nastat oli aina Onnelassa. Tupa oli aina täynnä jonoksi asti ja dancefloorilla riitti lääniä. Nykyään pitää sitten aina vääntyä sinne Doorikseen ammattikoululaisten ja muun nuorison sekaan kuuntelee Cheekkiä. Se oli siinä.

Tässä vuoden lopulla ruukataan yleensä kovasti kiitellä kaikkia yhteistyöstä ja toivottaa hyvää ja millon mitäki uuttavuotta. Paskaako meiki tässä alkaa mitään kiittelee. Toisten kanssa on ollu miellyttävä tehä yhteistyötä ja toisten ei. Ne keiden kanssa hommat onnistaa, niin niille soittelen ens vuonnaki. Ja uudenvuoden toivotukseksi käy uusinta kahden vuoden takaa:

Jänishousuille toivotamme vähän reippaampaa uutta vuotta!

- Meiki (Eemeli)

Meikien vuosi 2013

Jouluaattona Meikien Reeniblogi täyttää kaksi vuotta. Sen kunniaksi Meikien Reeniblogi julkaisee jälleen katsauksen kuluneen vuoden merkittävimpiin ja vitsikkäimpiin tarinoihin. Meikien Reeniblogin brändi elää ja voi hyvin, ja jatkaa yhä edelleen kehittymistään. Sen ansiosta on oltu kusessa mutta vielä enemmän siitä on revitty huvia itselle ja muille. Meikien Reeniblogi on myös näkyvä väylä kannanottoihin vakavissakin asiakysymyksissä. Vuonna 2013 Meikien Reeniblogi laajentui facebookkiin. Kirjoitusten julkaisutahti on harventunut mutta Meikien Reeniblogi on entistä interaktiivisempi ja visuaalisempi sosiaaliseen mediaan laajentumisen ansiosta. Vaikka kirjoituksia on julkaistu vuoteen 2012 verrattuna puolet vähemmän, on sivukäyntien määrä silti noussut 40000:sta 60000:nteen vuodessa. Uskoisin että myös vuosi 2014 tuo tullessaan jälleen jotain uusia ulottuvuuksia Pohjois-Suomen merkittävimpään reenimediaan. Uusi vuosi, uudet kuset. Ens vuonnakin soitellaan, se on varma!

Tammikuu

Tammikuun alussa meiki muutti uuteen reeniympäristöön Rovaniemelle. Tammikuu meni orientoituessa uusiin harjotusrytmeihin ja yskähdellessä hallikautta käyntiin. Tammikuun suurtapahtuma Haaparannalla, Aspen Athletic Games meni järjestelyjen osalta uunoiluksi. Siitä raportoitiin kirjoituksessa AAG ja kadonneiden sadasosien metsästys. Kokkonen kertoili nokkelana tunnelmiaan hallikauden alusta tekstissä Meikin täyskäsi. Tammikuussa lanseerattiin Meikien Reeniblogin kuukauden kysymys, joilla selvitettiin yleisön mielikuvia meikeihin liittyen. Tammikuussa kysyttiin oletko koskaan suivaantunut Meikien Reeniblogista, peräti 66% 167 vastaajasta ilmoitti joskus suivaantuneensa lukemastaan.

Kokkonen kannatusjoukkoineen piristi kummasti kisoja Ouluhallissa.

Helmikuu

Helmikuussa Repa debytoi Meikien Reeniblogissa uutena kirjoittajana tekstillä Repa levällään. Uudenlainen, ei tyypillinen naisnäkökulma blogissa aiheutti kovasti innostusta ja laajensi Meikien lukijakuntaan entisestään. Helmikuussa tingattiin alkutahdit koko loppuvuoden Rovaniemeläistä yleisurheilua lamauttaneille taisteluille. Eiköhän homma ala olemaan silloin selvä kun ensimmäisen satutäti-shown vuosipäivää vietetään. Näiden hullutusten alkua voi muisteilla kirjoituksista Hallit hallittu ja kaupungilla kylelleen sekä Kokousrallin kukkahattuhuipennus.

Repa hoikistui vielä kesää kohden kovastikkin, niin minäkin. 

Maaliskuu

Maaliskuussa meiki hirvitteli omaa hippaamistani kirjoituksessa You make me wanna work out ja kerroin paino-ongelmistani tekstissä Meiki Lewis-Francis. Repan amazonimainen olemus herätti mielenkiintoa uudenlaisessa lukijaryhmässä. Yhdeksi kaikkien aikojen luetuimmaksi tekstiksi nousi Repan runsaasti kuvitettu, Meikien matkassa urkalla. Maaliskuussa Meikien Reeniblogi laajensi isosti sosiaalisen median puolelle facebookkiin. Aika uudistukselle oli kypsä, ja nopeasti Meikien Reeniblogi saavutti yli 300 tykkääjää. Samalla muutettiin blogin osoite nykyiseen muotoonsa. Antti pohdiskeli vitsikkäänä uudenlaista virtuaalinastuutta kirjoituksessaan Meikit virtuaalinastana. Meiki purki omia poliittisia patoutumiani tekstiin Meikien budjettiriihi.

Amazoni-Repa

Huhtikuu

Huhtikuussa hirvittelin kevään nopeaa kulumista ja yritin viettää hipatonta huhtikuuta. Se kuitenkin katkes puoleenväliinsä. Onneks kuitenki Terävyys löyty kapakista. Repakko oli huolissaan mun tekemisistä ja päätti pitää mulle Meikien kuntotestin. Sitä sitten myöhemmin paheksuttiin yliopettajaa myöten. Huhtikuun lopulla Kokkonen ja Repakko lähti Portugaliin leireilemään. Leirin ennakkotunnelmia Repa kertoili tekstissä Vappujuna palamun alle. 

Meikille tuli uudet legginssit. 

Toukokuu

Kokkonen ja Repakko raportoivat kuulumisiaan Portugalista toukokuun alkupuoliskolla. Antti harjotteli varsin hyvin orientoituneena, mistä hän kertoili tekstissään Meiki Monte Carlossa. Repan kohalla meiki taas mietiskeli että olikohan kyseessä Leiri vai liikuntaloma. Väittivät kuitenki tekevänsä Reeniä räkä poskella. Toukokuun lopun kaudenavaus todisti meikin muuttuneen kestävyysjuoksijaksi. Se oli hyvä merkki kuitenkin, sillä kuvittelin olevani Meiki Rudisha. 

Antti näyttää että ei siinä. 

Kesäkuu

Kesäkuun alussa yskittiin kilpailukautta todenteolla käyntiin Espoossa. Matkakertomus tästä reissusta julkaistiin kirjoituksessa Varttimailerille quarterpounderi, viitaten McDonaldsissa käyntiin. Heti kisaa seuraavassa palauttavassa harjotuksessa menin snadisti kappaleiksi. Siitä en viittiny sillon puhua täällä mitään. Niinpä kesäkuu menikin lopulta kestävyysjuoksu painotteisin tavoittein. Paavo Nurmi-Gamesin jälkeen Kokkonen valittiin Dubliniin Eurooppa-cupin ykkösliigan kilpailuun Suomen edustajaksi 400 metrille. Näinä yleisurheiluun kohdistuvien säästöjen aikana meiki ihmetteli varsin perustellusti joukkueen johdon ja huollon mittasuhteita kirjoituksessa Virsien veisuulla voittoon. Juhannus vietettiin lopulta hyvin tervehenkisissä merkeissä, Antti Dublinissa ja minä ja Repakko Saarijärvellä. Antti juoksi Dublinissa hienoin sijoituksen 8. ja kauden loppuun asti kestäneen kotimaisen kärkituloksen 47,97. Juhannuskisoista ja maaseutumatkailun ihmeellisyydestä meiki kertoi kirjoituksessa Meiki maaseutumatkalla.

Espoossa pääsin yhteiskuvaan ei siinä-ilmiön luojan, Oskun kanssa. Jos olette siis ihmetelleet että mikä tämä merkki on mitä näytetään Boltista lähtien ympäri maailmaa, niin kyseessä on Ei siinä-merkki ja se on lähtenyt leviämään Oskun kirjoittamasta blogista. 

Heinäkuu

Repakko avas Heinäkuun tarinoinnit kertailemalla puoliväliin ehtineen kilpailusesongin alkupuoliskoa ja muisteli meikien juhannusmatkaa jonka romantiikan se latisti heti alkuunsa uhkaamalla turpaan lyönnillä. Nämä muistelmat löytyy tekstistä Juhannushiihot ja hajjoilemiset. Heinäkuun puolessa välissä kilpailtiin yleisurheilun kalottiottelu Skellefteåssa. Mukana oli Meiki, Antti ja Repakko. Suomi voitti sekä miesten että naisten ottelut. Meiki juoksi 400 metrillä ennätykseni mutta Kokkosen kauden päättänyt vamma alkoi oirehtimaan siellä pahanenteisesti. Pitkä tarina hienosti sujuneesta kalottiottelusta löytyy tekstistä Vahva panos Barents Campenissa. Joukkueen iskulauseena toiminut "vahva panos" on lainaus lähes loputtomasta majurin sutkautusten varastosta. Kalottiottelun ennätysjuoksuni seurauksena sain villikortin Kalevan kisoihin. Sekös eräitä seurahulluja harmitti. He pyrkivät tekemään kaikkensa estääkseen minun kilpailemisen Vaasassa mutta saivat lopulta pitkän nenän. Kalevan kisat päättyivät lopulta kisan ennakkosuosikkina pidetyn Antin kohdalta murhenäytelmään. Heinäkuun aikana pahentunut vaiva pakotti lopulta vetäytymään kisasta juuri ennen callingtelttaa. Meikien tunnelmat kisan jälkeen on luettavissa lehdistötiedotteesta Press release 26.7 18.20. 

Heinäkuussa meiki oli kapteenina heilumassa kalottiottelussa varsin voitokkaissa merkeissä. Seuranani viehättävä korkeyshyppy-diiva Sofia. 

Elokuu

Elokuussa seurattiin silmä ja dekki kovana yleisurheilun MM-kisoja Moskovasta. MM-kisojen kunniaksi laadittiin valtakunnan viralliset Top 10 hottest athletes listat, Top 10 hottest female athletes in Moscow 2013 & Top 10 hottest male athletes in Moscow 2013. Vuoden loppupuolisko menikin pitkälti seurahullujen temppuja taivastellessa kuten elokuun lopun kirjoituksissa Piikkinä lihassa ja Viikkokisat V...ksi. Elokuun lopussa jätin valituksen urheilun oikeusturvalautakuntaan, puheenjohtaja Riekkisen tempuista ja myöhemmin syksyllä asia ratkaistiin kiistatta edukseni. Loppukausi meni kalevankisojen jälkeen laskukunnossa kun puoli kesää oli mennyt herkistellessä. 

Syyskuu

Syyskuussa meikin ammattitaito kilpailunjärjestäjänä sai sen verran tunnustusta, että ensimmäistä kertaa niistä palveluista korvattiinkin jotakin. Törmäsen kans hoidettiin ajanotto ja lähetys ammattioppilaitosten opettajien mestaruuskisoissa. Samassa kisassa oli myös meikin kauden päätösjuoksu, kesän ainoa satanen. Opettajien iltajuhlassa teeskenneltiin lehtoreita lehtorien joukossa ja siinä samassa tuli pyöräytettyä syksyn pulimenokausi sujuvasti käyntiin. Näistä kauden päätöstunnelmista kertoiltiin tekstissä ES-Satanen. Syyskuussa hippaaminen sitten maistukin todenteolla kun kesällä meni kolme kuukautta täysin hippaamati. Syyskuussa taas joku nimettömänä kirjoitellut satu-täti muisti meikiä nimettömällä kirjeellä. Julkaisin nimettömät kirjeet täällä, ja ne saivat muutamassa päivässä puolitoistatuhatta katselua. Siinä kävi suurelle yleisölle selväksi minkälaisten ihmisten kanssa täällä ollaan tekemisissä. 

Lokakuu

Lokakuun alkupuoli meni yskiessä akillesjännetulehduksen kanssa. Puntti osasto alko kuitenkin kulkemaan ja kuun lopussa laitettiin synttärikyykyssä ennätysraudat pakettiin. Samalla kerroin uudesta urastani uuden lajin parissa, tekstissä DJ-Meiki. Niilo pääsi syksyllä pois armeijasta ja tarinoi nastana kokemuksistaan jutussa Suomen suurin kuntokoulu. Niilon kohalla armeija ei kuitenkaan tässä tarkotuksessa yllättäen toiminu. 

Synttärikyykky 3x170kg. 

Marraskuu

Heti marraskuun alkuun risteiltiin perinteinen yleisurheilun gaalaristeily. Lujaa tietysti meni mutta ei onneksi yhtä lujaa kuin vuotta aikaisemmin. Motto oli kuitenkin edelleen "silloin kun lähetään risteilee niin silloin risteillään loppuun asti". Siinä reissun aikana tuli teräväpäissään keksittyä semmonen vitsien kavalkadi ettei paremmasta väliä, tämä kirjalliseen muotoon puettu stand up-esitys on luettavissa kirjoituksesta Neuvostoliiton risteily. Tekstissä Koordinoimalla kuntoon palattiin taas pitkästä aikaa tiukasti alueen yleisurheilua koskeviin asiakysymyksiin. Marraskuun alussa tuli tieto että voitin käsittelyn urheilun oikeusturvalautakunnassa. Sen kunniaksi julkaisin kuun lopulla suurteoksen Yleisurheiluvuosi napapiirillä. Siinä paljastettiin lähestulkoon kaikki väärinkäytökset ja temput mitä tietty piiri oli harrastanut läpi vuoden. Edelleenkin täytyi pysyä tiivistetyssä muodossa ettei synny kokonaista kirjaa. Harjoituksellisesti marraskuu meni hyvin. Akillesjänne leppyi ja hommat onnisti. Kuitenkin kävi niin että meikin piikkarit repes totaalisen kappaleiksi ja oli hankittava uudet. Mieleistä mallia ei kuitenkaan löydy koko maailmasta ennen helmikuuta, niinpä oli tyydyttävä toiseksparhaisiin mitä on olemassa. 

McRisteily-ateria + uus rotsi. 

Joulukuu

Joulukuu on menny meikillä pitkälti päin persettä reenien suhteen. Ehkä uudet piikkarit kävi kohtalokkaaksi koska ne hiersi kunnon rakot akillesten päälle ja sen jälkeen jänne ärtyi uudelleen. Harjoittelusta 400 metrin vaatimalla tasolla ei tullut mitään, koska kaarrejuoksu tuntuu akilleksessa kaikkein pahimmalta. Niinpä tein päätöksen että juoksen ainoastaan suoraa, kunnes tuntemukset akillesjänteessä ovat täysin normaalit. Suoralla pystyn juoksemaan tällä erää kivuitta. Näin ollen tavotteita hallikauden suhteen on jouduttu kovasti muuttamaan. Aion kuitenkin kilpailla jollakin matkalla, mikä tarkoittaa siis lähinnä 60 metriä. Toisaalta innostaa kovasti, toisaalta hirvittää. Antin pillun halkeama alkoi eheytymään loppusyksyyn mennessä. Syksyn puutteellista harjoituspohjaa Antti kävi paikkailemassa varsin onnistuneella kolmen viikon leirillä Etelä-Afrikassa ja palasi sieltä parahiksi suomeen joulun viettoon. Näin loppuvuodesta alkaa jo loppu häämöttämään taisteluissa seurahullujen kanssa. Aika tarkalleen vuosi taitaa riittää sillä saralla, että saadaan asiat vihdoin järjestykseen ja focus oikeisiin asioihin. Uusi vuosi edessä ja uudet kuset, mutta silti toiveikkaana. 

PS: Jotkut miehet ovat kyselleet Repan perään ja toivoneet uusia kuvia Repasta. Repa on viettänyt viime kuukaudet kiinassa ja palaa sieltä tammikuun lopulla. Toive välitetään eteenpäin. 

Meikin joulustressaantunut joulumuistaminen Meikien facebooksivuston puolelta. 

- Meiki (Eemeli)

Yleisurheilu vuosi napapiirillä 2013

Lupasin kirjoittaa tästä kaikesta sitten kun kaikki on ohi. Vielä ei voi huokaista mutta seurademokratia on koko ajan lähempänä toteutumistaan. Puheenjohtaja Riekkisen ajama hanke erottaa minut seuran jäsenyydestä jäi yritykseksi ja nyt puheenjohtaja joutuu ylimääräisessä yhdistyksenkokouksessa luottamusäänestyksen eteen. Valitin erottamispäätöksestä urheilunoikeusturvalautakuntaan ja siellä kantelu ratkaistiin yksimielisesti edukseni. "Kaartisen seuran jäsenyydestä erottamista koskevaa asiaa ei ole syytä palauttaa LL:n johtokuntaan uudelleen käsiteltäväksi, vaan Kaartisen erottamista koskevat päätökset on poistettava lopullisesti." Päätöslauselma perusteluineen oli täystyrmäys puheenjohtaja Riekkisen vaateille. Mikään seikka ei tukenut Riekkisen vaatimuksia. Lopputulos oli odotettu. Kun asiaa käsiteltiin puolueettomasti lain ja sääntöjen pohjalta, ei muulle lopputulemalla ollut mahdollisuuksia. Päätöslauselma on nähtävissä kokonaisuudessaan urheilunoikeusturvalautakunnan sivuilla.

Seuran johtokunnalle on tänään jätetty vaatimus ylimääräisen yhdistyskokouksen järjestämisestä. Jos vähintään 10% seuran yli 15-vuotiasta jäsenistä tätä vaatii, on kokous pidettävä. Aiemmin syksyllä puheenjohtaja ja sihteeri kieltäytyivät jäsenrekisterin antamisesta nähtäville sitä vaatineille jäsenille, (en minä) huolimatta siitä että yhdistyslaki toteaa seuraavaa "Yhdistyksen jäsenelle on pyydettäessä varattava tilaisuus tutustua 1 momentissa tarkoitettuihin tietoihin." Nimiä vaatimukseen on varattu riittävästi ettei tarvitse alkaa vääntämään siitä mikä on 10%. Ylimääräisessä yhdistyskokouksessa on määrä äänestää puheenjohtajan ja johtokunnan luottamuksesta. Jos puheenjohtaja pyrkii vastustamaan kokousvaatimusta, voidaan asia hoitaa aluehallintoviraston kautta. Se valitettavasti tietäisi seuralle jälleen lisäkustannuksia. "Vaatimus kokouksen pitämisestä on esitettävä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle. Hallituksen on viipymättä vaatimuksen saatuaan kutsuttava kokous koolle. Jollei kokousta ole kutsuttu koolle tai vaatimusta ole voitu esittää hallitukselle, aluehallintoviraston tulee kokouksen pitämistä vaatineen jäsenen hakemuksesta oikeuttaa hakija kutsumaan kokous koolle yhdistyken kustannuksellla tai velvoittaa hallitus siihen sakon uhalla." Ylimääräinen yhdistyskokous olisi järjestettävä jo yksin siitä syystä että johtokunnan kokoonpano on muuttunut ja sitä on muuteltu edellisen vuosi kokouksen jälkeen. "Yhdistyksen hallituksen jäsenen/jäsenet valitsee yhdistyksen kokous (vuosi / ylimääräinen). Yhdistyksen hallituksen jäsenen voi erottaa vain ja ainoastaan yhdistyksen kokous. Yhdistyksen hallitus, tai puheenjohtaja ei voi erottaa hallituksen jäseniään, tai täydentää itseään.

Hallituksen jäsen voi itse omalla ilmoituksella erota hallituksesta. Tällöinkään hallitusta ei voi täydentää hallituksen toimesta. Jos hallituksesta eroaa useampi jäsen (hallitus ei ole päätösvaltainen) on kutsuttava koolle ylimääräinen vuosikokous." Johtokunnan kokouksessa 18.7.2013 yksi johtokunnan jäsen ilmoitti eroavansa johtokunnasta. Pian tämän jälkeen puheenjohtaja toteutti "organisaatio uudistuksen" omatoimisesti seuran nettisivuja päivittämällä. Hän siirsi eronneen johtokunnanjäsenen varajäsenen toiselle johtokunnanjäsenelle. Alkuperäinen varajäsen yksinkertaisesti vain kadotettiin johtokunnasta, hän sattui olemaan vieläpä seuran ainaisjäsen. Sama kadottamistemppu tehtiin myös yhdelle varsinaiselle johtokunnan jäsenelle. Kaikki tämä tapahtui yksinkertaisesti nettisivuja muokkaamalla, vailla minkään valtakunnan kokouksia tai päätöksiä. Samalla näille henkilöille lopetettiin johtokunnan pöytäkirjojen tai kokouskutsujen jakelu. Se mitä puheenjohtaja tällä erää kutsuu johtokunnaksi, ei todellakaan täytä laillisuuden ja päätösvaltaisuuden vaatimuksia. Sen sijaan että puheenjohtaja yrittäisi jarruttaa väistämätöntä, olisi nyt myönnettävä se tosiasia että hän ei enää nauti ainakaan seuran yleisurheilu ihmisten enemmistön luottamusta.

Verratkaapa vuosikokouksen pöytäkirjaan ja nykyään seuran sivuille merkittyä johtokuntaa.

Miten tähän on sitten tultu, sitä ei voi kuin ihmetellä. Ei ihme jos ulospäin on vaikuttanut siltä ettei tästä tilanteesta meinaa ottaa mitään tolkkua. Vaikka on ollut kaiken keskiössä, silti tilanteesta on ollut vaikea löytää päätä taikka häntää. Pyrin nyt avaamaan mennyttä vuotta kokonaisuutena. Minun tilanteeni on ollut vain yksi osa suurta ongelmaa joka seurassa on. Seuran tilaa kuvaavat hyvin seuraavat luvut. Kuluneen vuoden aikana on yritetty erottaa seurasta yksi jäsen, yksi jäsen on oma-aloitteisesti eronnut seurasta ja eri kokouksissa on nähty yhteensä neljä ulosmarssia. Toisaalta taas seurassa oli viime kaudella 292 lisenssiä, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Varsinkin lasten yleisurheilussa on nostetta mutta organisaatio yskii pahan kerran. Lisenssimäärää katsomalla tilanne näyttää hyvältä koska seuran yleisurheiluakatemiavastaava on saanut pidettyä lasten harjoitukset häiriintymättä pyörimässä kaikesta huolimatta. Paljon on vielä tapahduttava ettei alkava noste päädy syyvälle kuoppaan.

Muutin Rovaniemelle viime tammikuussa. Jo tässä vaiheessa, ennen kuin olin koskaan tavannut koko ihmistä, eräs henkilö ilmoitti ettei hyväksy minun siirtymistä Lapin Lukon jäseneksi. Osasin aavistaa, että tämän tunnetusti erittäin voimaakkaasti ilmaisevan ihmisen kanssa tulee vielä vaikeuksia. Ensimmäinen yhteenotto tapahtui helmikuussa Santa Claus halleissa, joissa olin kilpailunjohtajana. Annoin ohjeita aitajuoksuja varten, joita ei periaatteellisista syistä suostuttu kuuntelemaan. Tämän seurauksena aikataulut ja juoksujärjestykset menivät sekaisin. Samainen henkilö alkoi pitämään esitelmiä minua vastaan helmikuun lopun yleisurheilujaoston yleiskokouksessa, jossa minua esitettiin jaoston kilpailupäälliköksi. Esitelmät pidettiin ja pitkät tingat käytiin mutta tähän tehtävään minut lopulta kuitenkin valittiin. Kirjoitin tästä pahasti käsistä karanneesta kokouksesta tekstissä kokousrallin kukkahattuhuipennus. Tämän tekstin jälkeen puheenjohtaja Riekkinen kääntyi tämän erään satutätin kelkkaan, koettuaan tekstin ilmeisesti arvovaltaloukkauksena, vaikka siinä ei kenestäkään ulkopuolisille tunnistettavasti kirjoitettukaan.

Samaan aikaan seuran ja urheiluopiston välisestä yleisurheiluakatemia yhteistyöstä tehtiin hankalaa. Vaikutti siltä että toisten on vaikea hyväksyä sitä, että joku hoitaa seuran yleisurheiluasioita palkkatyökseen. Jaostossa tietyt henkilöt halusivat jatkuvasti lisää valtaa puuttua yleisurheiluakatemian rehtorin työskentelyyn. Yleisurheiluakatemian ympärillä velloi jatkuvasti kireä sävyinen keskustelu ja useita kriisi kokouksia kevään ja kesän mittaan pidettiin siihen liittyen. Välillä kielenkäyttö äityi erittäin loukkaavaksi yleisurheiluakatemien rehtoria kohtaan. Julistettiin sotia, väitettiin omien etujen ajajaksi sekä pyrkyriksi ja sanottiin tehtävän olevan suojatyöpaikka. Talvella käytiin hallilla sättimässä myös akatemian ohjaajia kesken lasten harjoitusten. Akatemian rehtorin työskentelyn itsenäisyys kaventui ja synnytettiin erillinen akatemian ohjausryhmä. Samalla pieninkään asia ei enää tuntunut etenevän ilman kohtuutonta vääntöä. Alussa uraa uurtava toimintamalli oli muuttumassa selviytymiskamppailuksi. Kuitenkin tärkein eli lasten harjoitukset pyörivät häiriöttä. Muu toiminta alkoi kuitenkin yskiä. Kesän viimeiset viikkokisat olivat karmea esitys uudelta kilpailuvastaavalta ja puheenjohtajalta. Aivan viimeisimpänä temppunaan Riekkisen osasto on lähettänyt joihinkin Lappilaisiin yleisurheiluseuroihin kirjelmiä, suunnattuna yleisurheiluakatemian rehtoria vastaan. Mitä tällä kuvitellaan saavutettavan?

Puheenjohtaja pyysi eräältä yleisurheiluakatemian ohjausryhmään kuuluvalta henkilöltä lausuntoa tuekseen urheilunoikeusturvalautakuntaa varten. Henkilön, joka antaa tällaisen täysin perättömän lausunnon yleisurheiluakatemian rehtorista, läsnäolo ohjausryhmässä ilmeisesti helpottaa seuran ja urheiluopiston välistä yhteistyötä?

Kevään mittaan tunnelmat kiristyivät ja myrskynsilmä siirtyi henkilöstä ja asiasta toiseen. Ehkä jonkunlaista uskoa oli vielä huhtikuun lopun vuosikokoukseen asti siihen, että yhdessä opittaisiin pärjäämään. Siellä kuultiin taas kuitenkin samat esitelmät kuin helmikuussa ja siitä että minua esitettiin johtokunnanjäsenen varajäseneksi, saatiin äänestys aikaiseksi. Yleisurheiluakatemian rehtori valittiin tässä kokouksessa johtkuntaan ja sen kunniaksi puheenjohtaja päätti julistaa sodan kokouksen jälkimainingeissa. Kun puheenjohtajakin oli jo tälle linjalle lähtenyt, alkoi homma tuntumaan tuhoon tuomitulta. Vaikka toukokuu oli yllättävän seesteinen, niin useammalla ihmisellä alkoi jo tuntumaan siltä, että sen kesän saattaa juuri sinnitellä silloisella jaoston kokoonpanolla mutta uuteen kauteen lähdettäessä on jaoston muututtava. Kesän alkuun ehdin järjestää kolmet kilpailut ja niissä pystyttiin asialliseen yhteistyöhön myös puheenjohtaja Riekkisen kanssa. Tätä taustaa vasten oli kaikille suuri yllätys että 11.6 johtokunnan kokouksessa puheenjohtaja veti asialistan ulkopuolelta tämän erottamiskortin hihastaan. Puheenjohtaja oli junaillut niin että kokouksessa oli paikalla hänelle mieluisat henkilöt ja näin ollen sai esityksensä menemään äänestyksessä läpi. Kokouskutsuja oli esitetty suoraan varahenkilöille ja valittu kokouspäivä niin että tiedettiin tietyn henkilön olevan työmatkalla. Asiasta jätettiin eriävät mielipiteet ja päätös ilmoitettiin moitteenvaraiseksi. Alusta asti oli selvää että sääntöjä ja lakeja oli kierretty ja venytetty hyvin räikeästi. Puheenjohtaja kuitenkin uskotteli johtkunnalle menettelyn olevan asianmukainen. Asiaa pyrittiin kesän mittaan ratkaisemaan seuran sisäisesti mutta tuloksetta. 18.7 puheenjohtaja piti johtokunnan kokouksen jossa yritti paikkailla aikaisempia menettelyvirheitä.

Samaan aikaan puheenjohtajan hallintotapa alkoi saada entisestään kummallisempia piirteitä. Kokouksiin ei enää lähetetty kutsuja niille jotka olivat "ei toivottuja" henkilöitä puheenjohtajalle, samoin pöytäkirjojen jakelu näille henkilöille lopetettiin. Eräänä päivänä puheenjohtaja sitten toteutti jo edellämainitun "organisaatio uudistuksen" yksinkertaisesti nettisivuja päivittämällä. Johtokunnan lisäksi myös yleisurheilujaosto laitettiin uusiksi. Kaksi pantiin pihalle ja kolme ilmestyi tilalle. Seuran sääntöjen mukaan jaostot nimittää johtokunta. Arvatkaa vain oliko jaoston muuttamisesta asianmukaista päätöstä. Näin puheenjohtaja oli haalinut ympärilleen ihmiset jotka olivat valmiita ummistamaan silmänsä tämän väärinkäytöksiltä tai hyvässä uskossaan kuvittelivat puheenjohtajan toimivan oikein. Ihmiset jotka vähänkään ottivat kantaa tilanteeseen, solvattiin törkein sanankääntein. Mitään arvostusta ei enää osoitettu, oli kyseessä kuinka pitkän linjan toimija tai menestynyt valmentaja tahansa. Tässä vaiheessa oli selvää että seuran sisäisesti ei enää ratkaisuihin päästäisi. Niin oli lähdettävä hakemaan oikaisua urheilun oikeusturvalautakunnasta ja sitä tietä avaamaan myös muuta koko seuratoiminnan umpisolmua.

Tietyt ihmiset vanhasta seurastani ovat pyrkineet alusta asti tekemään uuteen seuraan siirtymisestä hankalaa. Tammikuusta alkaen on soiteltu perään ja kerrottu "tietoja". Sitä jatkui syksyyn asti. Erityisesti tässä kunnostautui eräs torniolainen yleisurheiluvalmentaja. En usko että millään mitä olen sanonut tai kirjoittanut, on ollut yhtä suuri vaikutus kenenkään urheilu-uraan tai elämään kuin sillä, että tämä valmentaja eräällä leirillä kommentoi nuorelle tytölle tämän perseen hyllyvän. Hieno tapa kannustaa vaikean vamman jälkeen palaavaa nuorta. Tämä valmennussuhde ei kestänyt enää pitkään ja urakin loppui joidenkin kuukausien kuluttua. Tätä taustaa vasten ihmettelen tämän miehen tarmoa jeesustella sanomisiani tai kirjoituksiani. Puheenjohtajan käskemänä kesän aikana käynnistyi mittava facebook kyttäysoperaatio kohdistuen minuun ja toiseen yleisurheilujaoston jäseneen. Tähän oli värvätty eräs meidän molempien kaverilistalta löytyvä henkilö. Meidän kuvista ja kirjoituksista otettiin screenshotteja ja ne liitettiin myöhemmin puheenjohtaja Riekkisen oikeusturvalautakuntaan lähettämään vastineeseen. Riekkisen vastinemateriaali oli 64 sivun laajuinen, koostuen suurelta osin näistä facebook ja blogi screenshoteista. Onhan tämä aivan ennenkuulumatonta kyttäystä ja ajojahtia. Kun minä ja Harri ollaan facebookkuvassa siideripurkkien kanssa niin joku tulee ottamaan screenshotin ja lähettää sen oikeusturvalautakuntaan todisteeksi toimimisesta vastoin urheilun eettisiä periaatteita. Samaan aikaan seuran ainoaksi huippu-urheilijaksi nimitetty henkilö voi esiintyä kuvassa kaverinsa kanssa kaljatuoppien äärellä tai viinipullon kanssa. Tästä ei kukaan kuitenkaan ota screenshottia.

Urheilijoiden ja valmentajien keskuudessa on herättänyt ihmetystä se, että puheenjohtaja oli valmis laittamaan seuran rahaa asianajan kustannuksiin lähes tuhannen euroa mutta urheilijoiden tukeminen rajoittui 50 euroon Sm-kisa osallistujille. Vaikka olisit osallistunut nuorten arvokisoihin tai voittanut sm-mitaleita, niin kaikki mitä olet saanut vuodessa on 50€ Sm-kisamatkaan. Yhden kohdalla oli kuitenkin eri käytännöt, jolle kulissien takaa junailtiin tukea tuhansia euroja. Näin kuitenkin puheenjohtajan mielestä rahaa riitti sijoittaa myös toivottamaan juttuun 976€ juristin palkkioihin. Siinä saa talkoolaiset myydä monta arpaa että se lasku saadaan katettua. Tälle juristin palkkiolle ei kuitenkaan ole minkäänlaista johtokunnan hyväksyntää. Näin ollen puheenjohtajan kuuluu kuitata tämä lasku omasta pussistaan.

Kesäkuun puolivälissä perustettiin kaupunkiin uusi seura, Arctic Athletics Rovaniemi. Kuukautta myöhemmin levisi tieto tästä julkisuuteen. Tuntui hyvin erikoiselta että toinen puheenjohtajan lähimmistä tukijoista, seuran talkoovastaava, lähti perustamaan omaa seuraa. Vielä erikoisemmalta vaikutti se että puheenjohtaja ei reagoinut tähän mitenkään. Talkoovastaava jatkaa yhä jaostossa tehtävässään, vaikka tekee varainkeruuta ainoastaan omaan kilpailevaan seuraansa. Myöhemmin selvisi sekin miksi puheenjohtaja katsoi tätä kaikkea läpi sormien, puheenjohtaja nimittäin oli itsekkin vaivihkaa uudessa seurassa toimimassa taustalla. Oletteko kuulleet ennen seuran puheenjohtajasta, joka houkuttelee oman seuransa urheilijoita siirtymään toiseen seuraan? 

Näinä kuukausina on saanut kokea itse kukin erillaista painostusta ja uhkailua. Joillekkin soiteltiin ja läheteltiin sähköposteja, minä sain nimettömiä kirjeitä. Nämä kirjeet julkaisin kirjoituksessani Nimettömiä kirjeitä. Tästä tuli blogin kaikkien aikojen luetuin kirjoitus 1500 lukijalla. Näistä kirjeistä saa hyvän kuvan minkälaisten ihmisten kanssa tässä ollaan nyt tekemisissä. Kirjeet kertonevat hyvin paljon enemmän lähettäjästään kuin vastaanottajastaan. Oulun Pyrintöönkin tällainen informaatiokirje syksyllä nimettömästi lähetettiin jonkun yleisurheilun ystävän toimesta. Siinä minut jälleen solvattiin ja Harrikin ohimennen. Siellä kirje laitettiin sujuvasti ei siinä-arkistoon ja Harrikin on siellä nyt töissä, ei oikein auttanut. Kaiken kaikkiaan on kertynyt jo kattava arkisto puheenjohtajan ja tukijansa eri ihmisille osoittamia solvauksia, joista osa antaisi aihetta vaikka rikosilmoituksen tekemiseen. Jos ja kun nämä tuodaan julki, on varmaa etteivät he enää kovin monen ihmisen luottamusta nauti tässä seurassa. Erityisesti koville joutui piirin kilpailuvastaava myönnettyään minulle piirin villinkortin Kalevan kisoihin. Puheenjohtaja Riekkinen yritti tietysti tehdä kaikkensa estääkseen minua kilpailemasta Vaasan Kalevan kisoissa. Kilpailuvastaava oli kuitenkin tehnyt päätöksensä täysin asianmukaisella tavalla ja Suomen Urheiluliitto oli päättänyt ettei puutu edustusoikeuksiini kesken kilpailukauden, seuran aiemmin tekemien päätösten ollessa ilmeisen kiistanalaisia. Näin Vaasassa juostiin ja Riekkisläiset saivat ensi kerran nenilleen. 

Lähes puolivuotta on tätä showta kestänyt ja paljon se on vienyt monen ihmisen aikaa. Voi jospa senkin ajan olisi voinut käyttää rakentavalla tavalla yleisurheilun eteen. Luotan kuitenkin siihen että lopulta kaikki pääsevät tekemään parhaansa yleisurheilen eteen omien arvojen ja periaatteidensa mukaisessa ympäristössä. Tietysti oikeusturvalautakunnan antama päätös oli helpotus. Ikävän leimansa tämä jupakka antoi menneisiin kuukausiin mutta onneksi en ole kovin hyvä stressaantumaan. Olin koko ajan varsin luottavainen mutta prosessin venyminen harmitti. Puheenjohtaja lähti pelaamaan tätä peliä niin likaisesti, että oli selvää että hän sotkeutuu lopulta omiin verkkoihinsa. Tarvittiin vain joku virallinen taho laittamaan hänet järjestykseen. Muiden seuran yleisurheiluihmisten tuki oli tietysti tärkeää. Se että en ollut missään vaiheessa yksin tässä tilanteessa sai olon tuntumaan varmemmalta. Kiitos näille kanssa taistelijoille. Me olimme oikeassa!

Seuran 60-vuotisjuhlia vietetään sunnuntaina. Häpeilemättä puheenjohtaja on vetänyt kutsujen lähettämisessä aivan omaa linjaansa. Kutsumatta jätettyjen listalta löytyy mm. yleisurheiluakatemien rehtori ja lukuisia seuran aktiiviurheilijoita. Jo aiemmin mainittu seuran ainaisjäsen kutsuttiin vasta sen jälkeen kun tämä ihmetteli kutsumispolitiikkaa toiselle johtokunnan jäsenelle. Erikoista on myös se että juhlallisuuksista ei ole minkäänlaista julkista ilmoitusta tai kutsua seuran nettisivuilla tai ilmeisesti muuallakaan. Luulisi että seuran 60-vuotisjuhlat olisivat koko jäsenistölle avoimet. Ilmeisesti tässäkin tapauksessa jäsenet on luokiteltu toivottuihin ja ei toivottuihin. Tässä on varmaan sitten jotain puheenaihetta juhlaväelle jos muuten meinaa jäädä tilaisuus kuivaksi. 

- Eemeli Kaartinen

Halli ja leiri asiaa - koordinoimalla kuntoon

Hallikauteen on enää kaksi kuukautta, joten on aika paljastaa hieman ennakkotietoja pohjoisenalueen hallikalenterista. Lajiohjelmat tulevat sitten joulukuun puolella. Listaan on otettu mukaan myös Ruotsin lähialueiden kilpailut. Yhdessä molempien maiden kilpailuiden kanssa on mahdollista rakentaa itselleen kattava talven kilpailuohjelma kohtuullisen automatkan sisältä. Erityisesti rohkaisen käymään Luleån kilpailuissa. Siellä on erittäin hyvä ja avara halli. 360m rata, neljä kiertää ja kahdeksan suoralla, 100 metrin suora ja täysleveät radat. Erityisesti maaliskuun Arcus Campen on mielenkiintoinen. Siellä kilpaillaan "sprint campen" matkoilla 60,80 ja 100 metriä ja yhteenlasketut ajat ratkaisevat voittajan.

7.12.2013 Aspen, December Spelen (HSKT)

11.1.2014 Aspen (VKV)

17-19.1.2014 Alueleiri Rovaniemi

18-19.1.2014 Oulu (la sisulisähuipentuma, su pm-kisat)

25-26.2014 Aspen Ahtletic Games (HSKT)

1.2.2014 Luleå, Arcus Spelen

8.2.2014 Rovaniemi, Santa Claus hallit

22-23.2.2014 Sm-hallit Rovaniemi

15.3.2014 Luleå, Arcus Campen

Näin on ollut hienoa fanikulttuuria joskus Oulun hallikisojen katsomossa.

Aivan optimaaliseen hallikalenteriin ei tänäkään vuonna päästy. Ylimääräinen osa tässä kokonaisuudessa on alueleiri, joka ei mielestäni kuulu keskelle parasta hallikautta. Tästä asiasta on keskusteltu vuosittain mutta muutosta ei vaan tapahdu. Hallikausi on lyhyt ja se olisi pyhitettävä vain kilpailemista varten. Valmennuksellisesti katsottuna alueleirin oikea paikka on juuri hallikauden kynnyksellä mutta ei yhdenkään kilpailun kanssa päällekkäin. Useimmiten päällekkäisyys on sattunut juuri Oulun kilpailuiden kanssa. Tämä aiheuttaa ikävää ristiriitaa urheilijalle ja valmentajelle siitä pitäisikö mennä kilpailuihin vai leirille. Päällekkäisyys syö jonkinverran molemmilta tapahtumilta osallistujia, ja vielä enemmän jos leirillä satutaan pitämään myös leirikilpailut. Ehdoton lähtökohta on oltava se, että halleissa Oulu, Aspen ja Rovaniemi, ei saa olla päällekkäisiä kilpailutapahtumia. Se on järkevän hallikalenterin syntymisen edellytys. Tähän päästään kun asioista keskustellaan ajoissa ja muistetaan tehdä hallivaraukset hyvissä ajoin. Tämän vuoden hallikalenteria pidän alueleiriä lukuunottamatta hyvänä. Helmikuun alun Luuleån kisa paikkaa Suomen kalenterin aukkoa. Hallikoordinoinnin lopputulos on hyvää perustasoa, jota se on viime vuosina useimmiten ollutkin.

Viime talven Santa Claus hallit Rovaniemellä käyvät hyvästä esimerkistä, kuinka tärkeää on niin halli- kuin kesäkaudenkin kilpailujen koordinointi. Kilpailulla oli hyvä ajankohta eikä päällekkäisiä tapahtumia ollut. Kilpailu teki osallistujaennätyksen noin 200 urheilijalla ja kilpailun suosituin laji oli miesten 60 metriä 23 osallistujalla. Vielä löytyy pohjoisestakin osanottajapotentiaalia yleisenkin sarjan lajeihin. Kun kilpailut koordinoidaan parhain päin, voidaan monessa muussakin pohjoisen kisassa nähdä miesten pikamatkoilla yli 20 osallistujaa. Sellaisiin kisoihin on urheilijan hieno tulla.

Aspen Athletic Gamesissa laitetaan puitteet kuntoon vaivoja säästelemättä.

Palataan vielä alueleireihin. Alueleirit ovat pyörineet nykyisellä konseptillaan Rovaniemellä nyt 10 vuotta. Niistä ensimmäisinä parina vuotena ei vielä puhuttu alueleireistä, vaan silloin kyseessä oli opiston oma leirityskuvio Juha Tarsan vetämänä. Kymmenen vuoden takaisista ensimmäisten leirien +120 urheilijan osanotosta on tultu reiluun pariinkymmeneen. 100 urheilijaa vähemmän kymmenessä vuodessa, erittäin huolestuttavaa. Tietysti ovat lisenssitkin hieman vähentyneet, mutta eivät lähellekkään siinä määrin. Aivan optimaalista leireilyä ei ollut tuo yli sadan urheilijan porukalla touhuaminenkaan. Silloin mukana olivat suunnilleen kaikki jotka olivat koskaan urheilukenttää nähneetkään ja leirimaksun maksaneet. Sata kertaa paremmin silloin kuitenkin meni kuin nykyään. Taas on tultu käytännössä siihen tilanteeseen että mukaan pääsevät kaikki jotka vain valmiita ovat leirimaksun maksamaan, valitettavasti näitä halukkaita löytyy enää parikymmentä. Eipä ole siis enää juuri varaa alkaa leiriryhmiä karsimaan tai valitsemaan. Ehkä parhaimmillaan leirit olivat silloin kuin osallistujia oli 50-70 joskus vuosina 2005-2007. Kaikkiin lajiryhmiin riitti porukkaa mutta tolkutonta tungosta ei enää ollut. Niistä vuosista hienoina juttuina jäivät mieleen lajiryhmien väliset koripallo pelit.

Mikä sitten näissä alkuvuosien leireissä oli paremmin? Ennenkaikkea se oli uutta, mikä kiinnosti urheilijoita ja valmentajia. Nykypäivän suurin ongelma on se että leirit uusiutuvat hyvin vähän tai eivät ollenkaan. Valmentajien vaihtuvuus on vähäistä. Urheilijat näkevät parissa vuodessa sen kaiken mitä alueleirillä on tarjota. Jos alueleiriputkessa ollaan 14-19 vuotiaana, niin ei ihme jos sama kaava alkaa viidessä vuodessa kyllästyttämään. Omina viimeisinä alueleiri vuosinani minua kiinnostivat leireillä lähinnä testien tekeminen, muuten homma oli nähty. Nykyisellään pohjoisenalueen alueleirit palvelevat lähinnä niitä jotka eivät asu hallipaikkakunnilla. He tulevat mielellään viikonlopuksi parempiin olosuhteisiin harjoittelemaan. Tässäkin tapauksessa vetää enemmän olosuhteet kuin valmennus. Oman paikkakunnan urheilijoita alueleireillä käy enää muutamia. Leiri ei kiinnosta heitä jotka muutenkin ovat samoissa olosuhteissa joka päivä, saatikka jos valmentajakin on leirillä sama kuin jonka hallilla näkee joka päivä. Vielä vähemmän napapiirille vaivautuu Oululaisia. Halli on sielläkin ja hyvät valmentajat. Ennen ryhmäharjoittelu houkutteli leirille nekin, jotka saivat muutenkin harjoitella päivittäin hallissa. Meillä oli ennen vanhaan aika komeat letkat vetämässä sunnuntai päivän nopeuskestävyysharjotuksia.

Urheiluliitto lakkautti taannoin 17-vuotiaiden maajoukkueleiritykset. Perusteita tietysti löytyi puolesta ja vastaan. Tälle ikäluokalle mainittiin korvaavana ja ensisijaisena leiritysjärjestelmänä alueleirit. Tässä tapauksessa alueleirien tasosta ja valmennuksen sisällöstä täytyy pitää entistä parempaa huolta. Nykyisellään ainakaan pohjoisenalueen alueleirit eivät pysty tarjoamaan lahjakkaimmille junioreille tehokasta ryhmäharjoittelua ja vaihtelevia valmennusvirikkeitä. En kritisoi menneitä tai nykyisiä alueleirien valmentajia, he ovat kaikki alueen parhaita valmentajia. Tilanne on nyt suunnilleen se, että jotkut valmentajista ovat saattaneet olla remmissä mukana yhtäjaksoisesti lähes kymmenen vuotta. Näkisin mieluummin tilanteen niin että yksi valmentaja vetäisi parin vuoden settejä alueleireillä ja sitten taas joku muu seuraavat pari vuotta. On eduksi urheilijoille nähdä erillaisia valmentajia ja valmennusfilosofioita. Näin varmistettaisiin leirien tuoreena pysyminen vanhemmillekkin urheijoille. Jos leiri alkaa tuntumaan rutiinilta niin silloin ollaan menty metsään. Alueleirien tilannetta täytyy pohtia alueneuvostossa.

- Eemeli

Neuvostoliiton risteily

Ikää tulee ja ihminen seestyy, näin voisin tätä mennyttä yleisurheilun gaalaristeilyä kuvailla. Siinä missä viime vuonna lähdin laivasta vasta kun henkilökunta tuli herättää ja uudet matkustajat sisään, niin tällä kertaa lähdin ihan omin neuvoin ja oikeaan aikaan. Ehkä monen mielestä parempi näin mutta meiki tykkäs että vähän tylsä homma. Harri valitteli kun sillä meni vyö rikki eikä housut meinannu pysyä jalassa, minä taas koin ongelmaksi kun nyt ne housut pysy jalassa. Hytistä kun lähettiin se kyseli multa että eihän mulla jääny mitään, ei jääny ku neitsyys vaan totesin suivaannuksissani. Ongelmansa kullakin. Harrin kans käytiin myös Neuvostoliitossa shoppailemassa. Samalla vietiin paikallisille naisille sukkahousuja ja muuta mitä niiltä siellä puuttuu. Meiki osti rotsin ja tuliaisia vähemmän ku vuoden tarpeiksi. Toiset osti niin paljon kaljaa että meiki tuli ihan kateelliseksi. Onhan se vähän rahvaanomasta roudata niitä kaljakeissejä pitkin kaupunkia mutta mitäpä ei harrastuksensa vuoksi tekis. Saatana ihmisiä kuskataan onnikkalasteittain viinakauppaan, on siinäki hieno turismin muoto. Siellä ei turhaan tuota viinan myyntiä rajoteta, mutta miksipä niin tehtäis kun sillähän se koko valtio pysyy pystyssä. Meiki on aikanaan tehny semmosen periaate päätöksen että suomeen en viinaveroja maksa, ainakaan yhtään enempää kuin on aivan pakko. Sen verran jo nykyään ahistaa tää suomalainen yhteiskunta kaikkine rajoituksineen.

Meiki kuulemma voitti jonku visailun siellä laivalla. No niinhän minä sanoin jo etukäteen. Ja minä vielä visailin yksin enkä missään ryhmässä. Soitelkaa että mitä mä oon voittanu! On muuten tehty pelikoneen pelaaminen laivalla niin hankalaksi ettei se meinaa humalaiselta ihmiseltä onnistaa. Nykyään sinne pitää työntää oma maihinnousukorttinsa. Juuri sain pelattua sitä yhellä kolikolla, painelin nappeja eikä sieltä enää ainakaan rahaa tullu ulos. Jostain reiästä se laite kuitenki pukkas käteen jonku toisen jätkän vanhan aamupalakortin. Ihme laite. On muuten vähän merkillistä nuilla virolaisten laivoilla että minä en saanu aikanaan pelata pelikonetta 19-vuotiaana mutta 16-vuotiaat voi kuitenki hipata ja ryypätä kaikessa rauhassa laivan discoteekissä.

Perinteinen risteilyn päätös. Yritin tilata juomaksi Mckaljan mutta ei valitettavasti kuulunut valikoimaan. Uus rotsi niskassa.

Matkan illanvietto osuus alko perjantaina sillä että mut vietiin kattoo Popedaa. Popeda totisesti näytti mitä on tehdä rock´n rollia ammatikseen. Ja rockata voi vielä aivan täysiä vaikka eläkeikä lähestyy. Popeda on niitä bändejä jotka on livenä vielä kovempia kuin mitä levyltä kuultuna. Harvemmin näin päin mutta se kertoo tosi ammattilaisuudesta. Menkää ihmiset kattoo! Kannattaa, vaikka ei tuntuiskaan siltä että se ois niitä keikkoja johon ensimmäisenä haluaa mennä.

Reissussa oli mukana myös Marko Ahtiainen ja Kuopion reippaimmat housut. Marko kalevan kisojen 2014 pääsihteerinä oli lähteny pr-osastonsa kanssa liikkeelle. Ne tekee siellä tosi hyvää duunia. Ei vielä missään kisoissa oo ollu tämmöstä promoamista ja näin hyvin saatavilla informaatiota jo 9 kuukautta ennen kisoja. Tästä kannattaa ottaa mallia tulevien Sm-tapahtumien järjestäjien minkälaista on nykyaikainen ja tehokas viestintä. Ajatelkaa, jo nyt tiedetään missä Kalevan kisojen illanvietot pidetään. Eihän tuommosta hommaa ole yleensä järjestetty ollenkaan. Mahtava homma kokoontua kaikkien laji-ihmisten kans samaan paikkaan. Puijon sarvessa nähdään refresmentin merkeissä!

Tuliaisiksi ostimme vain fiineimpiä neuvostoliittolaisia viinejä.

Eihän tämä reissu nyt aivan pelkästään refresmenteissään menny. Kolme varsin positiivista harjotustakin mahtu mukaan. Hieno kokemus oli aamulenkki klo 6.40 urbaanissa ympäristössä pitkin Töölönlahden ja Hakaniemen rantoja. Sato vielä vettäki, siinä oli urheilijanomatuntoa tämän muun homman vastapainoksi. Liikuntamyllyssä oli kuulemma tänään jollaki vähän vaikeuksia mahtua reenaa. On se ikävää kun asioista pitää tehdä niin ehdottomia että periaatteen vuoksi yritetään kieltää huippu-urheilijaa harjottelemasta varsin avarassa hallissa. Torstaina kun olin myllyssä niin yleisurheilu alueelle tuli muutama chearleaderi tekemään omia jumppiaan. Sillä hetkelle tilaa oli väljälti mutta eräs vanha ukko meni kuitenkin niitä hätistelemään pois. Sille tuotti hankaluuksia sanoa "chearleader" mutta se sai asian ilmaistua näin "ei tätä ole tehty miksikään saatanan siideri paikaksi". Varsin ymmärrettävästi ilmaistu joka tapauksessa.

Kyllä on ollu taas mahtavat jutut. Nää on niin mahtavia juttuja että mun mielestä ihmiset ois voinu maksaa mulle vaikka 5€ minuutilta jotka sai kuunnella näitä tarinoita spårassa matkalla satamasta kaupunkiin. Se on kätevää kun voi pyörittää aina vaan samaa levyä mutta täytyy muistaa että eri ihmisille kuitenkin. Sitten menee pieleen jos alkaa kertoo samoja vitsejä jo kolmatta kertaa samoille tyypeille. Vähän niinku Ahtianen kuulemma esitteli eräälle seurueensa neljä kertaa saman päivän aikana. No mutta näin on taas todellisuuteen palattu ja muille rustattu jotain taivasteltavaa. Ei siinä.

- Meiki (Eemeli)

DJ Meiki

Nyt on synttärit kyykätty pakettiin, ja hipattu myös. Hipat ja kyykyt oli molemmat ihan totista laatua. Syntymäpäivän juhlistamisen alotin synttärikyykyllä. Paketoin itelleni lahjaksi uudet ennätysraudat 3x170kg. Siinä oli yks toisto parannusta entiseen. Juhlallisuuksia jatkoin elämäni ensimmäisen DJ keikan muodossa. 

Eräs arveli ilmeen perusteella ettei ollut kovin mukava tapa viettää synttäreitä.

Mua oli siis pyydetty naisten lentopallon mestaruusliigan peliin soittaa musiikkia. Se oli mun mielestä mainio tapa viettää syntymäpäivää. Meiki oli hyvin innoissaan mahdollisuudesta päästä soittaa lentopallo peliin. Samaa hommaa olisin halunnu tehä yleisurheilu kisoissaki mutta siihen ei oo ollu mahollisuutta, koska meiki on kilpaillu ite tai sitten toiminu kilpailunjohtajana. Toisekseen asianmukaista äänentoistoa on voinu olla hankala järjestää tai sitten suhtautuminen musiikin soittamiseen on ollut nihkeä. Nyt oli kaikki järjestyksessä, kunnon äänentoisto, nasta tapahtuma ja tilaus soittaa musiikkia. Lentopallossa musiikki on kiistaton osa tapahtumaa. Sitä se on isommissa yleisurheilu kilpailuissakin, mutta pienempiin kisoihin jos yrittää musiikkia tuoda niin aina löytyy joku jonka mielestä se on tyhjänpäivästä. Kun katoin lentopallon Em-kisoista Suomi-Italia peliä, panin merkille mielestäni tasokkaan DJ työskentelyn. Peli oli vauhdikas ja DJ skulas kunnon jeejeetä niin mahtava meininki välitty aivan kotisohvallekki asti. Se orientoi meikiä omaan uuteen duuniin. Meiki valmistautu peliin huolella. Soittolistaa valmistelin tuntikausia. Latasin puuttuvat kappaleet, leikkasin niitä ja funtsin mitä soittaa missäkin tilanteessa. Biisit oli tärkeä leikata sillä musiikki soi kerrallaan vain sekunteja, joten biisin huippukohdan on oltava heti siinä. Ei ole aikaa kuunnella introja. Homma täytyy tehdä viimisenpäälle jos niin voin yhtään tukea mun suosikki joukkueen orientoitumista peliin. Soittolista sisälsi urheilutapahtumien klassikko kappaleita ja nykypäivän menevimpiä ralleja. DJ:n tilastotietona kerrottakoon että kappaleita oli listalla 63 ja vain kaksi niistä jäi käyttämättä. Meiki oli hommassa just niin hyvä kuin arvelinkin. Mulla on silmää ja korvaa tähän hommaan. Tilannetaju on ykkösjuttu. Homma hioutuu edelleen, kauden lopussa meiki on entistä parempi. Äänentoisto tekniikkaan täytyy tutustua tarkemmin. Nyt pitäs ilmeisesti käydä joskus soittamassa myös Lakkapään peleissä. 

Pidän lentopalloliiton käyttämien pelien mainosjulisteiden ulkoasua onnistuneena. Mainos kiinnittää tehokkaasti ohikulkijan huomion. Idea tuoda pelaajat esiin vain pelkän seuran logon lisäksi on mainio. Mainos luo onnistuneesti katsojalleen jännitettä tulevaan peliin. Lisäksi lajin visuaalisuus käy mainoksesta selville.

Vastaanotto uuteen hommaan oli hieno. Tehtävää ennen hoitanut, jo eläkeikään ehtinyt herra opasti kuviot seikkaperäisesti. Tilanteeseen ei liittynyt minkäänlaisia vaikeita tunteita sitä kohtaan että uusi henkilö tulee remmiin ja tuo tapahtumaan oman leimansa. Uutta mulle oli myös se että tässä tapahtumassa vastasin vain yhdestä hommasta. Ei tarvinu olla vastuussa melkeen kaikesta ja kaikista. Ihan kiva välillä näinkin. 

Ja sitten vielä sinne hippaosastolle. Hipat oli Tivolissa eli samassa osotteessa kuin mihin Pekkala mut kuus vuotta sitten ensimmäisellä kapakkireissullani kuskas. Sillon olin alueleirillä ja seuraavana päivänä kun kesken koordinaatio harjotusten liukenin paikalta niin sitä sitten paheksuttiin. Mutta ei jääny vaan yövuoroon mun birthday partyt. Tänä aamuna soitin kaverille joka oli ollu viettämässä oikeustieteen opiskelijoiden vuosijuhlaa. Tämä sitten kutsu mut heidän sillikselle. Luulin että siellä on vaan rapulaiset ihmiset syömässä sipsiä keskenänsä mutta mitä vielä, hirviä disco meininki tuleeki heti aamusta vastaan. Siellä oli kaikkea hattara ja popcorni koneista lähtien. Pöydät aivan notku syötävää ja juotavaa. Mitäpä siinä muuta saatto kuin liittyä hippoihin. Edellisen illan frakit ja iltapuvut oli oikkareilla vaihtunu vähän vähemmän formaaleihin kostyymeihin. Tavallisissa vaatteissani koin erottuvani liikaa porukasta. Niinpä potkasin housut nurkkaan ja jatkoin hippaamista trikoissa. Myöhemmin kävin vaihtaa vielä vähän parempaa trikoota päälle. Hipat on aina mahtavat jos niissä saa olla trikoissa. Oltaispa gaalaristeilylläki. Tarinan opetus oli siis se että ei ole pakko pitäytyä perinteisissä hippa ajoissa, eli ilta kymmenestä aamu neljään. Aivan hyvin se voi olla myös aamu kymmenestä iltapäivä neljään. Hippaamista kahessa vuorossa. 

Loppuun käytän vielä kovia sanoja, saatana. Kyllä Rovaniemellä on teiden auraus aivan paskalla tolalla. Mentaliteetti on tuntunu jo vuosia olevan "kyllä ne sinne polkeentuu". Meiki kun sotkee pyörällä joka paikkaan niin kyllä sattuu keljuttamaan. Tämän seikan edesauttamana vinkkuroin itteni kylelleen tänään, terävissäni tosin. 

- Meiki (Eemeli)

Suomen suurin kuntokoulu

    Ei saakeli, oliko se siinä? Armeija oli ainakin, mutta nyt meiki jännää onko kaikki nopeus jäänyt Ivalon metsiin vai löytyykö se vielä tuolta jostain.

       Meikin kotiutumisesta armeijasta on nyt kulunut noin kuukausi ja alan pikku hiljaa muistamaan taas, mitä se siviilielämä oikein on. Meikin kohdalla se on kyllä ollut yhtä raatamista. En nimittäin pitänyt mitään lomaa, niin kuin monet armeijasta kotiutuvat pitävät, vaan painelin heti seuraavana päivänä koulun penkille Kemi-Tornion AMK:iin. Kävin kuitenkin juhlimassa kotiutumista niin kuin kuuluukin. Oli niin kauhea krapula ensimmäisenä päivänä, ettei oikein tajunnut, mihin sitä oikein meni. Annoin varmasti hyvän ensivaikutelman luokalle. Joku tokasikin melkein heti aamusta, että ''Kuka täällä haisee näin pahasti vanhalle viinalle?'' Koulun lisäksi meiki pääsi töihin kauppaan, eli kyllä tässä saa tuhista oikein kunnolla, että ehtii myös reenatakkin.

       Armeijan alkuvaiheessa jaksoin yleensä lomilla sunnuntaisin käydä Aspenissa juoksemassa nopeita vetoja. Ajatuksena oli, että meiki sais pidettyä jonkinlaisen tuntuman juoksuun kotiutumispäivään asti. Siitä olisi ollut sitten helppo jatkaa reenaamista. Se homma unohtu kuitenkin melko nopiaa, kun meiki siirty  puliukkopuolelle. Lomilla lauantaisin meiki oli monesti teräväpullo kourassa kapakissa, joten eihän sitä rapuloissaan viittinyt lähtä reenaamaan. Jos en sattunut olemaan viikonloppuna kapakissa, niin en viittinyt lähtä viettämään puolikasta lomapäivää sunnuntaisin Aspeniin. Tästä lähtikin tasainen alamäki kohti rapakuntoa.

      Mielenkiintonen asia armeijassa meikin kohdalla oli meikin paino ja sen vaihtelu 80kg molemmin puolin. Armeijaan mennessäni olin voimakas kuin härkä ja painava ku mikä, 84kg. Joulukuussa ennen armeijaa paukkukin kaikki ennätykset punttien kanssa. Kun armeijaa oli käyty kolmisen viikkoa, niin meikillä tippu paino 6 kiloa ja posket oli jo lommoilla. Sillon ajattelin, että meikillähän tippuu paino armeijan aikana varmasti yli kymmenen kiloa. Ei tippunut. Pitkään meiki pysy alle 80:ssä kilossa ja uskalsi olettaa että meiki tulee takasin laihana poikana. Tämäkään ei pitänyt paikkaansa. Mitä pitemmälle palvelus meni, sitä lähempänä olin lähtöpainoa. Mettäleirit olivat poikkeus tasaiseen painonnousuun. Parhaimmillaan meikin paino tippu viikon mettäleirillä 5 kiloa. Mettässä menetetyn painon meiki sai kuitenkin helposti syömällä takaisin. Lopuksi TJ 0- päivänä menin puntarille kotona ja pettymykseksi saatoin todeta, että lopputulos oli vain -1 kg. Toisena pettymyksenä oli iso maha ja kuihtuneet lihakset. Sitä se armeija teki meikille.

   Nyt meiki on kuitenkin jättänyt armeijan taakse ja katse on tulevassa kaudessa. Lähtökohdat kauteen on heikommat kuin koskaan aikasemmin. Sinni on ainoa asia mikä kehittyi armeijan aikana. Nyt meiki on lähinnä kuntoillut ja pienentänyt mahaa, että jaksaa taas kirmata juoksuradalla. Tuloksetkin ovat olleet positiivisia, vaikka totista kuntoilua on takana vain kuukausi. Eemelikin kehu meikiä, että oon laihtunut. Se lämmitti mieltä. Meiki jatkaa varmaankin tätä kuntoilukautta niin pitkään, ettei enää pihalla kehtaa juosta minkäänlaisia vetoja.

   Lopuksi vielä viesti kaikille urheilijoille, jotka ovat lähdössä armeijaan ja mietiskelevät mihin ovat menossa palvelustaan suorittamaan. Jos haluatte reenata ja pysyä hyvässä kunnossa koko armeijan ajan ja jatkaa reenaamista sen jälkeen, Ivalo ei ole oikea paikka teille.

Meikillä ei ollut koko armeijan aikana tukkaa päässä.

Ps. Meiki rikko ensimmäistä kertaa itteni punttisalilla. Tein tempausta suhteellisen kevyillä painoilla, niin yhtäkkiä tunsin hirveää kipua vasemmassa olkapäässä. Saakeli, että ketutti. Vamma ei onneksi ollut niin paha, mitä aluksi oletin. Pidän kuitenkin ainakin pari viikkoa taukoa tempauksesta, ettei paikat hajoa uudestaan.

T: Meiki (Niilo)

Syysyskä

Ei ne ota Kokkosella vastoinkäymiset loppuakseen. Kausi 2013 piti huipentaa vielä Puolassa varttimailereiden virkistysleirillä. Mutta niin kävi että alun vakaan aikomisen jälkeen tämäki homma yskähti aivan viime metreillä, kuten niin moni muukin asia edellisen vuoden aikana. Antti selosti että se oli työmaalla kusessa, kun se oli saanu ohjelmoitua myllyt sekasin. Uskoiskohan tuota, en tiiä. Meiki pitää mahollisena myös sitä että Antin viisumihakemus oli yksinkertasesti saanu kotipuolessa kielteisen päätöksen.

Niin jäi Kokkonen kotimaan kamaralle irvistelemään. 

Ylimenokausi on pääpiirteissään jo vietetty tai ainakin pitäis olla. Syyskuun kuukauden kysymyksessä tiedusteltiin onko meikit ansainneet viettää ylimenokautta. Enemmistö vastaajista 34% oli sietä mieltä että maltillisesti korkeintaan kaksi viikkoa. 25% vastaajista olisi suonut meikien viettää ylimenokautta ihan totisenkin kaavan kautta. Näin syyskuun mentyä voisin todeta että kyllä sitä ylimenokautta varsin totisesti tuli vietettyäkin. 29% vastanneista arveli että ylimenokaudenomainen meininki jatkuu meikeille joka tapauksessa läpi vuoden. 12% vastanneista puolestaan omisti kukkahatun ja ilmoitti paheksuvansa.

Niin se Harri pääsi parempaan paikkaan. Enää ei tarvi miettiä maksamattomia puhelinkuluja ja ohjaajakorvauksia. Siinä missä ne ennen kuitattiin sillä että ei muistella vanhoja, niin nyt laitetaan työ- koneet ja puhelimet käteen liittymien kera tietenkin. Toimistolla on kuulemma vielä kivoja tyttöjäkin. Kyllä sitä nyt pidetään hyvänä. Harri on siis siirtynyt Ouluun, ei sentään taivaaseen. Odotan että se laittaa siellä asioita järjestykseen.

Viime syksynä vietettiin Harrin kanssa viimeistä yhteistä liittovaltuusto yötä. Tammikuu toi meidät jälleen yhteen ja syksy taas erotti. Liekköhän elämä meidät jälleen vielä joskus yhteen johdattaa. Pitää nyt vähän romantisoida sen kunniaksi kun majuri aikanaan nimitti meitä homoiksi. Se on yks mun suosikki kaikista majurin sutkautuksista.

- Meiki

Nimettömiä kirjeitä

Revitäämpä nyt niitä skuuppeja kun tuli edellisessä kirjoituksessa niitä luvattua. Semmonen tuli nimittäin eilen suoraan postiluukusta alas. Joku Satutäti lähesty nimettömällä kirjeellä, eikä edes ensimmäistä kertaa. Kirjeiden sisältö kertonee enemmän lähettäjänsä kuin vastaanottajan mielenterveyden tilasta. Tässäpä teille tämän satuilijan kirjeet taivasteltavaksi. Kirjeessä mainittu tapaus on nyt urheilun oikeusturvalautakunnan käsiteltävänä.

Kierrokset nousee ja retoriikka kovenee kun asiat eivät ole edenneet sivusta seuraavan satuilijan kuvittelemalla tavalla ensimmäisen kirjeen jälkeen. Lähetetty 6.9.2013

Kuinkahan sivusta seurannut luonnehtisi omia kirjoituksiaan. Lähetetty 17.6.2013

Kyllä nämä ihmiset tulisi saada mahdollisimman nopeasti pois terrorisoimasta urheilua. Tämänkin henkilön vaikuttimena seuratoimintaan on ajaa omia etuja ja toiseksi toimia toisia ihmisiä vastaan. Urheilun kehittämisellä tämän ihmisen toimilla on hyvin vähän tekemistä. Kyllä tämä henkilö on onnistunutkin omia etujaan ajamaan, valitettavasti toisten urheilijoiden kustannuksella. Eipä oikeastaan edes kovin yllätä tämä kirjeenlähetysvimma kun hieman tietää tämän henkilön taustoista. Ihmeen paljon tämä "sivusta seuraaja" tuntuu omaavan sisäpiirin tietoa. Kiitos kuitenkin kirjeestä, olipa tämä Satutäti sitten sivusta tai keskiöstä seuraaja. Seuraavaa kirjettä odotellessa. Keep on writing, harvinaisen tylsällä kynällä. Mistä tämä viha kumpuaa?

Sitten kun kaikki tulee lopulliseen ratkaisuunsa, kirjoitan kyllä siitä kaikesta. Siitä tulee varmaan kokonainen kirja. Niin monimutkaiseksi tämä homma on mennyt että lähes joka päivä on ilmennyt joku uusi temppu ihmeteltäväksi. Tämä kirjoitus löytänee perille näinkin vaikka se ei suoraan kenenkään postiluukusta putoakkaan.

- Nimellään kirjoittaen, Eemeli

Loppukevennykseksi havaintoja kerrostalo elämästä. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä klo 4.30 yläkerran asunnosta kuului kuinka ilmeisen humalaiset henkilöt intoutuivat selostamaan Jukka Keskisalon Euroopan-mestaruusjuoksua vuodelta 2006. Hyvä että yleisurheilu kiinnostaa.

Refresmenttiä ja gluteiinisämpylää

Kyllä nyt voi todeta että ylimenokaudesta tuli pulimenokausi. Viikon sisään on hipattu enemmän kuin koko kesänä. No näinkai sen kuuluuki mennä. Saatto sujuvasti viettää toiseen kertaan kaudenpäättäjäisiä kun viime viikonlopulle ilmaantu vielä yks pituuskisa. Jos sitä vielä kävis vaikka moukaria heittämässä niin sais vielä kolmannet kaudenpäättäjäiset viettää.  Ei saakeli tullu kertakaikkiaan mitään siitä pituushypystä. Edellisestä kolmen vuoden takasesta pituushyppykisasta tuli jäätyä lähemmäs metrin. Ei ihan natsannu kohalleen niillä kuudella hypyllä ja nyt niveliä kolottaa ihan helevetisti. Eiköhän siinä menny taas pituushyppyinnostus seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.

Kananlento, onkohan tekniikassa jotain hiomista. 

Tänään alotin peruskuntokauden. Alko pelkkä uunoileminen kyllästyttää, niinpä lähin sitten nostelee salille heti ajatuksen saatuani. Siinä on sillon ylimenokauden tavote saavutettu kun reenin puute alkaa keljuttaa ja vaistot vie salille. Eihän tämä nastuus pysy pitkään yllä vaan veryttelemällä, pitää olla salil eka salil vika. Ois nasta käydä reenaa Mustan Barbaarin kans. Käyn näyttämässä sille marraskuussa liikuntamyllyssä. Sen musiikki on primitiivistä mutta lyriikat nastoja ja sellaisia joihin voin samaistua. Vielä tässä nyt ei kuitenkaan näytetä salilla muille ku toisille kestävyysjuoksijoille, on se pk-kauden eka reeni aina niin rimpuilua laihojen jalkojen kans. Sen lisäksi että ylimenokaudella on mahtava tyhjentää tuota kasvanutta refresmentti varastoa niin toinen mahtava homma on syödä mitä lystää. Mahtavalta tuntuu jopa vetää mikropizza jos huvittaa, seki on nastaa tehä muutaman kerran vuodessa. Ja urkallaki saa taas ottaa toisenki gluteiinisämpylän. Alko tosiaan huolestuttaa tuo refresmentti varaston kasvaminen kesän mittaan. Jostain sitä tuli lisää muttei tahtonu kulua sitten yhtään. Mietin että onkohan tässä tullu vanhaksi tai tylsäksi vai mikä on. Mutta kylläpä tuo varasto näyttää kuitenki parahiksi ehtyvän ennen seuraavaa gaalaristeilyä, nythän on syksy. Tää meni nyt ihan joutavan päiväseksi pulijorinaksi mutta eiköhän tällekki syksylleki vielä parit skuupit revitä.

Pitää summata taas kuukaudenkysymyksen tulokset. Nythän tässä tais jäädä ainaki kuukausi välistä mutta saatiinpa silti viiksikysymykseen vastaus. Kysely osoittaa että kisaviikset on kiistatta nastat, 50% vastanneista on tätä mieltä. Neljäsosalle ne on ihan "ei siinä" ja toisen neljäsosan mielestä ne näyttää uunoilta. Se varjopuoli viiksistä kuitenkin löytyi että 10% vastanneista ilmoitti niiden vähentävän halukkuutta ryhtyä lähempään kanssakäymiseen pussaamisen muodossa. Uutena ajankohtaisena kuukaudenkysymyksenä tiedustellaan yleisön mielipidettä siitä, onko meikit ansainneet viettää pulimenokautta?

- Meiki

ES Satanen

Täydellinen omavaraisuus kilpailun järjestäjänä on saavutettu. Nyt osaan kaiken mitä kisojen järjestelyihin voi liittyä, viimeisimpänä taitona on otettu haltuun sähköinenajanotto. Periaatteessa voisin yksinään järjestää kisat jos juoksen lähettäjän paikalta ottamaan vielä maalikameran kuvat. Ihan tosissani valmistauduin viime yönä tähän vaihtoehtoon kun vähän jännitti että selviääkö tämä minun työpari kapakista aamuksi kentälle hommiin. Hyvin meillä kuitenki onnisti kisat alusta loppuun. Hoidettiin siis saku ry:n kesäkisojen ajanotto ja lähettäminen viime viikonloppuna. Nää oli muuten ensimmäiset kisat joiden järjestelyistä meikille jotaki korvattiinkin. Kisojen jälkeen pohdttiin että jos seura perii omilta urheilijoiltaan osallistumismaksuja omiin kisoihin, niin kuuluuko silloin jossain toisessa yhteydessä mennä vapaaehtoisesti järjestämään kisoja seuran puolesta. Tässä ei nyt taida ihan vastavuoroisuus toimia. Jos joku hullu kysyy niin se on 200€ päivä. Täytyy Niinistä muistaa kiittää tässä yhteydessä ajanoton ja tulospalveluohjelman opettamisesta. 

Kuva saattaa sisältää kannanoton liittyen vähemmistöjen oikeuksiin. 

Lauantaina tuli järjestelyjen ohessa yskästyä kauden viiminen startti. Juostiin semmonen ei siinä satanen kauden päätteeksi, asiaan kuuluvat merkitkin ehittin maalikameralla näyttämään. Se jäiki kesän ensimmäiseksi ja viimiseki satasen kisaksi. Kauden lopputulokseksi voi näin summata - kestävyysjuoksija, sillä kasin startteja tuli enemmän kuin satasia. Yks satanen oli pakko saada, sillä joka vuosi oon kuitenki satasen aina juossu. Pitää myöhemmin pohdiskella kautta vakavammin valmennuksellisista näkökulmista. On se saakeli kumma kun satasen kisaki laittaa nykyään Kortelaisen oksentamaan. Villen innoittamana siihen hommaan tais yhtyä vielä toinenki kilpakumppani. Mikä perkele silläki on, ei se tiettävästi rapulassakaan ollu. Kyllä meikilläki alko orientaatio ja kuntopohja murenee kauden viime viikkoina. Elokuu oli enää yhtä herkistelyä ja veryttelyä. Vähitellen alko hippaorientaatio tunkemaan kisa orientaatio rinnalle. Äärimmäisen hyvin meikillä kisaorientaatio kesti läpi kesän sillä edelliseen neljään kuukauteen mahtu refresmenttiä ainoastaan Kalevan kisojen illanvietoissa. Pitää tässä nyt todistella omaa kunnollisuutta kun semmonen kiva setä Kemistä on ottanut asiakseen kertoa että "sillä on alkoholiongelma".

Tietenkihän kausi piti myös hipata pakettiin kun orientaatio alko jo heittää sinne suuntaan. Siihen tarjoutu sujuva mahdollisuus kun meidät kutsuttiin tämän tapahtuman iltajuhlaan. Mietittiin seuraavana aamuna että onko joku menny sillon pieleen jos illan hauskin vaihe oli ennen kymmentä kuuskymppisten opettajien seurassa. Ei siinä, mainiota seuraa nämä opettajat. Meidän pöytä oli tilan perällä, jossain vaiheessa huomattiin että kaikki muut oli jo lähteny ja meidän pöytä oli ainoina enää paikalla, sitten meidät ajettiinki ulos. Toisen loppu on toisen alku, nyt alkaa sitten parin viikon ylimeno/pulimenokausi, kellä mitenki. Antilla on eessä aika nasta ja varmaan hurjaki reissu, niillä on semmonen ratakierroksen menijöiden virkistysmatka. Antti onki jo alkanu reenaa matkaa varten, ois vähän nolo jos sixpäckin jälkeen alkaa jo kävelee aivan pitkin seiniä. Paljon muutahan tuo ei nyt voikkaan harjotella. Kielsin siltä puskemisenki, toivottavasti on uskonu tai muuten ei häpyluu luudu takas yhdeksi kappaleeksi 

- Meiki (Eemeli)

Viikkokisat V...ksi

Kylläpä Majuri esikuntineen järjesti tänään semmoset Lapin Lukon viikkokisat että olivat häpeäksi seuran nimelle. Majuri on tehnyt kesän mittaan valintoja millä porukalla haluaa kilpailutoimintaa hoitaa. Nyt sai majurin esikunta kokeilla siipiään kilpailunjärjestäjänä, lopputulos oli häpeällinen. Näiden pitäisi vielä Sm-hallit hoitaa ensi talvena. Majurin toimintatapojen vuoksi osaavat ihmiset eivät halua toimia hänen johdollaan ja tänään nähtiin mihin se pahimmillaan tai parhaimmillaan johtaa. Missään nimessä ontuvat kilpailun järjestelyt eivät ole kentän laidalta mukaan vedettyjen vanhempien tai muiden rivitoimitsijoiden syytä, he tekevät minkä osaavat. Vika on niiden, jotka on vastuulliseksi nimetty kisan järjestelyihin. Nyt ei oltu nähty minkäänlaista vaivaa ennakolta järjestelyiden hoitamiseksi. Tästä voi katsoa kenen oli määrä kilpailuista vastata ja kenelle voi osoittaa palautetta http://kilpailukalenteri.fi/?cs=16&nid=9719 ja http://www.lapinlukko.fi/Jaoston_kokoonpano_ja_yhteystiedot .

Juoksuissa lähetys tapahtui käsiä läpsäyttämällä. Sähköistä ajanottoa käytettiin puoliautomaattisena eli ajanotto laitettiin napista käyntiin kun nähtiin lähettäjän läpsäyttävän, ajat olivat siis yhtäkuin käsiajan arvoisia. Starttipistoolin tai tarkemmin sanottuna sen panosten puutteesta joku syytti kenttämiestä. Kävin tarkastamassa asian, panokset olivat siellä missä aina ennenkin eli laatikossa jossa lukee "starttipistooli". Ison kaliiperin panoksia oli vähemmän, pieniä enemmän. Molemmilla olisi voinut lähettää. Tietenkään tuulimittarista ei ollut tietoakaan. Vaatimattomasta reilun 30 urheilijan osanotosta huolimatta aikataulu laahasi 15 minuuttia perässä. Moukarinheitossa häkin suu oli täysin levällään, yli puolet sääntöjenmääräämää leveämmällä. Vaikka heittäjät olivat vielä pieniä junioreita, oli vahingon mahdollisuus olemassa. Jos heitto olisi lähtenyt ohi sektorin, olisi se voinut päätyä mittamiesten ja yleisön sekaan. Onneksi ohi sektorin tai tolppaan heittoja nähtiin vain sille puolelle missä ei ollut ihmisiä. Tähänkin oli Harri sähköpostitse ohjeet välittänyt. Kuulassa mielenkiintoisena sovellutuksena nähtiin alastulopaikan tasoittaminen pituushyppypaikan lanalla. No eipä mene ainakaan alastulojäljet sekaisin.

Kyllä meni valitettavasti pahiten uunoiltujen kilpailuiden top ykköseksi tämä näytelmä. Aiemmin kärjessä ovat olleet Nyckel Campen 2010 ja AAG 2013 day 1. Kilpailu oli kategoriassa avoimet aluekisat, se tarkoittaa sitä että osallistujien pitäisi voida luottaa siihen että järjestelyt ovat asianmukaiset. Valitettavasti tämän kisan tulokset eivät ole millään muotoa tilastokelpoisia. Saa nähdä kestääköhän tulospalvelu taas yli viikon kuten viimeeksi. Onneksi osallistujia ei kuitenkaan ollut tuon enempää joille tuottaa pettymys. Vaikka pääosa oli paikallisia niin oli kisaan tullut muutamia vähän kauempaakin. Eräskin oli tullut paikalle saadaksen hyvän viimeistelyharjoituksen kilpailustartin muodossa viikon päästä koittaviin Sm-kisoihin, vaan eipä ymmärrettävästi juuri orientoinut käsiläpsystä startata. Ja tämmöisestä vielä peritään osallistumismaksua. Erittäin noloa. Käsittämätöntä ettei omille junioreille ja urheilijoille anneta sen vertaa arvoa että järjestelyt olisi viitsitty hoitaa edes vasemmalla kädellä, nyt ei sitäkään. Itsekkin olisin tänään ihan mieluusti juossut Hulion kaverina satasella mutta heti kentälle päästyäni saatoin todeta tilanteen, enkä totta puhuen kovin yllättynyt.

Muistaakseni näin ei käynyt silloin kun minä järjestin kilpailuja.

- Eemeli