Syksy syvenee, vitsit vähenee (K-15)

Nyt on totisesti syksy. Pulimenokausi on nyt kaikkien osalta polkastu käyntiin. Pulimenokausi on siis sama kuin ylimenokausi. Toiset käyttää siitä myös nimitystä ylijuontikausi. Kyseessä on parin viikon mittanen jakso kesän kilpailukauden jälkeen jolloin saa syödä, juoda ja tehä mitä haluaa, eikä tarvi reenata jos ei huvita. Toisilla ei oo hirveen suurta eroa pulimenokauden ja harjotuskauden välillä. Meikilläkin tää on enemmän tämmöstä tasasta sarjaa. Uran jälkeiset pulimenokaudet onki sitten jo ihan oman luokan juttujansa. Sellaista keväällä sivusta seuranneena ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh.

Meiki nyt ei reenaamatta malta kuitenkaan olla. Huvittaa kokeilla eri lajeja, mitä ei oo kesän aikana joutanu harrastelemaan, kuten pituushyppyä ja aitajuoksua. Helvettiäkään ei kummastakaan tullu. Telkkarista kisoja katellessa voi sujuvasti kuvitella osaavansa itekki. Mutta kyllä ne mielikuvat taas romuttu kun meni kentälle kokeilemaan. Pituushyppyki on niin alkeellisella tasolla ku voi olla. Pituushypyn leikkimisestähän meiki puhuuki. Aitajuoksussa taas on menny skeida housuun. Hyvä että ensimmäistä aitaa yli pääsee, niin on seki menny arkailuksi. Kyllä on meikin aituri päivät takana päin, sikäli ku niitä varsinaisesti koskaan olikaan. Tais riittää taas tälle vuodelle muiden lajien kans värkkääminen. Kerta vuodessa riittää. Alkaa keljuttaa kun joutuu toteamaan ettei sitä osaakkaan niinku on kuvitellu. Nyt voi taas seuraavan vuoden orientoitua eri lajeihin telkkaria kattomalla ja kokeilla taas ens syksyny josko onnistaa. Meiki jaksaa uskoa siihen koska kerran se on toiminu. 14-vuotiaana pitkien aitojen juoksemisesta ei tullu lasta eikä paskaa. Mutta seuraavana kesänä juoksinki jo heti eka kisassa silloisen piirinennätyksen 200 aidoissa. Talven aikana olin ainoastaan orientoitunu asiaan henkisellä tasolla ja telkkaria kattomalla.

Meikillä pyörähti nyt pulimenokausi käyntiin kertaheitolla tuplauksella. Antti on alottanu jo aikasemmin ja vielä pari pykälää vauhdikkaammin. ipuhelimella heitettiin kaupungilla pyttiä ja se oliki sitten lopullisesti kappaleina sen seurauksena. Lisäksi totiseen kuseenki Antti on joutunu toisten suosiollisella avustuksella. Semmonen kusisesonki on ollu päällä että voisin todeta Antin jopa olevan kroonisessa kusessa. Kusessa oleminen on elämäntapa toisille. Kyllä kroonisen kusessa olemisen kierteen pystyy katkaisemaankin, siitä on hyvä esimerkki eräs kehonrakentajan uraa aloitteleva ystäväni. Ei voi tämä Antin syyskusisesonki olla aivan sattuman kauppaa. Antti nousi nopeasti paikalliseksi julkkikseksi loppu kauden hienoilla juoksuillaan. Maineen ja kunnian seurauksena Antin ympärillä on alkanut pyörimään entistä enemmän nuoria naisia, jotka kenties haluavat saada osansa tämän miehen nastuudesta. Sen seurauksena sitten syntyy jos jonkinlaisia tarinoita kaupunkeja kiertämään. Jopa paparazzimaista kyttäystä on esiintynyt. Näin on saanut Antti heti maistaa myös julkisuuden varjopuolia.

 Antti kusee minne haluaa. Vittu mikä tukka. 

Tätä kusessa olemista vierestä seuranneena, ja itsekkin kusessa monesti olleena, on saanut minut pohdiskelemaan totuus teorioita. Absoluuttinen totuus asioiden taustalla ei ole suinkaan aina se merkittävin asia. Yhteisöt pystyvät luomaan kollektiivisesti omia totuuksiaan äänestyksen kaltaisella menettelyllä. Totuuden muodostaminenkin on demokratiaa. Tämä yhteisöllinen totuus on totuuden merkittävin muoto. Sen korvaaminen absoluuttisella totuudella voi olla hyvin hankalaa. Erityisesti naiset suosivat totuuksien luomista yhteisöllisesti.

Piti nyt näitä puli tarinoitakin kertoilla kun niitäki on toivottu. Ja vuoden ajastakin johtuen tää on nyt tätä. Lieneekö kohta marraskuu.

T: Meiki (Eemeli) 

Meiki uudessa tilanteessa

Meikillä on kummallinen olo. Johtunee varmaankin erikoisesta kauden lopetuksesta ja kun kesäkin oli aivan erilainen kuin edellisinä vuosina. Meikillä on myös tästä lähin lauantai-illat vapaita. Ei oo vielä pääkoppa sisäistäny mitä sana ''vapaa-ilta'' tarkoittaa. Enköhän sen kohta sisäistä, kun pääsee syksyn makuun ja pääsee laittamaan valkolakin päähän.

Normaalisti meiki on tässä vaiheessa lopettelemassa ylimenokautta ja pikkuhiljaa olisin siirtymässä peruskuntokaudelle. Katse olisi jo ensi kesässä. Eipä ole nyt. Katse on tällä kertaa tammikuussa, kun meiki lähtee armeijaan. Ei saakeli. Kieltämättä keljuttaa tämä tilanne, kun kesä meni melko hyvin ja tuloskehitystä olisi varmasti ollut odotettavissa myös ensi kesänä. Reenimäärät putoaa varmasti niin paljon, että ei meiki tuu mitään huipputuloksia tekemään ens kesänä. Todennäkösesti meiki viettää kylläkin vuoden armeijassa niin kustako meiki edes mietin seuraavaa kesää.

Onhan tässä ehkä hyvätkin puolensa, koska armeijassahan tehdään pojista miehiä. Eikö se niin mene? Meikihän ei ole vielä oppinut vaihtamaan ilman äitin käskyä kalsareita, enkä sukkia. Syöminenkin unohtuu sillon tällön. Siellä myös joku isoherra huutaa meille ja pällistellään asennossa kuin aurauskepit. (Oisin sanonut tuohon tilalle oivan sananlaskun, jonka TZ ruukasi sanoa, kun joku lapsista seisoi tomerana tien laidassa, kun esimerkiksi menimme talvisin Aspeniin, mutta en sitä sano, koska se ei sovi lapsille.) Lähes jokainen kynäniska tämänkin käy läpi niin kyllä se jonkin verran lohduttaa. Avoimin mielin...

Meiki eräs kaunis syysaamu lähdössä pelaamaan tennistä. Kuntoilemalla on mukava aloittaa päivä.

Ps. Nyt on syksy! Urheilijalle syksy on rentoutumisen aikaa. Törmäillään (puru)radalla!

T. Meiki (Niilo)

Meikien Reeniblogiin K-15 merkintä

Odotettavaahan se oli että kun Meikien Reeniblogi kasvaa tarpeeksi isoksi ilmiöksi niin paheksujiakin alkaa löytymään. Kyllä meiki sen alusta asti tiesikin että iso juttu tästä tulee. Täällä kun nykyään vierailee kaiken maailman kyttääjiäkin siinä tarkoituksessa että pääsee paheksumaan, niin on varmasti hyvä vielä selvyydyn vuoksi kirjoittaa tänne samat asiat mitä jo heille sanoinkin jotta varmasti menee jakeluun.

Jouduin siis seuran yleisurheilujaoston ja johtokunnan kokouksissa aika yllättävän hyökkäyksen kohteeksi Meikien Reeniblogin takia. Muutamat henkilöt kokivat että on tarpeen antaa seurana jonkinlainen huomautus tämän blogin takia. Tämä purkaus osoitti näiden henkilöiden suurta ymmärtämättömyyttä. Oli tainnut unohtua että in Finland we have this thing called sananvapaus. Sen turvin he tietenkin ovat yksityishenkilöinä oikeutettuja esittämään paheksuntansa siinä missä positiivisenkin palautteen, ja minä oikeutettu kirjoittamaan tätä blogia. Uskomatonta oli että kuviteltiin, että minä en saa kirjoittaa tällaista blogia kun olen seuran jäsen. Täällähän on lapsille sopimatonta materiaalia ja muutenkin seuraa tuodaan huonoon valoon väitettiin. Ei totisesti olekkaan täällä kaikki lapsille sopivaa materiaalia, ei ole tarkoitus olla, eikä tule olemaan jatkossakaan. Herran jumala, niinku netistä ei pahempaa paikkaa vois löytyä mihin lapset saattais päätyä. Eihän tämän mikään lasten blogi ole tarkoitus ollakkaan, vaan suurimpana kohderyhmänä ovat aktiivisesti sosiaalistamediaa käyttävät urbaanit nuoret aikuiset. Olen ylpeä siitä että meikit onnistunu luomaan blogin, jolla on jo satoja vakituisia seuraajia. Tiedän kyllä useampiakin esimerkkejä urheilijoiden kirjoittamista blogeista jotka ovat kovin asiallisia, mutta ei ne oikeen ketään jaksa kiinnostaa. Se oli alusta asti selvä ettei meikit sille linjalle lähde. Ketään ei kiinnosta lukea, eikä itseä kiinnosta kirjoittaa sellaista. "Kävimme eilen Aspenissa. Otin lähtöjä ja hyppäsin 5-loikka testissä ennätyksen." Ketä kiinnostaa? Harjoituspäiväkirjat sun muut voi kirjoitella itselleen erikseen. Eräs urheilija joka on yksi tämän blogin kovimpia paheksujia antaa omilla kotisivuillaan hyvän näytteen siitä, kuinka tehdään "fiksut" ja lapsillekin sopivat sivut kirjoittamalla niiden sisällön kuin ala-asteikäinen lapsi.

Asiahan on niin että minä saan kirjoittaa tähän blogiin lähes tulkoon mitä haluan, kun teen sen ykstyishenkilönä. Silloin asiaan puuttuminen olisi tottakai oikein jos kirjoittelisin näitä juttuja seuran kotisivujen alla tai signeeraisin tekstit esiintyen seuran edustajana. Sitä en todellakaan tee, vaan olen tietoisesti vältellyt omien seurayhteyksien esiin tuomista. Seurayhteyttä on tuotu esille vain positiivisissa ja merkityksellisissä yhteyksissä. Kuvaavaa tälle on se, että blogissa on 113 tekstiä joissa 17:sta on mainittu seuran nimi tai sen lyhenne, ja ne saan mainitakkin. On täysin väärin ajatella että olisi jotenkin seuran määräysvallassa mitä minä voin netissä yksityishenkilönä kirjoitella. Kerrassaan uskomatonta että muutama henkilö kuvittelee että minun pitäisi heidän purkauksensa johdosta jotenkin muuttaa tätä blogia tai jopa lopettaa se.

Vaikka olen jonkun yhdistyksen jäsen täytyy muistaa etten minä ympäri vuorokauden ja joka paikassa seuraa ole edustamassa. Olen useammankin yhdistyksen jäsen, kahdessa jopa puheenjohtaja. Lisäksi olen oppilaitoksen jäsen. Lähes kaikki ihmiset ovat jonkun yhteisön jäseniä. Otetaan esimerkki, edustan seuraa urheilukilpailuissa tai seuran harjoituksissa, jos noidun siellä lasten kuullen siitä on aiheellista huomauttaa, niinkuin on tehtykkin. Mutta jos täällä kirjoittelen viihteellisiä tekstejä, osin lapsille sopimattomia, niin ei kuulu muille. Ei todellakaan siihen kuulu yhdenkään yhteisön ottaa kantaa johon kuulun. Jälleen eri asia olisi jos olisin työsuhteessa seuraan.

Enkä minä mikään kansanedustajakaan ole, jolta odotetaan moitteetonta käytöstä. Minusta tämä kansanedustajienkin kyttäys on mennyt liian pitkälle. Jos jollakin on mennyt kapakassa lujaa niin mitä sitten. Jääköön se äänestäjien arvioitavaksi vieläkö valitaan uudelle kaudelle, ei siitä mitään yleistä paheksumiskampanjaa tarvi järjestää. Tämä yleinen paheksunnan kulttuuri keljuttaa muutenkin. Ajatelkaapa Seppo Rätyä joka urallaan sutkautti jos jonkinlaisia lausuntoja. Nyt niille naureskellaan että kylläpä on Seppo sutkauttanut, eivätkä sanomiset yhtään himmennä Seppo Rädyn mainetta kaikkien aikojen Suomalaisena keihäsmiehenä. Päin vastoin, legendasta on tullut entistä legendaarisempi. Mutta kuvitelkaapa Seppo Räty sanomiseen tähän päivään. Mikä jumalaton paheksunta siitä syntyisikään jos tunnettu urheilija nykyään puhuisi samaan malliin.

Lisäksi kuviteltiin myös että en saisi täällä julkaista esimerkiksi kuvia kilpailuista joissa minä tai muut kirjoittajat esiintyvät seuran edustusasuissa.

Kyllä saan julkaista esimerkiksi tämänkin kuvan. Niinkuin tämäkin kuva, lähes kaikki blogissa julkaistut kuvat ovat minun ottamia tai minun kameralla otettuja. Minulla on niihin käyttöoikeudet. Ei ole merkitystä onko kuvissa esiintyvillä seuran asu päällä, Seppälästä ostetut vaatteet päällä tai vaikka Helsingin Jokerien paita päällä. Minä saan ne täällä julkaista jos minulla on kuvaan käyttöoikeus. Sen myönnän että yksi kuva sadoista täällä julkaistuista on kyseenalaista materiaalia ja sen tiimoilta on ehkä aiheellista huomauttaakin. 

Uskokaa tai älkää, kyllä Meikien Reeniblogin kaikki jutut jonkunlaisen seulan läpi tulee. En suinkaan ihan kaikkea julkaise sellaisenaan kun jutut saattaa mieleen juolahtaa. Tiedostan hyvinkin sen että blogia seurataan tiedotusvälineitä myöten ja satojen lukijoiden joukossa on myös paljon tärkeämpiäkin henkilöitä kuin meiki itse. Tiedostan myös oman asemani. Suosion kasvun myötä sisällön tarkkailu on korostunut jatkuvasti. Ei se silti sitä tarkoita ette meikit luopuisivat tyylistään ja jutuista tulis ihan jänishousu tarinoita. Suosion kasvu ja sen vakiintuminen tietylle tasolle kertoo meikeille siitä että oikeilla jäljillä ollaan, sisältö kiinnostaa. Kaiken saadun palautteen joukossa paheksunta on jäänyt hyvin pieneen osaan. Uskon kyllä erottavani paheksunnan joukosta kukkahatun sokaisemien tätien paapatuksen ja asiat joita kannattaa oikeasti miettiä. Meiki siis kirjoittaa täällä edelleen mitä haluaa, lainsäädännön puitteissa tottakai. Ei Petri Nygårdkaan ala tekemään iskelmää sen takia että kauhistelijoita riittää. 

Täysin huomiotta en saamaani paheksuntaa kuitenkaan jätä. Tästä lähtien Meikien Reeniblogin tekstit saavat K-15 merkinnän, sillä ne saattavat sisältää kirosanoja ja viittauksia alkoholin käyttöön. Lisäksi K-15 merkinnän saaneet tekstit julkaistaan klo 21 jälkeen. 

Mietin että pitäisiköhän kokeilla solvata profeetta Muhammedia täällä blogissa. Olisikon sen jälkeen Suomen lähetystöjä tulessa ympäri maailmaa ja meikit tappouhkausten kohteena. Niin olis hyvä selvittää tän blogin maailmanlaajuinen näkyvyys. On ne muslimit kätevää porukkaa. Kun profeetta Muhammed esitetään pommimiehenä tai millon mitenki niin sitten suivaannutaan aivan helvetisti, "Ei me olla tuommosia!" Ja sitten kuitenki seuraavaks laitetaan lähetystöt tuleen ympäri maailmaa. 

T: Meiki (Eemeli)

Meikien syysateria

Nyt on viimein syksy tullu. Tässä sitä kurvaillaan Antin kans Jyväskylästä kaudenpäätöskisoista kohtia Oulua. Vituttaa mutta ei paljoa, tää kurvaileminen vaan lähinnä. Kannatti kuitenki käydä, meikien kolmesta startista kahessa tuli ennätykset. Antti rullaili satasella ennätyksensä lukemiin 11.16 ja meiki kohensi nelosen tulosta aikaan 51.27. Tietysti enemmänki oli hakusessa. Uusille sekunti luvuile pyrittiin mutta ei aivan menty. Voitot kuitenki korjattiin talteen. Meiki yski oman osuuteni satasella, sillä siinä ei tullu ennätystä. Täytyy myöntää että oli aivan skeida housussa ennen sitä. Mutta ehjänä tultiin maaliin ja kyllä sitten pääsiki hyvin suuri helpotuksen huokaus. Meni se kisa tyystin räpimiseksi ja repimiseksi. Ei sitä skeida housussa suurtekoja tehdä. Jos ois vielä satasen kisoja jälellä, niin ne vois jo onnistaaki kun nyt on skeidat karistettu housusta. Totuus on kyllä se, että meikit on Antin kanssa jo sen verran vieraantuneita sataselta ettei se tuosta vaan lähe. Vaatii muutaman orientaatio kisan alle ennenku voi alkaa syntymään kunnolla jälkeä. Antilla ei kuitenkaan tänään ollu skeida housussa niinku meikillä. Sen panin merkille jo veryttelyssä. En uskaltanu lähteä pitkien tuijotuksien vaihtoon.

Antti pyörittelee vissiin jotaki kisanuuskaa.

Nelosella kuitenki tiesin että tänään on meikin ilta. Juoksu rullas oikeen mainiosti. Ainoa ihmettelyn aihe kisassa jälkikäteen oli se, että juoksin niin lähellä rataviivaa että muutaman kerran meni aivan taiteiluksi että pysyin oikealla puolen. Tää oli muuten ensimmäinen kisa iltavalaistuksessa. Se oli ihan nastaa. Oli jo sen verran viileää että hengityski höyrysty. Katotaan jos tässä lähetään vielä Ranualle leikkii pituushyppyä ens lauantaina.

Helpon nelosen jälkeen oli helppo pitää kulissia. 

Kisan jälkeen käytiin mäkkärillä kunnon syysaterialla. Oli sitä ootetukki. Jo veryttelyyn lähtiessä oli ensimmäisenä  McDonalds mielessä. Vähän keljutti ku otettiin jotku saakelin American chili ateriat. Oli liian tulista. Kuvitelkaa mäkkäriltäki voi saaha liian tulista.

Ei meillä muutenkaan oikeen ruokailut onnistanu. Menomatkalla pysähyttiin syömään Pihtiputaalla johonki ulkoa päin ihan kivan näköseen grilliin. Saakeli se oliki aivan hirviä mörskä sisältä. Eikä siellä mitään lounastakaan ollu tarjolla niinku ulkona oli mainos. Ja se akkaki siinä myyjänä oli vittumainen. Piti ottaa sitten kebab riisillä. Se oli huonoin kebabateria mitä oon ikinä syöny. Annosta ootellessa mikro vaan kilisi kun keittiössä lämmiteltiin kebabbeja. Riisiki oli puuroriisiä. Ja se annos mahtu salaattilautaselle. No eipä ainakaan menny ähkyyn ennen kisaa. Ja siihen annoksen päälle oli ruikittu primitiivisesti mausteeksi ketsuppia, majoneesia ja kurkkusalaattia. Ei se suoranaisesti skeidaa ollu, mutta kyllä oli Pihtiputaalla merkillinen käsitys kebabista. Pihtiputaalla muuten vuokrataan edelleen VHS-kasetteja. Vittujen kevät!

McRecovery-ateria

Kaupungilla pyöri helvetisti jotain apukoululaisia haalareissa ja muissa naamiaisasuissa. Paikalliset luovit on vissiin taas alottanu lukukautensa. 

Antin kans keksittiin paluumatkalla ohjelmanumeroita lokakuun "nyt on syksy!" hippoihin. Kyllä tulee olemaan nastuutta ilman rajoja. Nyt on totisesti syksy. Jos ei muuta niin soitellaan ainaki sinne hippoihin asti. 

T: Meiki (Eemeli)

Kokkonen kakkosella ykkönen

Sunnuntaina päkitettiin "Kokkosen Kakkonen" saukissa. Piirinennätyksen rikkomiseksi tämä kisa järjestettiin ja siinä kohtaa Antti piti osansa. Vanha ennätys 22.38 kaatu helposti. Uusi piirinennätys kirjataan nyt 22.09 ja samalla Antti paransi viime kesän ennätystään sadasosaa vaille puolisekuntia. Tietysti 22 sekunnin haamurajan alitus jäi harmittavan lähelle mutta sen kerkeää sitten ens kesänä. Antille tää oli jo kesän toinen piirinennätys. Antti yrittää saada kolmen piirinennätyksen suoran täyteen vielä torstaina kun meikit lähtee Jyväskylään juoksee satasen. Satanen onki sitten arvaamaton paikka. Meikit on kyllä aika lailla vieraantunu sataselta. Mutta jospa se meikillä jostaki vanhasta muistista onnistais. Antin ei parane uunoilla siinä kisassa tai meiki saattaa näyttää sille. Ei se ainakaan niillä päälle 3 kymmenyksen reaktioajoilla meikille pärjää.

Ehottomasti kannatti tää kisa järjestää, sillä kakkosella 4 juoksijaa teki oman ennätyksensä, joukossa myös meiki jolle tää kisa oli kesän eka kakkonen niinku Antillekki. Kokkosen Kakkonen oli muuten ainoa 200 metrin kisa koko valtakunnassa syyskuussa. Kasillakin kuudesta juoksijasta kaks teki oman ennätyksen. Moni meinaa lopettaa kautensa junnujen Sm-kisoihin tai Kalevan kisoihin sillon ku kunto on parhaimmillaan tai vielä huipentumassa. Kannattaa kilpailla ihan reippaasti syyskuulle asti. Mukavassa syyskunnossa saattaa tulla kivoja yllätyksiä. Kovin jää sesonki lyhyeksi jos juhannuksen alla kauttaan alottelee ja lopettaa sen johonki elokuun puoleen väliin.

Tais olla aika Antillekkin positiivinen yllätys, sillä vielä lauantaina se yski että piirinennätykset tais mennä nyt. Sillä oli vielä bankettinuha päällä. Sen verran oli totiset hipat Ruotsi-ottelun päälle että vaikutukset kantautu vielä aivan loppu viikkoon asti. Kuuleman mukaan banketin hippamestaruus saatto tulla jo toisen kerran peräkkäin pohjoseen. No Antti saa tarinoida teille vielä ite lisää siitä reissusta. Kyllä meikit Antin kans joutu toteamaan yksissä tuumin että on tuo kaarrejuoksu saakeli punomista. 400 menee vielä sujuvammin mutta 200 metrillä kun on kovemmat vauhit niin joutuu olemaan ihmeissään. Kaarrejuoksu vaatii vielä paljon orientoitumista ettei se mene aivan punomiseksi.

Kokkosen Kakkonen 9.9.2012 Kemi

M 200 m +1,9
1. Antti Kokkonen VeitsilKV 22,09 upe
2. Eemeli Kaartinen VeitsilKV    23,19
3. Panu Puumala AlatPi 24,08
4. Riku Maliniemi AlatPi        24,36
5. Niilo Kehus          VeitsilKV    24,99

M 800 m
1. Jaakko Julkunen   LapVei         2.02,23
2. Henri Vanha         OulNMKY 2.02,49
3. Teemu Julkunen    LapLu 2.02,77
4. Pauli Moilanen      LapLu 2.03,12
5. Arttu Liipo OulPy 2.04,09
6. Sakari Ylönen OulPy 2.07,71
    Eemeli Kaartinen   VeisilKV    DNF

Pace 400m 57,0 Eemeli Kaartinen

upe=uusi piirinennätys

T: Meiki (Eemeli)

 Soitellaan! Torstain jälkeen alkaa virallinen syksy!

Meikin kesä

Ois kai tätä blogia voinu vähän useamminki päivitellä kesän mittaan, mutta aina ku ois ollu asiaa niin on joku asia vituttanut. Pittää siis kirjottaa tämmönen kauden yhteenveto.

Mutta tässä sitä ollaan. Tämä kesä oli kyllä meikin kilpailu-urani vaikein, nimittäin töiden ja urheilun yhistäminen on niin saakelin vaikeaa. Tyytyväinen saa olla että nykyään edes pääsee töihin. Töistä huolimatta sain kilpailtua yllätävän montakin kilpailua, lähinnä 400m juoksuja vain. Pari satasen kilpailuakin meiki yritti rykiä mutta niistä ei kyllä tullut muuta ku paha mieli. Kesä ois varmaan ehkä onnistunutkin, jos ois saanu juostua myös 200m kisoja. Sieltä ois löytäny vähän vauhtia nelkun kisoihin.

Alkukesä meni meikillä orientoituessa työntekoon. Kilpailu silloin oli yhtä repimistä ja hakemista. Sillon tuntu, että eihän tässä saakeli alitu edes 55s. Onneks heti toisen kilpailun jälkeen tunsin, että tästä se lähtee. Siitä se lähtikin. Tasasella sarjalla meiki paransin kauden parasta ja lähentelin jo viime kesänä juostua ennätystä, joka oli 55,03.

Elokuun kisat oli meikille näytön paikka. Eemeli järjesti meikit B-erään, joka oli täydellinen paikka tehdä ennätys ja tavoitella erän voittoa. A-erässä, kun mennään niin perkeleen lujaa. Harvinaista, että näinkin pohjoisessa saadaan näin paljon juoksijoita täydelle ratakierrokselle. Paras nelkun juoksu meikiltä koskaan. Uusi ennätyskin kertoi siitä, mutta video kyllä kertoo että loppuun pitää saada paukkuja lisää. Oisin saakeli voittanut tuon erän jos meiki ois ollu astetta testomanimpi.

                             Tässä meiki näyttää kuinka löntystellään maaliin ja hävitään niinku kynäniska

Tuloksena siis 54,03. Tasan sekunnin parempi kuin viime kesän ennätys. En olis uskonu, että tommosella juoksulla tein ennätyksen. Olin varma tuon jälkeen, että 52,?? tulee vielä tänä kesänä.

Surukseni saatoinkin vain todeta, että se oli siinä. Reilu viikon päivät tuon jälkeen, pitkäaikainen valmentajani ja ystävä TZ kirosi viimeisen kerran. Orientaatio meni sitä myöten aivan perseelleen. Koulunkin alettua, päätin, että kustako meiki enää tänä kesänä juoksee. Päätös harmittaa, mutta joskus sitä on vaan annettava ennätysten ja hyvien juoksujen odottaa seuraavaa kesää. 

Meikillä on kynäniska olo, kun saa lukea Meikien (Antin) menestystarinoita täältä blogista, kun juoksu kulkee ja menestystä tulee. Anttiki juoksee saakeli meikiä yli 5s lujempaa. Ei saakeli. Eemelikin on myös löytäny ennätysvauhdin. Hyvä teikit!

ps. Meiki astuu kohta palvelukseen, joten kilpailenki vasta seuraavaan kerran reilun vuoden päästä hallikisoissa.

Terveisin: Meiki (Niilo)

Onnistaa se meikilläki

Huhhuh, viimein onnistaa. Kilpailin eilen Vantaan Hiekkaharjulla. Sieltä tuli kesän ensimmäinen ennätys pöytään (kasin ennätystä ei lasketa) ja heti kerralla melkeen puolella sekunnilla. 51.33 oli nelosen tulos ja kilpailun kolmas sija. Lampinen voitti. Kyllä meiki on tienny jo ennen kauden ensimmäistä kisaa että sieltä se on tuloillaan. Mutta kun toukokuun viiminen päivä piti kappaloitua ja kesäkuu meni kuntoutuessa ja hipatessa niin näin pitkälle meni tulosten tekeminen. 51 alituskin ois ollu haarukassa ilman takasuoran navakkaa vastatuulta. Tulos parani 5 päivän takasesta Oulun kisasta sekunnin ja 2 sadasosaa. Meiki arveliki että Oulu menee vielä uudelleen orientoituessa, sillä sitä edellinen kisa oli Elokuun kisat ja välissä vielä puliukkonuha. Olihan siellä Oulussa lisäksi vielä tolkuttomampi takasuoran vastis joka seuras vieläpä koko matkan. Meiki tunsi jo heti junassa herätessäni että tänään onnistaa. Veryttely hölkässä rennon letkeä tunnelma vaan vahvistu. Eka aukasu veto rullas, sen jälkeen ajattelin vaan että just enjoy the every second of it. Ne on nimittäin ainutlaatusen hienoja hetkiä, kun harvoin on se tunne että onnistaa ilman mitään hätää. Paljon tämän eteen on uhrattuki. Viime lauantaina nimittäin vaihdoin pulipullon iltareippailuun vaikka yritettiin höynätä kapakkiin.

Tää oli meikin 12 ulkoratojen nelonen, yks on juostu sisällä ja muutama viesti päälle, eli ei tässä vielä kovin konkareita olla. Tämän kesän juoksutki kahta viimistä lukuun ottamatta on menny vielä aivan tavoille opetellessa. Jos jonkinlaista kommervenkkia niihin on sisällytetty. Eilen oli jo aivan solid run, jossa tuntu että tässähän juostaan jo aivan järkevästi mies miestä vastaan kilpaa, eikä vaan pyristellä menemään. Antti kun kertoilee sen juoksu taktiikoista, niin meiki saa vaan ihmeissään kuunnella että on se jo konkari. Meiki on siihen verrattuna vielä aivan oppipoika. Mutta on se Antillaki ollu omat taktiikka harjotuksensa. Viimeeksi viime talven Sm-halleissa, jossa se sai ittensä taktikoitua kulta saumoista neljänneksi. No nyt ei tarvi enää Antin harjotella vaan tehdä tulosta. On muuten menny tämäki blogi aivan toistensa kehumiseksi vaan. Ei oo enää sitä alku aikojen railakasta toinen toisensa solvausta.

Perhaps joku on ehtiny jo ihmettelemään tilastopajan tuloksia nuista kisoista. Ne on päin persettä miesten 400 osalta. Siellä meiki on laitettu kisan neljänneksi ajalla 51.99 vaikka olin kolmas. Sitä en epäile hetkeäkään. Pronssi mitalikin meikille jaettiin kisapaikalla ihan niinku kuuluki. Silti tilastopajaan oli onnistuttu lähettää päin persettä kirjoitetut tulokset jossa kolmannen ja neljännen sijan urheilijat on onnistuttu kääntää väärinpäin. Vituttaa kun tässä on saanu alkaa oikomaan tuloksia että oma ennätys päätyy virallisiin tilastoihin.
Toinen kommervenkki kisoissa oli miesten kymppitonnilla jossa Oscar Härkönen pysäytettiin kierrosta liian aikasin. Saattaahan se hippasen vituttaa kun on puolisen tuntia juoksennellu ja sitten otetaan muka maaliin ja kohta hätistetään vielä uudelleen liikkeelle. Kaikesta huolimatta Osku juoksi ennätyksensä. Kympillä kun on helvetisti juoksijoita ja paljon kierroksia laskettavana niin tuo maaliintulo sähläys tapahtuu melkeen joka kisassa, joskus jopa arvokisoja myöten.

Vaikka video takaa onki niin siitäki voi päätellä että kyllä olin kolmas. Kuten myös kuvasta palkintojen jaosta. Tässä vaiheessa oli vielä hyvin voimia jälellä.

Vielä jatkuu meikin kausi. Edessä on vielä sunnuntaina Kokkosen Kakkonen Kemissä ja 13.9 kauden päätös Jyväskylässä. Kauden viimiseen kahteen viikkoon tulee neljä kisaa, elikkä kauden vilkkainta kilpailu rupeamaa eletään. Kahdessa viimisessä kisassa on luvassa myös 100 ja 200 metrin matkat joita meiki ei oo vielä joussu tälle kaudelle. Nastaa mutta saattaa silti hirvittää.

PS: Pitäiskö tehdä myös the hottest paraolympians lista?

T: Meiki (Eemeli) Soitellaan ja ei soitella, maybe.