Meiki inkvisition edessä

Tähän on tultu, meikin ja Veitsiluodon Kisaveikkojen yhteinen tie on käyty loppuun. Samaan seuraan ei enää mahduta tiettyjen henkilöiden kanssa. Tilanne aseteltiin niin että joko meiki lähtee tai jotkut muut lähtee. Kannat pysyivät koko ajan ehdottoman jyrkkinä. Muunlaiseen lopputulemaan ei ollut mahdollisuuksia. Ei vaikka ulkopuolinenkin henkilö yritti sovinnon tunnusteluja tehdä. Osasin jo alkaa orientoitumaan asiaan, ei se täytenä yllätyksenä tullut. Olin kyllä aistinut tunnelmia entisen puheenjohtajan kuolemasta asti. Pian kuoleman tapauksen jälkeen mietin muutamille ystävilleni että mitäköhän tästä hommasta vielä seuran sisällä tulee. Tähän tultiin, kuka olisi vielä kesällä arvannut. Se tasapainottava tekijä poistui, seuran henki meni vain päivissä. Vielä minua ei siis olla erotettu, vaan johtokunta on päättänyt käynnistää tarvittavan menettelyn minun erottamiseksi. Ylimääräinen yhdistyskokous päätettiin kutsua sitä varten koolle sunnuntaina 9.12. Siellä asia sitten lopullisesti päätetään. En minä oleta asian siellä miksikään kääntyvän. Paikalle vaivaantuu johtokunta ja yleisurheilu jaosto, tuskin nekään täysimääräisinä. Iso osa asiassa on tyhjän äänestäjiä, ei haluta ottaa kantaa tai ei uskalleta ottaa kantaa tätä punakapinan johto kolmikkoa vastaan. Mielellään he asian ilmoittavat yksimieliseksi ja ehkä pöytäkirjoihin niin voidaan merkitäkkin. Mutta ei asia kuitenkaan aivan niin ole.

Todella moni on ihmetellyt että mitä helvettiä siellä tapahtuu. Eihän tässä tolkun ihmiselle mitään järkeä tai kohtuullisuutta näyttäydykkään. Punakapinan johtohahmoilla kaikki on omissa mielissään tietenkin äärimmäisen selvää. Tässä yhteydessä täytyy varmastikkin suhteiden kehittymistä avata. Ensimmäisen kerran minua alettiin katsomaan kieroon kun olen pari kertaa lohkaissut kommunistivitsejä sopimattomissa paikoissa. Taustalla on myös näkemyseroja yleisurheilutoiminnan järjestämisestä. Muunmuassa olen pitänyt esillä sarjakilpailujen siirtämistä laitakaupungilta Kemin pääkentälle. Se olisi merkittävä teko Kemin yleisurheilu olosuhteiden hyväksi. Olisi tärkeää näkyä pääkentällä vahvasti, se viestittää kaupungille että meillä on vireää yleisurheilu toimintaa. Samalla kun siirryttäisiin pääkentälle Sauvosaareen myös kilpailuolosuhteet kohenisivat. Se voisi korjata kilpailijoiden ikärakennetta vanhemmaksi, sillä silloin myös vanhempia junioreita motivoisi tulla kilpailemaan sarjakilpailuihin. On tärkeää pystyä tarjoamaan ikävaiheessa 11-15v oleville tarpeeksi laadukkaita kilpailuita lähellä kotiaan. Tosiasihan on että Paavonkarissa syntyvät tulokset eivät voi olla kenenkään virallisia ennätyksiä. Sen lapsetkin jo tietävät. Kun asiaa on pari kertaa joskus lyhyesti käsitelty johtokunnassa, ajatus tyrmättiin heti, ei edes puolia kisoista Sauvosaareen. Siinä tilanteessa suojeltiin johtokunnan sisällä enemmän omia etuja kuin ajateltiin yleisurheilun kehittymistä. Tätä asiaa kun esitti, vaikutti kuin olisi pyhäinhäväistyksen tehnyt. Välit pysyivät kuitenkin asiallisina vaikka en mikään suosikkipoika enää ollutkaan. Välit menivät jäätäviksi viime kesänä Elokuun kisojen aikana jossa olin kilpailunjohtajana. Kuulutus ja äänentoisto oli järjestetty niin että sitä johdettiin ajanottotornista. Kaiuttimet suljettiin lähettäjän viheltäessä pilliin lähetystapahtuman alkaessa. Vuosikausia kuuluttajana toiminut ei siihen sopeutunut tai halunnut sopeutua. Järjestely ei kelvannut näin, asiasta tuli lyhyt tinka jossa pidin pääni ja suunnitellulla mallilla jatkettiin. Siinä yhteydessä jo ilmoittettiin että oli muuten viimeiset kisat johon me tullaan jos sinä olet johdossa. Tämmöinen numero järjestettiin jo siitä että kuulutaja ei saanu pitää omia selostuksiaan  niinkuin oli tottunut. Samana iltana kisojen kuluessa osoittautui että olin oikeassa. Kun kuuluttaja sai kisojen loppupuolella tarinoida vapaasti niin välittömästi jäätiin aikataulusta jälkeen. Tämän jälkeen yhteistyö kävi hankalaksi. Syyskuun loppupuolella sitten nousi tämä tunnettu blogikohu jota käsiteltiin tekstissä Meikien Reeniblogiin K-15 merkintä. Asiaa tingattiin silloisissa kokouksissa pitkään ja siinä sivussa vedettiin esille vaikka mitä. Asiahan on niin että minulta ei voida vaatia että luopuisin perustuslaillisesta oikeudestani, sananvapaudesta. Hyvän maun rajoja laki ei onneksi määrittele. Olen yrittänyt piirtää niitä rajoja joihin seura voi puuttua ja mihin ei. Blogi ehdottomasti on niiden rajojen ulkopuolella. Siitä periaatteesta kun pidin tiukasti kiinni niin asia haluttiin tulkita niin että en ole suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön tässä jupakassa. Siitä taas kuuluukin sanoa jos perkeleet pääsee suusta liian taajaan lasten harjoituksissa. Kerran entinen puheenjohtajamme asiasta sanoi viime kesänä, kerran. Muuta palautetta en ole koko kesän aikana saanut. Tapa jolla asia käsiteltiin oli mutkaton. Aiheesta huomautettiin, otin palautteen vastaan ja yritin siitä eteenpäin suitsia kovia sanoja lasten seurassa. Ei jääty kyräilemään asiaa, tai heittäydytty hiljaa hankalaksi ja jääty keräämään patoutumia.

Sunnuntaina 25.11 kohtasin inkvisition, kuten eräs kollegani osuvasti koolle kutsuttua kokousta nimitti. "Aiheena on mm. yleisurheilujaoston sekä johtokunnan luottamus Eemeli Kaartisen toimintaan seuran urheilijana, jäsenenä sekä  jaostossa että johtokunnassa toimijana." Muita aiheita ei siellä sitten ollutkaan, yllättäen. Pari kuukautta syyskuun lopun ja marraskuun lopun kokousten välillä pidettiin kylmää sotaa. Punotuista juonista kuului toisinaan huhuja sieltä ja täältä. Piirin syyskokous oli yksi protestoinnin paikka josta kerroin tekstissä Paskantärkiänä seuraavatki kaks vuotta. Homma keitti lopullisesti yli sen jälkeen kun olin muutama viikko sitten törmäillyt Aspenissa vetoharjotuksessa muutaman penskan nurin. Siitä kerroin tekstissä Ihmisjyrä. Se tapaus oli käännetty niin että olin tahallaan juossut päälle ja oikeen tönäissyt lisää vauhtia perään. Kuten aikasemmin sanoin niin näissä syyskuun ja marraskuun tinkakokouksissa oli blogista väittelyn ohella keksitty kääntää vaikka mitä asioita minua vastaan. Ylimielisen käyttäytymiseni ilmentymänä otettiin esimerkiksi se että en ole osallistunut seuran talkootöihin. Olen vain kuluttamassa seuran varoja. Erääseen projektiin liittyen olen tehnyt vapaaehtoistyötuntien seurantaa. Kesäkuukausina olen tehnyt noin 50 tuntia kuukaudessa hommia yleisurheilun eteen, sen lisäksi saman verran omaa urheilua päälle. Lähes joka tiistai ja torstai olen ollut ohjaamassa lasten harjoituksia toukokuun lopusta elokuun loppuun, laittanut parit kilpailut pystyyn ja vaikka helvetti muuta. En ole tehnyt siis juuri mitään seuran eteen, kun en ole vielä tämän lisäksi käynyt nurmikkoakin leikkaamassa. Selvää talkoohengen puutetta. Tämän lisäksi on jo melkein perverssiksikin yritetty leimata. Lähetin viime kesän lopulla yhden pk-kisan Sauvosaaressa. Siitä kisasta oli tartuttu yhteen kommenttiin. Lähdön hetken koittaessa vihelsin pilliin (silloin riisutaan veryttelytasut pois), sanoin erän tytöille "no niin tytöt, heitetäämpä ylimääräset kamppeet pois, kilpailut juostaan kilpailuasuissa". Joku oli tämänkin saanut väännettyä perverssiksi, puhun nuorille tytöille sopimattomasti. Pitäisiköhän luovuttaa lähettäjäkorttikin pois? Edellisessä tinkakokouksessa minulta kysyttiin ovelana "oletkos Eemeli koskaan ollut harjoittelu kiellossa Aspen-hallissa?". En todellakaan ole ollut. Ajattelin että siinäpä taas osoitus siitä miten nämä "tietävät" niin hyvin asioita. Minulle kuitenkin myöhemmin vinkattiin että minulle on saatettu yrittää harjoituskieltoa järjestää. Pidän tätä jopa todennäköisenä. Poliiseillakin on uhkailtu. Ajojahdin piirteitä tämä homma on alkanut entistä enemmän saamaan. Kuinka ollakkaan, taannoin laadittiin "seuran reilun pelin säännöt", sopivasti juuri meikin tapauksen aikaan. Niihinhän on hyvä vedota kun ollaan seurasta erottamassa. Yksi tätä paheksuntaa johtamassa oleva fiksuna ja esimerkillisenä pidetty entinen urheilijatoverini on osoittanut fiksua käytöstään blogin ympärillä kuohuessa. Sen lisäksi että hän ei enää ota mitään kontaktia minuun, on hän tahallaan yrittänyt teloa minua alkuveryttely peleissä. Sen takia en ole enää yhteisiin peleihin osallistunutkaan. 

On seurassa aiemminkin ollut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaate hukassa. Viime keväänä sattui hämmentävä tapaus. Seuran vanhemmat urheilijat kävivät Teneriffalla leireilemässä. Seuran siihen asti parhaiten 2000-luvulla Kalevan kisoissa menestynyt urheilija pelattiin reissusta pois. Leiristä ei puhuttu hänelle mitään. Leiristä hän sai tietää siinä vaiheessa kun toiset laittoivat nettiin lomakuvia. Epäilemättä sen jälkeen jäi urheilijalle reilusti kohdeltu olo. Matkasta pois jättäminen ei perustunut mihinkään. Minä jäin siltä reissulta vapaaehtoisesti pois. 

Yrittäkää nyt pitää se vuotava pieni punainen vene pinnalla. Kemin seudun yleisurheilu tarvii kuitenkin vähintään yhden toimivan seuran. Uskaltaa tehdä remonttia ja laittaa vähän uutta väriä pintaan jos on tarve. Minua on häirinnyt se että kaikki tunnutaan tekevän väliaikaisratkaisuina, juuri mitään ei olla katsottu pidemmällä tähtäimellä. On selvää että niin kuin ennenkin mentaliteetin vallitessa tien pää on ennen pitkää edessä. Toiminta malli jossa jokainen urheilija on kuluerä, mikä pitää kattaa isolla määrällä talkootyötä ja liian pienellä määrällä tekijöitä, on kestämätön. Tämän tien pää on ollut näkyvissä jo pitkään ja entistä lähempänä se on kun kaikista isoin pyörä putosi loppukesästä pois (en minä). Asettakaa toiminnalle selviä tavoitteita, pitäkää toiminnan laatua tärkeimpänä. Mahdollisimman halvan toiminnan tarjoamisen tavoitteleminen ei vie ainakaan kohti laatua. Käsissä on nyt erittäin potentiaalinen nuorten tyttöjen ikäluokka. Tarjotkaa heille yleisurheilua sillä tasolla joka mahdollistaa omien rajojen tavoittelemisen. Ilman suunnitelmallista ja haasteellista valmennusta motivaatio katoaa ja kehitys tyssää ennen aikojaan. Älkää antako tämän porukan hajota käsiin parissa vuodessa. Ehdottomasti positiivinen asia on yleisurheilujaoston johtoon nouseva kyvykäs naishenkilö. Sen myötä viimeiset pari vuotta kestänyt uunoilun aikakausi jaostossa tulee päätökseen. Myös koko seuran johtoon oli tarjolla erittäin pätevä, kunnallispolitiikassa kannuksensa hankkinut mies. Hän oli se joka yritti tässä jupakassa tilannetta lähteä sovittelemaan. Kun ne aikeet tyrmättiin heti alkuunsa, saattoi tilanteesta helposti vetää sen johtapäätösen että tuollaisen ilmapiirin vallitessa ei tee mieli lähteä seuraa johtamaan. Nyt seuralle saatiin vaivoin pakon edessä johtokunta synnytettyä. Johtokunta on edelleen kuin pesäpaikkansa työväentalo, vanha, pölyinen ja hiljainen, ja vielä entistä enemmän sitä. 

Lukijat älkää olko huolissanne! Kun hyvä mies on vapailla markkinoilla niin ei kauvaa tarvi orpona olla. Tulevaisuudestani tiedotan teille myöhemmin. Ainakaan huonompaan paikkaan en voi päätyä. 

T: Meiki (Eemeli)

Kohta mennään

Niin ne vaan viikot vierähtää uunoillessa. Sain noin kuukausi sitten suoritettua loppuun lukio-opinnot ja päätin pitää sitten pikku loman, kun ei sitä kesälläkään ehtinyt pitää. Siinä lomailun ohella tein muutaman puutteellisen kurssin loppuun ja helpottuneena pystyin jo melkein totamaan, että ''Se oli siinä'', kun todistuksessa näkyi 75 suoritettua kurssia. Vielä piti jännittää pari viikkoa lopullisia kirjoitusten tuloksia. Niinhän sieltäkin tuli lopulta hyvät tulokset. Meiki noudatti kirjotuksissa tätä kuuluisaa kolmen L:n taktiikkaa. Sen sijaan, että olisin lukenut monia tunteja kirjoituksiin, niin keskityin mieluummin urheiluun. Lukekoot ken haluaa, meikiä se ei kiinnostanut.

Meikin peruskuntokausi meinas vähän venyä uunoilujen takia. Ennen armeijaan lähtöä meikillä taitaa olla vain kahdet kilpailut, jossa pääsee nykimään ja nekin on jo parin viikon päässä, saakeli. Nyt pitää pikaisesti alkaa orientoitumaan näihin kilpailuihin ja aloittaa lyhyt kilpailuihin valmistava kausi. Tänään meiki aloitti senkin huvin.

Vaikka on mukava juosta maratonjunaa tai muuten vaan melko löysiä vetoja niin paljon mukavempaa on juosta lujaa ja niin, että hapottaa. Tänään meiki juoksi 2x60m lähes täysillä ja 2x4x150m 4' 12' palautuksilla, tavoitteena, että pysyisi vauhti siinä 19 sekunnin tienoilla. Melko hyvin meiki jaksoi juosta, kun Eemelin kanssa pääsin nykimään. Yksin tuollaisiin hapollisiin reeneihin on vaikeampi orientoitua kuin, että juoksee kaksin tai isolla porukalla. Mitä enemmän juoksuremmissä on porukkaa, sitä enemmän tulee kilpailua keskenään. Reeninkin merkitys saattaa helposti muuttua, kun tavoteaikaa alitetaan hurjasti kilpailun takia. Tänään ei olisi haitannut vaikka olisi ollut kuinka kovaa kilpailua tahansa. Kaksin on meikin mielestä hyvä reenata.

Ps. Lauantaina juhlitaan meikin ja muutaman muun lakkiaisia. Meikit tunnistaa helposti, kun lakin saaneita ei kovin montaa ole. Törmäillään radalla!

Sunnuntaina voi olla, että hapottaa

Terveisin Meiki (Niilo)

Harmaakorpi Sullin uudeksi puheenjohtajaksi

Vesa Harmaakorpi on valittu Suomen Urheiluliiton uudeksi puheenjohtajaksi tulevalle kaksivuotiskaudelle 2013-2014. Onnittelut Uudelle puheenjohtajalle valinnasta!

 

JarruSedät valtansa huipulla

Täällä sitä ollaan, Rantasipi Airport Gongres Centterissä Suomen Urheiluliiton liittovaltuuston syyskokousta varten. Huomenna valitaan liitolle uusi puheenjohtaja. Jännä ilta ja vielä jännempi huominen tulossa. Ehdokkaina ovat siis Arto Bryggare ja Vesa Harmaakorpi. Harmaakorpi minulle ennestään tuntematon, Bryggare tuttu. Kovin vahvasti en ole vielä mihinkään suuntaan kallistunut, siksi Meikien Reeniblogi ei ole kampanjoinut kummankaan ehdokkaan puolesta. Odotan ehdokkaiden tapaamista ja puheenvuoroja vielä ennen äänestyspäätöksen tekemistä. Ennakkosuosikiksikaan ei voi kumpaakaan ehdokasta nimetä, sellaista ei ole näistä asetelmista aistittavissa. Samaten huomenna valitaan viisi hallituksen jäsentä. Sen vaalin asetelmat ovat selkeämmät. Onnea vaaleihin Esko Hassinen ja Marko Ahtiainen!

Tällä kokousmatkalla on myös muitakin merkityksiä. Tuleva yö on meikin ja Häijy-Heikkilän viimeinen yhteinen yö. Siispä tehdään siitä ikimuistoinen, pukataan varmaan sängyt yhteen. Huominen kokous on Harrille toistaiseksi viimeinen, tulevan kauden Häijy jatkaa varavaltuutettuna ja meiki jatkaa toiselle kaudelle varsinaisena jäsenenä. Lapin piirin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Markku Pekkala, joka näin ollen tulee myös liittovaltuuston edustajaksi. Onnittelut valinnasta Markku! Odotan yhteistyöstä hedelmällistä. Harrin kanssa ollaan monet kokousmatkat yhdessä käyty ja yhteistyö on ollut muutenkin erittäin tiivistä. Harri on tehnyt ison työn erityisesti pohjois-Suomalaisen yleisurheilun eteen, siitä mies ansaitsee arvostuksen. Näin eron hetkillä tulee melkein tippa linssiin. Tarkennettakoon vielä että Harri ei ole ollut Lapin piirin puheenjohtaja vaikka liittovaltuuston edustaja on ollutkin.

Harri kuvailee itseään progressiiviseksi jarru-sedäksi.

Eilen meikillä repes farkut jalkaan. Reisien lihaskasvu on ollu niin valtavaa että yhtäkkiä ne vaan räjähti jalkaan kun reidet kasvaa aivan silmissä. No ei sentään, pyörän selkään noustessa ne tais revetä. Ajatella, joskus niihin farkkuihin jäi vähän löysääki. Sillon on isot reidet kun ne hinkkautuu kävellessä yhteen. Huonona puolena on se että kalsarit kuluu puhki sisäreisistä.

Tämän päivän kyykkynä oli 160x5, jäi saakeli yhen toiston tavotteesta, ens kertaan siis. Penkkiki siinä sivussa alkaa elpymään. Eilis illan kuntoiluna oli 4x5x120. Ennätys lukemat alkaa lähenee, 150 siinä edelleen on tavotteena. Tiistaina näytin Häijy-Heikkilälle urkalla mallia, sotilaspenkissä tein kylmiltään 10x90. Samaa tasoa kuin viime kesän 13x85. Harri tavottelee satasta, sanoin sille että se on pelkkä välitavote, sen verran lupaavalta vaikutti. Harrilla on luultavasti liittovaltuuston toiseksi kovin penkki. Saakeli meiki kärsii tällä hetkellä hirvittävästä penikkataudista. Keskiviikkona oli niin ikävät tuntemukset ettei oo monesti ollu. Mutta kyllä tämän homman kanssa pärjäillään. Eilen kokeilin sähköjä sen hoitamiseen ja tänään irvistelin hierontapöydällä.

Rovaniemellä Urheiluopistolla se on tehty reenaaminen hankalaksi ulkopaikkakuntalaiselle. Neljän jälkeen ne ei enää myy kertalippuja halliin. Sinne saa mennä ainoastaan jos on jonkun seuran jäsen jolla on varattu vuoro. Yleisurheiluvuorothan siellä on joka ilta. Mutta kun ei meikillä ole minkään Rovaniemen seudun seuran korttia, vaan edustan ulkopaikkakunnan seuraa. Vähän hankala homma, sillä jos on töissä tai koulussa niin ei sinne oikeen ehi ennen neljää. Maanantaina pääsin sisään pitkällisen selostamisen jälkeen, tiistaina vähän helpommalla. Kerran ei myyty korttia vaikka yritin väkisin lyyä rahoja kätteen, piti mennä omavaltasesti sisään kortitta. Ei viitsis mitään akatemian vuosiosakettakaan ostaa sen tähden että siellä saattaa käydä kerran tai pari kuussa. Miettikääpä kuulkaa siellä akatemioissanne semmosta satunnaisakatemia lippua jolla pääsis ilman tinkauksia sisään. Rovaniemelllä kuitenkin vierailee yleisurheilijoita muiltakin paikkakunnilta. Vois yrittää tehdä heidän vierailuistaan vähän helpompia. Yleisurheiluakatemian yksi tarkoitushan on tarjota palveluja ja tukea yleisurheilijoita yli seura rajojen. Ongelma on tällä hetkellä ainoastaan siellä SantaSportin lipunmyynnissä ja heidän jäykissä ohjeistuksissa.

T: Meiki (Eemeli)

Uunolla pönttö sekasin

Meiki on taas pönttö sekasin mutta tällä kertaa en oo ees terävissään. Nyt se johtuu tämän päivän järettömästä kyykystä. Tän päivän kovin suoritus oli 8x150. Käyrät piti piirtää viikko sitten uusiksi kun 140 kilolla tuli yllättäen jopa kymppi. Se tarkotti sitä että seuraavassa reenissä lähetään tekemään kasia 150 kilolla ja laskennallinen maksimi on 190. Käyrillä pysyttiin, seuraavat askeleet on 160x6 ja 170x4. 200 on vielä tavotteena nostaa tämän vuoden puolella. Lähin yrittää 160x6 jo tänään mutta yks pitkä äärimmäisen maksimaalinen sarja on tarpeeksi yhelle päivälle, niinpä 160 sarja ei tullu perille asti. Saakeli meiki pitää tuota 140 kilolla kyykättyä kymppiä kovimpana urheilusuorituksena mitä oon tehny, niin koville se otti. Viimisillä toistoilla korvat meni lukkoon ja tuntu että niskasta räjähtää verisuoni. Tangon kun sai niskasta niin äkkiä vyö ja polvisiteet helvettiin ja sitten huojuvin askelin sivummalle nojailee seinään. Sekään ei riittäny vaan oli pakko laittaa maahan pötköttää. Vapinaa jatku vielä pitkä tovi suorituksen jälkeen. Tänään ei nyt ihan sama homma ollu, muttu pönttö silti sujuvasti sekasin ja sitä tunnetta jatkuu koko loppu päivän. Tämmösten totisten reenien jälkeen kun lähtee ihmisten ilmoille kattelemaan niin sitä vaikuttaa ihan oikeasti joltaki luovilta. Liikkeet menee hitaammaksi, välillä jää paikoilleen uunoilee ja joutuu irvistelemään itekseen, voi jopa itekseen tupista ja taivastella kovaa reeniä. Urkallaki jos menee syömään heti reenin jälkeen niin kaikessa rauhassa voi katella sitä ruoka-annosta ja orientoitua siihen. Ruokahalukaan ei oo siinä tilanteessa parhaimmillaan. Ei oo ihme jos ihmiset kattoo uunoksi. 

Sitä on helppo kuvitella reenaavansa kovaa vaikka sitä ei oikeesti teekkään. Viikko sitten oisin ihan hyvin voinu tyytyä 4x6x140 sarjoihin ja todeta että huhhuh olipa kova kyykky. Mutta ei, testomaniudella ei ole mitään rajoja. Viimiselle sarjalla tapaan lähteä kattomaan mitä sieltä voi tulla. Sillon yllätin itteni kympillä ja korjailin kerralla ennusteita 20 kiloa ylemmäs. Sillä kertaa opin itekki jotain lisää kovaa reenaamisesta. Muistakaa kynäniskat, voimaharjoittelu on jatkuvaa pyrkimýstä uudelle suorituskyvyn tasolle. Saa olla vaikka mitä ihme ohjelmia kopioitunu netistä mutta jos et reenaa oikeasti kovaa, et myöskään kovasti kehity. Kehitys ratkaistaan pitkälti henkiselle puolella. 

Oon muuten onnistunu jo pari kertaa tulemaan marketista ulos ostamatta viineriä tai suklaapatukkaa. Alkaa se vissiin meikillekki joskus riittämään. Syytä tässä onki jo vähän alkaa dieetille hallikautta silmällä pitäen. 

T: Meiki (Eemeli)

Ihmisjyrä (K15)

Voi vittujen kevät! Kyllä nyt on syytä alottaa aivan kovilla sanoilla pitkästä aikaa. Oli saakeli tolkuton meno tänään Aspenissa. Tää maanantai päivä on paha, melkeen niinku urheiluopistolla Rovaniemellä pahimmillaan. Penikoita laukkoo pitkin poikin aivan valtoimenaan. Meikillä oli tänään peruskuntokauden päättävä määräintervalli harjotus 3x5x200 32s 1,5/6 min. Niinpä tämän meikin harjotuksen ja holtittoman penikka lauman yhdistelmänä seuras valtava kolarisuma. Suunnilleen yhtä paljon törmäyksiä tuli yhteen reeniin kuin koko uralla tähän asti. Ensimmäisen sarjan aikana Torniolaisen yleisurheiluseuran lapset verytteli kenttää ympäri, yhtäkkiä kaks poikaa lähti niistä laukkaaman poikki radan ja toinen tuli suoraan eteen. Ei ehtiny mitään muuta ku vetää päälle ja märyhän siitä seuras. Toisessa sarjassa tahti vaan kiihty. Nyt nämä junnut oli siirtyny takasuoralle tekemään koordinaatioita. Ihan fiksusti tekivät yhtä rataa pitkin mutta sitten ku koordinaatio oli tehty loppuun ne levähti koko radan leveydeltä eteen. Meiki yritti pujotella läpi siitä missä tilaa oli eniten mutta eihän sitä ollu tarpeeks. Toisen sarjan eka vedossa yks pentu nurin, kerrasta ei opittu ja toisessa vedossa kaks nurin. Kolmanteen vetoon alko jo tilaa löytymään. Mutta sittenpä lähti jalkapallo pennut liikkeelle. Valmentaja yritti opastaa niitä radan ylityksessä ettei ne joudu kenenkään jyräämäksi. Valmentaja anto hyvän esimerkin jäämällä lopuksi ite minun eteen. Siitä selvittiin kuitenki vain pienellä kyynärpää kontaktilla. Kolmas sarja meni kaikista helpoiten, siitä selvittiin vain muutamilla väistöliikkeillä ja sievällä kädellä sivuun ohjauksella. Meiki ootteliki koko ajan koska tulee joku aukomaan päätä näistä kolareista. Sieltähän sitten lopulta tuli jonku pennun isä. Se alotti samantien uhkailemalla poliisilla. Tämmösen avauksen jälkeen ei itteäkään kiinnostanu enää yhtään lähteä mitenkään ymmärtävälle tai fiksulle linjalle. Kunnon suukopu siitä synty jonka varmaan huomas koko halli. Hyvin tiukasti sain selvittää sille ukolle kuka on oikeassa ja millä periaatteilla hallissa kuuluu toimia. Jakeluun ei kuitenkaan menny. Homman kuuluu mennä näin:

1. Ryhmän ohjaaja(t) tuntee turvalliset toimintatavat hallissa.
2. Ryhmän ohjaaja opettaa turvalliset toimintatavat ryhmänsä lapsille
3. Ryhmän ohjaaja pitää ryhmänsä hallinnassa siten että vaaratilanteita ei pääse syntymään.

Vaikka maanantaisin hallin käyttöaste on jo aika vilkas niin ei siellä silti niin paljoa ole porukkaa ettei sinne kaikki mahtuis. Kysymys on siitä että ryhmien ohjaajien on tunnettava oikeat ja turvalliset toimintatavat. Niitä ei todellakaan useimmat ohjaajat hallissa tunne. Luultavasti kuitenki tämän illan jälkeen jokunen lisää saattaa muistaa että kuinka siellä radalla kannattaa kulkea. Saa nähä mitä tästäki vielä seuraa. Voin kuvitella jo lehtiotsikot "Piirin puheenjohtaja jyräsi lapset juoksuradalla". Tässä ollaan kohta Törmäsen jalan jäljillä josta tuli lehti julkkis muutama vuos takaperin törmäiltyään urheiluopiston juoksuradoilla. Onneks voi soittaa aina Törmäselle ja saada vertaistukea. Kyllä on tilanne parantunu urheiluopistolla Törmäsen työn seurauksena. Enää sen ei tarvi törmäillä niin paljon mutta toisinaan kuitenki. On muuten etelän vilkkaammissa halleissa pikkusen eri toimintakulttuuri. Siellä ei porukat pyöri miten sattuun toinen toistensa edessä. Ei minusta tunnu ollenkaan mukavalta törmäillä lapsiin niin että ne alkaa märisee, mutta ei minun sitä kuulu pyytää anteeksikaan. Se ei ole minun vika että holtittomasti laukotaan ympäri hallia. Tietä ylittäessäkin yleensä katotaan ensin enneku mennään yli. Luulisi että sama sääntö on mahollista opettaa myös koskemaan juoksuradan ylitystä. Voi tulla iso pipi jos 85 kiloa tulee päälle 10 m/s, onneks tänään ei menty niin lujaa. Niistä vauheista ei kovin kummosia väistöliikkeitäkään suoriteta.

Rovaniemeläiset pikajuoksijat teki tämmösen paidan muutama vuos sitten Törmäsen innoittamana. Nyt se ois ajankohtaista täälläki. 

Viikonloppuna muuten vietettiin peruskuntokauden päättäjäisiä. Oma hippaaminen pysy kerranki hallussa vaikka näin muuten hipat oli kaikkea muuta ku hallussa. Pantiin tiptapiksi Kokkosen nastuuden muistolle. Antin kohalla nastuus on nyt valitettavasti pitkälti mennyttä aikaa. On seki saakeli uuno jätkä. Sen on pitäny jo kohta parin viikon ajan kirjotella faneilleen tänne omia kuulumisiaan mutta ei saakeli se tunnu onnistavan. Antin elämässä kun on tapahtunu viime aikoina muutakin kuin kusessa olemista ja nastuuden menetyksiä. Urheilu-uran kannalta semmonenki merkittävä juttu on löytyny kuin uusi valmentaja. Eiköhän se kohta onnistu teille tarinoimaan itekki. Ja kyllä se Antti sieltä vielä tulee ja lunastaa nastuutensa takas. Pinnan alla kytee jo.

T:Meiki (Eemeli)

Paskantärkiänä seuraavatki kaks vuotta

Olipas meillä vauhdikas syyskokous. Ihan äänestykseenkin jouduttiin. Näinä vuosina mitä olen yhdistyksissä toiminut, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun päästiin äänestämään jossain muuallakin kuin Suomen urheiluliiton liittovaltuustossa. Puheenjohtaja vaalia käytiin melkeen yhtä tiukasti kuin Amerikassa presidentin vaaleja. No meiki vaalin kuitenki voitti, toinen kaksivuotiskausi lähtee nyt piirin puheenjohtajana ja liittovaltuuston edustajana. Ei kyllä mikään yllätys ollu että jostain oli vastaehdokas kaivettu vaikka sitä ei ennen kokousta oltu julki tuotukkaan. Luottivat yllätysetuun. Tiesin että siellä kotiseurassani viritellään luultavasti jotain protestia. Kun on mennyt olemaan eri mieltä tietyistä "pyhistä" asioista ja aiheuttanut paheksuntaa muunmuassa blogikirjoituksilla, niin tämä vanhoillisen siiven protesti oli täysin odotettu. Aiemmin yrittivät ihan vittuillessaan siirtää koko syyskokousta mutta sille vaatimukselleppa ei löytynytkään mitään pohjaa. Vastaehdokkaaksi oli kaivettu mies joka ei ole piirinhallitus kaudellaan osallistunut ensimmäiseenkään kokoukseen, eikä ole vaivautunut juuri edes kommentoimaan sähköpostejakaan, kuin vasta nyt syksyllä ensimmäisen kerran toimintasuunnitelmaa. Tiesin tarkalleen etukäteen miten äänet vaalissa tulee jakautumaan. Sinänsä oli ihan vitsikäs tilanne järjestää se äänestys. Ääntenlaskijoillaki oli tiukka paikka ynnäillä muutamia viittajia yhteen.

Palkitut urheilijat: Riku Maliniemi, Antti Kokkonen, Mette Baas ja Sari Eero.

Se on hyvä juttu että alkaa löytymään vähän intohimoja tätä hommaa kohtaan. Heti kerralla tulee vähän sähköä touhuun. Näissä protesti kuohuissa oli uusia piirinhallituksen jäseniäkin löydetty peräti kolme uutta. Ilman pientä kuohuntaa ois jääny löytämättä. Itseasiassa olin kyllä keskustellut piirinhallituksen jäsenyydestä näiden kaikkien kolmen kanssa, joten olin tarkalleen tietoinen heidän ajatuksistaan. Yksi oli alkamassa jokatapauksessa, toinen oli lupautunut varajäseneksi ja kolmas oli vielä perjantaina kieltäynyt. Mutta sieltä ne nimet tuohduksissaan vyörytettiin tulemaan ja minä otin ilolla vastaan. Vain yksi näistä kolmesta oli itse paikalla. Soitin äskettäin onnitelupuhelun luottamustehtävän johdosta. Vastaus oli "mitä helevettiä?". Näillä eväillä onkin jo paljon parempi jatkaa. Nyt meitä on jo kahdeksan viime vuoden minimimiehityksen sijaan. Kahdeksasta paikasta kuusi on VKV:llä. Sanokaapa kannattaako omaa piiriä pitää yllä suunnilleen yhtä seuraa varten? Ei kannata. Siksipä lähdenkin tunnustelemaan piirien yhdistymistä Lapin piirin syyskokoukseen reilun viikon kuluttua. Minun visioissani kahden vuoden päästä ei valita enää Länsi-Pohjan piirin puheenjohtajaa ja hallitusta, vaan yhdistyneille Lapin ja Länsi-Pohjan piireille yksi uusi hallitus ja puheenjohtaja.

Kokouksen jälkeen uusi kausi luottamustehtävissä alkoi mitenkäs muutenkaan kuin refresmenttimalja kädessä. Pikkuisen lisää terävyyttä koko hallintokoneistoon niin menee varmasti paremmin kuin edelliset kaksi vuotta. Kyllä muuten Timppa pyöris haudassaan jos tietäis mihin on muutamassa kuukaudessa tultu.

T: Paskantärkiä meiki (Eemeli)

Uuno viikot jatkuu

Monipuolisesti uunoillessa on menny viime ajat. Äsken tulin Aspenista kämpille ja ovi oli jääny selälleen. Ei täältä nähtävästi mitään oo pöllitty, tietokone ainaki on vielä pöydällä. Vaihtoehtosesti saatan myös jättää avaimet oven suuhun kiinni. Syyshippojen jälkipyykkiä saatiin puida vielä viikko jälkeenpäinki. Paikan talonmies nokkelana oli menny väittämään että oli siivottu huonosti, vaikka siivouksen jälkeen varmistin vielä kahteen kertaan että lopputulos kelpaa ja sillon kelpas. Käytiin eilen Niilon kans selvittelemässä asiaa. Meiki sano heti kärkeen talkkarille kovat sanat ja lopputulema oli se että meiltä pyydeltiin anteeksi häiriötä. Talonmies liukeni vähin äänin paikalta ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi uudestaan.

Saakeli, meiki ei oo koskaan ollu näin hyvässä kunnossa tähän aikaan. Voimaa ja kestävyyttä on tullu lisää ja nopeuskaan ei oo menny hukkaan. Lauantaina käytin eka kertaa piikkareita jalassa sitten syyskun 13. päivän. Aina jännä tunne kun laittaa piikkarit jalkaan pitkästä aikaa. Silti kovaa juokseminen oli helppoa ja hyvän tuntusta, toisin ku usein aikasemmin tähän aikaan. Antti totes että yritä nyt saakeli pittää ittes ehjänä kisoihin asti. Meiki uskoo että nyt se on todennäkösempää ku aikasemmin. Meiki on orientoitunu juoksu teknisiin seikkoihin, sieltä pitäs löytyä lisää vauhtia ja ehkä ratkasuja ainasiin takareiden kiristyksiin. Avaan tätä asiaa joskus myöhemmin tarkemmin. Ensimmäiset kisatki ois jo vähän reilun kuukauden päästä, HSKT:n December spelen 8. joulukuuta. Uskon olevani mukana kun orientaatio on jo tässä vaiheessa hyvä. 200 metrin päkitys varmaanki lajina. Sen jälkeen on heti 15.12 Luuleån Arcus Spelen, sinne kans. Vaikka ne onki off-season, niin kilpaileminen on kuitenki parasta orientaatiota.

Huomenna on Länsi-Pohjan yleisurheilu ry:n syyskokous ja parhaiden urheilijoiden palkitseminen 18.00 Kemin Hotelli Palomestarissa. Tulkaa poikkeamaan vaikka kahville. Mukana myös Kokkonen. Ettekö usko? Tällä tietoa kyllä on tulossa! Mutta eihän sitä tiedä, elämässä tilanteet vaihtelee nopeasti ja Antin lupa saatetaan evätä koska tahansa. Mies on kuitenki jo saapunut Kemiin palkinnon vastaanottomista varten.

T: Meiki (Eemeli)