perjantai 26. heinäkuuta 2013

Press release 26.7 18.20

Se oli siinä. Löydyin sittenkin Kaartisen kanssa samasta päästä tuloslistaa, eli listan hänniltä ja nimen perässä DNS. Vasemman jalan reiden lähentäjät kiristi ja aristi niin kovasti etten kyennyt juoksemaan suomenmestaruudesta, vaikka viimeiseen asti yritettiin. Lopullisen päätöksen kisasta vetäytymisestä tein vasta juuri ennen callingtelttaa. Uhka oli tiedossa että näin saattaa käydä. Jo pitkään kesän mittaan kiristellyt nivusen alue alkoi aiheuttaa enemmän ongelmia viime viikkojen aikana. Jouduin vetäytymään myös kalottiottelun 400 metriltä vaikka edellispäivänä olin vielä voittanut 200 metrin kilpailun. Viime tiistaina tein varsin onnistuneen viimeisen orientaatioharjoituksen mutta keskiviikkoaamuna nivus oli ärtyneenpi kuin aikaisemmin koko kesänä. Huoli oli tässä vaiheessa jo suuri mutta julkisuuteen siitä en vielä halunnut lausuntoja antaa. Kaksi päivää ennen kisaa tilanteen ollessa tämä, ei voinut juuri muuta kuin ihmeparantumista toivoa. Tietysti monia konsteja tilanteen parantamiseksi yritettiin mutta vain kahdessa päivässä ei vielä valtavasti ehdi tapahtumaan. Mitään vakavampaa revähtymää ei lihaksissa voi olla. Kyseessä lienee jonkinlainen tulehdustila. Olen luottavainen sen suhteen että olen jälleen kilpailukunnossa noin kuukauden päästä Ruotsiottelun paikoista karsittaessa ja siellä uskon pystyväni paikkani lunastamaan maaotteluun. Tietysti pettymys on valtava. Liekkö enää koskaan urallani tulee vastaavaa tilannetta jossa suomenmestaruus on lähes tarjottimella. Vaikka alkuerien tuloksia katsellessa voisi alkaa kovasti jossittelemaan, pidän kuitenkin kisasta vetäytymistä oikeana ratkaisuna. Jos olisin lähtenyt yrittämään kilpailemista esimerkiksi puudutettuna olisi vakavampi loukkaantuminen ollut lähes varma. Loppukaudellekkin jää vielä tavoiteltavaa. 200 metrin ennätys pitää siirtää uusille sekuntiluvuille ja Ruotsi-ottelussa olisi oiva paikka vielä korjailla nelosenkin ennätyslukemia.

- Kokkonen
PS: Ei soitella!

Ei voi enää muuta ku irvistellä. 

Niin tultiin samaan tilanteeseen kuin kalottiottelunkin nelosella. Kokkonen joutuu vetäytymään ja ilmoittaa että vastuu on nyt meikin harteilla. Skellefteåssa pystyin vielä vastuuni hyvin kantamaan mutta tällä kertaa paikka oli vielä kovempi, lähdeppä villinkortin miehenä tilastoykköstä paikkaamaan. Ei siinä vaiheessa kuitenkaan auttanu jäädä Kokkosen kohtalon kanssa enempää yskimään. oma hiihto oli lähettävä tekemään. Lopputulemana oli kesän toiseksi paras juoksu ajalla 51.10. Tietysti omaa ennätysty lähdin juoksemaan mutta tuuliolosuhteiden puolesta päivä ei ollut paras mahdollinen siihen. Arvioisin takasuoran reippaan vastaisen painaneen muidenkin tulostasoa. Avasin eka puolikkaan 24 flat Antin kellottamana. Se oli varsin reipas avaus varsinkin tuuli huomioon ottaen. Siinä vaiheessa olin vielä geimeissä kohtuudella mukana. Tuuli teki kuitenkin takasuoran sen verran työteliäämmäksi että 200-300 välin position vaiheessa en kyennyt nostamaan asemiani aivan niinkuin olisin halunnut. Loppusuoralle kaarruttaessa halusin tietenkin tulla viimeiset sata metriä niinkuin skellefteån ennätysjuoksussa. Alkumatkaan oli energiaa kuitenkin tuhrautunut sen verran ettei kalottiottelun veroista lentävää loppua nähty. Erän loppupään taistelu oli tasainen mutta voimat eivät kuitenkaan riittäneet kääntämään erän toiseksi viimeistä sijaa edukseni mutta lähelle se jäi. Vaikka ennätys jäi tulematta pidän kuitenkin juoksua lopultakin ihan kunniallisena. Tyynessä kelissä olisi juoksussa voinut olla ennätys ainekset. Vielä viime kesänä kaukana olleet kaverit olivat nyt paljon lähempänä. Tästä lähetään loppu kesään parantamaan tuloksia nopeuden kautta orientoituen. Vaasan uuden ja helteisen kuuman mondon tuntuma oli hyvin omanlainen. Sen verran vähän aikaa siinä radalla sai viettää etten saanut vielä aivan selville oliko se kimmoisa vai pehmeä vai mitä se oli. Erikoinen kuitenkin. 

- Tiedotuspäällikkö Kaartinen

McKalevankisa-ateria



torstai 25. heinäkuuta 2013

Meikit i Kaleva spelen

Näin on meikit saapuneet Kalevan kisa kaupunki Vaasaan. Tänä vuonna Kokkonen ei yksin edusta meikejä radalla, vaan tällä kertaa meiki on saanu tuplaroolin, sekä paskantärkiänä että urheilijana. Ensimmäisen kerran meikit astuu radalle huomenna perjantaina 15.00 400 metrin alkuerissä. Meiki siirtynee sen jälkeen refresmentti osastolle mutta Kokkosen päänäytösen on määrä olla lauantaina 18.20. Kovasti on ennakkosuosikin viittaa soviteltu Antin harteille sillä mies on yli puoli sekuntia tilasoissa seuraavaksi nopeinta juoksijaa parempi. Tietysti yksi ainoa mitalin väri on nyt mielessä, mutta otetaan kuitenkin nyt rauhallisesti lausuntojen kanssa. Kokkonen on ilmoittautunut myös sunnuntain 200 metrille mutta sen kohtalo selviää 400 metrin kisan jälkeisten tuntemusten perusteella.

Hiihtoladut merkattuna totes Antti. 

Oletettavasti minua ja Kokkosta saa etsiskellä tulosluetteloiden eri päistä. Antti lähtee tänä vuonna ennakkosuosikin asemasta kisaan ja meiki puolestaan kilpailee villilläkortilla kuten Antti vuonna 2010 Kajaanin Kalevan kisoissa. Tästäpä olis sitten hyvä asettua samoille raiteille kuten Antti vuoden 2010 jälkeen. Tavoitteena kisassa on parantaa ennätyslukemia sen verran että olis vähintäänki samoilla lukemilla kuin Antti kolme vuotta sitten saman ikäisenä. Ei se kaukana ole. Meiki on ollut viime aikoina varsin luottavainen, orientaatio on osoittanut paranemisen merkkejä. 400 juoksemisesta on tullut opittua paljon tänäkin kesänä. Viimisessä reenissä ennen kisaa meikillä oli aika paljon ylimäärästä skeidaa housussa. Vaikka mitään varsinaisia ongelmia ei tuntunutkaan niin silti iski pelkotiloja ja käsijarru päälle. Alko hirvittää ettei vaan mene kappaleiksi viimisessä harjotuksessa ennen kauden tärkeintä kisaa. Ei menty ja tässä sitä nyt ollaan valmiina ja orientoituneena.
Ilta orientaatio. 

Kalevan kisojen uudistuksia pohdittaessa on ollut esillä myös piirien myöntämien villienkorttia poistaminen. Minä olen ollut vahvasti villienkorttien säilyttämisen puolesta. Kokkosen vuoden 2010 villistäkortista lähtenyt kehitys on juuri sellainen tarina mitä vahvempaa puolesta puhujaa villienkorttien säilyttämiseksi ei voi juuri olla. Kolmessa vuodessa 50 sekunnin juoksijasta alle 48 sekunnin ja eurooppacup edustajaksi. Tuhkimotarina lähes. Sitä ennen Kokkosella oli menny monta vuotta kappaleina ja kaljotellessa. Silloin ei Antti enää kovin pitkälle tulevaisuuteen osannut nähdä uransa jatkuvan. Kesän tulokset eivät ennen viimeistä mahdollista näyttöpaikkaa olleet tyydyttäneet. Se viiminen näytönpaikka oli Pudasjärvellä pm-kisat. Juostiin Antin kanssa samassa kisassa. Olin askarrellut Anttia varten pahvista ihan konkreettisen villinkortin. Maaliin tullessa kello näytti lupauksia herättävää aikaa ja minä horjuin pari sekuntia perässä omalle kassilleni kaivamaan Antin villiäkorttia. Menin näyttämään korttia Kokkoselle kuin jalkapallotuomari ikään. Se oli siinä, Kalevan kisoihin oli lähdettävä. Siellä Antti taas paransi hieman ja oli mistä ammentaa uskoa ja orientaatiota seuraavaankin vuoteen.
Terveiset Vaasasta Majurille! 

- Meiki

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Vahva panos Barents campenissa

Viikonloppuna käytiin yleisurheilun kalottiottelu Skellefteåssa. Suomen joukkue voitti sekä miesten että naisten ottelut. Naiset voittivat ylivoimaisesti 147 pisteellä, Ruotsi 120 ja Norja 97 pistettä. Miehillä oli tiukempaa pistein: Suomi 143, Norja 136 ja Ruotsi 133. Ulkomailla voittaminen tekee voitoista vielä vähän arvokkaammat, kotijoukkueella on aina tietty etu puolelllaan. Vahvalla panoksella meikeistä mukana olivat Kaartinen, Kokkonen ja Repakko.

Repakko Suomi-neito.

Finska Laget

Joukkueen valintaprosessi oli tänä vuonna huomattavasti helpompi kuin kahtena edellisenä. Valintaperusteita oli hieman rukattu niin että joukkueen valinnoissa vältyttiin tällä kertaa perinteilsiltä valintaselkkauksilta. Vain kaksi negatiivissävytteistä yhteydenottoa saatiin valintoihin liittyen, joista toisessa todettiin että taas teillä liiton organisaatiossa sählätään valintojen kanssa. Nämäkin valitukset olivat perusteettomia. Viime hetken poisjääntejäkin tietysti taas tuli, mutta vähemmän kuin pahimmissa peloissa. Poisjäännit saatiin kohtuudela paikattua, miesten joukkueesta puuttui vain toinen seiväsedustaja ja naisilla 1500 ja 5000 metrin toiset edustajat. Siinä saa urheilijat osoittaa todellista kalottihenkeä kun lähtevät itselleen vieraisiin lajeihin keräämään jäännöspisteitä talteen. Meiki joukkueen kapteenina sai näyttää esimerkkiä heti lauantai päivän aluksi, kun jouduin heittämään moukaria. Varaedustajia haettiin tällä kertaa jopa joukkueen johdosta. Kiekonheitossa toinen lagledare Heikki Aura kävi hakemassa irtopisteet meikin lailla pois.

                                           
 Meiki-Pekka Karjalainen

Meikin aikasempi moukari kokemus rajoittui yhteen kertaan viime syksyn nuorisovalmentajatutkinnolla, miesten moukari oli nyt ensimmäistä kertaa kädessä. Uskoin kuitenkin kykeneväni saamaan moukarin häkistä ulos, niinpä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Orientoiduin olemaan Meiki-Pekka Karjalainen. Sain uskoa onnistuineista harjoitusheitoista että ehkä pystyisin jopa välttämään viimeisen sijan. Ite kisassa heitot alko kuitenki lentelee pitkin seiniä, kuudesta heitosta 4 verkkoon ja tuloksena hätäset 20 metriä. Jäi keljuttaa etten kyenny voittamaan kynäniskan näköstä norjalaista joka meikin lailla oli kaivettu hätävaraheittäjäksi. Norjalainen jäi pari metriä eelle ja meiki sai tyytyä korjaamaan yhden jäännöspisteen talteen. Moukari kisa oli kulultaan aika erikoinen. Tarkalleen kisan puolessa välissä ruotsalainen 67 metrin moukarimies moukaroi häkin kappaleiksi. Pitkään taivasteltiin että mitä häkille voi tehdä. Lopulta päätettiin että naiset heittää sillä välin keihäskisan kun häkkiä korjataan. Meiki päätti lähteä syömään ja keräämään vähän vastapainoa keskivartaloon. Kävin syömässä ja tulin takasin, huomasin että siellä on just heittovuorossa meikiä edeltävä heittäjä. Ihmettelin että ompa naiset heittäny nopeasti keihäskisansa mutta eipä sitä oltukkaan heitetty. Ei siinä, kerkesin parahiksi suoraan ruokapöydästä omalle vuorolleni jatkamaan kisaa. Kivoja nää heittolajit kun niitä voi harrastaa aivan hyvin maha täynnä. Kisan ensimmäisen ja jälkimmäisen puolikkaan välillä oli taukoa lopulta noin tunti, kyllä siinä jo kokemattoman heittäjän orientaatiota koetellaan.

Kulissi moukarinheittäjä.

Ensimmäinen kisapäivä alkoi onnekkaasti sillä löysin moukarin harjoitushäkistä kimpun neliapiloita jotka jaoin sitten joukkueelle tuomaan onnea, ehkä niissä oli jotain taikaa. Lauantaina Kokkonen kävi lunastamassa Barentsalueen 200 metrin herruuden. Tuuli ei ollut suotuisimmillaan joten sub22 jäi näkemättä mutta uusi ennätys kuitenkin syntyi ajalla 22.05. Lauantaina kilpaili myös Repa pitkissä aidoissa parannellen SB lukemiaan. Tekninen suorittaminen kehittyy koko ajan mutta loppusuoralla suurella työllä treenattu leveä selkä tuntuu aiheuttavan liikaa ilmanvastusta, sijoituksena kolmas. Moukarin heiton leikkimisen ohessa meiki pyöri lauantaina pitkin kenttää kapteenin ominaisuudessa luomassa mukavaa kalottihenkeä ja orientoimassa urheilijoita. Väsy tulee siinäkin hommassa. Ensimmäinen kisapäivä päättyi naisten turvalliseen johtoon ja miehet oli viisi pistettä johtavaa Norjaa perässä.

'
Naisten joukkueen kapteeni Piritta loi Anttiin koko viikonlopun positiivista kalottihenkeä.

Meikien vahva panos jatkui lauantai illan banketissa. Ei sillä tavalla niinkuin ensimmäisenä kuvittelitte, tapahtuma oli kuitenkin lasten banketti osastoa. Banketin päätteeksi järjestettiin kilpailu jossa piti tunnistaa 16 tunnettua henkilöä vähän epämääräisistä kuvista, lähinnä suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia urheilijoita. Neljä joukkuetta tunnisti kaikki. Tasapeli ratkaistiin siten että 30 sekunnin aikana piti antaa vastaukset naisten 100 metrin ja pituuden ja miesten seipään, 3000m esteiden ja 4x100 metrin maailmanennätyksiin. Se oli aika vahvalla panoksella meikin alaa, niinpä voitettiin korillinen karamellejä ja ravintoliuoksia oksennettavaksi seuraavana päivänä ulos. Banketin ruokatarjoilut oli kyllä parhaat mitä meikille on koskaan tarjottu, vaikka oon jo aika monilla paskantärkeillä illallisilla istunutkin. Muutoinkin meidän majapaikka Solvikissa tarjottu ravinto oli huippuluokkaa, siitä huolimatta yhden piti valmistaa aamupalaksi oma puuro. Näin kai on tehtävä jos se tukee omaa orientaatiota. 
Banket Campenin voitto. 

Kokkonen sai käyskennellä nastana maailman miehenä lokkitukassaan, kuten Piritta Antin kampausta nimitti.

Sunnuntai päivä startattiin aikasin. Majapaikasta lähdettiin jo heti kahdeksan jälkeen ja ensimmäiset lajit alko kymmeneltä. Ruotsalaiset pyrki disorientoimaan Suomen joukkuetta soittamalla kentällä skeidaa Ruotsi-rockia. Siinä missä Suomalaisia keljutti niin Ruotsalaisessa katsomonosassa jammailtiin kotoisan rockin tahdissa. Sunnuntaina koitti meikin hetki. Aamuinen klo 10.40 kisa ei meikiä haitannu, vaikka usein vasta herään siihen aikaan kesäsin. Vähän ennen starttia kuului ikäviä uutisia kun Kokkonen totes ettei kykene starttaamaan, nivus kiristi niin että jalka oli vaarassa irrota. Tunsin vastuun laskeutuvan meikin harteille. Nyt meikin pitäis kääntää koko paska, ja vähällä se olikin. Eka puolikas ei tullu vielä niinku parhaimmillaan mutta toinen sitäkin paremmin kuten nykyiselle kestävyysjuoksijalle sopii. Meikin loppusuora teiki vaikutuksen Kokkoseenki. Se totes että viime kesänä meiki tahto alkaa keulimaan leuka pystyssä 250 metrin kohalla mutta nyt oli very solid loppu. Maalin meiki ehti lopulta toisena. Tuon ruotsalaisen ehdin tavoittaa mutta jostain vielä kauvampaa ja vielä kovempaa tuli norjalainen ja heittäyty viime metreillä ohi kuuden sadasosan erolla. Tuloksena 50.70 ja yli puolen sekunnin ennätysparannus. Keskiviikon Karjaan kisasta aika parani melkeen sekunnin. Vihdoin lähti onnistamaan niinku on odotettu, kolmen 9 sadasosan sisään juostun kisan jälkeen. Juoksun jälkipuoliskoon en tälle kesälle voi enää kovin odottaa parannusta, vaan nyt täytyy orientoitua nopeuteen jotta alkupuolisko rullais nopeammin ja kevyemmin. Meikillä tuli muuten eka kertaa oksennus kisan tai reenien seurauksena. Ennen kisaa nautitut ravintoliuokset ja pillerit sai käydä sylkemässä pusikkoon. Oksennukset tuli myös Kokkosen korvanneella Kortelaisella. 
                             
Kirani Meiki

Päivän päätti tietysti pitkätviestit. Mukana meiki ja Repakko, Kokkonen edelleen sivussa. Maaotteluiden voitot oli jo ratkennu Suomelle ennen viestejä joten pahimmat paineet tippu pois. Meikiä kyllä jännitti sillä henk koht. kisan jälkeen ei tuntunu enää jalat kovin tuoreelta. Nyt ymmärrän jos Kokkosella tekee mieli juosta nää viestiosuudet femttifemmaan oman kisan jälkeen. Enimpiä skeidoja meikin housuista kuitenkin karisti Birhanin toisen osuuden loppusuoran revitys joka nosti Suomen asemia. Meiki sai lopulta lähteä ankkuriosuudelle toisena Norjan perään. Olin jo mielessäni voittamassa koko paskaa mutta enpä kyennytkään. Vähän keljutti mutta myöhemmin selvitin että Norjan ankkuri oli tälle kesällä semmonen 22 flat kaveri, ymmärrettävää kai etten kyenny sitä selvältä takamatkalta kääntämään. Viestistä taas meikille toinen hopeamitali kaulaan. Mikä tärkeintä joukkue voitti molemmat ottelut ja naiset vieläpä ylivoimaisesti, siispä vesihautaan ottamaan talviturkkia pois. Kastautumassa sai käydä lag ledare Harry ja meiki ja Piritta kapteeneina. Onpa nyt seki lysti saatu kokea. 

Pitkän viestin remmi: Kortelainen, Meiki, Birhan ja Veli-Matti.

Stafett kvinnor: Julia, Mira, Repa ja Piritta. 

Voittoisa Finska laget

Sofia, paikallinen korkeushyppydiiva. Meikin suosikki hyppääjä. Saatana ku ei erotu rintakarvat. 

Harri lagledare ei voi koskaan luopua kalotti hommista, koska on ainoa ruotsinkielen taitoinen yleisurheiluihminen pohjoisella alueella.

Riku, tulevaisuuden testomaneja, oli mukana vahvalla panoksella kolmessa lajissa. 

Kaikkinensa tämän vuoden kalottiottelu oli varsin sujuvasti onnistunut kokonaisuus. Niin isäntämaan järjestelyjen puolesta kuin Suomen joukkueen matka, valinnoista kotiinpaluuseen. Reissussa ei sattunut isompia uunoiluja vaikka joukkuetta oli kaitsemassa vain kaksi lag ledarea ja yksi kapteeni. Kaksi vuotta sitten Norjassa ledareita oli kolme kertaa enemmän matkassa, silti kommervenkkejä oli riittämiin. 

Tietyllä tavalla tämä kalottiottelu oli viimeinen laatuaan. Ensi vuodesta alkaen Barents urheilussa siirrytään vuorovuosittain kaikkien talvi- ja kesälajien yhteisiin Barents Games tapahtumiin. Näen Barents Games tapahtumat hyvänä kehityksenä. 2014 on talvikisojen vuoro Norjassa ja 2015 on kesäkisat Oulussa. Tämä tarkoittaa siis sitä että yleisurheilu tulee saamaan tukea kalottiottelu kustannuksiin vain joka toinen vuosi. Suomen tapauksessa on kysymys opetusministeriön maksamasta tuesta. Perjantai illan barents möötessä Suomen, Ruotsin ja Norjan yleisurheilu ihmiset olivat yksimielisiä siitä, että selvitetään jokavuotisten kalottiotteluiden jatkamisen mahdollisuutta. Ottelut voidaan toki järjestää vuosittain, mutta kysymys on siitä riittävätkö joukkueiden taloudelliset resurssit välivuosina osallistumiseen ilman tukirahoja. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä että välivuosina piirien ja urheilijoiden osuudet kisamatkan kustannuksista nuosisivat. Yksi selvitettävä vaihtoehto on se että yleisurheilu hyväksyttäisiin mukaan myös talvikisoihin, näin oteltaisiin joka toinen vuosi hallissa. Tässä vaihtoehdossa etuna olisi se että yleisurheilu säilyttäisi asemansa jokavuotisen tuen piirissä, ainoana lajina. Ensi vuoden ottelusta ei siis tällä hetkellä ole vielä tietoa, seuraava varma ottelu on 2015. Ylemmältä taholta barents komiteasta tuli myös ehdotelmia erillaisista ikärajoista ja lajiohjelman karsimisesta. Nämä ajatukset ovat huolestuttavia mutta kokouksessa vallitsi vahva yksimielisyys siitä että mieluiten jatkaisimme kalottiottelua nykyisillä säännöillä ja käytännöillä. Lopultakin kokouksessamme pystyimme vain ilmaisemaan lajimme yhteistä tahtotilaa ja lopulliset ratkaisut tehdään ylemmällä taholla barents komiteassa. Toivottavasti yhteistä näkemystämme kunnioitetaan komiteassa ja selvitystyöt etenevät nopeasti, sillä näissä asioissa vuosi on lopultakin lyhyt aika. Toivottavasti tapaamme myös vuonna 2014 kalottiottelun merkeissä 

- Vahvasta panoksesta kiittäen Captain Meiki

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Juhannushiihot ja hajjoilemiset

Meikin kisakausiki on pyörähtäny toden teolla käyntiin. Tähän mennesä alla on kuus starttia, yks kakkonen, kaks nelosta aijattuna ja kaks siliänä, joista toinen viestinä, ja satanen viestinä. Karnevaaleilla mun oli tarkotus kiskasta aiattu ratakierros, mutta siihen välliin ois tullu viikon sissään viis starttia ja pirusti matkakilometrejä. Näillä pohojilla alakaa jo vähemmästäki tämmöstä vanahusta painamaan, nii päätin jäähä porukoitten ruuille lommailemmaan. 

Meikien Juhannushiihot juostiin Saarijärvellä. Meilä oli Kaartisen kanssa yhteismajotus järven rannalla hienosa kartanosa. Saatiin vielä yhteinen sänkyki. Totesin kylläki Kaartiselle, että se saa vähintäänki turpaansa jos tullee mun puolelle. Pääpäivänä ko muut ryyppäs, me orientoiduttiin kissaan. Käytiin pöllimäsä yöllä vene rannasta ja käytiin soutelemasa.
Setä soutaa ja meiki antaa ohjeita

Pistin Kaartisen siltaan jo junamatkalla

Meiki siis pisteli nelosen aiat. Pudasjärven ajasta lähti sekuntti pois. Toisaalta kolomas satanen meni taas päin persettä. Pudasjärvellä mun kolomas satanen oli hittaampi mitä neljäs, ja Saarijärvellä tais käyä samallai. Nyt ei mee ihan niikö Strömsösä, mutta se ei autakko reenata lissää.


23.3 kirjotin Matkastani rantakuntoon. Rantakuntovaatimuksiin kuulu rusketus ja timmi vartalo. Kisavärille tuli hommattua hyvät pohojat Portugalin leiriltä, ja väriä on kertyny lissää pihalla koutsatesa ja ympyrää juostesa.


Alueviesteisä Oulusa. Kuva Pekka Bogdanoff

Kaartinen meinas ainaki toukokuusa että meiki on laihtunu. En tiiä mitä se nyt sanos. Mun rantakunnon sallaisuus on koutsaamisen ja reenaamisen yhteyesä suoritettavan maksimirusketusreenin lisäksi opiskelijabudjetti ja armoton keskivartalotreeni sillon tällön. Joka viikko saa kurkata jääkaappiin, ja todeta että se näyttää suunnilleen tältä: 

Mitä tänään syötäisiin?
 Naamakirjasa tiedusteltiin, että hyvä että ees valo löytyy. No eipä oo löytyny sitäkää tän vuojen puolella. Kyllä sitä pimiästäki kaapista löytää ehtimänsä ko ei oo mitenkää mahottomasti valinnanvarraa.  

Nyt mun on taas pitäny totaalikieltää kaikki herkuttelu, meinaa mennä ihan höpöksi tää homma ko kesällä tekkee joka päivä mieli jäätelyä ja muita herkkuja. Viimeksi ko homma lähti käsistä, kaavin nutella-suklaatahanaa puolipurkillista lusikalla. Sitte tuli paha olo, ja nakkasin sen purkin roskikseen. Myöhemmin illalla iski taas himo, ja muahan ei herkuhimmoissa bannaaninkuoret ja ananaspurkit pyssäyttäny, vaa kaivoin sen purkin roskiksen pohojalta ja viimeistelin alotetun työn.

Tänä kesänä työt ei oo rajottanu mun elämää pahemmin, nii meiki on päässy käymään kotona Pyhäjoelaki. Heti ensimmäiseksi pittää antaa näytöt hierontataioista. Saatiinki samalla siskon kansa bisnes-idea; meikien ulukoilmahierontapalavelu.
Sole poka ko kantaa plintti pihale ja vettää jatkoroikasta virrat.
  
 Pyhäjoen slogan on osuvasti Pyhäjoella virtaa. Pian Pyhäjoella tullee virtaamaan ihan kunnolla, kunhan ne saa ydinvoimalan rakennettua tuonne Hanhikiven kylykeen. Urheiluseuran nimiki on osuvasti ennakoitu, kun se kantaa nimeä Pyhäjoen Wirta. Ydinvoimalan tuoman yltäkylläsyyen innostamana kunta rakennutti uuen urheilukentän joen varteen. Vaikka Pyhäjoella on asukkaita semmonen reilu 3000, ossaa ne silti hoitaa urheilukentille paremmat välineet ko mitä esim Rovaniemi. Saarenkylän kentän lähtötelineet on todennäkösesti peräsin hiilimurska-aijjoilta, kun taas meän pikkukyläsä on vehkeet vimosen päälle.


Treenaamisen lisäksi Pyhäjoela on mukava harrastaa luontoretkeilyä. Kajakilla pääsee vaivatta tutustummaan jokivarren ja merenrannan luontoon, kunhan vaan muistaa olla häirihtemättä lokkeja. Saakeli niitä vihasempia lintuja ei oo!




Viettäesä Lapin kessää tullee väkisinki välillä kirottua ommaa lajivalintaa. Ku vietät urheilukentällä yli kaheksan tuntia omien reenien ja muksujen koutsaamisen parisa, ja pihalla on plus 13, sattaa vettä ja tuuli puhaltaa viis metriä sekunnisa suoraa jäämereltä, ja oot jättäny ei siinä-pipon ja hanskat kämpille, nii väkisinki alakaa vituttammaan. Miksen vaan menny taas sinne Lidlin kassalle, ko palkkaki ois ollu puolet parempi, ja miks en oo urkalla lämpimäsä tekemäsä crossfittia? Valintojen maailma.

Rollosa porokki on siirtyny Fitness-urheiluun

 Ens viikonloppuna kilipaillaan Skellefteåssa Kalottimaaottelut. Siellä onki melekoset billeet, ko 3/4 meikistä on antamasa Ruottalaisille ja Norjalaisille selekään.

t meiki (Repa)