Tämä on tarina siitä miksi KELA olisi halunnut
maksaa ruokakunnalle vastoin omia pykäliään 645€ kuukaudessa 307 euron sijaan.
Nyt noin vuosi jälkeenpäin oikein perustein haettua yleistä asumistukea ollaan
perimässä takaisin.
Opiskelin fysioterapeutiksi ja valmistuin kesäkuussa 2016. Se kesti
kaikkien harrastuksieni ja tehtävieni ohessa viisi ja puoli vuotta. Tavoiteaika
tuolle tutkinnolle on 3,5 vuotta. Opintojeni aikana sain välillä opintotukea,
välillä olin ilman. Edistymisen valvonnoissa tukeni toisinaan lakkautettiin tai
sitten määräaikaisena myönnetty tuki päättyi. Hain jälleen tukea uudelleen sen
jälkeen, kun täytin seuraavan ehdon: "Voit saada uudelleen
opintotukea lakkautuksen jälkeen, kun olet suorittanut
opintotuen lakkauttamisen jälkeen vähintään 20 opintopisteen uudet
opinnot".
Viimeeksi opintotuen maksaminen minulle oli päättänyt kevätlukukauden 2015
loppuun. Tuki oli myönnetty määräaikaisena siihen asti, koska aiemmin
edistymiseni oli ollut katkonaista.
Syyslukukauden 2015 alkaessa tiesin, että minulla ei olisi oikeutta
opintotukeen. Käytetyt tukikuukaudet suhteessa kerättyihin opintopisteisiin
eivät täsmänneet, mikä ei liene vaikea uskoa. Olisi pitänyt olla 5
opintopistettä käytettyä tukikuukautta kohden. Tuskin koko opintojeni aikana
oli sellaista tilannetta, että olisin kerännyt riittävästi opintopisteitä
suhteessa käytettyihin tukikuukausiin.
Ajattelin että on turhaa edes hakea syksylle opintotukea, koska päätös
olisi kaiken järjen mukaan kielteinen. Päätin tyytyä huomattavasti pienemmän
yleisen asumistuen hakemiseen, johon minulla olisi oikeus koska en ole
oikeutettu opintotukeen. KELAN internetpalvelussa asiasta todetaan seuraavasti:
”Jos et saa asumislisää, voit hakea
yleistä asumistukea”, ”Hae yleistä
asumistukea seuraavissa tilanteissa: Kela tai opintotukilautakunta on lakkauttanut opintotukesi, koska
opintosi eivät ole edistyneet riittävästi”. Opintotukea hakisin myöhemmin,
kun olisin jälleen suorittanut 20 opintopistettä tuettomalla ajalla.
Opintojeni viimeisen vuoden asuin yhdessä avopuolisoni kanssa. Hän oli
osa-aika töissä. Meille myönnettiin yhteisesti 307€/kk yleistä asumistukea
syyskuusta 2015 alkaen. Myöhemmin 2016 vuoden puolella kuitenkin tulkittiin
niin, että olisin sittenkin ollut oikeutettu opintotukeen syyslukukauden 2015
aikana ja siten menetin takautuvasti oikeuden yleiseen asumistukeen. Tästä
syystä minulta ja avopuolisoltani alettiin perimään takaisin noin tuhat euroa
maksettuja asumistukia.
Selvityspyyntökirjeiden sävy oli sellainen kuin olisimme jotenkin
vilpillisellä menettelyllä pyrkineet hyötymään hakemalla yleistä asumistukea ja
jättämällä opintotuen hakematta. Opintotuen hakematta jättäminen ja sen sijaan
yleisen asumistuen hakeminen ei ainakaan hakijaa taloudellisesti hyödytä, KELAA
sen sijaan kylläkin. Esimerkiksi syyslukukauden 2015 osalta olisin voinut saada
2019,16€ opintotukea ja samalla avopuolisoni olisi saanut noin 520€ yleistä
asumistukea, jos siis olisin ollut oikeutettu opintotukeen tuolloin. Sen sijaan
saimme yhteisesti noin 1200€ yleistä asumistukea. KELALLE tämä ratkaisu
oli ruokakuntamme osalta noin 1300€ edullisempi, kuin jos minulle olisi
maksettu opintotukea ja avopuolisolleni yleistä asumistukea.
Miksi KELA sitten pitää toimintaamme vääränä ja perii takaisin maksettua
asumistukea? Tämä johtuu siitä, että tiedostin itse tilanteeni opintotuen
suhteen ja jätin sen hakematta. Hakematta jättäminen ei olisi kannattanut,
olisi pitänyt hakea ja ottaa kielteinen päätös. Hakemalla tukea ja ottamalla
kielteinen päätös tukikelpoisuusstatukseni olisi päivittynyt oikealle tolalle
KELAN eri päätöksentekotasoilla ja käsillä olevalta sotkulta olisi vältytty.
Minäkin itseasiassa kävin läpi syyslukukauden 2015 opintojen edistymisen
seurannan mutta koska tukea ei ollut maksussa tai haussa, en saanut
selvityspyyntöä tai lakkautuspäätöstä. Koko sotkussa on kyse juuri tästä
lakkautuspäätöksestä, joka minulle jäi antamatta. KELA toteaa itsekin muutamissa kirjeissään; ”Opinnoissa edistymisen ei
ollut riittävää syksyn 2015 edistymisen seurannassa”, samalla todetaan myös ”Opiskelijalle ei annettu lakkautuspäätöstä
koska tuki ei ollut maksussa seurantahetkellä”. KELA on siis itsekin
lopulta todennut, että periaatteessa en ollut oikeutettu opintotukeen
syyslukukaudella 2015, mutta koska se kriittinen lakkautuspäätös jäi
opintotukilautakunnalta antamatta, ei tällä näytä olevan mitään merkitystä
kokonaisuuden kannalta.
Minua pidetään syyslukukauden 2015 osalta opintotukikelpoisena keväällä
2014 annetun ”opintotukikelpoinen statuksen” perusteella, joka kumottiin vasta
tammikuussa 2016 tukihakemukseni käsittelyn yhteydessä. Kevään 2015 edistymisen
seurannan ohitin ilmeisesti siitä syystä, että tukeni oli määräaikaisena
loppumassa joka tapauksessa toukokuussa. Opintotukilain ensimmäisen luvun 9.
pykälässä todetaan opintukilautakunnan tehtävistä seuraavasti:
”Opintotukilautakunnan tehtävänä on seurata opintojen
edistymistä ja antaa oma-aloitteisesti taikka Kansaneläkelaitoksen tai
opiskelijan pyynnöstä lausunto opintojen edistymisestä;”
Voidaanko siis jopa katsoa, että paikallinen opintotukilautakunta ei ole
täyttänyt
toiminnallaan opintotukilain vaatimuksia, kun se ei ole lähes kahteen
vuoteen, tarkalleen 20 kuukauteen antanut minkäänlaista lausuntoa opintojeni
edistymisestä?
Jälkikäteen yritykset selvittää asiaa ensin paikallisen
opintotukilautakunnan kanssa osoittautuivat täysin turhaksi. KELA taas ei ole
voinut asialle mitään tehdä, vaan se yksiselitteisesti toimii
opintotukilautakunnan linjan mukaan.
Tässä prosessi ei pelkästään ole kyse virheellisistä tulkinnoista,
byrokratian jäykkyydestä ja oikeustajun vastaisuudesta. KELA on myös tehnyt
prosessin aikana selkeitä virheitä ja ristiriitaisia päätöksiä omien pykäliensä
kanssa. Viimeisimmässä takaisin perinnästä ilmoittavassa kirjeessä KELA toteaa,
että emme ole toimittaneet pyydettyä selvitystä. Tämä ei pidä paikkaansa.
Kirjoitimme selvityksen sitä varten osoitetulle lomakkeelle, jonka toimitimme
omatoimisesti kirjekuoressa lähimmälle KELAN konttorille lomakkeiden
jättämiseen tarkoitettuun laatikkoon.
Ristiriita KELAN päätösten kohdalla koskee tammikuun asumistuen takaisin
perintää. KELA teki päätöksen jossa eväsi opintotukihakemukseni tammikuun
osalta opintojen riittämättömän edistymisen vuoksi. Kuvittelin tammikuun osalta
asian olevan yksiselitteinen. Kun KELA päättää ei oikeutta opintotukeen, tällöin
pitäisi syntyä oikeus yleiseen asumistukeen kuten edempänä todettiin. Aiemmin
kun olen saanut kirjeitä koskien opintotuen lakkautusta tai kielteistä
opintotukipäätöstä, samassa yhteydessä on ohjattu anomaan yleistä asumistukea. Saimme
tammikuulta aiemmin syksyllä tehdyn asumistukipäätöksen mukaisesti 307€/kk,
joka sekin edellä mainitusta huolimatta asetettiin takaisin perittäväksi. Asian
esiin ottaminen selvityksissä ei auttanut, vaan oikeus sekä asumistukeen että
opintukeen olivat molemmat selittämättömästi kadonneet tammikuun osalta.
Kahden kuukauden osalta syntyi päällekkäinen maksu opintotuen ja asumistuen
kohdalla. Näiden kahden kuukauden osalta myönsimme liikamaksun ja maksoimme
liikaa maksetun asumistuen takaisin. Liikamaksu johtui seuraavasta syystä: Hain
opintotukea uudelleen 30.12.2015. Joulukuuhun mennessä olin suorittanut
vaaditut 20 opintopistettä tuettomalla ajalla, jonka osoitin opintorekisterin
ja osasuoritusotteen avulla. Yllätyin KELAN nopeaa päätöstä, jossa se myönsi
minulle takautuvasti 8.1.2016 joulukuun opintotuen. Kevätlukukautta koskenut
osa hakemuksesta siirrettiin myöhemmin käsiteltäväksi. Luonnollisesti
liikamaksu oli ehtinyt jo tapahtua, kun joulukuun asumistuki oli maksettu 4.12.2015
ja opintotuki joulukuulta maksettiin takautuvasti 8.1.2016. KELAN nopea päätös
joulukuun tuesta ilman opintotukilautakunnan lausuntoa johtui siitä, että
heillä oli edelleen käytössään huhtikuussa 2014 opintotukilautakunnan antama ”opintotukikelpoinen”
status, eikä tuoreempaa tietoa ollut käytössä.
Kevätlukukauden tukihakemus meni siis opintotukilautakunnan arvioitavaksi.
Tällöin he huomasivat, että tuolla opiskelijallahan on ollut opintotukioikeus
koko syyslukukauden ajan voimassa. Kaikki 20 syyslukukauden aikana
suorittamaani opintopistettä katsottiin mitättömäksi uuden opintotukihakemuksen
kannalta. Penniäkään en ollut syksyn aikana opintotukea saanut tai hakenut,
kuitenkin kaikki 20 opintopistettä rinnastettiin tilanteeseen, jossa olisin
opintotukea nauttinut. Kirje toi vastauksen ”olet
suorittanut 0 opintopistettä tuen lakkauttamisesi jälkeen. Sinun on
suoritettava 20 opintopisteen laajuiset opinnot tuettomalla ajalla”. Tueton
aika tulkittiin kohdallani alkaneeksi vasta 1.1.2016, vaikka todellisuudessa
olin opiskellut ilman tukea 1.9.2015 lähtien. Siinä meni siis opintotukioikeus tammikuun osalta. Minulle
annettiin aikaa helmikuun seuraavaan opintotukilautakunnan kokoukseen mennessä
suorittaa vaaditut 20 opintopistettä.
Helmikuun loppuun mennessä sain jostain keksittyä itselleni uudet 20
opintopistettä. Nämä pisteet kelpasivat opintotukilautakunnalle ja opintotukioikeuteni
palautettiin 19.2.2016. Kun jälleen opintotuki maksettiin takautuvasti kuten
joulukuunkin osalta, pääsi asumistuen ja opintotuen päällekkäinen maksu
toistumaan. Myönsimme siis liikamaksun joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 osalta.
Edelleen kuitenkin perusteettomaan takaisinperintään jäivät 2015 syyskuu,
lokakuu ja marraskuu sekä 2016 tammikuu.
Olemme siis tilanteessa, jossa entistä opiskelijaa rangaistaan siitä, että
hän oma-aloitteisesti on arvioinut opintojensa edistymisen tilateen ja tyytynyt
KELAN kannalta yli puolet halvempaan tukiratkaisuun. KELAN järjestelmään ei voi
luottaa, on tehtävä hakemuksia vain kielteisen päätöksen saamista varten, jotta
vältyttäisiin myöhemmiltä sekaannuksilta. KELA ei myöskään kykene oikaisemaan
aiempia virheitään. On tuttua, että KELAN tukijärjestelmistä riittää
kirjoittamisen aihetta niiden oikeustajun vastaisuuden ja byrokratian
jäykkyyden vuoksi. Niin tässäkin tapauksessa mutta nyt kysymyksessä ovat myös
selkeät tulkintavirheet, ristiriitaiset ja väärät päätökset sekä huolimaton
prosessin hoito jossa annettuja selvityksiä kadotetaan, mikä on voinut
vaikuttaa annettuihin päätöksiin. Kaiken tämän päälle KELA toteaa että
valitusoikeutta ei ole. Mitä seuraavaksi? Ainakin joku Karpolla on asiaa
-tyyppinen toimittaja voisi tästä saada jutun juurta. Itse en ainakaan päätöstä
sellaisenaan hyväksy vaikka kirjeessä lukee ”ei valitusoikeutta”.
