Meiki maaseutumatkalla

Näin on Juhannus kaljoteltu tai kisailtu ohi, kuka mitenki. Meikeillä meni kisaillessa, Kokkonen Dublinissa ja Meiki ja Repakko Saarijärvellä. Suomen joukkue suoriutui Dublinin eurooppacupin ykkösliigasta varsin positiivisin ilmein, lopputuloksena ennustettu kuudes sija. Hankalien olosuhteiden ja osin myös typerien sääntöjen ansiosta jäi tulostaso monelta osin odotetusta, mutta tiukoissa taisteluissa moni suomalaisurheilija sai käännettyä sijoituksia edukseen piste-ennusteeseen nähden. Yksi venyjistä oli Kokkonen. Ennen juoksua porukan heikoin tilastoaika mutta lopputuloksissa neljä juoksijaa jäi taakse ja uusi sekuntiluku tuli korkatuksi ajalla 47,97. Tästä Kokkonen kertonee lisää selvittyään ansaitusta banketista. Terveiset myös Tuomo Saloselle, hienosti pujoteltu 800 metrin kolmanneksi!

Voisi kuvitella että tuon tason tapahtumassa on kaikki järjestelyt kohdallaan ja televisiointi hoituu ammattitaidolla mutta eipä onnistanutkaan. Televisiotuotanto nuista kisoista oli huonoin mitä olen koskaan nähnyt ja pientä yskää kuului järjestelyissäkin olleen. Turhaan ei kehuta yleisradion osaamista urheilutapahtumien televisioinnissa. Eroa Irlantilaisella ja Suomalaisella yleisurheilukilpailun televisiotuotannolla oli kuin yöllä ja päivällä. Tosiaan, näissä Eurooppacupin kilpailuissa on omia sääntöerikoisuuksiaan, onneksi hulluimmista on kuitenkin jo luovuttu. Neljän kierroksen kisoista olen sitä mieltä että ne on lapsille. Lisäksi neljännen kierroksen saa suorittaa vain neljä parasta. Korkeusuuntaisissa hypyissä neljännen pudotuksen tullen kilpailu päättyy. Nämä säännöt eivät tuo kertakaikkiaan mitään lisä mielenkiintoa kilpailuun vaan ovat omiaan laskemaan tulostasoa. Toivottavasti näistä kisaa latistavista säännöistä luovutaan nopeasti. Pian edellisen kirjotukseni jälkeen sain tietoa kisapappi kuvion rahoituksesta. Aikasemmilla arvokilpailumatkoilla pappi on ollut reissussa mukana jollain seurakunnan projektirahoilla. Tarkkaan en tiedä onko urheiluliitto mukana jollain panoksella kisapapin matkakustannuksissa. Toivottavasti ei, sillä en hyväksy penninkään panostusta kisapappien arvokisoihin kuskaamiseen.

Saarijärvi oli ihana paikka.

Monesti näiden pikku pitäjien kisat on hienoja tapahtumia. Tähtikisasarjan kilpailu on yksi kesän kohokohtia pienessä kunnassa ja panostus tapahtumaan on sen mukainen. Tämmösiin tapahtumiin on hienoa osallistua jotka on tehty vaivoja säästelemättä. Ajatelkaapa sitä että Saarijärvellä oli saatu pääkatsomo täyteen vaikka lipun hinta oli 15€. Vaikutti siltä että Saarijärvellä oli enemmän katsojia kuin Dublinissa. Oli kisoissa tasoakin. Kenttäennätysten listalla on kolme olympiavoittajaa ja tänäkin vuonna useita arvokisaurheilijoita oli mukana. Olin kentällä veryttelemässä naisten keihäänheiton ollessa käynnissä. Sanni Utriasen tsemppaushuuto "Vittu perkele" melkeen vierestä kuultunu loi kyllä meikillekkin kilpailutunnelmaa. Siinä huudossa oli jotain niin perisuomalaista keihäänheitto romantiikkaa. Tosin heti tuli kyllä mieleen että toivottavasti kukaan ei ottanut asiakseen tykätä siitä huonoa.

Saarijärvelle meiki lähti alittaakseni kaks minuuttia kasilla, kun se toukokuun lopussa yllättäen jäi iskuetäisyydelle. Ei aivan onnistanu mutta taas tultiin melkein sekunnin lähemmäs, tuloksena 2.00,99. Kahdensadan metrin pätkiin jaettunu juoksun kulku oli seuraava, 26, 29, 32, 34. Olisin halunnu olla nopeampi välillä 200-400, siinä matkanteon työteliääksi teki kova vastatuuli, ja viimiset 40 metriä meni täysin kävelyksi. Näiltä pätkiltä pitäs vielä tasan sekunti karsia pois, jos kasille vielä lähden tänä kesänä. Puolikkaiden välinen erotus meikin juoksussa oli sievät 10 sekuntia. Ei ihan tyypillinen kasin juoksijan vauhdinjako. Tavanomainen vauhdinjako on yleensä niin että kasin toinen 400 on 3 sekuntia hitaampi kuin avauspuolikas. Saarijärven kisa oli merkittävä meikin identiteetin kannalta. Se anto meikille sen viestin että nyt on taas palattava pikamatkojen pariin, ei tässä vielä kasin juoksijoita olla. Perjantai iltana kun olin tutustumassa kenttään, katselin edessä avautuvaa suoraa ristiriitaisin tuntein. Ajattelin että meikin pitäis olla täällä suoran päässä satasen lähtöviivalla mutta nytpä olinkin paikalla juostakseni kasin. Kyllä meiki vielä palaa satasen kuninkuusmatkaakin kokeilemaan. Ensin taas 4 kisaa nelosta, sitten satasta ja kakkostakin.

Kiikkerällä paatilla romanttisessa järvimaisemassa.

Juhannukseen kai sopii mainiosti maaseutumatkailu. Saarijärvi jäi mieleen hyvin miellyttävän ilmeen omaavana pikku kaupunkina. Saarijärveltä palatessa tuli tutustuttua myös Pyhäjoen/Kalajoen seutuun. On se elämä maaseudulla vielä vähän toisenlaista. Lyhyesti tuli ihmeteltyä myös Kalajoen juhannusta. Voi jeesus, ei voi muuta sanoa. On se hirvittävä tapahtuma. Jos joku on sitä joskus junttien juhannukseksi nimittäny, niin osu kyllä oikeaan. Pitkin mettiä ja tienvieriä on tuhansittain kenollaan olevia telttoja. Kätevimmät oli virittäny kahen Bemarin väliin pressun ja sinne alle voi sitten tarpeen tullen sammua. Kahen päivän festarien jälkeen maisema muistutti paljolti kaatopaikkaa. Tuossakin vähässä oli jo ihan kyllin Kalajoen juhannusta meikille, ei enää ikinä.

Kalottiottelu lähenee taas. Joka vuosi on urheilijoita jotka hyvin tarkkaan luettelee mitä he voivat ja mitä eivät voi tehdä, niinkään miettimättä mikä on joukkueen tarve. Harri totes aika osuvasti asiaan liittyen; "Se on vähän niinku minut valittais joukkueenjohtajaksi, ja käyn perjantai illan teknisessäkokouksessa ja loppuajaksi menen baariin."

- Meiki (Eemeli) 

Virsien veisuulla voittoon?

Eilen julkistettiin Suomen yleisurheilumaajoukkue Dublinin eurooppacupin ykkös-liigan kilpailuun. Aikaisemmin en ole täällä Suomen urheiluliiton toimia kokenut tarpeelliseksi kritisoida, mutta mikään ei saa olla niin pyhälehmä etteikö asioita voisi kyseenalaistaa. Nyt ihmetyttää tuohon reissuun tehdyt valinnat. Joukkueessa on 26 miesurheilijaa, 22 naisurheilijaa ja 15 henkilöä johto-, huolto- ja valmennustehtävissä. Varsinaisen joukkueen valintoihin ei minulla ole mitään puututtavaa, se on paras mahdollinen joka tällä hetkellä saadaan jalkeille. 15 henkilöä johto-, huolto- ja valmennustehtävissä yhden viikonlopun kilpailumatkalla, onkohan mahdollisesti ylimitoitettua. Tähän asti olen jättänyt joukkueenjohdon lukumäärän taivastelun maallikoiden huviksi. Satun kyllä tietämään että kiireisimmät henkilöt joukkueen johdossa voivat olla todella kiireisiä arvokilpailumatkoilla. Aivan kalottiottelutasolta lähtien muutama valmentaja ja johtajakin kyllä tarvitaan joukkoon. Mutta kuinka suuri on todella se lisäarvo kilpailusuoritukseen viikonlopun mittaisella kilpailumatkalla, että lähes joka lajille kannattaa paikalle tuoda oma lajivalmentaja tai kaksi? Kyseessä ei kuitenkaan ole pitkä arvokilpailumatka valmistautumisleireineen, vaan yksi viikonloppu jossa urheilija tekee ainoastaan kevyen valmistavan harjoituksen ja itse kilpailun. Kuinka paljon tosiassa esimerkiksi kestävyysjuoksija ehtii tässä ajassa hyötyä kahden kestävyysjuoksu valmentajan läsnäolosta? Tiettyjen lajien osalta valmentajan merkitys kilpailun lopputulokselle voi näinkin lyhyellä reissulla olla erittäin tärkeä. Pikajuoksuvalmentajan rooli on ratkaiseva kun pikaviestijoukkue hioo vaihtojaan. Samaten ratkaiseva voi olla hyppylajeissa valmentajan rooli  kilpailun askelmerkkiä haettaessa. Esimerkiksi kestävyysjuoksussa, kuulantyönnössä tai 100 metrin kilpailussa ei valmentajan läsnäololla voi olla kuitenkaan näin ratkaisevaa merkitystä kilpailusuoritukseen.

Eniten pisti silmään kisapapin mukaan lähteminen. Tämäkö on sitä paljon puhuttua henkiseenvalmennukseen panostamista? Vai onko joukkueen menestysmahdollisuudet niin heikot ettei enää auta muu kuin rukoileminen ja virsien veisuu? Olisi nyt edes urheilupsykologi nimetty mukaan papin sijaan! Entä uskontokuntiin kuulumattomat tai muista uskontokunnista tulevat? Onhan tuo pappi aikasempinakin vuosina roikkunut mukana remmissä ainakin isommissa arvokisoissa. Olisi mielenkiintoista kuullu minkälaisia kokemuksia kisapapin hyödyllisyydestä joukkueelle on. Se miksi joukkueen johdon koko pisti vahvasti silmään juuri nyt, johtuu siitä että liitossa on kaikilla toiminnan tasoilla jouduttu tekemään säästöjä, pienemmistäkin kulukohdista ollaan nyt tarkempia. Onko tämä joukkueen johdon määrä nyt säästöversio edelliseen kertaan nähden? Kyllä uskaltaisin sanoa että joukkueen iskukyky kilpailussa ei olisi yhtään heikompi, vaikka reissussa olisi muutama johtaja, valmentaja tai pappi vähemmän. Säästötoimissa johtoajatuksena on ollut ottaa mahdollisimman vähän urheilijoilta pois. Tässä tapauksessa pienemmän joukkueen johdon en näe olevan mitään urheilijoilta pois, vaan se voisi olla jossain toisessa kohtaa urheilijoille lisää. Jos joukkueen johdon kokoa arvioitaisiin tarkemmin, olisi ehkä mahdollista yhden kauden aikana saavuttaa säästöt jolla pystyttäisiin lähettämään joukkue esimerksi pohjoismaidenmestaruusmaastoihin tai pm-kymppiin joista nyt on jouduttu säästö syistä luopumaan. Kuitenkin, onnea matkaan joukkueelle! Mukanahan on myös Meikien Reeniblogista tuttu Kokkonen. Pysähtykäähän pulit lauantaina kaljottelun lomassa sen verran television ääreen, että voitte ihmetellä kuinka Kokkonen sai tänä vuonna vähän erillaista juhannusaktiviteettia.

Tällä kertaa ei kannata kovin terveisiä lähetellä etukäteen, ainakaan Borleelle. 

Tässä yhteydessä täytyy kehua Kemin kaupunkia ja sen kenttämiehiä hyvästä työstä liikuntapaikkojen kunnossa pidossa. Nyt kun olen saanut nähdä Rovaniemen kenttien ylläpidon tason niin arvostus nousee Kemin kaupungin kenttien kunnossapitoa kohtaan. Rovaniemellä ei ole pysyvää miehitystä yhdelläkään kentällä. Se tekee välineiden saannin hyvin hankalaksi, ellei satu omistamaan avaimia varastoihin. Toiseksi sen takia keskuskentästä on tullut nuorison ajanvietto paikka. Paikka muistuttaa jo Helsinkiläistä lähiökenttää. Nuoriso jengit lorvailevat pitkin kenttää ja parhaimmillaan voi joutua juostessa vaaratilanteisiin skeittaajien kanssa. Varsinkin etniset vähemmistöt ovat ottaneet kentän omakseen. Kemissä sentään ajettiin mopopojat vaikka kivillä heittäen pois. Vaikka Rovaniemellä on enemmän ja parempi kuntoisia liikuntapaikkoja, Kemissä pidetään silti siitä vähästä paljon parempaa huolta mitä on olemassa. Kenttämiesten keskimääräinen ammattitaitokin vaikuttaa Kemissä huomattavasti korkeammalta. Sauvosaaressa kentän varastot on järjestyksessä siinä missä Saarenkylässä hujanhajan. Kemissä kun järjestää kisat niin kentälle saapuessa henkilökunta on jo laittanut aidat paikoilleen, palkintojenjako ja kuulutuspaikan valmiiksi ja ottanut kenttälajien välineet esille. Lisäksi kenttämies on koko kisan ajan järjestäjien apuna. Rovaniemellä apu rajoittuu lähinnä siihen että ovet aukaistaan lukosta. Kävin eilen esittämässä kiitokseni Kemin kenttähenkilökunnalle myös henkilökohtaisesti. Vaikka henkilökunnan oma näkemys on että heidän toimintaresurrsit on ajettu aivan pohjille niin kyllä palvelun taso on kohtuullisena silti kyetty säilyttämään. Vaikka Rovaniemi kaupunkina monessa suhteessa paremmassa asemassa onkin, niin kyllä silti jotain on paremmin myös Kemissä.

- Meiki (Eemeli)

Meiki back in business

Meikistä ei oo kuulunu nyt vähhään aikaan mittää blogin puolella. Muuten Rovaniemen huudeilla on kylläkin. Syy on yksinkertanen; ei oo ollu asiaa. Ja nytkö tänne Lappiin sattu sopivasti kunnon lämpöaalto, nii eipä oo tullu mieleenkää istahtaa konneen ääreen puhumaan paskaa. No nyt lämpömittari puonnu napapiirin lukemiin ja normaali Lapin kesä on tullu takasin. Pipo pääsä on saanu reenata ja polokia Sanulle nappuloita koutsaamaan. 

Kesäkuun alusa saatto vielä reenata iliman paitaa, näiläki levveysasteilla. Kaartiseen ei silti väri taho oikeen tarttua.

 

Sain tuosa joku aika sitte Poronkusemapalkinnoksi uuen pipon. Tää pipo on neonoranssi ja sen näkkee kilometrin päähän. Se pääsä ei voi jäähä auton alle. Lähemmän tarkastelun jäläkeen huomasin, että ohtan logosa on voitonmerkki; kämmenen kuva josa on kaks sormia pystösä. Neonoranssi Ei Siinä -pipo.

Meiki ja Ei Siinä-pipo urkan invavessasa.

Kilpailukausi on startannu niin meikien ku meikinki osalta. Ensimmäinen startti oli Hiirenkorvan kissoisa Rovaniemelä toukokuun lopusa, josa yskäsin kauen käyntiin kakkosen pikapyrähyksellä. KP yritti saaha mua juokseen satasta, mutta se on saakeli semmonen matka mihin minä en ala. Tarvin vähintään yhen kaarteen että pääsen kunnolla vauhtiin.

Kilpailuun valmistautuminen meni kynäniskailuksi. Täytin lihasten glykogeenivarastot kiskomalla mahan täyteen karkkia ja makkaraa ja kaikkia, misä vaan on sokeria ja lisäaineita ja E-koodeja. Lisäksi istuskeltiin laavulla myöhään yöhön, että varmasti saatiin tankattua kaikki maholliset kalorit ja syöpäyhisteet.

Tämä kannatti, kakkonen kuluki siihen malliin että ennätyksestä jäin vaan kaks kymmenystä. Joku aika ennen kissaa harkihtin jo kauen avvaamisen lykkäämistä, ko olin ihan varma että näilä pihtipolvilla ei päästä yhtää mihinkää. Tähän aikaan vuojesta ja semi rikkonaisella reenikauella ei voinu olla muutako tyytyväinen.

c: Sofia Pohjanen

Seuraavaan starttiin oliki sitte vasta Aluemestaruuksisa Pudasjärvellä viime viikolloppuna. Sielä meiki joutuki tosipaikan etteen. Viimes juoksin neloset aijat kilipaa Porisa 2008!.Eli ensimmäinen aitakisa viiteen vuoteen.

Meikille on tullu vähän lissää ikkää sitte viimekisan. Kuva Pekka Bogdanoff

Valamistautuminen oli osaksi sammaa mannaattikategoriaa ko edellinenki. Ensin kävin tekemäsä psykologisen aitahöntsin. Siihen kylykeen oli pakko tehä urheiluopiston gorillabarbaarien haukkatreeni. Istuin Scott-laitteesa ja kiskoin alataljaa. Alotin 35 kilosta, tekkiin nii paljo ko suunnilleen jakso, puotin 10 kilua, sama homma, sitte taas viis kilua ylöspäpäin ja 10 kilua alas. Nii kauan että painot loppu, ja sitte 35 eksentrisenä. Empä oo ikinä ennen joutunu hikkoileen ja hengittään istuesa yhtä kovasti. Tämän treenin tarkotuksena oli vettää haukka semmoseen pumppiin, että käet pyssyy varmasti juoksun aikana nätisti koukusa ja liike tapahtuu vaan olokapäästä.

Hauis pumpisa käekki pyssyy koukusa. Kuva Pekka Bogdanoff

Tankkauksen hoitiin suklaalevyllä, isolla annoksella amican antimia ja kävin vierailulla Sofian herkkypöyäsä. Sitä ennen istuttiin rannalla, otettiin turistikuvia ja etittiin geokätköjä Rovaniemen keskustasta. Ei löyetty.

Ei saakeli. Kyllähän meiki oliki täysin skeidat housusa, pelekäsin että jään välile tai juoksen päin aitaa. Tavotteena oli juosta koko rata ympäri oikiaan suuntaan, ja olla juoksematta aitojen ali, ohi tai läpi. Tämä meni radalla niikö isä äitiin, vaikka salasesta aikatavotteesta jäinki. Kahensaan jäläkeen meikillä jäi vähän moottorijarru päälle. Lopusa kulissin pitämisesäkkää ei ollu mittää vaikeuksia, pää pystösä sai kävellä radalta pois. Ei menny ees irvistelyksi. No uus yritys on jo lauantaina Saarijärven kissoisa, sielä hirtetään kaasu kiini viimeselle puolikkaalle.

Ku meiki vettää loppusuoraa nii taivaski on märkänä.

 Ei siinä, törmäillään.

Kiitos Pekka uppeista kuvista.

t meiki (repa) 

Päin persettä hipoista harjotuksiin.

Jotenki on yskässy ittensä taas toimimaan tuo kuukauden kysymys. Saatiimpa siis selvyys kysymykseen onko Meikien Reeniblogissa tarpeeksi pulitarinoita. Vastaus on; ei ole, niitä on liian vähän. 61% mielestä pulitarinoita on liian vähän, 34% mielestä taas sopivasti ja vain 5% on sitä mieltä että liikaa on mennyt pulitarinoiden kertomiseksi. Uudessa kuukauden kysymyksessä tiedustellaan mielipidettäsi meikien naamoilla nähtävistä viiksikasvustoista. Kilpailukausi on aluillaan ja toiset meikeistä kasvattavat viikset orientaation merkiksi. Viikset kirvoittavat herkästi kommentteja niin kuvissa kuin livenäkin. Nyt otetaan selvää mitä enemmistö on mieltä. Kysymys siis kuuluu, Mitä mieltä olet meikien viiksistä?

Antti irvistelee

Meikillä se alko tänään kesäloma. Ei oo kisoja kolmeen viikkoon järjestettäväksi. Tän alkukesän järjestämissesongin päätti lasten pm-viestit. Joukkueet teki yhteensä 26 lajisuoritusta. Ihan kivasti lappilaiseksi viestikilpailuksi. Valitettavasti kaikki joukkueet oli ainoastaan Lapin Lukolta. Vaikka loma alko niin muuten menee aivan päin persettä. Eilen illalla olin menossa kentälle. Pyöräilin ensin keskuskentälle, siellä potkittiin palloa. Sitten vinttasin Saarenkylään, siellä potkittiin vielä enemmän palloa, enkä kyenny nulkkaamaan ympyrää kun olivat pukanneet maalinsa mun tielle. Kotia kun olin vinkkuroimassa niin meni rengas tussuksi. Eikä onnistanu hippaaminenkaan. Siitäki sain tarpeekseni alle tunnissa kahden lonkeron jälkeen. Siispä vietin iltaa Time4resultsin kanssa ja laskien piirin mitalivarastoa. Sitä ei Harrikaan uskonu ennenku lähetin kuvan todisteeksi. Liiemmin ei onnistanu eliittikisojen veikkauksetkaan tänään. Tänään menin sitten niin myöhään kentälle ettei varmasti oo pallon potkiskelijoita kiusaksi asti. No ei ollu, mutta ei siitä märällä radalla sutimisesta tullu kertakaikkiaan mitään. Yks löysä jolkottelu riitti ja totesin ettei tule lasta eikä paskaa, huomiseen siis.

Täällä Rovaniemellä on joutunu jonku verran seuraamaan sivusta Ropsin edustusjoukkueen harjottelua. Totesin että, kyllä on tekeminen hieman eri näköstä kuin mitä Kemin ja Tornion edustustason jengeillä. Kyllä kai siinä jotain eroa kuuluu huomatakki liigatason ja sarjaporrasta tai kahta alemman tason joukkueiden reenien välillä. Täällä ei pyöri pullapoikia ringissä mukana ja oheisharjottelukin on lajin vaatimuksia vastaavaa tasoa. Kerroin myös huomioni heidän valmentajalleen, joka ilahtui kehuista ja kertoi että viime kaudella piti pari pyöristynyttä poikaa laittaa ylimääräselle kuntokuurille. Jalkapalloilijakin on urheilija ja kuuluu siltä myös näyttää. Tekemisen laadun on voinu huomata Ropsin tämän kauden peliotteistakin.

Tällä viikolla käytiin Bulgariassa Työväen urheiluliiton maailmankisat. Hyvin kauvaksi on jääny niiden kisojen loiston päivät. Kalottiottelussakin on nykyään kovempi taso ja käytännössä ilmoittatumalla pääsee mukaan. Kyllä oli eräski reissusta pois jääny hyvin tyytyväinen että jäi kotia. Mitähän tuon tilanteen parantamiseksi vois tehdä. Minä esittäisin yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. TUL yhdessä perussuomalaisten kanssa voisi perustaa uuden perusurheilijoiden liikuntaliiton. Kuulin että matkaohjeissa oli heti kohdan jälkeen jossa muistettiin passin mukaan ottamisesta, ohjeet puolueeseen liittymiseksi. Kaikilla kilpailuihin osallistuvilla on oltava voimassa oleva puoluekirja ja se on esitettävä ennen lennon lähtöä. Alle 18-vuotiailla riittää että molemmat vanhemmat ovat oikean puolueen jäseniä. Tässä on kuva geimeistä, huippu-urheilu by TUL. En tiedä kovin tarkkaan kuinka hyödylliseksi TUL on muiden lajien parissa koettu, mutta yleisurheilun puolella se on täysin merkityksetön järjestö. Valtion tuki pois hyödyttömiltä perinnejärjestöiltä. Näin ne ylimääräiset liitot ja järjestöt karsiutuu pois.

- Meiki (Eemeli)

Varttimailerille Quarter Pounderi

Ei vittujen kevät, tästä sitä just lähettiin junailee Helsingistä takas kohti Rovaniemeä. Vaikka viime kesänä vannoin että silloin oli ensimmäinen ja viiminen kerta kun matkustan istumapaikoilla yöjunassa, niin tässä sitä taas ollaan. Satuin saamaan jotku saakelin äkkilähtö tarjousliput 14 eurolla niin kai siihen hintaan kuuluu vähän kärsiäkki. Säästipä jotain 50€ makuupaikkaan nähen. Reilut 12 tuntia tää lysti kestää. Päivävaunut sattu olemaan vanhaa kalustoa joten eihän täällä ole pistorasioita. Facebookistakaan ei oo seuran pitäjäksi tuskin edes tunniksi. Eväspatongitkin kun aikansa tuossa hiostuu niin loppumatkasta on luultavasti ruokamyrkytys. Tässäpä sitä on aikaa opiskella pakon edessä huomenna oottavaan lukukauden viimiseen tenttiin. Jaaha, vaunumiehet alko tappelee tuolla pihalla vaunujen kytkemisestä Pasilan autojuna-asemalla. Tää oon muuten viiminen junavuoro jossa saa röökata, pitikö sitten panna tupakaksi koko rahan eestä.
____________________________________________________

Tämmösiä mietteitä meiki ehti kirjailla ennenku kone yskähti viimisen kerran jo ennen Tikkurilaa, niinpä sitä istuttiin ilman tietotekniikkaa 12 tuntia. Yllättävän vähän vitutti, eikä skeidakaan tullu patongeista housuun. Mutta mitä perkelettä on falafel? Toinen patongeista oli falafelpatonki, luulin sitä jonkinlaiseksi lihaksi mutta sitä se ei ainakaan ollu, enkä ottanu selvää mitä se mahollisesti oli. Opiskelukaan ei yllättäen onnistanu, niin oli disorientoitunu olo. Melkeen koko matkan se lähes tuhat-sivunen opas pysy kiltisti omalla penkillään poissa käsistä. Oli se kertakaikkiaan mahtava käydä McDonaldsilla pitkästä aikaa. Tässä painonpudotuksen aikana on ehtiny kehittyä melkosia mielihaluja ruokaa kohtaan. Niinpä tilasin heti kerralla isolla kädellä. Illallisen rungoksi quarterpounder ateria, alkupalaksi euron juusto ja jälkiruuaksi nacho jr. hampurilainen, painonhallinnan nimissä Cokis kuitenki Zerona. Koskaan en oo ennen kolmea hampurilaista syöny mäkkärillä, olipa ihanan kylläinen olo sen jälkeen. Ja siihen vielä kalja päälle, kun kaveri halus meikit viedä terassille. Lonkero se oli itseasissa ja perkeleen hyvää seki, meinas vähän herättää vaivalla pois kitkettyjä terävä viettejä. Olihan se sääli jättää Tiian lakkiaisissa booli maljat kumoamatta mutta näin päädyin valitsemaan. Eipä tullu tää kisareissu juuri kapakkireissua kalliimmaksi.

Yheksältä aamulla saavuttiin junalla Helsinkiin Kokkosen kans. Meiki meni tapaamaan tuttavaa ja Kokkonen jäi viettää aikaa kerjäläisten kans. Yhen jälkeen suunnattiin Leppävaaraan. Siellä oltiinki sitten ihmeissään että mihin päin pitäs lähteä. Matkapuhelin luotettavana suunnistusvälineenä tarjoili meille pariaki eri suuntavaihtoehtoa, molemmat valittettavasti täysin päin persettä. Samaten oma intuitiokin petti tällä kertaa. Aikamme kun pyörittiin uunona, niin todettiin että parasta ottaa taksi että ehitään vielä tekemään veryttelytki kunnolla. Kyllä sitä oltiin ihmeissään kun taksimatka ei ollu paljoa pidempi kuin meikien juoksumatkakaan sinä päivänä. Niin lähellä se kenttä oli, typeryydestä sakotettiin 12 euroa.

Meiki pääsi yhteiskuvaan originaalin ei siinä-miehen kanssa. 

Ite geimit meni ihan jees, vähimmäistavotteiden mukaan ainaki. Vähintä mitä voi tavotella on että avaa kauden paremmin kuin edellisvuonna, se toteutu yli kaheksalla kymmenyksellä. Seuraava tavote on rikkoa ennätys, seki toteutu mutta vain 2 sadasosalla lukemiin 51,25. Uudet sekunttiluvut jäi tekemättä liian rauhallisen alotuksen ja kovan loppusuoran vastasen takia. Kova juoksu ei rullaa vielä parhaalla mahollisella tavalla niin jäi takasuoran myötäset hyödyntämättä. Loppusuoralla ne tuulet taas aiheutti hieman ylimäärästä taistelua. Saakeli veryttelyssä tuntu että kylläpä ois mukavat kasin tunnelmat tänään. Oisin voinu vaan rullailla menemään mutta terävintä syöntiä ei askeleessa vielä ollu. Tähänkö on tultu että identiteetti alkaa heittää kestävyysjuoksun puolelle.

Kokkonen laitto muut lukemaan loppusuoralla Meikien Reeniblogia. 

Näissä kisoissa ei Kokkonen ollu kakkonen vaan voitti niinku pitiki tuloksella 48,65. 48,5 alittamatta jääminen jäi vähän keljuttaa Kokkosta, samaten sadasosan uupuminen kauden kotimaisesta kärkituloksesta. Yli puoli sekuntia parempi kauden avaus kuin viime kesänä kuitenkin. Näytöksiä on siis vielä luvassa. Loppusuoralle Antilla oli varaa vielä vähän liian näyttävään vaihteen vaihtoon, kovempaa alkua olis siis kaivattu Kokkosellekkin. 

Seuraavan kerran meiki juoksee 400m 12 tai 13.6 Kajaanissa tai Tampereella. Meikit yrittää kasata jonkunäköstä remmiä radalle, Törmäsen kans oltais tulossa Kajaanin. Soitellaan ja yritetään ujuttautua samoihin geimeihin.  

T: Meiki (Eemeli)