Meanwhile in Leningrad

Kertomus Venäjän matkasta oli odottanut julkaisuaan jo pitkään lähes valmiina luonnoksena. Nyt oli aika viimeistellä teksti valmiiksi.

Länsimaisen ihmisen mielessä Venäjään liittyy tietynlaista "meanwhile in Russia"- eksotiikkaa. Kun junavuoro Leningradiin lähtee lähes vierestä, päätin mennä katsomaan mitä siellä Venäjällä oikein tapahtuu.

Pietari on Leningrad! Alati nimeään vaihtavan kaupungin kulloistakin nimeä on välillä vaikea muistaa.

Rajan ylitystä ei ollut vaikea huomata. Pian junan ikkunasta näkyi teollisuushalli, jonka savupiippu oli juuriaan myöten tulessa ja ukot seisoivat vieressä ihmettelemässä ilman kummempaa kiirettä. Maaseutumaisemassa vilahtelivat Lada Nivat siellä täällä, jotka kaupunkiin tullessa vaihtuivat tyyttäileviin ja luovasti parkkeerattuihin uusiin katumaastureihin.

Pietarin suomenrautatieasema on varsin lähellä Neva-jokea. Neva-joen rantaa lähestyessäni tunsin paskan hajun voimistuvan. Mietin siksikö suomalaiset aina niin innokkaasti ovat tarjoamassa venäläisille vedenpuhdistustekniikoitaan. Ilmiö jäi kuitenkin vain tilapäiseksi. Ensivaikutelmastaan huolimatta Neva-joki sivuhaaroineen ja kanavineen osoittautui hyvin kauniiksi, jopa romanttiseksi ympäristöksi.

Näkymää Nevan yli, taustalla amiraliteetin ranta.

Pietari on kaupunkina hyvin vaikuttava. Kyseessä on Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, Moskovan, Istanbulin ja Lontoon jälkeen. Pietarissa vanha on vanhaa ja uusi on uutta. Siinä missä esimerkiksi Belgradissa tai Tallinnassa ei olla kaavoituksesta kuultukaan, Pietarin kaupunkikuva on säilynyt eheänä. Kaupunki on siisti ja turvallisen tuntuinen esimerkiksi Helsinkiin verrattuna. Palvelut ovat myöhään auki ja ilta-aikaan kaupungilla liikkuu muitakin kuin kapakoihin pyrkiviä kansalaisia, eikä häiriköivistä nuorisojengeistä ole tietoa. Toisin kuin Suomessa, kaupunkikulttuuri Pietarissa on tässä suhteessa eläväistä. Kotimaamme tilanteesta saamme kiittää ay-liikkeiden ja uskovaisten sääntöjen sanelemaa satavuotista hirmuvaltaa, joka vasta viime vuosina on alkanut murtumaan.

Se kuuluisa Iisakin kirkko.

Kaupungin kaduilla ja metroissa ihmisistä välittyy kuva nöyrästä kansasta, joka ymmärtää olla ihmettelemättä lähes demokraattisten vaalien puoliksi järjestetyiksi tiedettyjä tuloksia. He tietävät sen, että jos asiaa ihmettelee liian suureen ääneen, saattaa pian löytää itsensä tekemästä seuraa Aleksei Navalnyille lukittujen ovien takana. Helsingin katukuvassa taas näet toinen toistaan tiedostavampia ja yksilöllisempiä ihmisiä. Saattaisit sekoittaa heidät Itä-Afrikkalaisen Mursi-heimon jäseniin, jos he eivät olisi valkoihoisia. Moni näistä tiedostavaiston edustajista on jo siirtynyt post-science, tieteen jälkeiseen aikaan, jossa kuka tahansa voi ryhtyä valitsemansa alan auktoriteetiksi. Siihen ei tarvita akateemista loppututkintoa, riittää että kirjoitat blogia. Kun on löytänyt riittävän määrän samanmielisiä internetyhteyden päähän, voi muodostaa mukavan kuplan ja alkaa elämään omassa todellisuudessaan.

Pietarilaiset metroasemat olivat hyvin koristeellisia ja syvällä maan alla. Kampin liukuportaat tuntuvat Pietarin matkan jälkeen lyhyiltä. Pietarin metrojärjestelmä oli hyvin selkeä ja helppokäyttöinen esimerkiksi Tukholman metroon verrattuna. Jotenkin metroasemilla ja kaupungin kaduilla oli huomattavissa myös Venäjän EU:sta poikkeava turvapaikkapolitiikka. 

Siinä missä Suomessa, Venäjällä perse ei ole kauneusihanteiden keskiössä. Naisten yllä näkee vähemmän legginssejä ja farkkuja, enemmän hameita ja pitkiä takkeja eikä ensimmäisiäkään trikoita tai freddyjä. Fitnessinnostus ei ole vielä lyönyt läpi Venäjällä kansojen syvissä riveissä, vaikka tietoutta on alettu levittää jo ennen sotia.

Aikansa fitness-nainen. Fitness-nainen on myös hyvä työnainen! Huomaa harjoitusohjelma kuvan laidassa.

Venäläisten kymmenisen vuotta suomalaisia lyhyempi eliniänodote on nähtävissä kansalaisten kasvoilta. Naiset kulkevat heikoilla hemoglobiiniarvoillaan aneemisen näköisinä, kun taas miehet Venäjällä uskovat vielä tuhtiin elintasomahaan. Jos ei ole mahaa, niin ainakin mahorkka palaa. Sotahistorian museossa oli taas nähtävissä riveittäin venäläisten sotilasjohtajien vodkan turvottamia turpia. Runsasta sydänperäistä kuolleisuutta selittävä tekijä on nähtävillä urheilukaupoissa ja puistoteillä. Venäläiset eivät juokse, siinä missä Suomessa koukkupolvinylkät kansoittavat kadut ja puistotiet. Kiersin kaikki kaupungin kolmetoista Adidas-kauppaa. Viimeisimpiä vapaa-ajan kenkiä löytyy valikoimat, jollaisia Suomessa ei ole nähtykään. Sen sijaan juoksukengät saa yleensä valita kahden vaihtoehdon väliltä. Merkkituotteiden shoppailu ei Venäjällä ole ainakaan Suomea edullisempaa.

Syöminen osoittautui matkan vaikeimmaksi osuudeksi. Yleensä vertailen eri maiden ruokakulttuureita vierailemalla paikallisissa McDonalds ravintoloissa. Kokenut kriitikko voi huomata hienoisia vivahde-eroja erimaalaisten BigMac-hampurilaisten välillä. Toki tuntui turvalliselta aloittaa matkan kulinaristinen osuus jälleen maailman kansainvälisimmistä ravintolasta, McDonaldsista. Yllätyksekseni huomasin että Venäjällä on mahdollista päästä töihin McDonalds-ravintolaan ymmärtämättä käsitteitä CocaCola ja french fries. Pyrin tilamaan BigMac-aterian, odottamani hampurilaisen sain mutta juoma ja ranskalaiset jäivät puuttumaan siitä huolimatta että tähdensin "with fries and CocaCola". Tältä pohjalta voitte tietysti kuvitella englanninkielen yleistason Pietarilaisissa ravintoloissa. Englanninkieliset listat olivat varsin harvinaisia ja tarjoilijoiden kielitaito vielä harvinaisempaa, kannatti siis ainakin varmistaa että listassa olisi annoksen kuva jota osoitella. Venäläisen McDonalds-kokemuksen lisäksi odotin erityisesti erästä paikallista piiritysajan erikoisuutta, keitettyä kengänpohjaa. Se jäi kuitenkin kokematta.

Nykyään kissat pesivät tykistömuseon panssareissa.

1930-luvulta lähtien Neuvostoliitto tai Venäjä on jokaisella vuosikymmenellä osallistunut yleensä myös aloittamaansa konfliktiin. Se oli nähtävissä katukuvasta karulla tavalla. Vaikeasti invalidisoituneet, raaja-amputoidut tai näkönsä menettäneet sotaveteraanit kerjäämässä asepuvuissaan olivat tyypillinen näky metroasemilla. Melankolista slaavilaista iskelmää laulava sokea veteraani kosketti minua laulullaan niin syvästi, että hän oli ainoa lukuisista kerjäläisistä jolle hellyin antamaan rahaa. Toisella asemalla asepukuinen veteraani, jonka molemmat jalat olivat amputoitu polvien yläpuolelta raahusti lattialla pelkkien itsetehtyjen tynkien pehmusteiden varassa. Ei pyörätuolia, ei proteeseja, ei mitään. Näin hyvää huolta äitivenäjä pitää pojistaan, jotka ovat uhranneet terveytensä palvellessaan kotimaataan. Ehkä tämä kertoo, mitä tarkoittaa asua hyvinvointivaltiossa ja mitä ei.

Samoilla asemilla nuoret, 15-vuotiaan näköiset pojat kulkivat kohti palveluspaikkojaan. Näyttääkseen edes hieman miehekkäämmiltä näille 165 senttisille ja 50 kiloisille pojille oli puettu päälle toppatakit, joihin he melkein hukkuivat ja päähän laitettu koppalakit, niin suuret että niiden päältä tarjoilisi pizzan. Asetelma oli hyvin irvokas. Järjestelmä imee sisäänsä uusia nuoria ja toisesta päästä sylkee ulos terveytensä ja elämänsä uhranneita heitteille jääviä miehiä.

Näiden mietteiden myötä lämpimät suositukset Leningradille! Helpon junamatkan päässä on mahdollista päästä kokemaan venäläisyyttä ja aistimaan maailman historian käänteitä aidosti kiinnostavassa suurkaupungissa. Lopuksi vielä yksittäisiä huomioita matkan varrelta kuvien kera.  

Meanwhile in Russia. Jo ensimmäisenä matkapäivänä kaupungilla tuli vastaan kaksi apinaa.  Ensin nainen kulkee muina miehinä apina olallaan ja tämä mies oli kouluttanut apinansa kerjäämään. Vaatteiden lisäksi meikkiäkin oli laitettu poskiin inhimillisemmän ulkonäön saavuttamiseksi.

Museoitu venäläinen panssarintorjuntakoira. Neuvostoliitossa myös koirat tekivät konflikteissa osansa. Koiria koulutettiin hakeutumaan panssarivaunujen alle syöttämällä niitä omien vaunujen alta. Saksalaisten vaunujen läheisyydessä koirat vapautettiin ja jos ne pääsivät vaunun alle, niiden kantamat miinat räjähtivät tai räjäytettiin. Menetelmä ei ensiyllätyksen jälkeen kuitenkaan saavuttanut sanottavaa menestystä. Yksi ongelma oli vaunujen hajussa. Koirat olivat tottuneet venäläisten dieselillä käyvien vaunujen hajuun kun saksalaisten vaunut kulkivat bensiinillä. Myös taisteluhirveä kokeiltiin sarviin kiinnitetyllä pikakiväärillä aseistettuna. Kokeilu osoittautui mahdottomaksi.

Mikhail Kalashnikovin pyhäinjäännökset, kello, silmälasit ja Nokian matkapuhelin. Voidaan kai sanoa, että Nokia on matkapuhelinten Kalashnikov.

Venäläinen palomies aseistettuna Kalashnikov-rynnäkkökiväärin vaahtosammutinmuunnoksella. Lisäksi näytille oli päässyt suomalainen RK ja Kalashnikovin airsoftversio.

Talvipalatsi, nykyään osa eremitaasin museota, on hyvin näyttävä niin sisältä kuin ulkoa. 

Talvipalatsin ensimmäistä kerrosta kiertäessä saatat pettyä savikippoja ja vanhojen kivien kokoelmia katsoessasi mutta toisessa kerroksessa sijaitsevat palatsin vaikuttavimmat tilat. 

Harry Potterin kirjasto sijaitsee talvipalatsissa. Kirjastohuone oli hyvin tunnelmallinen tila, kenties oma suosikkini. 

Eremitaasin seinät olivat täynnä idioottimaisia rokokoo-ajan maalauksia, muutoin taidokkaita taideteoksia mutta miksi hallitsijoille maalattiin vauvojen kasvot? Vaikka tuon ajan ihmiset olivat pienenpiä, kasvoivat he tiettävästi kuitenkin aikuisiksi.

Oliko kuvan malli kehitysvammainen vaiko sittenkin taiteilija?

Mikä erinomainen keksintö! Palatsin aukiolla päivystävät hevoset oli varustettu paskasäkeillä. Valitettavasti häntä ui seassa. 

Palatsin aukiolle johtaville kaduille oli pysäköity myös muutamia kusibusseja. Pietarin keskustassa ei ole mailla halmeilla puskia joiden takana pistäytyä kuten vaikkapa Helsingissä, joten kusibussit olivat mainio ratkaisu. Muutoinkaan ei tulisi mieleenikään kuseksia pitkin Pietarin historiaa havisevia kujia.

Laitakaupungilla pääsee kokemaan kaikkien rakastamaa neuvostoliittolaista betonibrutalismia. 

Tätä et näe Suomessa! Kun katsot kadulla ylöspäin näet sikin sokin risteileviä sähköjohtoja. Ehtaa itä-eurooppalaista hälläväliä insinöörityötä.

Työmiehet sutivat kerrostalon seinää pelkkien köysien varassa heijaten. Itä-Euroopassa työnteosta ei tehdä turhan vaikeaa. 

Suositukset seuraavaksi leirikohteeksi, nopea täysasfalttirata aivan Pietarin ydinkeskustan liepeillä. 

Velen muistolle

Minun piti kirjoittaa muistelmat Velen elämästä. 60-vuotta piti olla sopiva rajapyykki sille. Pari vuotta siitä puhuttiin. Pelkäsin kuitenkin, etten ehkä ehtisi ja niin kävi. Vähintä mitä voin tehdä on kuitenkin kirjoittaa Velen muistolle.

En yritä kirjoittaa Velen kertomia tarinoita. Yksin en osaisi, monia en ehkä kehtaisikaan. Kuvitelkaa kuitenkin paras tai hauskin Velen teille kertoma tarina, Velen äänellä ja tyylillä kerrottuna. Kukaan muu ei osaisi kertoa sitä niin kuin Vele. Enää emme saa nauttia niistä tarinatuokioista mutta olkaamme kaikki kiitollisia, jotka saimme. On mukavaa nähdä teitäkin, jotka aiemmin olitte minulle vain hahmoja tarinoissa. Mutta sääli että sen piti tapahtua näissä merkeissä.

Velen tarina olisi ansainnut tulla kirjoitetuksi. Niin paljon elämää sen joka kantilta nähtynä. Ja niin paljon lämpöä ja välittämistä lähimmäisiään ja ystäviään kohtaan, siitä huolimatta, jos omakin taakka oli raskas kantaa. Minuakin Vele auttoi omina vaikeina aikoinani.

Minä tiesin Velen parikymmentä vuotta, tunsin kymmenkunta. Aluksi Vele oli minulle se isän kaveri, joka tuli aina kentällä tai punttisalilla vastaan ja selosti taukoamatta ja sitten lähti yhtä äkisti kuin oli tullutkin. Vähitellen aloin huomaamaan, että sillähän on aika jänniä tarinoita ja se tietää aika paljon urheilustakin. Olihan Vele käynyt Carl Lewisin kanssa discossa ja nähnyt vierestä Markus Pöyhösen harjoittelua. Niin Velestä tuli vähitellen reenikaveri ja välillä apuvalmentajakin. Neuvot ravinnosta ja voimaharjoittelusta olivat loppumattomat. Joskus Vele opasti kotonaan kädestä pitäen, miten tehdään urheilijan ateria.

Vele järjesti 50-vuotispäiviensä kunniaksi keikan Velectricin kokoonpanolla. Silloin minulle selvisi miten lahjakas Vele oli myös musiikin saralla. Live-esiintyjänä Vele oli lyömätön. Keikan jälkeen Vele tuli kysymään minulta ja kavereiltani, eikö hän olekin Kemin kovin viiskymppinen? Sen arvon epäröimättä Velellä soimme. Niin Vele kantoi vuosikymmenen ylpeydellä Kemin kovimman viiskymppisen titteliä.

Tietysti Vele tuli esitelleeksi uraansa kehonrakentajana. Kovaa kuntoa kisalavoilla oli ihailtava. Mutta aivan erityisen vaikutuksen minuun ja moniin ystäviini teki eräs kuva Velestä ja Kimistä Kanarian discoreissulla. Meistä ei koskaan tulisi yhtä nastoja jätkiä.

Kimi ja Vele Kanarialla menossa discoon. Luulisi että tämän näköiset miehet eivät koskaan kuole. Ehkä Vele onkin kuin Elvis. 

Yhden ilahduttavan asian haluan mainita tästä viimeisestä vuodesta. Vele pääsi vihdoin osallistumaan veteraanien yleisurheilukilpailuihin, mitä oli suunniteltu monta vuotta. Yksi haave toteutui. Erityisesti Samille haluan sanoa tässä yhteydessä yhden asian ja samalla itsellenikin Velen suosikki laulun sanoin, joka oli omistettu meille; ”Juokse poika juokse, vielä sinusta puhutaan!”. Juostaan me vielä ainakin niin, että Velekin olisi ylpeä.

Tarina jäi kirjoittamatta mutta se ei silti unohdu meiltä, jotka tunsimme Velen. Lämmin osanottoni vielä Iida, Kari, Sami ja muut läheiset!

Vedonlyöntivinkit Euroviisuihin

Lauantaina kilpaillaan Shanghain timanttiliigan ohella järjestyksessään 63. Eurovision laulukilpailun finaali. Timanttiliigan sijasta tämän lauantain vedonlyöntivihjeet keskittyvät Euroviisuihin.

Euroviisuissa nähtiin jo semifinaaleissa vallankumouksellisia asioita, nimittäin Venäjä tippui ensimmäistä kertaa ulos finaalista. Edes Venäjäkään ei voi enää lähettää viisuihin mitä tahansa. Näin idän slaavikansojen ylivalta Euroviisuissa näyttää murtuvan, kun entisen Jugoslavian maidenkin edustus finaalissa jäi kolmeen. Vuonna 2016 tullut pisteytysuudistus tähtäsi osaltaan myös siihen, että äänestys ei ole Euroopan valtavien venäläisvähemmistöjen dominoimaa.

Jo semifinaalien jälkeen tämän vuoden Euroviisut ovat ilahduttaneet sillä, että joukosta löytyy kunnon hippameininkiä viime vuosikymmenen tapaan. Toinen toisiltaan kopioitujen voimaballadien trendi näyttää taittuneen. Ensimmäiset viisi listattua maata ovat jonkinlainen kannanotto kärjen sijoituksiin. Tämän jälkeen listatut maat eivät niinkään ole paremmuusjärjestykseen asetettuja. Veikkaukselta löytyy Euroviisuista hyvä paketti voittajavetoja ja Unibetilta kymmeniä vedonlyöntikohteita. Näistä löytyy monia mielenkiintoisia sijoitusmahdollisuuksia.

Eleni Fureira sytyttää Fuegollaan Euroopan tuleen!

1. Kypros, Eleni Fureira
Voi vittu mikä Eleni! Monttu tippu auki ennen kuin biisi ehti edes alkaa ja pysy auki koko shown ajan. Kyproksen Beyonce tuo takaisin Euroviisuihin sen mikä on puuttunut viime vuosina, näyttävät naiset ja kunnon hipat. Eleni Fureira on Euroviisujen sädehtivin nainen kymmeneen vuoteen sitten Ani Lorakin. Eleni Fureiran Fuego pääsee iskemään huippupaikalta toiseksi viimeisenä kahden valjun vedätyksen välistä. Kypros on syystäkin vedonlyöntitoimistojen suosikki. Tällä hetkellä Unibet tarjoaa Eleni Fureiran voitosta kerrointa 2,25. Kyprokseen voitto on hyvä sijoituskohde, panokset omantunnon mukaan.

2. Norja, Alexander Rybak
Alexander Rybakilla on hyvät mahdollisuudet tehdä Johnny Loganit. Vuoden 2009 voittaja on jälleen viuluineen heilumassa, vaikka ehti yhden instrumenttinsa lyödä aiemmin jo kappaleiksikin. Tiedämme että artistin laatu riittää eikä aiemmasta menestyksestä ole haittaa. Biisi on menevä, joka toimii livenä musiikkivideotakin paremmin. Se on menestyvän artistin ehdoton edellytys, että pystyy livenä tuottamaan kappaleeseen vielä yhden ulottuvuuden lisää. Toivon että finaaliin Rybakin vokaaliosuudet miksataan vielä paremmin esille. Unibet tarjoaa Rybakin sijoittumisesta viiden parhaan joukkoon tällä hetkellä kertoimen 2,5. Tähän suositukset korkeille panoksille. Kolmen parhaan joukkoon sijoittumisesta kerroin 3,5, pelaisin sitäkin

3. Israel, Netta
Israelia edustaa Netta vitun tyhmällä feministi rallillaan. Jollain konstilla Netta on nostettu ennakkosuosikkien joukkoon. Netta sattuu näyttämään ystävältäni Viljamilta, joka on 140 kiloinen voimanostaja. Netta on vahva laulaja, eihän hän ulkonäöllänsäkään Euroviisuihin ole selvinnyt. Ja täytyy myöntää, että onhan kyseessä kuitenkin menevä ralli. Ennustan sijoitusta sijoille 3-6. Naaman vääntelyineen ja ääntelyineen Netta jää kuitenkin pahasti Eleni Fureiran varjoon.

4. Australia, Jessica Mauboi
Australia tuli kilpailuun mukaan vuonna 2015 ja on lähettänyt kilpailuun laadukkaita edustajia keräten hyviä sijoituksia. Tämän vuoden kappale Australiasta on melko valju rallatus mutta se herätti kuitenkin yleisössä voimakkaita reaktiota. Australian yli-innokaan matamin soisi keskittyvän hieman hillytympään hillumiseen mutta laulultaan vahvempaan vetoon finaalissa. Ennustan Australialle kuitenkin vahvaa top 10 sijoitusta. Unibet tarjoaa Australian kohdalta kerrointa 2,30 kymmenen parhaan joukkoon sijoittumisesta. Kannattaa tarttua. Pelaa myös head to head -vedossa Bulgariaa vastaan kertoimella 2,20.

5. Viro, Elina Nechayeva
Joka vuosi joku yrittää oopperavolinalla, Suomikin vuonna 1998 ilman mainittavaa menestystä. Viron Elina Nechayeava tekee sen kuitenkin paremmin kuin muut aiemmin. Kappale on aidosti vahva ja vaikuttava kokemus. Uskon sijoitukseen kymmenen parhaan joukossa. Tosin se usko palkitaan Unibetilla vain kertoimella 1,80.

Suomi, Saara Aalto
Saara Aallon finaalisijoituksen myötä voitaneen lopettaa keskustelu tämän vuoden edustajan valintamenettelystä. Täytyy muistaa että Eurovision laulukilpailu on Euroopan yleisradioyhtiöiden omistama tuote ja sen myötä Ylellä on oikeus valita Suomen edustajaksi kenet haluaa ja miten haluaa. Ei ole mikään kansalaisoikeus jokaiselle maakuntien huttumuusikolle ja humppabändille osallistua Euroviisukarsintaan. Puheet voitosta voidaan unohtaa vaikka finaalin esiintymispaikka onkin sama kuin aikanaan Lordilla. Saaran esitys ei noussut lähellekään samoihin sfääreihin kuin X-factorissa parhaimmillaan. Tosin ei biisikään ole samaa kaliiberia kuin mistä Saara pääsi valitsemaan X-factorissa esiintyessään. Monsters on joka tapauksessa mukava pimputus ja edustaa hyvää keskitasoa. Hyvä ja realistinen tavoite Saaralle on lähteä parantamaan Suomen parasta Lordin jälkeistä sijoitusta 11., joka on Softenginellä vuodelta 2014. Saaran kymmenen parhaan joukkoon sijoittamisesta Unibetin kerroin on 4,10. En löisi ainakaan montaa euroa sen puolesta.

Hollanti, Waylon
Hollanti on tehnyt itsestään Euroviisujen kautta Euroopan country-musiikin keskuksen. Waylon on alallaan ehtaa tavaraa mutta mitä helvettiä ne yhdet lähtee venkoilemaan kesken kappaleen? Ei liity asiaan millään tavalla. Sijoitusta puolen välin paremmalta puolelta voi ehdottomasti odottaa. Top 10 sijoituksesta tarjotaan kerrointa 5,00, tähän kertoimeen voi hyvin muutaman euron sijoittaa.

Moldova, DoReDos
Moldovaan voi aina luottaa! Moldova pelastaa Euroviisut joka vuosi ja tuo lavalle aina kunnon jeejeetä muiden viritellessä itkuvirsiään. Moldovan menestys on ollut myös tasaisen varmaa viime vuosina. Viime vuoden kolmannesta sijasta DoReDoksella ei ole eväitä panna paremmaksi mutta sijoitusta ylempään keskikastiin voi odottaa. Moldova esiintyy paikalla 19  ja piristää mukavasti Bulgarian raskassoutuisen paskan jälkeen.

Bulgaria, Equinox
Bulgaria näyttää ymmärtäneen kilpailun luonteen vääriin. Ilmeisesti bändin jäsenet ovat luulleet osallistuvansa loo-alike -bändien kisaan. Lavalta löytyy kerralla Lady Gaga, will.i.am ja yksi kuulostaa siltä kuin Youssou N´Dour olisi kaivettu 90-luvulta laulamaan. Top kympistä Bulgarian voi kuitenkin hyvin kuvitella löytyvän. Sille kerronkin on vain 1,75 Unibetilla.

Ruotsi, Benjamin Ingrosso
Milloin mitäkin kappaletta ollaan nimittämässä homo-popiksi mutta tämä nyt ainakin taitaa olla sitä. Menestymään tottunut Ruotsi on nyt kehnolla tasolla liikenteessä. Edes parhaan pohjoismaan titteliä ei ole tulossa, se menee Norjalle kertoimella 2,50. Mielenkiintoinen Suomi-Ruotsi asetelma löytyy head to head -vedoista. Pelaa toki Suomea kertoimella 4,00.

Irlanti, Ryan O´Shaughnessy
Jollain konstilla Irlannin viisu päätyi toisen semifinaalin jälkeen pyörimään pieninpien voittokertoimen omaavien maiden joukkoon. Irlannin hataraääninen ja muka herkkä ylikorkea vingutus jää auttamatta jalkoihin. Joku on muka ollut löytävinään Ed Sheeran tunnelmia tästä. Irlannin kunnianpäivät ovat kaukana ja siellä pysyvätkin. Irlanti yrittää pelata myös klassisen gay-kansan kosiskelu kortin lavalle ryntäävällä poikaparillaan. Sijoitus jää top 10 ulkopuolella ja sitä uskaltaa hyvin pelata kertoimella 2,20.

Tsekki, Mikolas Josef
Mikolas Josef on lyönyt samaan kappaleeseen kaikki viime aikojen tanssi- ja musiikkivillitykset. Aina on piristävää kun yritetään muutenkin kuin tekemällä tehdyillä voimaballadeila. Tällä virityksellä ei kärkeä hätyytellä mutta kunniallisille sijoituksille päästäneen kuitenkin. Semifinaaleissa katsoin ensin, että onko Tsekki lähettänyt Jarno Pirisen flossaamaan lavalle, ilmeisesti ei kuitenkaan. Alppihiihtäjät tietää.

Liettua, Ieva Zasimuskaite
Päivän herkin, aidoin ja koskettavin. Tulee olemaan oman herkistelykategoriansa ykkönen mutta mitään mielenkiintoista veikattavaa tästä ei juuri irtoa.

Ukraina, Melovin
Ukrainan eduksi voi lähinnä laskea, ettei sen kappale ole ainakaan poliittinen itkuvirsi tänä vuonna. No onhan se ihan meneväkin, solid keskikastin sijoitus odotettavissa.

Portugali, Claudia Pascoal
Voittoa ei voi seurata muu kuin lässähdys. Nyt Portugalia edustaa hiusten värjäystä harjoitellut teinityttö pilalle menneissä pinkeissä hiuksissaan.

Käy vessassa näiden aikana: Espanja ja Unkari
Unkari lähti rääkymään Euroviisuihin 2000-luvun alun nu metal meiningillä. Jos et pidä genrestä, mene vessaan ja sulje ovi. Käännä ainakin ääntä pienemmälle.

Espanja on viihtynyt viime vuodet häntäpäässä ja parempaa ei ole tänäkään vuonna luvassa. Espanja kuitenkin tarjoaa mielenkiintoisia vedonlyöntikohteita kilpailun viimeistä veikatessa. Espanjan viimeisestä sijasta saa kertoimen 9,0, kannattaa kokeilla. Joka tapauksessa Espanja löytyy häntäpään top kolmesta.

Vedonlyöntivihjeet: Timanttiliiga Doha

Timanttiliigakausi avataan tänään Dohassa. Kauden avauskilpailut ovat aina arvoituksellisia mutta samalla valveutuneelle vedonlyöjälle kauden parhaita paikkoja tehdä voittoa. Veikkaus tarjoaa Dohasta tuhdin paketin voittajavetoja sekä live-vedot, kun Unibetin puolelta löytyy 24 vedonlyöntikohdetta. Timanttiliigaa voi seurata esimerkiksi Watch athletics palvelun kautta. Myös Cmoren lähetysten laatu nousee viime kesästä selostajan vaihtuessa Toni Roposesta Jari Porttilaan ja Mika Järviseen. Kilpailussa ei ole mukana Suomalaisia.

Veikkaus tarjoaa kaksi päivän trioa Dohasta. Päivän trio 4 koostuu miesten kolmiloikasta, miesten 400 metristä ja naisten satasesta.

Miesten kolmiloikka on tuttujen nimien kauppa. Christian Taylor ja Pedro Pablo Pichardo ovat ennenkin Dohassa paukuttaneet hurjia lukemia tauluun. Ehkä kuitenkaan vuoden 2015 tapaisia 18 metrin ylityksiä ei tänään nähdä. Christian Taylor on tänä vuonna keskittynyt enemmän vanhan mielilajinsa, 400 metrin harjoitteluun kun globaaleista arvokisoista on välivuosi. Taylorilta löytyy loikasta SB-lukemat 17.15 nähdäkseni hieman vajaalla vauhdilla ja 400 metriltä 45.44. Ehkä 18 metrin Tayloria ei tänä vuonna nähdä mutta SB-lukemiaan mies hilannee eteenpäin. Pedro Pablo Pichardon vuosi 2016 jäi kokonaan väliin ja viime vuosi oli paluun tekemistä lähemmäs maailman kärkeä. Tänä vuonna Pichardolla pitäisi olla jälleen huomattavasti paremmat valmiudet huippulukemiin. Helmikuulta Pichardolta löytyy tulos 17.19. Pitäisin Pichardoa kilpailun hienoisena ennakkosuosikkina. Jos kilpailun voittotulos jää alle 17 ja puolen, voi kärkikamppailussa olla mukana myös halli-MM kolmonen Nelson Evora.

Miesten 400m on kahden kauppa. Isaac Makwala otti voiton kansanyhteisön kisoissa hyvällä ajalla 44.35. Viime vuoden MM-hopeamitalisti Steven Gardiner puolestaan on avannut kautensa hurjastelemalla 200m aikaan 19.75. Lapulle kannattaa merkitä varmistukseksi molemmat nimet mutta ennustan kuitenkin Gardinerin loppusuoralla kääntävän  kovaa aloittavan Makwalan.

Naisten satanen on yksi päivän vaikeimmin ennustettavista lajeista. Viisikosta Elaine Thompson, Dafne Schippers, Maria Jose Talou, Murielle Ahoure ja Blessing Ogagbare kuka tahansa voi viedä kilpailun nimiinsä. Elain Thompson oli viime vuonna voittamaton timanttiliigassa mutta hänen alkukautensa ei ole vielä ollut erityisen vakuuttava. Murielle Ahoure vei hallimaailmanmestaruuden vakuuttavaan tyyliin ja avaa nyt ulkoratakautensa. Blessing Ogagbare on juossut jo 200m ennätyksensä 22.04 ja 10.72 myötätuulituloksen satasella. Nostetaan viisikosta lapulle Ahoure ja Ogagbare. Tällä hetkellä edellämainituin valinnoin päivän trion kerroin vaihtelee 54 ja 102 välillä.

Päivän trio 5 koostuu miesten 400 metrin aidoista, naisten 100 metrin aidoista ja miesten 200 metristä.

Miesten pitkistä aidoista on helppo poimia kaksikko Abderrahmane Samba ja Kyron McMaster. Samainen kaksikko oli jo viime kaudellakin heti alkukaudesta kovassa iskussa muiden kaivaessa kuntoaan arvokisoihin asti. McMaster voitti kansanyhteisön mestaruuden ajalla 48.25. Sambalta löytyy tilastoista peräti 47.90. Samba on viime vuoden voittaja Dohasta ja uskon saman tempun toistuvan jälleen miehen kotiareenalla.

Maailmanennätysnainen Kendra Harrison on aina suosikki osallistuessaan. Harrisonilta löytyvät alkukaudelta tuulitulokset 12.40 ja 12.37. Olympiavoittaja Brianna Rollins, joka nykyään tunnetaan nimellä Brianna McNeal on myös huippukunnossa (SB 12.43). Harrison on ehkä aavistuksen varmempi voittaja mutta Rollinsin voittokaan ei olisi yllätys ja se toisi mukavammat kertoimet Harrisoniin nähden. Voittotulosveikkauksessa hyvä heitto lapulle on sub 12.40.

Miesten 200m metrillä erä on täynnä tasaisen kovia nimiä. Joukosta on kuitenkin hahmotettavissa kaksikko Noah Lyles ja Jereem Richards muiden yläpuolelle. Noah Lylesilta löytyy jo kova satasen myötätuulinoteeraus 9.86. Kakkosen aikaa ei ennen Dohaa ole tehty mutta kilpailurutiinia on haettu jo viesteistä ja satanen kertoo kunnon olevan kohdallaan. Jereem Richards voitti kansanyhteisön mestaruuden ajalla 20.12 Zarnel Hughesin huitoessa käsillään naamalle. Richardsilta voi hyvin odottaa alle 20 sekunnin aikaa. Andre De Grasse ei ole vielä ehtinyt alkukaudella aiempien vuosien vetoon. Nostetaan lapulla kaksikko Noah Lyles ja Jereem Richards. Voittoaika lienee 19,9 hieman yli tai alle.  Näillä valinnoin päivän trion kerroin vaihtelee tällä hetkellä välillä 23-189.

Perusteet horjuu

Yleisurheilukausi lähenee ja julkisuus lajin ympärillä lisääntyy, joskaan ei toivottu sellainen. On kirjoiteltu aikuisurheilusta, urheilijoiden asuista ja käyty keskustelemassa A-studiossa. Mikä on kuitenkin uutta, nyt myös urheilijat ovat kantaaottavasti liittyneet keskusteluun. Se jos mikä on arvokasta.

Palaan kuitenkin 4-5 kuukautta ajassa taakse päin. Silloin ihmeteltiin Urheiluliiton tekemiä Otahallikauppoja, jotka lopulta aplodien kera siunattiin. Tarvitsee vain mennä syksystä kevääseen ja jo kaksi Otahallin omistuksen myyntiin liitettyä keskeistä perustetta horjuu. Otan asian esiin silläkin uhalla, että minuun kohdistettaisiin jälleen perusteettomia syytöksiä ja solvauksia.

1. Liittovaltuustolle myyntiä perusteltiin sillä, että liitto ei katso strategiseksi toiminnakseen kiinteistöomistusta. Näin saatoimme lukea myös lehdistöstä ja Storify-palvelusta. Kuitenkin tulevassa liittovaltuuston kokouksessa saamme päätettäväksemme esityksen, jonka mukaan urheiluliitto lähtisi osakkaaksi Mäkelänrinteeseen rakennutettavaan Urhea-halliin. Tämän kuvaillaan tukevan vahvasti Suomalaisen yleisurheilun strategiaa. En ole perusteeltaan tätä esitystä vastaan, vaan haluan osoittaa ristiriidan. Jos liitto kykenee myötävaikuttamaan lajin olosuhteiden kehittymiseen, on se konkreettinen ja arvokas asia.

2. Liittovaltuuston annettiin ymmärtää, että Otahallin omistusosuuden myynnillä Espoon kaupungille jotenkin merkittävästi edesautettaisiin Leppävaaraan vireillä olevaa hallihanketta. Lisäksi annettiin ymmärtää, että liitto olisi jotenkin tärkeässä roolissa mukana Leppävaaran hallihankkeessa. Näin ei kuitenkaan ole. Olin viime viikolla kutsuttuna mukana Leppävaraan Kameleonten-hallihankkeen kuulemistilaisuudessa. Tilaisuudessa kävi ilmi, ettei Urheiluliitolla ole toistaiseksi ollut mitään merkittävää roolia hankkeen edistäjänä. Urheiluliitto istui samassa pöydässä samassa kuulijan ja kuultavan roolissa kuin paikalliset seuratkin. Sen paremmin Espoon kaupunkikaan ei ole hankkeessa mukana rahoittajan roolissa, vaan kyseessä on täysin yksityisellä rahalla toteutettava hanke, jota edistää paikallinen nuorisosäätiö. 

Mitä tulee Otahallin omistusosuuden myyntihintaan, sitä minä en ole oikea henkilö arvioimaan. Lopulta vain aika näyttää oliko kauppa kannattava vai ei. Sen kuitenkin uskallan sanoa, ettei päätöksentekoprosessi ollut kaikilta osin asianmukainen yhdistyslakia ja yhdistyksen sääntöjä vasten peilaten. Asia kuitattiin seuraavasti; "Eiköhän hallituksella ole valtuudet myydä tasearvoltaan näin pieniä eriä.", jonka jälkeen lisäkysymyksiä ei enää myönnetty. Vertaa; tasearvo 33 000€ - myyntihinta 1,05 miljoonaa. Viisi kuukauta myöhemmin kuitenkin ollaan kysymässä liittovaltuuston päätöstä myyntihintaa huomattavasti pienempään investointiin, mutta hyvä niin. 

Haluan kuitenkin erikseen mainita, että talousjohtaja Miettisen ja hallituksen jäsen Oilan antamiin selvityksiin Otahallikaupan taloudellisista kysymyksistä tai omista rooleistaan liiton, seuran tai kaupungin päätöksenteossa minulla ei ollut mitään huomautettavaa. He vaikuttivat selvityksissään vilpittömiltä. 

Otahallikauppa jäänee hiljalleen historiaan. Kuitenkin tämän kevään ja viime syksyn asioiden kautta on syytä puntaroida strategian henkeä ja olemusta. Strategia ei voi muuttua puolessa vuodessa, eikä sen tulkinta vaihdella tarpeen mukaan. Yleisesti ottaen muihin ajankohtaisiin aiheisiin voin todeta kuten edellisessä liittovaltuuston kokouksessa, jos negatiivinen julkisuus tuntuu seuraavan, on ehkä syytä pohtia myös omia toimintatapoja, eikä vain kuitata kaikkea ilkeämielisten hyökkäyksinä.