Pelkkä pihvi kiitos!

Jokainen aikaansa seuraava on saattanut huomata kuinka sportti on nyt niin in. Kaikki on fitness ja jokaisella on oma erityisruokavalionsa. Oman perseen ja gluteenittomien rahka-aterioiden kuvaaminen on pilkattu jo monessa blogissa joten en tyydy siihen. Sen sijaan kerron teille esimerkkejä tuttavapiiristäni kuinka tämänkin, niin hienon ja kansaterveyttä kohentavasta ilmiön kanssa saattaa lähteä mopo keulimaan. Useampaan otteeseen olen joutunut toteamaan itsekseni että kyllä tässä on saakeli erikoista porukkaa ympärillä, siitä syntyi innoitus tähän tekstiin. Haluan vielä tässä vaiheessa tähdentää että kukaan tuttavapiiristäni ei ole doping-aineiden käyttäjä vaikka muutoin konstit ovatkin monet.

Kuten ajankuvaan kuuluu, moni on kehittänyt itselleen erinnäisiä ruoka-aineallergioita ja yliherkkyyksiä. On keksittyä keliakiaa ynnä muuta. Se nyt on vielä ihan perusjuttuja mutta jännempi homma on esimerkiksi sianlihan syönnin välttäminen vaikka ei olekkaan muslimi. Hiilihydraattikammoon kukaan ei ole kuitenkaan sortunut, sen verran valveutunutta porukkaa tässä ympärillä onneksi on. Sen sijaan puolen kilon paketti broileria saatetaan vetää naamaan ihan selllaisenaan tuosta vaan. En kuitenkaan halua missään nimessä ottaa osaa päättymättömään ravintokoulukuntien väliseen tinkaan, syökää mitä haluatte. En juuri muuten jaksa osallistua siihen keskusteluun kuin naureskelemalla toisia ajoittain. Absolutismiakin tuttavapiirissä esiintyy mutta se on kuitenkin ollut jo pidempään melko tavallinen "marginaali-ilmiö" myös muun kansan keskuudessa, että mitäpä tuota taivastelemaan. Ahkera hippaaminen onnistuu näköjään absolutisteiltakin.

Itse olen siitä kiitollisessa asemassa että voin syödä mitä huvittaa. Satunnaisesti voi käydä lähellä että skeida tulee housuun mutta siitä selviää käymällä vessassa. Ei ole tarvetta tehdä numeroa siitä. Meikistä on mahtavaa että pystyn syömään gluteenisämpylää ja juomaan laktoosimaitoa päälle. Laihduttamaankin kykenen kun on tarvetta. Mitäpä tässä alkaa itelleen allergioita kehittämään. Allergiset ärsyttää noin muutenkin, kaiken pitää olla laktoositonta ja gluteenitonta jne. Mutta hei, minulla on laktoositoleranssi! Missä minun erityisvaihtoehdot? Se on suorastaan pöyristyttävää jos joku tarjoaa maitona jotain hyla tai laktoositonta lientä.

Vierailullani kahden itsestään huolta pitävän nuoren miehen luona pääsin yhteiskuvaa heidän vaikuttavan lisäravinnehyllynsä kanssa.

• Nuoret urheilija miehet lähtevät käymään viikonloppu iltana grillillä, yksi heistä tilaa pelkän pihvin. Toisella reissulla kehonrakentaja inttää terävissään mäkkärillä haluavansa korvata hampurilaisen sämpylät pihveillä, eli syödä pihvin kahden pihvin välissä. Haluttua ateriaa ei mäkkärin valikoimista löytynyt joten tyytyminen oli tavalliseen bicmäkkiin. Syönnin jälkeen piti huudella ja esitellä kassan tytöille että erottuuhan vatsalihakset vieläkin hampurilaisen syömisestä huolimatta.

• Uimahalliin mennessä noin 140 kilonen voimanostaja pohti ettei voi mennä saunaan koska nesteet lähtee lihaksista. Luultavasti on vähän varaa mistä lähteäkkin parin minuutin saunakeikan aikana.

• Eräs ei pysty syömään huonolaatuista sianlihaa mutta nuggetit on ok.

• Jotkut taas harjoittelevat ja syövät niin tieteellisen tarkasti oikein että neuvoja riittää koko hallille jaettavaksi. Silti itsensä harjoittaminen siihen kuntoon että vaikkapa saisi sata kiloa kyykättyä ei onnistu.

• Kun suvun voimamies sai flunssan laittoi serkkupoika "ravintoguru" sen maidon juomisen syyksi. Räkänokalla itsellään oli kuitenkin hieman eri epäilyt.

• Jotain Intilaista kuristamista harrastavalle ei kertakaikkiaan meinaa löytyä tästä maailmasta sellaista hiilihydraatin lähdettä joka sopisi sekä mahalle että olisi vielä riittävän tehokas glykogeenisynteesin käynnistäjä reenin jälkeen. Luulin että hiilihydraattien nauttimisen suhteen olisi vielä paljon vaativampiakin lajeja olemassa. 

• Joulu on kehonrakentajille ahdistavaa aikaa kaikkine syömisineen. Kehonrakentaja pohti joulun alla että jos sortuu suvun paineen alla syömään joulupöydässä torttuja tai muuta sopimatonta, hän saattaa tarvittaessa käydä oksentamassa ne ulos. Tähän ei onneksi tultu. 

• Kokkonen on siitä poikkeuksellinen että se haluaa löytää kisareissuilla tavallista ruokaa. Pitäjien raitit kurvaillaan läpi sopivaa ravintolaa etsien mutta mikään ei ole tarpeeksi tavallista. Lopulta se päätyy yleensä Rossoon noitumaan kun kalakeitossa oli vaan kaks kalan palasta. 

• Muiden vastakohtana on näitäkin nähty että syömässä muistetaan käydä suunnilleen kerran päivässä kiinalaisessa ja starttikopissa ollaan useimmiten rapulassa. Silläkin tavalla on saavutettu ainakin huomattavaa juniorimenestystä

• Entäs meiki sitten? Meiki syö vuoden ajasta riippuen 8-10 päivittäisessä käytössä olevaa lisäravinnetta, keskittyen lähinnä vitamiineihin ja kivennäisaineisiin. Niiden lisäksi tulee vielä satunnaisemmat urheilu- ja palautusjuomat sekä magnesiumsuihkeen suihkiminen. Näihin kaikkiin on tullut muodostettua tietynlainen riippuvuussuhde. Jos joku pilleri tai suihke unohtuu ennen reeniä tai kisareissulta niin se saattaa aiheuttaa pelkotiloja ja orientaation horjumista. Reissuun kun lähtee niin erillaiset ravintoainepurkit vie kassista huomattavan tilan ja pillerien pakkaaminen ennen matkaa on hyvin tähellistä hommaa.

Tältä näyttää meikin viiden päivän pilleri annos, eikä taida olla edes kaikki.

Lopuksi vielä Olympiavoittaja Shelly-Ann Fraserin facebooksivujensa kautta välittämät terveiset kansalle. 

Kansaterveyden kannalta on huolestuttavaa väestön entistä voimaakkaampi kahtia jakautuminen terveytensä tiedostavaan ja sen laiminlyövään kansanosaan. Jo nuoresta lähtien ikäluokat jakaantuvat niihin jotka kantavat viimeiset rahansa kapakkaan ja niihin jotka tilaavat viimeisillä euroillaan ennemmin shotin sijasta proteiinia ja vitaaminipillereitä. Kahtia jakaantumisen ehkäisemiseksi toivottakaamme myös raksa-Pena kuntosalille tervetulleeksi ja hallitus nostakoon röökin verotusta ja poistakoon lisäravinteet makeisveron piiristä. Muistakaa että "elintasomaha" ei ole enää elintason merkki vaan nykyään se viestii useimmiten kuulumisesta alempiin sosiaaliluokkiin. 

- Eemeli

Crossfit tuomiolla

Ylistetty ja pilkattu crossfit on yksi aikamme ilmiöistä. Aikojen alussa sitä sanottiin kuntopiiriksi, ennen crossfitiksi muuttumistaan se oli circuit training. Nyt sen on aika saada meikiltäkin tuomionsa.

Crossfitissä on jotain nerokasta. Mistään valmennusopillisista neronleimauksista ei kuitenkaan ole kysymys. On ihmisiä joille kaikki liikunta on hyvästä ja on ihmisiä jotka tarvitsevat hieman spesifimpää harjoittelua oikeisiin urheilullisiin tavoitteisiin. Niille joille lähtökohtaisesti kaikki liikunta on hyvästä, on crossfit mitä parhain harjoittelun muoto. Tulee vähän kaikkia ominaisuuksia mutta ei mitään kunnolla. Siinä on terveysliikunnalle hyvä lähtökohta. Paljon parempi vaihtoehto crossfit on kuntoilumuotona kuin pelkkä nulkkaaminen tai näennäinen kuntosaliharjoitelu. 

Mitä crossfit on tehnyt ihmisten kuntoilulle on se että sieltä on löydetty tehoa harjoitteluun. Tulee hiki, hengästyttää ja maitohappojakin. Jos sitä ennen kuntoilu on ollut kuntopyörän päällä rupattelua tai manaattikelluntaa, on kontrasti valtava. Näennäisyyden lumeesta päästyään ihminen saavuttaa tuloksia, ei ole kysymys mistään valmennusopillisesta läpimurrosta. Mistä sitä tehoa on sitten saatu normikuntoilijankin harjoitteluun? Tietysti aluksi ohjaajat piiskaavat eteenpäin mutta tärkeintä on se että crossfitissä on saatu ihmiset kilpailemaan itsensä kanssa ja vähän muidenkin. Itsensä voittamisen kokemukset urheilussa ovat eteenpäin kantava voima ja se saa joka kerta yrittämään parhaansa. Kun tämä on onnistuttu tuomaan urheilusta myös kuntoiluun, on tässä crossfitin nerokkuuden ydin. Pelkän ulkonäön ja terveysvaikutusten takia treenaaminen saattaa ennen pitkää maistua vähän puulta. 

Tietysti on crossfitin brändissäkin jotain viehättävyyttä. Onhan se eri nastaa harrastaa crosfittia kuin tehdä kuntopiiriä ja yleisliikkeiden sijaan tehdän jotain helvetin burbeita. Mikä se burbee edes on? Puolet crossfitin harrastajien puheesta menee vielä meikiltä ohi. Wodin on väkisinki joutunut oppimaan kun siellä juoksuradan keskellä ne crossfit harrastajat tekevät wodejaan. Kaiken kaikkiaan pidän crossfittia järkevimpänä ja onnistuneimpana kuntosalimaailman kaupallisista sovellutuksista. Luultavasti siitä tulee paljon pitkäikäisempi tuote kuin monesta muusta pinnalla käväisseestä ilmiöstä.

Erinnäiset asiantuntijat keskittyvät todistamaan crossfitin valmennusopillista järjettömyyttä. Takerrutaan mainoslauseisiin jossa crossfitin luvataan kehittävän nopeutta, kestävyyttä, voimaa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja luultavasti vielä älykkyysosamäärääkiin. Ne ovat vain mainoslauseita. Tottakai kaikki vähänkään valmentautumisen päälle ymmärtävät tajuavat että osa ominaisuuksista on ristiriitaisia keskenään, eikä niitä mitenkään voida tehokkaasti kehittää samassa harjoituksessa tai edes samalla harjoituskaudella. Kuitenkin kaikkea saa vähän ja kuten aiemmin totesin se on hyvä niille jotka ovat kuntoilumielessä liikkeellä. Crossfitissäkin voi kilpailla ja kuulemma se on jossain ihan totistakin touhua. Crossfit on crossfitissä kilpailemista varten parasta harjoittelua mutta muiden lajien oheisharjoitteena en juuri näe sille käyttöä. 

- Eemeli

_________________________________________________________

Päivitys 13.3.2014 klo 12.27

Keskustelua kirjoitus tietysti herätti ja siksi lisään nyt päivityksinä tekstin alle vielä heränneitä ajatuksia ja vastauksia kommentteihin. 

Todiste crossfitin erinomaisuudesta ei ole se että jotkut parhaat kilpailijat siinä saattavat tempaista 140kg. Tällaiset esimerkit ovat entisiä painonnostajia tms. Esimerkiksi huipputason voima-arvoja omaava crossfit kilpailija/harrastaja ei ole saavuttanut niitä pelkällä crossfit harjoittelulla. Crossfit on lajina vielä niin nuori ettei kukaan ole ehtinyt kasvamaan sen parissa. Saavutetut huipputason ominaisuudet ovat perua jonku muun lajin harjoittelusta. Tullakseen paremmaksi crossfitissä tarvitaan myös spesifiä ominaisuusharjoittelua. Nähdäkseni keskeisin spesifiä harjoittelua kaipaava ominaisuus crossfitissä on voima. Myöskään todiste crossfitin erinomaisuudesta ei ole se että joku pystyisi tekemään jonkun wodin tai sen osa-alueen paremmin kuin kirjoittaja. Parhaiden harrastajien kovakuntoisuutta ei käy kieltäminen.

Eräs lukija kysyi, mitä crossfit itseasiassa on? Määrittelisin sen seuraavalla tavalla. Crossfit on kokoelma lajeja ja harjoitteita, näkisin sen ensisijaisesti tapana harjoitella. Toisaalta crossfit on myös rekisteröity tuotemerkki.