Nimettömiä kirjeitä

Revitäämpä nyt niitä skuuppeja kun tuli edellisessä kirjoituksessa niitä luvattua. Semmonen tuli nimittäin eilen suoraan postiluukusta alas. Joku Satutäti lähesty nimettömällä kirjeellä, eikä edes ensimmäistä kertaa. Kirjeiden sisältö kertonee enemmän lähettäjänsä kuin vastaanottajan mielenterveyden tilasta. Tässäpä teille tämän satuilijan kirjeet taivasteltavaksi. Kirjeessä mainittu tapaus on nyt urheilun oikeusturvalautakunnan käsiteltävänä.

Kierrokset nousee ja retoriikka kovenee kun asiat eivät ole edenneet sivusta seuraavan satuilijan kuvittelemalla tavalla ensimmäisen kirjeen jälkeen. Lähetetty 6.9.2013

Kuinkahan sivusta seurannut luonnehtisi omia kirjoituksiaan. Lähetetty 17.6.2013

Kyllä nämä ihmiset tulisi saada mahdollisimman nopeasti pois terrorisoimasta urheilua. Tämänkin henkilön vaikuttimena seuratoimintaan on ajaa omia etuja ja toiseksi toimia toisia ihmisiä vastaan. Urheilun kehittämisellä tämän ihmisen toimilla on hyvin vähän tekemistä. Kyllä tämä henkilö on onnistunutkin omia etujaan ajamaan, valitettavasti toisten urheilijoiden kustannuksella. Eipä oikeastaan edes kovin yllätä tämä kirjeenlähetysvimma kun hieman tietää tämän henkilön taustoista. Ihmeen paljon tämä "sivusta seuraaja" tuntuu omaavan sisäpiirin tietoa. Kiitos kuitenkin kirjeestä, olipa tämä Satutäti sitten sivusta tai keskiöstä seuraaja. Seuraavaa kirjettä odotellessa. Keep on writing, harvinaisen tylsällä kynällä. Mistä tämä viha kumpuaa?

Sitten kun kaikki tulee lopulliseen ratkaisuunsa, kirjoitan kyllä siitä kaikesta. Siitä tulee varmaan kokonainen kirja. Niin monimutkaiseksi tämä homma on mennyt että lähes joka päivä on ilmennyt joku uusi temppu ihmeteltäväksi. Tämä kirjoitus löytänee perille näinkin vaikka se ei suoraan kenenkään postiluukusta putoakkaan.

- Nimellään kirjoittaen, Eemeli

Loppukevennykseksi havaintoja kerrostalo elämästä. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä klo 4.30 yläkerran asunnosta kuului kuinka ilmeisen humalaiset henkilöt intoutuivat selostamaan Jukka Keskisalon Euroopan-mestaruusjuoksua vuodelta 2006. Hyvä että yleisurheilu kiinnostaa.

Refresmenttiä ja gluteiinisämpylää

Kyllä nyt voi todeta että ylimenokaudesta tuli pulimenokausi. Viikon sisään on hipattu enemmän kuin koko kesänä. No näinkai sen kuuluuki mennä. Saatto sujuvasti viettää toiseen kertaan kaudenpäättäjäisiä kun viime viikonlopulle ilmaantu vielä yks pituuskisa. Jos sitä vielä kävis vaikka moukaria heittämässä niin sais vielä kolmannet kaudenpäättäjäiset viettää.  Ei saakeli tullu kertakaikkiaan mitään siitä pituushypystä. Edellisestä kolmen vuoden takasesta pituushyppykisasta tuli jäätyä lähemmäs metrin. Ei ihan natsannu kohalleen niillä kuudella hypyllä ja nyt niveliä kolottaa ihan helevetisti. Eiköhän siinä menny taas pituushyppyinnostus seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.

Kananlento, onkohan tekniikassa jotain hiomista. 

Tänään alotin peruskuntokauden. Alko pelkkä uunoileminen kyllästyttää, niinpä lähin sitten nostelee salille heti ajatuksen saatuani. Siinä on sillon ylimenokauden tavote saavutettu kun reenin puute alkaa keljuttaa ja vaistot vie salille. Eihän tämä nastuus pysy pitkään yllä vaan veryttelemällä, pitää olla salil eka salil vika. Ois nasta käydä reenaa Mustan Barbaarin kans. Käyn näyttämässä sille marraskuussa liikuntamyllyssä. Sen musiikki on primitiivistä mutta lyriikat nastoja ja sellaisia joihin voin samaistua. Vielä tässä nyt ei kuitenkaan näytetä salilla muille ku toisille kestävyysjuoksijoille, on se pk-kauden eka reeni aina niin rimpuilua laihojen jalkojen kans. Sen lisäksi että ylimenokaudella on mahtava tyhjentää tuota kasvanutta refresmentti varastoa niin toinen mahtava homma on syödä mitä lystää. Mahtavalta tuntuu jopa vetää mikropizza jos huvittaa, seki on nastaa tehä muutaman kerran vuodessa. Ja urkallaki saa taas ottaa toisenki gluteiinisämpylän. Alko tosiaan huolestuttaa tuo refresmentti varaston kasvaminen kesän mittaan. Jostain sitä tuli lisää muttei tahtonu kulua sitten yhtään. Mietin että onkohan tässä tullu vanhaksi tai tylsäksi vai mikä on. Mutta kylläpä tuo varasto näyttää kuitenki parahiksi ehtyvän ennen seuraavaa gaalaristeilyä, nythän on syksy. Tää meni nyt ihan joutavan päiväseksi pulijorinaksi mutta eiköhän tällekki syksylleki vielä parit skuupit revitä.

Pitää summata taas kuukaudenkysymyksen tulokset. Nythän tässä tais jäädä ainaki kuukausi välistä mutta saatiinpa silti viiksikysymykseen vastaus. Kysely osoittaa että kisaviikset on kiistatta nastat, 50% vastanneista on tätä mieltä. Neljäsosalle ne on ihan "ei siinä" ja toisen neljäsosan mielestä ne näyttää uunoilta. Se varjopuoli viiksistä kuitenkin löytyi että 10% vastanneista ilmoitti niiden vähentävän halukkuutta ryhtyä lähempään kanssakäymiseen pussaamisen muodossa. Uutena ajankohtaisena kuukaudenkysymyksenä tiedustellaan yleisön mielipidettä siitä, onko meikit ansainneet viettää pulimenokautta?

- Meiki

ES Satanen

Täydellinen omavaraisuus kilpailun järjestäjänä on saavutettu. Nyt osaan kaiken mitä kisojen järjestelyihin voi liittyä, viimeisimpänä taitona on otettu haltuun sähköinenajanotto. Periaatteessa voisin yksinään järjestää kisat jos juoksen lähettäjän paikalta ottamaan vielä maalikameran kuvat. Ihan tosissani valmistauduin viime yönä tähän vaihtoehtoon kun vähän jännitti että selviääkö tämä minun työpari kapakista aamuksi kentälle hommiin. Hyvin meillä kuitenki onnisti kisat alusta loppuun. Hoidettiin siis saku ry:n kesäkisojen ajanotto ja lähettäminen viime viikonloppuna. Nää oli muuten ensimmäiset kisat joiden järjestelyistä meikille jotaki korvattiinkin. Kisojen jälkeen pohdttiin että jos seura perii omilta urheilijoiltaan osallistumismaksuja omiin kisoihin, niin kuuluuko silloin jossain toisessa yhteydessä mennä vapaaehtoisesti järjestämään kisoja seuran puolesta. Tässä ei nyt taida ihan vastavuoroisuus toimia. Jos joku hullu kysyy niin se on 200€ päivä. Täytyy Niinistä muistaa kiittää tässä yhteydessä ajanoton ja tulospalveluohjelman opettamisesta. 

Kuva saattaa sisältää kannanoton liittyen vähemmistöjen oikeuksiin. 

Lauantaina tuli järjestelyjen ohessa yskästyä kauden viiminen startti. Juostiin semmonen ei siinä satanen kauden päätteeksi, asiaan kuuluvat merkitkin ehittin maalikameralla näyttämään. Se jäiki kesän ensimmäiseksi ja viimiseki satasen kisaksi. Kauden lopputulokseksi voi näin summata - kestävyysjuoksija, sillä kasin startteja tuli enemmän kuin satasia. Yks satanen oli pakko saada, sillä joka vuosi oon kuitenki satasen aina juossu. Pitää myöhemmin pohdiskella kautta vakavammin valmennuksellisista näkökulmista. On se saakeli kumma kun satasen kisaki laittaa nykyään Kortelaisen oksentamaan. Villen innoittamana siihen hommaan tais yhtyä vielä toinenki kilpakumppani. Mikä perkele silläki on, ei se tiettävästi rapulassakaan ollu. Kyllä meikilläki alko orientaatio ja kuntopohja murenee kauden viime viikkoina. Elokuu oli enää yhtä herkistelyä ja veryttelyä. Vähitellen alko hippaorientaatio tunkemaan kisa orientaatio rinnalle. Äärimmäisen hyvin meikillä kisaorientaatio kesti läpi kesän sillä edelliseen neljään kuukauteen mahtu refresmenttiä ainoastaan Kalevan kisojen illanvietoissa. Pitää tässä nyt todistella omaa kunnollisuutta kun semmonen kiva setä Kemistä on ottanut asiakseen kertoa että "sillä on alkoholiongelma".

Tietenkihän kausi piti myös hipata pakettiin kun orientaatio alko jo heittää sinne suuntaan. Siihen tarjoutu sujuva mahdollisuus kun meidät kutsuttiin tämän tapahtuman iltajuhlaan. Mietittiin seuraavana aamuna että onko joku menny sillon pieleen jos illan hauskin vaihe oli ennen kymmentä kuuskymppisten opettajien seurassa. Ei siinä, mainiota seuraa nämä opettajat. Meidän pöytä oli tilan perällä, jossain vaiheessa huomattiin että kaikki muut oli jo lähteny ja meidän pöytä oli ainoina enää paikalla, sitten meidät ajettiinki ulos. Toisen loppu on toisen alku, nyt alkaa sitten parin viikon ylimeno/pulimenokausi, kellä mitenki. Antilla on eessä aika nasta ja varmaan hurjaki reissu, niillä on semmonen ratakierroksen menijöiden virkistysmatka. Antti onki jo alkanu reenaa matkaa varten, ois vähän nolo jos sixpäckin jälkeen alkaa jo kävelee aivan pitkin seiniä. Paljon muutahan tuo ei nyt voikkaan harjotella. Kielsin siltä puskemisenki, toivottavasti on uskonu tai muuten ei häpyluu luudu takas yhdeksi kappaleeksi 

- Meiki (Eemeli)