Ehdollepanopainajaiset

Vaaliuupumusta alko pukkaamaan viime aikojen kaikkien vaalien ja valintojen jälkeen. Yhden asian on voinu panna merkille tän vaalirumban seurauksena; kovinkaan usein ei sillä näytä olevan merkitystä mitä kukin ehdokas on saanut aikaan ja mitä olisi annettavaa jatkossa. Tärkeintä vaikuttaa olevan se että saadaan pelattua tietyt henkilöt pihalle ja vaiennettua kriittiset äänet. Kampanjointi kuuluu vaaleihin mutta tälle vuodelle tunnusomaista oli että sitä käytiin ennemmin henkilöitä vastaan kuin ehdokkaiden puolesta. En osaa muutenkaan selittää hallituksesta putoamista sellaisen henkilön osalta joka tuli kaksi vuotta sitten valituksi äänivyöryllä ja nyt äänisaalis tippui lähes neljäsosaan. Samaan aikaan silti kaikki vastustajatkin kuvailevat henkilöä sanoilla aikaansaava, toiminnanmies jne. Tilanteen logiikka jäi minulle hämärän peittoon.  

Ihan sama puhutaanko piiri vai liitto tasosta, samat jutut pätee. Piirinhallituksen muodostamisessa yhtenä keskeisimpänä tavoitteena pidän mahdollisimman laajaa edustusta piirin jäsenseuroista, ja varsinkin niistä aktiivisimmista seuroista. Tämänkin ajatuksen kanssa jäin lopulta vähemmistöön. Yhtä aikaa puhutaan kuinka pitäisi tehdä yhteistyötä seurojen välillä, jopa painostetaan siihen. Piirinhallituksen pitäisi olla ehkä se keskeisin seurojen yhteistyöelin. Kuitenkin syyskokouksen tullen äänivallaltaan suurempien seurojen keskeisimpänä tavoitteena oli pitää meidän seura ulkona piirinhallituksesta. No vuoden päähän ne äänimäärät sitten vähän jo ehtii tasoittua.

Paljon on puhuttu eripurasta kuinka se on ainoa todellinen uhkamme. Eripuraa ei ole asiakysymyksistä eri mieltä oleminen mutta omiaan luomaan eripuraa on pyrkimys eristää päätöksenteosta. 

Näin gaalaristeilyn jälkeen olis voinu kuvitella että olis paljonki vitsejä kerrottavaksi mutta aika seesteiseksi seurusteluksi seki reissu meni. Nämä saatanan vaalit ehdollepanotoimikuntineen pyörii vaan jo unissa asti. Näin taannoin painajaisen jossa ehdollepanotoimikunta oli nimittäny koko liiton organisaation uusiksi johtoryhmää ja valiokuntia myöten. Nyt on kyllä pitkä kokousloma tarpeen. Perjantai iltaa vietän istumalla neljän seinän sisällä David Coulthardin näkösenä viisauden hampaan poiston jäljiltä. Jos ei huomiseen mennessä turvotus laske niin jää uuden lähi-itä-Onnelan avajaiset välistä. 

Seurahullut seminaarissa

Eilen se valittiin, Suomen urheiluliiton puheenjohtaja seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Vaalin voittajaksi selviytyi Vesa Harmaakorpi. Minä veikkasin väärää hevosta. Kyllähän siinä meni väistämättä naama väärinpäin minulla ja monella muulla, mutta ei tässä kuitenkaan auta painua maan alle. Yön yli on nyt nukuttu ja junailemista on jatkettava. Vielä on valintoja edessä. Karin kampanjassaan esille nostamat seikat antavat paljon ajattelemisen aihetta. Niitä ei voi sivuuttaa sillä Karin teesit keräsivät taakseen lopulta kuitenkin merkittävän määrän tukijoita. Kiitän Karia siitä että hän asettui ehdolle ja teki puheenjohtajan valinnasta aidon vaalin. Samalla toivon että hän jatkaisi edelleen yleisurheilun parissa. Liitossa on yhä luottamustehtäviä joissa hänen ammattitaitoaan tarvittaisiin kipeästi.

Osallistujamäärältään seurakokous ylitti monen odotukset. Paikalla oli edustettuna 81 seuraa ja piiriä. Tai sanotaan näin että valtakirjoja oli paikalla sen verran, ei varsinaisia seurojen edustajia. Joidenkin mielestä valtakirjoja käyteltiin sellaisella tasolla mikä ei ollut sopivaa. Kuitenkaan äänestyksen lopputuloksen suhteen ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Seurakokous on tilaisuus jossa voi oikeasti vaikuttaa, myös muuhunkin kuin puheenjohtajan valintaan. Jotta seurakokous olisi aito vaikuttamisen paikka, tulisi kokoukselle varata reilummin aikaa. Nyt kokoukselle varattu kolmetuntinen oli auttamattomasti liian lyhyt. Muiden asioiden osalta ei keskusteluja ehditty juuri käymään kuin puheenjohtajavaaliin liittyen.

Mukanani kokouksessa oli seuratoimijoita jotka olivat ensimmäistä kertaa seuraamassa liiton tilaisuuksia. Vastikään omalta urheilu-uraltaan seuratoimijaksi siirtynyt totesi asioiden olevan mielenkiintoisia, eikä lainkaan vaikea tajuisia. Asiat herättivät sen verran mielenkiintoa että he pyysivät kokouksessa esitettyjä materiaaleja jaettavaksi liiton sivuilla jotta niihin voisi paneutua myöhemminkin. Tämä oli ehdottomasti positiivinen viesti. Usein puhutaan että liitto on etäinen ja vieraantunut kentästä. Toivoisin että toimijat kentältä eivät myöskään oma-aloitteisesti vieraannuttaisi itseään liitosta.

Törmänen oli mielissään päästessään pistäytymään vanhassa kotikaupungissaan. Se nautti Tamperelaisesta liikennekulttuurista ja yöelämästäkin neljään asti. Käytiin Ale-pubissa, vähän niinku paikallinen Roippari tai vielä pahempi. Halusin vierailla koska olin kuullut puhuttavan paikasta. Saavuin kapakkaan foliotakki päällä. Ilmassa leijui välitön käsirysyn uhka. Pari junttia kyttäs pahalla silmällä ja aina ohi mennen muka vahingossa tönäsivät. Yksien jälkeen vaihdettiin paikkaa vähän sivistyneenpään.

Paluu matkalla uunoiltiin Ahtiaisen kanssa Jyväskylän matkakeskuksessa ja etittiin vessaa. Viimisellä eurolla pyrittiin miesten vessaan. Euro meni mutta ovi pysy kiinni. Sitten Marko kaivo viimisen kolikkonsa ja sijoitti sen invavessaan. Ovi aukes ja tungettiin yhtä aikaa sisälle. Sieltä ulos tullessa mietin että ihmiset varmaan luuli Markoa vammaseksi ja minua sen avustajaksi tai vaihtoehtosesti pitivät meitä vaan perversseinä.

- Meiki

Ps: Seurahulluilla viittaan ainoastaan omaan autokuntaani, tekstille oli kehitettävä jokin vetävä otsikko.