Haulikon kans vahtiin Sauvosaareen loppu viikoks

Siellä oltiin Sauvosaaren kentällä käyty harrastamassa ilkivaltaa viime yönä. Sauvosaaren kenttä on yks tärkeimpiä ilkivallan harrastuspaikkoja Kemissä. Jopa sinänsä sen remontti olis hirveen tärkeä että siellä riittäis jotaki särettävää nuorille. Kentän käyttöastetta laskettaessa on ehdottomasti muistettava myös nuorten yökäyttö. Ajanottotorniin ja jalkapalloilijoiden tiloihin oli murtauduttu. Ilmeisesti siellä oltiin aivan intouduttu jopa kuuluttamaankin. Äänentoisto oltiin saatu rämpättyä entiseksi.  Ajanottotornin ikkunoistapa löyty sormenjäljet poliisille talteen otettavaksi. Katotaan jos kakarat vielä hyvällä tuurilla jää poliisin haaviin. Pitikö se jäädä loppu viikoks öisin haulikon kans vahtiin sinne kentälle, että se on ylipäätänsä pystyssä lauantaina se laitos kun pitäs kisat järjestää. Vieläkö on ne saatanan satamahipatki jo perjantaina. Varokaa vaan kakarat jos setä teidät löytää kentältä pahan teossa niin juoksen teidät kiinni vaikka mopolla kaasuttaisitte karkuun. Ja se on sitten aijaijaijai!



Tässä on juttu siitä kun kävin taivastelemassa Sauvosaaren kentän tilannetta radioperämerelle. Ääniraitaa tämän aamusista jaaritteluista ei oo tähän hätään. Ehkä pyydän sen siltä toimittajalta.
http://yle.fi/uutiset/sauvosaaren_yleisurheilukentta_rapistunut_kayttokelvottomaksi/6233302

Tänään kävin kentällä orientoitumassa. Siinä orientoitumisen lomassa hetin pytti ennätyksen 21.40. Orientaatio löytynee lauantaiksi.

T: Meiki

Tasasta sarjaa

Meikit kävi Raahessa kisoissa, Meiki, Jani ja Niilo. Jani heitti sitä kuuluisaa tasasta sarjaa, eli ei ujutukset ihan putkeen menny. Meiki juoksi myös tasasta sarjaa. Aina sen kolme kymmenystä eteenpäin, eli ens kerralla Elokuun kisoissa on luvassa ennätys. Oispa se kyllä saanu tulla jo tänään, SB kuitenki. Paskan marjat mää sanon silti. Tulkaa taas Setä näyttää lakanan kanssa sinne niin meiki saa siitä voimia. 400 kisasta muuten puhutaan, eihän meiki muita pikamatkoja oo juossukkaan tälle kesälle. Loppu kaudesta meiki käy sitten laittamassa itteni kappaleiksi satasella. Meiki oottaa sitä innolla.

Alko muuten taas vituttaa ratajärjestyksen takia. Meikit oli jälleen arvottu uloimmas vaikka en sinne ois nytkään tilastoaikojen perusteella kuulunu. Eipä sitten tarvinu nähä kettään koko juoksun aikana. On se nyt saakeli kun on käytössä kilpailukalenteri ilmoittautumisjärjestelmä, joka antaa automaattisesti SB ja PB tiedot ja sitten on tulospalvelu ohjelma jonka voi laittaa arpomaan radat tilastoaikojen mukaan virallisella kaavalla. Mutte ei se onnista monestikkaan kisan järjestäjillä. Radat arvotaan joko täysin summittaisesti tai sitten käytetään ilmoittautumis järjestystä. Vittujen kevät! 

Ehittiin tällä kertaa veryttelyn lomassaki pari kuvaa nappaamaan. Niilo nastana veryttelemässä. 

Meiki puhaltelee. 

Joskus on kiva voittaaki kisoja. Siellä sitä irvistellään. Niilo muuten päkitti ennätyksensä.

Niilo hengittelee kisan jälkeen. Kulissi ei oo aivan meikin tasoa. 

Meikin kulissi oli pitävämpi. Ei polviin nojailua, eikä puhettakaan makoilusta. 

Raahessa oli raskittu luopua vanhoista perinne numerolapuista. Täksi vuodeksi oli panostettu arvokkaisiin paperisiin numerolappuihin. 15€ kuulemma saa maksaa jos unohtaa palauttaa. En totisesti koskaan kilpaillu tuo hipponumerolappu päällä.

Jani ja Janin uus valmentaja, Angerias 2 tasasen sarjan jälkeen ihmettelemässä.

Niin siitä Sauvosaaren kentästä vielä. Niinhän siinä kävi että viime viikonlopun elukkatapahtuman jäljiltä saatiin taas kenttämiehille lisää paikattavaa rataan, sekä muutama koiran paska kaupanpäälle. Ei kuitenkaan pahastikkaan käyny verrattuna viime talven tampparilla sutimisiin. Huomenna Meiki saa taas antaa lausuntoja asiasta tiedotusvälineille. 

T: Meiki

Meiki hiihtää

Kalottiottelu tuli ja meni, ja ennätyksestä huolimatta vituttaa. Meiki on videolta analysoinu sitä henkilökohtaista ratakierrosta tarkkaan ja kyllä siinä oli vauhdinjako olosuhteisiin nähden täysin päin persettä. Raatissa puhalteli melko voimakas tuuli ja se oli pääosin etusuoralla vastainen, eli loppusuora pitäis juntata tuulta vasten. Sehän tarkottaa sitä, että ensimmäisen puolikkaan saa viiletellä aika mukavasti myötäseen ja lopun koittaa hiihtää räkäposkella niinku Jari Isometsä epoissaan. Hiihtosakkiinhan meikikin sitten lopulta pääty.


Sastamalan timanttikisan jälkeen meiki lähti kalottiotteluun varsin luottavaisin mielin. Asetin tavoitteeksi sujuvan 49s alituksen olosuhteista riippumatta. Itse kisassa liikkeellelähtö onnistikin jo huomattavasti timanttikisaa paremmin, sillä pillurepeämä on alkanut stabilisoitumaan siihen malliin, ettei jatkuvasti tarvi pelätä sen ratkeamista. Eka puolisko tulikin ihan mukavasti ja sitä rentoa tekemistä olis pitäny malttaa jatkaa vielä pitkälle kaarteeseen, mutta meiki päättiki näyttää heti 200m kohdalla ja aloin revittään niinku penikat täikön torilla aikoinaan. Kuten arvata saattaa niin etusuoralle kaarruttaessa tuuli sai yliotteen meikistä ja tiesin välittömästi, että se oli siinä. 40m ennen maalia alko juoksu jurraamaan ja ulomman radan ruotsalaisedustaja saavutti meikiä uhkaavasti. Noin 10m ennen maaliviivaa alotin suksimisen ja havaitsin, etten voi vastata ruotsalaisen loppuvetoon, joten lopulta se saikin heittäydyttyä maaliin meikiä ennen. Ei siinä juuri vittujen kevättä kummempaa voinu todeta. Ennätys parani vaivaiset 0,02s.

Tuliterät Peltoset alla, pito petti.

Vaikka meiki on muutamaan otteeseen tehnytki Kallilla hiihtäjien mäkivetoreeniä niin ei niiden tarkotus suinkaan ole ollut se, että kisatki menee suksimiseksi. Päinvastoin, sitä tässä pyritään välttämään parhaan mukaan. Kyllä se täytyy jatkossa pitää hiihtokisat erikseen.

Tästä teikit voi katsoa kuinka nastuus murenee:

 4*400m viestin osalta tilanne oli jännittävä, miesten ottelussa oltiin Ruotsia viisi pistettä jäljessä ja tasoihin päästään, jos ruotsalaiset ei selviä maaliin asti ja meikit voittaa. Ruotsin joukkueen matka katkeskin ikävästi erään juoksijan loukkaantumiseen. Meiki pääs lähtemään ankkuriosuudelle heti norjalaisen kantaan ja takasuoran alussa kurvasin jo sujuvasti kärkeen. Maltoin rullata rennosti aina 250m kohdalle asti ja sitten sai alkaa valmistautumaan työskentelyyn tuulta vastaan. Lopulta sain päkitettyä ihan mallikkaasti loppuun asti kärjessä. Olin hiukan yllättynyt siitä juoksusta, sillä henkilökohtaisen kisan jälkeen meikillä oli järetön parin tunnin astmakohtaus päällä. Viimiset yskät yskittiin vain hetki ennen kapulan saamista ja siinä ehti jo norjalainen kilpakumppaniki säikähtään meikin oksentelua. Tätä astmaa meiki on harrastanu koko saakelin heinäkuun, mutta nyt on alkanu lääkärin antamat huumet tehota. Muut vetelee epoissa ja ties missä huumeissa, meiki vetelee antibiooteissa.


Meikit orientoituu viestiin.



Tästä teikit näkee, kuinka nastuutta aletaan taas rakentamaan uudestaan:

Otti kyllä koville tällä reenipohjalla nykästä kaks nelkun vetoa samalle päivälle. Meiki on vieläki uupunut. Antibiootit aiheutti myös nivelsärkyä niin ei oo tullu vielä reenattua. Tänään käyn jotaki lasten sukkulaviestiä nurmikolla juoksemassa niin ehkä se taas siitä lähtee. Vittu rollaattorin meiki kai kohta tarvii. Asetin Rion paralympialaiset uran päätähtäimeks. Meikillä on nelisen vuotta aikaa pistää itteni niin kappaleiksi, että voin osallistua niihin ja sehän taatusti onnistuu. Seuraava startti on kuitenkin näillä näkymin lauantaina Vaasassa. Siellä menee jo alle 48,5s. Eme ehti ehdottaa, että lähtään sinne kilpaileen ja sitte illaks Ouluun Qstockiin ryyppään ja rämppään. En varmasti ryyppää. Saa nähä, mihin tässä päädytään. Kuseen Kaartinen meikit järjestää joka tapauksessa.

T: Meiki (Antti)

Totinen kalotti tupina

Se oli kalottiottelu viikonloppu nytten. Kyllä on kalottiottelu nykysellään siinä jamassa ettei paljoa oo hyvää sanottavaa siitä. Semmonen mukava lasten tapahtuma siitä on tullu. Antti totes, että jos sinne Raattiin joku ulkopuolinen sattu tulemaan kalottiottelua seuraamaan, niin vartissa saatto todeta että tämä oli tässä. Eikai sinne pirukaan viiti jäähä kattelee lasten urheilua lapsellisilla tuloksilla. Jos joku haluaa nähä lasten urheilua, sitä menee varmastikkin sitten kattomaan lasten kisoihin. Kalottiottelussa ei varmaan kukaan odota näkevänsä lasten urheilua. Oli nimittäin joitain semmosia tuloksia tuolla kisojen tuloslistojen helminä etten edes kehtaa sanoa. No siihen tilanteeseen on päädytty pitkälti sen takia että urheilijat joutuu itsellensä jopa vieraisiin lajeihin, kun varsinaiset lajien taitajat on kalottiottelun aikaan kadonnu kuka mihinki. Että sinänsä respectiä kaikille jotka uskaltaa lähteä ne jäännöspisteetki keräämään talteen. Neki voi olla äärimmäisen tärkeitä niinku tämän vuoden miesten ottelu osoitti. Toki kalottiottelussa oli joitan erittäin koviakin lajeja ja urheilijoita. Ne vaan on valitettavan harvassa. Ei se siitä ole kiinni etteikö Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisilta alueilta löytyis tämän enempää hyvän tason urheilijoita. Vähänkään kovemman tason urheilijoita ei vaan välttämättä kiinnosta tulla kalottiotteluun kun tiedetään sen olevan mitä se nyt nykyään on. Helposti löydetään muita kisoja joihin menee paljon ennemmin.

Antti kuuluu urheilijoihin kovimmasta päästä kalottiottelussa. Viime vuonna tupla mestaruus 200 ja 400 metrillä. Tänä vuonna 400 metrin toinen sija uudella ennätyksellä 48.91

Aikataulu on myös yks seikka mikä saa kalottiottelun näyttämään hyvin aneemiselta mahdollisen ulkopuolisen katsojan silmiin. Kentällä tapahtuu hyvin harvakseltaan. Tuolla takasuoralla joku hyppää pituutta ja millonhan seuraava juoksulaji tulee. Eihän semmosta veätystä jaksa jäähä kattomaan kukaan joka ei ole lajin ihmisiä. Päivän tapahtumat vois hyvinki puristaa paljon tiiviimpään pakettiin, näyttäis edes siltä että siellä kentällä tapahtuu jotaki. Tuommosen kisan aikataulun laatiminen on hyvin helppoa, jossa on aina sama lajiohjelma ja sama osallistujamäärä. Jos aletaan aikataulua tiivistää, niin tullaan siihen ongelmaan kun joukkueilla on aina joitaki urheilijoita jotka tekee viis lajia samana päivänä. Väkisinki tarvitaan aina joitain urakoijia, ainaki vieraileviin joukkueisiin, että joka lajiin riittäs kaks edustajaa. Tai ei välttämättä. Nyky onnikoissahan on jotain vähän reilut 50 istumapaikkaa. Jos kisoihin tuotais 25 miestä ja 25 naista ja siihen muutama johtaja päälle niin pärjäis vallan mainiosti. Mutta ei, aletaan pihistelemään ja lasketaan että tuo voi tehä niin ja niin monta lajia, sitten tullaan 17-16 hengen joukkueilla ja tuodaan 7 lagledarea paikanpäälle ihmettelemään.

Osaksi on ihan kalottiurheilun johdon omaakin ansiota se, että tähän tilaan on kalottiottelu päässy. Erityisesti päätös 25v suositusyläikärajan asettamisesta joukkueiden urheilijoille on omiaan vaikeuttamaan joukkueen valintaa ja laskemaan joukkueiden tasoa. Tämä ikäraja ei onneks kuitenkaan aivan ehdoton ole. Aina joukkueissa on muutamia jotka sen iän ylittää. Pakko olla että edustajat saadaan joka lajeihin tai että saadaan edes jotain tasoa pidettyä yllä. Tämän 25v ikärajan taustalla on se, että valtiolta saadaan jotain tukirahoja kun tämä kisa voidaan katsoa joksikin nuorten kansainväliseksi toiminnaksi. Talouden kanssa kun ollaan kusessa niin tietenkin pitää tehdä niinku ainoa tämän lystin rahoittaja vaatii. Tuki on kuitenkin melko vaatimaton, noin puolet vuosittaisista kustannuksista. Koko joukkueen ei tarvi välttämättä olla sitä alle 25v nuorisoa, että se oikeuttaa saamaan sen summan tukea mitä nyt on saatavissa. Ennenku joku höyrypää ehtii hiiltymään niin kerrottakaan että kalottiottelu, yleisurheilu tai urheilu ylipäätään ei saa penniäkään tukea verorahoista. Kaikki avustukset mitä valtio urheilujärjestöille maksaa, tulee veikkausvoittovaroista. Ei, se ei ole sinun verorahoista kustannettua lystiä kun joku paska yleisurheilija lähetetään arvokisoihin karsiutumaan, Se on sinun lottoon häviämistäsi rahoista kustannettua. Eikä se lysti ole pois myöskään sinun terveydenhoito palveluista. Niitä veikkausvoittovaroja ei vaan voida siirtää terveydenhuoltoon tai tienpitoon, ne menee liikuntaan ja taiteeseen. Maksa manaatti ite omat diabetes hoitokulusi! Jotku haluaa pitää tiukasti kiinni tästä 25v ikärajasta sen takia että sinne joukkueeseen saatas joku oma tai oman seuran penikka. Meiki taas on ajanu sitä että vitut tuosta ikärajasta, joukkueeseen vaan kaikki parhaat maholliset saatavilla olevat voimat kunhan on yli 15v alaikärajan ja omaa SM- ja maaottelu edustusoikeudet. Kaukana on ne päivät kun joskus 90-luvulla Oulaisissa järjestettiin kalottiottelu. Sieltä tehtiin suora lähetys Ylen paikallisradioon ja kisojen ykköstähtenä oli Halvari työntämässä kuulaa pitkälle päälle 20 metrin. Kaiholla saa muistella niitä aikoja.

Nyt taitaa olla yli-ikäinen kiertämässä kenttää miesten kymppitonnilla kun on tukkakin lähtenyt päästä. Mitä sitten saakeli?

Joukkueen valinta se vasta yhtä sirkusta ja kissan hännän vetämistä onkin. Eritoten urheilijat siitä hommasta tekee vaikeaa. Sitä mukaa kun joukkuetta saadaan kasaan niin toisesta päästä joukkue katoaa alta. Tänä vuonna joukkueen valinta oli vähän helpompi urakka kuin viime vuonna Norjan kisoihin. Kotikisoissa ei tarvi miettiä mahutaanko onnikkaan ja tänä vuonna ajankohta kilpailukalenterissakin oli suosiollisempi. Viime vuonna monikaan kovemmista urheilijoista ei halunnu lähteä tekemään reissua Norjaan viikkoa ennen kalevan kisoja. Tänä vuonna Suomen terävintä kärkeä söi Kuortaneen eliittikisat ja Kuopion nuorten eliittikisat. Kyllä siinä on kans uksiminen kun yritetään sovittaa kalottiottelu kolmen eri maan kilpailukalentereiden kanssa yhteen.

Siinä vaiheessa kun aletaan urheilijoita kyselemään joukkueeseen, niin paljon on urheilijoita jotka ei millään osaa sanoa onko käytettävissä kalottiotteluun vai onko menossa jonnekki muualle kilpailee. Sitä arpomista sitten odotellaan viime tippaan asti. Jollakki saattaa jopa olla vaikka mökkireissu just samalle viikonlopulle, niin ei pysty varmasti sanomaan onko tulossa vai ei. Sitten on niitä urheilijoita joiden valmentajat miettii ja miettii että miten tämä nyt sopii loppukauden kilpailuohjelmaan. Sitten kun on johonki lopputulemaan päädytty ja urheilija nimetty tiettyihin lajeihin niin vielä jälkeenpäin ollaan tahtomassa että voisko sittenki vielä vaihtaa niitä lajeja. Terveys syyt on aina oma ja ymmärrettävä lukunsa, sekä se että jos on oikeasti niin kovan tason urheilija että kuuluu eliittikisoihin niin sitten täytyy mennä sinne. Mutta jos eliittikisoissa ei ole mitään asiaa A-eriin tai lähellekkään kärkeä niin semmoset urheilijat näkisin mieluummin kalottiottelussa. Siellä niillä on kuitenki tärkeä rooli joukkueen kärki urheilijoina. Voipi olla, että tästä lähtien jos joillekkin urheilijoille myönnän piirin tukirahoja niin se sisältää velvoitteen osallistua kalottiotteluun. Ainaki täytyy olla varsin painava syy jos meinaa kalottiottelun jättää väliin.

Onneks meiki on ollu järkenä tänä ja viime vuonna kalottijoukkueen valinnassa. Meiki on ollu ehkä joukkueen kovin pistenikkari kulissien takana järkeistämällä näitä valintoja. Välillä siellä listoilla keikkuu aivan perusteettomia nimiä. Niitä oon puotellu sieltä raakasti pois. Oulun Pyrinnön junioreita yritetään tunkea joka väliin ja sujuvasti unohdetaan tai ollaan unohtavinaan että näiden kahden laajan läänin alueella saattais olla joitain muitaki nimiä. Onneks meikillä on parempi muisti kuin toisilla.

Vuosittaiset valintahässäkät saadaan aina PSM-kisojen voittajien valitsemisen ympärille. Vuosia on ollut semmonen käytäntö että pohjois-Suomen mestaruuskisojen voittajat valitaan kalottiotteluun. Itsekkin olen tätä tapaa tukenut. Tällä on yritetty kohottaa PSM-kisojen statusta ja saada kalottivalintoihin selkeyttä. Selkeyttä sillä ei ainakaan olla saatu, vaan vuotuinen sirkus pystyyn. Aina käy joidenkin lajien kohdalla niin syystä tai toisesta, että PSM-kisoissa ei oo välttämättä juuri ketään alueen parhaista mukana. Sitten PSM voittajiksi päätyy urheilijoita, joilla ei muuten olis asiaa kalottijoukkueeseen. Näiden kanssa ollaan sitten aina ihmeissään. Eihän joukkueeseen voi ottaa 13 metrin kuulantyöntäjää jos on 17 ja 18 metrin miehiäki tarjolla. Näitä PSM-vahinkovoittajia sitten vaivihkaa yritetään unohtaa valinta kuvioista. Kaikki ei oo onneks tietosia tästä tavasta valita PSM-voittaja joukkueeseen, tai sitten ymmärretään tilanne jos on parempiakin urheilijoita joukkueeseen tarjolla. Mutta joka vuosi aina joku hoksaa tämän tapahtuneen suljauksen ja tekee asiasta protestin. Siinä vaiheessa ei sitten auta muu kuin ottaa se PSM-voittaja joukkueeseen kun kerran semmosesta linjasta on yhteisesti sovittu. On meikiki ollu tätä suljaus linjaa kannattamassa. Kaikissa toimissani olen pelkästään pyrkiny mahdollisimman iskukykyisen joukkueen kokoon saamiseksi. Viime talvena kyllä esitin että valintakriteereihin tulis lisätä ympäri pyöreä lause "PSM-voittaja valitaan kalottiottelu joukkueeseen jos voittotulos on riittävää tasoa." Sen varjolla kalottijoukkueen vois valita just semmoseksi kun parhaaksi nähdään.

Tänä vuonna meiki sitten joutu tämän valintahässäkän uhriksi. Alueen 400 metrin tilasto kakkosena mut oli valittu Antin jälkeen toiseks 400 metrin edustajaksi. Olin tietonen tilanteesta että paikka voi olla vaakalaudalla jos PSM-voittajan taustajoukot tekee asiasta protestin. Kun joukkue julkistettiin ja se ehti olla julki vieläpä kaks päivää niin pidin tilannetta jo selvänä. No kuitenkin vielä tässä vaiheessa Oulun Pyrinnön edustajat kalottiottelun valitsijoiden sisäpiiristä päätti tehdä asiasta numeron. Nämä samat tontut oli ite lisänneet omille Oulun Pyrinnön kotisivuilleen Suomen joukkueen jossa minä olin mukana ja vasta kaks päivää sen jälkeen alko protestoimaan asiaa että heidän seuran PSM-voittaja ei oo joukkueessa. Olisin hyväksyny sen täysin jos alusta asti olis ollu selvää että nyt pidetään kiinni 400 metrin PSM-voittajasta. Mutta se meni sitten täysin värkkäämiseksi jossa molempia, sekä minua että PSM-voittajaa alko vituttaa tämä suljaaminen. Eikä ois muuten ollu suinkaan ainoa tämä nelosen PSM-voittaja joka ois tiputettu joukkueesta tänä vuonna. Vitutti sitten sen verran tämä touhu että ei huvittanu tänään mennä juoksemaan viestiäkään. En usko että tästä eteenpäin enää jatketaan samalla käytännöllä PSM-voittajien suhteen, vaikka tietenki nämä valinta värkkäykset on niitä rakkaimpia kalottiperinteitä. Kaikista paras lopputulos ois saatu ja helpoimmalla päästy jos minä ja Heikkilä ois saatu keskenään tämä joukkue kasata. Ne loput kissan hännän vetäjät ois saanu suosiolla keskittyä kisojen käytönnön järjestelyihin.

Jotaki tälle kalottiottelulle pitäs tehä ettei se aivan kuihdu ja kuole pois. Jotkut on kyllä ehtiny jo julistaa kalottiottelun täysin kuolleeksi formaatiksi. Ei se sitä vielä ole. Kyllä siinä tapahtumassa on omat puolensa ja hienoutensa sekä paljon käyttämätöntä potentiaalia. Viime talvena ylimmissä kalottiurheilun päättävissä elimissä heräs ajatus kaikkien lajien yhteisen kalottitapahtuman aikaan saamiseksi. Visioissa oli ikäänkuin pohjoiskalotin kesä- ja talviolympialaisten aikaansaaminen. Puheissa oli selvittää sellaisen aikaansaaminen jo vuodelle 2013. Arvasin jo silloin aikataulun liian tiukaksi. Näillä näkymin ensi kesä mennä entisillä kuvioilla Ruotsissa Skellefteåssa. Visio on kuitenkin erittäin hieno ja toivon sen toteutumista lähi vuosina. Se vois todella nostaa kalottiurheilun profiilia. Toinen asia minkä voisi tehdä, on heittää se 25 vuoden suositusyläikäraja helvettiin. Kalottiottelu pitäs tunnustaa aivan täysin pohjoiskalotin parhaiden urheilijoiden otteluna, eikä pitää sitä minään helvetin nuoriso-otteluna. Ajatus junioreiden kalottiottelun aikaan saamiseksi on ollu viime vuodet esillä. Kannatettava esitys mutta tällä hetkellä taloudelliset seikat on sen esteenä. Jos nyt tekee tiukkaa että osallistuja mailla on varaa saada edes se yks onnikka lasti kisapaikalle, niin mistä ne rahat kaivetaan sen toisen onnikkalastin kuskaamiseen junioriotteluun. Se olis tosi hyvä jos juniorit sais kilpailla junioriottelussa ja aikuset aikusten ottelussa. Nykysellään kilpaillaan yhdessä, ikärajoilla hankaloitetussa ottelussa joka muistuttaa lähinnä lasten ottelua. Eilisessä banketissa joukkueen kokeneimpian urheilijoiden suusta tuli todennäköisesti erittäin tehokas konsti lisätä kalottiottelun kiinnostavuutta. Kilpailu päivät pitäs siirtää perjantaille ja lauantaille. Sitten lauantai illan päätteeksi pidettäis aivan kunnon banketti, mallia Ruotsi-ottelu. Kummasti se alkaa kiinnostaa jos on aivan kunnon hippa-banketti kisojen päätteeksi luvassa. Nykysellään käydään vaan ruokailemassa jossaki juhlasalissa ja juodaan vettä tai mehua päälle. Tässäkin taas törmätään siihen iänikuiseen kustannuskysymykseen. Yks majotus yö tarvittaisiin taas lisää ja reissun hinta sitä myötä kohoaa. Toki jotkut tietysti huolestuis urheilijoiden tervehenkisyydestä, ja esimerkistä mitä nuoret siitä mahollisesti saa. Kyllä me Leivon kanssa viime kesänä Norjassa tervehenkisyydet totitsesti näytettiin. Nämä asiat kun sais kuntoon niin mentäs jo paljon eteenpäin, tietysti ne ei oo ihan helppoja juttuja. Mutta mitä voidaan helposti tehä, niin ainakin meidän täytyy luoda itsellemme sellaiset valintakriteerit ja käytännöt jota voidaan itsekkin mieluusti noudattaa. On nimittäin aika typerää että tässä on vuosia yritetty kiertää itse luotuja pelisääntöjä. Ja toisekseen urheilijoilta ja valmentajilta voi toivoa selkeämpiä ja nopeampia kannanottoja siihen kun tarjotaan kalottiottelu paikkaa, sekä sitä että jos joukkueeseen on kerran lupauduttu, ei aivan tuosta vaan jättäydytäkkään pois.

Bussi banketti.

Suomi voitti muuten tänä vuonna. Naiset selvästi, miehissä tasapisteet Ruotsin kanssa, lajivoittojaki saman verran mutta kakkosijoja oli suomella enemmän jonka turvin voitto tuli. Aivan niinku tilanne ei ois jo ennestäänki ollu kyllin jännä ennen miesten viimistä lajia, pitkää viestiä, niin Suomen joukkueen johto päätti panna tilanteen vielä pikkusen jännemmäksi. Viestijoukkueeseen päätettiin laittaa urheilija jolla ei ole SM- ja maaottelu edustusoikeutta, ulkomaankansalainen siis. Tämä siirto ei ollu joukkueen iskukyvynkään kannalta mitenkään oleellinen. Siitä ku ois joku tienny tehä protestin niin se ois ollu voitto siinä.

Lopuksi muistetaan vielä mister kalottitoimistoa Harri Heikkilää, miestä joka on tämän koko sirkuksen keskiössä. Kolmisen viikkoa ennen kalottiottelua alkaa Harrilla se totinen ralli tämän projektin kanssa. Koko ajan se saa olla puhelimessa tai sähköpostissa ottamassa kantaa kaikkiin kalottiotteluun liittyviin asioihin. Jos tuntuu että välillä saa olla itekki soittelemassa vaikka helvettiin näiden yleisurheiluasioiden kanssa, niin Harrilla se on vielä aivan toisella tasolla se tilanne näinä viikkoina. Ja aivan talkoo hengessä Harri tämän tekee vaikka hommaan käytetyt tunnit vastaa päätoimista ihmistä, hyvä jos saa puhelin kulut jostaki pois. Mutta tämähän on tietenki harrastus Harrille ja meille, kuuluko sitä nyt toisten alkaa maksamaan muitten harrastuksia. Ite joudut sinäki maksamaan zumba tuntis ja salikorttis. Meillä se nyt on tämä soitteleminen harrastuksena, oikein se lopultakin on jos ei mistään mitään kulukorvauksia saa. Respectiä Harrille, se on nasta setä vaikka välillä paita meneeki housuihin. Katellaan mitä tulevaisuudessa saadaan tämän kalottihomman kanssa aikaseksi.

T: Meiki (Eemeli)

Kapakki tai kalotti

Olipa saakeli hyvä reeni tänään. Kävin Keminmaan kentällä reenaamassa koska Sauvosaaressa oli se saatanan rakki tapahtuma. Pikasesti kävin tänään siellä hurttien seassa tutkimassa mahdolliset kenttään syntyneet vaurioot. Nopealla silmäyksellä en mitään ihmeellistä havainnut, mutta katotaan nyt mitä sieltä autojen ja kojujen alta vielä paljastuu. Hirvittää se kun ne lähtee huomenna sieltä sumasta sompailee pois kuorma- ja pakettiautojaan. Eiköhän se kenttä sitten viimeistään oo entinen. Vittujen kevät tätä järjen köyhyyttä.

Niin oli tosiaan mukava reeni, paras tälle kesälle. Pari päivää sitten muistelin miltä juoksu on tuntunu parhaimmillaan ja aloin miettimään että pääsenköhän enää koskaan samoihin tuntemuksiin. Ehkä meikillä on kuitenki vielä hyviä päiviä edessäki. Aivan melkeen täysillä tehoilla juoksin ilman tavanomaisia pelkotiloja. Otin lähtöjäki. Heti aloin tuntemaan itseni satasen juoksijaksi kun lähdötki tuntu kulkevan. Meiki oottaa innolla että loppu kaudesta pääsen juoksemaan itteni kappaleiksi satasen kisoissa. Yhä edelleen sisimmässäni meiki kokee satasen kuninkuusmatkaksi johon kaikista mieluiten keskittyisin jos pystyisin.

Huomenna pitäs mennä kalottiotteluun Ouluun juoksemaan viestiä. Menen sikäli kun aamulla sattuu huvittamaan. Kysykää joku äkkiä meikiä kapakkiin mukaan niin se on sillä selvä.

T: Meiki (Eemeli)

Ottelut oteltu

Huhhuh saakeli. Nyt on lasten piirinmestaruusottelut pidetty. Kisojen järjestelyt onnistu lähestulkoon täydellisesti. Miksi sanoin lähestulkoon niin siksi että kansliassa jouduttiin aika kovaan paineeseen, kun pisteitä ynnäiltiin käsin paperille. Ei ollu pisteenlaskuohjelmaa käytettävissä. Silti tulokset saatiin varsin nopeasti ottelujen päätyttyä. Sillon menee hyvin kun saa ite vaan välillä istuskella ja kattoa kun homma pyörii. Nyt sain juoksujen lähtöjen välillä vaan seurailla kaikessa rauhassa kisojen etenemistä. Eihän sitä tietenkään aivan malta pelkästääm katella. Pitihän se käydä jossaki häsyämässä ja ihmettelemässä miten hommat toimii. Hyvin toimi.
Tällä kertaa olin satsannu tosissaan ennako valmisteluihin. Tunteja meini kaikkinensa useamman työpäivän edestä. Toimitsijat oli pitkälti nimetty jo ennakkoon eri suorituspaikoille ja niille oli laadittu paperille selkeät ohjeet miten toimia. Ennakkoon kun kaiken funtsii valmiiks ja paperille vielä, niin ei tarvi sitten kisapaikalla niin paljoa stressata ja juosta pää kolmantena jalkana neuvomassa kaikkia erikseen ja vasta miljoonaan kysymykseen, niinku monissa kisoissa yleensä toimitaan. Aikataulun meiki oli laatinu hyvin tiukaksi. Etukäteen hirvitti että pysytäänkö siinä, se oli niin minuutilleen laadittu. Varsinki kun jälki-ilmottautuneita valu sekaan koko ajan, niin alko jännittää entisestään aikataulun puolesta. Meiki tähdensi kaikille että nyt pidetään tahtia ja järjestystä niinku armeijassa ja suorituspaikoillahan vastattiin huutoon. Melkeen koko ajan oli kenttälajien suorituspaikoilla kuula tai hyppääjä ilmassa. Niinpä lajeihin varatut kilpailuajat usein alitettiin ja aikataulu saatiin tuntunaan jopa väljältä. Heittopaikalta tultiin sanomaan että oon löysän aikataulun tehny. Ennalta niiden piti olla kaikista tiukimmassa paikassa. Ei aikataulua ois kuitenkaan ollu yhtään varaa kiristää. Moniottelut kun on kyseessä, täytyy lasten ehtiä tekemään muutama muuki laji ja mielellään lajien välissä ehtiä vaikka ryyppäämään vähän vettä. Lapsia oli kisoissa varsin mukavasti, nelisenkymmentä. Ei se vielä iso kisa ole, mutta siihen nähden että viime vuosina ei ole välttämättä pidetty lainkaan moniotteluja se on erittäin hyvä määrä. Monella pennulle on hirveen iso kynnys lähteä otteluihin, kun siellä joutuu tekemään jotaki itelleen vähemmän mukaviaki lajeja. Siks meikinki ottelu-ura loppu P11 sarjaan kun 12-vuotiaissa ois pitäny jo alkaa hyppäämääb korkeutta. On siinä neljänkymmenen kakaran moniottelukisassaki kuitenki pyörittämistä että saadan 3-,4-ja 5-ottelut vedettyä läpi kahteen tuntiin.
Kiitokset hyvällä toimitsija porukalle! Elokuun kisoissa reilun parin viikon päästä uusiks vähän isompien kuvioiden kanssa. Pannaan homma toimimaan sitten yhtä sujuvasti. Täytyy homma organisoida taas etukäteen yhtä hyvin ja vähän paremminki sitten Elokuun kisoihin ettei Timpan tarvi kuolla kisojen aikana stressiin. Ehkä se olis Timpalle mieluinen lähtö mutta sen aika ei oo vielä pitkään aikaan.

Mette Baas(keskellä) otteli uuden T12 sarjan 4-ottelun piirinennätyksen.

T:Meiki (Eemeli)

Sekö oli siinä?

Olipa kiva katella telkkarista kun yks kauden kohokohdista meni sivu suun. Jäi mitalit hakematta 4x400 viestistä. No ei nyt liiotella kuitenkaan, pistesijoilla oltais ehkä voitu olla. Vaikka itse kunkin alku kesä sisälsi jos jonkinlaista yskää niin viestien kynnyksellä kolme neljästä viestiin vaadittavasta juoksijasta oli kuitenkin paremmassa kunnossa kuin viime vuonna SM-viestien aikaan. Viestejehän ei kuitenkaan juosta kolmella juoksijalla. Se puuttuva lenkki oli sitten missä oli. Niinkö se sitten jäi viime kesän SM-viestit ainutkertaseksi kokemukseksi. 4x100 metrin viestissäki jäätiin vittumaisesti 8 sadasosan päähän piirinennätyksestä sillä paskalla juoksulla. Tänä kesänä se oli tarkotus rikkoa mutta tais jäähä rikkomatta, ja liekkö jää tulevaisuudessaki. Olihan se saatana ihme että viime kesänä kaikki neljä juoksijaa sattu olemaan yhtä aikaa ehjänä just SM-viestien aikaan. Ei oo paljoa särkymävaraa joukkueessa jos tämän puuttuvan lenkin takana seuraava juoksija olis nelosella viitisen sekuntia hitaampi. Katellaan saakeli mitä tästä tulee. Elokuun kisoihin pitäs yrittää saada remmi kasaan 1000 metrin viestin eli Ruotsalaisviestin Suomenennätys koetta varten.

Sami ja Niilo hyvin geimeissä mukana.

Sekö oli siinä?

Oli aika vitsikäs juttu se miesten 1500 metrin viesti. Toopet toimitsijat pani kärkijoukkueet kiertämään vielä ylimäärästä kierrosta. Voittaja Turun Urheiluliiton ankkuri juoksi 1900 metrin osuuden. Kyllä ne joukkueet kuitenki ihan oikeaan järjestykseen saatiin oikeilla ajoillakin vielä, vaikka vähän extraa saivatki juossa. Kyllä siellä on Yyte saanu puistella päätä. 

Meiki oli tänään kentällä reenaamassa. Siinä oli joku äiti tuonu pienen poikansa urheilee. Se äiti kysy multa että mikä urheilija meiki on. Sanoin että pikajuoksija. Se vastas että" niin minäki olin joskus juoksija mutta sitten poltin askin röökiä ja se oli siinä". Kuulosti vähän siltä, että se oli jälkikäteen todennu että olis ehkä kannattanu valita toisin aikanaan. Tässä on nyt nuorille pieni valistuksen sana. Rööki hommat ei oo tie nastuuteen vaikka moni niin hämääntyy luulemaankin. Röökin kautta voi saavuttaa helposti lyhyen hetken nastuutta, mutta se nastuus on hyvin katoavaista ja valheellista. Se voi myös sulkea pois monia teitä lopulta paljon nastempiin asioihin. Etsikää nuoret tie kestävään nastuuteen. Röökin ja muiden huumeiden kautta sitä ei saavuta. 

T: Meiki (Eemeli)

Kehitystä Vammalassa; Kokkonen huikeaan kauden avaukseen

No nyt on vaihteeksi jotaki mukavaaki puhuttavaa. Meikit kävi viime torstaina Vammalassa eli nykyisessä Sastamalassa kilpailemassa. Lähempääkään ei sopivia kisoja löytyny, joten se on mentävä sinne missä kisat on. Keskiviikkona lähettiin Kemistä kurvailemaan kohti Vammalaa. Matka oli niin pitkä että Seinäjoelle piti jäädä hotelliin yöksi orientoitumaan niinku oikeatki urheilijat. Meiki sai kurvailla melkeen koko matkan mennen tullen. Seinäjokea lähestyttäessä meikit joutu jäämään jonku rekan taakse jurraa. Ohituspaikkoja ei oikeen ollu, eikä sillä Volkkarilla kovin kiihytelläkkään. Siihen alko sitten jonoa kertymään. Seinäjoen moottoritien alussa Tero Pitkämäki ja Niina Kelo puotteli meistä Audillaan ohi. Ne oli saanu siellä heti meidän takana 15 kilometriä noitua ja jurrata. Mutta meiki kuittas vielä takas Pitkämäen ohituksen. Lapuan ja Seinäjoen välillä oli niin ovelia kameratolppia että ne oli naamiomaalattu vihreäksi. Niitä oli hyvin hankala erottaa. Jotenki se Seinäjoki vaikutti vähän rahvaanomaselta mestalta. Siellä oli tangomarkkina viikonloppukin aluillaan. Joka kulma oli täynnä typeriä kojuja joissa kärryytettiin joitaki silakoita ja siellä sun täällä veätettiin karaokessa iskelmiä päin persettä.

Nyt siihen ite kilpailuun. Antilla meni tänäkin vuonna kauden avaus heinäkuun puolelle. Nyt oli syynä se pillun repeäminen mitä Antti esittelikin tarkemmin viime postauksessaan. Antti hirvitteli vielä veryttelyssäkin että tuntuu epästabiililta. Meikiäkin alko hirvittää että onko se reva nyt kohta lopullisesti levällään. Hyvin se päätty kuitenki. Lähtö kiihdytys on Antilla tässä tilanteessa vielä vähän varovaista ja muutenkaan ei aivan täyttä kehtaa revittää, niinpä Antti päkitti avaus puolikkaan normaali taktiikkaansa verrattuna hyvin rauhallisesti suunnilleen samaa vauhtia ku meikikin. Mutta näytti toimivan seki taktiikka. Eka puolikkaan jälkeen Antti pisti vaihetta silmään ja alko nousta vauhilla kohti kärkeä ja ehti lopulta selvään voittoon. Voittoaika 49.07 sivuaa Antin uran toiseksi parasta tulosta ja jää alle 2 kymmenyksen päähän ennätyksestä. Viime vuonna Antti avas kautensa 2 sekuntia hitaammin ja paransi avauksesta tulostaan reilut 2 sekuntia kauden loppuun mennessä. Nyt kun tehdään asioista yksinkertaisia niin tottakai saman tempun voi olettaa toistuvan myös tänä vuonna. Sillonhan Antti tavoittelee Kalevan Kisoissa 47 alitusta ja Suomen mestaruutta. Näin kova avaus oli yllätys Antille itelleenki. Kuntopohja Antilla on kuitenki kova, ei se hetkessä murene ja maratonjuna reenit on pitäny valmiuksia yllä sille, että loppupuolisko kisasta toimii niinku nytten. 

Kokkonen antaa lausuntoja lehdistölle

Meiki oli sitten kolmas siinä kisassa ja Niilo Kuudes. Eteenpäin taas pikkusen mentiin, mutta on tässä taas eteenpäin menemistäki kun kesäkuu oli mitä oli. Ei ollu mitään vaikeuksia pitää kulissia yllä kisan jälkeen. Ihan hyvin pysty esittää että eihän tässä mitään. Se on merkki siitä että ois kestäny hiihdellä kovempaaki jossaki välissä kisaa. 

Vaikka kisa oli Eliitti kisojen jälkeen toiseks ylintä kilpailusarjaa Suomessa niin kisojen lopussa toiminta miesten nelosella ja naisten kasilla oli käsittämätöntä uunoilua. Meidän ratajärjestys oli tehty täysin arvalla. Meikit oli laitettu kasille ja sisempänä paremmilla radoilla sai olla useamman sekuntia hitaampia kavereita. Kun meidät komennettiin telineisiin, alko kuuluttaja selostamaan pitkät pätkät miesten keihästä. Lähettäjä odotti että selostaja hiljentys ja pidätti meitä paikoillenne asennossa vaikka kuinka pitkään. Meikiä alko jo vituttaa ja teki mieli nostaa käsi pystyyn mutta en tullu nostaneeksi. Selostus vaan jatku ja lähettäjä komensi valmiit ja ampu matkaan. Oli aika hankala hahmottaa niitä komentoja sen selostuksen seasta. Eihän tässä mittään vielä, homma senku parani koko ajan. Loppusuoralle kaarruttaessa katoin että ei saakeli siellä se pöljä lähettäjä pyörii keskellä rataa hirviän johto vyyhdin kanssa. Lähettäjä vaan jatko häsyämistään johtojen kanssa ja meiki katto jo että päällekkö tässä juostaan. Se sai viime tipassa kerättyä roikkansa Antin jaloista radalta 5 mutta meikin radalta se ei roikkaansa kerenny keräämään, niinpä sain juosta sen päälle. Kilpailun loppuhuipennukseksi naisten kasi lähettiin matkaan komennoilla paikoillenne ja valmiit. Vähemmän asiaa tunteville kerrottakoon että pikamatkat 40-400m joissa käytetään telineitä lähetetään komennoilla paikoillenne, valmiit ja pam. Yli 400 metriä pitkillä matkoilla lähdetään pystystä komennoilla paikoillenne ja pam.

Meiki irvisteli kisan jälkeen

Vammalan timanttikisojen 400 metrin mitalistit; Alexis Troberg, Antti Kokkonen ja Eemeli Kaartinen Veitsiluodon Kisaveikot.

Timantti kisoista sai timantteja palkinnoksi.

Kotimatkalla meikit kävi kattomassa lehmiä. Ne oli hyvin miellyttäviä otuksia. Meiki ei ymmärrä miks lehmää käytetään naisten solvaussanana. Nämä lehmät oli niin mukavia ja säyseitä hyötyeläimiä että sehän on suorastaan loukkaus lehmiä kohtaan että epämiellyttäviä naishenkilöitä verrataan niihin. 

Meiki syötti lehmälle heinää. 

T: Meiki (Eemeli)

Vammoineen Vammalaan

On tämä tosiaan taas surkuhupaisaa hommaa. Meikien testomani reeniblogi on nykyään kynäniskojen itkupalsta, jossa marmatetaan millon mistäki asiasta. Järettömät reenivideot ja hurjat tarinat on jääny espanjalaisen struzapenkin ja hiihtäjien mäkivetoreenin tasolle. Minkäänlaista parannusta asiaan ei tuo tämäkään postaus. Teikien on kuitenki hyvä pistää merkille, että meikien reeniblogi antaa katsauksen meikien fiiliksiin hyvinkin aidosti ja perhaps joihinki asioihin voi myös kovasti yrittämällä samaistua.  Toista on pissisten suosimien muotiblogien osalta, joista useat on jo alun alkaenki sisältäny täysin todellisuudesta irtaantunutta tarinointia. Siellä ostellaan Louis Vuittonin laukkuja viikko toisensa perään ja käydään Kap Verdessä ottamassa aurinkoa. Sitten pissikset kuvittelee, että niinhän sen kuuluu mennä normaalistikin. Vittujen kevät! Meikien todellisuus on ollu hyvin kaukana vastaavanlaisesta hohdokkuudesta. Meikit reenaa pölysillä saleilla ja vaikka vesisateessa, jos tarve vaatii.

No se siitä. Meikin piti tänä kesänä vihdoin päästä irti harrastelijan statuksesta ja saada tunnustusta urheilijana, mutta päin persettähän se meni. Ainuttakaan starttia ei ole kesältä karttunut ja myös reenaaminen on ollu yhtä perkeleen kuntourheilua. Oon kuitenki pyrkiny ylläpitämään nastuutta patsastelemalla parhaani mukaan kentällä ja koittanu tehä jotain näennäisreeniä. Eli meikistä on tullu näennäisnasta. Sieltä kisoistahan se todellinen nastuus haetaan. Saakeli ku huolestuttaa. Pyrin kuitenki raahaamaan itseni ens torstaina kisoihin, jos sieltä jonku rivakan femtifemin sais raapastua. Vammalaan pitäs vammoineen itsensä siis järjestää sitä varten. Saa nähä kykeneekö siihen. Raatissa on 21.-22.7 kalottiottelu ja sillon viimeistään pitää pystyä  juoksemaan testomanisti tai meiki siirtyy terassin puolelle. Tähän mennessä on vielä jokseenkin säilyny urheilijan omatunto, mutta jos tässä huonosti käy niin alkaa taatusti urheilujuomapullossa prosentit nousemaan. Kannattaa muuten teikienki järjestää itsenne paikalle ihmettelemään kalottiottelua.

Tämä meikin vammasuustilanne ois myös syytä päivittää. Nyt on ultraäänikuvauksen ja röntgenin lisäksi onnistuttu ottamaan magneettikuvat ja sieltä löyty symfyysin ja suoran vatsalihaksen conjoined-tendonin välillä ödeemaa, eli  nestettä sinne on kertynyt ja tulehdukseen viittaa. Tämän arveltiin johtuvan pienestä revähdyksestä. Myös satunnaisia sivulöydöksiä ilmeni, mutta niiden ei uskottu tähän nykytilanteeseen niinkään vaikuttavan.

Uunoille tehtävä: etsi Conjoined tendon. Aika viheliäisen paikan on vammasuus keksiny.

Lantion MRI. Näitä on kaiken kaikkiaan lähes 300 kuvaa. Kelpaa lääkärin arvailla.

Kokonaisuudessaan tämä tutkimusprosessi on ollu kans yhtä maratonia. Tähän mennessä oon käyny pohtimassa asiaa yleislääkärin, työterveyslääkärin, liikuntalääketieteeseen erikoistuvan lääkärin ja liikuntalääketieteen erikoislääkärin kanssa sekä radiologin ja kahden radiologian erikoislääkärin kanssa. Ihan kohtalainen remmi on siis kasassa. Vielä on edessä yskimistä noiden urheilulääkäreiden kanssa ja vielä jostain syystä katsottiin tarpeelliseksi mennä asioimaan gastrokirurgian dosentin kanssa, joka vielä vilkasee magneettikuvat kertaalleen läpi. Koska vakuutus ei tätä sattuneesta syystä korvaa niin oon saanu kustantaa lähes kaiken itse. Ilmaseksi ois päässy siinä tapauksessa, että ois odotellu vuoden päivät kuvausjonossa, joten se siitä. Todettakoon, että välillä on vähän vituttanut. Kukaan ei oo myöskään vielä suostunu tökkiin meikiä kortisonipiikillä, joten alettiin Emen kans funtsiin, että voitas hankkia kortisonit halvalla haaparannalta ja tunkea ite jollaki ruiskulla sitä vähän ihon alle.


Eemeli oli suivaantunu eilen jostaki niin sen piti päästä solvaamaan meikin reenaamista. Ihan kohtuudella on orientaatio säilyny ja vaikka siellä onki ollu ties minkälaista tapahtumaa menossa niin on meiki sekaanki mahtunu. Eilen kylläki vitutti ku meiki ja kaikki muut kentällä reenanneet heitettiin pois sieltä potkupallopelin takia. Peli alko klo 17 niin meikit häädettiin sieltä jo klo 15. Meiki on käsittäny, että potkupalloilijat sukii tukkaa vielä puolituntia ennen peliä niin kustako ne sitä kenttää niin aikasin tarvi. Vaan niin kai meikiki sukis ku onhan kyse kuitenki yleisötapahtumasta. Nastuus ennenkaikkea. Tänään menin kentälle  korvaan eilisen ihmettelyn ja vaikka kovin varovaista askellusta olikin niin 2*4*150m vedot sain menemään 17,4-18,2s. Muutaman minuutin palautuksella tuon sai jo tuntumaan sen verran, että kulissi meinas romahtaa. Ei tässä tietenkään missään ennätyskunnossa olla. Katotaan miten käy meikin ja Emen mahdollisessa kohtaamisessa torstaina. Oon kyllä pyrkiny orientoituun. Veikkauksia otetaan vastaan.

T. Meiki (Antti)

Raattikin kohta kappaleina

Eilen tuli yskästyä kausi toiseen kertaan käyntiin. Edellisen nelosen kisan juoksin toukokuun 19 päivä. Sitten toukokuun lopussa juoksin takareiden irtonaiseksi. Mitäpä se ois urheilukesä ilman yhtä lasahtamista. Jos ois menny asiat niinku suunnitteli niin tässä vois olla nytten aika hyvälläki mallilla. Siitä ensimmäisestä kauden avauksesta ois varmaan menty sekunti eteenpäin, sen sijaan että nyt on otettu puoli sekuntia takapakkia. Ihmekkö tuo kun funtsailee minkälainen kuukausi tässä on takana. Kesäkuun viiminen viikko vietetiin reenaamatta ja refresmenttiä tuli nautittua yhtä tiheään kuin mitä ois pitäny reenata. Ja sitten ku ehti viettää muutaman päivän normaali elämää ennen tätä perjantain kisaa niin sitähän oli aivan disorientoitunu että normaali reenitki veti aivan jumiin. Toukokuussa olin vielä vahvassa orientaatiotilassa ja reenitki oli semmosia että niistä ois tännekki kehannu kertoa. No mutta tässä sitä taas mennään. Urheilu on mukavaa kaikesta huolimatta. Arvelin keväällä että sorrun huumeiden käyttöön jos vedän nyt itteni kappaleiksi, en sortunu. Niilo muuten päkitti eilen ennätyksensä meikin kannoilla. 

Ennätyksensä kunniaksi Niilo intoutu patsastelemaan.

Niinpä piti sitten meikinki patsastella. Niilo vaan ei ymmärrä aivan yhtä paljoa kuvauksen päälle ku meiki. 

Meikit harjotteli Niilon kans puskemista. Vielä se päivä koittaa kun saa todeta että kannatti kuivaharjotella. Niilo oli jopa laittanu rentongin trikoiden alle. 

Mukana oli myös Topi Hyttinen, korkeuspaikkojen terminaattori. 

Torstaina meiki oli Oulussa lähettämässä Pohjolan juoksijoiden kilpailuissa. Pisti silmään että nopeasti ne on saanu Raatin stadioninki ränsistymään. Oululaisilla on 2016 kalevan kisat mielessä mutta voi pian olla että Raatti vaatii tällä menolla vielä uuden pinnotteen ennen sitä. Rata on kulunu nopeasti vaikka se on vasta toista kesää käytössä. Suurin vahingon aiheuttaja on ollu joku saatanan huumeidenkäyttäjien konsertti. Siellä oli suojaamattomalle radalle juntattu lavarakennelmia pystyyn. Siitä oli sitten jääny kivoja pyöreitä kuvioita rataan joita on hätäsesti yritetty paikkailla. Nurmi oli tietysti suojattu mutta rataa ei. Mitenköhän päin se on, kumpi kasvaa uusiks rata vai nurmi ja kumpi on halvempi vaihtaa muutama rulla siirtonurmea vai mondopäällyste? Oulun liikuntatoimiki osannu ihan hyvin hoitaa taas asiansa. Muutenki näytti että tuo mondo päällyste ei oo läheskään yhtä hyvin kulutusta kestävää kuin tavanomanen päällyste. Piikkarin jälet alkaa näkymään hyvin nopeasti. Pitäs varmaan kieltää piikkarien käyttö siinä. Onneks mondo on kuitenkin helpompi vaihtaa kuin tavanomainen pinnote, sillä se on rullalta levitettävää tavaraa. Ei muutako lisää puliukko konsertteja pystyyn vaan. Välillä siellä Raatissa ollaan jopa ajamassa verryttelijöitä pois nurmelta ettei se kulu ja sitten kuitenkin kaupungin liikuntatoimi on hyväksymässä tämmöstä stadionin tuhoamista. Ei saakeli oo tolkusta tietoakaan!

Lopuksi sitten vähän yleisiä huomioita maailmalta. Huomaa että Antilla on orientaatio vähän hukassa. Sillä on viikon aikan menny kolme juoksu reeniä ihmettelemiseksi, sillä aina kun se on kentälle menny siellä onki ollu joku tapahtuma menossa. Millon potkiskellaan palloa ja millon siellä radalla vinkkuroidaan pyörällä tai sitten on pentujen kisat. Kyllä on uunoiluksi menny kun ei etukäteen kykene ottamaan selvää millon siellä on mitäki. 

Helsinkihän on nyt joku saakelin maailman designpääkaupunki. Siihen liittyen siellä kaupungilla oli esillä kaikenmaailman humpuuki tuotoksia. Erityisesti jäi mieleen semmonen idioottimaisten puukalusteiden näyttely. Varmaan joku taiteilija-apurahaa nauttiva tomppeli oli siinäki saanu toteuttaa taiteellista näkemystään. Ne kalusteet oli kasattu niinku miten sattuun sahatusta puutavarasta. Epätasasen mittasista lankun pätkistä oli kyhätty pöytiä ja penkkejä ja ne oli sitten muka siistejä. Samanlaisia tehdään tuolla Simon kehitysvammasten työpajalla. Ja onko ne rakennelmat sitten muka jonku mielestä huippu designiä? Ei ole, mutta saattaspa ollakki jos ne kuskattas keskelle Helsinkiä. Kehitysvammasten työpajaltahan ne ois kannattanu hakea neki pöydät ja penkit, niin ois säästyny veikkausvoittovaroja parikyt tonnia urheilun hyväksi. 

T: Meiki (Eemeli)

Nuoret paholaisen vallassa

No niin jatketaampa tarinaa siitä mihin eilen jäätiin. Hirvittelin itekseni eilisen kirjotuksen jälkeen sitä että nyt täällä reeniblogissa kerrotaan siitä miten ei oo viikkoon tullu reenattua, kun ennen kirjotettiin siitä miten testomaneja ollaan. Pelkän reeniblogin lisäksi tästä on tullu myös meikien puli- ja sairaskertomusblogi sekä matkakertomusblogi. Tähän on tultu. Mutta tupissaampa nyt siitä mikä vitutti reissussa.

Saakeli uunoilin kotiin paluun kanssa. En ollu varma että lähtisinkö sunnuntai iltana vaiko vasta maanantaina kotiin. Pidin ovea avoinna sille että jäisin vielä sunnuntain closing partyyn. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä kapakissa onnekseni tiedostin että meikihän on sopinu töitä maanantaille klo 12 alkaen. Niinpä oli lähettävä sunnuntai iltana takasin. Yheksän jälkeen valuin rautatieasemalle. Jouduin toteamaan että makuupaikat oli myyty loppuun. Jouduin saakeli päivävaunuun matkustaa. Näköjään Helsingissä oli ollu myös joku perkeleen Tuskafestari kun sitä jengiä oli junassa liian paljon. Kyllä totisesti vitutti matkustaa niiden kanssa. Ei saakeli, on niin idiootin näköstä porukkaa ettei mitään tolkkua. Kaikilla on joku skeidanen ja keinotekoselta näyttävä musta letti. Sitten on vähintään yks koukku on naamassa. Revityt farkkusortsit on jalassa, missä roikkuu ihan liikaa kettinkiä. Joku tolkku siinä kettingin käytössäki pitäs olla. Ja siten on joku typerä paita missä on joku paholaisen musiikkia soittavan bändin logo tai hihattomaksi revitty farkkutakki jossa on perkeleesti jotaki pändimerkkejä. Kokonaisuus on niin äärimmäisen ääliömäinen ettei sanat riitä kuvailemaan. Kunpa tiedostaisivat itekki sen mutta ei, vielä oikeen nastaksi kokevat itsensä. Kyllä siinä jonkunlaisen paholaisen vallassa on oltava että tuolla tavalla aletaan pukeutumaan. Sen vielä jotenki ymmärtää että nuoret on hurahtanu mutta kun vielä jotku keski-ikäsen näköset setätki kulkee samanlaisissa kamppeissa, ei saakeli! Ja voitte kuvitella kuinka typerät jutut on tuommosella pahoilaisen riivaamalla nuorisolla. Perseen toisteleminen oli jotenki äärimmäisen huvittavaa heille. Kyllä vittujen kevät sieppaa kun joutuu suoraan VIP aitioista tämmösten sekaan matkustaa. Naapurissa aikoinaan lestadiolaisperheessä kiellettiin "paholaisen musiikin" kuuntelu. Uskovaisen perheen poika oli saanu kavereiltaan huonoja vaikuteita. Kyllä saakeli pitäs kaikkien muittenki vastuullisten vanhempian kieltää paholaisen musiikki aivan tyystin pennuiltaan. Sitäpaitsi väkisinhän ne iso osa penikoista sitä kuuntelee että ois siisti ja hurja.

Täytyy todeta että on reeneissä onnistuttu ainaki jollaki tasolla varsin hyvin, vai liekkö se sitten on lahjakkuutta. Mutta kuitenkin, meiki on ainaki onnistunu tulemaan nopean näköseksi. Paljon nopeamman näköseksi kuin itseasiassa olenkaan. Kyllä meiki sen on ennenki tiedostanu. Mutta nastaa ku muutki hämääntyy illuusiosta minkä meikistä saa. Luultiin nimittäin että meiki oli juossu Em-kisojen nelosella. Eräs viehättävä Lady UNESCOsta halus kysyä että mikä urheilija meiki on ku oon niin testomanin näkönen. Kerroin että oon pikajuoksija ja juoksen nykyään pääasiassa 400 metriä. Se heti luuli että meiki oli edellisenä päivänä juossu nelosen kisassa.

Mielenkiintosia huomioita reissusta: Armenian edustaja söi eräällä lounaalla pelkkää pottumuusia. Olikohan se sitten hänelle jotenkin erityisen eksoottista ja hyvää.

T: Meiki (Eemeli)

Meiki paskantärkeänä

Huhhuh saakeli! Viikko tuli patsasteltua paskantärkeänä konfrerenssissä, stadionilla ja tilaisuuksissa. Maljoja tuli nosteltua tämän tästä siellä ja täällä. Ma-pe oli niin tiukka aikataulu että hyvä että ehti ees kusella käydä. La-su oli vapaata kisojen seuraamista. Tänä aamuna palasin reissusta ja nyt meiki on hyvin uupunut. Raskasta se on edustaminenki. Mutta oli kyllä äärimmäisen nasta reissu. Kyllä tässä nyt on niin vieraantunu todellisuudesta että joutuu ihan tosissaan orientoitumaan takas normaali elämään.

Meiki paskantärkeänä.

Reenikamppeet oli tietenki mukana mutta ne ei nähny käyttöä ku reissun alussa maanantaina. Vittujen kevät, tuli sitten viikon reenipaussi. Vastaava on ollu vaan armeijassa ja sillonku sairastuin sairaalakuntoon. Ei sitä saakeli kiireeltään ehtiny tai sitten oli rapulassa. Jos ois urheilijan omatunto ihan kunnossa, niin sittenhän sitä ois lintsannu jonku tilaisuuden ja menny reenaa tai nauttinu vähemmän refresmenttiä. Tuskin tämä pikku tauko mitään dramaattista kuitenkaan aiheuttaa. Nyt palataan takas arkeen ja aletaan reenaa niinku kuuluuki. Perjantaina on tarkotus palata takas kilparadoille tämän kesäkuisen yskimisen jälkeen Pedersören Falken Gamesissa. On kiire antaa näyttöjä kalottiottelua varten.
Kävin muuten uimassaki saakeli. Lasten hommaahan se on mutta yllättävän hauskaa oli kuitenki. Vesiki tuntu lämpimältä koska yöllä vesi oli lämpimämpää ku ilma. Ulkomaalaisille se oli äärimmäisen jännittävä kokemus. "This is the best thing I have ever done" tuli useammastaki suusta. Eräs vertas kokemusta nastuudessaan Fidzillä käymiseen. Kieltämättä järvimaisema oli kaunis, yö valoisa ja hieno. Erityisen tunnelmallisen tilanteesta teki järvellä leijuva romanttinen usva. Päälle tietenki saunottiin, kylmässä saunassa. Ooteltiin kaikessa rauhassa että se lämpenis mutta ei kiuvas ottanu lämmetäkseen vaikka kuinka rämpättiin sitä ja viimisenä keinona potkasinki. Oli siellä saunassa kuitenki vähän lämpimämpi ku normaali huone lämpö. Se kuitenki kelpas mainiosti sillä saunassa viihyttiin kolmisen tuntia.

Kyllä siellä reissussa malttiki meni. kerron siitä huomenna seuraavassa postauksessa. Siinä päästään taas normaali solvauksiin. Ei nyt kerralla jaaritella kaikkia juttuja. Muuten menee tarinat niin pitkäks ettei jaksa pirukaan lukea.

Kattelin hakusanoja millä on päädytty tänne meikien reeniblogiin. Joku oli googlannu Ivet Lalovan persettä ja päätyny tänne. Tässäpä sitä sitten on että kannattaa tulla uudestaanki käymään.

T: Meiki (Eemeli) 

Soitellaan! Call me maybe!