Hullu arkisto - File closed

Its good to be back. Vielä en oo back on track vaan takas seuratoiminnan parissa. Johan siitä ehti olla jo melkeen kokonaisen vuoden sivussa. Olihan siksi aikaa askaretta piirin ja liiton hommissakin. Niin ja tietysti harrastin näitä oikeusprosesseja. Seuratoiminta on kuitenkin se asian ydin, yleisurheilun alku ja juuri. Piiri ja liittotasoilla pyritään tekemään se mitä voidaan seurojen toimintaedellytyksien tukemiseksi mutta seurojen kautta kasvavat ne harrastavat massat ja huiput.

Lapin Lukon hullutukset on nyt taakse jätettyä aikaa. Saavat järjestellä siellä asiansa tästä lähtien juuri niinku haluavat. Nykysellään on ihan kiva vaan tyytyä naureskelemaan sivusta sitä touhua. Huhuja on tietysti jo liikkunutkin uudesta Rovaniemelle perustetusta seurasta. Ihan uusi seura ei ole kyseessä vaan vanha ja perinteinen, nyt uudelleen elvytettävä Pohjan Koitto. Hieno haaste ja mahdollisuus lähteä tekemään seuratoimintaa täysin puhtaalta pöydältä. Kaikki lähtee nollilta mutta suunta on vahvasti ylöspäin kun taas suuri paikalliskilpailijamme on ottanut päinvastaisen suunnan. Ennen pitkää kehityskäyrät leikkaavat.

Kun pohtii Rovaniemeläistä urheiluelämää tältä ja viime vuodelta, saattaa miettiä että mikä perkele täällä on vialla. Seurakenttä on elänyt isolla kädelle useammassakin lajissa. Lapin Lukon yleisurheilu on hajonnut vuoden sisällä kolmeen osaan, uintiseura on jakaantunut kahtia ja voimisteluseurastakin on osa erkanemassa. Näiden lisäksi aiempina vuosina alppipuoli lähti OH:sta ihan käräjäsalien kautta ja kymmenisen vuotta sitten painonnosto jakaantui kahteen porukkaan. Kymmenen vuoden jälkeenkin painonnostajille on kauhunpaikka kun juuri avatussa uudessa painonnostosalissa pitäisi alkaa molempien seurojen reenaamaan samassa tilassa. Tarkemmin kun analysoi seurakentän muutosta, voi miettiä onko liika keskittäminen ollut oikea tie seuratoiminnassa. Useammassakin lajissa yksi seura on kasvanut käytännössä monopoliasemaan ja lopulta hajonnut taas osiin. Tietysti jokaisessa seurassa on ollut omat ongelmansa mutta yhteisenä piirteenä on ollut vaihtoehtojen puute. Pidän parempana tilannetta jossa olisi tervettä kilpailua seurojen välillä, eikä yhden seuran monopolia. Kun vaihtoehdot ovat kadonneet ja ajettu alas, on ne täytynyt luoda uudestaan. Seurauksena on ollut kipeitä seurojen hajoamisia. Kilpailu myös pakottaa kaikkia osapuolia kehittämään jatkuvasti toimintaansa. Sopii vain toivoa että kilpailu pysyy terveenä.

File closed.

Niin tosiaan, satuin voittamaan oikeusturvalautakunnassa saman asian toiseen kertaan. Tällä kertaa siitä ei enää tarvi alkaa kirjaa kirjottamaan. Tottakai uusia härskejä ja vitsikkäitä temppuja yritettiin joissa riittäisi taivasteltavaa mutta peruskaava jutussa oli pitkälti sama. Eikä siihen uusintakierrokseen enää liittyny kovin suuria jännitysmomentteja, kunhan sai hoidettua asian pois alta. Kyllähän se juttu oli alusta asti selvä, vaikka yrittivät mm. laatia asiakirjaväärennöksiä ja jättivät tekaistun rikosilmoituksen. Heidän väärennöksensä paljastuivat kusetukseksi kokouksesta otetun ääninauhan avulla. Edellinen puheenjohtaja todentotta oli ansainnut kannuksensa kunniapuheenjohtaja nimitystä varten, vuodessa seura kolmeen osaan ja kaksi tappiota oikeusturvalautakunnassa. Jospa nyt sitten kaikki pääsevät edistämään yleisurheilua omien arvojen ja periaatteidensa pohjalta. Nyt ajattelin sulkea hulluarkiston, toivottavasti lopullisesti.

- Eemeli 

Autistien iHipat

Niin vaihtu etelänleiri suunnitelmat teräväleiriksi Rukalla. Paskaako siellä Espanjassa ois tehnykkään, kun tässä on nyt täysin paraolympiapenkki osastolla. Luultavasti leirin lopputulos olis ollu kutakuinkin sama kuin Rukalla.

Meno matkalla hirvitti ajella läpi erämaiden. Ne on vihamielisiä seutuja. Uskonnoliset fundamentalistit asuu siellä, täynnä vihasia lestadiolaisia ne tienoot. Oikein saatoin aistia sen. Mitä lie Korpelan uskontoa vielä vaalivat siellä. Ajatella jos ois auto simahtanu sinne, täynnä kaljaa ja syntisia miehiä. Ilmeisesti näiden tuntemusten vaikuttamana koin samana iltana jonkinlaisen uskonnollisen herätyksen ja sammumisen pingviiniviinan ja uskonnollisen musiikin avustukselle.

Positiivisena miehenä saatoin aamulla todeta rahojen säästyneen aikaisen nukkumaanmenon ansiosta. Samoin rinteeseen lähteminen suju seuraavana päivänä yskimättä. Se oli hyvä käydä entisen maajoukkuemiehen kans skimbaa, joka tosin nykyään tahtois joka toisen laskun jälkeen kaljalle. Rinteestä takas tullessa muut äljöttää edelleen sohvalla samoilla sijoillaan kuin lähtiessäki. Ilmeisesti parasta mitä ne tietää on istua autistisena helevetin paskasessa kämpässä kellon ympäri ja kärryyttää pekonia parin tunnin välein. Sohvalta kerrotaan että laskettelu ei oo oikeeta urheilua kun hissi vie ylös ja painovoima tuo alas, oman kokemuksen lajista rajoittuessa siihen että mäen päältä otetaan ipuhelimella kuva kun on niin hurjaa laskea alamäkeen, sitten aurataan alas hitaammin kuin hissillä kestää ylös ja kaadutan kaks kertaa matkan varrella. Heitin haasteeksi että otappa minuutiksi syöksyasento ja kerro sen jälkeen tuntuuko missään.

Toisena iltana kello alko käymään jo puolta yheksää kun kattelin että menikö tämä nyt aivan autistien i-hippaamiseksi, eli katotaan ipuhelimia ja toisille kommunikointi on lähinnä pahan olon valittamista. No mutta kylläpä siitä muutki ehti hyvin reipastumaan. Kapakissa ihmeteltiin että onko täällä joku Jukka Poikien kokoontumisajo, saman näköstä jengiä kämppä puolillaan. Solonen ja Kosola veti keikan siellä sinä iltana. Tungeksin lähemmäs lavaa ja samalla Jukka Pojat ja Jäbäleissönit osotteli että nastat viikset jätkällä. Nyökyttelin vaan että jeejee mutta sisimmässä vitutti. Ennen ei ollu mun viikset saanu samanlaista vastaanottoa. Nyt olin niinku one of them Jukka Poikien mielestä. Viiksien lisäksi kun oli vielä nastat tennarit ja joku lyöny skeittaus tarran perseeseen niin menin täydestä siinä seurassa. Seuraavana päivänä leikkasin viikset helevettiin. Pitää varmaan lähteä roippariin että toipuu hippishokista.

Jukka Poika imitaatio aamuyöstä.

Tällä reissulla sain määriteltyä afrerskin. Afterski on sitä että juodaan muovituopista ylihintasta kaljaa ja noussaan toppahousuissa heilumaan penkin päälle.

Teeskentelin afterskiitä.

 

Kirjottelen muuten nyt eka kertaa uudelta koneelta. Entinen hipattiin lopullisesti kappaleiksi. Eipä siinä kuitenkaan vahinkoa tullu sillä se ois pitäny pian vaihtaa kuitenki, kohta viisvuotias vanhus. Windows kasin kanssa menee kuitenki maltti.

 

T: Meiki (Eemeli), Vittu Jee!