torstai 23. helmikuuta 2012
Yleisurheilumuotia
Koska blogeissa kuuluu käsitellä muotia, aloittaa myös meikienreeniblogi muotipostausten sarjan. Meikienreeniblogin muotibloggaajana toimii Setä, tuo yleisurheilukenttien tyylitaituri. Setä esittelee postauksissaan perinteistä yleisurheilu tyyliä, retrohenkistä yleisurheilu pukeutumista ja näyttää miten luoda mielikuvituksellisia ja räväkämpiä asuyhdistelmiä kenttiä piristämään.
Ensimmäisenä asuna Setä esittelee muumikalsareiden ja Adidas trikoopaidan yhdistelmän. Kuvan mallilla on jalassaan vaaleanpunaiset Haisuli kuvioidut muumikalsarit. Haisuli kalsarit toimivat mainioisti myös pitkinätrikoina. Materiaali on joustavaa ja lämmintä puuvillaa. Kalsarit ovat parhaimmillaan lämmittely asusteena varsinaisen kilpailuasun päällä. Ne on helppo riisua pois myös lenkkareiden yli. Tässä on loistava esimerkki siitä miten arkiasusteista voi löytyä yllättävää monikäyttöisyyttä. Rohkeasti yhdistelemällä voit luoda täysin uniikkeja urheiluasukokonaisuuksia. Ylemmässä kuvassa paitana on hihaton Adidas techfit powerwebb kisapaita. Alemmassa kuvassa on pitkähihainen Adidas techfit aluspaita.
T: Setä
lauantai 18. helmikuuta 2012
Meiki SM-halleissa Tampereella.
Ois kai tässä taas niin perkeelsti tupistavaa, ettei tiiä mistä alottaa. Meiki oli odottanu näitä kisoja aivan perkeelesti, tavoitteena mitali ja aika, joka ei näytä kynäniskalta tilastoissa. Orientaatio kisaan oli myös järettömän kova. Aamusta asti meiki odotti starttia ja koko päivän olo oli oikein levollinen ja orientoitunu, suorastaan testomani. Verkassa kaikki tuntu hyvältä ja herkältäkin, tuntuma oli siis kaikinpuolin kohdallaan. Harmikseni jouduin taas tyytymään ulkorataan ja on se kieltämättä vittumaista juosta "sokkona". Tänään sain siitä myös perkeleen kovan opetuksen.
Miesten 400m kisa juostiin kolmessa erässä ja vihdoin meiki oli lunastanut paikkani viimeisessä eli ns. kuumassa erässä. Testomanien erä. Siinä vaiheessa ku kameramies laukkas meikin kohdalle tuijaamaan sillä kameralla en enää tuntenu itseäni testomaniksi. Vittujen kevät se tuijas pienen ikuisuuden meikin silmäpusseja eikä meiki tienny, että mitä perkelettä siinäki tekis. Olin niin orientoitunu juoksuun, että tämmönen edustustilaisuus jäi täysin suunnittelematta. Ens kerralla pitää varmaan näyttää hauviksia niin, että tulee kameramiehelläki skeida housuun. Toivuin siitä kuitenki pikaisesti ja startti tuntui huonosta reaktioajasta (0.277s) huolimatta ihan hyvältä. Puskin perkeleellisellä forcella kurviin, kunnes alko hirvittään, että eihän meiki näin kovaa voi koko matkaa juosta. Kurvin puolessa välissä meikille tapahtu henkisellä tasolla jotain aivan käsittämätöntä ja hölläsin perkeleesti vauhtia. En yhtäkkiä luottanutkaan omiin kykyihin. Ulkorataa juostessa pitäis pystyä, ja ennenkaikkea uskaltaa, puskea eka 200m kohtuu vauhdikkaasti. Koska muita juoksijoita ei näe, ei voi ajoissa reagoida niiden vauhtiin ja jos vielä ite sattuu takasuoralla yskimään niin loppupuolikas on kohtuu kova vääntää kunnialla loppuun. En ois uskonu, että kesken juoksun voi olla niin totaalinen jänishousu. Heräsin horroksesta suoran lopussa ja pääsinkin kaarteessa taas juoksuun mukaan. Loppuunkin tuntui löytyvän ihan hyvin vielä paukkuja, mutta tänään se ei riittänyt neljättä sijaa parempaan.
En väitä, että sijoitus ois parantunu ilman tuota kynäniskuuden huipentumaa takasuoralla, mutta kyllä se jäi ikävästi kaivelemaan. Jos ite tietää antaneensa aivan kaiken niin voinee olla tyytyväinen siihen, mitä saavuttaa. Mutta jos on onnistunu jonkin osa-alueen hieman haparoiden suorittamaan niin ainahan se jää vaivaamaan. Meiki ei kuitankaan oo täysin tyytymätön päivän suoritukseen. Ajatella, että vuosi sitten palauduin vielä Tsekin muutaman kuukauden kaliankittausreissusta ja sillon 50s alitus ulkoradallakin tuntui melko kaukaiselta ajatukselta. Lopetin näennäistreenaamisen, jonka seurauksena kuluneen vuoden aikana on tullut huimasti kehitystä. Eikä meikillä ole kymmenykset vieläkään tiukassa. Kesällä pääsen taas näyttämään!
T. Meiki (400m SM-IV: 49.47s.)
P.S. Opin myös, ettei näitä kisoja voiteta penkkituloksella tai turpaanvedolla.
Miesten 400m kisa juostiin kolmessa erässä ja vihdoin meiki oli lunastanut paikkani viimeisessä eli ns. kuumassa erässä. Testomanien erä. Siinä vaiheessa ku kameramies laukkas meikin kohdalle tuijaamaan sillä kameralla en enää tuntenu itseäni testomaniksi. Vittujen kevät se tuijas pienen ikuisuuden meikin silmäpusseja eikä meiki tienny, että mitä perkelettä siinäki tekis. Olin niin orientoitunu juoksuun, että tämmönen edustustilaisuus jäi täysin suunnittelematta. Ens kerralla pitää varmaan näyttää hauviksia niin, että tulee kameramiehelläki skeida housuun. Toivuin siitä kuitenki pikaisesti ja startti tuntui huonosta reaktioajasta (0.277s) huolimatta ihan hyvältä. Puskin perkeleellisellä forcella kurviin, kunnes alko hirvittään, että eihän meiki näin kovaa voi koko matkaa juosta. Kurvin puolessa välissä meikille tapahtu henkisellä tasolla jotain aivan käsittämätöntä ja hölläsin perkeleesti vauhtia. En yhtäkkiä luottanutkaan omiin kykyihin. Ulkorataa juostessa pitäis pystyä, ja ennenkaikkea uskaltaa, puskea eka 200m kohtuu vauhdikkaasti. Koska muita juoksijoita ei näe, ei voi ajoissa reagoida niiden vauhtiin ja jos vielä ite sattuu takasuoralla yskimään niin loppupuolikas on kohtuu kova vääntää kunnialla loppuun. En ois uskonu, että kesken juoksun voi olla niin totaalinen jänishousu. Heräsin horroksesta suoran lopussa ja pääsinkin kaarteessa taas juoksuun mukaan. Loppuunkin tuntui löytyvän ihan hyvin vielä paukkuja, mutta tänään se ei riittänyt neljättä sijaa parempaan.
En väitä, että sijoitus ois parantunu ilman tuota kynäniskuuden huipentumaa takasuoralla, mutta kyllä se jäi ikävästi kaivelemaan. Jos ite tietää antaneensa aivan kaiken niin voinee olla tyytyväinen siihen, mitä saavuttaa. Mutta jos on onnistunu jonkin osa-alueen hieman haparoiden suorittamaan niin ainahan se jää vaivaamaan. Meiki ei kuitankaan oo täysin tyytymätön päivän suoritukseen. Ajatella, että vuosi sitten palauduin vielä Tsekin muutaman kuukauden kaliankittausreissusta ja sillon 50s alitus ulkoradallakin tuntui melko kaukaiselta ajatukselta. Lopetin näennäistreenaamisen, jonka seurauksena kuluneen vuoden aikana on tullut huimasti kehitystä. Eikä meikillä ole kymmenykset vieläkään tiukassa. Kesällä pääsen taas näyttämään!
T. Meiki (400m SM-IV: 49.47s.)
P.S. Opin myös, ettei näitä kisoja voiteta penkkituloksella tai turpaanvedolla.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Nuhapumppu
Perkele meikillä on puliukkonuha. Viime viikolla alko yleinen yskitys, vaikka olin vetäny niin tolkuttomat määrät vitamiineja, että kusiki ois käyny vitamiinimehusta. Meiki ei hyväksyny mitään kynäniskojen flunssaa itselleni, joten lähdin uhmaamaan sitä lauantaina Rovaniemelle Santa Claus -kilpailuihin. Tarkoituksena oli juosta 200m A-raja, 22.80, joka on kyllä aivan lasten raja. Samalla sen kisan piti olla meikin ja Kortelaisen Villen odotettu kohtaaminen. Eemeli oli luultavasti psyykannu Villeä siihen kisaan vähintään yhtä paljon ku meikiä, eli lietsonu näyttämisen pakkoa molemmille. Oli siis selvää, ettei sitä starttia voinu jättää juoksematta. Ratajärjestys oli siitä hyvä, ettei meikin tarvi katella kenenkään selkää koko juoksun aikana, jos ei huvita. Ja eihän meiki kattonukaan.
Mutta kuten arvata saattaa, lopulta koko homma meni totaalisesti päin persettä. Meikille tapahtu startissa jotain mystistä, luultavasti petti telineet hieman alta tai tuli takapotkua ja kippas kantapää telineestä yli. Kuvan perusteella vois arviodia, että meiki on erehtyny tilaisuudesta ja alkanu twistaamaan. Käsittämättömän näköstä!
Lopulta kun tuosta oli saanu itsensä liikkeelle ja juoksun vihdoin rullamaan niin takasuoran lopussa Kortelainen juoksi takareitensä kappaleiksi ja heitti leikin sikseen. Meiki kuitenki sai onneks kurvailtua maaliin asti ehjänä. Heti oli kyllä semmonen olo, että ei siitä touhusta tullu skeidaakaan ja kun aika lopulta selvisi niin eihän se muuta voinukaan olla ku 22,81. Vittujen kevät, sadasosa! Tottakai tuohon voi keksiä kaikenlaisia selityksiä räkänokkahiihtäjien tapaan, mutta meiki ei nyt siihen ala. Kilpaileminen puliukkonuhassa ei kuitenkaan ollu paha juttu, koska tukkosuus hävis sen kisan myötä. Jäljelle jäi vaan lasten niiskutus, mutta eiköhän seki vielä kaikkoa ennen viikonlopun SM-kisoja.
Nyt alkuviikko onkin mennyt SM-kisoihin keskittyessä. Tempasin yhden kovan treenin: 2*2*200m pitkillä 8min palautuksilla. Vauhti oli 23.5-24.0s ja mukavan kevyesti nuo tuli. Koitin samalla testailla, millasen tuntumaeron saa aikaseksi korotuspalojen käytöllä piikkareissa. Niiden kans kenkä puskee aggressiivisemmin päkiälle ja meikin kaltaselle notkoselälle se tuo ehkä vähän enemmän ryhtiä juoksuasentoon. Tosin en osaa sanoa, voiko tuosta olla haittaa nelkulla siinä vaiheessa ku hapot iskee, kontaktiaika on pitempi ja ryhti alkaa muutenki pettämään. Eipä noita kuitenkaan testomanit taida käyttää ku ne ei kestä. Meiki sai juostua jo kaks palaa rikki.
T. Meiki (Antti)
Mutta kuten arvata saattaa, lopulta koko homma meni totaalisesti päin persettä. Meikille tapahtu startissa jotain mystistä, luultavasti petti telineet hieman alta tai tuli takapotkua ja kippas kantapää telineestä yli. Kuvan perusteella vois arviodia, että meiki on erehtyny tilaisuudesta ja alkanu twistaamaan. Käsittämättömän näköstä!
Lopulta kun tuosta oli saanu itsensä liikkeelle ja juoksun vihdoin rullamaan niin takasuoran lopussa Kortelainen juoksi takareitensä kappaleiksi ja heitti leikin sikseen. Meiki kuitenki sai onneks kurvailtua maaliin asti ehjänä. Heti oli kyllä semmonen olo, että ei siitä touhusta tullu skeidaakaan ja kun aika lopulta selvisi niin eihän se muuta voinukaan olla ku 22,81. Vittujen kevät, sadasosa! Tottakai tuohon voi keksiä kaikenlaisia selityksiä räkänokkahiihtäjien tapaan, mutta meiki ei nyt siihen ala. Kilpaileminen puliukkonuhassa ei kuitenkaan ollu paha juttu, koska tukkosuus hävis sen kisan myötä. Jäljelle jäi vaan lasten niiskutus, mutta eiköhän seki vielä kaikkoa ennen viikonlopun SM-kisoja.
Nyt alkuviikko onkin mennyt SM-kisoihin keskittyessä. Tempasin yhden kovan treenin: 2*2*200m pitkillä 8min palautuksilla. Vauhti oli 23.5-24.0s ja mukavan kevyesti nuo tuli. Koitin samalla testailla, millasen tuntumaeron saa aikaseksi korotuspalojen käytöllä piikkareissa. Niiden kans kenkä puskee aggressiivisemmin päkiälle ja meikin kaltaselle notkoselälle se tuo ehkä vähän enemmän ryhtiä juoksuasentoon. Tosin en osaa sanoa, voiko tuosta olla haittaa nelkulla siinä vaiheessa ku hapot iskee, kontaktiaika on pitempi ja ryhti alkaa muutenki pettämään. Eipä noita kuitenkaan testomanit taida käyttää ku ne ei kestä. Meiki sai juostua jo kaks palaa rikki.
T. Meiki (Antti)
tiistai 14. helmikuuta 2012
Housujen liian korkealla pitäminen yleistä Rovaniemeläisurheilijoilla
Vuosia kestäneen seurannan perusteella on voitu todeta että Rovaniemeläisurheilijoiden keskuudessa housujen tai trikoiden pitäminen liian ylhäällä on yleisempää kuin muualla Suomessa harjoittelevien vertailuryhmissä. Housuja liian korkealla pitävien keskuudessa on myös yleistä työntää paita housuihin.
Tässä muutamia esimerkkikuvia kun Rovaniemeläisurheilija on yllätetty huosut liian korkealla.
Tässä muutamia esimerkkikuvia kun Rovaniemeläisurheilija on yllätetty huosut liian korkealla.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Meiki Rudisha
Meiki juoksi tänään kasisatasen kilpaa Rovaniemen Santaclaus halleissa. Paluun tekeminen loukkaantumisen jälkeen alkaa aina kasilta ja siitä oli tälläkin kertaa kysymys. Lisä mielenkiintoa kisaan toi se että Niilo ilmottautu kans mukaan ja alko uhoamaan jo hyvissä ajoin että se näyttää meikille. Sen suhteen meiki kyllä pysy kylmän rauhallisena koko ajan että tiesin pystyväni näyttämään Niilolle ja niin näytinkin. Kisa Niiloa vastaan oli koko ajan meikin kontrollissa eikä meikillä ollu mitään vaikeuksia näyttää.
Parina kisaa edeltävänä päivänä meinas olla vähän skeida housussa kun kasi on kuitenkin meikille vähän vierasta maaperää. Se jännittää jos ei oikeen tiedä mitä on tekemässä. Ennen kisaa löyty kuitenkin semmonen oikeanlainen sisäinen jammailu ja juoksu tuntu helpolta joten skeidat karisi housusta. Pikkusen jouduin kuitenkin röyhtäilemään kolme tuntia aikasemmin opiston ravintelissa nautittua lounasta.
Taktiikkana oli rynnätä heti keulaan oikeiden kasin juoksijoiden tielle. Vaikka ei kestävyysjuoksija olekkaan niin ei auta jättäytyä välittömästi hännille muuten jää muista jälkeen vielä aikasemmin ja enemmän. Meiki starttas ekat 40 metriä hyvin terävästi. Ekaan kaarteeseen ehti edelle vain juoksun voittaja. Pientä kontakia oli ja jalatki meinas vähän sotkeutua yhteen mutta se kuuluu asiaan ja on nastaa. Kerran kasilla jouduin nylkkyjen tönimäksi. Se jäi kaihertamaan mieltä joten päätin että toista kertaa en anna itseni tulla tönityksi. Olin liikkeelle vähintään 20 kiloa suuremmalla massalla kuin oikeat kasin juoksijat ja varuillani joten tällä kertaa jyräsin järkähtämättä omia linjojani. Meiki näytti kestävyysjuoksijoiden seassa aika tukevalta pojalta.
Tässä meikin hyvä lähtö kasille. Valitettavasti sillä ei vielä peliä ratkasta.
Taktiikkaan piti kuulua että Niilo olisi kiihdyttänyt myös kärkeen ja meikit olis tehny siihen siiven esteeksi jolla oltais voitu sabotoida toisten juoksua. Niilo ei aivan siihen kerennyt vaan tuli eka kaarteeseen kolmantena. Eka kaarteen jälkeen myös toinen ennakkosuosikeista pujahti edelle, siinä vaiheessa meiki rauhotti vauhdin itselleni sopivaksi.
Tässä vaiheessa meiki näyttää vielä Rudishalta mutta kierros kierrokselta vähemmän
Kaks jätkää karkas kärkeen ja meiki jäi vetämään toista porukkaa puoleenväliin asti, sitten sieltä pari lasta meni eelle. Niitäkin kyllä juoksutin kiusallani kaarretta kakkosrataa ainakin yhden tai kahden kaarteen verran ennenkuin päästin ne menemään. Meikin loppukiri ei enää aivan riittäny niiden tavottamiseen. Maaliin meiki tuli ajassa 2.12 flat.
Kasin juokseminen oli varsin positiivinen kokemus. Kilpailussa oli koko ajan kilpailun tuntua ja tiukkoja tilanteita. Kisassa oli sopivan kynäniska taso että meikikään ei jäänyt aivan statistiksi vaan saatoin vähän tehdä kiusaa oikeille kasin juoksijoille. Matka ei tuntunut nyt ollenkaan niin pahalta kuin ennen. Ei alkanut pahemmin yskittämään missään vaiheessa vaan ihan sujuvasti laputin matkan läpi ilman isompia kärsimyksiä. Maaliin tullessa pystyin hyvin pitämään kulissia yllä että "eihän tässä mitään" vaikka päässä vähän heittikin. Jälkikäteen alko pikkusen keljuttaa tuo aika sillä mieluummin oisin juossu 2.10 tai alle, ja niille lapsillekkin ois pitäny näyttää. Oli se silti ihan hyvä aika. Halliradat on kuitenki hitaampia ku ulkoradat. Vähän oisin kuitenki voinu pitää kovempaa vauhtia ja alottaa kirin aikasemmin. Kyllä Setä taas kesällä käy jossaki kisassa tekemässä kiusaa nylkyille. Sitten meiki on paremmassa ja kevyemmässä kunnossa ja näytän kynäniskoille kasillakin.
T: Meiki (Eemeli)
Parina kisaa edeltävänä päivänä meinas olla vähän skeida housussa kun kasi on kuitenkin meikille vähän vierasta maaperää. Se jännittää jos ei oikeen tiedä mitä on tekemässä. Ennen kisaa löyty kuitenkin semmonen oikeanlainen sisäinen jammailu ja juoksu tuntu helpolta joten skeidat karisi housusta. Pikkusen jouduin kuitenkin röyhtäilemään kolme tuntia aikasemmin opiston ravintelissa nautittua lounasta.
Taktiikkana oli rynnätä heti keulaan oikeiden kasin juoksijoiden tielle. Vaikka ei kestävyysjuoksija olekkaan niin ei auta jättäytyä välittömästi hännille muuten jää muista jälkeen vielä aikasemmin ja enemmän. Meiki starttas ekat 40 metriä hyvin terävästi. Ekaan kaarteeseen ehti edelle vain juoksun voittaja. Pientä kontakia oli ja jalatki meinas vähän sotkeutua yhteen mutta se kuuluu asiaan ja on nastaa. Kerran kasilla jouduin nylkkyjen tönimäksi. Se jäi kaihertamaan mieltä joten päätin että toista kertaa en anna itseni tulla tönityksi. Olin liikkeelle vähintään 20 kiloa suuremmalla massalla kuin oikeat kasin juoksijat ja varuillani joten tällä kertaa jyräsin järkähtämättä omia linjojani. Meiki näytti kestävyysjuoksijoiden seassa aika tukevalta pojalta.
Taktiikkaan piti kuulua että Niilo olisi kiihdyttänyt myös kärkeen ja meikit olis tehny siihen siiven esteeksi jolla oltais voitu sabotoida toisten juoksua. Niilo ei aivan siihen kerennyt vaan tuli eka kaarteeseen kolmantena. Eka kaarteen jälkeen myös toinen ennakkosuosikeista pujahti edelle, siinä vaiheessa meiki rauhotti vauhdin itselleni sopivaksi.
Kaks jätkää karkas kärkeen ja meiki jäi vetämään toista porukkaa puoleenväliin asti, sitten sieltä pari lasta meni eelle. Niitäkin kyllä juoksutin kiusallani kaarretta kakkosrataa ainakin yhden tai kahden kaarteen verran ennenkuin päästin ne menemään. Meikin loppukiri ei enää aivan riittäny niiden tavottamiseen. Maaliin meiki tuli ajassa 2.12 flat.
Kasin juokseminen oli varsin positiivinen kokemus. Kilpailussa oli koko ajan kilpailun tuntua ja tiukkoja tilanteita. Kisassa oli sopivan kynäniska taso että meikikään ei jäänyt aivan statistiksi vaan saatoin vähän tehdä kiusaa oikeille kasin juoksijoille. Matka ei tuntunut nyt ollenkaan niin pahalta kuin ennen. Ei alkanut pahemmin yskittämään missään vaiheessa vaan ihan sujuvasti laputin matkan läpi ilman isompia kärsimyksiä. Maaliin tullessa pystyin hyvin pitämään kulissia yllä että "eihän tässä mitään" vaikka päässä vähän heittikin. Jälkikäteen alko pikkusen keljuttaa tuo aika sillä mieluummin oisin juossu 2.10 tai alle, ja niille lapsillekkin ois pitäny näyttää. Oli se silti ihan hyvä aika. Halliradat on kuitenki hitaampia ku ulkoradat. Vähän oisin kuitenki voinu pitää kovempaa vauhtia ja alottaa kirin aikasemmin. Kyllä Setä taas kesällä käy jossaki kisassa tekemässä kiusaa nylkyille. Sitten meiki on paremmassa ja kevyemmässä kunnossa ja näytän kynäniskoille kasillakin.
T: Meiki (Eemeli)
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Näytönpaikka
Onneksi viime viikon 400m kisan jälkeinen selkäkipu kaikkosi, joten pystyin suuntaamaan Helsyn avoimiin hallikisoihin Helsinkiin. Kisa oli samalla FIN-SWE-NOR -hallimaaottelun katsastuskilpailu ja se toikin kieltämättä oman jännän lisän koko touhuun.
Alkuviikko meni treenien osalta rauhallisesti ja hieman epävarmastikin sen viheliäisen selkäkivun takia, mutta kovalla lääkityksellä pääsin siitä eroon ja keskiviikkona pystyin jo vetämään kovan treenin. 2*4*150m 95% tehoilla, palautukset 4"+12". Oli perkeleen kova treeni eikä ollu kaukana, että ois saanu puhaltaa pitkää sylkeä Ouluhallin roskakippoihin. Meinasin myös useaan otteeseen juosta kakaroiden ja varttuneempienkin näennäisurheilijoiden päälle, ku ei ne saakeli tajua väistää. Ei vaikka varottaa etukäteen. Torstaina oli vuorossa rennon kovat 2*5*80m, ajallisesti ne meni 9,3-9,6s. Sillon sai taas pujottella kynäniskojen ja manaattien lomassa.
Tän päiväiseen kisaan lähdettäessä orientaatio oli välillä täysin hakusessa ja välillä järettömän kova. Oli varmaan sen verran skeida housussa, että epävarmuus meinas hiipiä esille. Lähinnä eniten jännitti se, etten oo lyhyellä radalla juossut kunnon 400m kisaa pitkiin aikoihin ja tiesin, että kovassa porukassa todennäköisyys käsirysyn syntymiseen on äärimmäisen suuri. Lyhyellä radallahan toisen kaarteen jälkeen siirrytään juoksemaan sisärataa ja siinä usein tulee kiire, jos mielii keulille toiselle kierrokselle. Startin lähestyessä henkinen kynäniskuus alkoi väistymään testomaniuden tieltä ja aukasuvetojen jälkeen totesin pystyväni näyttämään koko sakille. Ei siitä olis epäilystäkään. Kisastrategia oli pakko asettaa niin että pääsen ekana kurvaamaan toiselle kierrokselle, hinnalla millä hyvänsä. Meiki ajatteli jättää startissa muut skeidat housuissa telineisiin, mutta jäinki sinne ite. Oli hankala paikka lähteä 2. radalta, lievään ylämäkeen. Siitä huolimatta kurvasin takasuoran kohtuu mallikkaasti ja sisärataa juostessa oli hyvä tarkkaila muiden menoa. Etusuoralla katsoin pystyväni omalla rennolla askeleella ottamaan kärkipaikan 200m kohdalla, mutta kyllä sieltä pari kaveria tuli vahvasti mukana. Lopulta meiki oli vaarassa joutua pussitetuksi, joten vaihtoehtoina oli joko rynniä väkisin sisäkautta ekana kaarteeseen tai lyödä jarrua ja jäädä ihmettelemään. No en perkeleessä aikonu jäädä yskimään vaan pistin vaihdetta silmään ja pukkasin itseni aivan sisäviivaa hipoen kärkeen. Siinä annettiin osumia puolin ja toisin, jonka vuoksi rytmi sekos itse kullakin. Meiki manas perkelettä eikä siinä auttanu ku pikaisesti hakea uus tuntuma juoksuun. Ripeä kiihdytys ja hanat auki loppuun asti. En tiedä, miten pahasti muilla sekos juoksu, mutta meiki pysty runttamaan lopun ihan sujuvasti kärjessä maaliin.
Oli kaikkiaan kyllä melkonen taistelu. Lopputulos ei kuitenkaan aivan tyydyttäny, sillä kyllä tuolta lähdettiin kovaa tulosta hakemaan. Nyt jäätiin 50 sekunnin huonommalle puolelle, mutta ilman sitä resuamista meiki ois kyllä pystyny 49 alkuseen tulokseen. Oma virhe sinänsä ku luotin ekan kierroksen etusuoralla sokeasti omaan vauhtiin ja siihen, ettei muut pääse ohi. Pitää tehdä vähän lisää penkkiä niin henkinen testomani vahvistuu eikä nuissa tilanteissa tarvi jäädä miettimään. Tällä hetkellä ei penkki kule. Vittujen kevät! Oli kuitenki nasta käydä näyttämässä Helsingissä. Harmikseni tällä tuloksella ei todennäköisesti ole kovaa painoarvoa maaottelujoukkuetta kasatessa, mutta onpa näyttö silti annettu. Jäin lyhyen radan kauden kotimaisesta kärkituloksesta 0,12s, mutta vielä meiki pitää pitkän radan kärkitulosta omissa nimissäni. Hiljalleen alan siirtämään katseet 18.2 Tampereella käytäviin SM- hallikisoihin. Ja huomiseen penkkireeniin tietenki.
Meiki näyttää (Antti)
P.S. Oon ollu ilman terävää niin pitkään, että pulikavereita hirvittää.
Alkuviikko meni treenien osalta rauhallisesti ja hieman epävarmastikin sen viheliäisen selkäkivun takia, mutta kovalla lääkityksellä pääsin siitä eroon ja keskiviikkona pystyin jo vetämään kovan treenin. 2*4*150m 95% tehoilla, palautukset 4"+12". Oli perkeleen kova treeni eikä ollu kaukana, että ois saanu puhaltaa pitkää sylkeä Ouluhallin roskakippoihin. Meinasin myös useaan otteeseen juosta kakaroiden ja varttuneempienkin näennäisurheilijoiden päälle, ku ei ne saakeli tajua väistää. Ei vaikka varottaa etukäteen. Torstaina oli vuorossa rennon kovat 2*5*80m, ajallisesti ne meni 9,3-9,6s. Sillon sai taas pujottella kynäniskojen ja manaattien lomassa.
Tän päiväiseen kisaan lähdettäessä orientaatio oli välillä täysin hakusessa ja välillä järettömän kova. Oli varmaan sen verran skeida housussa, että epävarmuus meinas hiipiä esille. Lähinnä eniten jännitti se, etten oo lyhyellä radalla juossut kunnon 400m kisaa pitkiin aikoihin ja tiesin, että kovassa porukassa todennäköisyys käsirysyn syntymiseen on äärimmäisen suuri. Lyhyellä radallahan toisen kaarteen jälkeen siirrytään juoksemaan sisärataa ja siinä usein tulee kiire, jos mielii keulille toiselle kierrokselle. Startin lähestyessä henkinen kynäniskuus alkoi väistymään testomaniuden tieltä ja aukasuvetojen jälkeen totesin pystyväni näyttämään koko sakille. Ei siitä olis epäilystäkään. Kisastrategia oli pakko asettaa niin että pääsen ekana kurvaamaan toiselle kierrokselle, hinnalla millä hyvänsä. Meiki ajatteli jättää startissa muut skeidat housuissa telineisiin, mutta jäinki sinne ite. Oli hankala paikka lähteä 2. radalta, lievään ylämäkeen. Siitä huolimatta kurvasin takasuoran kohtuu mallikkaasti ja sisärataa juostessa oli hyvä tarkkaila muiden menoa. Etusuoralla katsoin pystyväni omalla rennolla askeleella ottamaan kärkipaikan 200m kohdalla, mutta kyllä sieltä pari kaveria tuli vahvasti mukana. Lopulta meiki oli vaarassa joutua pussitetuksi, joten vaihtoehtoina oli joko rynniä väkisin sisäkautta ekana kaarteeseen tai lyödä jarrua ja jäädä ihmettelemään. No en perkeleessä aikonu jäädä yskimään vaan pistin vaihdetta silmään ja pukkasin itseni aivan sisäviivaa hipoen kärkeen. Siinä annettiin osumia puolin ja toisin, jonka vuoksi rytmi sekos itse kullakin. Meiki manas perkelettä eikä siinä auttanu ku pikaisesti hakea uus tuntuma juoksuun. Ripeä kiihdytys ja hanat auki loppuun asti. En tiedä, miten pahasti muilla sekos juoksu, mutta meiki pysty runttamaan lopun ihan sujuvasti kärjessä maaliin.
Oli kaikkiaan kyllä melkonen taistelu. Lopputulos ei kuitenkaan aivan tyydyttäny, sillä kyllä tuolta lähdettiin kovaa tulosta hakemaan. Nyt jäätiin 50 sekunnin huonommalle puolelle, mutta ilman sitä resuamista meiki ois kyllä pystyny 49 alkuseen tulokseen. Oma virhe sinänsä ku luotin ekan kierroksen etusuoralla sokeasti omaan vauhtiin ja siihen, ettei muut pääse ohi. Pitää tehdä vähän lisää penkkiä niin henkinen testomani vahvistuu eikä nuissa tilanteissa tarvi jäädä miettimään. Tällä hetkellä ei penkki kule. Vittujen kevät! Oli kuitenki nasta käydä näyttämässä Helsingissä. Harmikseni tällä tuloksella ei todennäköisesti ole kovaa painoarvoa maaottelujoukkuetta kasatessa, mutta onpa näyttö silti annettu. Jäin lyhyen radan kauden kotimaisesta kärkituloksesta 0,12s, mutta vielä meiki pitää pitkän radan kärkitulosta omissa nimissäni. Hiljalleen alan siirtämään katseet 18.2 Tampereella käytäviin SM- hallikisoihin. Ja huomiseen penkkireeniin tietenki.
Meiki näyttää (Antti)
P.S. Oon ollu ilman terävää niin pitkään, että pulikavereita hirvittää.
Ravaska showing solid form
Nyt on kisat järjestetty. Olin lähettäjänä ja kilpailunjohtajana. Meillä oli vielä kaks viikkoa sitten lähettäjä ongelma. Meiki ratkas sen niin että juoksin itteni kappaleiksi kauden avauksessa ja niin meikistä tuli lähettäjä. Jos oisin pystyny juoksee kilpaa niin oisin voittanu neljäsataa.
On se saakeli aina urakka tuo kilpailun järjestäminen. Ei silti maltti mennyt juurikaan tällä kertaa. Meillä kisaorganisaatiossa Timppa on se joka aina menettää maltin kaikkien muidenki puolesta. Kisat onnistu aivan riittävän hyvin mutta oli näissäki kilpailuissa silti omat jännityksen aiheensa. Kun kisoja järjestetään seurojen välisenä yhteistyönä se ei ole aina pelkästään voimavara. Kun sovitaan että toinen seura hoitaa jonku lajin niin eihän se välttämättä hoidukkaan. Tällä kertaa uunoiltiin kuulapaikalla. Se porukka jonka piti kuulapaikka hoitaa alusta loppuun, ilmaantukin paikalle justiinsa ennen kisan alkamisaikaa. Toisten valmisteltavaksihan se kuulapaikka jäi. Ja nämä samat joista sanottiin että “kyllä Taunon porukka hoitaa” häipy hallista samantien kun viimeinen kuulakaari saatiin mitattua. Sinne se kuula paikka jäi levälleen toisten kerättäväksi. Kävihän ne justiinsa mitat ottamassa työnnöistä. Ajanotto oli se toinen ja isompi jännityksen aihe. Ilman toimivaa ajanottoa kisat ei ole mitään, siks sitä saa aina vähän jännittää. Se pelas kyllä aivan hyvin lopulta.
Kyllä siitä toisesta seurasta oli silti erittäin tärkeitäkin ihmisiä remmissä mukana. Iso kiitos heille ajanoton hoitamisesta/pelastamisesta. Ensi kerralla ei välttämättä kannata näitä tonttu-taunoja pyytää mukaan avuksi, ainoastaan ne avainhenkilöt joihin voi oikeasti luottaa.
Meikien Iita oli kisojen ykkös urheilija voittamalla naisten 60 ja 400. Kuuskymppisellä se juoksi 8 Flat. Kauden paras Iitalla on 7,94. 400 se varsinainen näytös sitten oliki. Etukäteen sillä meinas olla skeida housussa mutta meikit tiesi että se on kunnossa. Lupasin kertoa sille taktiikan jolla ei voi hävitä ja setähän kerto. 58,50 oli lopputulos, 2 sekuntia alle naisten Sm-halli rajan, ja ylivoimanen voitto. Tiia oli toinen ajalla 59,85 joka sekin alittaa naisten Sm-halli rajan. Jos Tiia ottaisi sen taktiikan että se ryntäis heti kärkeen, kukaan ei pääsis sen ohi kun se huitoo kyynärpäillään niin leveästi. Tänään Tiialla oli vähän turhan jänishousu taktiikka Kaikenkaikkiaan erittäin rohkaiseva kokemus pissiksille tämä 400 kisa. Puli-Kuijala meni taas pienin askelin eteenpäin. 400 se voitti taktisesti hienolla juoksulla. Siinä juoksussa oli todellista kilvanjuoksun tuntua Kuijalan ja Törmäsen välillä. Pian sillä on elimistö sekasin kun se on jo toista viikonloppua ilman terävää.
Tässä pissikset on hepohallilla reenaamassa kuntopallolla, mistä ei meinaa usein tulla skeidaakaan.
T: Meiki(Eemeli)
On se saakeli aina urakka tuo kilpailun järjestäminen. Ei silti maltti mennyt juurikaan tällä kertaa. Meillä kisaorganisaatiossa Timppa on se joka aina menettää maltin kaikkien muidenki puolesta. Kisat onnistu aivan riittävän hyvin mutta oli näissäki kilpailuissa silti omat jännityksen aiheensa. Kun kisoja järjestetään seurojen välisenä yhteistyönä se ei ole aina pelkästään voimavara. Kun sovitaan että toinen seura hoitaa jonku lajin niin eihän se välttämättä hoidukkaan. Tällä kertaa uunoiltiin kuulapaikalla. Se porukka jonka piti kuulapaikka hoitaa alusta loppuun, ilmaantukin paikalle justiinsa ennen kisan alkamisaikaa. Toisten valmisteltavaksihan se kuulapaikka jäi. Ja nämä samat joista sanottiin että “kyllä Taunon porukka hoitaa” häipy hallista samantien kun viimeinen kuulakaari saatiin mitattua. Sinne se kuula paikka jäi levälleen toisten kerättäväksi. Kävihän ne justiinsa mitat ottamassa työnnöistä. Ajanotto oli se toinen ja isompi jännityksen aihe. Ilman toimivaa ajanottoa kisat ei ole mitään, siks sitä saa aina vähän jännittää. Se pelas kyllä aivan hyvin lopulta.
Kyllä siitä toisesta seurasta oli silti erittäin tärkeitäkin ihmisiä remmissä mukana. Iso kiitos heille ajanoton hoitamisesta/pelastamisesta. Ensi kerralla ei välttämättä kannata näitä tonttu-taunoja pyytää mukaan avuksi, ainoastaan ne avainhenkilöt joihin voi oikeasti luottaa.
Meikien Iita oli kisojen ykkös urheilija voittamalla naisten 60 ja 400. Kuuskymppisellä se juoksi 8 Flat. Kauden paras Iitalla on 7,94. 400 se varsinainen näytös sitten oliki. Etukäteen sillä meinas olla skeida housussa mutta meikit tiesi että se on kunnossa. Lupasin kertoa sille taktiikan jolla ei voi hävitä ja setähän kerto. 58,50 oli lopputulos, 2 sekuntia alle naisten Sm-halli rajan, ja ylivoimanen voitto. Tiia oli toinen ajalla 59,85 joka sekin alittaa naisten Sm-halli rajan. Jos Tiia ottaisi sen taktiikan että se ryntäis heti kärkeen, kukaan ei pääsis sen ohi kun se huitoo kyynärpäillään niin leveästi. Tänään Tiialla oli vähän turhan jänishousu taktiikka Kaikenkaikkiaan erittäin rohkaiseva kokemus pissiksille tämä 400 kisa. Puli-Kuijala meni taas pienin askelin eteenpäin. 400 se voitti taktisesti hienolla juoksulla. Siinä juoksussa oli todellista kilvanjuoksun tuntua Kuijalan ja Törmäsen välillä. Pian sillä on elimistö sekasin kun se on jo toista viikonloppua ilman terävää.
T: Meiki(Eemeli)
lauantai 4. helmikuuta 2012
Peilisali
Meikin pitää näköjään kertoa omista reeneistä, ku muut meikit on vissiin lopettanu tän blogin kirjottelun kokonaan tai sitten kaikki jännittää tämänpäiväsen 400m juoksua niin, ettei tänne saa kirjotettua mitään. Blogin kirjottaminen on myös yllättävän hauskaa hommaa. Perjantaina meikillä oli epätavallinen reenipäivä. Meikin oli tarkotus tehä kunnon punttireeni, mutta eipä siitä mitään tullu ku olo oli päivällä ku vetelällä madolla. Lenkillekkään ei viittiny lähtä ku pakkasta oli perkeleesti liikaa. Pelkäsin jo, että tulee lepopäivä.
Satuin facebookissa juttelemaan Ainoselle. Sillä on muuten motivaatiota vaikka mihin. Kuitenkin, Ainonen sano, että se meinaa tehä kunnon intervallireenin Body Centerillä juoksumatolla ja kuntopyörällä. Meiki päätti lähtä mukaan, koska ei pihallakaan voinu juosta.
sinne BC:lle päästyäni totesin, että täällä meiki ei tuu tekemään mitään kunnon punttireenejä varmaankaan ikinä, koska missään ei ollu sellasta alustaa mihin ois saanu paukuttaa isoja painoja niin suurella voimalla kuin haluaa. Kelpo juoksumattoja siellä näytti olevan yllin kyllin, jotka kaikki, yhtä lukuunottamatta olivat varattu. Meiki valitti niistä sen ainoan, mutta meiki tajus että se oli rikki. Meiki meni nysväämään kuntopyörää siksi aikaa, että joku naisista lopettas juoksun. Meiki kerkes polkea kymmenisen minuuttia, kun joku lopetti juoksun. Ainonen yritti laittaa meikille jonkun intervallireenin siihen, mutta se oliki semmonen skeida laite, missä semmosta vaihtoehtoa ei ollut. Meiki pääsi kuitenkin juoksemaan. Meikin eessä oli telkkari, mutta ei sitä uskaltanu kattoa, koska pelotti niin perkeleesti että juoksen ajatuksissani aivan miten sattuu sillä matolla. Totesin parhaimmaksi vaihtoehdoksi kattoa jalkoja, ettei astu ohi siltä matolta. Nysväsin siinä juoksumatolla tehden oman intervallin, joka oli varmasti parempi kuin Ainosella. meiki hoksas, että siinähän saa laitettua napista itelleen ylämäen. Ei tarvi meikien enää kallille lähtä tappamaan itteä. Matolla n. 45min juostuani meiki ja ainonen mentiin vielä polkemaan kuntopyörää noin vartin verran. Ainosen mukaan Krista Lähteenmäki vääntää n. 170 vattalihasta 5:ssä minuutissa. Meikit päätti yrittää saman. Meiki sai n.145 ja Ainonen n.140. Hyvä reeni kaikenkaikkiaan, mutta bc:lle en korttia aio ostaa.
terv. Meiki (Niilo)
Satuin facebookissa juttelemaan Ainoselle. Sillä on muuten motivaatiota vaikka mihin. Kuitenkin, Ainonen sano, että se meinaa tehä kunnon intervallireenin Body Centerillä juoksumatolla ja kuntopyörällä. Meiki päätti lähtä mukaan, koska ei pihallakaan voinu juosta.
sinne BC:lle päästyäni totesin, että täällä meiki ei tuu tekemään mitään kunnon punttireenejä varmaankaan ikinä, koska missään ei ollu sellasta alustaa mihin ois saanu paukuttaa isoja painoja niin suurella voimalla kuin haluaa. Kelpo juoksumattoja siellä näytti olevan yllin kyllin, jotka kaikki, yhtä lukuunottamatta olivat varattu. Meiki valitti niistä sen ainoan, mutta meiki tajus että se oli rikki. Meiki meni nysväämään kuntopyörää siksi aikaa, että joku naisista lopettas juoksun. Meiki kerkes polkea kymmenisen minuuttia, kun joku lopetti juoksun. Ainonen yritti laittaa meikille jonkun intervallireenin siihen, mutta se oliki semmonen skeida laite, missä semmosta vaihtoehtoa ei ollut. Meiki pääsi kuitenkin juoksemaan. Meikin eessä oli telkkari, mutta ei sitä uskaltanu kattoa, koska pelotti niin perkeleesti että juoksen ajatuksissani aivan miten sattuu sillä matolla. Totesin parhaimmaksi vaihtoehdoksi kattoa jalkoja, ettei astu ohi siltä matolta. Nysväsin siinä juoksumatolla tehden oman intervallin, joka oli varmasti parempi kuin Ainosella. meiki hoksas, että siinähän saa laitettua napista itelleen ylämäen. Ei tarvi meikien enää kallille lähtä tappamaan itteä. Matolla n. 45min juostuani meiki ja ainonen mentiin vielä polkemaan kuntopyörää noin vartin verran. Ainosen mukaan Krista Lähteenmäki vääntää n. 170 vattalihasta 5:ssä minuutissa. Meikit päätti yrittää saman. Meiki sai n.145 ja Ainonen n.140. Hyvä reeni kaikenkaikkiaan, mutta bc:lle en korttia aio ostaa.
terv. Meiki (Niilo)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)