Yleisurheilu vuosi napapiirillä 2013

Lupasin kirjoittaa tästä kaikesta sitten kun kaikki on ohi. Vielä ei voi huokaista mutta seurademokratia on koko ajan lähempänä toteutumistaan. Puheenjohtaja Riekkisen ajama hanke erottaa minut seuran jäsenyydestä jäi yritykseksi ja nyt puheenjohtaja joutuu ylimääräisessä yhdistyksenkokouksessa luottamusäänestyksen eteen. Valitin erottamispäätöksestä urheilunoikeusturvalautakuntaan ja siellä kantelu ratkaistiin yksimielisesti edukseni. "Kaartisen seuran jäsenyydestä erottamista koskevaa asiaa ei ole syytä palauttaa LL:n johtokuntaan uudelleen käsiteltäväksi, vaan Kaartisen erottamista koskevat päätökset on poistettava lopullisesti." Päätöslauselma perusteluineen oli täystyrmäys puheenjohtaja Riekkisen vaateille. Mikään seikka ei tukenut Riekkisen vaatimuksia. Lopputulos oli odotettu. Kun asiaa käsiteltiin puolueettomasti lain ja sääntöjen pohjalta, ei muulle lopputulemalla ollut mahdollisuuksia. Päätöslauselma on nähtävissä kokonaisuudessaan urheilunoikeusturvalautakunnan sivuilla.

Seuran johtokunnalle on tänään jätetty vaatimus ylimääräisen yhdistyskokouksen järjestämisestä. Jos vähintään 10% seuran yli 15-vuotiasta jäsenistä tätä vaatii, on kokous pidettävä. Aiemmin syksyllä puheenjohtaja ja sihteeri kieltäytyivät jäsenrekisterin antamisesta nähtäville sitä vaatineille jäsenille, (en minä) huolimatta siitä että yhdistyslaki toteaa seuraavaa "Yhdistyksen jäsenelle on pyydettäessä varattava tilaisuus tutustua 1 momentissa tarkoitettuihin tietoihin." Nimiä vaatimukseen on varattu riittävästi ettei tarvitse alkaa vääntämään siitä mikä on 10%. Ylimääräisessä yhdistyskokouksessa on määrä äänestää puheenjohtajan ja johtokunnan luottamuksesta. Jos puheenjohtaja pyrkii vastustamaan kokousvaatimusta, voidaan asia hoitaa aluehallintoviraston kautta. Se valitettavasti tietäisi seuralle jälleen lisäkustannuksia. "Vaatimus kokouksen pitämisestä on esitettävä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle. Hallituksen on viipymättä vaatimuksen saatuaan kutsuttava kokous koolle. Jollei kokousta ole kutsuttu koolle tai vaatimusta ole voitu esittää hallitukselle, aluehallintoviraston tulee kokouksen pitämistä vaatineen jäsenen hakemuksesta oikeuttaa hakija kutsumaan kokous koolle yhdistyken kustannuksellla tai velvoittaa hallitus siihen sakon uhalla." Ylimääräinen yhdistyskokous olisi järjestettävä jo yksin siitä syystä että johtokunnan kokoonpano on muuttunut ja sitä on muuteltu edellisen vuosi kokouksen jälkeen. "Yhdistyksen hallituksen jäsenen/jäsenet valitsee yhdistyksen kokous (vuosi / ylimääräinen). Yhdistyksen hallituksen jäsenen voi erottaa vain ja ainoastaan yhdistyksen kokous. Yhdistyksen hallitus, tai puheenjohtaja ei voi erottaa hallituksen jäseniään, tai täydentää itseään.

Hallituksen jäsen voi itse omalla ilmoituksella erota hallituksesta. Tällöinkään hallitusta ei voi täydentää hallituksen toimesta. Jos hallituksesta eroaa useampi jäsen (hallitus ei ole päätösvaltainen) on kutsuttava koolle ylimääräinen vuosikokous." Johtokunnan kokouksessa 18.7.2013 yksi johtokunnan jäsen ilmoitti eroavansa johtokunnasta. Pian tämän jälkeen puheenjohtaja toteutti "organisaatio uudistuksen" omatoimisesti seuran nettisivuja päivittämällä. Hän siirsi eronneen johtokunnanjäsenen varajäsenen toiselle johtokunnanjäsenelle. Alkuperäinen varajäsen yksinkertaisesti vain kadotettiin johtokunnasta, hän sattui olemaan vieläpä seuran ainaisjäsen. Sama kadottamistemppu tehtiin myös yhdelle varsinaiselle johtokunnan jäsenelle. Kaikki tämä tapahtui yksinkertaisesti nettisivuja muokkaamalla, vailla minkään valtakunnan kokouksia tai päätöksiä. Samalla näille henkilöille lopetettiin johtokunnan pöytäkirjojen tai kokouskutsujen jakelu. Se mitä puheenjohtaja tällä erää kutsuu johtokunnaksi, ei todellakaan täytä laillisuuden ja päätösvaltaisuuden vaatimuksia. Sen sijaan että puheenjohtaja yrittäisi jarruttaa väistämätöntä, olisi nyt myönnettävä se tosiasia että hän ei enää nauti ainakaan seuran yleisurheilu ihmisten enemmistön luottamusta.

Verratkaapa vuosikokouksen pöytäkirjaan ja nykyään seuran sivuille merkittyä johtokuntaa.

Miten tähän on sitten tultu, sitä ei voi kuin ihmetellä. Ei ihme jos ulospäin on vaikuttanut siltä ettei tästä tilanteesta meinaa ottaa mitään tolkkua. Vaikka on ollut kaiken keskiössä, silti tilanteesta on ollut vaikea löytää päätä taikka häntää. Pyrin nyt avaamaan mennyttä vuotta kokonaisuutena. Minun tilanteeni on ollut vain yksi osa suurta ongelmaa joka seurassa on. Seuran tilaa kuvaavat hyvin seuraavat luvut. Kuluneen vuoden aikana on yritetty erottaa seurasta yksi jäsen, yksi jäsen on oma-aloitteisesti eronnut seurasta ja eri kokouksissa on nähty yhteensä neljä ulosmarssia. Toisaalta taas seurassa oli viime kaudella 292 lisenssiä, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Varsinkin lasten yleisurheilussa on nostetta mutta organisaatio yskii pahan kerran. Lisenssimäärää katsomalla tilanne näyttää hyvältä koska seuran yleisurheiluakatemiavastaava on saanut pidettyä lasten harjoitukset häiriintymättä pyörimässä kaikesta huolimatta. Paljon on vielä tapahduttava ettei alkava noste päädy syyvälle kuoppaan.

Muutin Rovaniemelle viime tammikuussa. Jo tässä vaiheessa, ennen kuin olin koskaan tavannut koko ihmistä, eräs henkilö ilmoitti ettei hyväksy minun siirtymistä Lapin Lukon jäseneksi. Osasin aavistaa, että tämän tunnetusti erittäin voimaakkaasti ilmaisevan ihmisen kanssa tulee vielä vaikeuksia. Ensimmäinen yhteenotto tapahtui helmikuussa Santa Claus halleissa, joissa olin kilpailunjohtajana. Annoin ohjeita aitajuoksuja varten, joita ei periaatteellisista syistä suostuttu kuuntelemaan. Tämän seurauksena aikataulut ja juoksujärjestykset menivät sekaisin. Samainen henkilö alkoi pitämään esitelmiä minua vastaan helmikuun lopun yleisurheilujaoston yleiskokouksessa, jossa minua esitettiin jaoston kilpailupäälliköksi. Esitelmät pidettiin ja pitkät tingat käytiin mutta tähän tehtävään minut lopulta kuitenkin valittiin. Kirjoitin tästä pahasti käsistä karanneesta kokouksesta tekstissä kokousrallin kukkahattuhuipennus. Tämän tekstin jälkeen puheenjohtaja Riekkinen kääntyi tämän erään satutätin kelkkaan, koettuaan tekstin ilmeisesti arvovaltaloukkauksena, vaikka siinä ei kenestäkään ulkopuolisille tunnistettavasti kirjoitettukaan.

Samaan aikaan seuran ja urheiluopiston välisestä yleisurheiluakatemia yhteistyöstä tehtiin hankalaa. Vaikutti siltä että toisten on vaikea hyväksyä sitä, että joku hoitaa seuran yleisurheiluasioita palkkatyökseen. Jaostossa tietyt henkilöt halusivat jatkuvasti lisää valtaa puuttua yleisurheiluakatemian rehtorin työskentelyyn. Yleisurheiluakatemian ympärillä velloi jatkuvasti kireä sävyinen keskustelu ja useita kriisi kokouksia kevään ja kesän mittaan pidettiin siihen liittyen. Välillä kielenkäyttö äityi erittäin loukkaavaksi yleisurheiluakatemien rehtoria kohtaan. Julistettiin sotia, väitettiin omien etujen ajajaksi sekä pyrkyriksi ja sanottiin tehtävän olevan suojatyöpaikka. Talvella käytiin hallilla sättimässä myös akatemian ohjaajia kesken lasten harjoitusten. Akatemian rehtorin työskentelyn itsenäisyys kaventui ja synnytettiin erillinen akatemian ohjausryhmä. Samalla pieninkään asia ei enää tuntunut etenevän ilman kohtuutonta vääntöä. Alussa uraa uurtava toimintamalli oli muuttumassa selviytymiskamppailuksi. Kuitenkin tärkein eli lasten harjoitukset pyörivät häiriöttä. Muu toiminta alkoi kuitenkin yskiä. Kesän viimeiset viikkokisat olivat karmea esitys uudelta kilpailuvastaavalta ja puheenjohtajalta. Aivan viimeisimpänä temppunaan Riekkisen osasto on lähettänyt joihinkin Lappilaisiin yleisurheiluseuroihin kirjelmiä, suunnattuna yleisurheiluakatemian rehtoria vastaan. Mitä tällä kuvitellaan saavutettavan?

Puheenjohtaja pyysi eräältä yleisurheiluakatemian ohjausryhmään kuuluvalta henkilöltä lausuntoa tuekseen urheilunoikeusturvalautakuntaa varten. Henkilön, joka antaa tällaisen täysin perättömän lausunnon yleisurheiluakatemian rehtorista, läsnäolo ohjausryhmässä ilmeisesti helpottaa seuran ja urheiluopiston välistä yhteistyötä?

Kevään mittaan tunnelmat kiristyivät ja myrskynsilmä siirtyi henkilöstä ja asiasta toiseen. Ehkä jonkunlaista uskoa oli vielä huhtikuun lopun vuosikokoukseen asti siihen, että yhdessä opittaisiin pärjäämään. Siellä kuultiin taas kuitenkin samat esitelmät kuin helmikuussa ja siitä että minua esitettiin johtokunnanjäsenen varajäseneksi, saatiin äänestys aikaiseksi. Yleisurheiluakatemian rehtori valittiin tässä kokouksessa johtkuntaan ja sen kunniaksi puheenjohtaja päätti julistaa sodan kokouksen jälkimainingeissa. Kun puheenjohtajakin oli jo tälle linjalle lähtenyt, alkoi homma tuntumaan tuhoon tuomitulta. Vaikka toukokuu oli yllättävän seesteinen, niin useammalla ihmisellä alkoi jo tuntumaan siltä, että sen kesän saattaa juuri sinnitellä silloisella jaoston kokoonpanolla mutta uuteen kauteen lähdettäessä on jaoston muututtava. Kesän alkuun ehdin järjestää kolmet kilpailut ja niissä pystyttiin asialliseen yhteistyöhön myös puheenjohtaja Riekkisen kanssa. Tätä taustaa vasten oli kaikille suuri yllätys että 11.6 johtokunnan kokouksessa puheenjohtaja veti asialistan ulkopuolelta tämän erottamiskortin hihastaan. Puheenjohtaja oli junaillut niin että kokouksessa oli paikalla hänelle mieluisat henkilöt ja näin ollen sai esityksensä menemään äänestyksessä läpi. Kokouskutsuja oli esitetty suoraan varahenkilöille ja valittu kokouspäivä niin että tiedettiin tietyn henkilön olevan työmatkalla. Asiasta jätettiin eriävät mielipiteet ja päätös ilmoitettiin moitteenvaraiseksi. Alusta asti oli selvää että sääntöjä ja lakeja oli kierretty ja venytetty hyvin räikeästi. Puheenjohtaja kuitenkin uskotteli johtkunnalle menettelyn olevan asianmukainen. Asiaa pyrittiin kesän mittaan ratkaisemaan seuran sisäisesti mutta tuloksetta. 18.7 puheenjohtaja piti johtokunnan kokouksen jossa yritti paikkailla aikaisempia menettelyvirheitä.

Samaan aikaan puheenjohtajan hallintotapa alkoi saada entisestään kummallisempia piirteitä. Kokouksiin ei enää lähetetty kutsuja niille jotka olivat "ei toivottuja" henkilöitä puheenjohtajalle, samoin pöytäkirjojen jakelu näille henkilöille lopetettiin. Eräänä päivänä puheenjohtaja sitten toteutti jo edellämainitun "organisaatio uudistuksen" yksinkertaisesti nettisivuja päivittämällä. Johtokunnan lisäksi myös yleisurheilujaosto laitettiin uusiksi. Kaksi pantiin pihalle ja kolme ilmestyi tilalle. Seuran sääntöjen mukaan jaostot nimittää johtokunta. Arvatkaa vain oliko jaoston muuttamisesta asianmukaista päätöstä. Näin puheenjohtaja oli haalinut ympärilleen ihmiset jotka olivat valmiita ummistamaan silmänsä tämän väärinkäytöksiltä tai hyvässä uskossaan kuvittelivat puheenjohtajan toimivan oikein. Ihmiset jotka vähänkään ottivat kantaa tilanteeseen, solvattiin törkein sanankääntein. Mitään arvostusta ei enää osoitettu, oli kyseessä kuinka pitkän linjan toimija tai menestynyt valmentaja tahansa. Tässä vaiheessa oli selvää että seuran sisäisesti ei enää ratkaisuihin päästäisi. Niin oli lähdettävä hakemaan oikaisua urheilun oikeusturvalautakunnasta ja sitä tietä avaamaan myös muuta koko seuratoiminnan umpisolmua.

Tietyt ihmiset vanhasta seurastani ovat pyrkineet alusta asti tekemään uuteen seuraan siirtymisestä hankalaa. Tammikuusta alkaen on soiteltu perään ja kerrottu "tietoja". Sitä jatkui syksyyn asti. Erityisesti tässä kunnostautui eräs torniolainen yleisurheiluvalmentaja. En usko että millään mitä olen sanonut tai kirjoittanut, on ollut yhtä suuri vaikutus kenenkään urheilu-uraan tai elämään kuin sillä, että tämä valmentaja eräällä leirillä kommentoi nuorelle tytölle tämän perseen hyllyvän. Hieno tapa kannustaa vaikean vamman jälkeen palaavaa nuorta. Tämä valmennussuhde ei kestänyt enää pitkään ja urakin loppui joidenkin kuukausien kuluttua. Tätä taustaa vasten ihmettelen tämän miehen tarmoa jeesustella sanomisiani tai kirjoituksiani. Puheenjohtajan käskemänä kesän aikana käynnistyi mittava facebook kyttäysoperaatio kohdistuen minuun ja toiseen yleisurheilujaoston jäseneen. Tähän oli värvätty eräs meidän molempien kaverilistalta löytyvä henkilö. Meidän kuvista ja kirjoituksista otettiin screenshotteja ja ne liitettiin myöhemmin puheenjohtaja Riekkisen oikeusturvalautakuntaan lähettämään vastineeseen. Riekkisen vastinemateriaali oli 64 sivun laajuinen, koostuen suurelta osin näistä facebook ja blogi screenshoteista. Onhan tämä aivan ennenkuulumatonta kyttäystä ja ajojahtia. Kun minä ja Harri ollaan facebookkuvassa siideripurkkien kanssa niin joku tulee ottamaan screenshotin ja lähettää sen oikeusturvalautakuntaan todisteeksi toimimisesta vastoin urheilun eettisiä periaatteita. Samaan aikaan seuran ainoaksi huippu-urheilijaksi nimitetty henkilö voi esiintyä kuvassa kaverinsa kanssa kaljatuoppien äärellä tai viinipullon kanssa. Tästä ei kukaan kuitenkaan ota screenshottia.

Urheilijoiden ja valmentajien keskuudessa on herättänyt ihmetystä se, että puheenjohtaja oli valmis laittamaan seuran rahaa asianajan kustannuksiin lähes tuhannen euroa mutta urheilijoiden tukeminen rajoittui 50 euroon Sm-kisa osallistujille. Vaikka olisit osallistunut nuorten arvokisoihin tai voittanut sm-mitaleita, niin kaikki mitä olet saanut vuodessa on 50€ Sm-kisamatkaan. Yhden kohdalla oli kuitenkin eri käytännöt, jolle kulissien takaa junailtiin tukea tuhansia euroja. Näin kuitenkin puheenjohtajan mielestä rahaa riitti sijoittaa myös toivottamaan juttuun 976€ juristin palkkioihin. Siinä saa talkoolaiset myydä monta arpaa että se lasku saadaan katettua. Tälle juristin palkkiolle ei kuitenkaan ole minkäänlaista johtokunnan hyväksyntää. Näin ollen puheenjohtajan kuuluu kuitata tämä lasku omasta pussistaan.

Kesäkuun puolivälissä perustettiin kaupunkiin uusi seura, Arctic Athletics Rovaniemi. Kuukautta myöhemmin levisi tieto tästä julkisuuteen. Tuntui hyvin erikoiselta että toinen puheenjohtajan lähimmistä tukijoista, seuran talkoovastaava, lähti perustamaan omaa seuraa. Vielä erikoisemmalta vaikutti se että puheenjohtaja ei reagoinut tähän mitenkään. Talkoovastaava jatkaa yhä jaostossa tehtävässään, vaikka tekee varainkeruuta ainoastaan omaan kilpailevaan seuraansa. Myöhemmin selvisi sekin miksi puheenjohtaja katsoi tätä kaikkea läpi sormien, puheenjohtaja nimittäin oli itsekkin vaivihkaa uudessa seurassa toimimassa taustalla. Oletteko kuulleet ennen seuran puheenjohtajasta, joka houkuttelee oman seuransa urheilijoita siirtymään toiseen seuraan? 

Näinä kuukausina on saanut kokea itse kukin erillaista painostusta ja uhkailua. Joillekkin soiteltiin ja läheteltiin sähköposteja, minä sain nimettömiä kirjeitä. Nämä kirjeet julkaisin kirjoituksessani Nimettömiä kirjeitä. Tästä tuli blogin kaikkien aikojen luetuin kirjoitus 1500 lukijalla. Näistä kirjeistä saa hyvän kuvan minkälaisten ihmisten kanssa tässä ollaan nyt tekemisissä. Kirjeet kertonevat hyvin paljon enemmän lähettäjästään kuin vastaanottajastaan. Oulun Pyrintöönkin tällainen informaatiokirje syksyllä nimettömästi lähetettiin jonkun yleisurheilun ystävän toimesta. Siinä minut jälleen solvattiin ja Harrikin ohimennen. Siellä kirje laitettiin sujuvasti ei siinä-arkistoon ja Harrikin on siellä nyt töissä, ei oikein auttanut. Kaiken kaikkiaan on kertynyt jo kattava arkisto puheenjohtajan ja tukijansa eri ihmisille osoittamia solvauksia, joista osa antaisi aihetta vaikka rikosilmoituksen tekemiseen. Jos ja kun nämä tuodaan julki, on varmaa etteivät he enää kovin monen ihmisen luottamusta nauti tässä seurassa. Erityisesti koville joutui piirin kilpailuvastaava myönnettyään minulle piirin villinkortin Kalevan kisoihin. Puheenjohtaja Riekkinen yritti tietysti tehdä kaikkensa estääkseen minua kilpailemasta Vaasan Kalevan kisoissa. Kilpailuvastaava oli kuitenkin tehnyt päätöksensä täysin asianmukaisella tavalla ja Suomen Urheiluliitto oli päättänyt ettei puutu edustusoikeuksiini kesken kilpailukauden, seuran aiemmin tekemien päätösten ollessa ilmeisen kiistanalaisia. Näin Vaasassa juostiin ja Riekkisläiset saivat ensi kerran nenilleen. 

Lähes puolivuotta on tätä showta kestänyt ja paljon se on vienyt monen ihmisen aikaa. Voi jospa senkin ajan olisi voinut käyttää rakentavalla tavalla yleisurheilun eteen. Luotan kuitenkin siihen että lopulta kaikki pääsevät tekemään parhaansa yleisurheilen eteen omien arvojen ja periaatteidensa mukaisessa ympäristössä. Tietysti oikeusturvalautakunnan antama päätös oli helpotus. Ikävän leimansa tämä jupakka antoi menneisiin kuukausiin mutta onneksi en ole kovin hyvä stressaantumaan. Olin koko ajan varsin luottavainen mutta prosessin venyminen harmitti. Puheenjohtaja lähti pelaamaan tätä peliä niin likaisesti, että oli selvää että hän sotkeutuu lopulta omiin verkkoihinsa. Tarvittiin vain joku virallinen taho laittamaan hänet järjestykseen. Muiden seuran yleisurheiluihmisten tuki oli tietysti tärkeää. Se että en ollut missään vaiheessa yksin tässä tilanteessa sai olon tuntumaan varmemmalta. Kiitos näille kanssa taistelijoille. Me olimme oikeassa!

Seuran 60-vuotisjuhlia vietetään sunnuntaina. Häpeilemättä puheenjohtaja on vetänyt kutsujen lähettämisessä aivan omaa linjaansa. Kutsumatta jätettyjen listalta löytyy mm. yleisurheiluakatemien rehtori ja lukuisia seuran aktiiviurheilijoita. Jo aiemmin mainittu seuran ainaisjäsen kutsuttiin vasta sen jälkeen kun tämä ihmetteli kutsumispolitiikkaa toiselle johtokunnan jäsenelle. Erikoista on myös se että juhlallisuuksista ei ole minkäänlaista julkista ilmoitusta tai kutsua seuran nettisivuilla tai ilmeisesti muuallakaan. Luulisi että seuran 60-vuotisjuhlat olisivat koko jäsenistölle avoimet. Ilmeisesti tässäkin tapauksessa jäsenet on luokiteltu toivottuihin ja ei toivottuihin. Tässä on varmaan sitten jotain puheenaihetta juhlaväelle jos muuten meinaa jäädä tilaisuus kuivaksi. 

- Eemeli Kaartinen

Halli ja leiri asiaa - koordinoimalla kuntoon

Hallikauteen on enää kaksi kuukautta, joten on aika paljastaa hieman ennakkotietoja pohjoisenalueen hallikalenterista. Lajiohjelmat tulevat sitten joulukuun puolella. Listaan on otettu mukaan myös Ruotsin lähialueiden kilpailut. Yhdessä molempien maiden kilpailuiden kanssa on mahdollista rakentaa itselleen kattava talven kilpailuohjelma kohtuullisen automatkan sisältä. Erityisesti rohkaisen käymään Luleån kilpailuissa. Siellä on erittäin hyvä ja avara halli. 360m rata, neljä kiertää ja kahdeksan suoralla, 100 metrin suora ja täysleveät radat. Erityisesti maaliskuun Arcus Campen on mielenkiintoinen. Siellä kilpaillaan "sprint campen" matkoilla 60,80 ja 100 metriä ja yhteenlasketut ajat ratkaisevat voittajan.

7.12.2013 Aspen, December Spelen (HSKT)

11.1.2014 Aspen (VKV)

17-19.1.2014 Alueleiri Rovaniemi

18-19.1.2014 Oulu (la sisulisähuipentuma, su pm-kisat)

25-26.2014 Aspen Ahtletic Games (HSKT)

1.2.2014 Luleå, Arcus Spelen

8.2.2014 Rovaniemi, Santa Claus hallit

22-23.2.2014 Sm-hallit Rovaniemi

15.3.2014 Luleå, Arcus Campen

Näin on ollut hienoa fanikulttuuria joskus Oulun hallikisojen katsomossa.

Aivan optimaaliseen hallikalenteriin ei tänäkään vuonna päästy. Ylimääräinen osa tässä kokonaisuudessa on alueleiri, joka ei mielestäni kuulu keskelle parasta hallikautta. Tästä asiasta on keskusteltu vuosittain mutta muutosta ei vaan tapahdu. Hallikausi on lyhyt ja se olisi pyhitettävä vain kilpailemista varten. Valmennuksellisesti katsottuna alueleirin oikea paikka on juuri hallikauden kynnyksellä mutta ei yhdenkään kilpailun kanssa päällekkäin. Useimmiten päällekkäisyys on sattunut juuri Oulun kilpailuiden kanssa. Tämä aiheuttaa ikävää ristiriitaa urheilijalle ja valmentajelle siitä pitäisikö mennä kilpailuihin vai leirille. Päällekkäisyys syö jonkinverran molemmilta tapahtumilta osallistujia, ja vielä enemmän jos leirillä satutaan pitämään myös leirikilpailut. Ehdoton lähtökohta on oltava se, että halleissa Oulu, Aspen ja Rovaniemi, ei saa olla päällekkäisiä kilpailutapahtumia. Se on järkevän hallikalenterin syntymisen edellytys. Tähän päästään kun asioista keskustellaan ajoissa ja muistetaan tehdä hallivaraukset hyvissä ajoin. Tämän vuoden hallikalenteria pidän alueleiriä lukuunottamatta hyvänä. Helmikuun alun Luuleån kisa paikkaa Suomen kalenterin aukkoa. Hallikoordinoinnin lopputulos on hyvää perustasoa, jota se on viime vuosina useimmiten ollutkin.

Viime talven Santa Claus hallit Rovaniemellä käyvät hyvästä esimerkistä, kuinka tärkeää on niin halli- kuin kesäkaudenkin kilpailujen koordinointi. Kilpailulla oli hyvä ajankohta eikä päällekkäisiä tapahtumia ollut. Kilpailu teki osallistujaennätyksen noin 200 urheilijalla ja kilpailun suosituin laji oli miesten 60 metriä 23 osallistujalla. Vielä löytyy pohjoisestakin osanottajapotentiaalia yleisenkin sarjan lajeihin. Kun kilpailut koordinoidaan parhain päin, voidaan monessa muussakin pohjoisen kisassa nähdä miesten pikamatkoilla yli 20 osallistujaa. Sellaisiin kisoihin on urheilijan hieno tulla.

Aspen Athletic Gamesissa laitetaan puitteet kuntoon vaivoja säästelemättä.

Palataan vielä alueleireihin. Alueleirit ovat pyörineet nykyisellä konseptillaan Rovaniemellä nyt 10 vuotta. Niistä ensimmäisinä parina vuotena ei vielä puhuttu alueleireistä, vaan silloin kyseessä oli opiston oma leirityskuvio Juha Tarsan vetämänä. Kymmenen vuoden takaisista ensimmäisten leirien +120 urheilijan osanotosta on tultu reiluun pariinkymmeneen. 100 urheilijaa vähemmän kymmenessä vuodessa, erittäin huolestuttavaa. Tietysti ovat lisenssitkin hieman vähentyneet, mutta eivät lähellekkään siinä määrin. Aivan optimaalista leireilyä ei ollut tuo yli sadan urheilijan porukalla touhuaminenkaan. Silloin mukana olivat suunnilleen kaikki jotka olivat koskaan urheilukenttää nähneetkään ja leirimaksun maksaneet. Sata kertaa paremmin silloin kuitenkin meni kuin nykyään. Taas on tultu käytännössä siihen tilanteeseen että mukaan pääsevät kaikki jotka vain valmiita ovat leirimaksun maksamaan, valitettavasti näitä halukkaita löytyy enää parikymmentä. Eipä ole siis enää juuri varaa alkaa leiriryhmiä karsimaan tai valitsemaan. Ehkä parhaimmillaan leirit olivat silloin kuin osallistujia oli 50-70 joskus vuosina 2005-2007. Kaikkiin lajiryhmiin riitti porukkaa mutta tolkutonta tungosta ei enää ollut. Niistä vuosista hienoina juttuina jäivät mieleen lajiryhmien väliset koripallo pelit.

Mikä sitten näissä alkuvuosien leireissä oli paremmin? Ennenkaikkea se oli uutta, mikä kiinnosti urheilijoita ja valmentajia. Nykypäivän suurin ongelma on se että leirit uusiutuvat hyvin vähän tai eivät ollenkaan. Valmentajien vaihtuvuus on vähäistä. Urheilijat näkevät parissa vuodessa sen kaiken mitä alueleirillä on tarjota. Jos alueleiriputkessa ollaan 14-19 vuotiaana, niin ei ihme jos sama kaava alkaa viidessä vuodessa kyllästyttämään. Omina viimeisinä alueleiri vuosinani minua kiinnostivat leireillä lähinnä testien tekeminen, muuten homma oli nähty. Nykyisellään pohjoisenalueen alueleirit palvelevat lähinnä niitä jotka eivät asu hallipaikkakunnilla. He tulevat mielellään viikonlopuksi parempiin olosuhteisiin harjoittelemaan. Tässäkin tapauksessa vetää enemmän olosuhteet kuin valmennus. Oman paikkakunnan urheilijoita alueleireillä käy enää muutamia. Leiri ei kiinnosta heitä jotka muutenkin ovat samoissa olosuhteissa joka päivä, saatikka jos valmentajakin on leirillä sama kuin jonka hallilla näkee joka päivä. Vielä vähemmän napapiirille vaivautuu Oululaisia. Halli on sielläkin ja hyvät valmentajat. Ennen ryhmäharjoittelu houkutteli leirille nekin, jotka saivat muutenkin harjoitella päivittäin hallissa. Meillä oli ennen vanhaan aika komeat letkat vetämässä sunnuntai päivän nopeuskestävyysharjotuksia.

Urheiluliitto lakkautti taannoin 17-vuotiaiden maajoukkueleiritykset. Perusteita tietysti löytyi puolesta ja vastaan. Tälle ikäluokalle mainittiin korvaavana ja ensisijaisena leiritysjärjestelmänä alueleirit. Tässä tapauksessa alueleirien tasosta ja valmennuksen sisällöstä täytyy pitää entistä parempaa huolta. Nykyisellään ainakaan pohjoisenalueen alueleirit eivät pysty tarjoamaan lahjakkaimmille junioreille tehokasta ryhmäharjoittelua ja vaihtelevia valmennusvirikkeitä. En kritisoi menneitä tai nykyisiä alueleirien valmentajia, he ovat kaikki alueen parhaita valmentajia. Tilanne on nyt suunnilleen se, että jotkut valmentajista ovat saattaneet olla remmissä mukana yhtäjaksoisesti lähes kymmenen vuotta. Näkisin mieluummin tilanteen niin että yksi valmentaja vetäisi parin vuoden settejä alueleireillä ja sitten taas joku muu seuraavat pari vuotta. On eduksi urheilijoille nähdä erillaisia valmentajia ja valmennusfilosofioita. Näin varmistettaisiin leirien tuoreena pysyminen vanhemmillekkin urheijoille. Jos leiri alkaa tuntumaan rutiinilta niin silloin ollaan menty metsään. Alueleirien tilannetta täytyy pohtia alueneuvostossa.

- Eemeli

Neuvostoliiton risteily

Ikää tulee ja ihminen seestyy, näin voisin tätä mennyttä yleisurheilun gaalaristeilyä kuvailla. Siinä missä viime vuonna lähdin laivasta vasta kun henkilökunta tuli herättää ja uudet matkustajat sisään, niin tällä kertaa lähdin ihan omin neuvoin ja oikeaan aikaan. Ehkä monen mielestä parempi näin mutta meiki tykkäs että vähän tylsä homma. Harri valitteli kun sillä meni vyö rikki eikä housut meinannu pysyä jalassa, minä taas koin ongelmaksi kun nyt ne housut pysy jalassa. Hytistä kun lähettiin se kyseli multa että eihän mulla jääny mitään, ei jääny ku neitsyys vaan totesin suivaannuksissani. Ongelmansa kullakin. Harrin kans käytiin myös Neuvostoliitossa shoppailemassa. Samalla vietiin paikallisille naisille sukkahousuja ja muuta mitä niiltä siellä puuttuu. Meiki osti rotsin ja tuliaisia vähemmän ku vuoden tarpeiksi. Toiset osti niin paljon kaljaa että meiki tuli ihan kateelliseksi. Onhan se vähän rahvaanomasta roudata niitä kaljakeissejä pitkin kaupunkia mutta mitäpä ei harrastuksensa vuoksi tekis. Saatana ihmisiä kuskataan onnikkalasteittain viinakauppaan, on siinäki hieno turismin muoto. Siellä ei turhaan tuota viinan myyntiä rajoteta, mutta miksipä niin tehtäis kun sillähän se koko valtio pysyy pystyssä. Meiki on aikanaan tehny semmosen periaate päätöksen että suomeen en viinaveroja maksa, ainakaan yhtään enempää kuin on aivan pakko. Sen verran jo nykyään ahistaa tää suomalainen yhteiskunta kaikkine rajoituksineen.

Meiki kuulemma voitti jonku visailun siellä laivalla. No niinhän minä sanoin jo etukäteen. Ja minä vielä visailin yksin enkä missään ryhmässä. Soitelkaa että mitä mä oon voittanu! On muuten tehty pelikoneen pelaaminen laivalla niin hankalaksi ettei se meinaa humalaiselta ihmiseltä onnistaa. Nykyään sinne pitää työntää oma maihinnousukorttinsa. Juuri sain pelattua sitä yhellä kolikolla, painelin nappeja eikä sieltä enää ainakaan rahaa tullu ulos. Jostain reiästä se laite kuitenki pukkas käteen jonku toisen jätkän vanhan aamupalakortin. Ihme laite. On muuten vähän merkillistä nuilla virolaisten laivoilla että minä en saanu aikanaan pelata pelikonetta 19-vuotiaana mutta 16-vuotiaat voi kuitenki hipata ja ryypätä kaikessa rauhassa laivan discoteekissä.

Perinteinen risteilyn päätös. Yritin tilata juomaksi Mckaljan mutta ei valitettavasti kuulunut valikoimaan. Uus rotsi niskassa.

Matkan illanvietto osuus alko perjantaina sillä että mut vietiin kattoo Popedaa. Popeda totisesti näytti mitä on tehdä rock´n rollia ammatikseen. Ja rockata voi vielä aivan täysiä vaikka eläkeikä lähestyy. Popeda on niitä bändejä jotka on livenä vielä kovempia kuin mitä levyltä kuultuna. Harvemmin näin päin mutta se kertoo tosi ammattilaisuudesta. Menkää ihmiset kattoo! Kannattaa, vaikka ei tuntuiskaan siltä että se ois niitä keikkoja johon ensimmäisenä haluaa mennä.

Reissussa oli mukana myös Marko Ahtiainen ja Kuopion reippaimmat housut. Marko kalevan kisojen 2014 pääsihteerinä oli lähteny pr-osastonsa kanssa liikkeelle. Ne tekee siellä tosi hyvää duunia. Ei vielä missään kisoissa oo ollu tämmöstä promoamista ja näin hyvin saatavilla informaatiota jo 9 kuukautta ennen kisoja. Tästä kannattaa ottaa mallia tulevien Sm-tapahtumien järjestäjien minkälaista on nykyaikainen ja tehokas viestintä. Ajatelkaa, jo nyt tiedetään missä Kalevan kisojen illanvietot pidetään. Eihän tuommosta hommaa ole yleensä järjestetty ollenkaan. Mahtava homma kokoontua kaikkien laji-ihmisten kans samaan paikkaan. Puijon sarvessa nähdään refresmentin merkeissä!

Tuliaisiksi ostimme vain fiineimpiä neuvostoliittolaisia viinejä.

Eihän tämä reissu nyt aivan pelkästään refresmenteissään menny. Kolme varsin positiivista harjotustakin mahtu mukaan. Hieno kokemus oli aamulenkki klo 6.40 urbaanissa ympäristössä pitkin Töölönlahden ja Hakaniemen rantoja. Sato vielä vettäki, siinä oli urheilijanomatuntoa tämän muun homman vastapainoksi. Liikuntamyllyssä oli kuulemma tänään jollaki vähän vaikeuksia mahtua reenaa. On se ikävää kun asioista pitää tehdä niin ehdottomia että periaatteen vuoksi yritetään kieltää huippu-urheilijaa harjottelemasta varsin avarassa hallissa. Torstaina kun olin myllyssä niin yleisurheilu alueelle tuli muutama chearleaderi tekemään omia jumppiaan. Sillä hetkelle tilaa oli väljälti mutta eräs vanha ukko meni kuitenkin niitä hätistelemään pois. Sille tuotti hankaluuksia sanoa "chearleader" mutta se sai asian ilmaistua näin "ei tätä ole tehty miksikään saatanan siideri paikaksi". Varsin ymmärrettävästi ilmaistu joka tapauksessa.

Kyllä on ollu taas mahtavat jutut. Nää on niin mahtavia juttuja että mun mielestä ihmiset ois voinu maksaa mulle vaikka 5€ minuutilta jotka sai kuunnella näitä tarinoita spårassa matkalla satamasta kaupunkiin. Se on kätevää kun voi pyörittää aina vaan samaa levyä mutta täytyy muistaa että eri ihmisille kuitenkin. Sitten menee pieleen jos alkaa kertoo samoja vitsejä jo kolmatta kertaa samoille tyypeille. Vähän niinku Ahtianen kuulemma esitteli eräälle seurueensa neljä kertaa saman päivän aikana. No mutta näin on taas todellisuuteen palattu ja muille rustattu jotain taivasteltavaa. Ei siinä.

- Meiki (Eemeli)