maanantai 28. lokakuuta 2013

DJ Meiki

Nyt on synttärit kyykätty pakettiin, ja hipattu myös. Hipat ja kyykyt oli molemmat ihan totista laatua. Syntymäpäivän juhlistamisen alotin synttärikyykyllä. Paketoin itelleni lahjaksi uudet ennätysraudat 3x170kg. Siinä oli yks toisto parannusta entiseen. Juhlallisuuksia jatkoin elämäni ensimmäisen DJ keikan muodossa. 

Eräs arveli ilmeen perusteella ettei ollut kovin mukava tapa viettää synttäreitä.

Mua oli siis pyydetty naisten lentopallon mestaruusliigan peliin soittaa musiikkia. Se oli mun mielestä mainio tapa viettää syntymäpäivää. Meiki oli hyvin innoissaan mahdollisuudesta päästä soittaa lentopallo peliin. Samaa hommaa olisin halunnu tehä yleisurheilu kisoissaki mutta siihen ei oo ollu mahollisuutta, koska meiki on kilpaillu ite tai sitten toiminu kilpailunjohtajana. Toisekseen asianmukaista äänentoistoa on voinu olla hankala järjestää tai sitten suhtautuminen musiikin soittamiseen on ollut nihkeä. Nyt oli kaikki järjestyksessä, kunnon äänentoisto, nasta tapahtuma ja tilaus soittaa musiikkia. Lentopallossa musiikki on kiistaton osa tapahtumaa. Sitä se on isommissa yleisurheilu kilpailuissakin, mutta pienempiin kisoihin jos yrittää musiikkia tuoda niin aina löytyy joku jonka mielestä se on tyhjänpäivästä. Kun katoin lentopallon Em-kisoista Suomi-Italia peliä, panin merkille mielestäni tasokkaan DJ työskentelyn. Peli oli vauhdikas ja DJ skulas kunnon jeejeetä niin mahtava meininki välitty aivan kotisohvallekki asti. Se orientoi meikiä omaan uuteen duuniin. Meiki valmistautu peliin huolella. Soittolistaa valmistelin tuntikausia. Latasin puuttuvat kappaleet, leikkasin niitä ja funtsin mitä soittaa missäkin tilanteessa. Biisit oli tärkeä leikata sillä musiikki soi kerrallaan vain sekunteja, joten biisin huippukohdan on oltava heti siinä. Ei ole aikaa kuunnella introja. Homma täytyy tehdä viimisenpäälle jos niin voin yhtään tukea mun suosikki joukkueen orientoitumista peliin. Soittolista sisälsi urheilutapahtumien klassikko kappaleita ja nykypäivän menevimpiä ralleja. DJ:n tilastotietona kerrottakoon että kappaleita oli listalla 63 ja vain kaksi niistä jäi käyttämättä. Meiki oli hommassa just niin hyvä kuin arvelinkin. Mulla on silmää ja korvaa tähän hommaan. Tilannetaju on ykkösjuttu. Homma hioutuu edelleen, kauden lopussa meiki on entistä parempi. Äänentoisto tekniikkaan täytyy tutustua tarkemmin. Nyt pitäs ilmeisesti käydä joskus soittamassa myös Lakkapään peleissä. 

Pidän lentopalloliiton käyttämien pelien mainosjulisteiden ulkoasua onnistuneena. Mainos kiinnittää tehokkaasti ohikulkijan huomion. Idea tuoda pelaajat esiin vain pelkän seuran logon lisäksi on mainio. Mainos luo onnistuneesti katsojalleen jännitettä tulevaan peliin. Lisäksi lajin visuaalisuus käy mainoksesta selville.

Vastaanotto uuteen hommaan oli hieno. Tehtävää ennen hoitanut, jo eläkeikään ehtinyt herra opasti kuviot seikkaperäisesti. Tilanteeseen ei liittynyt minkäänlaisia vaikeita tunteita sitä kohtaan että uusi henkilö tulee remmiin ja tuo tapahtumaan oman leimansa. Uutta mulle oli myös se että tässä tapahtumassa vastasin vain yhdestä hommasta. Ei tarvinu olla vastuussa melkeen kaikesta ja kaikista. Ihan kiva välillä näinkin. 

Ja sitten vielä sinne hippaosastolle. Hipat oli Tivolissa eli samassa osotteessa kuin mihin Pekkala mut kuus vuotta sitten ensimmäisellä kapakkireissullani kuskas. Sillon olin alueleirillä ja seuraavana päivänä kun kesken koordinaatio harjotusten liukenin paikalta niin sitä sitten paheksuttiin. Mutta ei jääny vaan yövuoroon mun birthday partyt. Tänä aamuna soitin kaverille joka oli ollu viettämässä oikeustieteen opiskelijoiden vuosijuhlaa. Tämä sitten kutsu mut heidän sillikselle. Luulin että siellä on vaan rapulaiset ihmiset syömässä sipsiä keskenänsä mutta mitä vielä, hirviä disco meininki tuleeki heti aamusta vastaan. Siellä oli kaikkea hattara ja popcorni koneista lähtien. Pöydät aivan notku syötävää ja juotavaa. Mitäpä siinä muuta saatto kuin liittyä hippoihin. Edellisen illan frakit ja iltapuvut oli oikkareilla vaihtunu vähän vähemmän formaaleihin kostyymeihin. Tavallisissa vaatteissani koin erottuvani liikaa porukasta. Niinpä potkasin housut nurkkaan ja jatkoin hippaamista trikoissa. Myöhemmin kävin vaihtaa vielä vähän parempaa trikoota päälle. Hipat on aina mahtavat jos niissä saa olla trikoissa. Oltaispa gaalaristeilylläki. Tarinan opetus oli siis se että ei ole pakko pitäytyä perinteisissä hippa ajoissa, eli ilta kymmenestä aamu neljään. Aivan hyvin se voi olla myös aamu kymmenestä iltapäivä neljään. Hippaamista kahessa vuorossa. 

Loppuun käytän vielä kovia sanoja, saatana. Kyllä Rovaniemellä on teiden auraus aivan paskalla tolalla. Mentaliteetti on tuntunu jo vuosia olevan "kyllä ne sinne polkeentuu". Meiki kun sotkee pyörällä joka paikkaan niin kyllä sattuu keljuttamaan. Tämän seikan edesauttamana vinkkuroin itteni kylelleen tänään, terävissäni tosin. 

- Meiki (Eemeli)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti