Terapiasta telineisiin

Hallikautta yskitään käyntiin siellä ja täällä, huomenna on Pohjois-Suomen ja meikin vuoro startata se. Huomenna kilpaillaan siis Länsi-Pohjan hallit Haaparannan Aspen-hallissa. Meiki tekee paluun juurilleni eli 60 metrille. Kertaillaampa lähtökohtia tulevaan hallikauteen siinä ohessa kun yritän pitää orientaatiota kasassa vielä kisaa edeltävän illan.

Tilanne on nykyään tämä, yks juoksuharjoitus = yks terapia käynti. Jari pyrkii lievittämään meikin pelkotiloja taideterapialla (art).

Alunperin oli tietysti tarkotus näyttää nelosella tällä hallikaudella. Mutta siinä missä vammojen ajamana siirryttiin aikanaan pidemmälle matkalle niin tällä kertaa vaivat pakottaa lyhentämään matkaa. Saa nyt nähdä kuinka terveellinen vaihtoehto 60 metriäkään lopulta on. Akillesjänne ongelmien pakottamana meiki on taas ryhtyny suoran juoksijaksi, kaarrejuoksun vääntö tuntuu ikävältä akillesjänteessä. Kun joulukuussa ei saanu lainkaan tehtyä nopeuskestävyysharjottelua niin sujuvasti sai unohtaa 400 metrin kisat tältä kaudelta. Marraskuussa oli mukava huomata että kun on pari vuotta ollu harjottelevinaan 400 metriä varten, niin joka harjotuskauden pääsee alottaa vähän korkeammalta tasolta. Niinku sanotaan, 400 juoksijaksi tuleminen vaatii useamman vuoden lajiharjotuspohjia. Siinä ehti jo suunnitella monenlaisia näytöksiä, mutta paskat. Jotaki on kuitenki kisoissa tehtävä, ja kun kaarretta ei voi kurvailla niin talvella ainoa vaihtoehto on 60m. Pituushyppyäkään en kokenu vaihtoehdoksi korvikelajia etsiessäni.

McKehonrakennusateria, tässä hampurilaisessa on 51g proteiinia! Täydellistä ravintoa voimalajien harrastajille. 

Meiki on samalla innoissaan että skeida housussa uudesta tulemisesta 60 päkittäjänä. On siinäkin puolensa, riittää kun välillä käy kyykkäämässä ja ottaa lähtöjä. Ei tarvi jatkuvasti olla sitä rundia nulkkaamassa ympäri, eikä tarvi laihuttaa. Voi vaan nastana patsastella hallilla ja hippaamiselleki jää enemmän aikaa. Huomiselta voi oottaa mitä vaan. On ollu niitä hallikausia jotka on päättyny sekunneissa tai voi se päättyä yllättävään näytökseenki. Meiki on löytäny telineisiin semmoset asetukset että lähtöön on tullu aivan uudenlainen tolkku. Odotan sen osaston toimivan paremmin kuin vuosiin. Viime vuodet se lähtö on ollu täyttä arpapeliä, ja harvoin on osunu hyvä lähtö kohalleen. Lähtijänä meiki on taantunu 400 riittävälle tasolle mutta nyt yritetään lunastaa niitä odotuksia joita ulkonäkökin antaa odottaa. Marraskuussa oli jo joitain pelottavan hyviä harjotuksia. Sittemmin mahollisesti hippaaminen on estäny parhaimman terävyyden puhkeamisen liian aikasin. Kisaa edeltäneeseeen viikkoon on mahtunu kovasti rohkasevia harjotuksia, välillä taas henkinen orientaatio on ottanu pahasti takapakkia kireyksien ja pelkotilojen vallitessa. Toivottavasti huomenna ei oo pahemmin skeida housussa. Terapiaa ainaki siltä varalta on otettu.

T: Meiki (Eemeli)