Janakkalan seurahulluseminaari

Urheilijoilla on karnevaaliviikonloppu takana ja yhtä karnevaalia se oli meikinki viikonloppu, vaikka en tällä erää urheilijaksi itteäni laskekkaan. Meiki osallistu semmosiin luottamushenkilökarnevaaleihin Janakkalassa, joka on lähes yhtä perinteinen tapahtuma kuin lajikarnevaalitki. Seminaaria johti tunnettu luennoitsija M.A, jonka luentojen pohjalta keskusteltiin ja soiteltiin. Luentojen välissä nautimme refresmenttiä. Täytyy kyllä todeta että vittuko lomaileminen on raskasta. Vaati pari lepopäivää neljän seinän sisällä takas arkeen orientoitumiseen. Tämän jutunki jaksoin kirjottaa vasta viime yönä. Loma oli tosiaan sen verran rankka että meiki pääty sairaalaan ja toisilla pitempi kestonen nesteytys alko pakottamaan munuaisia. Loput seminaarin sisällöstä on luottamuksellista tai sanotaan näin etten kehtaa kertoa.

Sairaalareissun ja viis tikkiä tienasin hyppäämällä järveen. Sen verran muistin opetetun ettei pää edellä saa hypätä, vaan hyppäsin turvallisesti pommilla. Syvyyspommissa oli kuitenki sen verran kaliiperia että pommi jysähti suoraan polvi eellä pohjaan ja se oli siinä. Loppu reissun konkkasin menemään niinku kehitysvammanen. Taas sai siirtää reenien alottamista kymmenen päivää eteenpäin. Johan sitä kerran kerkes käyttää piikkareita jalassa kortisonipiikin jälkeen. Kävin loman alkuun Janakkalan kentällä vähän juoksentelemassa. Kaheksan vuotta sitten 17v Sm-kisoissa siellä onnisti, kuvittelin että sehän kulkee samalla radalla nyttenki mutta tuomio oli tyly. Ekan vedon jälkeen paikalliset asiantuntijat totes kylmästi että "kaartinen sä oot liian lihava tähän hommaa". Tosihan se on tällä hetkellä. Nyt kävin esiintymässä Janakkalan radalla noin 13 kiloa isompana kuin 8 vuotta sitten.

Tästä sujuvasti päästäänkin yleisesti suosittuihin blogin aiheisiin, kuten aineenvaihdunta on sekaisin, rasvaprosentti ei tipu,tuli nuha, kaikki on päin persettä ja psyyke pettää, jonka jälkeen se oli siinä tämäki vuosi. No en kuitenkaan lähe omia juttuja viemään aivan tälle linjalle. Joskus on parempi olla vaikka vähän aikaa hiljaa, ettei ala valitustarinat kolmatta kertaa kiertää samaa rataa ympäri. Toisaalla jo pelkät otsikot lukemalla voi päätellä missä kohtaa vuoden psyykkeenpettämisykliä ollaan menossa, ja kun lukee pitemmälle meinaa psyyke pettää itelläkki.

Kävin Turussa kyttäämässä yleisurheilunaisia jotka oli tiukassa kunnossa Iltalehden mukaan. Ilmankos oli katsomot täynnä. Eihän niissä sen jutun kuvissa ollu edes juuri mitään erikoista, olisivat käyneet ihan tavallisen yleisurheilujutun kuvitukseksi. Mutta sen jutun "asiasisältö" oli kyllä täysin idioottimainen. Oletettavasti yleisurheilujournalismin taso Iltalehdessä voi vain nousta tulevaisuudessa. Toki ainakin mieskatsojat on panneet merkille myös tämän lajin visuaalisen puolen mutta sen voinee jättää ihan jokaisen oman oivalluksen varaan. Kyllä niissä kisoissa olis ollu ihan oikeitakin jutun aiheita. Vai onko tämä visuaalisuusnäkökulma sittenkin ulottuvuus, jota pitäisi käyttää viestinnässä enemmänkin? Sillähän saatiin aikaan varmaan vuoden luetuin yleisurheilujuttu. Kokkonen kommentoi ettei hän ainakaan ole huolestunut siitä jos joku hänen persettä kisoissa kuvaiskin. Iltalehti tehnee siis miehistä seuraavaksi vastaavanlaisen jutun. 

Lopuksi täytyy vielä kertoa viikon ärsyyntymisen aihe, uusi kuulutusääni junissa. En ole sopeutunut siihen enkä aio sopeutua. Se kuuluttaa ihan liian lepposalla nuotilla ja hitaalla rytmillä. Nyt on päin persettä seki asia. Taas yksi syy lisää vastustaa muutoksia. 

Soitellaan! - Eemeli