Timo Törmäsen muistelmat osa 2.
Kahdeksan kuukautta on vierähtänyt Törmäsen juoksijauran päättymisestä. Uuteen arkeen sopeutuminen on sujunut mainiosti. Yleisurheilua Timo harrastaa nykyään seuran varapuheenjohtajan ja valmentajan roolissa, opinnot maistuu ja uutta kuntoiluseuraa Timo on löytänyt Roipparin Reippaan menestyksekkäästä painonnostoseurueesta. Kenties mösjöö Törmäsellä häämöttää uusi ura sillä saralla. Heti uran päättymisen jälkeen Timolla tuli suoritettua rästiin jääneet hipat ja kapakkareissut hyvin huolellisesti, kuten oli suunniteltu. Sopivasti koulukin alkoi siinä vaiheessa kun pörssin pohja alkoi häämöttää ja niin meno tasaantui. Törmäsen muistelmien toisessa osassa kertaamme Timon uran vaiheita sen alusta asti viimeisimpiin vuosiin. Muistelijoina on ollut Timon lisäksi myös muita tämän uraa läheltä seuranneita henkilöitä.
Timo Törmänen Roipparin Reipas
Timo tuli yleisurheilun pariin 11-vuotiaana vuonna 1994, Rovaniemen Lapin urheilukoulun kautta. Ensimmäisen oikean valmentajansa Timo sai 14-vuotiaana Mika Myöhäsestä. Myöhäsen vaikutus Timon uraan on ollut ehkä kaikista suurin tämän lukuisista valmentajista. Timo itse luonnehti Myöhästä kuin isäksi ja kertoi oppineensa häneltä tinkimättömän asenteen harjoitteluun. Myöhänen valmensi Timoa vuoteen 2001 ja myöhemmin kaudella 2004 Timon Tampereen vuosina.
Menevä ammattikoululainen
Vuodesta 2000 lähtien Timon uralta alkaa löytymään varsin vauhdikkaita tarinoita. Tuolloin Timo juoksi päälajinaan 800 metriä. Pudasjärven juhannuskisoissa Timo juoksi kasin ja totaalisen päin persettä, aika 2.09. Juoksun jälkeen Timo noitui kentällä kovaan ääneen ja ilmoitti lähtevänsä kaljalle. Timo painui paikallisen Nesteen terassille. Tuolloin vähän vähemmän kokenut kaljaveikko oli parin tuopin jälkeen jo sujuvasti kaljoissaan. Timo toikkaroi takaisin kentän laidalle ja katsomoon huomattavasti paremmilla mielin, minkä saattoivat katsojatkin panna merkille. Myös Kenialaisten juoksijoiden kanssa tuli hankkiuduttua yhteiskuvaan, joka muistui mieleen vasta sen jälkeen kun kuva kolahti postiluukusta muistoksi. Kaljoissansa Timo ilmoittautua vielä seuraavan päivän Posion juhannuskisoihin kasille. Moni ehkä kuvittelisi että ei hyvä idea. Lähtö kisoihin oli seuraavana aamuna seitsemältä. Edellisen päivän kaljahuurut eivät paljoa painaneet kun Timo paransi seitsemän sekuntia aikaan 2.02,97 Aika oli oma ennätys ja ensimmäinen a-luokan tulos uralla.
Samana kesänä Rovaniemen Lapin porukka lähti kisamatkalle Lohjalle, Timolla oli jälleen ohjelmassa kasi. Aika oli kohtalainen mutta taktinen kömmähdys keljutti kovasti. Jostain Timo kaivoi teräväpullon esille avuksi siihen vitutukseen. Asiaa kehotettiin miettimään kolmesti mutta päätös oli tarkkaan harkittu. Palkintojenjakoon Timo osallistui kovasti huojahdellen. Hipat jatkuivat myöhään yöhön niin että hotellinjohtajakin joutui menoon puuttumaan. Timo ilmoitti hotellinjohtajalle että tämä saa mennä jättämään valituksensa vaikka Suomen tasavallan presidentille.
Vuoden 2000 17-vuotiaiden SM-kilpailut käytiin Jyväskylässä ja Timo oli ilmoittautunut kasille. Kasin kilpailu oli vasta alkuillasta, joten aikaa oli runsaasti kulutettavaksi. Timo päätti nauttia hotellin maksukanavatarjonnasta ja valmistautui kisaan katsomalla erotiikkaa kuusi tuntia. Hotelli oli seuran nimellä varattu ja lasku päätyi tietysti seuran johdon käsiin. Pian SM-kisojen jälkeen keskuskentällä käytiin pm-kisoja, jonne Heinon Erkki marssi Timon erotiikkalasku käsissään. Erkki huusi kovaan ääneen "Mr. Törmänen minä tiiän tarkalleen mitä kanavia sinä oot kattonu ja kuinka pitkään!" Timon kilpailuunvalmistautumismetodit eivät jääneet epäselväksi läsnäolijoille. Vuoden lopuissa kipailuissa Timo esiteltiin sen jälkeen Mr. Törmäsenä. Asia otettiin huumorilla eikä siitä tehty sen isompaa numeroa. Timo muistaa jo edesmenneen Heinon Erkin huumorimiehenä, jonka kaltaisia näinä vuosina kipeästi kaivattaisiin yleisurheilukentille kukkahattutätien sijaan.
2001 oli hieman tasaisempaa aikaa. Tietysti hipat kuuluivat nuoren ammattikoululaisen elämään ja kohtalaisen lujia sellaisia järjestettiin Timon oppilaitoksen asuntolassa. Harjoitusohjelmaan Timo ei hippojen kuitenkaan antanut vaikuttaa. Oli krapula tai ei, tai vaikka promilet vielä ylhäällä niin Timo vääntyi aina tekemään aamuharjoituksensa. Siinä riitti koulukavereilla ihmeteltävää. Välillä siitä lyötiin vetoa nouseeko Timo tekemään aamureeninsä. Kaverit luulivat voittavansa kun kerran haastoivat varsin huonokuntoista Timoa kello kolmen aikaan yöllä. Näitä kisoja Timo ei hävinnyt. Timo tienasi urheiluvalmennuskirjan kun meni suorittamaan seitsemältä aamulla ohjelman mukaisen kuntopiirin vauhdikkaan hippaillan jälkeen. Joskus kun Timo yritti sopia kaverinsa kanssa lenkkiä kuudeksi aamulla tämä vastasi "joo joo mennään vaan" luullen Timon vitsailevan. Kyseessä ei ollut mikään vitsi, kaveri sai ihmetellä että "mitä helvettiä sää täällä keskellä yötä teet", kun Timo tuli koputtelemaan talon ovelle kuudelta aamulla niin kuin oli sanonut.
Kova harjoittelija, huono kilpailija
Kauden 2001 jälkeen valmentaja vaihtui Markku Rimpiläiseen, Myöhäsen muutettua Tampereelle. Rimpiläinen muisteli että Törmänen ei ollut helppo valmennettava. Valmentajalla ja valmennettavalla oli kovin erilaisia ajatuksia esimerkiksi kilpailemisesta. Rimpiläinen tunnisti jo tuolloin valmennettavansa heikkouden kilpailijana, ja olisi tahtonut kehittää urheilijansa kuntoa ja henkistä kanttia runsaan kilpailemisen kautta. Timo puolestaan ei olisi halunnut kilpailuihin kuin vasta tuntiessaan itsensä ehdottomasti valmiiksi niihin. Uran jälkeen urheilijan itsensäkin on ollut helppo myöntää kärsineensä heikosta kilpailupäästä. Vuosittain tuntui siltä että tulokset eivät vastanneet sitä mitä harjoituskauden perusteella saattoi odottaa. Useampana vuonna maltti loppui kesken kesän ja kausi pantiin pakettiin jo heinäkuulla, vain koska tulokset eivät tyydyttäneet. Ehkä paremmalla maltilla olisi päästykin lähemmäksi tavoitteita. Jälkeenpäin Timo totesikin olleensa tyytyväinen siihen miten harjoitteli mutta ei siihen kuinka kilpaili. Rimpiläisen aikana harjoittelu oli vahvasti määrä- ja aerobisvoittoista. Yhden kauden aikana sillä ei päästy kummoisiin tuloksiin mutta myöhemmin Timo näki asian vahvuudeksi, kyseisen jakson aikana luodut pohjat kantoivat myös tuleviin vuosiin. Uraansa jälkeenpäin muistellessaan Timo nimeää Rimpiläisen niiden valmentajien joukkoon joita saattoi ehdottomasti kunnioittaa.
Vuonna 2002 Wilson Kirwa oli Rovaniemellä valmistautumassa Munchenin EM-kisoihin valmentajansa Heikki Keskitalon valvonnassa. Menevänä miehenä Wilson kaipasi kuitenkin discoon kesken leirin ja niin pyysi Törmästä kapakkaseurakseen. Vauhdikkaan Doriksessa vietetyn illan jälkeen Timo jäi nukkumaan Wilsonin huoneeseen urheiluopistolle. Timo ei tiennyt että Wilson oli majoittunut alppimajaan. Tavallista alhaisempi happipitoisuus ei toimi ainakaan kapakkareissusta toipumiseen sai Timo todeta ja luonnehti tuolloin kokemaansa elämänsä pahimmaksi krapulaksi.
Ei siinä.
Seuraavaan kauteen Timo kävi valmistautumassa Play del Inglesissä parin viikon ajan joulun alla. Aika oli hieman levotonta Timolle, tuolloin unilääkkeet olivat tarpeen ennen nukkumaan menoa. Joskus kävi niin että uni ei siltikään tullut mutta pönttö oli pillereistä sekaisin. Eräänä iltana Timo lähti huoneestaan tokkurassa vaeltamaan ja seuraavana aamuna löysi itsensä vieraasta paikasta ympäriltään seteleitä narulla kuivumassa. Timo oli päätynyt saaren toiseen päähän Las Palmasiin ilman muistikuvia kuinka, onneksi kuitenkin vain tuttava pariskunnan luokse. Rahansa Timo oli kätkenyt kenkiinsä, jotka olivat kastuneet läpimäriksi rankkasateessa. Tuttavat olivat ystävällisesti ripustaneet Timon rahat narulle kuivumaan.
Kausi 2003 jäi yhdeksi Törmäsen uran parhaista. Tuolloin 400m ennätys parani lähes kaksi sekuntia tulokseen 50.37 ja kasi kehittyi nelisen sekuntia aikaan 1.57. Valitettavasti hyvin alkaneen kauden katkaisi armeijan alkaminen. Päivää ennen palvelukseen astumistaan Timo juoksi 400m ennätyksensä Pudasjärvellä kalottiottelussa. Tuona kesänä Timo oli jostain syystä noudattanut kasvisruokavaliota. Kalottiottelusta palatessaan Timo päätti juhlistaa ennätystään ja viimeistä iltaansa siviilissä syömällä valtavassa lihan himossaan kymmenkunta grillimakkaraa ja vielä hampurilaisen päälle. Armeijasta Timo selviytyi puolessa vuodessa sotilaskeittäjänä.
Tampereen vuodet
Pian armeijasta kotiutumisen jälkeen Timo lähti muutamaksi vuodeksi etelä-Suomen kiertueelle. Impulsiivisella miehellä päätös lähtemisestä syntyi nopeasti ja yskimättä. Kun kotikaupunki alkoi vituttaa otti Timo puhelun Myöhäselle Tampereen suuntaan ja kahden päivän kuluttua muuttokuorma oli jo Tampereella. Timo asui Tampereella pari vuotta ja muutama kuukausi kului myös Helsingissä. Samalla alkoi karttumaan Timon mittava seura- ja valmentajakokoelma. Rovaniemen Lapista kaikki alkoi jota seurasi kaudella 2004 Helsingin Jyry, seuraavaksi kaudeksi osoite vaihtui Teivo Stayersiin, siitä eteenpäin Timo edusti seuraavia seuroja; 2007-2008 Eurajoen Veikot, 2009-2011 Lapin Lukko, 2012 Oulun Pyrintö, kaudeksi 2013 takaisin Lapin Lukkoon ja lopulta varapuheenjohtajan ominaisuudessa Pohjan Koittoon 2014. Tampereelle muutettuaan Timo palasi Myöhäsen valmennukseen vuodeksi, 2005 kaudelle valmentaja vaihtui Harri Raivioon ja kausi 2006 valmentauduttiin jälleen omin opein kuten vuosi 2003:kin. Urheilullisesti etelän vuodet olivat Timolle kohtalaisen hyviä mutta eivät kuitenkaan tavoitteiden mukaisia. Kaudella 2005 syntyi 800m ennätys 1.57,37 jonka jälkeen orientaatio siirtyi lyhyemmille matkoille. 2006 Timo juoksi 200m ennätyksensä 22,58, sekään ei tyydyttänyt vaan maltti ja kausi loppuivat seuraavaan päivään kun 50 sekuntia ei ollut vielä alittunut puoleen kesään mennessä.
Etelän vuosiin mahtui varsin vilkasta seuraelämää urheilun lisäksi. Usein nuoret atleetit kävivät koittamassa onneaan Tampereen yössä. Kapakkiin saatettiin lähteä vaikka suoraan lenkiltä jos sellainen idea syttyi. Suosikki lenkkimaasto oli Pyynikillä, missä saattoi lenkin ohessa sujuvasti tiirailla Pyrinnön naisjuoksijoita. Hyvät ystävät olivat tarpeen Tampereen yössä. Jos Timon omat jalat eivät kantaneet, tarpeen tullen hänet vietiin vaikka olalla kantaen kadulta kotiin nukkumaan. Näistä pelastustoimista vastasi nykyinen teräsmies Pasi Huhtala. Toisinaan valmennuspalavereiden ajatuksen juoksua vauhditettiin panemalla teräväpullo pöytään. Kerran palaveri päättyi nyrkkitappeluun, josta herättin silmät mustana. Se oli osa kiihkeää valmennussuhdetta, eikä asiasta tehty numeroa. Suhde-elämä naisten kanssa saattoi myös koetella. Joskus kun naiset olivat liian tiukasti kintereillä, jouduttiin niitä pakenemaan jopa kerrostalon ikkunan kautta omaan rauhaan. Kaiken kaikkiaan Tampereen vuodet jäivät Timon mieleen hyvinä vuosina. Timo palaa aina mieluusti Tampereelle muistelemaan vanhoja aikoja. Erityisesti Timo on jäänyt kaipaamaan Tamperelaista liikennekulttuuria kyllästyttyään Lappilaisiin köröttelijöihin.
Osa 3 tulossa...
Muistelmien ensimmäinen osa 23.7.2014
Kirjoittaja: Eemeli Kaartinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti