Klassinen KELA kusettaa tarina

Tämä on tarina siitä miksi KELA olisi halunnut maksaa ruokakunnalle vastoin omia pykäliään 645€ kuukaudessa 307 euron sijaan. Nyt noin vuosi jälkeenpäin oikein perustein haettua yleistä asumistukea ollaan perimässä takaisin.

Opiskelin fysioterapeutiksi ja valmistuin kesäkuussa 2016. Se kesti kaikkien harrastuksieni ja tehtävieni ohessa viisi ja puoli vuotta. Tavoiteaika tuolle tutkinnolle on 3,5 vuotta. Opintojeni aikana sain välillä opintotukea, välillä olin ilman. Edistymisen valvonnoissa tukeni toisinaan lakkautettiin tai sitten määräaikaisena myönnetty tuki päättyi. Hain jälleen tukea uudelleen sen jälkeen, kun täytin seuraavan ehdon: "Voit saada uudelleen opintotukea lakkautuksen jälkeen, kun olet suorittanut opintotuen lakkauttamisen jälkeen vähintään 20 opintopisteen uudet opinnot".

Viimeeksi opintotuen maksaminen minulle oli päättänyt kevätlukukauden 2015 loppuun. Tuki oli myönnetty määräaikaisena siihen asti, koska aiemmin edistymiseni oli ollut katkonaista.

Syyslukukauden 2015 alkaessa tiesin, että minulla ei olisi oikeutta opintotukeen. Käytetyt tukikuukaudet suhteessa kerättyihin opintopisteisiin eivät täsmänneet, mikä ei liene vaikea uskoa. Olisi pitänyt olla 5 opintopistettä käytettyä tukikuukautta kohden. Tuskin koko opintojeni aikana oli sellaista tilannetta, että olisin kerännyt riittävästi opintopisteitä suhteessa käytettyihin tukikuukausiin. 

Ajattelin että on turhaa edes hakea syksylle opintotukea, koska päätös olisi kaiken järjen mukaan kielteinen. Päätin tyytyä huomattavasti pienemmän yleisen asumistuen hakemiseen, johon minulla olisi oikeus koska en ole oikeutettu opintotukeen. KELAN internetpalvelussa asiasta todetaan seuraavasti: ”Jos et saa asumislisää, voit hakea yleistä asumistukea”, ”Hae yleistä asumistukea seuraavissa tilanteissa: Kela tai opintotukilautakunta on lakkauttanut opintotukesi, koska opintosi eivät ole edistyneet riittävästi”. Opintotukea hakisin myöhemmin, kun olisin jälleen suorittanut 20 opintopistettä tuettomalla ajalla.

Opintojeni viimeisen vuoden asuin yhdessä avopuolisoni kanssa. Hän oli osa-aika töissä. Meille myönnettiin yhteisesti 307€/kk yleistä asumistukea syyskuusta 2015 alkaen. Myöhemmin 2016 vuoden puolella kuitenkin tulkittiin niin, että olisin sittenkin ollut oikeutettu opintotukeen syyslukukauden 2015 aikana ja siten menetin takautuvasti oikeuden yleiseen asumistukeen. Tästä syystä minulta ja avopuolisoltani alettiin perimään takaisin noin tuhat euroa maksettuja asumistukia.

Selvityspyyntökirjeiden sävy oli sellainen kuin olisimme jotenkin vilpillisellä menettelyllä pyrkineet hyötymään hakemalla yleistä asumistukea ja jättämällä opintotuen hakematta. Opintotuen hakematta jättäminen ja sen sijaan yleisen asumistuen hakeminen ei ainakaan hakijaa taloudellisesti hyödytä, KELAA sen sijaan kylläkin. Esimerkiksi syyslukukauden 2015 osalta olisin voinut saada 2019,16€ opintotukea ja samalla avopuolisoni olisi saanut noin 520€ yleistä asumistukea, jos siis olisin ollut oikeutettu opintotukeen tuolloin. Sen sijaan saimme yhteisesti noin 1200€ yleistä asumistukea. KELALLE tämä ratkaisu oli ruokakuntamme osalta noin 1300€ edullisempi, kuin jos minulle olisi maksettu opintotukea ja avopuolisolleni yleistä asumistukea.

Miksi KELA sitten pitää toimintaamme vääränä ja perii takaisin maksettua asumistukea? Tämä johtuu siitä, että tiedostin itse tilanteeni opintotuen suhteen ja jätin sen hakematta. Hakematta jättäminen ei olisi kannattanut, olisi pitänyt hakea ja ottaa kielteinen päätös. Hakemalla tukea ja ottamalla kielteinen päätös tukikelpoisuusstatukseni olisi päivittynyt oikealle tolalle KELAN eri päätöksentekotasoilla ja käsillä olevalta sotkulta olisi vältytty.

Minäkin itseasiassa kävin läpi syyslukukauden 2015 opintojen edistymisen seurannan mutta koska tukea ei ollut maksussa tai haussa, en saanut selvityspyyntöä tai lakkautuspäätöstä. Koko sotkussa on kyse juuri tästä lakkautuspäätöksestä, joka minulle jäi antamatta. KELA toteaa itsekin muutamissa kirjeissään; ”Opinnoissa edistymisen ei ollut riittävää syksyn 2015 edistymisen seurannassa”, samalla todetaan myös ”Opiskelijalle ei annettu lakkautuspäätöstä koska tuki ei ollut maksussa seurantahetkellä”. KELA on siis itsekin lopulta todennut, että periaatteessa en ollut oikeutettu opintotukeen syyslukukaudella 2015, mutta koska se kriittinen lakkautuspäätös jäi opintotukilautakunnalta antamatta, ei tällä näytä olevan mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Minua pidetään syyslukukauden 2015 osalta opintotukikelpoisena keväällä 2014 annetun ”opintotukikelpoinen statuksen” perusteella, joka kumottiin vasta tammikuussa 2016 tukihakemukseni käsittelyn yhteydessä. Kevään 2015 edistymisen seurannan ohitin ilmeisesti siitä syystä, että tukeni oli määräaikaisena loppumassa joka tapauksessa toukokuussa. Opintotukilain ensimmäisen luvun 9. pykälässä todetaan opintukilautakunnan tehtävistä seuraavasti:

”Opintotukilautakunnan tehtävänä on seurata opintojen edistymistä ja antaa oma-aloitteisesti taikka Kansaneläkelaitoksen tai opiskelijan pyynnöstä lausunto opintojen edistymisestä;”

Voidaanko siis jopa katsoa, että paikallinen opintotukilautakunta ei ole täyttänyt

toiminnallaan opintotukilain vaatimuksia, kun se ei ole lähes kahteen vuoteen, tarkalleen 20 kuukauteen antanut minkäänlaista lausuntoa opintojeni edistymisestä?

Jälkikäteen yritykset selvittää asiaa ensin paikallisen opintotukilautakunnan kanssa osoittautuivat täysin turhaksi. KELA taas ei ole voinut asialle mitään tehdä, vaan se yksiselitteisesti toimii opintotukilautakunnan linjan mukaan.

Tässä prosessi ei pelkästään ole kyse virheellisistä tulkinnoista, byrokratian jäykkyydestä ja oikeustajun vastaisuudesta. KELA on myös tehnyt prosessin aikana selkeitä virheitä ja ristiriitaisia päätöksiä omien pykäliensä kanssa. Viimeisimmässä takaisin perinnästä ilmoittavassa kirjeessä KELA toteaa, että emme ole toimittaneet pyydettyä selvitystä. Tämä ei pidä paikkaansa. Kirjoitimme selvityksen sitä varten osoitetulle lomakkeelle, jonka toimitimme omatoimisesti kirjekuoressa lähimmälle KELAN konttorille lomakkeiden jättämiseen tarkoitettuun laatikkoon.

Ristiriita KELAN päätösten kohdalla koskee tammikuun asumistuen takaisin perintää. KELA teki päätöksen jossa eväsi opintotukihakemukseni tammikuun osalta opintojen riittämättömän edistymisen vuoksi. Kuvittelin tammikuun osalta asian olevan yksiselitteinen. Kun KELA päättää ei oikeutta opintotukeen, tällöin pitäisi syntyä oikeus yleiseen asumistukeen kuten edempänä todettiin. Aiemmin kun olen saanut kirjeitä koskien opintotuen lakkautusta tai kielteistä opintotukipäätöstä, samassa yhteydessä on ohjattu anomaan yleistä asumistukea. Saimme tammikuulta aiemmin syksyllä tehdyn asumistukipäätöksen mukaisesti 307€/kk, joka sekin edellä mainitusta huolimatta asetettiin takaisin perittäväksi. Asian esiin ottaminen selvityksissä ei auttanut, vaan oikeus sekä asumistukeen että opintukeen olivat molemmat selittämättömästi kadonneet tammikuun osalta.

Kahden kuukauden osalta syntyi päällekkäinen maksu opintotuen ja asumistuen kohdalla. Näiden kahden kuukauden osalta myönsimme liikamaksun ja maksoimme liikaa maksetun asumistuen takaisin. Liikamaksu johtui seuraavasta syystä: Hain opintotukea uudelleen 30.12.2015. Joulukuuhun mennessä olin suorittanut vaaditut 20 opintopistettä tuettomalla ajalla, jonka osoitin opintorekisterin ja osasuoritusotteen avulla. Yllätyin KELAN nopeaa päätöstä, jossa se myönsi minulle takautuvasti 8.1.2016 joulukuun opintotuen. Kevätlukukautta koskenut osa hakemuksesta siirrettiin myöhemmin käsiteltäväksi. Luonnollisesti liikamaksu oli ehtinyt jo tapahtua, kun joulukuun asumistuki oli maksettu 4.12.2015 ja opintotuki joulukuulta maksettiin takautuvasti 8.1.2016. KELAN nopea päätös joulukuun tuesta ilman opintotukilautakunnan lausuntoa johtui siitä, että heillä oli edelleen käytössään huhtikuussa 2014 opintotukilautakunnan antama ”opintotukikelpoinen” status, eikä tuoreempaa tietoa ollut käytössä.

Kevätlukukauden tukihakemus meni siis opintotukilautakunnan arvioitavaksi. Tällöin he huomasivat, että tuolla opiskelijallahan on ollut opintotukioikeus koko syyslukukauden ajan voimassa. Kaikki 20 syyslukukauden aikana suorittamaani opintopistettä katsottiin mitättömäksi uuden opintotukihakemuksen kannalta. Penniäkään en ollut syksyn aikana opintotukea saanut tai hakenut, kuitenkin kaikki 20 opintopistettä rinnastettiin tilanteeseen, jossa olisin opintotukea nauttinut. Kirje toi vastauksen ”olet suorittanut 0 opintopistettä tuen lakkauttamisesi jälkeen. Sinun on suoritettava 20 opintopisteen laajuiset opinnot tuettomalla ajalla”. Tueton aika tulkittiin kohdallani alkaneeksi vasta 1.1.2016, vaikka todellisuudessa olin opiskellut ilman tukea 1.9.2015 lähtien. Siinä meni siis opintotukioikeus tammikuun osalta. Minulle annettiin aikaa helmikuun seuraavaan opintotukilautakunnan kokoukseen mennessä suorittaa vaaditut 20 opintopistettä.

Helmikuun loppuun mennessä sain jostain keksittyä itselleni uudet 20 opintopistettä. Nämä pisteet kelpasivat opintotukilautakunnalle ja opintotukioikeuteni palautettiin 19.2.2016. Kun jälleen opintotuki maksettiin takautuvasti kuten joulukuunkin osalta, pääsi asumistuen ja opintotuen päällekkäinen maksu toistumaan. Myönsimme siis liikamaksun joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 osalta. Edelleen kuitenkin perusteettomaan takaisinperintään jäivät 2015 syyskuu, lokakuu ja marraskuu sekä 2016 tammikuu.

Olemme siis tilanteessa, jossa entistä opiskelijaa rangaistaan siitä, että hän oma-aloitteisesti on arvioinut opintojensa edistymisen tilateen ja tyytynyt KELAN kannalta yli puolet halvempaan tukiratkaisuun. KELAN järjestelmään ei voi luottaa, on tehtävä hakemuksia vain kielteisen päätöksen saamista varten, jotta vältyttäisiin myöhemmiltä sekaannuksilta. KELA ei myöskään kykene oikaisemaan aiempia virheitään. On tuttua, että KELAN tukijärjestelmistä riittää kirjoittamisen aihetta niiden oikeustajun vastaisuuden ja byrokratian jäykkyyden vuoksi. Niin tässäkin tapauksessa mutta nyt kysymyksessä ovat myös selkeät tulkintavirheet, ristiriitaiset ja väärät päätökset sekä huolimaton prosessin hoito jossa annettuja selvityksiä kadotetaan, mikä on voinut vaikuttaa annettuihin päätöksiin. Kaiken tämän päälle KELA toteaa että valitusoikeutta ei ole. Mitä seuraavaksi? Ainakin joku Karpolla on asiaa -tyyppinen toimittaja voisi tästä saada jutun juurta. Itse en ainakaan päätöstä sellaisenaan hyväksy vaikka kirjeessä lukee ”ei valitusoikeutta”.