Kiova 2025

 Yöjunalla Ukrainaan

Alkuperäinen suunnitelma oli matkustaa Ukrainaan sodan päättymisen jälkeen. Luulin ettei maahan voi matkustaa ulkomaalaisena siviilinä. Mutta paljastuikin että Visit Ukraine toivottaa turistit lämpimästi tervetulleeksi maahan. Sitten tulikin jo kiire matkustaa maahan näkemään Ukrainalaisten arjen todellisuus ennen kuin sota loppuu.

Matkustin Kiovaan Varsovan kautta yöjunalla. Monia muitakin junayhteyksiä on mutta vain yksi suora yöjuna Varsovan ja Kiovan välillä. Busseja liikennöi myös monia ja ne ovatkin huomattavasti halvempia, eivätkä edes hitaampia.

Junaliput hankin Polrail -palvelun kautta. Se on käytännössä ainoa ulkomaalaiselle mahdollinen tapa hankkia liput yöjunaan, ellei ole kontakteja Ukrainassa, joka voi hankkia liput puolestasi. Ukrainan rautatieyhtiöltä ostaaksesi on käytännössä tunnistauduttava Ukrainalaisin pankkitunnuksin. Järjestely on tehty lippujen jälleen myynnin estämiseksi kysynnän ollessa kova. Liput tulevat myyntiin 20 päivää ennen lähtöä ja makuupaikat myydään loppuun nopeasti. Polrailin palvelulle tuli melkoinen hinta, mutta ainakin se toimi luotettavasti. Matkalipuissa luki hinta 32€ / suunta, mutta kokonaishinta joka Polrailille tuli maksettavaksi oli noin 270€. Matkaliput noudin Varsovasta noutopisteeltä lähtöpäivänä. E-lippuvaihtoehtoa ei ole.

Yöjuna lähti Warszawa Wschodnian, eli Varsovan itäiseltä rautatieasemalta klo 17.49. Junaan noustessa vaunuisäntä katsoo liput ja passit ja pitää liput itsellään. Kalusto on klassisen vanhaa, joissa matkustetaan kolmen hengen hyteissä. Hytit voivat olla myös sekaosastoja, kuten paluumatkalla oli.

Olipa kerran Intialainen, Ranskalainen ja Suomalainen. 

Tunnelma vaunussa oli yllättävän kansainvälinen. Oman hyttini jaoin Ranskalaisen ja Intialaisen kanssa. Myös hytillinen muita suomalaisia oli. Matkalle lähtiessäni en odottanut ystävystyväni mutta 17 tuntia samassa hytissä saa tutustumaan. Ranskalainen oli lähtenyt matkaan ilman paluulippua tarkoituksenaan liittyä vapaaehtoisena Azovin prikaatiin. Intialainen puolestaan asui New Yorkissa ja hänellä oli Ukrainalainen vaimo. Hän oli nyt matkalla ensimmäistä kertaa vaimonsa kotimaahan ja jatkoi vielä matkaansa Kiovasta Zaporižžjaan.

Chełm, viimeinen asema ennen Ukrainaa. Jännitystä on ilmassa. Valtioiden rajat tuntuvat konkreettisemmilta kuin koskaan.

Matka on pitkä ja rajalla seisoessa menee useampi tunti. Ensin puolalaiset tarkastavat passit. Sen jälkeen ukrainalaiset tarkastavat passit vielä pidemmän kaavan mukaan. Pakolliseksi mainittu sotatilariskit kattavaa matkavakuutusta ei kukaan kysynyt missään vaiheessa. Se on melko edullinen hankinta, 3-5€ per päivä.

Myös huumekoira kulki vaunut läpi ja kolmannen kerran hytin ohi kulkiessaan merkkasi meidät. Suloinen huumekoira tuli minun ja ranskalaisen väliin istumaan ja jäi tuijottamaan ranskalaista. Rajavartija tiukkasi, onko poltettu pilveä. Ranskalainen myönsi, että on kaksi vuotta sitten viimeeksi. Sitten alettiin levittelemään tavaroita mutta mitään kiinnostavaa ei meiltä löytynyt.

16 centin metrolippu - zetoneista lähimaksuun

Aamulla saavuttiin Kiovan Pasazhyrskyin asemalle noin klo 11 kymmenisen minuuttia aikataulusta myöhässä. Junan ikkunasta sota ei vielä suuremmin näkynyt. Joillain silloilla oli vartioasemia. Irpinin kaupunkiin oli rakentumassa tyylikkäitä uusia kerrostalokortteleita sodan alussa vaurioituneiden tilalle. 

Asemalta hankin Kyiv Starin Sim-kortin ja käteinen raha vaihtui läheisessä kauppakeskuksessa. Käteistä rahaa ei juuri tarvinnutkaan, sillä korttimaksaminen on yhtä yleistä kuin Suomessa. Muistaako muuten joku vielä Kyiv Starin, kun vuosituhannen alussa se tarjosi palvelun, jonka kautta saattoi netistä lähettää ilmaisia tekstiviestejä? Silloin en ymmärtänyt, että sehän on ukrainalainen matkapuhelinoperaattori. Telian asiakkaille Ukrainan vierailu on helpompaa, sillä Telian liittymiä saattoi käyttää Ukrainassa ilman lisäkuluja.

Ilmeisen tuore muutos Kiovan metromatkustamisessa on, että zetoneista eli poleteista on hiljattain luovuttu tai ollaan luopumassa. Tästä en löytänyt mainintaa ennalta netistä vaan Visit Ukrainekin neuvoi polettien ostoon. Mutta kun olin menossa lippukopille zetoneita ostamaan, täti huitoi pois ja osoitti automaateille. Automaattien kanssa törmää siihen ongelmaan, että ei pysty ostamaan mitään, jos ei ole käyttäjätiliä Kiovan joukkoliikenteen lipunmyyntijärjestelmään. Voit yrittää rekisteröityä automaatilla, mutta sekään ei onnistu, jos et saa matkapuhelimeen vahvistuskoodia läpi. Tästä selvittiin sillä, että paikallinen matkustaja osti minulle paperilipun kun annoin hänelle rahaa.

Matkustaessa huomasin, että osa porteista on varustettu lähimaksulaitteilla. Tämä ratkaisi lipunosto-ongelman. Joka asemalta voi kulkea porteista sisään maksamalla matkan lähimaksulla. Yhden metromatkan hinta on 16 centtiä riippumatta sen pituudesta. 16 centin hinta kannustaa jo joukkoliikenteen käyttöön. Kenenkään en enää huomannut käyttävän poletteja.

Sodasta tulee henkilökohtaista

Rautatieasemalta tullessa saavutaan Khreschatykin metroasemalle, aivan Kiovan ytimeen. Lyhyen kävelyn jälkeen tullaan Maidanin aukiolle. Ensimmäisenä tulee vastaan muistokulmaus, jossa kymmenet tuhannet liput, kuvat ja muistoristit seisovat kaatuneiden muistoksi. Pian muistokulmauksessa päivystävä veteraani johdatti minut pienen Suomalaisten osion luo. Sain heti vastauksen minua mietityttäneeseen kysymykseen.

Suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden muistolle.

Olin lukenut muutamia kirjoja Ukrainasta ennen matkaan lähtöä, mukana kaksi vapaaehtoistaistelijan kertomusta. Toisen kirjan tarina loppui vuoteen 2023 ja jäin miettimään, mitä on tapahtunut sen jälkeen. Onko mies hengissä, onko hän palannut takaisin Ukrainaan? Oletin että hän tulee palaamaan. Ja siinä hän oli, kuvana muiden kaatuneiden joukossa. Tuntui kuin joku läheinenkin olisi kaatunut, vaikka enhän minä häntä oikeasti tuntenut. Mutta kuitenkin saman ikäluokan kaveri samalta puolelta suomea.

Uuden ranskalaisen ystäväni kanssa kiersimme muistokulmausta monta kertaa etsimässä eri kansalaisuuksien ja joukko-osastojen muistopaikkoja. Molemmilla pyöri sama ajatus mielessä, päätyykö hän yhdeksi kuvaksi muiden joukkoon. Sodasta tuli heti kerralla paljon henkilökohtaisempaa.

Jonkun isä.

Muistoalueet eivät suinkaan rajoitu vain Maidanin aukiolle. Pyhän Mikaelin luostaria kiertävässä aidassa on satoja metrejä pitkä muistoseinä. Se on paikka, jossa usein voi nähdä presidentti Zelenskyin laskemassa muistoseppeleitä yhdessä vierailevien ulkomaalaisten valtion päämiesten kanssa. Mikä minut yllättikin, oli jo vuonna 2014 kertynyt valtava kaatuneiden määrä. Mikä Euroopassa kuviteltiin silloin matalan intensiteetin paikallisena konfliktina, oli jo täyttä sotaa. 

Hotel Ukraine - ilmahyökkäykset aitiopaikalta

Majoituksen olin hankkinut kuuluisasta Hotelli Ukrainasta, mistä niin monet uutiskuvat Maidanin aukiolta on kuvattu. Halusin varmistaa parhaat näköalat ja varasin 4 huoneen sviitin, kun se oli mahdollista 80€ / yö hintaan. Jälkikäteen saatoin todeta ettei, niille kolmelle muulle huoneelle ollut juuri käyttöä. Mutta ainakin saattoi tähystää ilmahyökkäyksiä parvekkeelta kahteen suuntaan.

Ennen matkaa oli ladattu ilmahälytysapplikaatio Alert!.  Ilmahälytyksistä varoittamisessa applikaatiot ovat tärkein menetelmä. Kaupungissa on monia alueita, joille ilmahälytyssireenit saattavat kuulua vain etäisenä kaikuna kaukaa. Metrossa matkustaessa ilmahälytys voi jäädä kokonaan huomaamatta. Ilmahälytyksen aluksi sireeni huutaa muutaman minuutin. Hälytyksen loputtua ei tule vaara ohi -merkkiä, vaan hälytyksen päättymisestä ilmoitetaan vain applikaatiolla. Tämä oli käytäntö Kiovan alueella mutta käytännöt voivat vaihdella Ukrainan eri alueilla.

Ilmahälytyssireeni Maidanin aukiolla.

Ensimmäinen päivä loi pettävän illuusion rauhallisuudesta mutta ilmahälytysten kanssa päästiin vauhtiin jo ensimmäisenä yönä. Sen tosin huomasin vasta aamulla applikaatiosta katsomalla, sen verran väsytti junassa huonosti nukutun yön jälkeen. Seuraavana yönä sen sijaan heräsin. Applikaatio ehtii hälyttämään muutaman sekunnin ennen sireeniä. Siirryin parvekkeelle tähystämään taivasta, kuten ilmatorjuntamiehen kuuluu. Vain pari minuutin päästä hälytyksen alkamisesta ilmatorjunta tulittaa kaupungin ilmapuolustuksen sisimmällä kehällä. Kaksi tykkiasemaa tulittaa yhtä kohdetta, pudotus, tilanne hallinnassa. Kohde tuhotaan noin kilometrin päähän Dneprin päälle. Olen varma, että pudotuspaikka oli tarkkaan valittu, jotta tuhotun droonin jäänteet putoavat kaupungin sijasta jokeen. Ilmahälytys on pian ohi.

Ilmatorjunta tulittaa Dneprin rannalla.

Yö loi illuusion tilanteen hallinasta. Tuona yönä tilanne olikin hallinnassa, mutta hyökkäys oli enemmänkin häirintäluonteinen kuin mikään strateginen isku. Seuraavana yönä sen sijaan koko Ukrainan kartta oli punaisena ilmahälytyksistä. Drooneja tuli huomattava määrä ja tällä kertaa mukana oli ohjuksiakin. Hälytyksen tullen asettauduin taas tähystämään itäistä taivaanrantaa. Pian samat sisäkehän tykkiasemat joen rannasta tulittavat, tällä kertaa kahta kohdetta mutta seuraa vain yksi pudotus. Seuraavaksi kuuluu droonien pörinä kaupungin yllä. Tällä kertaa tuli epämukava tunne, että tilanne ei ole hallinnassa. Huone korkealla hyökkäyssuunnassa ei ole paras paikka olla, joten päätin lähteä katsomaan missä hotellin väestönsuoja sijaitsee. Reitti väestönsuojaan ei ollut merkitty parhaalla mahdollisella tavalla mutta löytyi kuitenkin erästä tätiä seuraamalla. Hotellin tunnelma oli kaikkiaan rauhallinen. Henkilökunta oli aulassa paikoillaan. Väestönsuojassa parikymmentä ihmistä kökötti kyllästyneinä. Osa selvästikin oli jäämässä koko yöksi, osa vain hälytyksen ajaksi. Hälytys oli ohi vajaassa puolessa tunnissa. Pian sen jälkeen, kun oli ehtinyt takaisin petiinsä tuli uusi lähtö. Tämäkin hälytys oli ohi noin puolessa tunnissa ja loppuyöksi ehti vielä nukkumaan. Tämä yö opetti laittamaan vaatteensa valmiiksi pikaista lähtöä varten.

Hotellin väestönsuoja. Tarjolla oli vettä ja wifi, niillä ihminen pärjää pitkälle.

Muutamat droonit lensivät yöllä kaupungin keskustan ylitse ja putosivat Kiovan läntisiin kaupunginosiin osumatta tälläkään kertaa mihinkään sotilaalliseen tai muuhunkaan strategiseen kohteeseen. Minulle käsittämättömäksi asiaksi on jäänyt, miten ilmahyökkäysten tarkkuus voi olla samaa luokkaa kuin Saksalaisten V1-hyökkäysten aikanaan. Onko kysymyksessä laitteiden huonous vai ylipäätään välinpitämättömyys siitä mihin niillä osutaan?

Viimeisenä yönä ilmahälytys oli kaikista pitkäkestoisin, lähes viisi tuntia. Herätys kahden jälkeen ja taas taivaanrantaa tähystämään. Olisipa oma tuttu konekivääri kolmijalalla mukana parvekkeella. Starlink-jonot kulkevat pitkin taivasta, yksittäinen hävittäjä on nostettu torjuntaan. Yö alkaa tuntua pitkältä. Sovellus ilmoittaa monta kertaa kohonneesta uhkatasosta, ”increased air threat”. Ilmatorjunnan ulommilta kehiltä kuuluu tulitusta idän suunnasta. Mitään ei kuitenkaan pääse viimeiselle ilmapuolustuksen kehälle asti. Kolmen tunnin jälkeen aamu on jo sarastamassa. Ajattelen että paskan marjat, ei tästä tule helvettiäkään ja laitan nukkumaan. Ilmahälytys oli päättynyt seitsemän jälkeen, katsoin myöhemmin sovelluksesta.

Applikaatio hälyttää mutta elämä jatkuu

Yöherätykset vituttavat ja väsymys alkaa kumuloitumaan. Viimeisenä päivänä tuntuu, että on jo aikakin lähteä kotiin. Mutta ei sen enempää, ei ilmahälytyksiin liity minkäänlaista pakokauhua, kaupunki ei pysähdy. Kaupunkielämän normaalius hämmästytti aluksi. On helppo pysyä rauhallisena, kun paikallisetkin pysyvät. Ilmahälytyksen tullen kaikki jatkuu normaalisti, tuskin kenenkään käytöksestä huomaa mitään poikkeavaa. Omaksuin ajatuksen, että on turha reagoida jos mitään ei näy eikä kuulu. Uhka saattaa olla pitkälti yli 100 kilometrin päässä hälytyksen alkaessa ja todennäköisesti se pudotetaan hyvissä ajoin ennen Kiovaa. Toisaalta, uhka saattaa olla vain parin minuutin päässä.

Ilmahälytys keskeytti baletin. Voisiko kuvasta päätellä että meneillään on ilmahälytys?

Epäilemättä kaupunkilaiset ovat reagoineet ilmahälytyksiin toisella tavalla sodan alussa vuonna 2022. Mutta on selvää, ettei kansakunta voi elää vuosia juoksemalla pommisuojaan jokaisesta hälytyksestä, joita on paljon. Ilmauhkan luonne on myös muuttunut toisen maailmansodan vuosista tai kylmän sodan uhkakuvista. Enää kaupunkeja eivät uhkaa satojen pommikoneiden muodostelmat, joiden jäljiltä palavat kokonaiset suurkaupungit ja kymmenet tuhannet kuolevat yhdessä yössä. Mutta silti lähes joka yö joku Ukrainassa voittaa huonon onnen lotossa ja hätäisesti kyhätty lentohärveli lentää kotitalon seinään räjähdyspanos mukanaan.

Kuvittelin itseni niiden tykkimiehistöjen asemaan, jotka päivystävät asemissaan Dneprin länsirannalla alle kilometrin päässä Maidanin aukiolta. Työ on aika vastuullinen. Tiedät että sinun jälkeesi ei ole enää seuraavaa puolustuslinjaa ja takana on Kiovan keskusta. Parasta osua.

Tykkimiehet päivystävät Maidanin aukio takanaan. Vastuullinen työ.

Ilmatorjuntamiehen näkökulmasta mielenkiintoista on ammusilmatorjunnan renessanssi ukrainan sodan myötä. Yhtäkkiä vanhentuneeksi kuvitellulle kevyelle tykkiaseistukselle onkin huutava tarve. Tässä piilee se Ukrainan ”droonimuurin” ydin, monikerroksisesti syvyyteen porrastettu ja keskitetysti johdettu kevyt ammusilmatorjunta, joka on ympärivuorokautisessa valmiudessa. Harva droonimuurikeskusteluun osallistuva juurikaan ymmärtää mistä on keskustelemassa.

Omantunnon kysymyksiä

Vierailu sodassa olevaan maahan herättää tunteita ja saa pohdiskelemaan omantunnon kysymyksiä. Onko oikein, että tulen sotatilassa olevaan maahan ihmettelemään turistina ja voin lähteä pois, kun haluan. Moni ulkomaalainen on avustustyössä tai liittymässä vapaaehtoisena armeijaan, kuten ranskalainen ystäväni oli tekemässä ja minä vain turisti. Tätä pohdin iltaa istuessamme ja sain helpotuksekseni hyväksynnän. Onhan lopulta maalle hyväksi, että joku tulee, käyttää rahaa ja kertoo näkemästään. Ja olihan Visit Ukrainekin toivottanut tervetulleeksi! Lopultakin jätin jälkeeni monta sataa euroa, mikä on paljon parempi tuen osoitus kuin jos olisin pysynyt kotona pitämässä peukkuja pystyssä.

Kiova - idän mahtavin kulttuurikaupunki

Sodan keskelläkin Kiova on valtavan hieno kulttuurikaupunki. Kiova on karistanut neuvostohenkisyyden harteiltaan paremmin kuin moni muu entisen itäblokin pääkaupunki. Sodan voi lähes unohtaa, jos applikaatio taskussa pysyy hiljaa. Katukuvassa selkein merkki sodasta ovat rekrytointikampanjat ja hallintorakennusten tiukentuneet turvatoimet voi huomata. Talot eivät jää seisomaan sortuneina ja mustaksi palaneina. Sodan alun jäljet on jo korjattu, jälleenrakennus on jatkuvaa. Etulinjan kaupungit ovat tietenkin toinen tarina.

Ilmahälytys aiheutti ylimääräisen väliajan balettiin. 

Tärkein odottamani kulttuurielämys oli vierailu Ukrainan kansallisbaletissa, mikä on yksi hienoimpia baletteja Euroopassa. Sain hyvinkin Ukrainalaisen balettikokemuksen, esitys keskeytyi kahdesti ilmahälytykseen. Hälytys tuli hiljaisesti taskussa tärisevistä matkapuhelimista ja vastentahtoisesti ihmiset poistuivat salista lämpiöön tai oopperatalon edustalle odottelemaan, josko hälytys olisi pian ohitse. Hälytys olikin lyhyehkö, parikymmentä minuuttia ja vain viisi minuuttia hälytyksen päättymisen jälkeen katsojat olivat jo takaisin salissa ja tanssijat lavalla. Show must go on! Toinen hälytys tuli esityksen ollessa jo lopuillaan. Arvelin että tässä tulee menemään pidempään ja lähdin kaljalle. Olinkin oikeassa, hälytys kesti pari tuntia eikä esitys enää jatkunut. 

Katumuusikot olivat taitavia. 

Kiovan ravintolatarjonta on laajaa ja laadukasta. Hintatasokin on ainakin puolta halvempaa kuin Suomessa laadun yhtään kärsimättä. Digitalisaatiossa Ukrainaisassa ollaan toisilla aloilla Suomea edellä, varsinkin ravintoloissa. Monin paikoin laskun sai maksettua ja jaettuakin suoraan pöydästä QR-koodin skannaamalla. Kätevää ja nopeaa! Sota kiihdyttää innovaatioiden tahtia.

Myös kehonkulttuuria voi harjoittaa valtavalla ulkoilmasalilla lähellä Hidroparkin metroasemaa.

Rajoilla on merkitystä

Kiova teki pysyvän vaikutuksen ja jätti halun palata vielä takaisin. Viisi päivää riitti vain pintaraapaisuun, näkemättä jäi paljon. 

Paluumatka sujui tavanomaisen yllätyksettömästi. Varsovaan saavuttiin aamupäivällä tunnin aikataulusta myöhässä. Schengen-Euroopassa kasvaneelle Ukrainassa vierailu auttaa tuntemaan rajojen ja liittokuntien merkityksen. Koskaan aikaisemmin palaaminen Naton ja Euroopan Unionin alueelle ei ole tuntunut yhtä hienolta.

Lopuksi

Ajallisesti matkakertomus sijoittuu syyskuun puoliväliin 2025. Vielä matkan jälkeenkin jätin sovelluksen matkapuhelimeeni muistuttamaan ilmahälytyksistä, ilman ääniä tosin jotta sivulliset eivät järkyty. Näin halusin pysyä konkreettisemmin kiinni Ukrainan tapahtumissa kun tuttujakin jäi Kiovaan. Vaikka rauhaa suunnitellaan, hälytysten tahti ei ole ainakaan hiipumassa.

Jos suunnittelet matkaa Ukrainaan, aloita valmistautuminen lukemalla Maxim Fedorovin teokset. Hänen kirjat tarjoavat erinomaisen johdatuksen ukrainalaiseen kulttuuriin ja kertovat monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Slava Ukraini! Yobana rusnya!