sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Syksy syvenee, vitsit vähenee (K-15)


Nyt on totisesti syksy. Pulimenokausi on nyt kaikkien osalta polkastu käyntiin. Pulimenokausi on siis sama kuin ylimenokausi. Toiset käyttää siitä myös nimitystä ylijuontikausi. Kyseessä on parin viikon mittanen jakso kesän kilpailukauden jälkeen jolloin saa syödä, juoda ja tehä mitä haluaa, eikä tarvi reenata jos ei huvita. Toisilla ei oo hirveen suurta eroa pulimenokauden ja harjotuskauden välillä. Meikilläkin tää on enemmän tämmöstä tasasta sarjaa. Uran jälkeiset pulimenokaudet onki sitten jo ihan oman luokan juttujansa. Sellaista keväällä sivusta seuranneena ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh.

Meiki nyt ei reenaamatta malta kuitenkaan olla. Huvittaa kokeilla eri lajeja, mitä ei oo kesän aikana joutanu harrastelemaan, kuten pituushyppyä ja aitajuoksua. Helvettiäkään ei kummastakaan tullu. Telkkarista kisoja katellessa voi sujuvasti kuvitella osaavansa itekki. Mutta kyllä ne mielikuvat taas romuttu kun meni kentälle kokeilemaan. Pituushyppyki on niin alkeellisella tasolla ku voi olla. Pituushypyn leikkimisestähän meiki puhuuki. Aitajuoksussa taas on menny skeida housuun. Hyvä että ensimmäistä aitaa yli pääsee, niin on seki menny arkailuksi. Kyllä on meikin aituri päivät takana päin, sikäli ku niitä varsinaisesti koskaan olikaan. Tais riittää taas tälle vuodelle muiden lajien kans värkkääminen. Kerta vuodessa riittää. Alkaa keljuttaa kun joutuu toteamaan ettei sitä osaakkaan niinku on kuvitellu. Nyt voi taas seuraavan vuoden orientoitua eri lajeihin telkkaria kattomalla ja kokeilla taas ens syksyny josko onnistaa. Meiki jaksaa uskoa siihen koska kerran se on toiminu. 14-vuotiaana pitkien aitojen juoksemisesta ei tullu lasta eikä paskaa. Mutta seuraavana kesänä juoksinki jo heti eka kisassa silloisen piirinennätyksen 200 aidoissa. Talven aikana olin ainoastaan orientoitunu asiaan henkisellä tasolla ja telkkaria kattomalla.

Meikillä pyörähti nyt pulimenokausi käyntiin kertaheitolla tuplauksella. Antti on alottanu jo aikasemmin ja vielä pari pykälää vauhdikkaammin. ipuhelimella heitettiin kaupungilla pyttiä ja se oliki sitten lopullisesti kappaleina sen seurauksena. Lisäksi totiseen kuseenki Antti on joutunu toisten suosiollisella avustuksella. Semmonen kusisesonki on ollu päällä että voisin todeta Antin jopa olevan kroonisessa kusessa. Kusessa oleminen on elämäntapa toisille. Kyllä kroonisen kusessa olemisen kierteen pystyy katkaisemaankin, siitä on hyvä esimerkki eräs kehonrakentajan uraa aloitteleva ystäväni. Ei voi tämä Antin syyskusisesonki olla aivan sattuman kauppaa. Antti nousi nopeasti paikalliseksi julkkikseksi loppu kauden hienoilla juoksuillaan. Maineen ja kunnian seurauksena Antin ympärillä on alkanut pyörimään entistä enemmän nuoria naisia, jotka kenties haluavat saada osansa tämän miehen nastuudesta. Sen seurauksena sitten syntyy jos jonkinlaisia tarinoita kaupunkeja kiertämään. Jopa paparazzimaista kyttäystä on esiintynyt. Näin on saanut Antti heti maistaa myös julkisuuden varjopuolia.

 Antti kusee minne haluaa. Vittu mikä tukka. 

Tätä kusessa olemista vierestä seuranneena, ja itsekkin kusessa monesti olleena, on saanut minut pohdiskelemaan totuus teorioita. Absoluuttinen totuus asioiden taustalla ei ole suinkaan aina se merkittävin asia. Yhteisöt pystyvät luomaan kollektiivisesti omia totuuksiaan äänestyksen kaltaisella menettelyllä. Totuuden muodostaminenkin on demokratiaa. Tämä yhteisöllinen totuus on totuuden merkittävin muoto. Sen korvaaminen absoluuttisella totuudella voi olla hyvin hankalaa. Erityisesti naiset suosivat totuuksien luomista yhteisöllisesti.

Piti nyt näitä puli tarinoitakin kertoilla kun niitäki on toivottu. Ja vuoden ajastakin johtuen tää on nyt tätä. Lieneekö kohta marraskuu.

T: Meiki (Eemeli) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti