Nyt
on totisesti syksy. Pulimenokausi on nyt kaikkien osalta polkastu käyntiin. Pulimenokausi
on siis sama kuin ylimenokausi. Toiset käyttää siitä myös nimitystä
ylijuontikausi. Kyseessä on parin viikon mittanen jakso kesän kilpailukauden
jälkeen jolloin saa syödä, juoda ja tehä mitä haluaa, eikä tarvi reenata jos ei
huvita. Toisilla ei oo hirveen suurta eroa pulimenokauden ja harjotuskauden
välillä. Meikilläkin tää on enemmän tämmöstä tasasta sarjaa. Uran jälkeiset
pulimenokaudet onki sitten jo ihan oman luokan juttujansa. Sellaista keväällä
sivusta seuranneena ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh.
Meiki
nyt ei reenaamatta malta kuitenkaan olla. Huvittaa kokeilla eri lajeja, mitä ei
oo kesän aikana joutanu harrastelemaan, kuten pituushyppyä ja aitajuoksua.
Helvettiäkään ei kummastakaan tullu. Telkkarista kisoja katellessa voi
sujuvasti kuvitella osaavansa itekki. Mutta kyllä ne mielikuvat taas romuttu
kun meni kentälle kokeilemaan. Pituushyppyki on niin alkeellisella tasolla ku
voi olla. Pituushypyn leikkimisestähän meiki puhuuki. Aitajuoksussa taas on
menny skeida housuun. Hyvä että ensimmäistä aitaa yli pääsee, niin on seki
menny arkailuksi. Kyllä on meikin aituri päivät takana päin, sikäli ku niitä
varsinaisesti koskaan olikaan. Tais riittää taas tälle vuodelle muiden lajien
kans värkkääminen. Kerta vuodessa riittää. Alkaa keljuttaa kun joutuu toteamaan
ettei sitä osaakkaan niinku on kuvitellu. Nyt voi taas seuraavan vuoden
orientoitua eri lajeihin telkkaria kattomalla ja kokeilla taas ens syksyny
josko onnistaa. Meiki jaksaa uskoa siihen koska kerran se on toiminu.
14-vuotiaana pitkien aitojen juoksemisesta ei tullu lasta eikä paskaa. Mutta
seuraavana kesänä juoksinki jo heti eka kisassa silloisen piirinennätyksen 200
aidoissa. Talven aikana olin ainoastaan orientoitunu asiaan henkisellä tasolla
ja telkkaria kattomalla.
Meikillä
pyörähti nyt pulimenokausi käyntiin kertaheitolla tuplauksella. Antti on
alottanu jo aikasemmin ja vielä pari pykälää vauhdikkaammin. ipuhelimella
heitettiin kaupungilla pyttiä ja se oliki sitten lopullisesti kappaleina sen
seurauksena. Lisäksi totiseen kuseenki Antti on joutunu toisten suosiollisella
avustuksella. Semmonen kusisesonki on ollu päällä että voisin todeta Antin jopa
olevan kroonisessa kusessa. Kusessa oleminen on elämäntapa toisille. Kyllä
kroonisen kusessa olemisen kierteen pystyy katkaisemaankin, siitä on hyvä
esimerkki eräs kehonrakentajan uraa aloitteleva ystäväni. Ei voi tämä Antin
syyskusisesonki olla aivan sattuman kauppaa. Antti nousi nopeasti paikalliseksi
julkkikseksi loppu kauden hienoilla juoksuillaan. Maineen ja kunnian
seurauksena Antin ympärillä on alkanut pyörimään entistä enemmän nuoria naisia,
jotka kenties haluavat saada osansa tämän miehen nastuudesta. Sen seurauksena
sitten syntyy jos jonkinlaisia tarinoita kaupunkeja kiertämään. Jopa
paparazzimaista kyttäystä on esiintynyt. Näin on saanut Antti heti maistaa myös
julkisuuden varjopuolia.
Tätä
kusessa olemista vierestä seuranneena, ja itsekkin kusessa monesti olleena, on
saanut minut pohdiskelemaan totuus teorioita. Absoluuttinen totuus asioiden
taustalla ei ole suinkaan aina se merkittävin asia. Yhteisöt pystyvät luomaan
kollektiivisesti omia totuuksiaan äänestyksen kaltaisella menettelyllä.
Totuuden muodostaminenkin on demokratiaa. Tämä yhteisöllinen totuus on totuuden
merkittävin muoto. Sen korvaaminen absoluuttisella totuudella voi olla hyvin
hankalaa. Erityisesti naiset suosivat totuuksien luomista yhteisöllisesti.
Piti
nyt näitä puli tarinoitakin kertoilla kun niitäki on toivottu. Ja vuoden
ajastakin johtuen tää on nyt tätä. Lieneekö kohta marraskuu.
T:
Meiki (Eemeli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti